Aadolf arvostelee demobändejä
(Suuri osa artikkeleista julkaistu nyttemmin edesmenneessä Hamara- lehdessä, sekä Inferno-lehdessä)


A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

Aberrant Vascular

Nimikin kertoo että jotain kummallista on odotettavissa ja mielleyhtymä ei muodostu ihan suotta. Ensimmäisenä tulee mieleen jo esikuvinakin mainittu Arcturus, ainakin sen verran monesta suunnasta tätä soppaa hämmennetään. Myös vokalisointi muistuttaa selkeästi Arcturuksen Garmin ääntelyä. Aberrant Vascularia kuuntelee varsin mieluusti, joskin ehkä pitäisin vielä enemmän jos näitä musiikin aiheuttamia kieroja mielikuvia voitaisiin luoda hiukan enemmän kitaran avulla. Nyt kaikki mieleenjäävä venkoilu on hyvin pitkälti syntikoiden aikaansaannosta. Kerrassaan mielenkiintoista musiikkia, jota ei takuulla ole tehty minkäänlaista menestystä silmälläpitäen. Hauskinta tässä on se että musiikki on saatu kuulostamaan tahallaan ristiriitaisilla ja väärillä nuoteilla varsin hienolta. En tiedä vaatiiko se sitten nyrjähtänytttä sävelkorvaa tai onko kyse vaan vahingosta. Tai kestäisikö tätä edes sulatella levyn mittaa.

Bändi: Lumi - laulu, Sade - kitara, Juno - rummut, Leca - basso, Mr. Rych - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 28.12.2005


Aberrant Vascular: Pelopia

Vanha tuttu jatkaa Arcturusmaista seilaamistaan mielipuolisuudessa. Musiikillisesti yhtyettä ei voi lokeroida yhtään mihinkään. Vaikka itse musiikki edustaisikin hetkittäin erilaisia metallin alalajeja, laulaja Vladimir Lumin kohtalokkaasti vaikeroivat (ehkä jo liiankin yksiulotteiset) julistukset ja syntetisoitu kieroilu leimaavat musiikin Aberrant Vasculariksi. Tällaisella musiikilla on helppo jäädä ihmisten ymmärryksen ulkopuolelle, mutta pitäviäkin (=hulluja) takuulla löytyy. Poikkitaiteellisuus on iloinen asia ja eniten siitä nauttii varmaankin usein sen toteuttaja. Tämä bändi sopii ihmisille, jotka arvostavat silloin tällöin yksityiskohtia, uskallusta ja vinoutta enemmän kuin järkeä tai biisejä. Tunnustaudun.

Bändi: Vladimir Lumi - laulu, Heikki Pöntinen - koskettimet, Pasi Kärkkäinen - basso, Antti Salo - kitara

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 27.12.2007


Absurdist: Better Make Your Art Work

Nyt on omaa näkemystä pelissä! Absurdist on valmistanut promonsa omatoimisesti ja rosoisuudessaankin jälki viehättää. Tulos on häilyvän metallinen, keitos kun on myös punkkia, progea ja yleistä tunnelmasekoilua ja soittimissakin on viulu ja ties mitkä marimbat kuuluvassa osassa. Poukkoilua sietää ja oikeastaan janoaakin, sillä vaikka välillä hämärtäisikin, seuraava riffi/osio voi olla taas palkitsevampi. Kotimaan tasolla on mm. Deep Turtle saanut muinoin aikaan vastaavan häiriintyneen hurmoksellisen sekavuustilan, mutta Absurdist on lisäksi hittipitoinen seos hulluutta. Nelibiisisen koitoksen loppuun sisällytetty outron tapainen elektroinstrumentaali kertoo sen, mikä huulilla jo pyörikin: Tällaista ei voi opetella.

Bändi: Antti Lahti - rummut, loimusametti, skedepunkki, Eemeli Hakala - laulu, kitara, Sega, läskinaamailu, Kalle Hakala - basso, solmutukka, tietokoneet, Timo Korpi - kitara, laulu, sanat, reklamointi, yliopistoenglanti

Kotisivu

Kontakti :timo.korpi(at)gmail.com

Lisätty 06.04.2009


Abysmalia: Quid Humanum Est

Abysmalia on kolmejäseninen projektiluontoinen kokoonpano. Mielenkiintoista tavaraa laitetaan ilmoille, Quid Humanum Estissä on paljon kaikkea tasokkasti esitettynä ja teoksen pituudenkin huomioon ottaen siitä voitaisiin puhua täyspitkänä. Itse musiikki on kliiniä thrashia, johon on saatu onnistuneesti sekoiteltua kaikenlaista vänkää. Louhinnan ja monimutkaisen tykityksen vastapainoksi tarjoillaan kauniita suvantoja, eli hellittääkin osataan sopivasti. Vaikka varsinaista uutta ei tämän myötä musamaailmaan tuodakaan, biisejä osataan todellakin tehdä ja soittaa niitä upeasti. Seuraava askel voisi olla kasvattaa Abysmalia ihka oikeaksi ja täysveriseksi yhtyeeksi?

Bändi: Jouni Koskela - laulu, kitarat & ohjelmointi, Marko Nikula - puhtaat laulut, Antti Jylhä - basso

MySpace

Lisätty 17.11.2009


Ace In a Hole: Hold Forth

Ace In A Hole täräyttää pöytään onnistuneen 7 biisin paketin. Vuodesta 2005 kerätty soittokokemus kuuluu, hardcoren makuinen raivometalli taittuu siihen malliin, että tässähän hengästyy kuulijakin. Hold Forth soundaa hurjan hyvälle, juuri rosoisempia kitaroita ei voisi kuvitella tällaisella selkeysasteella. Huutaja Henri Arfmanin ohimosuonet olettaisi olevan todellisella koetuksella tässä menossa, ilmaa ja kitarisoja ei nimittäin käytetä millään säästöbudjetilla. Biiseissä voisi olla tarttuvaa vielä vähän enemmän, vakuuttavuutta on jo ylijäämäksi asti.

Kotisivu

Kontakti :Postmaster(at)aceinahole.com

Lisätty 06.04.2009


Adamantra: Promo 2008

Adamantran promo on lohkaistu jo taltioidulta pitkäsoitolta, joka odottaa julkaisijaansa. Kyseessä on nimimiehistäkin kasaantunut ryhmä, joka sekoittelee onnistuneella konseptillaan progea, sankariheviä ja taidonnäytteitä vapaassa muodostelmassa. Yhtyeen soitanta toimii kuin rasvattu, enkä uskoisi kenelläkään olevan sanomista yksilösuorituksiinkaan. Näyttö on sen verran vahvaa, että luulisi tällaisen julkaisun järjestyvän ilmoitusasia- luontoisesti. Biisit ovat pitemmänpuoleisia, kuten lajissa on usein tapana, mutta siitä ja lukuisista osaista huolimatta aika ei käy pitkäksi yhdenkään sävellyksen kohdalla.

Bändi: Jukka Hoffren - basso, Panu Kiskola - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Mikko Sepponen - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :band(at)adamantra.com

Lisätty 09.10.2008


Aeons Coven: Suicide Architect

Jo on termit, Aeons Coven soittaa Dracula doom metalia. Kuvaavaa onkin, musiikin voisi helposti kuvitella monin paikoin kauhuelokuvan taustalle. Ominaista bändin musiikille on olematon kiire ja viipyily ja runsaalla kaiulla toteutetut kitara- ja vokaaliosuudet ja laulu on myös suurimmaksi osaksi silkkaa hämyilyä ja huhuilua. Oma tunnelmansa EP: ltä eittämättä löytyy ja kerrankin voi todeta huonojen soundien puolustavan paikkaansa äänitteellä. Kalmaa löyhkäävästä neljästä biisistä ei erityistä hittimatskua löydy, mutta kyllä vaan on mieleenpainuva pläjäys.

Bändi: Edward Hell, Shabnock, Tony Politi, Buck Javelins

Kotisivu

MySpace

Lisätty 13.07.2009


Aeons Coven: Selling Soul To Devil

Dracula doom metalin lähettiläät ovat palanneet. Musiikista löytyy edelleen monenmoista. On eritasoista gootteilua, verisiä teemoja, Type O Negativemaista fiilistelyä ja soitantoa. Mukana myös vaihtelevasti esiintyvää kauhuteemaa, jota säätelee merkittävimpänä osatekijänä vokalisti Edward Helsingin häiriintyneen oloiset ja vaikeroivat lauluosuudet. Suoranaista verrokkia on orkesterille vaikea löytää, mutta siitäkään huolimatta tämän äänitteen parissa ei tunnu syntyvän keskivertoa mainittavampia tunnejälkiä sielun perukoille. Persoonallisuudesta erillinen kunniamaininta kaikesta huolimatta.

Bändi: Edward Hell, Shabnock, Tony Politi, Buck Javelins

Kotisivu

MySpace

Lisätty 24.01.2011


Afloat: Something Like Nothing

Grungehenkistä kertosäeheavyä Keravan suunnalta. Kahden biisin demo on nimetty harvinaisen osuvasti. Yhtyehän soittaa ja osaa muodostaa biisejä vaivatta, mutta jokin sisimmässä sanoo, että pään ei tule tämän tahdissa nyökkyä. Afloatia vaivaa jonkin sortin energiattomuus, maailmassa on kuitenkin vastaavan tyylisuunnan tekijöitä, jotka tempaavat kuulijan mukaansa aivan kysymättä. Kaikki laulusta lähtien tuntuu vaan melkoisen tasaiseksi tallatulta ja särmättömältä, henkeä ei esitykseen osaa kuvitellakaan, vaikkeivät sävellykset heikoimmasta päästä olekaan. Ei edes miljoonan dollarin soundeilla, joista tosin voisi olla pientä vetoapua.

Bändi: Matti - basso, Heikki - rummut, Mikko - laulu & kitara, Juho - kitara

Kotisivu

Kontakti :hatemail(at)afloatband.com

Lisätty 13.02.2008


Afubad: Death Medicine

Ensi tahdeilla käy selväksi, että tässä bändissä on jotain. Reaktio on ehkä vastaava kuin joskus Stam1na- yhtyeeseen tutustumisen yhteydessä, sellainen metallinen raikkaus on aistittavissa. Afubad ottaa hienosti ulkometalliset vaikutteensa mukaan leikkiin, eivätkä ne närästä seassa tippaakaan. Suorista biiseistä huolimatta seassa on runsaasti pikkubongattavaa ja ne palvelevat kokonaisuutta hienosti. Persoonallinen soppa tuo välillä mieleen testosteronisemman version Lapkosta tai Y.U.P:sta, vaikkei musiikissa ole paljoakaan yhtäläisyyksiä näihin. Lauluun soisin hiukan lisää väkevyyttä puhtaalla puolella ja ne pienetkin korinayritykset olla voisivat olla tarpeettomina poistettavien listalla. Hienoa kamaa kerta kaikkiaan, järkeä ja järjettömyyttä nätisti nipussa.

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 15.03.2008


Afubad: Settled Mind

Tämän kohdalla olisin ollut jo valmis lyömään vetoa tietynlaisesta laadukkuudesta. Afubad lunastaa odotukset ja vähän enemmänkin uudella demollaan. Play- nappulan painalluksen jälkeen Settled Mind ei päästä otteestaan, mielenkiinto bändin koukeroita kohtaan vain yltyy kuunneltaessa. Tyyli ei ole olennaisesti muuttunut, samaa hyvänmakuista sinkoiluahan orkesteri edelleen suoltaa ja jo yksittäisistä biiseistä löytyy tuon monipuolisuuden seasta varmasti jokaiselle jotain. Elias Puukarin metallikarsinan ulkopuolelle hienoisesti sijoittuva laulu tuo edelleen mieleen Lapkon Ville Maljan ja kylvää sekaan eräänlaista toivottuakin raikkautta. Jokohan Settled Mindin myötä tärppäisi?

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 09.04.2009




Agonizer

Tämä bändi on nyt väärällä palstalla. No pojat tuskin joutuvat demojaan kyllästymiseen asti lähettelemään. Voimallinen tunnemetalli on musiikin laji ja homman nimi kokolailla "pro". Lajityyppi on ainakin minun korviini ollut jo viime aikoina jokseenkin yhdentekevä, mutta Agonizer on onnistuneesti lisännyt teknisillä ratkaisuillaan odottamatonta draivia touhuun. Laulajan ulosanti on persoonallista, sopivan karheaa jylinää joka ei kaipaa edes kovin kummoisia korkeuksia säväyttääkseen. Koskettimilla on osattu tehdä juuri se mitä niillä mielestäni metallissa pitääkin, eli ujuttaa enimmäkseen sinne pinnan alle ja tuoda taas esiin tarpeen vaatiessa. Hankala tätä on arvioidakaan kun kaikki osaset on niin hollillaan kuin vaan hevissä voi. Kova demo, kova bändi. Ei vaadi isompia selittelyjä.

Bändi: Modi - laulu, Jazzo - kitara, Jonez - kitara, Tony - rummut, Tuzah - basso, Mike O.D - koskettimet & taustalaulut

Kotisivu

Kontakti :agonizer(at)email.com





Aggression Overload/Warpath: Split

En ole kuunaan ymmärtänyt splittilevyjen valmistamista, mutta nytpä on oikein splittidemo kourassa. Puoliskon aloittava Aggression Overload esittää kovin kimakkasäröistä kaaosta black metal -hengessä tuskaisilla vokaaleilla ja ärsyttävän napsuvilla sähkörummuilla. Biisit sinänsä ovat selkeitä, mutta paria hyvää koukkua lukuun ottamatta pistekoppa jää aika lailla nollille. Jälkimmäisenä kohkaava Warpath onkin jo hiukan henkevämpi tapaus. Ryhmä takoo ihan näppärästi ja vielä mustemmin kuin alkupala, mutta ei jaksa kyllä sen kummemmin säväyttää, totisuudestaan huolimatta. Lauluosaston mielipuolisuus on ehkä piristävä lisä muutoin kuivahkoon tarjontaan nähden. Muutama sävykäs juttu siellä täällä, mutta eipä näitä ainakaan kahta putkeen kestä siltikään.

Bändi (Warpath): Nekrozar - laulu, Morbus - leadkitara, Tyrant - kitara, Panzerfaust - rummut, Torchbearer - basso

Warpath Kotisivu

Kontakti :warpath(at)vituttaa.net

Lisätty 21.01.2008


Akathartos: Dying Generation

Akathartosin “pääsy” palstalle on vähän siinä ja siinä, sen musiikkiin kun ei ole käytetty kielisoittimia, eikä mitään sinne päinkään. Yhden miehen orkesteri saa kuitenkin elektronisestikin komeita tunnelmia aikaiseksi. Kyse on lähinnä jumputuksesta ja erilaisista syntetisaattorikuvioista, joita ehkä lapsikin osaisi tehdä ja sekaan vokalisoidaan eri tyyleillä, joissa ei mitään varsinaista talenttia esiinny niissäkään. Joku taika joka tapauksessa saavutetaan, liekö sitten sotilaallisen, paikoin puuduttavankin toiston avulla, vai sävelmillä muuten vaan, mutta näinhän käy. Vielä on sellainen ongelma, että tälle produktiolle on lähes mahdotonta keksiä mitään varsinaista järkikäyttöä.

Bändi: Samuli Reivilä - kaikki

Kotisivu
Lisätty 17.02.2010


Alarma: Endless Marceau

Alarma kokeilee monenlaista ja tuloksena on tunnistettavan persoonallista musiikkia. Kitarapohjainen kieroilu murinalauluilla ei edusta progeosastoa, ei tilutusta, eikä death metalia, mutta jotakin tähän on näistä mukaan tarttunut joka tapauksessa. Kitaratyöskentelyn ja riffien suhteen löytyy maukkaita ideoita, mutta se ei takaa kuitenkaan kaikkea. Biisit ovat jääneet hyvistä ideoistaan huolimatta aivan liian sekavalle tolalle. Kiinnostavuutta se ei pysty täysin pyyhkimään, joten jatkossa Alarmaan on varauduttava mielenkiinnolla.

Bändi: Arto – rummut, Ilu – kitara, Antti – kitara, Antti – laulu & basso.

MySpace

Kontakti : villeoskari(at)yahoo.com

Lisätty 08.09.2011


Alecrate: One Man´s Faith

Alecrate jättää suuhun epämääräisen maun. One Man´s Faith kuulostaa omatekoiseksi demoksi ihan tasokkaalta tuotokselta. Bändin raskasmetallissa on sen sijaan hankalampi sanoa juuta tai jaata. Oikeaoppisesti rakennetuista biiseistä ei tuppaa vaan jäämään mieleen muuta, kuin että hyvältä soundaa. Mikä kummallisinta, tämä alkaa suorastaan ärsyttämään pitemmän päälle, eikä kiekkoon osaa lopulta suhtautua oikein mitenkään. Yhtyeen groovessa ei ole moittimisen sijaa, eikä kyllä soittotaidossakaan, se jokin on vaan jossain katveessa totaalisesti. Lisäksi suomenkieliset välihölinät eivät oikein naurata, liekö sitten tarkoitus?

Bändi: Jarno Laakkonen - basso, Ari Timonen - kitara, Henry Bomb - laulu & kitara, Simo Järvelä - rummut

Kotisivu

Mikseri.net

Lisätty 17.02.10


All Restored: Illusions

Forssasta tullaan ja aatteellisella pohjalla on hevin ilosanoma levityksessä. Kristillistä heavyä soittava All Restored on varsin tuore kokoonpano ja tämä debyyttidemo on saatu purkkiin vuoden 2007 aikana. Biiseissä on useampaakin metallista vaikutelmaa, käypää riffittelyä on kevyesti yli puolet esitetystä materiaalista, loppujen jäädessä mitäänsanomattomiksi plagiaateiksi isompien tekemisistä. Biiseistä kokonaisuutena toimii parhaiten avausraita Ready To Die, muut taas taiteilevatbkasassa pysymisen ja leviämisen rajamailla, paljolti puutteellisen tuotannonkin takia. Tiiviimpiä ideoita ja treeniä kehiin.

Bändi: Tuomas Kannisto - basso, Janne Heiskanen - laulu, Lauri Virkkula - rummut, Jaakko Immonen - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)allrestored.dy.fi

Lisätty 07.10.2008


Amarantine: Awakening

Helsinkiläinen Amarantine on perustettu vuonna 2007. Porukalla on yhteistä kokemusta kertynyt jo ennen tätäkin, joten ei ole ihme, että Awaken on täysin valmista tavaraa. Tyylisuuntana on hyvin mustasävyinen death/dark metal runsaine koskettimineen ja örinöineen. Dimmu Borgir- nimi putkahtelee mieleen ajoittain, mutta todellisuudessa tässä liikutaan huomattavasti atmosfäärisemmillä asioilla. Pitkähköissä biiseissä on hienosti vaihtelua ja kylmää tunnelmaa, ehkä viikinkivaikutteetkaan eivät ole täysin poissuljettuja. Äänite kuulostaa todella painavalta ja stabiililta tekeleeltä, joten tuskinpa tarvitsee diiliäkään loputtomiin odotella.

Bändi: Toni - laulu, Perttu - kitara, Jarno - kitara, Roni - basso, Nino - koskettimet

MySpace

Lisätty 06.04.2009


Amarantine: Delirium Passage

Amarantine vakuutti jo debyyttitekeleelläänkin, ollen täysin valmis bändi. Delirium Passage jatkaa samalla tiellä, synkän rankka ja äärimelodinen rutistus kuulostaa edelleen paljon Dimmu Borgirilta, paikoin jopa häiritsevästi. Sävellyksissä on kuitenkin tarpeeksi sielua ja omaperäisyyttä, jotta bändi pärjää omillaankin. Biisit on tungettu kutakuinkin niin täyteen tavaraa, kuin suinkin ja on ovelaa, kuinka tasapainoiselta koko paketti kuulostaa miljoonine kuvioineen. Soitosta ja soundista on Amarantinen tapauksessa turha puhuakaan, sen verran täydellisellä tolalla ne ovat. Eikä puutteita keksi muutenkaan, ei yrittämälläkään.

Bändi: Toni - laulu, Perttu - kitara, Jarno - kitara, Roni - basso, Nino - koskettimet

MySpace

Lisätty 23.02.2010


Amendfoil: Act Of Grace

Aetsäläinen Amendfoil on pirteä tuttavuus. Bändin biiseissä on paljon vivahteita eri metallilajeista. Se osaa olla herkkä ja tunnelmallinen, mutta osaapa se myös mättää ja olla progressiivinenkin. Melkoinen valttikortti on kuitenkin, että tarttuvuus kyetään säilyttämään kautta kattauksen. Paljolti voidaan kiittää vahvoja melodioita, mutta myös sitä, että monipuolisuudesta huolimatta biisit on sovitettu hienosti, eikä yritystäkään ole liiaksi. Laulajakitaristi Lassi Mäki- Kalan ääni ei ole välttämättä metalliin tyypillisin, mutta tähän ei voisi parempaa ja persoonallisempaa kuvitellakaan.

Bändi: Lassi Mäki-Kala - laulu & kitara, Samu Honko - rummut, Juho Pelttari - kitara, Ville Siivonen - basso

MySpace

Lisätty 14.07.2010




Amession: Thorns Within

Hämeenlinnasta tulee muitakin räyhääjiä kuin Pain Confessor. Amession on löytänyt useiden demojen jälkeen musiikillisen paikkansa samoilta melodisen mätön alkulähteiltä. Thorns Within sisältää tasaisen vahvoja ja riittävän monipuolisia purkauksia. Bändi ei pakota itseään menemään tuhatta ja sataa, mikä on hyvä asia, monipuolisilla kielisoitinsovituksillakin pysyy kiinnostavuus yllä kun osaa. Kitaroiden juhlaa tämä onkin, eikä tässä syntikoilla ja säksättimillä tilaa olisikaan. Kai Saxholm mikrofonissa on kantava voima paikoin puhtaallakin runnovuudellaan. Paketti on kasassa, vielä pikku puristus tiukkuutta soittoon ja hyvä!

Bändi: Kai Saxholm - laulu & basso, Toni Helaakoski - kitara, Toni Västilä - kitara, Aleksi Haahtela - rummut

MySpace

Lisätty 20.03.2009




Amfortas: Her Domain In The Forest

Amfortas ei oikein saanut hommaa lentoon edellisellä demollaan. Her Domain In The Forest nostaa kyllä pistekipon rajapintaa jo hiukan, mutta ei tässä vielä tarvitse riemusta pomppia. Bändin leipälaji on edelleen alkeellisen oloinen doom- rock, jos tällaista sanontaa voi käyttää, doomille tyypillistä raskautta kun ei juurikaan ilmene. Soitto on vieläkin aikalailla tökkiväistä, kun ei pysy kasassa niin ei pysy. Lisäksi laulutulkinnoissa edetään välillä aika käsittämättömillä ratkaisuilla. Vielä kun ympätään väkinäisen oloiset sovitukset, jää enää sävellystyö, jolla pelastaa tilanne. Eipä se valitettavasti siitä paljoakaan pelastu.

Mikseri

Bändi: Sampsa Holopainen - kitara, laulu & basso, Jussi Niemi - koskettimet, Janne Niinisaari - rummut

Lisätty 16.07.2009


Amoth: Wounded Faith

Amothin debyytti- EP on täysin professionaalia ja asenteellista progeilua. Tämä ei olekaan mikään ihme, bändin vahvuudessa vaikuttaa monimutkataitureita mm. Malpracticesta ja Adamantrasta, jossa vaikuttavan Tuomas Niemisen hunajaisiin vokaaleihin on helppo suhtautua suopeasti. Musiikki on taidonnäyte lähes kaikkea, kikkailua, melodiaa, rankkuutta ja järkeä. Lopullinen koukuttavuus on ehkä kuitenkin vielä piilo- nimisessä paikassa. Biiseissä on osia ja ihailtavaa kääntelyä jo ehkä liiaksikin, mutta minkäs teet kun se kuuluu kuitenkin lajin peruspiirteisiin.

Bändi: Tomi Ihanamäki - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Anne Latva-Somppi - Basso, Toni Paananen - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2009




Ancient Dawn

Vuosi sitten nauhoitettu tasokas demo on tipauttaa melkein penkiltä ekan veisun, Poison Wordsin kajahtaessa ilmoille. Näin estoitta en ole erästä suomen suurinta trioa juuri kuullut aiemmin apinoitavan. Onneksi loppudemoa kohden kasaantuu koukkua ja ideaa nimeltä mainitsematonta verrokkiamme runsaammin. Ja hyvä niin, bändin matsku kantaa hienosti omillaankin. Ancient Dawn rokkaa surumielisen metallisella otteella, ja osaa tehdä rakenteeltaan aukottomia biisejä. Laulupuoli kuulostaa korvalle todella miellyttävältä, ja onkin bändin selkeä vahvuus. Tietoisesti tai ei, melodiat komeine stemmoineen kumartelevat hieman vanhemman perushevin suuntaan joka plussaksi laskettakoon. Kosketinsoittimien käyttöä vähän rajoittaisin määrällisesti, ainakin samalla soundilla maalailu alkaa puuduttamaan pitemmän päälle. Tätä pikku tyyliseikkaa lukuun ottamatta toteutuspuoli ei juuri paremmin voisi olla hanskassa.

Bändi: Tero Takalo - rummut, Petri Karjalainen - koskettimet, Jarkko Poussu - basso, Kimmo Murtovaara - Kitara, Marko Poussu - laulu

Kotisivu

Kontakti :tjtakalo(at)luukku.com





Ancient Dawn: Promo 2008

Ancient Dawn on ristiriitainen tapaus. Yhtyeen soinnissa on ruotsalaistyyppisiä melodisia vaikutteita, kun taas vokaaliosiot tekevät kattauksesta enemmänkin power/sankaripohjaisen. Biiseillään bändi kyllä jyllää, joskin tuotantoteknisillä ratkaisuilla ja piirun verran tiukemmalla yhteissoitolla voisi kenties puristaa vielä lisää raskautta. Vahvuuksiksi voidaan lepeästi lukea itsensä kuuloiset biisit, lahjakkaan leadkitarapuolen, sekä ehdottomasti Marko Poussun laulutyöskentelyn hienoine stemmoitteluineen. Tämä jos joku on kehityskelpoista.

Bändi: Tero - rummut, Jarkko Poussu - basso, Kipi - kitara, Marko - basso & laulu, Ville - kitara

MySpace


Lisätty 16.12.2008


Anger Cell: Haven For The Forsaken

Kakkosdemoonsa ehtinyt riihimäkeläinen Anger Cell on hyvässä vedossa. Haven For The Forsaken käsittää neljän biisin mittaisen tutkimusmatkan melodisen, ruotsisävytteisen metalin maailmaan. Orkesteri ei tuo skeneen mitään uutta, mutta osaa tehdä yksinkertaisista aineksista toimivia ja tarttuvia kokonaisuuksia. Kaikki ”aseet” ovat käytössä ja kyllähän kahdella kitaralla, kosketinsoittimilla ja useammalla laulutyylillä on tunnetusti saatu aikaan monipuolista jälkeä ennenkin osaavissa käsissä. Soitto pelaa ja tuotantopuolellakaan ei ole nipottamista, joten pullat ovat uunissa esimerkillisesti. Päätösbiisi Absolution Thru Vengeance muuten kuulostaa kertosäkeessään ällistyttävästi Soilworkilta. Rock!

Bändi: DC - laulu, Wesleyer - kitara, Jani - kitara, Jontte - rummut, Samppa - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)angercell.com

Lisätty 05.05.2011


Anomia: Lankeemus

Ruokolahdelta singahtavan Anomian tavoite on selvä, suomenkielisen metallin tarjontaa on meininki rikastuttaa. Itäisen Suomen kenties eniten tunnetuksi tehneiden raskasmusiikkiosaston aktien perässäkin tässä myös selkeästi hiihdellään. Lankeemukselta löytyy hetkensä, mutta varsinaiset oivallukset hakevat vielä paikkaansa. Raivoa ja melodiantajua porukalla kyllä piisaa. Maan multaa- biisi osoittaa, ettei herkistelykään ole poissuljettu juttu. Biisi on joukkion hienoin ja jää siitä kirkkaimpana mieleen soimaan. Tasaisuutta laatuun.

Bändi: Juho Lehtinen - rummut, Henri Helle - basso, Henri Niiranen - kitara & laulu, Antti Savolainen - kitara,

Kotisivu

Kontakti :henrin(at)anomiaband.com

Lisätty 16.12.2008


Anomia: Haaste

Anomia avasi pelin Lankeemus- demollaan viime vuoden puolella ja nyt heitetään kehään Haaste. Bändi on ottanut hiukan toivottavaakin pesäeroa suomithrashin keulanimiin, tälle tuotokselle on osunut perusroskametallivaikutteiden lisäksi myös melko kokeellisia ja pehmeitäkin juttuja, joissa onkin jo vähän oman kuuloista oivallusta. Suomen kieli vaikuttaisi olevan oikea valinta esittämiseen, suurelta osin karjumalla hoidetussa ulosannissa kun kuulostaisi olevan ideaakin. Taaskin pakasta poikkeavin biisi, tässä tapauksessa Orjantappura, on selkeästi säväyttävin. Poiketkaa pakasta tiuhempaan, jookos?

Bändi: Juho Lehtinen - rummut, Henri Helle - basso, Henri Niiranen - kitara & laulu, Antti Savolainen - kitara,

Kotisivu

Kontakti :henrin(at)anomiaband.com

Lisätty 01.09.2009


Antarktis Utopia: Promo 2008

Antarktis Utopian kivijalka on valettu jo yli 10 vuotta sitten ja kyllähän tämä teurastuksen määrä sen mukaista sitten onkin. Tuoreimman promon musiikki on täysin julkaisukelpoista ja ultratarkasti soitettua death/trash metalia, jonka tahdissa lähtee pää pyörimään. Orkesteri osaa myös sekoitella mukaan komean kolkkoja melodiakulkuja vihtomisensa lomassa. Laulussa sen sijaan luotetaan rajuimman kategorian ulosantiin, jota toteutetaan kahden miehen voimin ja näistä varsinkin brutaalimpi ölinä on hienon elämellinen esitys. Tekeleellä on varsin pitkääkin, päälle 7 minuutin biisiä tarjolla, mutta siltikään ei pääse pitkästyminen yllättämään.

Bändi: Anssi - kitara & laulu, Henkka - kitara & laulu, Miikka - rummut, Jyrki - basso

Kotisivu

Kontakti :band(at)antarktisutopia.com

Lisätty 15.07.2009


Antipope: Chaosmos

Armahtakaa nyt näiden bändinnimien kanssa. Antidote nyt vielä meni, mutta nyt on sitten jo Antipopekin. Antipope on likikaimansa tavoin vaikeasti luokiteltavaa. Chaosmos on ainakin erittäin omalaatuinen esitys tältä pohjoisen bändiltä, eikä tekelettä voi verrata oikein mihinkään. Päällimmäisenä huomio kiinnittyy melodiseen kitarointiin tuhansien riffien voimalla, kohtuullisen persoonalliseen laulantaan ja siihen, että biiseistä on mahdotonta muistaa juuri näitä mainittuja asioita syvällisempiä muutamankaan kuuntelun jälkeen. Vaikeaa on, mutta varmaa on kuitenkin se, ettei bändi soittele mitä sattuu. Vielä kun soittaisi jotain johdonmukaista.

