Seuraavassa Juha Sorsa Lappeenrannasta valottaa hieman mm.ensimmäistä kokemustaan hevisaunomisesta

Tarinan voisi aloittaa sillä, että keväällä 2002 sain hankittua Diablon Renaissance albumin. Tätä kautta kiinnostus orkesterista kasvoi ja internetistä etsimään bändin kotisivuja. Diablon sivuilta löytyi sitten ilmoitus Hevisauna kilpailusta. Ajatus saunomisesta Reiskan & kumppaneitten kanssa rupesi siinä määrin kiinnostamaan, että melkein jo osallistuin siihen kilpailuun. Laiskana miehenä en kuitenkaan jaksanut ruveta tekemään mitään asian eteen. Asiat rupesivat etenemään, kun juttelin Miika ”Mega” Kuusisen kanssa asiasta. Molemmat miehet olivat juttutuokion tapahtuessa ns. ”suomalaisessa nurmihumalassa”, eli kommunikaatio oli hieman heikkoa. Kuitenkin siinä hehkuteltiin, että voisi olla ihan asiallista päästä saunomaan Valkeakoskelle. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut mitään mielenkiintoa ruveta osallistumaan kilpailuun. Mutta hevisauna poltteli mieltä ja Mega sanoi, että mennään sinne omin luvin, Ukki otti Raneen yhteyttä, ja siitä se homma sitten repesi. Asiat etenivät siihen malliin, että löysin itseni myöhemmin Valkeakoskelta Reiskan residenssitä, jossa nautin saunasta, hevistä ja erinäisistä alkoholituotteista kolme vuorokautta.

Hommat siis meni väkisin viinan juonniksi, ja perjantain sivistyneen tutustumisen jälkeen, oli aika heittää estot nurkkaan ja ruveta käyttäytymään itselle sopivimmilla tavalla, eli läskit silmille ja kantapäät pyöreiksi. Hevisauna sessioiden varsinaisena hekumapäivänä, eli lauantaina löysin itseni aamu tuimaan haravoimasta Reiskan pihaa. Se tuntui silloin hyvältä idealta, kun ei ollut muutakaan tekemistä odotellessa jätkien heräämistä. Ukot rupesivat heräilemään, ja minun orastava päänsärky muuttui infernoksi. Päänsärkyhän ei lähde kuin tiukalla viinalla, ja kotikokki Kuusisella oli asiaan kuuluvat lääkkeet mukana, eli pullo Haukea, tuota elämän eliksiiriä, vittuilun viagraa. Tohkeissani rupesin pulloa esittelemään Reiskalle ja NONSLIPLEVELIN Makelle ja Mikolle. Miesten ilmeet olivat vähintäänkin arveluttavia, kun kulauttelin pullosta reiluja viipaleita. Megan kanssa ruvettiin rojua tyrkyttämään muillekkin, mutta halukkuus juoda paskalietteeltä näyttävää juomaa oli aika vähissä. Se taisi olla Make, joka sitten ensimmäiseksi otti härkää munista ja maistoi pullosta. Oli hauska seurata miehen ilmeitä. Pullo läheni huulia ja mies alkoi yhä enemmän ja enemmän näyttää siltä, että kohta joutuu sukupuoliyhteyteen maitovalaan kanssa. Ilmeisesti juoma oli hyvää, koska Haukea nautittuaan, mies vaikutti tyytyväiseltä. Orastava krapula muuttui nousuhumalaksi kymmenessä minuutissa ja seuraavat selvät muistikuvat ovatkin iltapäivältä, kun talo on täynnä rumia miehiä ja hevi soi saatanan lujaa. Tohkeissani havaitsin Kuulan ja menin miehelle vouhkaamaan Renaisancen loistavista kitarasoundeista. Aikani miehelle vaahdottuani, kaveri totesi tyynesti, että ” Kannattais nuo tarinat kertoilla tuolle Kuulalle, joka istuu tuossa parin metrin päässä” Olin siinä sitten yli viisi minuuttia kehunut levyä väärälle miehelle, Kuulan veljelle Baballe. Olen kyllä vieläkin sitä mieltä, miehet muistuttavat toisiaan.

Reiskan sauna ei ole mikään uimahallin neliöhelvetti, joten kaikki voi kuvitella mikä on tunnelma, kun saunassa on Sorsa, 3-4 turkulaista, kaksi tuntematon, Neitoperho ja Barbara. Jos paskahuussin seinään on isketty tavallista suurempi lihahaarukka ja veitsi, niin sessiot eivät voi olla huonot. Turkulaisten käsitys autoilusta ja huumorijuomista on vähintääkin ristiriitainen. Mustat maihinnousukengät, eivät ole parhaat jalkineen Reiskan sessioissa, näemmä kaikki muutkin harrastavat kyseisiä jalkineita. Kannattaa kokeilla etsiä kenkiään apinahumalassa, jos kaikki kengät näyttävät samoilta. Sehän sama, kun menisi K-Kengään etsimään kitarankieliä, ei löydy ei. Sunnuntaina oli Megan kanssa tarkoitus lähtee takaisin kotiin Lappeenrantaan, mutta aamuisen saunasession ja pihalta löydettyjen juomattomien alkoholituotteiden ansiosta miehistä ei koti tuntunutkaan niin kutsuvalta paikalta. Ei ollut mikään yllätys, että sammuin taas yhden kerran. Kun sunnuntaikin meni viinan juonniksi, niin maanantaina miehet olivat jokseenkin hiljaisia. Ensimmäinen yö Lappeenrannassa oli helvettiä, yö meni lähinnä metsästäessä mursuja Grönlannissa.

Ja perään Vielä miehen ikimuistoisin Hevisauna/Reiskarock muisto:

Heräsin siinä pieniltä unilta ja mahaosastolta rupesi kuulumaan omituisia ääniä. Aikani olotilaani kuullosteltuani tulin siihen tulokseen, että nyt on ruuansulatussysteemistä joku pyrkimässä pihalle. Kohteliaana nuorena miehenä päätin, että vessaan tästä on mentävä. Se talon ainoa vessa, jonka minä tiedän, oli varattu, ja ilmeisesti jollain oli samansuuntaiset aikeet, koska toimitus tuntui kestävän ja kestävän. Tässä vaiheessa olin tulkinnut mahan lähettämiä viestejä ja ilmeisesti oli tulossa laatta, koska suuni oli täynnä ns. huumorimiesten sylkeä eli oksennusta. Posket pullollaan siinä sitten aprikoin, että mihin helvettiin tämän puhaltaisi,ettei tulisi sotkettua paikkoja. Siellä vessassa tuntui olevan elämää suurempi toimenpide, koska ovi pysyi lukittuna. No ne liemethän olisi voinut käydä sylkemässä pihalle tai vaikka keittiön lavuaariin, mutta eihän semmoinen kuulu humalaisen nuoren miehen toimintamalliin, että toimisi järkevästi. Niinpä otin tanakan otteen omasta nenästä, nielaisin rojut takaisin. Toistin tämän toimenpiteen neljä kertaa, ja paha olo oli hävinnyt. Suljetun kierron periatteella toimiva oksennus, on ympäristöä säästävä ulostus. Ei hajuhaittoja eikä tahroja.