Bändi: Mikko Myllykangas - laulu, Antti Karjalainen - kitara, Santtu Heinilehto - basso, Tuska E. - rummut, Juho Rikberg - kitara

Kotisivu

Kontakti :antipopeband(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009




Allred

Allred on periaatteessa aika valmiilta paketilta kuulostava bändi. Promolla bändi antaa ymmärtää että kykenee tekemään suhteellisen vakuuttavaa ja tarttuvaa kamaa. Demon soundi on tosin hiukan puutteellinen, tapposoundeilla tämä teos olisi vieläkin vaikuttavampi. Tyyli vaihtelee jossain melodisen rokin ja metallin välimaastossa. Siellä täällä ideat jäävät hiukan valjuiksi, mutta esim. avausraita Breakdown on erittäin toimiva näyte bändin kyvyistä. 4 biisin rykelmästä päätösraita Revolution tuo jopa rankkuudessaan jonkun Arch Enemyn riffin mieleen. Yhteissoittoa voisi hiukan tiukentaa, mutta laulaja Juha Kreivin toimiva ulosanti hoitaa kyllä yleisarvosanan niin perkeleesti plussan puolelle. Onkohan bändi lopettanut toimintansa, kotisivuilla ei liikettä ole hetkeen näkynytkään. Älkää nyt vielä?

Bändi: Kitara & Laulu - Mika Kreivi, Kitara & Taustalaulu - Juha Kreivi, Anssi Mäkinen - Basso, Jarmo Ylinikka - Rummut

Kotisivu

Kontakti :allred(at)surffi.net

Lisätty 28.12.2006


Apocalypse Cabaret: Lesson No. 1 : The Foot Work

Tämä melopopin ja sekorockin metamorfoosi täräytti sen sortin avausbiisin kehiin, että hämmennys ja ihastus mahtuu kartalle heikommin kuin Atlantin valtameri. Funeral Percussionin jälkeen löydetään kaikenlaisia sävyjä pehmorockista rankempaankin jyräämiseen lisäten soppaan jos jonkinlaisia pikkujippoja ja soittimia. Bändin groove on ihailtavaa, vaikka tahallaan väärinkin soittaisivat ja melodiantaju on kohdallaan kautta linjan. Päällimmäiseksi jää lopulta hienoinen ”eihän suomessa tällaista tehdä”- ihmetys päälle, valmista kauraahan tämä on vaikka Wembleyn stadionille. The Foot Work voisi olla vaikka kuukauden demo, mutta pidetäänpä nyt hevilinja vaikka ihan periaatteesta.

Bändi: Jami - laulu, Tmu - kitara, Tom - rummut, Otti - basso, Kaajo - kitara

Kotisivu

Myspace

Lisätty 20.10.2007




April

April esittää asiansa vuoden vanhaksi kokoonpanoksi aika vakuuttavasti. Musiikissa löytyy jos jonkinmoista vaikutetta ja pikku psykedeliaa, ja kahden ainakaan biisin voimalla ei kyllästyminen pääse iskemään. Päällimmäisenä mieleen jää asennemainen runttaus ja amerikkalaisuus, ehkä jopa grungevaikutteet. Sovitukset ovat toimivia ja melankoliaakin osataan käyttää runnomisen ohella muutoinkin kuin periaatteesta. Bändi tuntuu pärjäävän yhden kitaran varassa niin mainosti ettei välttämättä enempää tarvitakaan. Myös laulajan touhut jäävät helposti mieleen, karjuminen ei tunnu tuottavan isompia paineita ja melodinen puoli stemmoineen toimivat mainiosti. Se viimeisin tiukkuus jää ihan pienestä kiinni, mutta kai se siitä.

Bändi: Hakim Hietikko - laulu, Mikko Merilinna - kitara, Jaakko Pulkki - basso, Mikko Huovila - rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)aprilweb.net



Arasaw: Feel The Bullet

Pohjanmaalta ponkaisevan Arasawin kakkosdemo sisältää 3 biisiä epämääräistä trash/death metalia. Demoa häiritsee jossain määrin köpsöt soundit, lähinnä niin, että ne eivät pysty välittämään kaivattua raskautta riittävästi. Itse biiseissä on myös aika nihkeästi mihin takertua. Riffejä kyllä sinkoilee riittävästi, mutta Feel The Bullet on valitettavasti pitkäveteinen ja tylsä kuuntelukokemus. Vaikkei mistään suoranaisesta räpellyksestä kyse olekaan, ei bändin soittoakaan voi missään nimessä sanoa tiukaksi. Kovempia sävellyksiä ja yleistä ryhdistymistä kaivataan, tällä erää Jussi Virtalan rujo laulutyö on ainoa nimellisesti pinnalla pitävä elementti.

Bändi: Vesa Haapanen - rummut, Heikki Haapanen - kitara, Juha Haavisto - kitara & laulu, Olli Palomäki - basso, Jussi Virtala - laulu

MySpace

Lisätty 15.07.2009


Archimage: The Solstice Of Winter

Black metal from Tamperkele. Pienoista kauhua taas kumpuaa ilmoille kun tällaista soittimeensa lykkää. Ja ihan aiheesta, melkoista tuubaahan Archimage suoltaa. Vaan kuten sanottua, kyllä taitaa tällainenkin musiikki paikkansa löytää, missä se sitten liekin. Eli perusmallista vanhaa black metalia, jossa ei erityisesti sävellyksellisiä ideoita ilmene, erittäin tunkkaiset sounditkin, jotka vaativat puoli kierrosta lisää volume- napin vääntämistä heti alkuunsa. Kömpelöhköä soittoa, ohuita ja sahaavia kitaroita, rääkylaulua hallikaiun kera, corpsepainteja, talvimaisemaa ja mahdollisimman pieneen lukemaan asti numeroituja levypainoksia. Alan miehille varmasti ihan maittavaa kauraa.

Bändi: O. Sirius - rummmut, Hastur - basso, Prophethevs Evil - kitara & laulu

MySpace

Mikseri

Lisätty 23.02.2010


Arctulary: Drudge´s Daydream

Oulaisista ponkaisevan Arctularyn nauhoite saa hymyn suupieleen. Nuorukaisten meininkihän on niin vanhan liiton thrashiam, että ihan mm. muinainen Airdash tulee muistoihin. Puuhastelu on oikein positiivista ja energistä, mutta sanomistakin löytyy. Biisimateriaali jättää vielä tasaisuudessaan toivomisen varaa. Soiton puolestakaan ei vielä ihan A- ryhmään ylletä, jollei ikäalennuksia oteta huomioon ja eihän me oteta. Eniten kuitenkin korvaan käyvät vokaalisuoritukset, jotka eivät ole lähellekään vakuuttavia. Eivät karjunnan, eivät örinän, eivätkä varsinkaan nuottilaulun suhteen.

Bändi: Olli-Pella Saari - soolokitara & taustalaulu, Samuli Salmela - rummut, Niko Salmela - laulu & kitara, Juho Siitonen - basso

Kotisivu

Kontakti :arctulary(at)gmail.com

Lisätty 05.05.2011


Ardual: Preserved In Beasts

Ardualin demo starttaa suoranaisesti posahtamalla silmille. Vasta toisen demonsa vääntäneeksi aktiksi esitys on todellakin vakuuttavaa ja idearikasta. Arktista sahausta, kuolonkorinaa ja vaihtelevia tunnelmia piisaa, eikä puuduttavuudesta ole esityksessä tietoakaan. Itse bändi suoriutuu myös vaativastakin tykityksestä komeasti, eikä minkään sortin trapetsitaiteilua tarvitse todistella. Koskettimien ja kitaroiden sulosointuinen yhteistyö tuo ajoittain mieleen Nexus Polariksen aikaisen Covenantin, mikä ei ole lainkaan huono asia, vaikkakin Ardual liikkuu jyhkeydellään aivan eri sfääreissä. Surettavan minimaalinen kahden biisin demotus on taltioitu Jyväskylän Watercastle- studiolla ja on hyvä osoitus siitä, että demoon kannattaa tosiaankin satsata kunnon studion muodossa.

Bändi: Anssi Temonen - laulu, Tomi Fagerlund - rummut, Ville Hakonen - basso, Kimmo Helén - Kitara, Pyry Mäkinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ardual.net

Lisätty 27.12.2007


Arkadia: Circle Of Distress

Arkadialla on menneisyyttä jokusen vuoden ja demon edestä ja siten ollaan jo perusvarmalla pohjalla. Yhtyeellä on selkeästi pohjoinen sointi musiikissaan ja pikku Sentenced- vaikutteilta ei voi välttyä, vaikkakin ulosanti on paljon monimuotoisempi ja räväkämpi. Laulutyylikin vaikuttaisi osittain periytyneen Ville Laihialalta, joka tosin on ehkä tässä tapauksessa unohtanut kipata muutaman viskin kurkkuunsa. Kitarapohjainen ja kaihoisa lähestymistyyli sopii bändille ja biisit ovat ehjiä rakenteiltaan alusta loppuun. Ne kolkuttelevat juuri siinä hittiosaston lattian alla, mutten ihmettelisi vaikka ovi aukeaisi sisuksiinkin jossain vaiheessa. Yritystä on siis jatkettava.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 13.08.2008


Arkadia: A Drop For The Past

Eteläpohjanmaalainen Arkadia tarjoaa supermelodisuutta. Edellisestä tuotoksesta jäi bändistä ja sen sävelistä eheämpi maku suuhun, tällä tuotoksella ei vaan tahdo saada oikein mistään kiinni. EP:n viidellä biisillä ei ole juuri mitään yhteistä ja selkeää linjaa, siellä täällä tosin erilaisia ja hyviäkin ideoita ripoteltuna. Kitaroihin pohjautuva työskentely on soitannollisesti toimivaa, mutta nyt kompastuskiviä kasaantuu eteen vokaaleiden suhteen. AJ Valkaman sinänsä hyvä ääni ei pääse tällä kierroksella oikeuksiinsa ja tuppaa välillä jo ärsyttämäänkin. Ensi kierroksella harppausta taas eteenpäin, eikös joo?

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 23.10.2009


Arkadia: Vindication For The Lost

Arkadialla on ennenkin ollut suuntaviivat hiukan hukassa ja tältä rintamalta ei päästä vieläkään uutisoimaan. Pohjoiset metal- aakkoset ovat kutakuinkin hanskassa, mutta mitään kovin koskettavaa niistä ei oikein nytkään saada loihdittua. Vokaaleissa piilee edelleen se suurin kompastuskivi. Tällä kertaa onnistutaan kuulostamaan huterammanpuoleiselta To/Die/Forilta puhtaalla puolella, eikä räyhäosastokaan oikein meinaa napostella toivotusti. Soittoon soisi vähän tiukkuutta lisää, tosin aivan hyväksyttäviä yksilösuorituksiakin on havaittavissa. Biiseissä on rakenneajattelu kohdallaan ja onhan siellä nuotituksen puolesta pari muikeaa kertosäettäkin matkassa. Ei niilläkään vielä luotia pysäytetä.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 05.04.2011


Arma: Praetorian

Vielä hiljattain Bloodpath- nimellä tunnettu ja demottanutkin porukka jatkaa nyt Arma- nimen alla. Samalla nopeusmittarin neula on laskusuunnassa ja vääntömomenttia lisätty. Ryhmä on saanut mainiosti kiinni rujommasta puolestaan, mutta kokonaisuutena homma haiskahtaisi vielä hahmottelevan suuntaviivojaan. Itse soundaavuuden suhteen näkemys on jo kohdallaan, mutta sävellyksistä uupuu vielä se viimeinen niitti, joka bändin A- ryhmään oikeuttaa. Soittokaan ei ole esteenä etenemiselle, puuha vaikuttaisi olevan vaivatonta. Eli lisää pökköä pesään.

Bändi: Roivas - laulu, Räsänen - kitara, Asikainen - kitara, R. Kukkonen - basso, M. Kukkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :arma(at)arma.fi

Lisätty 25.09.2008


Archimage: The Dark Glory Of Quietus

Archimage on vuosikymmenen puolivälissä aloitellut black metal- orkesteri. Typistynyt sellainen tosin, The Dark Glory Of Quietus- demolle ei ole jälkiään jättänyt kuin sessiorumpali O. Sirius ja kaiken muun hoitanut Evil. Ei niin- kirkkaalla soundilla varustettu teos esittelee melko perinteistä mustuutta, biisit ovat hyvin hyvin tyypillistä lajinsa antia. Kitarasahausta, kärinää ja rumpuflaflattelua on siis tarjolla lätyn täydeltä. Materiaali on ehkä totuttua selkeämpää soitantonsa puolesta, mutta ei tästä loppujen lopuksi paljoa kerrottavaa kasaannu.

Bändi: Evil - kitara, laulu & basso, O. Sirius - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009


Archimage: The Solstice Of Winter

Black metal from Tamperkele. Pienoista kauhua taas kumpuaa ilmoille kun tällaista soittimeensa lykkää. Ja ihan aiheesta, melkoista tuubaahan Archimage suoltaa. Vaan kuten sanottua, kyllä taitaa tällainenkin musiikki paikkansa löytää, missä se sitten liekin. Eli perusmallista vanhaa black metalia, jossa ei erityisesti sävellyksellisiä ideoita ilmene, erittäin tunkkaiset sounditkin, jotka vaativat puoli kierrosta lisää volume- napin vääntämistä heti alkuunsa. Kömpelöhköä soittoa, ohuita ja sahaavia kitaroita, rääkylaulua hallikaiun kera, corpsepainteja, talvimaisemaa ja mahdollisimman pieneen lukemaan asti numeroituja levypainoksia. Alan miehille varmasti ihan maittavaa herkkua.

Bändi: Evil - kitara, laulu & basso, O. Sirius - rummut

MySpace

Lisätty 17.02.2010


Architorture: Thrashing Through Your Mind

Aiemmin Treacherynä vakuuttanut retkue jatkaa nyt Architorturena. Musiikkia ei ole sen sijaan tarkisteltu, vanhojen thrashyhtyeiden sulatusuunina tässä pääasiassa edelleen edetään. Maneerit on hallussa, riffeissä löytyy sahausta, löytyy tuplakitarointia, soolonvaihtoja ja kokonaisuus on jätetty sopivan rosoiseksi. Basistilaulaja Pietun räävitön, mutta muuten mukava lauluääni kruunaa paketin erityisen viihdyttäväksi. Vaikka homma on läjässä vaaditulla tavalla ja lainaileva biisimateriaalikin on pystyvää, ei tästä vielä timanttia puristu. Ruuvia pitää tiukentaa joka osa-alueella.

Bändi: Anssi - rummut, Pietu - basso & laulu, Sami - kitarat, Tommi - kitarat,

MySpace

Lisätty 20.04.2010


Ars Praesagus: Inhale Satan

Hurjasti nimetty tuote voisi olla pahanlaista black metalia, mutta ainakin musiikilliset juuret ovat ehdottomasti death metal -malliset. Etäisesti Deiciden mieleen tuova jukertaminen on toteutettu parin jäsenen projektina, rytmiosuus taas Herra Rumpukoneen kanssa, mikä vaatii kyllä jonkin verran totuttelua. Melko todenmukaisesti koneet on ohjelmoitu, mutta inhimillisyys luonnollisesti kadotetaan moisen touhun myötä. Synkeä rutistus kunnon korinalla varustettuna hyödyntää hitautta ja myös sopivassa suhteessa vauhtipyrähdyksiä. Riffimateria on pääosin kolkkoa, ja sekaan tuupatut vokaaliset mielipuolisuudet tukevat hyvin koko palettia. Tästähän kannattaisi väsätä bändi?

Bändi: Kraken - laulu, kitarat, basso & ohjelmointi, Division FKV Infernali - kitarat, basso, ohjelmointi

MySpace


Lisätty 20.01.2008


Ascended: The Art Of Necromancy

Porilainen Ascended sukeltaa syvälle death metalin maailmanhistoriaan, tarkemmin sanottuna sinne hitaampaan ja raskaimpaan päähän. Välillä mennään jo niin etanan malliin, että tarkka soittokin alkaa häiriintyä. Tempokirjoa löytyy kyllä, keskinopeuksilla bändi tuntuisi maittavan parhaiten. Kitarariffit tihkuvat kuolemaa ja voimakkaasti kaiutetut soolot luovat mukavan muistopitoisia tunnelmia. Välillä huomaa jopa miettivänsä, onko biisissä mitään mainittavampaa vai onko se juuri tämä nostalgisuus, joka tarinaa kantaa. Tommi Sookarin murina on mallikasta, eikä tällaiseen lahtauksen mikään muu istuisikaan. Bändin soitto hiukan huojuilee, mutta kun senkin voi laskea genren ominaisuudeksi, niin minkäs teet.

Bändi: Tommi Sookari - laulu, Juuso Lautamäki - leadkitara, Lassi Vainio - rytmikitara, Tuomas Koski - basso, Sami Saarhelo - rummut

MySpace


Lisätty 09.10.2008



Astrayed: Dethtime Stories

Astrayedin persoonallisuutta ei käy kiistäminen, omalaatuiset melodiat ja yleisote on todellakin sitä mihin moni bändi voisi pyrkiä. Sen sijaan kotikutoiset mömmösoundit konerumpuineen ovat jotain mihin kenenkään ei tulisi sekaantua. Bändin melodinen raskasmetalli on idearikasta ja kiintoisaa, mutta kehno toteutus ja suurelta osin surkeat vokaalit onnistuvat pilaamaan kokonaisuuden. Vielä on pitkä matka jonnekin, aineksia kyllä muhii pinnan alla.

Bändi: Teemu "kUOLLUTMIEs" Rautiainen - laulu, Eero Myrsky - kitara, Eetu Latja - kitara, Aleksi Raappana - basso, Ari Nousiainen - rummut

Kotisivu

Kontakti :astrayed_(at)hotmail.com

Lisätty 20.03.2009


Atem: Niin Kuin Hirtetyn Kasvot

Tässähän onkin jo oikein veteraaniosastoa, Atem on perustettu peräti vuonna 1995! Niin Kuin Hirtetyn Kasvot on kuudes demojulkaisu ja varman kuuloista touhuahan tämä on. Monenlaista tyyliä mahtuu mukaan, nopeus ja sopiva tekninen monipuolisuus paistattelevat päällimmäisinä. Samoin vaihtelevat myöskin tunnelmat, ajoittain tulee ”seuraava riffi, kiitos”- olo, mutta hyviä hetkiä piisaa myöskin reilusti. Bändissä on tietynlaista linjattomuuden mukanaan tuomaa vaikeutta, vaikka kyse onkin omaleimaisuudestakin. Suomen kieli sopii hienosti bändille, lausunta voisi olla hiukan selkeämpää, lyriikoita kun tosiaankin kehtaa laulaa/huutaa.

Bändi: Antti Kalasniemi - laulu, Olli Heikkinen - kitara, Pentti Penttilä - rummut, Henri Mäki-Jokela - kitarat, Ilkka Kuusisto - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)atemband.net

Lisätty 18.09.2008


Atretic Intestine: Voices Beyond The Grave

Vai vielä ääniä haudan takaa. Vähän turhan perinteisesti on tuotos nimetty, mutta antaapa ainakin osviittaa, mitä tuleman pitää. Turkulaiset keskittyvät vanhan liiton death metal- teurastukseen ja melkoisen perusmallisin asein. Sitä laskisi mielessään, että tähän lajityyppiin tehtiin kaikki olennainen jo 90- luvulla, mutta kyllähän sitä kuitenkin hyvin tehtynä jaksaa aina soittimessaan pyöritellä. Tässä tapauksessa kalmainen soundi ja sopiva groove pitävät bändin vain olennaista esittävien biisiensä kera juurikin keskitasolla. Vielä ei ole korkeammalle asiaa, vokalisti Kososen mainosta murinastakaan huolimatta.

Bändi: Iiro Kosonen - laulu, Jussi Salminen - kitara, Sami Ruohonen - kitara, Ilkka Hätönen - basso, Tomi Ruohonen - rummut

MySpace

Lisätty 23.02.2010


At Winter´s End: Wounded

Nythän tulee todellista demopalstan vanhaa liittoa. Vuonna 1996 perustettu At Winter´s End on tosin levännytkin pitkän tovin, mutta palaa nyt, mahdollisesti kovempana kuin koskaan. Synkähkö, aavistuksen death metalinen jynkytys rullaa hienosti yksinkertaisuudessaan, vaikkei uusia ovia juuri auotakaan. Touhu on hyvinkin selkeästi esim. Talesin aikaiseen Amorphisiin rinnastettavissa, vaikkei vastaavia herkkumelodioita seasta ihan löydykään. Kyllähän vanhat jäärät aina hommansa hoitavat, mutta tämän päivän skeneihin saisi olla ehkä vähän uudempaakin tuulahdusta mukana. Tai sitten pitää olla ihan perkeleen kova.

Bändi: Harri Vähänissi - laulu, Jaakko Nieminen - kitara, Aleksi Juutinen - kitara, Jani "JP" Immonen - basso, Jukka Outinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :awe(at)atwintersend.com

Lisätty 04.11.2010




Autere: Seizure

Autere taitaa metallin salat. Bändin rouhea ja kuivahkon eksakti soundi sopii hyvin määrätietoiseen, mutta rentoon ilmaisuun. Monenlaiseen soppaan Seizurella tungetaan lusikkaa, mutta silti homma toimii kokonaisuutena. Bändin moderni metalli ottaa siivunsa death-, thrash- ja melometallista, mutta ei keskity onneksi mihinkään näistä erityisesti. Jemmy Kaumin laulu välittää räyhästä huolimatta tunnetiloja hyvin, paikoin tulee mieleen In Flames- Fridén munallisena versiona. Kuriositeettina mainittakoon että bändin pari Jannua on sekaantunut E-Typen keikkakokoonpanoon!

Bändi: Jussi Kaumi - kitara, Jemmy Kaumi - laulu, Tatu Turunen - rummut, Markus Virtanen - basso, Petri Huhtala - kitara

Kotisivu

Kontakti :autere(at)autereband.com

Lisätty 20.03.2009




Autere: Being Dead Is A Place

Autere on vakuuttanut vuosien saatossa nousujohteisesti ja alkaa olla lakipisteessään. Teknisen alaviremetallin saralla on vaikea kuvitella taidokkaampaa esitystä, niin komeasti on nyt homma saatu pakettiin. Kaikkihan tänä päivänä osaavat sekoittaa aggressionsa melodioihin, polkea tuplabasareitaan ja huutaa ja jodlata vuoronperään, mutta tässä on sitä jotakin. Sen ei tarvitse ollakaan, kuin murskaavan hyvät biisit, häkellyttävä sovitustaito ja aukoton soitanta. Jo moneen kertaan pureskelluistakin aineksista Autere väsää vivahteikasta ja maistuvaa. Täysin professionaalia toimintaa kannesta kanteen.

Bändi: Jussi Kaumi - kitara, Jemmy Kaumi - laulu, Tatu Turunen - rummut, Markus Virtanen - basso, Petri Huhtala - kitara

Kotisivu

Kontakti :autere(at)autereband.com

Lisätty 20.04.2010




Avafrost: Frost Giant´s Way

Pyöreästi tämän vuosituhannen vaikuttaneen Avafrostin uutukainen on pakkasen ja kuoleman makuinen. Musiikki painottuu black- ja death metalin välimaastoon, eikä ime kummastaakaan ihan niitä tyylipuhtaimpia vaikutteita. Riffit ja monimuotoiset tuhovokaalit tekevät kokonaisuudesta ilkeän ja onnistuneen painostavan. Bändi soittaa yhteen varsin hyvin, eikä ole lähelläkään tämän päivän triggaushöttöä. Ihan truen oloista vääntelehtimistä tämä Lahtelainen orkesteri kieltämättä tuottaa. Materiaali jää kuitenkin lopulta liian yksioikoiseksi, eikä Frost Giant´s Wayn biisikolmikko sisällä kliimakseja.

Bändi: Ardeath - laulu & basso, Haures - kitara, Hornthrone - kitara, Kalmisto - rummut

Kotisivu

Kontakti :bandavafrost(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009


Avathar: Beyond The Spheres Of A Mortal World

No nythän on tarjolla taruolentometallia parhaimmillaan. Avatharin demo sisältää 5 sävellystä, joissa tunnelma vaihtuu kuin vesi Itämeressä. Biisit siis ovat kestoltaan pitkähköjä ja vähäiset osat vaihtelevat verkkaisesti, mikä tekee musiikista unenomaista, jossain määrin pitkästyttävääkin. Vastapainoksi laulelmat sisältävät kyllä runsaasti eri soittimilla ja jos jonkinlaisella laululla (mm. naisääni, miesääni, korina, kärinä, örinä) tehdään melodioita ja tarttumoita pitkin ja poikin. Tarinapuolesta innostuneille olettaisin isommin tarkastelemattakin Avatharilla löytyvän paljonkin tarjottavaa jokaiselle pikku ”Tolkienistille”, joihin en itse (valitettavasti?) lukeudu.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008


Avathar: From the other side

Avathar on ottanut edellisestä demostaan pesäeroa. Uuden tuotoksen selkein käänne on raivon ja tapahtumien määrällinen kasvu. Varsinkin vokaalien ääripää, eli kurkkuäänellä toteutettu kärinä on onnistunut brutaaliudessaan hienosti ja kontrasti hempeään naisääneen on luonnollisestikin huomattava. Eeppisyyttä piisaa tälläkin levyllä ja mukana alkaa olla todella tarttuviakin kosketin/kitarakuviointeja. Näitä kyllä kieltämättä saisi olla enemmänkin, kokonaiseja hittibiisejä ei seasta vielä varsinaisesti erotu. Jonkinlainen piristysruiske on bändiin kuitenkin lyöty ja hyvien soundien kylkiäisinä tämä on ihan toivottua lisää.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 09.04.2009


Avathar: For What Dwells Behind the Mist

Nyt kyllä työntää Tolkienistien oktetti demoa siihen tahtiin, että olisiko jo syytä löysäillä tahtia? Oikeastaan ei, koska sillä on edelleen sanottavaa. Tällä kertaa ei ole havaittavissa niin radikaalia kehitystä kuin edellisten tuotosten välillä. Massiiviset sävellykset ovat tarttuvia ja muhkeita joka suhteessa. Vaikka nuo useat syntikkamatot riisuttaisiin, alla kytee kuitenkin oikeasti hyvä biisi kummassakin demon esittelemässä teoksessa. Yhtye on linjansa löytänyt, enkä näkisi siinä kummempaa kehitettävää, soittopuolikin kun on vallan mallillaan. Lisää demoa vaan pihalle, on se ihme, jollei pikkuhiljaa ala tärppäämään.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009


Avathar: Forlorn

Avathar saa ainakin yhden kunniamaininnan heti kättelyssä: Eipä muistu mieleen, että mikään muu orkesteri olisi syytänyt vastaavalla nopeudella yhtä tasokasta demopötköä. Uudistumisesta ei bändiä voi liiemmin syyttää, mutta minkäs sille voi, jos metsämäinen ja eeppinen möyrintä vaan on se omin juttu? On tällä kertaa pikku lisämaustettakin mukana, uusi ja hyvin tonttinsa hoitava naisvokalisti Miriel, sekä myös yksi suomen kielellä esitetty biisi, joka ei muuten kuulosta lainkaan hullummalta. Toivottavasti joku kiinnittää Avatharin pian talliinsa, kyllästyy pian tähän kehumiseenkin jossain välissä.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Miriel - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010


Avenie: The Gauntlet

Tamperelaisporukan musiikki ei saa ainakaan omaperäisyydestä pisteitä. Näitä alavireisiä, syntikkaväritteisiä ja särö/puhdas- laulavaisia tunnelmahevaajia kun tuntuu olevan tätä nykyä niin joka nurkassa. Tylytys tuo lähinnä mieleen Scar Symmetry/Mercenary- tyylisen huolitellun ja hiotun louhinnan ja siinä bändi kyllä on soundeja myöten erittäin kilpailukykyinen. Soittotaitoa tuntuisi löytyvän vaikka astetta hurjempaankin meininkiin, mutta hyvä näin, kitarasoolot piisaavat revittelyareenaksi mainiosti. Hyviä biisejä, joissa on paljon kaikkea, muttei mitään uutta, eikä uniikkia. Easy listening- metallia siis sen varsinaisessa merkityksessä

Bändi: Matti Auerkallio - laulu & kitara, Felipe Muñoz - koskettimet, Hiski Marstio - livekitara, Kari Ruissalo - liverummut, Kalle Marttila - livebasso

Kotisivu

Kontakti :avenieband(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009


Avernal Oath: The Sixth Conjuration

Kokkolasta tullaan kahden tumman ja melankolisen biisin kera. Bändi on jossain muodossa nähnyt päivänvalon jo vuonna 1999 ja tähän nähden tulos ei kyllä ole erityisen vakuuttava. Yritys ja ainekset ovat kutakuinkin kohdillaan, mutta onnistumisprosentti jää silti alhaiseksi. Suuren osan horjuvasta yleiskuvasta voi laittaa liian kaikuvaan miksaukseen, soitinten (lähinnä koskettimien) liikaan tuuttaamiseen, huonoihin soundeihin yleensäkin. Tämä ei kyllä onnistu peittämään sitä faktaa, ettei mikään instrumenttikaan taitokäsittelyllään loista. Itse sävelistä kyllä löytyy paljon hyvääkin ja tunnelmat ovat persoonallisia ainakin koskettimien luomien maisemien myötävaikutuksesta. Koko hoitoa pitäisi kursia kasaan paljonkin, tällä erää ei oikein ideatkaan pääse ansaitsemallaan tavalla esiin.

Bändi: Tomi Porko - kitara & laulu, Toni Peltola - rummut, Johanna Eteläkari - koskettimet, Janne Keski-Korpela - basso, Mikko Tillikainen - kitara

Kotisivu

Kontakti :burnroth(at)hotmail.com

Lisätty 09.01.2008




Axegressor: Axecution

Nimileikillisen turkulaibändin nimileikillinen demo on rankkaa raastoa alusta loppuun. Thrashin voima on läsnä, mutta vauhdistakin päästään ajoittain sopiviin suvantoihin ja onkin ihan mukava, että veren maku vähän hellittää suusta hetkittäin. Yhtye on aikuismaisella asenteella liikkellä ja sanonta ”isän kädestä” tuleekin mieleen tuon tuosta. Soitto pelaa ja aikas kovia komppikouria tuntuisi bändistä löytyvän, joka nyt lajin edellytys kunnialliseen suoritukseen onkin. Sävellyksinä biisit ovat ajoittain hiukan kuivahkoja, mutta esim. kitarasoolot suorastaan tunkevat syliin sielukkuudellaan, tuoden mieleen Deathin hienot oivallukset ja muodostuvatkin Axecutionin herkullisimmiksi hetkiksi.

Bändi: Johnny Nuclear Winter - Laulu, Aki Järvinen - Kitara & Taustalaulu, Seba Forma - kitara, Aki Paulamäki - Basso & taustalaulu, Atte Mäkelä - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2008

Backstabbing Bastard: The Premonition: New Era

Selkäänpuukottajien ura on edennyt toisen demon julkaisun tasalle. Entuudestaan tuntematon ryhmä on saanut vangittua demolle vähän kaikenlaista liimaisesta slovarista nopeushurjasteluun ja melodisten riffien yleiseen kylvämiseen. Bändi soi jyhkeästi, eikä viljele epätarkkuuksia työskennellessään. Voisi ehkä puhua vähän liiankin kliinisestä ja silotellusta jäljestä. Murinaosuudet kuulostavat hurjilta hennohkon suodatetun laulun ohella ja näiden kontrasti häiritsee hiukan, varsinkin, kun kumpikaan ei ole ihan ässä- osastoa. Biisit tuntuvat olevan huolellisesti väsättyjä, eikä sekaan ole osunut minkään sortin sävellyksellisiä typeryyksiä. Kaikki vahvalla perustasolla, jää jotenkin vielä kaipaamaan jotain normaaliuden riekaleiksi repivää.

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.02.2008


Backstabbing Bastard: Of Thieves And Beggars

Selkäänpuukottajapaskiaisella on ollut suunta selvillä jo aiemmillakin julkaisuilla. Tällä kertaa pikku epäkohdatkin on saatu höylättyä minimiin. Jäsenistöllä on vielä yksi iso ongelma, jonka ratkaisu onkin ongelmallisempi, eli örinä/puhdaslaulu- melometallissa on yleensäkin pirun hankala olla enää persoonallinen ja tuoreen kuuloinen. Itse bändi kyllä kuulostaa jo loppuun asti hiotulta niin soiton, soundien, biisien, kuin aiemmin vähän korvaan särähtäneiden vokaaleidenkin osalta. Bändin kuunteleminenkin on kokemuksena tyydyttävä. Tämän kaiken tiedostaen päässä takoo toistuvasti kysymys "Mitä sitten?".

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 17.11.2009




Baranduin

Baranduin tarjoaa fantasia/taistelumetallia ja asettuu kategorian rankempaan päähän. Lauluosastolla ainakin vallitsevat brutaalimmat suoritukset, kuitenkaan unohtamatta pakollisia äijäkuoroja. Vaikka kansanmusiikkikuviot ovatkin pääosassa, välillä lipsahdetaan jo vähän blackmetallinkin puolelle. Biiseissä on paljon tarttuvaa kamaa ja kelpo ideoita, mutta kokonaisuus jää hiukan yliyritteliääksi. Osan voi laittaa heikohkon äänitystekniikan ja puutteellisen sovituksen piikkiin, mutta seasta paistaa kuitenkin lopulta melko soutava soitanta. Väittäisin runsaan yhteissoiton tekevän yhtyeelle hyvää vaadittavan jämäkkyyden suhteen.

Bändi: H. Hyytiäinen - laulu, J. Saarinen - kitarat, O. Hipeli - koskettimet, J. Lahtinen - basso, J. Fabrin - rummut

Kotisivu

Kontakti :thorius_88(at)hotmail.com



Baranduin: A Warrior´s Death Demo- EP 2009

Baranduin avasi pelin jokunen vuosi sitten fantasiametallillaan. Tuolloin mukana oli jonkin verran rankemmankin metallin höysteitä. Edelleenkin bändi hurjistuu ajoittain, mutta selkeä on sukellus yhä dramaattisempiin ja eeppisempiin kuvioihin. Kaikki on tällä kertaa kypsemmällä tolalla, demomaisuus on kadonnut tyystin ja bändihän on sarallaan erittäin varteenotettava tapaus. Komean soiton ohella myös pitkistä biiseistä löytyy paljon hienoja elementtejä kuoroineen, erikoissoittimineen yms. höysteineen. Vaikka lähistölläkin tehdään tyylillisesti läheltä liippaavaa tavaraa, Baranduinilla on hyvät edellytykset erottua edukseen.

Bändi: Harri Hyytiäinen - laulu, Panu Siik - kitara & laulu, Arttu Rantalahti - kitara, Jussi Lahtinen - basso, Juho Fabrin - rummut, Olli Hipeli - koskettimet

MySpace

Mikseri

Lisätty 17.11.2009


Baton Roque Morque: Except No mercy

Vaikean niminen yhtye ei onneksi soita yhtä vaikeaselkoista musiikkia. Expect No Mercy onkin kokolailla täysmittainen esitys yhdeksällä kappaleellaan. Sävellystöissä on sisältöä jos jostakin tyylilajista, pääosin kuitenkin aika perusaineksilla painetaan ja hevin parissa. Sopiva punaniskaisuus paistaa biiseistä läpi ja orkesterin puuha on helppo ottaa vakavasti. Sävellyksellinen tartuvuus on mukavaa perustasoa, jonkin sortin pikkuhittejä on seassa jokunen, heikoksi ei voi kuitenkaan sanoa yhtäkään esitystä. Kyse on nimenomaan kitaramusiikista, joihin huomaa kiinnittävänsä enimmäkseen huomiota kuin paikoin ponnettomaan (kuitenkin ehdotomasti pakettiin passaavaan) lauluun. Kelpo heviä, kyllä.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(at)hotmail.com

Lisätty 16.09.2008


Baton Rogue Morque: Let The Suckers Bleed

Baton Rogue Morque tykittää jälleen täyspitkällä. Paketti on huomattavasti edeltäjäänsä linjakkaampi ja kallistelee kunnioittavasti perusmallisen hevin suuntaan. Linjaa kuvastaa sekin, että W.A.S.P- laina Fuck Like A Beast istuu omien biisien lomaan saumattomasti. Yhtye hallitsee esimerkillisesti myös ulkomusiikilliset seikat. Jo bändikuvista pursuaa naisia, aseita ja jenkkirautaa enemmän kuin Tarantinon leffasta. Löytyypä levyltä myös ehtaa veekakkosen lätinää ja kukapa muukaan voisi luontevammin tehdä biisin Traci Lordsille? Tätä hyvän tuulen hevirokkia voi suositella kenelle tahansa.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(at)hotmail.com

Lisätty 22.04.2009


Beatcoffin Bastard - Until The Last Nail

Beatcoffin Bastard on nuorehkojen miekkosten parisen vuotta vanha metallipumppu ja Lieksalaista perua. Asenne ja yleinen tehokkuus on ensidemoksi aika hyvin kohdallaan, mutta biisit jättävät vielä toivomisen varaa Teknisiä jippoja ja ketteryyttä ilmenee ainakin alkupaloiksi, mutta dramatiikka jää vielä vaatimustason alle. Kappaleet esim. kaahaavat alusta loppuun pitkälti saman perussävelen turvin, joten on selvää, ettei Hra Koukuttaja paljoa päätään nosta seasta. Vireitä ajatusmalleja mukana kuitenkin vilisee ja pikku puuduttavuudesta huolimatta ehta ja aito örinäkommunikointi on plussan arvoinen.

Bändi: Antti Nevalainen - rummut, Sami Pehkonen - laulu, Ilari Gröhn - kitara, Sakari Ikonen - kitara

Kotisivu

Kontakti :info(at)beatcoffinbastard.com

Lisätty 07.04.2009




Beautiful Betrayal: Follow The Waves

Keski-Suomesta kajahtaa. Ainakin vähän. Bändi on joskus veivannut deathmetalliakin päätyen lopulta metallirokkiin ja kuinkas ollakaan, naislaulajan kera. Heidi Mannström omaa kauniin äänen, mutta tulkinta jää hiukan tasapaksuksi, eikä englannin lausunta tunnu paikoin luontevalta. Tanakasti paukutetulla demolla on kolme biisiä, joita kahta ensimmäistä ei erota lukuisista keskitempoisista ”lullacry-kakkosista” sitten yhtään mitenkään. Esityksen päättävä slovari on kuitenkin jo erinomaisuudessaan aivan omaa luokkaansa, jättäen hiukan paremman /edes jonkun maun suuhun.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, J. Harri Kärki - kitara, Jesse Hakala - Kitara, O. Juha Kokkonen - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Markus Lehtinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net





Beautiful Betrayal: Monophobia

Nyt kajahtaakin keski-suomesta jo huomattavasti eri malliin kuin taannoisella Follow The Waves- demolla. Vaikka bändi porskuttaakin vähän vaikeasti erottuvalla alalla, eli naislauluvetoisella raskaskitarakentällä, yhtye uhkaa onnistua missiossaan. Parempien sävellysten ohella sekaan on onnistuttu ujuttamaan hienosti kaikkea pientä ja isompaakin kivaa. Beautiful Betrayalin vetovoima on kitaroiden sijaan valjastettu enemmänkin melodioiden ja kosketinjuttujen perään ja tämä osoittautuu tällä kertaa toimivaksi vaihtoehdoksi. Vähän turhan perusasioillahan tässä edetään, mutta kun ne ovat hienosti hallinnassa, voi saada varsin vakuuttavaa jälkeä aikaiseksi.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, Jesse Hakala - kitara, Aapeli Kivimäki - kitara, Kari Perälä - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Benjam Niininen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net

Lisätty 24.09.2008




Best Friends Forever: Promo 2009

Jos kolmas maailmansota käytäisiin thrash metalilla, tämä tyylilajiin nähden kummallisesti nimetty akti olisi syytä laittaa eturintamalle. Best Friends Forever on jalostanut mättönsä runsain melodioin, huomattavalla teknisyydellä ja kylvää yleisestikin raivoa vallan mallikkaasti. Lepoa ei biiseissä ole nimeksikään, eli eteneminen tapahtuu sata lasissa lähes kautta materiaalin. Aggressiota korostaa myös Samuli Peltolan erittäin vakuuttava, aavistuksen verran nuoremman Mille Petrozzan kuuloinen kurkkurääkynä. Mukavan persoonallisesti räyhäävä porukka.

Bändi: Samuli Peltola - laulu, Pekko Mörö - kitara, Jaakko Wacklin - kitara, Pasi Riikonen - basso, Janne Noponen - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.10.2009




Betterfly

Betterfly ei herätä tunteita oikeastaan suuntaan eikä toiseenkaan. Puolirokkaavalla Seattle-asenteella esitetään jossain mielessä ihan mukiinmeneviäkin sävellyksiä, mutta koukuttavat elementit eivät koukuta ja draivi on nyt päässyt unohtumaan jonnekin matkan varrelle. Jos raivokkaammalla soitolla ja rouheammalla tuotannolla kuvittelisin vastaavaa performanssia, olisi ainakin teoriassa mahdollista suhtautua touhuun jonkin verran suopeammin. Tällaisenaan Betterflystä tulee mieleen lähinnä se illan aloittava lämppäri mille kyllä taputetaan, mutta kavereita lukuunottamatta ei kukaan jaksa oikein vilkaistakaan. Joku jää piru vie puuttumaan, ei auta itku markkinoilla. Olkoon se joku vaikka tällä kertaa kiteytettynä potentiaali. Mutta tarviiko sen riman aina ollakaan niin korkealla?

Bändi: Bändi: Antu - laulu & kitara, Olé - kitara & efektit, Tani - rummut & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)thebetterfly.com



Beyond Other Dimensions: Nuclear Family

Menee hämäräksi. Beyond Other Dimensions yrittää monenmoista, mutta saavuttaa osumia vaan siellä täällä. Teos on omituinen sekoitelma vanhan liiton monipuolisesti laulettua metallia, ehkä jotain vielä siitäkin vanhempaa, sekavia sovituksia ja kokeilumieltä. Soundit ovat ihan maittavat, ainakin kaikesta saa helposti selvän, vaikka ideoista jääkin välillä kummallinen jälkimaku. Tulee vaikutelma, että bändin musiikissa ja soitossa ei oikein mikään natsaisi täysin yhteen, eikä kyse voi olla taidottomuudestakaan. Yrityksestä voi silti nostaa hattua helpostikin.

Bändi: Tuomas Pihlajärvi - laulu, Joonas Talka - kitarat, Pontus Huotari - kitarat, Aleksi Nieminen - basso, Kalle Ollikainen - rummut

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010


Beyond Verge: 1st Attempt

Salolaisen Beyond Vergen ensimmäinen yritys demoilussa kärsii vielä vähän lastentaudeista. Kysymys ei ole kuitenkaan täysin toivottomasta tapauksesta. Bändin melodinen metalli käsittää omaa ilmettä, mutta etsii myös omaa syvintään. Soitto toimii jo riittävän hyvin, mutta yleisesti orkesterin ilmaisua vaivaa vielä pienoinen demomaisuus. Tämä ei tällä erää siis johdu äänitteen tasosta, mikä on varsin onnistunut ja tarkastelukelpoinen. Kitaristilaulaja Atte Ilvosen työskentely mikrofonin varressa ei ole vielä kuuminta hottia, mutta selkeästi omaa näkemystä kuuluu siinäkin. Lähtölaukauksena menettelee, mutta vielä on rutkasti duunia ennen kuin paikka kärkikastiin aukenee.

Bändi: Joona Hannonen - kitarat, Jesse Hannonen - rummut, Atte Iivonen - kitara & laulu, Jon Inkinen - basso

Kotisivu

Kotisivu

Lisätty 13.07.2009


Bill Skins Fifth: Act One

Harhaanjohtavasti Act One onkin jo salolaisen Bill Skins Fifthin toinen rykäisy. Kiukkuisa esitys pitää sisällään jos jonkinlaista metalia ja pääosassa on melodia ja yleinen ärhäkkyys. Voitaisiin puhua jonkin sortin metalcoreilusta, mutta se ei ilmentäisi koko totuutta. Bändi osaa sulatella vaikutteensa sen verran hyvin musiikkinsa sekaan, että voidaan puhua selkeästi omasta soundista. Kiitos tästä myös huomattavan tyylitajuiselle ja määrätietoiselle kitaratyöskentelylle. Orkesteri käyttää esityskielenään sekaisin suomea ja englantia, joka on toki persoonallista, mutta eiköhän se kuitenkin olisi selkeämpää keskittyä jompaan kumpaan?

Bändi: Henrik Hömppi - kitara & laulu, Aamos Ylönen - kitara, Sami Kuusisto - basso, Timo Heikkilä - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)billskinsfifth.com

Lisätty 05.04.2011


Black Kamel

Black Kamel runnoo aika hienosti, vaikken oikein tiedä mitä musiikkia tämä (enkä ole ihan alan asiantuntija muutenkaan). Jonkin sortin stonerin tai grungen välimaastossa tämä bändi kaiketi veivaa. Mitä näitä nyt on, joka tapauksessa sellaista jenkkiläistä sointia tässä on. Biisit ovat vakuuttavan hyviä ja toteutus ei onnu pätkääkään, kuten ei yhtyeen soitantokaan. Tosi tarttuvaa jynkkyähän tämä siis on, juuri sopivan melodista ja raskasta. Black Kamelin vokalisti vaikuttaa pätevältä hommaansa, soundaa siis tosi hyvältä korvaan tämä joikaus. Myös kitaratyöskentely toimii hyvin kaikilla osa-alueilla, raskaalla kädellä hakataan ja sitten vähän sillain maalaillaankin hyvällä tyylitajulla. Tämä poppoo on kyllä mielestäni aika valmis paketti. Jos lafkan pomo oisin, niin kyllä kynät sauhuaisivat alta aikayksikön.

Bändi: Esa Pellikka - rummut, Petri Matero - kitara, Teemu Aho - basso, Aki Heikkinen - Kitara, Niko Mankinen - laulu

Kotisivu

Kontakti :kontakt(at)blackkamel.net



Blackened Colours

Blackened Colours rokkaa kepeästi kivan pikkumelodisia rynttäyksiä. Motörhead-, Slayer- ja Black Sabbath- vaikutteet ovat mainittu saatekirjeessä. Slayeria tästä en löydä tekemälläkään, mutta Motörheadia voisin bongatakin nyt kun näin sanotaan. Ja sitä jäljellejäävää en ole oikea tutkailemaan kun en juuri Iron Mania ja Paranoidia peremmäksi siihen maailmaan käynyt. 3-biisinen demo kärsii huonosta tuotannosta, biisiaihioissa on kyllä jujua, mutta soundipuolen heikous yhdistettynä paikoin tökkivään soittoon ei anna aihetta vakuuttua juurikaan. Laulajan lausunta on oikeastaan koko performanssin ajan sitä luokkaa, etten usko kenenkään englatia tajuavan sille isompia pisteitä antavan. Enkä löydä kyllä vokaloinnista siihen vaadittavaa munaakaan juuri. Pisteitä kuitenkin selkeistä kappalerakenteistä jotka ovat juuri niin "Rock"-mallisia kuin on tarve.

Bändi: Ensio Luukkonen - rummut, Lauri Heinonen - basso/laulu, Timo Heinonen - Kitara

Kotisivu

Kontakti :blackenedcolours(at)netti.fi

Lisätty 27.06.2006


Blackout Corporation: Shit Happens

Kolmen Riihimäkeläiskolllin luotsaama Blackout Corporation soittaa hevirokkia, jossa soundi on metallinen, mutta toteutus on ehdottoman rock´roll. Raskasta riffittelyä ja maltaanmakuisia sävelmiä on demolla 4 kappaletta, joista selkeimmin erottuu edukseen hidastelu I Will Not Forgive?. Muutoin ralleihin ei ole oikein saatu loihdittua tarvittavaa tarrautuvuutta. Kunnon kiljuja mikin varressa voisi toimia pelastusköytenä, mutta vokalisti Rayburn ei tätä perustasoa ylemmäksi nostata. Englannin lausunta on jäänyt aika suomalaisaksenttiseksi ja onpa ääntely muutenkin vähän turhan kapealle sektorille asettautunutta. Orkesteri on kuitenkin ehdottoman oikealla asialla. Shit happens.

Bändi: Rayburn - kitara & laulu, Wille - rummut & taustalaulu, Tommi - basso & taustalaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009


Black Rain Creek: Pale Southern Light

Turkulainen kaksikko on saanut aikaan hienon demollisen biisejä. Mistä lie vaikutelma, mutta Death- yhtyeen soundi kajastaa hienosti läpi materiaalin ja sehän kelpaa. Musiikkinsa on kuitenkin mainittua orkesteria yksinkertaisempaa ja onkin vaikea kuvitella, kuinka hienoisesti death metaliakin raapaiseva materiaali voisi kuulostaa enää tarttuvammalta. Tamperelainen Crystalic on hiukan vastaavia maneereita menestyksekkäästi käyttänyt myös joskus, mutta eipä luulisi tälle alueelle suoranaista tunkua olevan. Kaksijäsenisenä projekti ei varmasti pääse oikeuksiinsa, joten lisää pelimanneja kehiin ja bändiä tulille!

Bändi: Mika - musiikki & soittimet, Tomi - laulu & sanoitukset

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 06.04.2009


Blastanus: ODD

Nyt tulee niin hurjaa menoa, että heikompaa hirvittäisi. Grindiin juurensa perustava, mutta varsin komeasti sen rajoja venyttelevä Blastanus tappaa. Järkeähän tästä arpeggioilotulituksesta on suurelta osin turha etsiä, mutta tokihan voi esimerkiksi keskittyä nauttimaan virtuoosimaisesta soitosta. Bändi on niin raju ja päätön tekemisissään, ettei sille voi kuin hymyillä. Se soittaa lähes koko ajan niin paljon, kuin pystyy ja tämä kyllä laittaa hengästymään väkisinkin. 16 biisiä on kova temppu kuunnella putkeen, mutta tämän materiaalin parissa ei ainakaan tylsyys pääse iskemään. Pakkopaitaan joutaisivat.

Bändi: Gary - laulu, Henri Fredriksson - rummut, Mikko Hellström - basso, Antti Oksanen - kitara

MySpace

Lisätty 23.02.2010


Blind Stare: Promo 2009

Blind Stare yhdistelee mielenkiintoisesti progea, raaempaa ilmaisua ja sankarillisen metallin elementtejä. Biiseissä on kiinnitetty huomiota kuunneltavuuteen ja taidoista huolimatta maltetaan pysyä hienosti asiassa. Musiikkiin on käytetty kaikkia perusmetallisoittimia koskettimet mukaan lukien ja myös vokaalit kuulostavat eri variaatioineen monipuoliselta. Kiekko soundaa mahtavalta ja erikoiset tyyliyhdistelmät eivät riko kokonaisuutta missään vaiheessa, vaan rakentavat omanlaisensa sellaisen. Oikein!

Bändi: Eino Tuominen - laulu, Anders Öström - kitara, Jaakko Lehtinen - kitara, Tuomas Riihimäki - kosketinsoittimet, Timo Palokankare - rummut

Kotisivu

Kontakti :eino(at)blindstare.net

Lisätty 20.04.2010


Blindways: The Days Of Corrosion

Blindways etenee metallin, grungen ja rockin sekoitelmalla. Jälki on mieleenpainuvaa, josta pääsyylliseksi nimeäisin vokalisti Joonan ääntelyn. Laulutyyli on hyvin persoonallinen ja vaatii totuttelua, mutta on ehdottoman sopiva bändin kasvojen rakentamisen suhteen. Myös biisit kulkevat niin ikään omia polkujaan ja onkin aika vaikea sanoa ajoittain mitä musiikkilajia ollaan toteuttamassa. Vaikka biisien ydin on häilyväinen, pieniä kiinnekohtia löytyy, esim. nimibiisin kertosäkeistöä naislauluineen on kertakuuntelun jälkeen mahdoton unohtaa. Demon äänityksellinen taso on ärsyttävä. Kaikesta kyllä saa vaivatta selvää, mutta tuotanto kusee mm. aivan liian terävästi soivien kitaroiden muodossa. Tältä osin ainakin kehitystä kehiin.

Bändi: Leo Niemi - laulu, Niila Perkkiö - kitara, Joona Sneck - kitara, Heidi Meri - basso, Otso Perkkiö - rummut

MySpace

Lisätty 08.10.2008


Bloodpath: Demo 2007

Tästähän tulee hiukan mieleen muinoin vääryyttä kärsinyt Dauntless, joskaan ei nyt ihan yhtä tiukalla asenteella olla vielä liikkeellä. Bloodpathin paketti on kuitenkin kutakuinkin kasassa, eikä vaadi enää kuin tilannetajuisen levy-yhtiön ottamaan asian haltuun. Soitto pojilla groovaa hienosti, samoin biisimateriaali ja sovituksellinen näkemys ovat tasapainossa. Sopivan melodinen kuviointi jyhkeiden pohjien päälle toimii aina ja pitää puuhan raikkaana. Yksitotinen korina saa onneksi myös ajoittain seuraa korkeammistakin soraäänistä, joten sekään puoli ei ala puuduttamaan. Kirkkainta kärkeä kokonaispakettina, joskin soittoon voisi ripauttaa tiukkuutta, joskin pieni ilmavuushan on aina paikallaan thrashtilanteissa.

Bändi: Marcer - laulu, Allu - kitara, Mige - rummut, Ose - basso, Rässi - Kitara

Kotisivu

Kontakti :bloodpath(at)mybloodpath.com

Lisätty 20.10.2007


Bloodred Hourglass: Under The Black Flag

Mikkeliläinen Bloodred Hourglass esittää miesten metallia, jossa ei liiaksi kaunomelodioilla kuulijaa kosiskella. Avausraita Empiria lyö naamalle tauotta Slayermaisin ottein, eikä tahti hellitä jatkossakaan. Bändi soittaa tiukasti ja se tuntuu olevan itseisarvo, kyse ei ole mistään väkinäisestä pusertamisesta tai näyttämisen tarpeesta. Laulaja Jarkko Koukosen toimiala on yllättävän laaja-alainen siihen nähden, ettei miehen kurkusta lähde mitään puhdasta. Ajoittain tuotteesta tulee mieleen myös 2000-luvulle päivitetty Sepulturan Arise-vaihe. Se tuskin on kenenkään mielestä väärin.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 06.04.2009


Bloodred Hourglass: Verdict

Mikkelin ylpeys Bloodred Hourglass ei hellitä, vaan kääntää ruuvia vielä edelliskertaakin tiukemmalle. Bändin osittain melodioitukin kaahaus jaksaa pitää otteessaan, vaikka välillä tuntuukin, että tavaraa tungettaisiin neliminuuttiseenkin liiaksi. Äijät tykittävät siis komeasti ja biiseistäkin löytyy poikkeuksellista soljuvuutta. Myös vokalisti Koukosen hurja toiminta mikin varressa tukee hyökkäystä täydellisesti. Verrokkia orkesterille on vaikea keksiä, mutta mm. tyypillisen oloisia Slayer- kaikuja voi aistia ns. rivien välistä. Verdict kuitenkin kuulostaa synkkyydestään huolimatta jopa hauskan rokkaavalta teokselta.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 15.07.2009


Bloodred Hourglass: Deviant Grace

Mikkeliläinen Bloodred Hourglass on ottanut edistysaskeleen, bändi on osannut omalla tavallaan heittää rokkaavampaa vaihdetta päälle. Tämä taas on onneksi onnistuttu toteuttamaan niin, ettei tukevuus ole kärsinyt piiruakaan. Modernimpaan death/thrashiin nojaileva materiaali kuulostaa niin makean raikkaalta, että kiekon laittaa mieluusti pyörimään uudelleen ja uudelleen. Soundimaailma ja bändin soitto lyövät täydellisesti päitään yhteen vivahteikkaan, mutta linjakkaan biisivalikoiman kanssa ja kaiken kuorruttaa Jarkko Koukosen vahva vokalisointi, joka sopisi vaikka mihin lajiin, missä vaan räävittömälle energialle käyttöä löytyy.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 24.01.2011


Bloody Hell: Hangover Rides

Bloody Hell – Simple metal for simple people. Näihän se taitaa orkesterin kotisivun otsikon mukaisesti mennä. Hangover Rides kuulostaa menneelle vuosituhannelle jumahtaneelta tekeleeltä, niin hyvässä kuin pahassakin. Sieltä napsitut perusheavyvaikutteet eivät koskaan petä, mutta tällä kertaa soisi jollain ilveellä tarttuneen vähän nykymeininkiäkin matkaan. Kyllähän tässä ollaan häilyvästä tyylistä huolimatta oikealla asialla ihan lyriikoista ja hauskoista taiteilijanimistä lähtien. Teoksen yleinen laiskuus ja hento soundimaailma jättää kuitenkin valitettavan kylmäksi, eräänlaisesta osaamisestakin huolimatta.

Bändi: Marko Skou - laulu, Jaakko Halttunen - kitara, Aleksi Koskinen - basso, Jani Landen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodyhell(at)faceinhell.com

Lisätty 05.04.2011


Blooming Despair: Blooming Despair

Johan tätä pyöritellessä nousi ihmetys, miten demonraakileelta voi löytyä nostalgiaa tässä määrin tai laisinkaan? Selityshän kyllä taitaa olla, että vanha kunnon Sentenced soi tahattomasti tai tahallisesti bändin musiikissa. Kaihomieliset nuotitukset ovat demolle hyvin naulattu, mutta ongelmiakin löytyy. Toteutus ei vaan yksinkertaisesti toimi, homma ei pysy kasassa juuri minkään instrumentin kohdalla. Vielä kun laulukaan keulilla ei onnistu vakuuttamaan niin mitäs tässä muuta kuin harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Biiseissä on kyllä jotain.

Bändi: Marko Hokkanen - laulu, Guitar, Pekka Unnbom - kitara, J.M Salonen - basso, Rony Hänninen - rummut

Kotisivu

Lisätty 20.03.2009




The Body Snatcher: Ghost Of The Black Dawn

Tämän sooloprojektin konsepti on ainakin hurja; kauhuoopperaa sopraanoin varustettuna ja kielisoitinpuolella vaikutetaan ainoastaan kolmen basson voimin. Näitä sitten käytetäänkin vähän eri malliin kuin Barathrum taannoin, ja outoa kyllä, lopputulos on kiehtova ja toimiva. Vauhti ei pääse liiaksi häiritsemään, mutta vokaalit ja lukemattomat syntikoiden luomat kieroutumat pitävät pitkästymisen loitolla. Levyllistä tätä tuskin jaksaisi, ja jotenkin tämän mieltää enemmänkin jonkinlaiseksi soundtrackmaiseksi teokseksi. Niin tai näin, junnaava paatos onnistuu pitämään häiriintyneiden julistusten kera puuhan miellyttävän ahdistavana.

Bändi: Ardeath - basso, laulu & koskettimet, Lady Maria - laulu, Quintus Artorius Corvinus - rummut

Kotisivu

Kontakti :tbsnatcher@hotmail.com

Lisätty 19.01.2008


The Body Snatcher: Graveyard Symphonies

The Body Snatcher kauhistuttaa jälleen. Verkkaisesti vaihtuvat tunnelmat ovat pääosassa ja edelleen edetään useamman säröbasson ja kosketinviritelmien kera. Tämä rajoittaa toki mahdollisuuksia, mutta tuopa ainakin soundiin persoonallisuutta. Graveyard Symphonies kuulostaa aiempaa runsaammalta ja yhtyemäisemmältä, mutta alkaa kuitenkin pitemmän päälle kyllästyttämään. Upeat naislaulut ottavat räyhäkkäämpään mieselämöintiin nätisti kontrastia, mutta isoin ongelma on sävellyspuolella, jossa on jääty vähän puolitiehen.

Bändi: Ardeath - basso, laulu & koskettimet, Lady Maria - laulu, Quintus Artorius Corvinus - rummut

Kotisivu

Kontakti :tbsnatcher@hotmail.com

Lisätty 20.04.2010




Bonegrinder

Lahdesta hyökkäävä Bonegrinder tuuttaa erittäin raskaasti ja matalalta. Julmia riffejä ulostetaan tuon tuosta ja kieltämättä rullaavuutta löytyy biiseistä kautta linjan. Pojat ovat haistattaneet kaikenmaailman dynamiikoille pitkähköt ja keskittyneet silkkaan runttaamiseen. Soitto on tiukkaa ja toteutus takuulla sitä mitä on haettukin. Resepti toimii toki, mutta osittain kääntyy itseään vastaankin. Yhdellä kitaralla runnotut voimakuviot yhdistettynä varsin yksipuoliseen vokalisointiin eivät tarjoa kovin moniulotteisia mahdollisuuksiakaan. Vaan makuasioitahan nämäkin, eihän siihen tarvinnut muuta Panterakaan. Vaikka homma toimii teknisellä tasolla paremmin kuin hyvin, biisimateriaali kuitenkin osoittautuu muutaman kuuntelukerran jälkeen jokseenkin värittömäksi. Demon murea soundipuoli muuten toimii kuin junan WC, liekö asiaan osuutta myös levyn masteroimalla Fantom Studiolla?

Bändi: Olli Ripatti - Laulu, Olli Herranen - Basso, Juha Nykänen - Kitara, Tuomas Saukkonen - Rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)bonegrinder.com



Boner: Motorway Madness

Onpa munakas nimi bändillä. Kamalan hauskalla elokuvaääniraidalla starttaava (ja loppuvakin) demotus sylkäisee kuulijan kasvoille stoneria. Bändin tyyliin kuuluu kyllä muitakin vivahteita, itse koplaisin touhua jonnekin 70- luvullekin asti ja tietenkin myös Black Sabbathiin. Treenikämpällä nauhoitettu esittelylevy ei sisällä biisejä aivan täydellä terällään, mutta homman boogie ja soittamisen ilo kyllä välittyy. Miksiköhän muuten monien stoneroitsijoiden ääntelyssä tuntuisi usein kuuluvan pieni tribuutti Glenn Danzigille, jolla ei suoranaisesti ole musiikkisuuntauksen kanssa isommin tekemistä? Boner ei tosin ole paras esimerkki tästä, eikä laulaja Mennander välillä oikein pysyttele nuotissa muutenkaan. Hyvällä meiningillä tässä joka tapauksessa tallustellaan.


Lisätty 08.01.2008




Brothers In Arse: Demo

Mitähän Mark Knopfler mahtaa tämän bändin nimeen suhtautua? Sen ei liene niin väliä, nyt on suomenkielisen huumoripunkin maailmanvalloituksen aika (taas vaihteeksi). Kaljanhuuruista rokkausta on tehty kaljanjuonnin taustamusiikiksi tällä kertaa 3 sävelmän verran. Biiseillä ei ole mitään konkreettista eikä oikeastaan niin hauskaakaan kerrottavaa, joten huumoriannostaan on tästä paha yrittää nauttia. Yksi mistä näille perseilijöille voi kyllä kunniamaininnan antaa, on promokanavien tehokas hyödyntäminen. Esim. Internetissä toiminta on ihailtavan aktiivista ja veljeksiin törmää tuon tuosta haluamattaankin. Perusurpoilun ystäville.

Bändi: Roger "Pakke" Wavebreaker - basso, Ukkos-Jussi - rummut, Ronski - leadkitara, Darwin - laulu & rytmikitara, Herr Rane Öljylanne - transportaati yms.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.10.2008


Burweed: Burweed EP

Burweedin jäsenistö kasautuu Karhula- Mikkeli- Helsinki- akselilta ja kyseessä on orkesterin ensijulkaisu. Bändin musiikki on verkkaisesti etenevää ja kauniin kääntyilevää fiilistelyä, jonka vastapainoksi sitten välillä lämäistään säröpedaali suunnilleen lattiasta läpi ja lennätetään kitarisat kattoon. Kotimainen Callisto voisi olla yksi verrokki orkesterin musiikkiin, tämä vertaus tuskin tulee yllätyksenä bändille itsellekään. Rouheasointinen ja fiilistäyteinen kiekko on mainiota ja yksinkertaista kuunneltavaa, vaikkei nyt mitään ennenkuulumatonta tarjoakaan. Debyytiksi esitys on ehdottoman vahva, Burweedin tapauksessa hiomattomuuskin tuppaa vaan kaunistamaan tekelettä.

Bändi: T. Raukola - kitara & laulu, E. Lehtinen - basso & laulu, S. Salonen - kitara, L. Tattari - rummut

Kotisivu

Lisätty 24.01.2011


Butcher´s Block: Gutless

No nythän kolmas maailmansota alkoi. Bändissä vaikuttaa jonkinlaisia tuttuja naamoja erikokoisista kokoonpanoista. Musiikissaan on hurjasti vaikutteita brasilialaisten hevimiesten tekosista ja tällä kertaa se vaikuttaa oikein hyvältä asialta. Vähäsointuista runttausta kuuntelee oikein mielellään kun se tuntuu luontevalta (kuten mitä tahansa muutakin). Laulupuoli on todella kalmaista korinaa ja sopii täydellisesti bändin soundiin. Groovea ei voi teeskennellä kovinkaan helposti, joten voisi todeta tämän bändin olevan erityisen toimiva, on taito tehdä musiikkia vähillä nuoteilla ja yksinkertaistamalla, sen sijaan että sortuisi soitinmasturbointiin. Tämä laittaa kaikenmaailman Ektomorfit vinkumaan.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Myspace

Lisätty 20.10.2007


Butcher´s Block: Evil Licking Good

Orkesteri herätti edellisellä demollaan positiivisia tunteita tönkkösuolaisuudellaan. Kaikki tuo primitiivisyys on edelleen vallitseva voima, mutta joukosta on aistittavissa tällä kertaa uusiakin juttuja, esim. avausbiisin nopeutuneisuutena. Pari muuta vetoa perustuvatkin tähän alkukantaisempaan luomisvoimaan ja varsinkin päätösraidan perusjunttaus näyttää yksinkertaisuuden ihanuuden oivallisesti. Pienet lisämausteetkaan eivät ehkä olisi materiaalille pahitteeksi, esim. lisäinstrumenttien muodossa. Rakennuspalikoiden vähyys kääntyy ehkä jo aavistuksen itseäänkin vastaan pitemmällä juoksulla.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Kotisivu

Lisätty 02.11.2009


Bötoxx: Panttivankitilanne

Pohojalaasta punkkia thrashvaikutteilla, huonoilla soundeilla ja ”kerralla sisään”- mentaliteetilla taltioituna. Tämä on helppo uskoakin, nauhoitteelle kun on jätetty kaikki roso lauluäänen pettämistä ja yskimistä myöten. Botöxxin tarkoitus ei ole miellyttää ketään ja uskon, että tässä tavoitteessa onnistutaankin. Vauhtia ja hurjaa yritystä kyllä piisaa ja soittimillakin jotain osataan tehdä, mutta hankala tätä kuitenkaan on vakavasti ottaa. Sanoituksista huomaa, että kirosanojen ihanuus on löydetty ja pään aukominenkin vaikuttaisi olevan lähellä sydäntä (mikäpäs siinä). Ei kuitenkaan turha julkaisu, laittoi nimittäin kaivamaan esiin S.O.D: n vanhan kunnon Speak English Or Die- klassikon. Mm. lyhyet biisit ja valmistusmetodi ovat näissä kahdessa yhtäläistä. Siihen jääkin.

Bändi: Sonny Erixon - laulu & basso, Hans Höstel - kitara, Skull Pelli - rummut

Kotisivu

Kontakti :botoxxpun(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008

Cadaveric Incest: Cadaveric Incest

2006 perustettu pumppu luottaa hitaan death metalin voimaan. Nyt puhutaan siis juuri siitä, biiseihinkään ei ole pienimpiäkään tiluääniä mahtunut mukaan. Demon viidessä biisissä mennään matalalla ja verkkaisesti ja laakeissa tunnelmissa. Värittömyys sopii kieltämättä bändiin, kuten myös tasaistakin tasaisempi murinalaulu. Musiikillisesti anti ei ole taitoa vaativaa, mutta yhtyeen linjaus ja soitannollinen tatsi on esimerkillisesti kohdillaan. Soundipuoli on kuitenkin häiritsevä, varsinkin kitarat ovat tukkeutumisen partaalla, johtuen kyllä riffienkin ”mömmöisestä” luonteesta. Yksinkertaisuuteensa nähden yllättävänkin stimuloivaa materiaalia.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Hjulgren - kitarat, Toropainen - basso, Venäläinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :cadaveric_incest(at)hotmail.com

Lisätty 25.09.2008


Cadaveric Incest: Entropy

Cadaveric Incest ei oikein löydä vaihdetta silmään Entropy- demollaan. Death metalia raastetaan melko alkeellisesti, eikä nyt oikein meinaa vakuuttaa. Vaikka esikuvatkin ovat suhteellisen selvillä ja bändin soittokaan ei ole pahin mahdollinen räpellys, välillä menee vaan liian köpöttelyksi. Laulussa luotetaan, kuinkas muuten, pelkkään korinaan ja tältäkään osin ei oikein pysty näyttämään hommalle vihreää valoa. Siis munaa puuttuu vähän joka kantilta tarkasteltuna. Ensisijaisesti se kuitenkin on tämä biisien yleinen latteus, jolle tässä jotain pitäisi keksiä.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Vatanen - laulu, Venäläinen - rummut, Toropainen - basso

MySPace

Lisätty 17.11.2009


Cainian: Demo 2007

Joensuusta julistaa mustaa sanomaansa tämä kahden miehen musiikillinen hautajaissaattue. Cainian esittää blackmetallia varsin minimalistisesti, eli instrumentit ja nuotit eivät tässä viritelmässä pääse runsaudellaan juhlimaan. Vaikken asiantuntija olekaan, olettaisin tämän menevän mustametallin ns. true-lokeroon, jossa em. seikoilla ei enää merkitystä kaiketi olekaan. Bändillä on kyllä varmasti vaadittava kosketus asiaan ja välillä tunnelmat saadaan vähilläkin aineksilla melko ahdistaviksi. Kuitenkaan en pidä tätä mitenkään erikoisena taidonnäyttönä miltään osin. Tällaista musiikkia tekevät luultavasti artistit yleensä vain itselleen, Cainianin motiivit ovat hämärän peitossa.

Bändi: Necromagus - laulu, Infamous - instrumentit

Kotisivu

Kontakti :cainianforce(at)hotmail.com

Lisätty 20.10.2007


Caino: Demo ´09

Nyt mennään loppuunkalutussa kategoriassa. Thrashin ja goren tyyliseen, suomen kielellä kuorrutettuun tavaraan törmääminen kun alkaa näinä aikoina lähinnä enää vituttamaan. Näin voi käydä, vaikka kyseessä olisi siedettävää sävellystyötä ja sanottavaakin, kuten tässä tapauksessa. Omaa ja uutta kun kuitenkaan on ääriharvalla, tällöin vahvoistakin peruspalikoista uhkaa tulla lähes arvotonta skeidaa. Cainon plussaksi laskettakoon siedettävä soitto ja onnistunut näkemys, joskin perusmallinen hiljaa/kovaa- meininki laittaa tällä kertaa lähinnä haukottelemaan. Miinusta pistetään puutteellisista vokaaleista, varsinkin puhtaasti äännettäessä, sekä nauhoitteen keskinkertaisesta tuotannosta.

Bändi: Jarno Hyökyvaara - kitara & laulu, Jaakko Paasio - rummut

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010


Cannibal Accident: Brutalent

Ja mikä helvetti on kannibaalionnettomuus? Lajityypin edustaja syö vahingossa toverinsa? Oli mikä oli, nyt sen nimen alla väännetään vanhan liiton hengessä monipuolista grindcorea. Tyypillisesti öristystä laulusta ei juuri selvää saa, mutta jo biisin nimistä hoksaa, ettei tässä ihan tosissaan tai vakavalla sanomalla olla liikkeellä. Vai miltä kuulostavat biisit ”Toilet It Be”, tai ”Chili Con Carnage”? Bändi paukuttaa grindinsa vakuuttavasti, mutta paha tässä on synkistellä kun julman bassointronkin perään tulee hevosen hirnuntaimitaatiota. Kyllähän näille 10 biisille kerran pari naureskelee, mutta mitäs sitten keksittäisiin?

Bändi: J. Lenets - rummut & laulu, P.Kolkka - kitara & laulu, V.Salonen - basso & laulu, H.Raisio - laulu, Kurwa Doktor - laulu

MySpace

Lisätty 14.12.2011


Cantawierre: Häijy –EP

Upea nimi on orkesterilla, eikä ole helppo yhdistää kyllä bändin musiikkityyliinkään millään tavoin. Bändi voisi tyylinsä puolesta olla yhteensulattuma kaikista suomalaisen miehen tuntoja kuvaavista suosituista sähkökitarayhtyeistä. Nuotit eivät musiikissa olekaan lainkaan hullumpaan järjestykseen asetellut, mutta sanoitukset ja niiden esitystapa ja sovitusratkaisut saavat hetkittäin aikaan myötähäpeää sietämättömyydellään. Sopiva seilaus melankolisen suomirokin ja raskaan hevin välillä on ratkaisuna hyvä, ainoastaan sanomassa olisi runttaamista vaivattomammin sulateltavaan muotoon. Kun musiikki on aikuismaista, sen pitäisi olla sitä läpeensä, hyvistä hetkistä ei pilkahduksina ole tarpeeksi iloa.

Bändi: Miika Heijala - laulu & kitara, Elmo Aalto - kitara & laulu, Marko Heikkilä - Syntetisaattori/Tamburiini, Tomi Matikkala - basso, Kimmo Kalenius - rummut & laulu

Kotisivu

Kontakti :kimmo(at)cantawierre.com

Lisätty 13.02.2008


Captain Skullfuck: Remember My Name

Mistä näitä nimiä sikiää? Johan pari numeroa sitten eräs kallonrakastelijaporukka pokkasi kuukauden bändin pystin. Aivan yhtä murskaaviin suorituksiin ei tämä esitys pysty, vaikka ihan perusmaittavaa melotilumetallia korinalla vääntääkin. Pieni tuhnuisuus vaivaa demoa, mutta selvän riffittelystä kuitenkin saa, kuten myös pikkuisen haparoivasta yleismeiningistäkin. Bändillä on siellä täällä ihan kohtuullisia ideanpoikasia, mutta kokonaisuudesta ei erotu esim. yhtään varsinaista keihäänkärkibiisiä. Lupaava alku ja nimellinen rimanylitys nuorelta bändiltä.

Bändi: Ronny Lähde - kitara, Dennis Lyytikäinen - laulu, Patrick Enckell - rummut, Miiro Kärki - kitara, Nico Saralahti - basso

Kotisivu

Mikseri.net

Lisätty 06.04.2009


Ca Rage: Calm After Storm

Ca Rage on pari vuotta puuhastellut espoolainen nelikko, joka työstää raskasta heavyrockiaan tehden kunniaa 90-luvun suursuosikeille mm. Pearl Jamille, Faith No Morelle ja Alice In Chainsille. Tämä debyytti- EP sisältää rehellistä rokkia kitara- basso- laulu- rummut- periaatteella ja kyllähän porukka hommansa hoitaa. Jäsenistö koostuukin jossain määrin tutuista nimistä, mm. Mygrain ja Living Attic, joista jälkimmäisessä lauleleva Markus Levander tekee hyvää työtä näköjään kivisemmässäkin ympäristössä. Vaikka esikuvia hyödynnetään mallikkaasti ja omaakin ilmettä löytyy, kokonaisuudessa on vielä linja vähän haku päällä. Ei silti hullumpi alkupala.

Bändi: Markus "Levis" Levander - laulu, Oskari "Okka" Lipsanen - kitara, Harri "Japa" Luoma - basso, Jussi "Jupe" Murto - rummut

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010


Carcadial: Reconvicted

Tamperelainen Carcadial on sekoitus vahvaa rockia vanhahtavilla metallivaikutteilla ja homma on hoidettu kotiin asiallisella väännöllä. Vokalisti Pasi ei ole välttämättä tekniikaltaan vahvimpia alallaan, mutta ehdottoman omintakeinen antaen bändille omanlaisensa soundin. Biisien teko on oivallettu oikein, vaikka homma säikeileekin, perusrunko pysyy useimmiten kasassa ja kertosäkeisiinkin on panostettu. Asiat ovat mallillaan, mutta vielä puuttuu biisivalikoimasta ne varsinaiset räjäyttäjät. Niitäkin voisi vielä uskoa ilmaantuvan ajan saatossa.

Bändi: Pasi - laulu, Erno "Randi" - leadkitara, Jones - kitara, Tuomas - basso, Timo - rummut

Kotisivu

Kontakti :carcadial(@)carcadial.net

Lisätty 19.03.2011


Carcosa: Cry For Your Loss

Muutaman pyöräytyksen jälkeen hoksaankin, että bändin korinapuolesta vastaakin naispuolinen esittäjä, joka kääntää asetelmaa huomattavasti mielenkiintoisempaan suuntaan. Nimittäin tämä kärinä pesee 90% tämänkertaisen demopalstan annista, eikä tähän ole edes laskettu sukupuolialennusta mukaan. Carcosan musiikki on huomattavan raskasta ja melodista tamppaamista sopivan hillityissä raameissa. Pelkkää möyryämistä ei Carcosan musiikki kuitenkaan ole, sekaan on mahdutettu myös mukavia suvantoja ja kevyempiäkin soittimia. Myöskään nopeudellisesti bändi ei ole jumahtanut paikoilleen ja uskaltaa kokeilla ja heittäytyä, mikä on hienoa. Mitäkö vielä tarvitaan? Hittejä, Kersantti Karoliina. Ja vaikka vähän hiomistakin.

Bändi: Kaisu - laulu, Jyri - kitara, Tuomas - rummut, Pauli - basso, Mikko - Kitara

Kotisivu

Kontakti :carcosa(at)carcosaband.com

Lisätty 20.10.2007


Carnalation: Demo 2009

Carnalation on perustettu vuonna 2008 Seinäjoen Provinssirockissa. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta voi herranjumala, mikä sota alkaakin pauhaamaan Play- napin painalluksella. Soitoltaan aukoton, johonkin deathin ja grindin välimaastoon sijoittuva julmuus on niin täynnä tehoa, kuin olla vaan voi. Pientä sävyähän biiseissä toki on, muttei missään nimessä mitään varsinaiseen sentimentaalisuuteen viittaavaa. Ideatkaan biiseissä eivät ole järin monimutkaisia, enemmänkin voisi puhua hienoista oivaltamisista biisinkirjoituksessa. Huokaus. Tulipas puun takaa.

Bändi: Jonne Soidinaho - laulu & kitara, Anssi Rissa - laulu & kitara, Niko Mäenpää - basso & taustalaulu, Henri Yli-Rahko - rummut

MySpace

Lisätty 23.02.2010


Carnalation: Doomsday Diaries

Seinäjokelainen Carnalation jyrää yli, vaikkei murharyhmän edellisenkään tuotoksen jäljiltä ole ehditty toipua. Doomsday Diariesia tulee kuunnelleeksi pääasiassa haavi auki. Kuinka näin helvetisti voikin musiikissa tapahtua niin, että siinä säilyy vielä järki mukana? Orkesterin HC- vivahteinen death metal on sen sortin aggressiohuipentumaa, että vastaavaa kuulee harvemmin levyrintamallakaan ja nyt sentään painitaan vielä demosarjassa. Soitto on koneentarkkaa ja suunnattomasta tavaramäärästään huolimatta kasassa pysyvät biisit houkuttelevat kerta toisensa jälkeen play- nappulaa painelemaan. Vaikka bändi on enemmänkin teknistä hardcorea, voisi sitä vaikka kutsua suomen Behemothiksi, sen verran hullua on meno.

Bändi: Jonne Soidinaho - laulu & kitara, Anssi Rissa - laulu & kitara, Niko Mäenpää - basso & taustalaulu, Henri Yli-Rahko - rummut

MySpace

Lisätty 05.05.2011


Carved in Ashes: Neversary

Helsinkiläinen Carved In Ashes nimeää vaikuttajikseen läjän kovuuksia Opethista Pink Floydin kautta Kingston Walliin, joten on lupa odottaakin normaalia enemmän. Neversaryä kehtaakin sitten esitellä ihan kenelle vaan, on oikeastaan vaikea uskoa, että bändi on edes suomalainen. Tunnelmalliset biisit eivät tanakkuudestaan huolimatta edusta välttämättä edes metalia, sillä kovempaakin mätettäessä ilmoilla on mukavan ihmismäinen pehmeys ja herkkyys. Oivaltava ja koskettava musiikki ei nojaa niinkään hurjiin soittosuorituksiin, pääosassa ovat enemmänkin kappaleet ja tunnelmat. Eihän tästä tulisi mitään ilman kunnon tulkitsijaa, mutta onneksi J.Dravenin herkkä ja kohtalokas suoritus tekee hienosti viimeisen silauksensa. Huolellista ja hienoa työtä.

Bändi: J. Draven - laulu, Tomi - kitara, Kimmo- kitara, Jaakko - basso, Jani - koskettimet, Lauri - rummut

MySpace

Kontakti :carvedinashes(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011


Caskets Open: Buried Upside Down

Casket´s Openin hidastelu on varsin mallikasta ja hienosti toteutettua doomia. Asiaan vihkiytymättömänkin on helppo todeta näiden sabbathisen rujojen kitarakuritusten koskettavan jossain määrin. Hitaimmillaan Buried Upside Down on todella hidas, mutta rivakoimmillaan groove on todella hätkähdyttävä. Yksinkertaisimmillaan mennään todella suoraan, mutta pieniä melodisia mausteita on onneksi ripoteltu pitkin ja poikin elävöittämään. Varsinkin synteettisten Type O- mallisten äänien kiiriessä ilmoille alkaa selkäpiitä kylmäämään toden teolla. Ja vähän kieli poskessakin osataan mennä. Vai olisikohan näin, kun bändin kokoonpanoon kuuluvat jäsenet Horror, Terror & Error?

Bändi: Horror - laulu & basso, Terror - kitara & laulu, Error - rummut & laulu

MySpace

Kontakti :caskets.open(at)gmail.com

Lisätty 02.11.2009


Cataleptic: Secluded Paths

Vuodesta 2003 vaikuttanut Cataleptic sanoo levittävänsä doomin sanomaa. Jos näin onkin, tuon lajin kanssa ei juuri muuta yhteistä tuntuisi löytyvän, kuin että kulloisenkin kyseessä olevan biisin tapahtumiin ei kaikkiakaan yhden käden sormia tarvita. Ehkä tunnelmallinen dark metal keskitempoisena olisi osuvampi määritelmä bändin musiikille? Melodiset, verkkaiseen tahtiin vaihtuvat tunnelmat tempovat maagisesti mukaansa, kyllähän tässä on myönnettävä olevan jotain oudon hypnoottista. Brutaalin puolensa antaa myös läpeensä korinalla tai kärinällä vedetyt lauluosuudet, jotka ajavat asiansa tässä tapauksessa mainiosti. Paskaakos tässä pehmeillä arvoilla muutenkaan.

Bändi: Harri Hyytiäinen - basso & taustalaulu, Sami Iivonen - kitara & laulu, Juha Karjalainen - kitara, Jukka Raiski - rummut

Kotisivu

Kontakti :cataleptic(at)raa.to

Lisätty 05.04.2011


Cathi Brie: Corporate Whores

Lahtelaispoppoolla on takanaan taivalta eri muodoissa lähes tämän vuosituhannen alusta. Muutama demo on takana, ja musiikin teko ei kuulostaisi olevan millään tavoin väkinäistä puuhaa. Sami Qvirta säveltää ja sanoittaa bändin materiaalin kaikkinensa ja hoitaa myös laulun mukiinmenevästi. Surumielisyys on biiseissä läsnä jatkuvalla syötöllä, eikä tule varmaankaan isommin valehdeltua, jos luonnehtisi Laihialan aikaisen Sentencedin olleen vakava vaikutin Cathi Brien biisien syntyyn. Tämä seikka tuntuu tiedostamisen jälkeen jäävän jonkinlaiseksi taakaksi biisien harteille. Mutta miksei tämä silti ihmisiin uppoaisi?

Bändi: Sami - laulu, Toni - kitara, Jesse - rummut, Joonas - basso, Ville - Kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 19.01.2008


Cause Of Death: Exsanquination

Espoolainen Cause Of Death ei paljoa perinteisemmin olisi voinut nimeään valita. Huippuun hiottua persoonallisuutta ei tunnu löytyvän itse musiikinkaan puolelta. Synkemmän pään ruotsalaistyylisestä melodisesta metallista vaikutteita selkeästi imenyt esitys pärjäisi oletettavasti paremmin tiukemmalla toteutuksella, mutta tällä huitaisulla jäädään nyt välisarjaan. Vokalisti Outi (joka ei muuten ole enää yhtyeen vahvuudessa) hoitaa tonttinsa Angela Gossow- mallisesti tasaisella rääkynällä ja toisaalta, mitäpä muuta näin tasapaksuun esitykseen tarvittaisiinkaan. Koko hoidosta nyt tuntuisi muutamasta hyvästä ideasta huolimatta olevan voima ja nokkeluus kateissa.

Bändi: Markus - kitara & laulu, Otto - basso, Emil - kitara, Tapio - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cause-of-death.org

Lisätty 24.01.2011


Cavus: EP

Nyt meinaa demosetää kylmätä. Cavus rusikoi esikois- EP:llään suhteellisen pelottavasti alkukantaisella black metalillaan. Ajoittain meno saa simppeliydessään hiukan Satyriconmaisia piirteitä, joskin tässä puuhaillaan huomattavasti räkäisemmässä ympäristössä. Bändi ei operoi mitenkään erityisen taitavasti, eikä tarkalla kädellä muutenkaan, mutta kyllä on silti saatu messevästi alkuvoimaa tallenteelle ja moneen lähtöön on riffiäkin tarjolla. Loppua kohden hienon raastava, mutta monotoninenkin laulu alkaa kyllästyttämään jo, mutta eipä tähän kyllä mitään muutakaan ääntelyä voisi kuvitellakaan.

Bändi: W - laulu, J.K - kitara, B.P - kitara, A.R.G - basso, T.T.T - rummut

MySpace

Kontakti :cavusinfo(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010


Chaos Creation: Final Warning

Lappeenrantalaiset äijänköriläät paiskovat vanhan liiton thrashin merkeissä. Nopeus ja teknisyys eivät ole pääosassa bändin musiikissa, paljolti keskitytään keskitempohyökkäyksiin eikä ylimääräiseen nyhertämiseen. Lauluosuudet toimivat ryhmähuutoineen, kuten pitääkin, mutta lausunta voisi olla skarpimpaa. 80- luvulla vastaava meininki ainakin laittoi tukan heilumaan ja farkkuvaatteet täyttymään kangasmerkeistä, mutta eiköhän tyylille löydy vieläkin innostusta piireissä. Jos ei muuten, niin ainakin Lahdessa.

Bändi: Toni Huhtiniemi - kitara & taustalaulu, Julle - basso, Tomi Kallava - laulu, Tomi Malinen - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaoscreation.net

Lisätty 17.10.2008




Chaos Injected: Demo 2007

Yhtye on hädintuskin vuoden vanha ja siihen nähden jälki on minimissäänkin tyydyttävää. Rankka melodinen metalli tuntuu taipuvan vaivatta ja vaikkei mistään ihan tolkuttomista taidonnäytteistä kyse olekaan, homma pysyy näpeissä hyvin. Chaos Injected näyttääkin hienosti esimerkkiä, että pienellä harkinnalla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla voi välillä draaman kaari taipua paremmin kuin liiaksi sohimalla. Rääkyhenkinen ja epätasainen laulu on vähän Alexi Laihon kuuloista, mutta välillä liian nuhaista tasoltaan. Eduksi laskisin kuitenkin sen, ettei sekaan ole yritettykään ahtaa tähän lajiin ilmiselviä tasaisia jollotuksia. Aika näyttää, mutta varsin moni tärkeä asia kuulostaisi olevan jo nyt kohdallaan.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 12.04.2008




Chaos Injected: Promo 2008

Lähes käsittämätöntä tämä tasokkuus. Edellisellä demollakaan ei ollut hullumpaa toimintaa, mutta nyt on loksahdellut kaikki paikalleen. Chaos Injected ei onnistu vaikutteitaan peittelemään, mutta tuskinpa siihen pyrkiikään. Muutaman bändin parhaat puolet soivat käytännössä koko ajan bändin musiikissa. ja biisit ovat melometallin ystäville todellista nannaa. Sanoisiko vaikka, että jos kotimaiset bändit Amorphis, Insomnium, Amoral (Pannaan nyt perkule vaikka Diablokin) ja jotain ruotsin Soilworkista lyötäisiin läjään, kaikki ylimääräinen vouhotus pois karsien ja ripotellen sekaan bändin omaa melodiantajua, aletaan olla hommasta jyvällä. Kuulostaa soundeineen niin osaavalta, että luulisi löytävän tiensä helposti eteenpäin. The Departure on biisi, josta on syytä olla aidosti ylpeä.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 13.07.2009




Chaos Injected: Promo 2010

Tämä lahtelaispoppoo on tunnistettavissa soundistaan jo etikettiin vilkaisematta. Jää edelleen epäselväksi, mikä bändin viehätys on, omakohtaisesti tyypillisin ruotsiin päin rähmällään oleva melodinen metal on kokenut jo vähän inflaatiota. Silti tämän bändin näpeissä nuotit järjestyvät muotoon, joka ei herätä kuin positiivisia fiiliksiä. Tämähän toki kertoo yhteneväisistä melodiatajuista ja taitavasta sävellyksestä, koska en tiedä bändillä olevan varsinaisesti mitään omaakaan. Kaikin puolin valmis bändihän Chaos Injected on edelleen, toivoisi jo tärppäävän! Loistavan The Departure- biisin uudelleenlämmittely tällä promolla tuntuu täysin tarpeettomalta. Kernaasti tuon olisi loistokkuudestaan huolimatta vaihtanut yhteen uuteen biisiin.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

MySpace

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 05.05.2011




Chaos Infinitum

Nyt lähtee! Nuorehkoja kolleja pääkaupunkiseudulta ja teknisemmän deathmetallin perusteet hienosti hanskassa. Ei vain, vähän muutakin vaikutetta on seassa mutta kuolonkankean rungon päällä homma tuppaa kuitenkin enimmäkseen etenemään. Ajoittain tulee hiukan mieleen vanhempi Pestilencen jyräys ja roiskinta niukemmilla melodioilla, joskaan vokalisti ei aivan legendaarisen Van Drunenin taajuuksille ylläkään. Toinen kitaristikin on lähtenyt kuulemma taannoin talsimaan mutta eipä tunnu juuri menoa haittaavan. Tosin mainitunlainen valjastettuna rinnakkaistoimintaan voisi saada vielä aikaan lisäsävyjä ja hyökkäävyyttä, vaikka jälkimmäistähän tässä ei ainakaan jää puuttumaan. Sopivaa aggressiota joka saadaan pidettyä vaivatta yllä pienemmilläkin kierroksilla. Ja demokin nimetty vielä varsin klassisesti: First Blood. Hienoa!

Bändi: Pekka Okuloff - laulu, Dani Nuutinen - kitara, Tuomas Gröndahl - rummut, Yrjö Gävert - basso

Kotisivu

Kontakti :chaosinfinitum(at)jippii.fi





Chaosreach: Monument Of Chaos

Chaosreach tekee temput yksinkertaisella jyräyksellä. Monument Of Chaosin voima perustuu hiukan varhaisen Amorphisin kaltaiseen melodiseen runnomiseen. Kun näin simppeliä tavaraa työstetään ja saadaan vielä kuulija vangittua, on pakko todeta, että bändillä on biisikorvaa. Materiaali jaksaa kantaa vaivatta ja sitä haluaisi oikeastaan levyn loputtua lisääkin. Koruttomassa äänimaisemassa ei kovinkaan monenlaista tapahdu, vokaalit öristään maittavasti ja oikeastaan koko musiikki melodioineen on rakennettu kahden kitaran varaan, joilla toki oikeissa käsissä tekeekin jo ihmeitä. Esitys, tai ainakaan tuotanto ei toki ole vielä 100% täydellinen, mutta se ei ainakaan meikäläistä onnistu hämäämään.

Bändi: Jyri Pylvänäinen - laulu, Tatu Hiltunen - kitara, Topi Hiltunen - kitara, Jarmo Leikas - basso, Joonas Poutanen - rummut

Kotisivu


Lisätty 20.04.2010


Chaotic: End Of Proggression

Nimestään huolimatta Chaoticin musiikki ei liiemmin kaaosmaista ole, hyvinkin järjestelmällistä on meno ja meininki. Yhtye on ollut kasassa vuoden päivät ja tyylisuuntana on ytimekkäästi punaniskametalli. Tähän kun vielä laitetaan tarkennusta, voisi bändin kuvailla rokkaavan huomattavasti lennokkaammin kuin yleensä sanan ”metalli” alla rokataan. Järeät biisit ovat yksinkertaista, kitarapohjaista lanausta, eikä tilulilulle ole käyttöä löytynyt pakollisia sooloiluja lukuunottamatta. Materiaali ei ole kovin tarttuvaista, mutta todellisen miesmäinen ote sen sijaan onkin. Sen pohjalle on helppo rakentaa vielä kovempia biisejä.

Bändi: Teemu Romppanen - basso, Petri Paronen - leadkitara, Timi Savolainen - kitara, Jonne Virtanen - rummut, Jaakko Mäntymaa - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaotic.fi

Lisätty 25.09.2008


Charisma: Katkera Juoma

Hetken hiljaisuuden pitänyt Charisma on vakiinnuttanut uudella EP:llään Suomen esityskielekseen. Nimibiisi avauksena repäisee leuat auki, kuten teki joskus Kotiteollisuus Jos Sanon- biisillään. Charisma tekee kaiken kuitenkin monipuolisesti ja voisiko sanoa, brutaalisti popaten. Suoraan sanottuna juuri kukaan ei ole kuulostanut yhtä rankalta pop rock- kehyksessä. Bändillä on pitkälti laulaja Ahtosen aiheuttama ominaissoundi ja pirun kovia energialatauksia biiseinään. Soitto on myös aukotonta, joskaan se hyvässä kunnossa olevana ei ole lainkaan se, mihin tässä orkesterissa huomion kiinnittää. Kyllä se on vaan ne sävelet ja sisu.

Bändi: Teemu Ahtonen - laulu, Altti Karjalainen - basso, Heikki Kähkönen - kitara, Mikko Kähkönen - kitara, Olli Kokkonen - rummut

kotisivu

Kontakti :band(at)charismarock.com

Lisätty 07.04.2009


Chest Curse: Mastermind

Pyöreästi kahden vuoden ikäinen Chest Curse on hivenen alle täysikäisen poikanelikon muodostama ryhmä ja iästä ei anneta tällä kertaa ikäalennusta. Orkesterin soittama musiikki edustaa melko yksinkertaista thrashpoljentoa, joka ei kyllä oikein ota tuulta purjeisiinsa. Vaikka biiseihin ei kovin teknisiä osuuksia olekaan siunaantunut, on todettava, että parhaimmillaankin bändi selviää urakastaan rimaa hipoen. Kiekko kuulostaa kyllä itsessään siltä, että sen soundeilla saisi jos jonkinlaista aikaiseksi, mutta tällaisella kompastelulla ei juurikaan. Yhtyeeseen on ilmeisesti haussa uusi laulaja, minkä tarvetta en lähtisi kyseenalaistamaankaan, sen verran pontta uupuu myös tuolta saralta.

Bändi: Roope Meriläinen - lulu, Joona Raitisoja - kitara, Markus Lahti - kitara, Ville Lehtonen - basso, Lauri Halme rummut

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010


Chromatic Dark: Hateballads 2008

Kyllä on sitten onnistunut veto. Sopivan simppeliä koukuttaakseen kerralla, kyllin monikerroksista innostamaan uudelleenkuunteluun. Hienosti kumpuileva thrashräyhä sinfonisilla lisävarustuksilla ei ole helppo juttu onnistuakseen näin täydellisesti. Kaikki hienous ei tosiaankaan valkene kerralla, täkyjä on ripoteltu niin salakavalasti, että kuulijalle suodaan ahaa-elämyksiä vielä pitkällä aikajanalla vihaballadien parissa. Seassa on myös hienosti laajentavaa koneellista maustetta ja progeilua. Soittopuolta ja sen toimivuutta ei tässä yhteydessä ole tarvetta edes erityisemmin ottaa esille. Kovia jätkiä.

Bändi: Jussi Niemelä - laulu, Janne Lunnas - kitara & taustalaulu, Mikko Häkälä - kitara, Jukka Marjoniemi - basso & taustalaulu, Otto Simola - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 20.03.2009


Chromatic Dark: Fractures

Mitähän Chromatic dark on popsinut, tällä kertaa kun ei tyrmää. Hateballads- demollaan kuukauden bändinäkin toiminut akti ei kuulosta huonolta edelleenkään, korkeintaan enemmän tusinalta. Melodinen thrash on edelleen bändin juttu, joukossa toki myös kikkailua ja kierrätystä. Fracturesilta löytyy poikkeuksellisen hienojakin ideoita, hyvänä esimerkkinä hieno päätösballadi Darkening. Kuitenkin punainen lanka jää nyt pimentoon ja lisäksi vokaalipuolella mennään jotenkin kummasti puolella teholla. Bändi toki soittaa hyvin ja on ylemmässä kastissa monessakin mielessä. Tykittävämmällä tuotannolla tuomio olisi luultavasti eri sävyinen.

Bändi: Jussi Niemelä - laulu, Janne Lunnas - kitara & taustalaulu, Mikko Häkälä - kitara, Jukka Marjoniemi - basso & taustalaulu, Otto Simola - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 20.04.2010


Clamath: Last Exit To Damnation

Clamathilla on ikää jo päälle 4 vuotta ja kyllä varmuudessa sitten löytyykin. Aggressiota ja vakaata vihaa aistii soittamisesta helposti ja tämä kruunaantuu vielä vokalisti Ville Niskakosken happirikkaalla pauhulla. Niukkamelodisessa mättämisessä ei jää piiloon Slayerin, Panteran yms. suuryhtyeiden vaikutus, kuten toki ei monella muullakaan tämän kategorian yhtyeellä. Omaakin ideaa löytyy, mutta se kantaa vielä vähän nihkeän oloisesti. Soitto toimii, eikä ääniteknisestikään kuulosta lainkaan hullummalta. Biisit kaipaavat vielä jonkinlaista aivoriiheilyä osakseen, näin ei vielä pitkälle pötkitä.

Bändi: Turo - laulu, Mikko - kitara & laulu, Panu - rummut, Sundi - basso,

Kotisivu

Kontakti :clamath_(at)hotmail.com

Lisätty 17.11.2009


Clandestine: Gaia´s Blood

Perusheviä metallisen raskaalla toteutuksella. Clandestinen tyylissä on jotakin vastustamatonta, olkoonkin se tässä tapauksessa vaikka simppelit biisit, joita osaa jo lähes hoilata kertakuuntelun jälkeen. Seasta voi poimia pientä kumartelua esim. Iron Maidenille ja joillekin modernimmille nimillekin, mutta kuitenkin voi todeta bändin vaikuttavan omalla jutullaan. Vokalistin ääni on hassu tapaus. Jos sitä ajattelee yksinään instrumenttina, sitä on vaikea pitää vakuuttavana. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että tämä nuotiton huuto sopii Clandestinen heviin niin, ettei nuotitettua versiota haluaisi edes kuulla. Loistavaa heviä!

Bändi: Juha Marttinen - rummut, Ari Ahonen - kitara, basso & laulu

MySpace

Lisätty 24.09.2008


Clandestine: The Machine

Clandestinella on ainakin yksi selkeä etu puolellaan, sen nimittäin tunnistaa heti kun levy pyörähtää. Jo Gaia´s Blood- promollaan yhtye lunasti komeasti Iron Maiden- henkisellä runttauksellaan, tosin sata kertaa raskaammalla sellaisella. Tälle teokselle ei ole varsinaisesti muuttunut mikään, mitä nyt kokoonpano on saatu paisutettua oikean yhtyeen mittoihin. Biisit ovat oikein oivallisia nykymetallisoituja Maiden- tribuutteja ja kyllähän ne rokkaavat kuin viimeistä päivää. Siltikin huomaa miettivänsä, löytyykö niitä valtteja vielä riittävästi pitkää tähtäintä ajatellen? Voisin ainakin toivoa vilpittömästi.

Bändi: A. Ahonen - kitara & laulu, L. Tiainen - kitara, A. Pohjola - basso, J. Marttinen - rummut

MySpace

Lisätty 15.07.2009




Clayskin

Vähän varttuneempaa miehistöä sisältävä Clayskin vetelee raskaalla otteella ilmeisesti jotain grungen, hevin ja nu-metallin metamorfoosia. Ei sellaista suuntaa mitä nyt niin isommin tulisi diggailtua, mutta hyvintehtyjä biisejä ja taitoa kyllä porukalla piisaa. Demon avausbiisi on itseasiassa aika aukoton ja hienon kuuloinen suoritus. Samoin elementein edetään ja sopivan monipuolisin maneerein. Kitaroiden työskentely on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, dynamiikan käyttö on mukavasti hyödynnetty ja riffittely ihan ilmavan kuuloista. Yhteissoitto jotenkin tuntuu paikoitellen huojuvaiselta, mutta kyllähän nuo visiot paistaa läpi kuitenkin vaivattomasti demon hiukan pahvisista soundeista huolimatta. Kuningasmelodioita vilautellaan muutamassa kohdassa, mutta niitä voisi toki olla enemmänkin jaossa ainakin tarttuvampien kertosäkeiden osalta. Nyt ei oikein mieleen jää kuin tuo ensimmäinen biisi sillä saralla. Kertosäeheviähän tämä kuitenkin myöskin on?

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 29.08.2006




Clayskin: Day Of Silence

Clayskin on ollut ennenkin vastassa dollarinmakuisine raskasrockbiiseineen. Bändi ei ole muutamassa vuodessa muuttunut, mikä on ihan hyvä asia. Day Of Silencellä on 3 biisiä tasokasta rutistusta ja bändi soittaa tätänykyä aivan ammattitaidolla. Grungevaikutteet eivät tälläkään kertaa jää peittoon ja hienoinen flirttailu Nu- metalin kanssa tekee Sami Koskisen miellyttävän vahvan laulun kanssa keitoksesta lähes täydellisen sarallaan. Biiseihin olisi vielä pieni ripaus hittiyttä paikallaan, sillä tiellä kun kuitenkin selkeästi ollaan. Suomen oloihin poikkeuksellista ja tutustumisen arvoista osaamista.

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 23.10.2009


Clock Paradox: Promo 2009

Clock Paradox sisältää pienoisia yhteyksiä Joint Depression- ja Impish- orkestereihin, joten ei ole kyse ensikertalaisista. Biisit ovat monikudoksisia sekoitelmia NU- vaikutteita, thrashia, deathia ja jotain määrittelemätöntä. Esitteessä kaikki vaikuttaa ehkä kiinnostavalta, mutta promon kohdalla on jossain vaiheessa vaan luovutettava. Esityksessä piilee kyllä taitoa, mutta ei paljoakaan mihin kuulijaparka voisi tarrautua. Päällimmäisenä jää mieleen ainoastaan aggressio, jota ei ole kuitenkaan saatu valjastettua mihinkään järkevään muottiin. Ehkä mieleen jää muutama melodiakin, mutta niilläkään ei vielä pöytää tyhjennetä.

Bändi: Jani - rummut, Jouni - laulu, Jynkky - kitara, Timo - basso, Antti - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :clockparadoxband(at)gmail.com

Lisätty 20.04.2010


Clock Paradox: Promosexual

Clock Paradox vääntää metallinsa monelle mutkalle. Löytyy Opethmaista fiilistelyä ja myöskin samaisen orkesterin tyyliin sopivaa polveilevaa synkistelyä. Välillä taas irroittaudutaan ikeestä ja lähdetään thrashin pariin vallan vaivattomasti. Vokaaleissa hoidetaan sielläkin asioita jos jollain keinolla, paikoin varsin persoonallisesti kiljuen. Onko sekavaa? Totta vie, mutta eipä potentiaali silti piiloon jää. Biiseissä on paljon omalaatuisia aineksia ja yhtye soittaa taitavasti. Niistä saanee leivottua tarvittaessa toimivan kakun, mutta nyt mennään vielä eväät levällään. Soundit voisivat myös potkia munaskuille vähän kovemmin.

Bändi: Jani - rummut, Jouni - laulu, Jynkky - kitara, Timo - basso, Antti - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :clockparadoxband(at)gmail.com

Lisätty 17.04.2010


Clock Paradox: The Five Precepts

Ahkera Clock Paradox jatkaa monipuolista möykkäänsä. Tällä kertaa alkaa hahmottua jo musiikilliset suuntaviivatkin selkeämmin. Kiinnostava biisinrakennustyyli tuo mieleen eräänlaisen Opeth/Meshuggah- kombinaation, joka on pakotettu menemään vähän suorempaan, vaikkeivät nämä omalla tavalla tekniset riffitkään aina siihen taipuisi. Vaikka yksityiskohtia on hevosille syötettäväksi asti, bändin musiikki vyöryy yhtenä synkkänä möykkynä ja säilyttää kiinnostuksensa sellaisenaankin. Päähänhän tästä sekamelskasta ei meinaa jäädä juuri mitään, mutta eipä porukan taitoa voi millään tapaa kyseenalaistaakaan. Hulluuden ja nerouden kuuluisalla rajapinnalla tässä taiteillaan.

Bändi: Jani - rummut, Jouni - laulu, Jynkky - kitara, Timo - basso, Antti - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :clockparadoxband(at)gmail.com

Lisätty 09.09.2011


Coffincraft: Bestial Conclusions

Coffincraft tarjoilee death metalinsa vanhakantaisena. Monipuolinen riffitarjonta on kiinnostavuudeltaan vaihtelevaa, samoin kuin koko hoito muutenkin. Siellä täällä mennään kyllä ihan haisevissa tunnelmissa ja melodiapuolellakin saadaan aikaan, mutta jotenkin se sydän vaan on kateissa valtaosan aikaa. Ryhmän soitossa ei ole moittimista, kiperämmätkin kurvit tuntuvat taittuvan ihan kivuttomasti. Tiukat kitarasoundit karun jyhkeän örinälaulun kanssa muodostavat kieltämättä ihan julman soundin, mutta biisipuolelle pitäisi saada vähän potentiaalisempaa sanottavaa. Kuolometalli on iloinen asia, mutta demotasolla varsinkin vaadittaisiin vielä vähän enemmän erottuvuutta peliin.

Bändi: N. Heiskanen - kitara & laulu, R. Heikkinen - kitara, T. Heikura - rummut, H. Heiskanen - basso

Kotisivu

Lisätty 24.01.2010




Cold Cold Ground: Custom Built

Teollista ja tanakkaa kitararokkia ja reilua sämpleilyä on vastassa ja kyllä toimii. Cold Cold Groundin meno vie mukavasti matkassaan ja pitää näpeissään jämäkästi. Industriaaliotteestaan huolimatta yhtye on voimakkaan melodinen ja toimii kuitenkin perinteisten rokkikaavojen mukaan ratkaisuissaan. Huomattavan suuren osan yhtyeen soundiin tekee vokalisti Hauptmann D:n äänijänteet. Mies ei ole ehkä taitavimpia tulkkaajia, mutta ehdottoman persoonallinen ja sopii yhtyeen ilmeeseen kuin nenä perseeseen. Mukavan monumentaalista ja tietoista tylyttämistä sopivan väljässä karsinassa.

Bändi: Hauptmann D – laulu & ohjelmointi, Nooz – basso, Mr. Bunny – kitara & ohjelmointi, Monsieur Beau – rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)coldcoldground.com

Lisätty 21.11.2007




Coma Clinic: Promo ´08

Selkeää superkokoonpanoa, Coma Clinicissä on naamoja mm. Kill The Romancesta, Godsplaguesta ja Profane Omenista. Tartuntatapa asiaan onkin täten varmempi niin soiton, kuin sävellystaidonkin suhteen. Runttausta, kitarailotulitusta, nopeusvaihteluita, tuiki tärkeitä kertosäkeitä mieleen jäävillä melodioilla, sopivaa himmaus/räyhäys- suhdetta ja toki mojovaa soittoa tarjoillaan läpi kattauksen. Paketti on ennakkoluuloton ja sopivassa suhteessa persoonallinenkin, joten äänitteen suhteen on helppo kääntää peukku taivasta kohti.

Bändi: Henri Eerola - laulu & kitara, Janne Tolonen - kitara, Kimi Rautiainen - soolokitara, Arska Hietala - basso, Mickey T - rummut

MySpace

Lisätty 20.03.2009


Coma Faction: Built A Monster

Jo tässä kummastelikin, mitä sekameteliä tämä mahtaa olla, mutta tässähän onkin joskus palstalla paistatelleen Diaz Jr:n miekkosten uusi viritelmä, josta tulee ainakin tietty erikoisuustakuu jo kättelyssä. Alkupuoliskolla mennään vähän kiinnostavuuden rajamailla, alternativerockin raameissa. Jossain vaiheessa, viimeistään saksofonin kera fiilistelevän Cardiac Angelin kohdalla pitää todeta, että kyllä sykähdyttää. Pääosin tällainen sekamelskailu ei kuitenkaan toimi, vaikka jollain tapaa rokkaisikin. Hyvin soittava ja varmasti tyylinsä tietävä porukka on kuitenkin kyseessä.

Bändi: Jani Haapio - laulu & kitara, Simo Muhonen - kitara & taustalaulu, Kari Hietanen - basso, Mikko Kymäläinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :coma.faction(at)kolumbus.fi

Lisätty 04.11.2010


Concrete Icon: Flood Of Darkened Thoughts

Concrete Iconin death metal on melkoisen abstrakti kuuntelukokemus. Yhtyettä sovittelisi mieluusti myös jonkinlaiseen doomahtavaankin kategoriaan, sen verran kankeasti edetään paikoitellen. Flood Of Darkened Thoughts soundaa hieman rosoiselle ja tietynlainen hiomattomuus sopiikin yhtyeelle mainiosti. Biisit etenevät yksinkertaisesti louhien ja jynkyttäen, mitä nyt kakkoskitaralla elävöitetään välillä tunnelmaa erilaisilla ylempien kielien kikka kolmosilla, mikä on tässä tapauksessa suotavaakin. Vaikka maskuliinista menoa onkin, ei kappalevalikoimalla ole loppujen lopuksi paljoa tarjottavaa. Tylsyys iskee, ei auta itku markkinoilla.

Bändi: Vesa - laulu, Jake - kitara & laulu, Kipi - kitara, TK - basso, Mace - rummut

MySpace

Lisätty 01.09.2009


Concrete Icon: Desecrating The Throne

Concrete Icon jatkaa matalatempoisen death metalinsa parissa. Linja menee puolimelodiseksi, yläkieliltä kyllä loihditaan erilaisia kevennyksiä riffeihin, mutta jollain tapa kyse ei kuitenkaan ole varsinaisista lead- kuvioistakaan. Soitto toimii ja bändin soundi on omaa lajiaan, mukiinmenevän örinälaulun mukaan lukien. Biiseissä se paha tässä piileekin, eikä ihan se pahuus, mikä pitäisi. Kestoa tuppaa olemaan liikaa siihen nähden, että oikeasti kiinnostavaa sanottavaa löytyy valitettavan vähän. Ei nyt vaan tunnu tempovan mukaansa niin eipä yritetä väkisinkään.

Bändi: Vesa - laulu, Jake - kitara & laulu, Kipi - kitara, TK - basso, Mace - rummut

MySpace

Lisätty 08.09.2011


Concrete Words: Retaliate

Concrete Wordsin kokemus kuuluu. Jo vuodesta 2002 peuhanneen kokoonpanon sävykäs thrash on mukavan tarkkaa. Roskametalli on mukana vain muinaisena vaikuttimena, nopeutta tässä ei voimanlähteenä käytetä. Biisit ovat eheitä ja riffeissä on oikeastikin ideaa ja persoonaa mukana. Basistilaulaja Heurlin siirtää Stonemaisella ulosannillaan orkesteria hienosti 80- luvulle ja onkin kuulijasta kiinni, onko tämä parhautta vai ei. Tunnusomaista kyllä, ehkä puuduttavaakin pitemmän päälle. Mainio orkesteri.

Bändi: Pekka Huttunen - rummut, Teemu Heurlin - basso ja laulu, Matti Virtanen - kitara, Kalle Hahtamo - kitara,

MySpace

Mikseri

Lisätty 16.12.2008


Concrete Words: Downfall Race

Porilaisen Concrete Wordsin thrash on tälläkin kertaa erittäin hauskaa kuunneltavaa. Yhtye osaa kuulostaa juuri sopivassa suhteessa niin vanhalta kuin uudeltakin suuntaukselta. Biiseissä on tällä kertaa paremmin rullaavia ratkaisuja ja yleisellä tasolla musiikista suorastaan kumpuaa kohonnut tietotaidon määrä. Teemu Heurlinin lauluääni kuulostaa hyvällä tavalla useammaltakin menneen talven metallimölisijältä ja tämä tekeekin tiukan soiton ja toimivien perusriffien kanssa paketista toimivan kokonaisuuden. Hyvää työtä, missä ei trendeille kumarrella.

Bändi: Pekka Huttunen - rummut, Teemu Heurlin - basso ja laulu, Matti Virtanen - kitara, Kalle Hahtamo - kitara,

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 15.07.2009




Consilium: Visions On Blood

Consilium on sooloprojekti, joka on keskittynyt perinteiseen black metaliin. Melodiset kuviot ovat Visions In Bloodin biiseissä määrääviä, eivätkä ne lainkaan hullummilta kuulostakaan, sielua on vaikka muille jakaa! Kuitenkin demon kolmen biisin parissa alkaa salakavalasti pyörittelemään peukaloitaan ennen pitkää. 99% soittoajasta mennään niin kovaa, kuin suinkin, joka toki on ”truea”, mutta puuduttavaa. Tilannetta ei oikein kyetä pelastamaan persoonaa omaavilla riffeilläkään. Myös ilmeeseen kieltämättä sopiva laulu alkaa maistua aikansa kuunneltuaan aikalailla mahongilta. Hyviä juttuja siis löytyy, mutta jotain avartavaa jää kaipaamaan sekaan.

Kotisivu

Lisätty 29.09.2010


Constantine: Master Of Disaster

Jyväskyläläisen Constantinen suurimmat musiikilliset vaikuttajat lienevät vanhassa ns. uuden aallon brittiläisessä heavy metalissa. Tuplakitaraleadia ja kolisevaa bassoa piisaa vanhan kunnon rautaneidon malliin, eikä suorituksessa ole valittamisen sijaa. Biisit ovat hitusen esikuviaan metallisempia, mutta pieni päivityshän tähän lajiin onkin paikallaan. Myös sekaan viskottu pikkuprogeilu raikastaa mukavasti ja antaa tasaisesti näyttöä bändin taidoista. Näin kun keski-suomen alueella tällaista toimintaa kerran harjoitetaan, tulee samalla mieleen, että eikös vastaavaa ideaa joku orkesteri ole samoilla kulmilla jo onnistuneesti toteuttanutkin?

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 22.11.2007


Constantine: Divida Et Impera

Constantine jatkaa jo rautaneidon perässä kirmaamistaan viime kesäisen Master Of Disaster- demon jälkeen ja mikäs siinä, biisien tekohan on bändillä hallussa. Sävelmät ovat monipuolisia ja paikoin kimuranttejakin. Tämä ei tarttuvuutta mainittavammin heikennä, mutta kieltämättä alkaa kyrsimään kuin Kataista tajutessani, että biisien ns. kiinnekohdat ovat pienestä lisäraskaudesta huolimatta jo niin yksi yhteen Iron Maidenia, että mitä järkeä moista on tehdäkään? Vokalisti Vääränen tuntuu tällä kierroksella toimivan resurssiensa ylärajoilla, kyseessä voi olla jo pieni yliyrittäminen. Kelpo heviä kuitenkin, ei tälläe täyttä tyrmäystäkään ole syytä langettaa.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 09.10.2008


Constantine: A Play Of Minds

Constantinen kohdalla jo arvaakin mitä tuleman pitää, sen verran sitkeästi bändi tuntuu maneereihinsa juuttuneen. Tällä kertaa on kuitenkin saavutettu jo pientä irtautumista suorahkosta Iron Maiden- apinoinnista, vaan eipä silti yhtyeen omatkaan vahvuudet vielä piisaa kannattelemaan koko hoitoa. Positiivinen asia joka tapauksessa on orkesterin perusteiden hallinta. Biisejä siis osataan kirjoittaa, sekä hallita myös soittimet. Nämä ominaisuudet kun saadaan valjastettua virallisesti "omaan käyttöön" sen sijaan, että juostaisiin koko ajan jo olemassa olevan tyylisuunnan perässä, saattaakin vasta riemu revetä.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 23.10.2009


Coprolith: World Falls Down

Yhtye on ollut olemassa jo vuosia ja pläjäyttää nyt 6 biisin mittaisen tutustumiskierroksen mustaan ja kuolemaan. Luvassa on liki puolituntinen vauhtia, mutta vaaratilanteita ei kuitenkaan pääse muodostumaan mainittavasti. Toki bändi ajelee pienemmilläkin nopeuksilla välillä, mikä onkin likipitäen ainoa seikka, joka pelastaa puutumiselta. Kitarapohjaisessa mätössä on näennäisesti melodian- ja brutaaliudenhakuisuutta, mutta kummastelen oikeasti jos kenellekään jää kumpaakaan kuitenkaan takaraivoon useammallakaan pyöräytyskerralla. Demon tasokin jää paikoitellen aika mömmöiseksi, joten ei tällä nyt vielä ihan maailma putoa.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

Kotisivu

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi

Lisätty 10.12.2007


Coprolith: Other Me

Coprolith on saanut ilmaisuaan selkeämmäksi, tai mikä tärkeintä, ainakin soundejaan. Musiikki jatkaa samalla mustametallisävytteisellä death metal- kaahauksella, jossa idearikkaus vaihtelee melkoisesti. Pääsääntöisesti Other Me:n biisit peuhaavat paremmin, mitä vähemmän niissä on nopeutta. Tämä ei suoranaisesti johdu soittotaidon hiipumisesta, pohja saadaan näköjään putoamaan jollain kumman ilveellä muutenkin. Hyvänä osoituksena päätösbiisi Dead Endless, jonka viipyilevä ja synkkä tunnelma kolahtaa kalloon jo kertakuuntelulla. Vastaavaa tunnelmaa kun saadaan levitettyä koko demon pituudelta, onkin jo nousu sarjataulukossa tosiasia.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

MySpace

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi

Lisätty 17.11.2009


Coredust: Past Lives

Coredust on onnistunut ensimmäisellä demollaan loistavasti. Bändi veivaa todella hienosti pikkuisen progeilevaa metalliaan, eikä kokonaisuudessa löydy paljoakaan reklamoinnin aihetta. Pienet vaikutteet mm. Panterasta ja Nevermoresta ovat läpikuultavissa, mutta omalta itseltään bändi pääasiassa kuulostaa. Sävellyksissä on monenlaista tunnelmaa ja niiden välillä seilataan ikään kuin huomaamatta, sovitukset ovat taipuneet todella luontevaan muottiin. Orkesterin sointi on hämmästyttävän täyteläinen ottaen huomioon, että kielisoitinosastolla häärii minimikokoonpano, eli tasan kitara ja basso. Esa Salmisen lauluosuudet tuovat myös toivottua monipuolisuutta peliin, joskin tällä alueella voisi olla pientä petraamisen tarvetta, esim. puhtaiden vokaalien paksuuden suhteen. Toivoa herättävä tapaus.

Bändi: Olli Broman - basso, Sakari Hulkkonen - kitara, Esa Salminen - laulu, Jyty Tirola - rummut

Kotisivu

Kontakti :esa(at)coredust.com

Lisätty 07.10.2008


Corpse Molester Cult: Demo 2008

Corpse Molester Cult on muutaman vuoden vanha Lohjalainen kokoonpano ja mukana on tuttuja nimiä mm. Sinisthrasta, Wasarasta ja Amorphisista. Vanhan koulun death metal lienee lähellä porukan sydäntä kun sellaista ovat päätyneet riipimään ja lopputulostahan kuuntelee mieluusti. Bändi soundaa ilkeälle ja tuhoisalle ja on lyijynraskas ja Wasarassakin vaikuttava Antti Wirman kuulostaa oikein sopivalta murisijalta retkueeseen. Demolle on saatu sen sortin ärrimurria, ettei hurjempaa saa varmaankaan kokea edes herättämällä mesikämmentä talviunosiltaan. Biisit ovat tarpeellisen eläväisiä, mutta toki lajissa vaadittu jähmeyskin on läsnä.

Bändi: Antti Åström - laulu, Timo Vainio - kitara, Tomi Joutsen - kitara & taustalaulu, Joni Laakso - basso & taustalaulu, Mikko Nevanlahti - rummut & taustalaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009


Coventhrall: Promo 2010

Pääasiassa pääkaupunkiseudun monimetallisteista koostuva Coventhrall on lohkaissut neljä biisiä Space Opera- kokopitkästään. Noh, sitähän tämä on, avaruusoopperaa parhaimmillaan ja kun nimilistaa katsoo, soiton toimivuutta ei tarvitse isommin kyseenalaistaa. Sankarillinen ilotulitus on melkoisen jylhää kuultavaa, tekniikka pelaa, eikä kertosäkeissä todellakaan säästellä. Vokaaleissa kuullaan tutunoloisia vierailijoita ja onhan sinne aika mahtipontisia köörejä onnistuttukin kasaamaan. Kaikki soundaa täydelliseltä, vaikka isompaakin valloitusta silmälläpitäen – vaikka sitten sen avaruudenkin. Klassista, urhoollista, simppelisti sanottuna kolahtavaa sulosäveltelyä täynnä koko promo!

Bändi: Sami "Texas" Ilvonen - laulu, Toni Bite - kitara, Kimmo Korhonen - kitara, Jukka Hoffrén - basso, koskettimet & kitara, Janne Ojala - rummut

MySpace

Kontakti :jukka.hoffren(at)samagency.fi

Lisätty 05.04.2011




CR

Stadilainen CR sivaltaa raskaasti esim. Machine headin hengessä unohtamatta lisätä hienoisia länsivivahteita paiskomiseensa. Tietty yksi-ilmeisyys vaivaa, joka on ehkä seurausta yksikitaraisuudesta. Varsinaista munattomuuttahan tämä ei tarkoita, hommat toimivat vähintäänkin vakuuttavalla tasolla joka suhteessa. Vauhtia ja raskautta tarjoillaan juuri itselle sopivassa karsinassa, eikä musiikkipuoleen isompia olekaan lisättävää. Eniten vakuuttaa kuitenkin bändin asiallinen ja erottuva promopaketti, komeaa CR-logoa kantava kansio, jonka sisältä löytyy promokuvaa, saatekirjettä ja vielä itse promolevykin komeasti koteloituna. Touhuun on huomattavasti helpompi asennoitua täten vakavammin. Hyvä esimerkki niille, jotka eivät jaksa edes bändinsä nimeä levyyn kirjoittaa.

Bändi: Pekka Lupari - basso, Sami Sivonen - kitara, Roope Ahlgren - rummut, Jouni Kuisma - laulu

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cr-metal.com



Craniumblast: Living Dead Life

Craniumblast taiteilee jossain death ja black metalin välimaastossa. Living Dead Life soi jyhkeästi ja melodisesti sisältäen paljon muutakin kuin junttaamista. Punainen lanka uhkaa ajoittain kadota kuuluvista, mutta tilannetaju ja svengi kättelevät kuitenkin lopulta toisiaan häilyvyydestä huolimatta. Tasainen murina sopii yllättävänkin hyvin laulutyyliksi kolkohkoon soundimaisemaan. Maittavia juttuja ja toimivaa soittoa tuotokselta löytyy runsaasti, mutta biiseissä olisi vielä hiomista, jotta niitä voisi kutsua kokonaisuuksiksi. Lupaavaa!

Bändi: Pete - laulu, Henkka - kitara, Samu - kitara, Roope - basso, Pasi- - koskettimet, Eetu - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009


Cremated: Black Ash Depopulation

Tämä Raumalainen ryhmä on ollut olemassa eri muodoissa niin musiikin kuin jäsenistönkin suhteen jo vuodesta 1998 ja takana on jo joitakin pikkujulkaisujakin. Nyt painetaan jäyhää death metalia nelijäsenisenä ja lopputulos on vakuuttavaa. Kalmalta lölyhkääväät biisit tuovat mieleen Morbid Angelin, mutta niissä edetään hivenen kevyemmissä, kuitenkin jäykkyysasteeltaan yhtä rautakankimaisissa tunnelmissa. Orkesteri soittaa hienosti ja kokonaisuudessa ei oikeastaan jarruttele tasapaksuhkon laulun ohella kuin tuotanto. Tokihan kyse onkin demosta, mutta näin timanttinen tikkaus suorastaan vaatii timanttisen tuotannon. Homman nimi jää kuitenkin selkeän makuiseksi ja toivottavasti se myös johtaa jatkotoimenpiteisiin.

Bändi: Joona Alamäki - kitara, Janne Keskitalo - laulu & basso, Olli Markkula - rummut

Kotisivu

Kontakti :janne(at)cremated.net

Lisätty 07.10.2008


Crimfall: Burning Wind

Tässä on "Jos metsään haluat mennä nyt"- metallia, Värttinä meets Hellraiser, voisi vitsikkäämpi luonnehtia. Crimfall korjaa potin kotiin, kansanmusiikkia ovat pelimannit sovitelleet metalliin jo maailman sivun, mutta tässä haukataankin tavanomaista monimuotoisempi pala pettuleivästä. Satumaiset ja moninaiset sävyt, rehellisen kaunis ja taitava naislaulu, örinä ja teatraalisuus yhdisteltynä jo kappalekohtaisestikin useisiin eri tunnelmiin tekevät paketista uniikin. Saman biisin aikana voi mielessään olla puron varrella kukkia keräämässä, Herra Linnanherra, peijaisiin lahdattava sika tai Tuhkimon kenkä, joka ei sovi minnekään. Hienoa!

Bändi: Bändi: Jakke Viitala - kitara, basso & orkestra, Helena Haaparanta - laulu, Mikko Häkkinen - laulu, Tony Suominen - rummut

Kotisivu

Lisätty 14.10.2008




Critical Continent

Critical Continent Bändi onkin jo tuttu, hmm...jostakin. Veivaavat mielenkiintoista nykivää epätahtimetalliaan taidokkaasti ja raivolla. Tämän demon biisejä voi olla harjaantumattoman hankala erottaa toisistaan, eikä sitä ainakaan helpota se että jokainen biisi menee samaan tempoon. Soittimethan bändillä pysyvät hanskassa hienosti ja matematiikkapäätäkin on pakkokin löytyä tällaista taikinaa leipoessa. Ihan pikku ongelma vaan. Musiikkilaji (bändi) jota tässä kopioidaan on vähän sen sortin karsinassa että siihen ei mahdu kuin tasan se yksi. Ja sieltä on hankala rapsuttaa vaikutteitakaan kuulostamatta siltä alkuperäiseltä. Eli, kuten joku viisaampi opetti taannoin: Ei pidä mennä sinne nenineen, missä toiset on jo ollu munineen. Mutta eiköhän tästä Jack Osbourne diggaa ainakin, herrat Haake & Thordendal varmaan vielä enemmän.

Bändi: Veikko K. - Laulu, Juho V. - Kitara, Jarno S. - Basso, Seppo T. - Rummut

Kotisivu

Kontakti :jarno.samppala(at)luukku.com



Crowned With Black: The Dragon Age

Osittain jyväskyläläistä Dark The Sunsia sisältävä, Crowned With Black ei hyppää musiikillisesti kauas ensin mainitusta. The Dark Agen 2 biisiä ovat jyhkeitä teoksia, minimalistisia ja äärimelodisia synkistelyjä. Pääosassa tuntuvat olevan vahvat kosketinmatot, jotka eivät anna hetkenkään rauhaa. Suloisia säveliähän nuo ilmoille tuovat, mutta siinäpä se sitten onkin. Mikko Ojalan vivahteeton örinä jää samaisen kosketinmaton taakse, kuten kitarakuvioillekin uhkaa paikoitellen käydä. Vaan eipä kuitenkaan heikoimmasta päästä, näin sävellyksellisesti ajateltuna. Tylsähköä kuitenkin.

Bändi: Mikko Ojala - kitara & laulu, Inka Tuomaala - koskettimet, Mikko Heikkilä - basso, Mikael Saalasti - rummut

MySpace

Kontakti :crownedwithblack(at)gmail.com

Lisätty 29.09.2010


Crow´s Flight: Crow´s Flight

Kylläpä kuulostaakin nyt niin ei- suomalaiselta heavy metallilta. Tarkemman tutkimuksen jälkeen tähän saadaan selvitys, Crow´s Flight on suomalais/sveitsiläis/hollantilainen ryhmittymä, joka painaa eteenpäin yhteisen metallisen vision varasssa. Perusmetallin hittikaavat on hallussa, eikä kuusijäsenisellä porukalla ole soittosuorituksissaankaan hävettävää. Sveitsiläinen Crow tekee vokalistina tärkeimmän osan yhtyeen sointiin, mutta tärkeä osa on myös hienostuneilla melodioilla ja taitavahkoilla kitaroinneillakin. Piristävä poikkeus, josta voisi helposti ennustaa kuulevansa jatkossakin.

Bändi: Crow - laulu, Marko - kitara, Mika - kitara, Asko - rummut, Risto - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)crows-flight.com

Lisätty 01.09.2009


Cryal: Hate´s Creation

Cryal on pyöreästi vuoden ikäinen ryhmittymä ja siihen nähden debyyttidemon jälkeä ei tarvitse kainostella. Bändi ammentaa niin thrashista, melodisesta metallista kuin death- sellaisestakin. Soitto toimii hyvin ja biisit ovat eheitä ja värikkäitä. Kokonaisuudessa on kuitenkin pientä häikkää. Koskettimien käyttö on liioiteltua, tässä lajissa kahdella kitaralla saa jo paljon aikaiseksi ja nyt niiden tontille tullaan usein täysin tarpeettomasti. Jari Hokka mikin varressa murahtaa tasapaksusti, mutta rouheus vakuuttaa. Jotain tästä on lupa odottaa. Ja halu myös.

Bändi: Jari "Jarska" Hokka - laulu, Saku "Sacce" Tammelin - koskettimet, Tony Tammelin - kitara, Arto Hyvärinen - rummut, Mauno "Mane" Hämäläinen - basso, Henri "Hene" Rahm - Kitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cryal.net

Lisätty 16.12.2008


Cry Of Pain: This Hell Inside Your Head

Haminassa jo vuonna 2000 perustettu Cry Of Pain ei ole löytänyt järin omaperäistä tyyliä. Bändiltä löytyy lähinnä kaihoisia, Sentenced- tyylisiä ideoita, joskin huomattavasti raskaammin esitettynä. Sekä puhtaasti, että korinalla vedetyt vokaalit eivät sinänsä yllätä, mutta kyllä molemmat tyylit saisivat olla laadukkaampaa mallia. Melodiapäätä ryhmällä kyllä on, toinen temppu onkin se, kuinka sen avulla tehdään täsmähittejä. Nyt plaanataan valitettavan tasaisesti keskitasolla.

Bändi: Riku Lipponen - kitara & laulu, Ville Nummi - kitara & laulu (puhdas), Niko Suortti - basso, Tatu Mellin - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cryofpain.com

Lisätty 16.04.2009


Cryptic Death: Black Earth Funeral

Tässä onkin sitten meno otsikon lupaamaa ja vähän ulkomaalaistakin. Haaparantalaisen Cryptic Deathin hurjasta tuhovoimasta huokuu todellakin kuolema läpi. Vaikkei itse biiseistä mitään poikkeuksellista löydykään ja thrashin peruskoulun kautta operoidaan, on ryhmän iskukyky kiistaton. Vaikkei yhtye vierastakaan monimutkaisuuksia ja osaa ilmeisesti soittimillaan vaikka mitä, parhaimmillaan se on kuitenkin silloin kun se on suorimmillaan. Rosoinen soitto sopii mainiosti hiomattomalle soundille ja kitaristi-laulaja Anton Johanssonin suora karjunta tekee musiikkiin tässä tapauksessa paljon omaperäisempää jälkeä, kuin mahdolliset laulunuotitukset. On todellakin truea.

Bändi: Anton Johansson - laulu & kitara, Janne Posti - kitara, Andreas Pelli - basso, Niklas Pelli - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 23.10.2009




Cryonside

Cryonsidella riittää vaikutteita. Bodomimainen rääkyosastohan tässä ensimmäisenä hyökkii silmille jo vähän soundimaailmankin puolesta. Touhua on kuorrutettu monenlaisilla kevyemmilläkin ratkaisuilla, ja mukaan on saatu mm. pari melkoisen upeata kertosäettä. Puhtaat laulannat tarjoavatkin huomattavasti mieluisampaa kuultavaa kuin paikoin väkinäiseltä kuulostava raapiminen. Biiseistä löytyy miltei jokaiselle jotakin ja sävellysten taso on pinkan parhaimmistoa. Liika yritys ei haise ja homma pysyy hienosti hanskassa sillä alueella kuin on tarkoituskin. Kosketinsoittajalle ei oikein vaikuta demon perusteella juuri löytyvän järkeenkäypää roolia, joten sen voisi yhtä hyvin poistaakin? Varsinkin jos se käyttää stetsonia.

Bändi: Harri Saloranta - rummut, Jani Alahukkala - laulu, Esa Pitkälä - kitara, Markus Hirvonen - kitara, Janne Rauhala - basso, Timo Nurmi - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :cryonside(at)mbnet.fi



Cryptic Reign: Witching Warfare

Cryptic Reign soittaa riemukasta thrashia erittäin rupisesti. Soundit ja meno maistuvat ehkä vähän mustallekin metallille, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Riffejä sinkoilee niin, ettei perässä meinaa pysyä. Meininki haiskahtaa vahvasti 80- luvulle, mikä nyt toki onkin aina muotia. Vaikka yrittäjiä tällä alalla piisaa, Witching Warfare on osoitus siitä, että aina pystyy skenessä kuin skenessä kääntämään uuden ja kiinnostavan sivun esiin. Ehkä olisin itse hyödyntänyt lisääkin bändin melodisia ulottuvuuksia. Mättöä ja kiljuntaa kun jo tulee riittämiin. Mosh.

Bändi: Topi - basso & laulu, Onni - kitara, Olli - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009


Cryptid: Illusion Of Balance

Löytyyhän pinosta sentään tajunnanräjäyttäjä! Oululainen Cryptid näyttää, mitä tekninen death metal parhaimmillaan tarkoittaa. Väkisinkin tulee mieleen Opeth, mutta tässä tehdään kyllä paljonkin asioita, joihin tuo läntinen pioneeri ei kajoaisi. 70- luvun vaikutteet ja laulumelodiat loistavat poissaolollaan, mutta yksityiskohtia ja muusikkojen näppäryyttä piisaa ihan jatkuvaan tarkasteluun asti. Biisit eivät ole helppoja kenellekään, mutta kukapa sitä tällaiselta odottaakaan. Tarttumapintakin on välillä vähän hakusassaan, mutta tällä kertaa se ei laske viihdyttävyysarvoa tippaakaan.

Bändi: Ville Lind - laulu, Mikael Kujala - kitara, Mika Luosujärvi - basso

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010




Crystal Blaze: dreams

Tässäpä bändi josta ei voi oikein sanoa mitään pahaa. Kerrassaan valmis paketti ihan mihin vaan. Kunnianhimoiselle, hiukan powerosastoon kallistuvalle melodiselle taitoheville luulisi aina löytyvän kysyntää maailmalla. Vaikutteita on kuitenkin imuroitu varsin monesta hevin alalajista, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin puuduttavaa. Crystal Blazen musiikissa kaikki on tasapainossa, edes kitaralla ei tarpeettomia käydä tiluttelemaan vaikka virtuoositason työskentelyyn löytyykin rahkeita. Yhtyeen ikähaarukan kerrotaan olevan tällä hetkellä 18-21 vuotta, jonka huomioonottaen lopputulos on erittäin sofistikoitunut. Yhtyeellä on sanojensa mukaan paljon annettavaa metallimusiikille ja vakuuttaa kestävänsä musiikkiteollisuuden rattaissa. En tohdi epäillä.

Bändi: Mikael Grönroos - kitara, Lauri Koskenniemi - kitara, Lari Sorvo - koskettimet, Gustaf Standertskjöld - Rummut & laulu, Max Obstbaum - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)crystal-blaze.com



Crystal Blaze: Beneath The Sands

Outoa sinänsä, että Crystal Blaze kaunistaa edelleen demopalstoja, sen verran täydellisyyttä hipova oli bändi jo parilla aiemmallakin demolla. Bändin powerpohjaisen, mutta ehdottoman metallisen melodiakoukeroinnin olettaisi sopivan moneenkin korvaan, joten sääliksi käy. Perusasetelmasta huolimatta yhtyeen biisikirjossa löytyy paljon muutakin kuin tukutuku/hoilotuskertosäe-vauhtipaloja, mutta ripaus sitäkin suuntaa on toki edelleen mukana. Mielenkiintoisena lisätäkynä bändissä toimii tätä nykyä ehkä yksi maan kovimmista kannumiehistä, Amoralistakin tuttu Juhana Karlsson. Jos tässä jokin on vialla, se ei ainakaan täällä päässä valkene.

Bändi: Max Obstbaum - laulu, Lari Sorvo - koskettimet, Lauri Koskenniemi - kitarat, Mikael Grönroos - kitarat, Eerik Purdon - basso, Juhana Karlsson - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)crystal-blaze.com

Lisätty 07.04.2009




Crystalic

Tampereen ikuisuusprojekti Crystalic ei hevillä hellitä. Vuonna 1998 alun perin perustettu bändi tarjoilee edelleen trendivapaata koukerointiaan. Välillä hajonnutkin bändi on aina kylvänyt runsaasti mausteita edesmenneen Chuck Schuldinerin musiikista, ja mikäs jalompaa. Deathin tavoin Crystalic osaa kummallisista kuvioistaan huolimatta pitää homman kasassa ja välttää pahemmat töksähtelyt, vaikka esitteleekin runsaasti osia musiikissaan. Jokaiselta soittajalta löytyy selkeä tyyli esityksensä suhteen, joista kielisoitinosasto korjaa ehkä kirkkaimmat pokaalit. Megasuosiota eikä mammonaa voi koskaan taata näillä metallin alueilla, mutta niiden perässä tuskin on ollut missään vaiheessa Crystalicilla tarve juostakaan.

Bändi: Arto Tissari - basso, Matti Johansson - rummut, Toni Tieaho - kitara, Frank - laulu

Kotisivu

Kontakti :crystalicmetal(at)hotmail.com



Crystal Rain: Promo 2008

Helsinkiläinen Crystal Rain luottaa gootahtavan romantiikan voimaan. Ideanahan tällainen voi pahimmillaan olla aika väsähtänyt, mutta orkesteri saa kuitenkin puhallettua lajiin aavistuksen uutta. Yksi plussan arvoinen elementti on laulaja Ryan Sladen pehmeä ja mukaansatempaava ääni, joka osuu vieläpä nuottiinkin. Toinen täky on täyteläiset ja tarttuvat biisit, joissa tällä alalla monella ilmenee ikävää tyhjäkäyntiä. Vakuuttavaa työtä, varsinkin biisiparin jälkimmäinen. osuvasti To Die Foriksi nimetty teos ei häpeile vastaavan nimisen, jo edesmenneen alan aktin rinnalla, onpa ehkä jopa kovempikin.

Bändi: Ryan Slade - laulu & syntikat, Johnny Fire - kitara, Jay Edgeman- rummut, Money - basso, Myrka - koskettimet

MySpace

Kontakti :crystalrainrocks(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009


Cubehead: Control

Mitenhän yhtyeestä voi kuulla heti, että se tulee kehä III:sen sisältä? Tämän kohdalla ainakin kävi nyt näin, eikä ole tarkempaa tietoa, onko se hyvä vai huono asia. Cubeheadin rokkigrunge ei pääse näyttämään näillä kahdella sävellyksellä tarvittavasti osaamistaan. Molemmissa biiseissä kaikki on hollillaan niin sävellyksellisesti, sovituksellisesti, kuin esityksellisestikin. Vokalisti Kirklandin tumman samettinen ääni tuo mieleen alinomaa Charonin J-P Leppäluodon vastaavan ja siten siitä onkin helppo pitää, varsinkin kun melodiatkin sattuvat napsumaan kohdalleen. Tietty intensiivisyys ja suoranainen himo eivät kuitenkaan kaikesta huolimatta välity äänitteelle, tai ainakaan korviin asti. Tämä jättää demosedän valitettavan neuvottomaan tilaan.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace

Lisätty 20.10.2007


Cubehead: Ignorance

No nythän niitä biisejäkin on jo siunaantunut matkaan, edelliskerralla tavaramäärän vähyys jäi häiritsemään kiusallisesti. Uudella kuutiopäällä onkin nyt viiden kipaleen verran edelliskerrasta tarkisteltua musiikkia. Bändihän on taidokkaaksi todettu, eikä omaperäisyydessäkään ole puutetta ilmennyt. Tummanpuhuvassa stonergrungeilussa on panostettu tällä kertaa synkkyyteen ja emotionaalisuuteen ja Kirklandin laulun persoonallisuus alleviivaa entistäkin enemmän bändin prioriteettejä kitaratyöskentelyn ohella. Vaikka musiikki sisältää näennäisesti voimaa ja eheyttä, hommassa vaikuttaisi silti esiintyvän vaikeasti määriteltävää tyhjäkäyntiä. Ikään kuin bändi ottaisi jotenkin homman turhan rennosti, vaikkei olekaan epäilystä, etteikö tässä tosissaan oltaisi.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Cultic Jones Crew: Psychotic Breaks

Itä-Suomen Imatralta on kotoisin tämä viisikko, joka tarjoaa kuultavaksi grungepohjaista metallisekoitusta. Hommaa latistaa jonkin verran demon sameahko soundi, mutta biiseihin pääsee käsiksi kuitenkin jotenkuten. Samaten raskaisiin kitarariffeihin, jotka ovat laadultaan tasaisia, ehkä liiankin kanssa. Vaikka raskaus onkin mukavasti paikalla ja biisien osaset niin kohdallaan kuin vain voivat, silkka tylsyys ja voimattomuus puskee läpi tämän tästä. Ison osan voi kaataa suoraan kapisten soundien niskaan, mutta myös sovituksissa saisi olla särmää kosolti enemmän. Svengi kyllä on siellä jossain. Kai.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace

Lisätty 21.01.2008


Cultic Jones Crew: Over Our Demise

Cultic Jones Crew on saanut uutta ilmettä ja paremmat soundit uudelle tuotokselleen. Bändi rokkaa mainiosti ja biisit tasapainottelevat nätisti raskaan rokin ja metallin välillä. Melodiat jäävät mieleen vaivatta, mutta jokin niissä kuitenkin saisi aika ajoin mennä vähän eri malliin. Se mikä niissä on häiritsevää, onkin jo hankalampi sanoa, joka tapauksessa iskevyys ei vielä paukuttele rajoittimille asti. Bändin kehitys on kuluneeseen aikaan nähden harvinaisen ripeätä, joten jäämme seuraamaan bändin jatkoliikkeitä. Potentiaalia kyllä löytyy niin monipuolisesta laulutyöskentelystä ja sävellyksistä yleensäkin.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace

Lisätty 22.04.2009


Cult Of Endtime: Promo 2010

Joensuusta tulee pinon yllättäjä. Vaikea uskoa, että kyseessä on hädintuskin vuoden ikäinen kokoonpano ja julkaisu mallia debyytti. Suorastaan silmillle karkaavat vaikutteetkaan eivät latista hurmosta ja hiljaista kunnioitusta, jota tämä kiekko saa aikaan. Pojat on kuunnelleet At The Gatesinsa ja Slayerinsa ja se kuuluu, mutta so fucking what? Sen verran hienoista aineksista on tämä soppa keitetty, että nyt ei auta napinat. Matkijoita ja mukailijoita on maailma pullollaan, loppujen lopuksi lähes kaikki. Edelleen on olemassa vain kourallinen niitä, jotka saavat homman groovaamaan ja leuat nyrjähtämään. Ja jotkut vieläpä hädintuskin jalostetulla sellaisella, mihin olet ennenkin jollain tasolla törmännyt. Malja tälle kouralliselle. Huominen on teidän.

Bändi: Heikki - laulu, Ohto - kitara, Janne - kitara, Mikko - basso, Toni - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cultofendtime.com

Lisätty 05.04.2011


Curimus: Under My Skin

Curimus on parin promon verran mellastellut kvartetti, jonka käsialassa on kivasti Sepulturamaista terävyyttä. Kitarakantoinen runnominen on suuntaviivoiltaan suoraa, mutta onpa aika yksityiskohtaistakin näpräämistä joukossa. Laulaja Silvennoisen yhden nuotin invaasio on räyhäkäs lisä jo muutenkin räjähdysalttiiseen palapeliin. Orkesteri veivaa täsmällisesti (kuten suotavaa onkin) ja yhden kitaran mahdollisuudet on tarkkaan hyödynnetty. Vaikea on valittaa, näillä aineksilla tuskin kukaan parempaan pystyisi.

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :mika.management(at)curimus.com

Lisätty 10.11.2008




Curimus: Humanity…For Sale

Curimus jatkaa sopivan Sepulturamaisella tiellään, lähinnä brasilialaisten pomputtavamman kauden maneereita mukaillen. Vähän jotain NU- kaikujakin tuntuisi olevan seassa muutama ripaus siellä täällä. Tällä kertaa tosin imaistut vaikutteet ovat kuitenkin enemmänkin taka-alalla kummittelemassa kuin päälle hyökkääviä. Biisit ovat joka tapauksessa vailla sen kummempia yksityiskohtia ja hyvä näin, tosin meneehän tämä jo turhankin tasapaksuksi. Eniten ehkä vaikutelmaan vaikuttaa vokalisti Silvennoinen, jolla ei ole kuin yksi sävy äänessään. Bändin kiistattoman kova draivi, näkemys ja onnistunut taltiointi ovat kuitenkin hatunnoston arvoisia asioita.

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :mika.management(at)curimus.com

Lisätty 23.02.2010




Cut To Fit: Until We Record Something More Terrifying

Lahtelaista grindcorea 14 biisiä, huh huh. Bändi hallitsee tonttinsa mainiosti ja kyllä tulee selväksi, että vihaisia tässä ollaan. Vaikka materiaali onkin monipuolista, kohokohtia on äänitteeltä vaikea keksiä. Sata lasissa kyllä ryskätään menemään oikein mallikkaasti alusta loppuun ja kovemmalla tuotannolla tämä ei häviäisi edes alan kärkinimille. Laulu on enimmäkseen punkkimaista rääkymistä, mikä sopii mainiosti muutoin jylhään soundiin. Levyltä kuunneltuna puuduttaa pitemmän päälle, mutta varsinkin livekokemus voisi osoittautua hedelmälliseksi.

Bändi: JK - laulu, EK - kitara, VK - kitara, MK - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 13.07.2009




Cut to Fit: Hiljaisuus

There´s no core like grindcore. Kylläpä menee taas eläimelliseksi tämä Cut To Fit. Jossain punkin ja järkevähkön grindin tienoilla jälleen pauhaava nelikko esittää osan biiseistään englanniksi, osan suomeksi. Tämä itseasiassa vähän häiritsee ja sekavoittaa tunnelmaa, mutta lyriikoissa on joka tapauksessa aimo annos riivaavuutta. Tätä allekirjoittaa sopivasti vielä Jere K:n vokaaliterrori, joka on jo paikoin suorastaan naurettavan väkivaltaista. Jos bändi on puoliksikaan niin energinen livenä, kuin levyllä, kyseessä voi olla aika mielenkiintoinenkin lava- akti. Tiukkaa soittoa, sopivaa rosoisuutta unohtamatta. Ja sitä vihaa.

Bändi: JK - laulu, EK - kitara, VK - kitara, MK - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 20.04.2010

Daimon: Demo 2008

Pääkaupunkiseudulla muutaman vuoden toiminut ja muotoaan hiljalleen hakenut Daimon laittaa kuulolle muutaman biisin verran treenikämppätallennetta. Olosuhteet huomioon ottaen lopputulos ei ole lainkaan hullumpi, joskin vähän soundeista joutuu rokottamaan. Bändin hard rockiin pohjautuva heavy hakee myös vaikutteita grungesta ja metallista, lähinnä melodioidensa puolesta. Biiseissä on tarttuvuutta, eikä sovituksissa ole viljelty tyhjänpäiväisyyksiä. Suurin ongelma lieneekin se, että suoritus hakee paikoin vielä groovea alleen, suurelta osin tätä joutuu kuvittelemaan itse musiikin sekaan. Lauluun voisi myös valaa vähän lisää betonijalkaa.

Bändi: Aleksi Kettu - basso, Sakari Seppä - laulu & kitara, Tuomo Rinne- kitara, Mauri Meronen - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)daimonband.net

Lisätty 15.07.2009


Damnara: Demo 6

Sekavaksi menee kuopiolaisen Damnaran meininki. Bändi on pyöreästi ilmaistuna kotimaisen kärkipään metalliaktien yhteensulautuma ja miksei vähän kevyempääkin, esim. Kotiteollisuus- runttausta voisi myös kuulla halutessaan seassa. Nuottipuolta tarkastellen löytyy välillä ihan mukiinmenevää ratkaisua, mutta lähes biiseittäin tapahtuva tyylisuunnan hajoilu vesittää koko muuten mainion yrityksen kokonaisvaltaisesti. Vokaalipuoli olisi suurelta osin asiansa ajavaa ja jopa kolahtavaa, mutta lyriikat ja sovitukset olemattomine loppusointuineen ovat paikoin jo sietämättömällä tolalla, eikä pisteitä tarvitse täten paljoa jaella siltäkään osin. Soitto ja soundit läpäisevät seulan, mikä ei sinänsä oikeuta vielä mihinkään.

Bändi: Olli - kitara & laulu, Rami - basso & laulu, Kipu - kitara, Miska - rummut

Kotisivu

Kontakti :damnaraband(at)gmail.com

Lisätty 24.01.2010


Damnation Plan: Darker World

Esikoisdemoksi Damnation Plan on mukavan hienostunut ja tietoinen tekemisistään. Kahdella biisillä lähestyminen jättää kuitenkin vähän vajavaisen käsityksen siitä, mitä bändin taskussa oikeasti on. Avausbiisin tunnelma on hyvä, modernin jynkytyksen vastapainona toimii hienon suvantoinen kertosäe ym. pakolliset stemmakuorot sekoitettuna voimalliseen melodisuuteen. Tokkiinsa toimiva konsepti, mutta osiksi purettuna biisi ei juuri tarjoa uudenlaista mutusteltavaa. Suoremmalle kakkosbiisille vähän pääsee jo laasti happanemaan, eikä vastaavia tarttumoja enää niin selkeästi ilmene. Ainekset ja toteutus ovat kuitenkin kohdallaan, enkä ihmettelisi vaikka tälläkin jo päästäisiin tuloksiin.

Bändi: Jarkko Lunnas -rummut, Sami Honkonen - laulu, Tony Thamm - basso, Kalle Niininen - kitarat, Antti Lauri - kitarat

Kotisivu

Kontakti :band(at)damnationplan.com


Lisätty 09.01.2008


Dark Days Ahead: Promo 2010

Jyväskylästä näytetään kaapin paikkaa. Vuonna 2005 perustettu Dark Days Ahead- kokoonpano sisältää yhteyksiä suomenkielisen raskasviihteen läpilyöntiin vuosituhannen alkupäässä, mutta nyt edetään kuitenkin ihan englanniksi. Musiikki on erittäin raskasta groove metalia, josta voisi halutessaan löytää vaikkapa Panteran ja Slayerin kaikuja, mutta homma edustaa kuitenkin omaa tyyliään riittävissä määrin. Yhteensoitto on musikanteilla täydellistä ja äijäpotentiaali muutenkin aika mukavasti tapissa. Kaiken kukkuraksi SN-Audiolla tallennettu promo soundaa jopa paremmalta, kuin demon tarvitsisi. Tony Kaikkosen vimmainen säröääni sopii mainiosti jo muutenkin vimmaisesti svengaavan koneiston kanssa.

Bändi: Tony Kaikkonen - laulu, Jari Huttunen - kitara, Jarkko Petosalmi - kitara, Jukka Salonen - basso, Ville Sivonen - rummut

MySpace

Lisätty 04.11.2010


Darker Grounds: Promo ´08

Taisipa porukka ammoin demoilla myös To The Darker Grounds- nimen alla. Melodisen metallin perintö jatkuu nyt huomattavasti hioutuneemmalla ulosannilla. Hioutunut on myös valitettavan suuri sektori omaperäisyydestä. Vaikka kauniita nuotteja tarjoillaankin, suoraan sieluun ei osuta parista hyvästä yrityksestä huolimatta. Taitoa piisaa riittämiin, eikä esim. biisien rakenteissa ole patenttien makua. Laulaja Rissasen vokaalit eivät tarjoile tarpeeksi nyanssia, oikeasti herkkääkin tulkintaa voisi tilanteittain soveltaa kun biisitkin kerran antaisivat myöten.

Bändi: Olli-Pekka Rissanen - laulu, Markku Kerosalo - basso, Juhana Länttä - leadkitara, Teemu Ylinikka - kitara

Kotisivu

MySpace


Lisätty 07.01.09


Darker Grounds: Deathmask Effect

Darker Grounds ei ole paljoa linjauksiaan tarkistellut. Taitavahkosti soiteltu melometalli tukeutuu edelleen thrashmausteisiin ja ruotsalaissävyihin, myös koskettimilla on saatu paikoin aikaan jotain sopivasti värittävää efektiä. Kun kerran selkeästi vedetään hittikaavalla, on osittain pettymys, ettei niitä hittejä sitten kuitenkaan meinaa löytyä. Biisit ja tasapaksusti karjutut laulusuoritukset aiheuttavat ainoina osatekijöinä tämän tuotoksen tipahtamisen hännille. Bändi on kuitenkin osaava, eikä yritä enempää, kuin mihin pystyy. Soitossa on toivottua svengiäkin ihan isommallakin kauhalla vaadittavaksi. Uusintayrityksen paikka.

Bändi: Olli-Pekka Rissanen - laulu, Markku Kerosalo - basso, Juhana Länttä - leadkitara, Teemu Ylinikka - kitara

Kotisivu

MySpace


Lisätty 04.11.10




Dark Filth Fraternity

Ex-Before The Dawn Panu Willmanin luotsaama Dark Filth Fraternity herättää kiinnostusta, johan Willmanin laululahjat on tulleet ilmi BTD-levytyksiltä. Tämä promo soittimessa taas herättää suurta hämmennystä, lähinnä musiikin lajin suhteen. Äijäthän ovat alkaneet veivaamaan hiukan vanhakantaisuuteen perustuvaa heviä, jossa on kenties ripaus stoner-asennetta seassa. Eli ei siis mitään mitä olisin osannut odottaa. Musiikkilaji onkin oikeastaan sitä sorttia, ettei näihin korviin löydy oikein isommin kiinnostavia elementtejä. Jotenkin näistä hitaista ja junnaavista riffeistä en saa mitään irti, mutta aina kun kone saadaan käyntiin esim. joissain kertosäkeissä, alkaa hiukan tahtijalka heilumaan. Willmanin laulu on hienoa tässäkin, mutta jotenkin ei lajille (mitä se sitten onkin) tyypillisen oloista. Kaiketi sopivaa kuitenkin, kun kerran nuotissa pysyy. Vähän saisi olla enemmän räkäisyyttä kehissä jotta uppoaisi tänne päähän.

Bändi: Henri Räsänen - basso, Riku Willman - rummut, Panu Willman - kitara & laulu, Heikki Iso-Sipilä - Kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :mail(at)darkfilthfraternity.com

Lisätty 21.03.2006


Dark The Suns: In Darkness Comes Beauty

Alunperin yhden miehen projektista kvartetiksi paisunut Dark The Suns esittää tunnelmallisen gootahtavaa kitaraheavyä raskaana. Biisit ovat verrattain hyviä lajissaan, joskin vaikuttaa jo muutaman kuuntelun perusteella turhankin paljon lokerossaan viihtyviltä sävellyksiltä. Melodiantaju ei todellakaan ole heikoimmasta päästä tässä tapauksessa, piano yms. kosketinjutut ovat omiaan antamaan naamataulua musiikille kitaroiden hoitaessa vaan kivijalkaa. Ainoa varsinainen vaikutin kyllästymisefektin hahmottumiseen on pääpukari Mikko Ojalan ääntely, joka ei jaksa vakuuttaa oikeastaan millään tavoin. Ehkä örinän lisäksi muillakin tavoin viestittäminen toisi väriä puuhaan? Mene ja tiedä.

Bändi: Mikko Ojala - kitara & laulu, Juha Kokkonen - koskettimet, Markus Lehtinen - rummut, Inka Tuomaala - basso

Kotisivu

Kontakti :darkthesuns(at)suomi24.fi

Lisätty 20.10.2007




Dark Score: The Declaration Of Darkness

Dark Scorea on hiukan vaikea ottaa tosissaan ensivaikutelman perusteella, mutta ei koko totuus ihan siinäkään ole. Tämä goottipläjäys on kaunistelematta soitettu miten sattuu ja aika kökköisillä soundeilla, mutta idea sinänsä pystytään tuomaan esille ja sehän onkin minimivaatimus. Mies- ja naislaulun vuorottelu teatraalisuuksineen istuu yhtyeen ideaan ja tunnelmaan hyvin, mutta herranjumala siihen englannin lausuntaan pitäisi saada nyt jotain tolkkua. Kyseessä on kuitenkin ilmeisesti jotain, jonka voisi jokin ulkomaalainenkin tarvittaessa ottaa vakavasti, eikä Juha Kankkusen Monte Carlo- raportti? Englannin kirja käteen ja miksei vaikka myös soittimetkin. En osaa sanoa onko tämä ns. kökköys juuri se mistä tämä outo sympatia yhtyeeseen muodostuu, mutta tällaisenaan en siltikään uskaltaisi antaa mitään kovin hyvää ennustetta.

Bändi: Auli - Laulu, Easas Esademon - Basso & Laulu, Antti Christ - Koskettimet & Laulu, Antero Poutiainen - Kitara, Krisse Helvetinvirta - Rummut

Kotisivu

Lisätty 20.10.2007




Dauntless

Jo hiukan vanhempi demotaivaan nimi Dauntless tarjoilee melkoisen tymäkän paketin. Lähes melodiaton death-pohjainen asennejyystö on erityisesti livekamaa, mutta tämä ryhmä onnistuu kyllä vakuuttamaan demotasollakin aika hienosti. Alavireistä tykitystä säestetään nyanssittomilla sekä mainittavan brutaaleilla vokaaleilla, johon on sentään kerrankin saatu muutama erilainen sävykin. Ja onpa biiseihin ujutettu jopa kitarasoolojakin, nämä taas vähentävät lajissa herkästi usein esiintyvää puuduttavuutta ja yksitotisuutta. Materiaalin varsinainen hahmotettavuus taas meinaa olla useankin kuuntelun jälkeen vähän niin ja näin. Hyviä riffejä ja kivoja pikku jippoja jää kyllä sieltä täältä mieleen mutta kokonaisuus muodostuu kuitenkin hiukan epäselväksi. Samalla herää taas kysymys, kiinnostaako tämän lajin true-faneja edes, missä oli esimerkiksi kertosäe? Demo-CD:n vinyyliulkoasu on muuten tyylikäs!

Bändi: Ari Nieminen - laulu, Sami Helle - kitara & laulu, Riku Katainen - soolokitara, Tuomo Tukkimäki - Basso, Santeri Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dauntlessdeath.com





Dauntless

Mättöorkesteri Dauntless täräyttää uudella demollaan huomattavasti selkeämmät sävelet ilmoille. Edellisdemosta on homma selkeytynyt mielestäni aimoannoksen, ns. palikoiden kohdalleen loksahtamisen aistii mukavasti jo promon avausbiisissä. Vähän kuin bändin tie olisi kääntynyt hiukan enemmän rässiosastollekin, vaikka kuoloelementtejähän vilisee siellä täällä. Dauntless ei lepää kerrassaan missään vaiheessa, ja osaa nitoa sovituksensa monipuolisista riffeistä huolimatta komeasti ilman töksähdyksiä soitonriemu raikuen. Dauntless tunkee biisinsä melkolailla täyteen tavaraa, mutta osaa onneksi lopettaa ne ajoissa, viisiminuuttinen biisi olisi jo taiteellinen itsemurha Dauntlessin kaavalla edettäessä. Kyllä tässä taitaa olla kovin kotimainen ilman levytysdiiliä tällä erää, bändi on kaiketi valmis ihan mihin vaan.

Bändi: Ari Nieminen - laulu, Sami Helle - kitara & laulu, Riku Katainen - soolokitara, Tuomo Tukkimäki - Basso, Santeri Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dauntlessdeath.com

Lisätty 09.03.2006


Days Of Disgrace: Promo 2008

Tamperelainen Days Of Disgrace sisältää pienoista kytkentää Steep- yhtyeeseen, joka tunnetaan pitkän linjan asennoituneena metalliaktina. Tälle tuotokselle on napsittu vaikutteita sieltä täältä, pääpaino on thrashin makuisessa rutistuksessa. Kokonaisuutena homma toimii joka tasolla tyydyttävästi ja kuriositeettinä mainittakoon, että Promolle on takonut rumpuja Diablon Heikki Malmberg. Biiseissä saisi kuitenkin olla enemmän syvyyttä ja sävyä, teknisyydestään huolimatta mennään vähän turhan tasaisella. Edes monipuoliset laulusuoritukset eivät tunnu antavan ilmettä. Tehon puutteesta tässä ei todellakaan ole kyse.

Bändi: Jukka Talasmäki - kitara, Riku Niemelä - laulu, Mikko Kostiainen - basso, Pete Aaltonen - kitara, Eetu Uusitalo - rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2009


Days Of Disgrace: Strenght In Numbers

Pitkän linjan pirkanmaalaiset pukkaavat jatkoa demokatalogiinsa viimevuotisen näytön jälkeen. Vaikuttaisi, että vaikutteita on saatu vähän vihaisemmistakin metallin alalajeista, sen verran äkäisemmin potkii heti lähdössä. Orkesterin mättötaidosta ei homma ole aiemminkaan ollut kiinni, eikä liioin siinäkään, etteikö väkivaltaisuus olisi riittävää. Edelleenkin laskisin biisien tasapaksuuden suurimmaksi puutteeksi, osa riffeistä jää kyllä mieleenkin, mutta suuresta osasta jää vielä täytevaikutelma ilmaan leijumaan. Jostain syystä myös laulupuolelta on tällä kertaa jäänyt kovin särmä kaivamatta esiin.

Bändi: Jukka Talasmäki - kitara, Riku Niemelä - laulu, Mikko Kostiainen - basso, Pete Aaltonen - kitara, Eetu Uusitalo - rummut

MySpace

Lisätty 17.11.2009


Days Of Disgrace: Darkness Prevails

Nyt on tapahtunut jotain kummallista, Days Of Disgrace on nimittäin päästänyt pirun irti. Bändin uuden aallon death metal on ennenkin potkinut munille, mutta nyt on mukana uutta pirullisuutta, kiihkeyttä ja silkkaa munaa. Myös soundimaailman puolella aletaan hipomaan täydellisyyttä, moderni ja erotteleva äänimaisema on nautintoa kuunneltavaksi. Soitannollisestihan bändi on ollut kiitettävä aiemminkin ja vetää edelleen kimurantit kuvioit ja kovat soolot uskottavasti sisään. Bändi painaa satanen lasissa niin vokaaleiden, kuin riffiensäkin suhteen, eikä se haittaa tässä tapauksessa pätkääkään. Hienoa evoluutiota!

Bändi: Jukka Talasmäki - kitara, Riku Niemelä - laulu, Mikko Kostiainen - basso, Pete Aaltonen - kitara, Eetu Uusitalo - rummut

MySpace

Lisätty 14.12.2011


D Creation: Pace Helvetia

Nyt on poikalauma saanut demolleen soundinsa sen verran hollilleen, että hämmästelläänpä sitä heti kärkeen. Äänimaailma puolustaa paikkaansa jopa Fear Factoryn tapaisten dollarihymyisten taltiointien seassa, mikä on demotallenteelta jo melkoinen näyttö. Niin ja se musiikki, jo mainitun bändin ohella seasta voisi maistaa esim. Soilworkin tai monen muun monivokaalimetallibändin aromeja. Huuto ja melodinen laulu vuorottelee sopivasti, eikä ollenkaan liian ilmeisesti. Kertosäkeisiin on satsattu kiitettävästi ja kaikki palaset ovat komeasti rivissä. Jos hakemalla haetaan valittamista, biiseistä voisi olla ehkäpä minuutin verran pois per tekele ja englannin lausunta hiukan skarpimpaa.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 27.12.2007


Dead Cult Diaries: Promo ´09

Punkia, poppia, kolmen soinnun heavyä ja nainen keulille. Konsepti tuntuisi toimivan. Dead Cult Diaries on uusi tuttavuus, joka kuulostaa valmiihkolta joka suhteessa. Paikoin raskailla kitaroilla määritellään biisimateriaali lähes metalliksi, mutta laulu stemmoinensa pitää huolen siitä, että jäädään selkeästi poppikategoriaan. Vauhtia ja vivahteita piisaa ja sävellykset ovat kutakuinkin täydellisiä, joskin pikkuisen ennalta - arvattavia. Bändin ja sen yhteissoiton suhteen ei hommassa ole enää kehityksen tarvetta, lisää biisejä ja tyylin puunausta tässä vaan kaivataan.

Bändi: Emmy - laulu, Arttu - kitara, J-V - kitara, Mika - basso, Juuso - rummut

MySpace


Lisätty 29.09.2010


Dead Samaritan: Bone Hill Revelation

Nyt pulahdetaan vähän vanhemman liiton vesille. Dead Samaritan rankaisee ihan tyylillä, sopivasti esikuvia kumartaen. Perinteiset thrash- death- ja korinametallivaikutteet löyhkäävät ajoittain melko pinnassa, toisinaan taas tarjotaan omintakeisempiakin näkemyksiä. Täysin metsään ei Dead Samaritan haksahda kertaakaan, joskin muutamassa kohdin sovituspuoli on saattanyt jäädä hiukan puolivillaiseksi. Kitarointi seuraa kunnioittaen lajien standardeja, ajoittain voikin poimia selkeitä vaikutteita joistakin nimeltä mainitsemattomista heviklassikoista. Korvaa miellyttää myös se, että melodioiden tärkeyttä ei ole unohdettu, vaikkei niitä juuri varsinaisena täkynä olekaan käytetty. Pienellä kuvioinnilla otelaudan ylemmästäkin päästä kun saa usein paremmat ulottuvuudet performanssiin. Keep on Choogling, sanoisi varmaan Kari Peitsamokin.

Bändi: Pasi Lehtinen - laulu, Janne "Homicide" Honkanen - Rummut, Marcus Moberg - Basso, Jussi Leppänen - Kitara, Marko Saarinen - Kitara, laulu

Kotisivu

Kontakti :deadsamaritan(at)hotmail.com



Dead Samaritan: Counting The Body Toll

Dead Samaritanin edellisestä tuotoksesta, Bone Hill Revelationista on vierähtänyt aikaa jo kuutisen vuotta. Perusteellisen tauon jälkeen isketään takaisin vastaavilla aseilla, mutta muuttuneella kokoonpanolla. Naisvokalisti Valendis Suomalainen on tuonut pirteyttä sointiin ja mukavastihan ryhmän vanhahko, moderneja mausteita hyödyntävä death metal edelleen rullailee. Angela Gossowin maneereita hiukan mukaileva laulu on yksitotinen, mutta tämä ei tällä kertaa haittaa, päinvastoin. Kokonaisuutena ajateltuna iskukyky ei ole ihan maksimsissaan läpi nauhoitteen, mutta hienoja hetkiä löytyy. Muun muassa kakkosraita Laid to Waste on jo lähes täydellisyyttä hipova teos upeine kertosäkeineen.

Bändi: Valendis Suomalainen - laulu, Matti Viholainen - kitara, Marko Saarinen - kitara, Eero Virtanen - basso, Janne Honkanen - rummut

Kotisivu

Kontakti :deadsamaritan(at)hotmail.com

Lisätty 04.11.2010


Deathlike Silence

Ei niin vallan vanha Turkulaisbändi Deathlike Silence yhdistää debyyttidemollaan kiinnostustaan kauhukulttuuriin ja pop-musiikkiin. Mistään poppaamisesta ei kuitenkaan kyse ole, kyllä tässä ihan rankemmallakin kädellä sivalletaan. Raskas kitararock koskettimilla koristellen ei ole uusin keksintö, eikä intohimokas naislaulu lisättynäkään takaa vielä menestystä innovaatiokilpailussa. Ei silti, hyvin svengaa biisit eteenpäin eivätkä ole sävellyksinä lainkaan huonoja. Rallatukset jäävät mieleen jo kokolailla avauskuuntelun jälkeen, jonka jälkeen niistä ei kyllä juuri mitään huomioitavaa enää löydykään. Eikä varmaan tarvitsekaan, mutta kyllähän tälle diggareita tällaisellaankin luulisi aina löytyvän. Itsellä on tuo kajaali- ja puuteriosasto mennyt aina vähän ohi, mutta kyllähän tuon viehätyksen silti helposti ymmärtää. Onnea matkaan, ehdottomasti!

Bändi: Maija Liittokivi - laulu, Ville Taina - Komppikitara, Elmo Karjalainen - soolokitara, Janne Venho - rummut, Holger Oksanen - basso, Jussi Linnansuu - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :ville(at)deathlikesilence.com



Dead Within Days: Promo 2008

Nyt mennään liiankin demosoundeilla, mutta yritetään silti. Dead Within Days on kyhäelmä monenlaisista metallilajikkeista, punkista, kauniimman puoliskon death metalista, herkemmästäkin hevistä ja puhtaasta uhosta. Soitto on aika huojuvaa sorttia ja sitä kyllä ovat itse biisitkin. Kyllä tähän silti aika suopeasti pystyy suhtautumaan lopulta, paikoin kun on mainioitakin ideoita liikkeellä. Kunnon tuotannon ja tiukempaa soittoa tämä kuitenkin vaatii onnistuakseen, eikä laulajan ärjyminenkään ei vielä tällaisenaan napostele. Pää ja häntä biiseissäkään ei haittaisi isommin. Hassu juttu sinänsä, olen henkilökohtaisesti tehnyt promon viimeisen biisin päätösriffin jo vuonna 1994.

Bändi: Juha - kitara, Aapo - basso, Hessu - rummut, Erkki - laulu

MySpace

Lisätty 13.07.2009


Death Confronting: Demo 2008

Lammilainen Death Confronting demoilee perusmallisen death/thrash metalin avuin. Niukkamelodisten, vähän Slayermaisien riffien täyttämät biisit ovat rakenteeltaan jossain määrin epäjohdonmukaisia, mutta sentään hyvin ja tahdikkaasti soitettuja. Varsinkin kitaroissa osaaminen on merkillepantavaa, sen sijaan vokaaleissa häiritsee sopivasta säröstä huolimatta pikku ponnettomuus. Kiekko soundaa komealle, mutta varsinaiset tähtihetket ovat enemmänkin riffi- kuin biisikohtaisia. Häilyvyydestä huolimatta kyseessä on kuitenkin hallittu kokonaisuus.

Bändi: Lauri Silvonen - laulu, Eero Silvonen - kitara, Juha Lehtonen - kitara, Pekka Lampola - basso, Eetu Erkamo - rummut

MySpace

Lisätty 23.10.2009


Deathrical: Dark Saturnal

Todettakoon heti kärkeen, että Deathricalin tapauksessa suurin latistava tekijä on soundi. Vaikkei äänimaisema olekaan varsinaisen sumealla tolalla, ei se ole oikeastaan mitään muutakaan. Dark metal- henkinen, mustiakin sävyjä omaava tuotos ei tosin potki oikein muussakaan mielessä. Melodioita, varsinkin koskettimia täyteen ahdetut sävellykset ovat sitä ”ihan OK”- tasoa, mutta puuduttavat armottomasti. Tavaraa biiseissä kyllä on, mutta on vaikea päätellä, kuka tätä kulkuetta edes johtaa, örinälaulukin jää armotta statistin rooliin munattomuudessaan, nuotitettu lauluversio taas ei oikein muuten napostele. Aineksia kyllä löytyy, kun oikein tonkii. Tuppaavat vaan jäämään helposti paljouden alle tällä menolla.

Bändi: Merethrix - basso, Drominus - kitarat, Styrion - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)deathrical.com

Lisätty 05.05.2011


Deep Treatment: Epicrisis

Deep Treatment pistää parastaan melodisen hard rockin alueella. Yhtye onnistuu jättämään itsensä oikeastaan joka osa- alueella ihan kiva- kategoriaan. Eli köyhänpuoleiset juhlathan tästä lopulta tuli. Varsinaisia heikkouksiakaan on hankala lähteä sormella osoittelemaan, kaikki hoituu kuitenkin siinä määrin oppikirjojen mukaisesti. Ehkä ”vika” piileekin juuri tässä. Vaaraa, groovea, räkää tai ylitsevuotavaista sielukkuutta, joita rokki vaan nyt sattuu tarvitsemaan, ei nyt irtoa edes vilkkaan mielikuvituksenkaan avulla yrittäen. Kuulostaisi ajoittain myös siltä, ettei porukka oikein itsekään uskoisi tekemisiinsä. Tämähän toki pääteltynä ainoastaan kuulohavaintojen perusteella. Lisää pökköä pesään!

Bändi: Arto - laulu & kitara, Arttu - kitara, Jaska - basso, Artsi - rummut

MySpace

Lisätty 05.04.2011


Define: Line

Rokkimetallia Valkealasta. Jonkun verran on pomppuvaikutetta, eli pipo päähän ja tarkastelemaan. Bändi soittaa mukiinmenevästi ja siltä osin toiminta pysyy kyllä raameissaan. Itse sävellyksistä löytyy tarvittavat koukut ja maneerit ovat hallussa, mutta ei tässä varsinaisessa hittikarsinassa taaperreta siltikään. Kaksi ensimmäistä vetoa jäävät kolmannen riuhtaisun myötä aika lepsuiksi näytteiksi, menovaihde kytkeytyy muutenkin vasta loppupäässä päälle. Yksi ärsyttävä piirre näistä kahdesta myös löytyy, nimittäin laulu. Puhdasta hoilausta ja karjuntaa sekoitellaan kaikkiin biisin osiin, säkeistöihin, pre- choruksiin ja kertosäkeisiin, mikä on aivan takuulla liikaa ja myös mautonta, ellei jopa linjatonta.

Bändi: Antti Seppälä - laulu, Joona Rinne - kitara, Anssi Kinnunen - kitara, Matti Laukkanen - rummut, Juhani Seppälä - basso

MySpace

Kontakti :defineband(at)gmail.com

Lisätty 09.10.2008


Demolisher: Enter The Suffering

Demolisher ei ole vanha yhtye, ottanut muotonsa ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja Enter The Suffering on bändin toinen demo. Moderni mättö on pakattu komeisiin soundeihin ja on muutenkin toteutukseltaan takuuvarmaa. Vaikuttimina voisi pitää esim. Morbid Angelia, vaikka selkeitä trashvivahteitakin miesten tahkoamisesta löytyy. Kuoloa tihkuva ja monipuolisin rumpurykmentoinnein varustettu jyystö pitää seuranaan vokaaleja, jotka ovat brutaaleja, mutta ajoittain ehkä vähän sävyttömiä pikku varioinneistaan huolimatta. Kylmää, groovaavaa kuolemaa sopivin sävytyksin.

Bändi: Bullit - laulu, Kalmisto - kitara, Maggot - kitara, Osirius - rummut, Guts - basso

Kotisivu

Kontakti :incoming(at)demolisher.net

Lisätty 15.03.2008


Demolisher: Promo 2008

Demolisher jatkaa pankin räjäyttelyä upean Enter The Suffering- promon vanavedessä. Taidolla suoritettu deaththrash on aina mukava asia kuulijan korville, mutta Demolisherissa on aina läsnä tietynlainen seesteisyys, joka erottaa sen lajitovereistaan. Olettaisin bändin käyttävän runsaasti aikaa ja vaivaa sävellyksiinsä, sen verran aukotonta sorttia lopputulos on. Kaksiraitaisen esityksen jälkimmäinen tekele yllättää, orkesterin mittakaavassa voitaneen puhua nimittäin jo slovarista. Kylmätunnelmainen ja viipyilevä pala hyödyntää toki kaikki death metal- kikat, mutta on todella omaperäinen veto. Bändin levytyssopimuksen on oltava vaan ajan kysymys.

Bändi: Bullit - laulu, Kalmisto - kitara, Maggot - kitara, Osirius - rummut, Guts - basso

Kotisivu

Kontakti :incoming(at)demolisher.net

Lisätty 09.04.2009


Demon Domain: The Black Forest

Melkoinen oksennus tämä The Black Forest- demo. Viime vuonna perustetun Demon Domainin kannattaisi oikeasti pohtia, onko tässä nyt mitään järkeä. Räkäistäkin räkäisempi tuhnu black metal, jossa ei ole ideatasolla mitään oivaltavaa, on jotain jonka en uskoisi palvelevan kenenkään tarpeita. Kaikki energia menee tämän tekeleen kanssa siihen, että saisi edes jotain selvää kirskuvien kitaroiden ja kosketinmattojen sekoituksesta. Syvällisempää erottelua on täysin mahdotonta tehdä instrumenttien keskuudessa. Ei mene läpi, tuhannet pahoittelut. Kun edes pahuutta vähän aistisi niin voisi positiivisesti hymähtää, mutta ei edes sitä.

Bändi: Pavel - kitara & laulu, Ale - koskettimet, Miikka - basso, Tuomas - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009


Demonic Death Judge: Promo 2009

Mm. Total Devastation- miehistöä sisältävä Demonic Death Judge yllättää. Puutarhatonttumaiset metallivelikullat ovat tehneet uuden aluevaltauksen ja räimivät eräänlaisen sludge/stoner- hidastelun parissa ja voi sanoa, että erittäin räkäisesti sen tekevätkin. Tuotos on jo ihan kelpo pitkäsoiton mittainen, johtuen lähinnä siitä, että biisit ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Raskas ja junnaava runnonta tuhanteen kertaan särötetyillä soittimilla ja muutenkin soraisella äänimaisemalla jaksaa kieltämättä kiehtoa paikallaanpolkevuudestaan huolimatta. Uskoisi sävellystenkin vakuuttavan asiaan perehtyvää.

Bändi: Lauri Pikka - rummut, Jaakko Heinonen - laulu, Saku Hakuli - kitara, Pasi Hakuli - basso

MySpace

Lisätty 23.02.2010


Denied: Jester´s Tear

Lahtelaisen Deniedin debyytti- EP herättää toivoa. Bändillä on omalaatuinen ote, eikä se muistuta musiikillaan selkeästi mitään. Hardrockin ja metallin välimaastossa kimpoileva materiaali saisi vielä loksahtaa pykälän hitimpään suuntaan, tällaisenaankin tosin on jo mieleen jääviä juttuja jossain määrin. Jarno Blomin persoonallinen laulu toimii hyvin bändin soundin rakentavana osana, mutta örinälinjalle en sen kanssa lähtisi lainkaan. Yhtyeen tatsi ja asenne ovat kohdallaan ja oma juttu meneillään, vähän lisäisin yleisesti tehoa koneeseen kuitenkin. Ajan mittaan myös bändin pieni demomaisuus karsiutunee ja siitähän voi tulla vaikka mitä.

Bändi: Jarno Blom - laulu, Ville Mikkola - leadkitara, Mikko Lepistö - basso, Eetu Juvonen - rummut, Ari Rautio - rytmikitara

Kotisivu

Kontakti :deniedmusic(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009


Denyall: Random Victims

Denyall on noin vuoden ikäinen sekstetti Seinäjoelta ja nyt olisi sitten debyyttidemoa kehissä. Vähän turhan aikaisin on nauhoituspuuhiin lähdetty, kaikki osaset eivät tahdo vielä pysyä ojennuksessa. Musiikillinen visio on kyllä kohdallaan, biiseissä ei ole pahemmin vikaa, mikäli diggaillaan juntta/melodia-kombinaatiosta. Myös kosketinosuudet ovat bändillä ihan asiallisella tolalla, joskin vähän turhankin paljon käytössä. Naislaulu on sovitettu liian vaikeaksi, eivätkä Terhi Palomäen äänihuulet tahdo pysyä vaatimustasolla, vaikka äänensä kaunis ja heleä muutoin onkin. Aisaparina toimiva miesmurahtelu on liiankin todennäköinen ratkaisu, eikä näistä kumpikaan pääse lopulta shown pääosaan. Niin ja onpa vähän tunkkaiset sounditkin.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Denyall: Dehumanized

Denyallin ensidemosta ei ole järin kauaa aikaa, mutta bändin petraus on huikea. Kehitystä on tapahtunut aivan kaikessa, biisit ovat jo A-ryhmään joutavia ja bändin ääni Terhi Palomäki on löytänyt aivan uuden vaihteen ääntelyynsä. Saumattomuus ja toimivuus hennon naisäänen ja painavan kitaroinnin kesken on yllättävän korkealla tasolla, eikä edellisdemolla isomminkin esiintynyttä örinää tarvita näiden rajapintaa tasoittelemaan. Metodit ja materiaalin hallinta ovat siis saatu aikajanalla hämmästyttävän nopeasti haltuun, että eikun onnea isompiin kuvioihin.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace


Lisätty 08.04.2009


Denyall: Dehumanized

Denyallin uutukaista tarkastelee mielenkiinnolla, tyyli ja soitto kun on ollut hallussa aiemminkin. Tällä kertaa kitaroilla on selkeämpi vetovuoro, mutta hienoista melodioista ei ole onneksi jouduttu tinkimään. Vokalisti Terhi on käypä laulaja kaikin puolin, mutta nyt alkaa paikoin ääni käymään jo turhan hennoksi murskaavien riffien kanssa painiessa. Sävellyksistä löytyy hienoja ja massiivisia paloja, joskin tällä kertaa pieni tyylien hajonta ei jätä jälkeensä niin selkeän tuntuista kokonaisuutta kuin aiemmin. Kaikesta huolimatta bändi vaikuttaa tietävän varsin hyvin mitä tekee, joten jäämme odottamaan jatkoa.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace


Lisätty 19.03.2011


Depraved: Demo 07

Depraved rykäisee tuoreen demotuksensa vauhtiin melodikkaalla keskitempotrashilla, johon sotketaan väliin hitaampiakin osioita. Kakkosbiisi jatkaa samoista palikoista kasatuilla teemalla. Yksittäisinä nämä ovat ihan maittavia, mutta jää vaikutelma, että jokaisesta palikasta on koitettu tehdä biisin hienoin ajattelematta kokonaisuutta. Riffiaineistossa ei vikaa ole, enemmänkin siinä kuinka ne saataisiin toimimaan dynaamisemmin koko hoidossa, eli biiseinä joissa olisi muitakin käännekohtia kuin alku ja hama loppu. Melodiantaju on kohdallaan, joskin vähän turhan persoonattomilla ja esikuvallisilla kuvioilla tätä touhua toteutetaan. Kahden biisin esittely on myös vähän turhan vaatimaton.

Bändi: Olli Tähtinen - laulu, Antti Pimperi - kitara, Olli Rinne - kitara, Ville Miinala - rummut, Markus Muranen - basso

Depraved Mikseri.Netissä


Lisätty 09.01.2008


Depressure: Weak Moments

Opethin tunnelmalevy Damnation on ollut varmaan melko suuri innoittaja tämän demon syntyyn ja oikeastaan mikäs siinä. Maailmaan mahtuu Pink Floydimaisia, konjakintuoksuisia sävelmiä aina, puhumattakaan hyvistä biiseistä. Vaikka vaikutteet ovatkin todella ilmeisiä, on upea huomata kuinka onnistuneita sävellyksiä projektin pääpiru Heikuran kynästä valuu, tällaista tavaraa ei kuitenkaan näillä leveyspiireillä usein tarvitse havainnoida. Heikura myös soittaa laulun ohella kutakuinkin kaiken itse. Onko kyseessä siis uusi Mikael Åkerfeldt (vaikka suorituksissa vähän jäädäänkin taakse), mestarillisesti apinoiva opetuslapsi, vaiko jokin vaihtoehto C? Bändiksi Depressurea on tällaisenaan hankala mieltää, Weak Moments kuitenkin pysäyttää.

Bändi: Heikura - Osapuilleen kaikki

MySpace


Lisätty 21.11.2007


Depressure: Rid Of Me

Orkesterille on käynyt niin kuin pitikin. Primus motor Heikura on saanut ympärilleen osaavan porukan ja Depressurea voi vihdoin sanoa oikeutetusti bändiksi. Musiikkikin on muotoutunut huomattavasti monipuolisemmaksi, tunnepitoinen hidastelu on saanut seurakseen vauhdikkaampaakin rokkaamista. Sointi on tunnistettava ja mukavan omaperäinen. Aivan pro-tasolta äänite ei vielä kuulosta, mutta yhtyeen ja musiikin erityisyyden ymmärtänee jo tyhmempikin. Jos homma etenee samaa rataa, Suomen kuvitteellinen Porcupine Tree- palkinto saattaa hyvinkin ajautua ennen pitkää Joensuuhun.

Bändi: Antti Heikura – laulu & kitara, Olli Karhu – kitara, Heikki Myller – koskettimet, Timo Naakka – basso, Jarno Väänänen – rummut

Kotisivu

Kontakti :depressureband(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009


Destractive: Climax Of Insanity

Destractiven kolmas demo Climax Of Insanity möyrii thrashin ja death metalin syövereissä. Bändi paukuttaa ihan taidolla ja biiseihin on ympätty jos jonkinlaista kuviointia, joskin näiden puitteissa yleisvaikutelma tuppaa jäämään aika sekavaksi. Tuotoksessa häiritsee myös tunkkaisemman puoleinen soundipolitiikka, joka luonnollisesti rokottaa vähän iskevyyttä sekin. Miinusta myös tasapaksusta kärinälaulusta, jossa ei oikein tunnu voima muutenkaan jylläävän. Kitaraosastolta löytyy bändin varsinainen vahvuus, vielä kun saadaan biisipuolelle lisää jujua ja tuotantoon ruutia, niin johan luulisi tokenevan.

Bändi: Terho Laakkonen - kitara, Sasa Korhonen - basso, Daniel Siivonen - rummut, Henry Amberg - laulu, Tytti Amberg - kitara

MySpace

Kontakti :destractive(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011


Devia Crucis: Seeking For My Guide

Hämeenlinnalainen Devia Crusis esittelee mukiinmenevää death metalia, joka soi selkeästi ja bändin toimintavarmuuskin on kohdallaan. Musiikista voi bongata vaikutteita etäisesti, mutta pojilla voisi sanoa olevan omaperäisyyttäkin matkassa. Soitto siis kulkee, mutta kappalemateriaaliin kaipaisi vielä jonkin sortin paineistusta. Vaikka ideat ovatkin varsin mainioita, uskoisin bändin puristavan ulos tarvittaessa paljon kovempiakin kipaleita. Korinalaulu alkaa useamman biisin jälkeen tuntumaan hivenen hengettömältä ja tasapaksulta, josta vähän miinusmerkkiä perään.

Bändi: Jani Innanen - basso & laulu, Ville Valkki - leadkitara & taustalaulu, Marcus Juvonen - rytmikitara, Tuomas Oksanen - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 13.07.2009


Devil Manmade: Born Of Nothing

Vanhasta manselaisesta pitkän linjan bändistä, Fultrackista on muotoutunut vakavampi versio, Devil Manmade, jonka Born Of Nothing on jo aivan valmis täyspitkä vailla julkaisua. Musiikillinen koordinaatio on perustaltaan tuttua, isojen vanhojen, esim. Metallican vaikutus ei pysy piilossa ja miksi pitäisikään? Pitkä kokemus kuuluu, soitto ja toteutus on juuri niin pro- tasoa kuin pitääkin. Hyviä jyräyksiä on levyllä monta, esim. Touch Me (ei onneksi coveri) ja parhaimmillaan tämä orkesteri toimiikin juuri yksinkertaisimmissa runttauksissa. Keskitunnelmaisempiakin pätkiä on joukossa pari, mutta leveähkön hymyn arvoinen levyhän tämä selkeästi on.

Bändi: Bändi: J. Caven - kitara & laulu, PJ Vartola - basso, Tommi Sani - rummut

Kotisivu

Kontakti :devilmanmade(at)gmail.com

Lisätty 14.10.2008


Dian: Here & Now

Dian sijoittuu katraan kevyimpään kategoriaan, mutta myös tasokkaimpaan. Hienostelevaa brittipoppia mukailevat sävelmät saavat paikoitellen tuekseen tanakampaakin kitaraa, mutta minimisärölläkin saadaan jämäkkää esitystä aikaiseksi. Kaksi biisiä eroavat toisistaan, perusletkeä nimibiisi ei pärjää tunnelmaltaan monipuolisemmalle ja seesteisemmälle Zero A.M: lle. Molemmat edustavat kuitenkin kiistatonta biisintekotaitoa ja kokonaisuuden hallintakykyä. Ohjastimet oikeissa käsissä tällä mennään vaikka stadioneille, mutta mistäs ne kädet nyt sitten löytyisi tänne puolelle palloa?

Bändi: Janne - laulu, Jussi - kitara, Tuukka - basso, Ville - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.04.2009


Diastone: Path To Paradise

Jaahas, naislauluheavyä. Diastonen debytointi tarjoaa muutaman biisin kertosäepainotteista, kaunista ja radioystävällistä peruskuviota. Selkeä orkesterin vetonaula, satakieli Auli Pöyhönen on mainio ja persoonallinen laulaja, josta ei löydä kerrassaan mitään huomauttamista. Nainenhan jopa lausuu englantinsa moitteettomasti. Bändi soittaa biisit vaaditulla tarkkuudella ja tuotos kuulostaa soundejakin myöten tarkastelun kestävältä. Sävellykset ovat kompakteja ja yleiseltä tunnelmaltaan ihan kivoja. Ja senhän suunnilleen tiedätte, mitä ”ihan kiva” tarkoittaa näin musiikkiterminä.

Bändi: Auli Pöyhönen - laulu, Anni Pöyhönen - koskettimet, Joonas Hänninen - kitara, Tuomas Hänninen- basso, Joni Lamberg - rummut

MySpace

Kontakti :diastone(at)hotmail.fi

Lisätty 17.04.2010


Diaz Jr: Below

Diaz juniorin musiikki on sopivan vihaista, jossa vaikutteet ovat toisiaan tasoittavia. Grungemaisuus on saanut seurakseen punkkimaista uhoa ja rosoa, lisäksi pakettia on yleisestikin leivottu varsin raskaalla kitarakädellä. Rosoinen puoleinen laulu tuo mainitun punkkiuden mukaan sointiin, mutta ei paljoakaan vakuuttavuutta. Muutamia mieleenpainuvia hetkiä toki löytyy esim. kertosäkeiden muodossa, mutta yleistuntuma jää kuitenkin valitettavan ilmeettömäksi. Jonkinlainen sielukkuuden lisäys sävellyspuolelle ei tekisi pahaa, instrumentit ja pikkukikkailu on jo mukavasti hallinnassa.

Bändi: Kai Stjerna - laulu & kitara, Simo Muhonen - kitara & taustalaulu, Mikko Kymäläinen - rummut, Kari Hietanen - basso

Kotisivu

Kontakti :diazjr(at)diazjr.com

Lisätty 18.09.2008


Diesel Black: Demo 2011

Rovaniemeltä tupruttaa mustaa pakokaasua niin, että heikottaa. Diesel Blackin resepti on yksinkertainen ja toimiva. Viina, autot, moottoripyörät ja meteli ovat aina olleet hieno voimavara, jos niitä käytetään ajautumatta korniksi. Varttuneempi trio hoitaa homman kotiin, poljento toimii kuin oletettu Peer Guntin, Backslidersin ja AC/DC:n pyhä sulautuma. Kerran kun biisin virta-avainta käännetään, se ei pysähdy, eikä huilaa ennen kuin se loppuu. Hassua, että näin yksinkertaista konseptia ei kovinkaan moni suomessa tunnu toteuttavan. Pienen miinuksen jos uskaltaisi laittaa hiukan juhakankkusmaisesta englannin lausunnasta, joka syö ajoittain uskottavuutta. Tulkaa vaan ampumaan.

Bändi: Jarte – kitara & laulu, Samppa basso & laulu, Simo - rummut

MySpace

Kontakti : villeoskari(at)yahoo.com

Lisätty 08.09.2011


Discipline X: Blood In The Hands Of Gods

Discipline X tunnustaa soittavansa yksinkertaista heavyä yksinkertaisille ihmisille. Vaikutteikseen mainitsevat vähän kaikkea Iron Maidenista D.R.I:hin. 80- luvun haparoivat thrashyhtyeet meno paikoin tuokin mieleen, vaikka tyylilajeja löytyy kiekolta kyllä hyvinkin monenlaisia. Tähän thrashvertaukseen lisäisin huomatuksen, että tästä on vaikea löytää oikein mitään lajiin liittyvää tietynlaisen hellyyttävän kompastelun lisäksi. Blood In The Hands Of Gods ei kuulosta järin tiukalta, ei soiton, eikä tuotannonkaan puolesta, josta nyt ei sinänsä enää erityistä rasitetta muodostu. Kannattaa muistaa, että pienempiinkin menestystarinoihin vaaditaan valitettavan usein muutakin kuin yksinkertaisia ihmisiä.

Bändi: Principal - kitara & laulu, Reverend - rummut & taustalaulu, Lassi - basso & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :kuri(at)disciplinex.net

Lisätty 24.01.2010


Discore

Jopas meinaa olla äkäistä. Discore toteuttaa uhometallinsa suomenkielellä, ja uhoaakin siihen malliin että esityskielenkin huomasin vasta toista biisiä kuunnellessani. Ei siinä mitään, hyviä lyriikoitahan nuo ja runttausta ynnä äkäähän tämä bändi tarjoaa varmasti riittävästi. Varsinkin laulajan (hyvä, jopa onnistunut) yritys nostaa jo välillä pienoista hymyäkin huulille. Dynamiikkaakin löytyy biiseistä ihan sopivasti, johan laulajaparkaan muutoin iskisi pahemmanpuoleinen hapenpuutekin tuolla menolla. Ja aijai kyllä on pari suorastaan kunnioitettavan sinfonista kertosäettäkin saatu mukaan settiin. Homma toimii, ainoastaan paikoin joitain pieniä epätarkkuuksia ja huojuntaa hiottavana soitto- ja materiaalipuolella. Yhtye on edennyt jo viidenteen omakustannejulkaisuunsa ja keikkojakin on takana varsin paljon, joten olisiko jo aika varsinaisesti "tapahtua"? Periaatteessa kyllä, ja mikä ettei?

Bändi: Jussi Koivu - rummut, Kristian Kriikkula - laulu & kitara, Mika Koski - kitara, Sami Katajamäki - Basso

Kotisivu

Kontakti :discore_band(at)hotmail.com



Disease Of The Nation: Isolation

Debyyttidemoksi Isolation on aika varmaotteista kamaa. Bändin Soitto ei haparoi ja biisit ovat kaukana raakileista. Syykin löytyy, yhtye on noussut jo aikanaan ihan mukiinmenevän sekametalliorkesteri Frail From Insiden raunioista. Tämä uljaampi sotaratsu onkin nimetty FFI:n viimeisimmäksi jääneen demon mukaan. Biisit vaativat kuuntelua jonkin verran avautuakseen, vaikutteita kun on death metalista kikkahevin kautta ihan perusrockiin. Yhtye osaa sulauttaa nämä osaset kuitenkin toisiinsa hienosti ja kappalehajonnasta huolimatta mielenkiintoisuus säilyy. Tällainen meininki ansaitsisi ehdottomasti paljon tykimmän tuotannon alleen, kunnon soundeilla tällainen individualismi iskee taatusti kuin 1000 volttia. Vaikea selittää, kokekaa!

Bändi: Mikko "Mige" Knuutila - kitara & laulu, Kai-Pekka "Kaikka" Kangasmäki - kitara, Juha-Matti "Jupu" Kangasmäki - basso, Arto "Viski" Vesander - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)diseaseofthenation.com

Lisätty 16.09.2008


Disease Of The Nation: Infected Human Being

Disease Of The Nation kajauttaa karjalasta huomattavasti debyyttidemoaan brutaalimmin. Tuotanto on loksahtanut Infected Human Beingillä hienosti kohdalleen ja biiseihin on samalla tullut huomattava määrä pitelemättömyyttä. Mielipuolimetalli voisi olla sopiva nimitys tälle musiikille, nimittäin heti kun luulee tietävänsä tyylilajin, alkaakin jo seuraavan arvuuttelu. Kiinnostavuus ja samalla kieroutunut tolkku hommassa kuitenkin koko ajan pysyy. Sama pätee myös lauluun, puhtaasta nössöilystä Dani Filthmäiseen kiljuntaan kuulostaisi onnistuvan suurin piirtein kaikki lajit. Taitava ja mielenkiintoinen pläjäys.

Bändi: Mikko "Mige" Knuutila - kitara & laulu, Kai-Pekka "Kaikka" Kangasmäki - kitara, Juha-Matti "Bolzi" Kangasmäki - basso, Jimmy "Timppa" Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)diseaseofthenation.com

Lisätty 16.04.2009


Dismay: Seclusion

Dismay ei ole tuorein mahdollinen akti, Seclusion on kolmas yhtyeen tuotos, kun taas ensimmäinen on ulostautunut jo vuonna 2002. Kokoonpanossa häärii 7 henkeä, mutta kokkien määrä ei tässä tapauksessa heikennä sopan laatua. Musiikki on moneen suuntaan kurkottavaa suomalaissävytteistä ja hivenen arktistakin metallia.. Sävellyksissä on tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia, mutta niistä löytyy kuitenkin hienoja osioita. Bändi ei yliyritä ja soitto on rennon oloista. Vaihtelevista aggressioista ja sulosävelistä jää myös erittäin vaihtelevasti muistijälkiä, mikä lähinnä saa turhautuneeksi. Veikkaanpa, että pojilla on kuitenkin se oma punainen lankansa siellä jossain jemmassa.

Bändi: Mikko Nurmi - laulu, Ville Ormanto - kitara, Mikko Rauvola - kitara, Henri Sund - rummut, Heidi Sund - koskettimet, Masi "Tuomas" Salenius - kitara, Jani Rämö - basso

Kotisivu

Kontakti :jani.ramo(at)gmail.com

Lisätty 13.07.2009


Distractress: Escalate The Thrill

Tammelalainen Distractress perustaa musiikkinsa perinteisiin thrashkuvioihin ja sylkee sekaan jotain modernimpaakin. Bändillä on miellyttävä vanhan liiton ote, mutta eri vaikutteiden sekoittaminen mukaan ei suju aivan ongelmitta. Esimerkkinä mainittakoon melodiset kitaraleadit, jotka tuntuvat paikoin olevan matkassa ilman varsinaisia perusteita. Myöskään puhtaan laulun toteutus ei saa ymmärrystä, tai ainakaan täyttä hyväksyntää. Bändi paukuttaa siedettävästi, mutta biisipuolella käydäään aika pahasti tyhjäkäyntiä. Itse asiassa, tämähän se isoin ongelma oikeastaan olikin.

Bändi: Elias - basso & laulu, Aatu - kitara & taustalaulu, Miika - kitara & taustalaulu, Lasse - rummut

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 20.04.2010


Dotma: Promo CD 2007

Muutaman vuoden ikäinen Dotma esittelee ensidemollaan taidokkaasti toteutettua ja pirtsakkaa fantasiametallia. Pääpiirteittäin melko peruspower- metodeilla etenevä voittokulku on taidokkaasti sävellettyä ja monipuolista, ettei tämän kanssa pääse paikatkaan puutumaan. Paketin erikoisuus piilee Johanna Lesosen laulannassa, joka raikastaa kuin jäinen kivennäisvesi Mynthon-paketin perään oraalisesti nautittuna. Pieneen kikkailuunkin orkesterin taidot taipuvat ja sormien vikkelyyttä tuntuisi olevan reservissä hyvinkin. Itse sävellykset ovat yllätyksettömiä, mutta minkäs teet kun tuppaavat olemaan myös kuninkuussarjaa.

Bändi: Johanna Lesonen - laulu, Lasse Nyman - kitara, Harri Koskela - koskettimet, Aapo Lindberg - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dotma.net

Lisätty 08.04.2009


Dotma: Dances With The Shadows

Dotma jäi mieleen jo pari vuotta sitten raikkaan raivokkaalla ja sinfonisella heavyllään. Johanna Lesosen kauniin ”Tarjamaisella” äänellä kuorruteltu tekninen fantasiamusiikki on edelleen iskussa, mutta mitään varsinaista uutta ei tälle nauhoitteelle olla keksitty, eikä sillä, että tässäkään vikaa olisi. Biisit ovat kaikkea muuta, kuin yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos- tavaraa ja suorastaan anelevat kuuntelua osakseen. Rima on siis korkealla niin soiton, kuin sävellystenkin suhteen, eikä ketään päästetä helpolla. Toivottavasti tämä seikka ei käänny missään vaiheessa kuitenkaan itseään vastaan.

Bändi: Johanna Lesonen - laulu, Lasse Nyman - kitara, Harri Koskela - koskettimet, Aapo Lindberg - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dotma.net

Lisätty 23.02.2010


Dogshit Boys

Koirantorttupojankoltiaiset ovat kategorioineet musiikkinsa flashrockiksi, eli olkoon se nyt sitten vaikka sitä. Meininki on räkäistä ja kumartelematonta, joka rockin ideana on usein kaiketi ollutkin. Tämänhän ovat monet unohtaneetkin aikain saatossa. Dogshit Boysin meininki on sitä sorttia että sinne päin soittelu ja viilaamaton ulosanti ovat lopulta vain eduksi. Lasse Dogin jäntevän karheasti tulkitsemat Suomenkieliset tekstit ovat asiaankuuluvan epäsovinnaisia ja yhtyeen kukkoileva asenne mukavan pinnassa. Tällaistahan rokin pitää olla, harmi vaan että bändi lähestyy tuomitsemispalstaa muuten valtaisasta promopaketista huolimatta ainoastaan kahden (2) biisin voimin. Limpit kyllä lentelevät laipioon jo näitäkin pyöritellessä. This is the way i wanna rock´ roll.

Bändi: Lasse Dog - laulu, Pepe Dog - kitara & basso, AG Dog - kitara & basso, Leo Dog - rummut

Kotisivu

Kontakti :dogshitboys(at)hotmail.com



Dogshit Boys: Business Doing Pleasure With you

Tuotantotiheytensä puolesta ahkerahko koiranjätösporukka aiheuttaa tällä kertaa pienimuotoisen pettymyksen. Jotenkin nimittäin muistelisin ryhmällä olleen asennetta ja keskeneräisyyttä sopivassa suhteessa, nyt tuntuisi olevan mukana ainoastaan jälkimmäistä. Bändin huumori on omalaatuista ja kyllähän tuo paikoin hiukan naurattaakin, ei siinä mitään. Suurelta osin tulee kuitenkin nyt vaikutelma, että tässä onkin vaan sulkeuduttu studioon ja laskettu narulle kaikki mitä vaan sattuu ulostumaan, sen verran puolivalmista on ideointipuoli tällä hauskasti nimetyllä tekeleellä. Vaan, ei kai räkäisessä rokissa paljoa muusta tarvitse kyse ollakaan?

Bändi: Lasse Dog - laulu, Pepe Dog - kitara & basso, AG Dog - kitara & basso, Leo Dog - rummut

Kotisivu

Kontakti :dogshitboys(at)hotmail.com


Lisätty 01.10.2008


Doperman: Demo 2010

Doperman on vasta parin vuoden ikäinen kokoonpano, mutta silti varsin aikuismainen sellainen. Stonervaikutteinen heavy rock sujuu miehiltä hienosti, ja huomaakin heti, että soittimien kimpussa eivät häärää poikaset, vaan miehet. Bändin groove on kohdallaan ja varsinkin kitarapuolelta löytyy hienoa ja simppeliä osaamista. Selkeimmän ilmeen bändille tuo kuitenkin vokalisti Thomas Veen väkevät laulutulkinnat. Miehen voimakas ääni ei ehkä ole alaltaan mikään laajin, mutta todellakin biiseihin sopiva ja ehdottoman persoonallinen. Bändi kiteyttää ideansa mainiosti todetessaan, ettei yritäkään keksiä pyörää uudelleen, mutta ainakin koittaa pitää sen pyörimässä.

Bändi: Thomas Vee - laulu & kitara, Jani Lehikoinen - kitara, Marko Väätäinen - basso, Tuomas Kujala - Drums

MySpace

Kontakti :doperman(at)doperman.fi

Lisätty 05.05.2011


Draugnim: Sworn To Waves

Pitkäveteisen ensivaikutelman jälkeen on myönnettävä, että Draugnimissa on hieno idea ja bändin rajuun ja kauniiseen atmösfääriin on helppo ja luonnollinen sukeltaa. Ryhmä on aloittanut toimintansa jo viime vuosituhannen puolella ja asetelmassa vaikuttaa entuudestaankin tuttuja metallinimiä. Meno on mukavan varmalla pohjalla ja tunnelmat vääntäytyvät vaivattomasti tunteita herättäviin moodeihin yksinkertaisilla, mutta kestävillä aineksilla. Rennolla otteella hoidettu metalli on äärimmäisen melodista, kosketinvetoista, seesteistä ja tyylilajiksi voisi kategorisoida niin folk-, black-, kuin viikinkimetallinkin. Demon verkkaisin nimibiisi nousee tunnelmansa ansiosta kenties kiekon sävähdyttävimmäksi esitykseksi. Pohjoistuuli puhaltaa niin, ettei tosikaan.

Bändi: Morior - kitarat & koskettimet, Chimedra - laulu, Turms - basso

MySpace


Lisätty 12.06.2008


Dream Of Unreality: Promo 2008

Kemiläisen, vuonna 2003 aloittaneen Dream Of Unrealityn kokoonpano on ahdettu täyteen soittajia. Samaan malliin on tämän seitsenhenkisen kokoonpanon musiikkikin täynnä tavaraa. Tyyli on aika perinteistä melodista tiluttelua ärjyntävokaaleilla ja runsaalla nuottisinkoilulla. Biisimateriaali ylittää kuitenkin keskitason kevyesti, voitaisiin puhua jopa loistavista sävellyksistä, vaikkakin tällaista tavaraa on maailma jo pullollaan. Vaikka kaikki seikat terävää ja rullaavaa soittoa myöten ovat kunnossa, puuduttavuus uhkaa iskeä pidemmän päälle. Josko se vaatisi jotain spesiaalia vielä kylkiäisiksi, mene ja tiedä.

Bändi: Antti Pimperi - rummut, Tommi Juvonen - laulu, Ville Viitala - leadkitara, Teemu Miinala - kitara & laulu, Heikki Kakko - kitara, Lasse Launimaa - koskettimet, Markus Muranen - basso

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 15.07.2009


Drowlich: Benighted Illumination

Turkulainen Drowlich soittelee dark/black metal- suuntaan kallistuvaa mahtipontista julistusta. Väkisinkin Dimmu Borgirin ynnä pari muuta norjahurjaa mieleen tuova esitys on pätevä, niin biisiensä, soiton, kuin korvia hivelevän tuotantonsakin puolesta. Kuitenkin bändin musiikissa häiritsee tietty standardimaisuus, vaikka näinhän tätä sarkaa toki kuuluu kyntääkin. Jos biisejä alkaa riisumaan koristeista ja paisuttelusta, ei niissä loppujen lopuksi vaikuttaisi olevan mitään erityisen hienoa tai oivaltavaa. Mutta kyllähän tämä vaikuttavan oloista ja muhkeaa paatosta on, vaikka kyseessä olisikin jonkinlainen korvankääntötemppu.

Bändi: Harri Lapinoja - laulu, Joni Samanen - rummut, Matti Latikka - kitara, Mikko Pyykkö - basso, Toni Piispanen - kitara

MySpace

Kontakti :drowlichband(at)gmail.com

Lisätty 14.12.2011


Drown In Hate: Promo 2007

Viimeksi kun tämä bändi osui haarukkaan, toiminta tapahtui nimen CR alla. Uusi nimi onkin ehkä vähän osuvampi tämänkaltaiselle jyystölle. Vaikka nimeä on tarkistettu, ei orkesterin musiikillinen linja ole kokenut mitään mullistavaa. Samanlaisella asenteella pusketaan hiukan jenkkityyliin eteenpäin. Vaikka junttaamisen ohella tilutellaankin, ei melodisuus ole mikään avainsana Drown In Haten musiikissa. Työskentely on tarkkaa ja biisimateriaali tasaisen hyvää ja loppuun asti mietittyä. Raskaan metallin verrokeista voisi mainita vaikkapa Machine Headin, mutta tähän jokseenkin perusturvalliseen konseptiin mahtuu vivahteita paljon muualtakin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 19.01.2008


Drown In Hate: From The Dark Alley

CR ja Condition Red- nimilläkin aikanaan tunnettu Drown In Hate on päässyt toiseen demoonsa tämän nimen alla. Bändi on ollut vakuuttava jo aiemmillakin nimillä modernin thrashinsa parissa, mutta nyt on otettu vielä askel eteenpäin. Liekö jäänyt huomaamatta, mutta laulaja Jouni Kuisman ääni on omiaan leimaamaan yhtyeen musiikkia. Ehkä herra näyttääkin tällä kertaa selkeämmin, kuinka särölaulu toimii myös nuottiin laulettuna. Eipä keksi, mikä tässä mättäisi, bändi kuulostaa hyvältä ja groove on kohdallaan. Ehkä se sitten vaatisi jotain lisää biiseihin kun ei vieläkään ole auennut ovi isompiin kuvioihin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 22.04.2009


Drown In Hate: El Fucking Classico

Drown In Haten kehityskaari on ollut varsin suppea. Kyse ei kuitenkaan ole dramaattisesta asiasta, bändi kun on aina ollut joka suhteessa keskitasoa korkeammalla, jo CR ja Condition Red- nimilläkin aikoinaan vaikuttaneena. Uusia jekkuja ei juuri tällekään kierrokselle ole loihdittu, toimivaa ja vihaisen oloista, sanottaisiinko rokkaavaa thrashia on edelleen tyrkyllä. Tällaisia sopivasti melodiaa hyödyntäviä mättäjiähän on maailma pullollaan, joten erottuminen ei ole helppo temppu, vaikka palikat olisivat kuinka kohdillaan. Jotain erottavaa ja piristävää täten voisin toivoa Drown In Hatenkin musiikkiin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 29.09.2010


Dr. Hammer Inc.: 1942

Nyt on bändillä hiukan hankala ongelma käsissään. Dr. Hammer Inc. Rokkaa kovimmillaan kuin Motörhead ja pehmeimmillään kuin Hanoi Rocks. Biisitkin ovat sovituksiltaan ja nuotituksiltaan kutakuinkin täydellisiä, mukavan monipuolista rokkiosastoa parhaimmillaan. Mitä siihen itse ongelmaan tulee, se on kattava ja piisaa latistamaan koko hoidon laakista. Laulusektio nimittäin kuulostaa vapaasti kuvailtuna pahimmillaan siltä, kuin muutama lapsuuden luokkatoveri (ei musiikkiluokka) tapaa sattumalta toisensa 15 vuoden tauon jälkeen, vuoden ainoiden känniensä lomassa karaokebaarissa ja haluavat riemuissaan laulaa yhtaikaa ja erikseen koko illan Baarikärpästä ja miksei toki Rappiolla- biisiäkin.

Bändi: Marko - basso & laulu, Markku - kitara & laulu, Matti - rummut

Kotisivu

Kontakti :dr.hammer(at)netti.fi

Lisätty 20.10.2007


Dunces

Dunces aloittaa demonsa hienolla Burning Heart From Hell-viisulla. Laulajan lausunta särähtää hiukan korvaan jo ensimetreillä, mutta itse toiminta muuten vaikuttaa varsin pätevältä. Avausbiisi muuten tuo mieleen jonkun Tarotin rokkaavan biisin aivan erehdyttävästi. Ainakin Zacharyä alkaa ajatella väkisinkin rööki suupielessään. Demon edetessä sukkelletaankin jo huomattavasti erilaisempiin sfääreihin. Soitto ja sävellykset pelaavat hienosti ja huomaa kyllä että demon tekoon ei ole hätäilty vaan äänityshommiin on alettu vasta kun on ollut selkeää mitä haetaankin. Ensivaikutelmaa paljon melodisempaa ja tarttuvampaakin kamaa Dunces kyllä on, ja yritys on pidetty juuri sen verran kohdillaan että lopputulos on perusvarma. For Whom The Bell Tollsin live-koveroinniin laittamista näinkin "officialin" promon päätökseksi en oikein ymmärrä, niinkuin en yleensäkään miksi Metallicaa pitää soittaa alkuunkaan.

Bändi: Marko Kämäräinen - Kitara & Laulu, Jani Hakkarainen - Kitara, Jussi Karjalainen - Basso, Aki Karhu - rummut, Pirkka Maksimainen - Koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)dunces.biz

Lisätty 28.12.2005

Efreet Sultan: Lähi-Itä

No onpa konseptit, rättipäämetallia veivaava Efreet Sultan ottaa vaikutteensa itämaista. Tämä käsittää mm. eksoottisia melodiakulkuja sekä islamistisia sanoituksellisia ratkaisuja. Liiemmin ei tarvitse turbaaniin tarrautua, Nile-nopeuksiin tässä ei ylletä, korkeintaan keskitempovaihteella tässä rymistellään ja rokataan. Idea hyvä/hauska, mutta toteutus ontuu lähes joka tasolla. Soitto ei kulje kovinkaan hyvin yhteen, soundeissa ei loksahda kohdalleen oikein mikään ja lauluosaston munaton köhinä ei auta sekään asiaa. Nämä seikat vesittävät valitettavasti muutamat oikeastikin hyvät aavikkoiset sulosävelet

Bändi: Pete - laulu, Matti - kitarat & buzuki, Tupi - basso, Auvo - rummut & Perkussiot

Kotisivu

MySpace

Lisätty 06.04.2009


Efreet Sultan: Retribution

Jyväskyläläinen Efreet Sultan operoi viime tapaamisella suomenkielisenä ja jäi ainakin Lähi-itä- kuolometalinsa kanssa pysyvästi mieleen. Nyt edetään englanniksi samoin kujein, joskin eksoottiset vaikutteet on saatu tampattua vähän paremmin kokonaisuuteen istuviksi. Bändi myös paukuttaa biisinsä läpi nyt paljon vakuuttavammin, suorastaan moitteettomasti. Onhan orkesterin sävyt eittämätttä mielenkiintoiset ja onneksi ryhmästä löytyy myös tämän kaltaiseen konseptiin vaadittavaa omalaatuista melodiantajua. Toki kuitenkin esim. Buzukin käyttö tämän kaltaisen metalin seassa lyö väkisinkin sen selkeimmän erikoisleiman orkesterin soundiin. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.

Bändi: Pete - laulu, Matti - kitarat & buzuki, Tupi - basso, Auvo - rummut & Perkussiot

Kotisivu

MySpace

Lisätty 05.04.2011


Eien: Renewal

Eien pohjautuu yhden miehen, laulajakitaristi/säveltäjä Villen musiikilliseen visioon. Musiikista on muodostunut raskaiden ja vaihtelevatyylisten metalliosuuksien, suorastaan herkistävien kevyiden suvantojen ja ehkä hiukan epäloogisenkin sinkoilun kombinaatio. Vaikka toteutus ei ole huipputasoa, esim. keskinkertaisten soundien myötävaikutuksesta, eivätkä laulusuorituksetkaan (varsinkaan örinäosuuksissa) vakuuta läpi äänitteen, kyseessä on ehdottoman hieno teos. Muutamaa tunnelmallista hetkeä siltä on likimain mahdotonta unohtaa ikinä.

Bändi: Ville - kitara, Yami - koskettimet, svwn - rummut, Miikka - basso, Arto - laulu

Kotisivu

Kontakti :eien(at)dreamsofeien.net

Lisätty 16.04.2009


Ekstensio: Promo ´09

Turenkilaisen Ekstension suomen kielellä esittämä melodinen coreilu ei nyt oikein lähde. Biisit ovat kuitenkin muutamaa pikku kömmähdystä lukuun ottamatta hyvin soitettuja ja muutenkin varsin virkeitä. Laulut hoidetaan lajin vaatimalla tavalla, huutamalla, karjumalla ja välillä luikautetaan puhtaamminkin. Jälkimmäisessä ei riitä puhti lainkaan, rähjäpuolella sitä ilmenee vielä välttävästi. Jollain kumman ilveellä kotoinen kielemme on saatu väännettyä tästä huolimatta niin epäselväksi mokellukseksi, että paikoin on selkeistä soundeista huolimatta lähes mahdotonta tulkita sanoituksia. Ei näin, kiitos.

Bändi: Antero - laulu, Janne - kitara, Tomi - kitara, Sami - rummut, Jani - basso

MySpace

Kontakti :ekstensio(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010


El Borgia: Demo 2007

Raskaanpuoleista kitarajynkytystä Oulun korkeudelta ja naislaululla varusteltuna. Käytetyt ainekset ovat suhteellisen vähäiset, ja sinänsä rankoista jutuista huolimatta yleisanti jää jotenkin ponnettomaksi. Biisit soljuvat jollain tapaa sen neliminuuttisensa ohitse ilman minkäänlaisia kliimakseja, turvallisten melodioiden siivittämänä. Vaikka vokalisti Iitun äänessä ei sanomista olekaan, selkeä dynamiikan vaje sen käytössä jää kaivelemaan. Metallialalla kun ollaan, atakkia saisi olla niin laulun, soiton kuin sovittelunkin suhteen reilummin. Muuten ei hullumpaa.

Bändi: Iitu - laulu, Timo - kitara, Samuli - basso, Jari - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)elborgia.com

Lisätty 19.01.2008


Embassy Of Silence: Wendigo Winter

Tunnelmallinen ja naislauluvetoinen musiikki voi olla paljon muutakin kuin Nightwishiä ja Lullacryä. Embassy Of Silencen musiikillinen ilme on voimakkaan persoonallinen ja tunnelma tuntuu olevan tärkeämpi kuin supersäröt ja aggressiot. Jälki on hyvää, esim. Anatheman tyyliin kuuntelukerrat auttavat kokonaisuuden hahmottelussa, vaikkei biisit niin koukeroisia olekaan. Ines Luukkasen laulu on todella raikasta ja soljuvaa, eipä juuri hienompaa voisi tähän kattaukseen kuvitellakaan. Positiivinen yllätys.

Bändi: Ines Lukkanen - laulu, Tero Kalliomäki - kitara & koskettimet, Samu Lahtinen - basso, Harri Lampinen - kitara, Mikael Ahlstén - rummut Harri Koskela - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :embassyofsilence(at)gmail.com

Lisätty 10.11.2008



Embassy Of Silence: Pristine

Projektiluontoinen Embassy Of Silence erottui jo ensidemollaan poikkeuksellisena tunnelmanluojana ja nyt jatkuu matka bändimäisemmällä kokoonpanolla. Taidokkaiden sävellysten ohella kultakurkku Ines Lukkanen on todellakin yhteen kivijalka. Näin voimakasta ja sävykästä tulkintaa, jossa on kuitenkin sopiva herkkyys tallella, ei kävele joka päivä vastaan. Raskaat tunnelmat pysyvät kaukana lähes kaikesta, johon tällaisen konseptin mielessään yhdistää. Persoonallista ja tunteisiin vetoavaa musiikkia onkin täten vaikea kuvailla. Edes hienosti onnistunut Nick Cave-laina Where The Wild Roses Grow ei johda oikein sylttytehtaalle sekään.

Bändi: Ines Lukkanen - laulu, Tero Kalliomäki - kitara & koskettimet, Samu Lahtinen - basso, Harri Lampinen - kitara, Mikael Ahlstén - rummut Harri Koskela - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :embassyofsilence(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009



Embreach: Deafening Silence

Embreachin vaikutteet ovat ainakin selvempääkin selvemmät: Killswitch Engagen ja siten myös ruotsalaisten erilaiset tekoset ovat toimineet ohjasnaruina linjauksessa. Bändin pitkähkö historia (perustettu jo 1990 nimellä Blindfold) tuo luonnollisesti mukaan varmuutta ja taitoa tuoreempiin bändeihin verraten ja tämä korostuu eritoten kielisoittimien keskuudessa. Myös laulupuolella on havaittavissa ilahduttavaa moniosaamista. Biisit ovat kutakuinkin täydellistä lajityyppinsä antia, läpeensä hienoja teoksia. Tunnelmaa ei pysty oikeastaan latistamaan edes se, että kaikki tämä on todellakin jo moneen kertaan tehty.

Bändi: Jari Aarniala - kitara, Toni Enqvist - kitara, Sami Honkonen - laulu, Jaakko Mäkilä - basso, Jarno Vanhanen - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 09.04.2009


The Enchained: Crossing Highlight

Lohjalainen, jo vuonna 1997 perustettu The Enchained vetelee hardcoren, punkin ja metallin seassa kuin kala vedessä. Energiset biisit ovat täynnä em. tyylisuuntia, raivokkuus voisi olla hardcore- tyylistä, kitarointi taas ehdottoman metallista, vokaalipuolen ollessa mielipuolisuudessaan silkkaa punkia. Kipaleissa on nuoruuden intoa ja energiaa, eikä levähdystaukoihin ole satsailtu. Hauskaa ja helppoa kuunneltavaa, jota ei välttämättä jaksa loputtomiin. Päätösbiisi Position sisältää ehkä yhden pisimmistä rääkäisyistä, mitä on tullut vastaan, huikeaa! Tämähän oli muuten tämän demosedän 666. demoarvio tähän metallilehteen. Olisi saanut olla pirullisempikin.

Bändi: Saku - laulu, Lassi - rummut, Ville - basso, Anssi - kitara, Pete - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)theenchained.com

Lisätty 29.09.2010


Enerchy: Big Bad Buddha

Demoksi laajahko esittely orkesterin kyvyistä, materiaalia on nimittäin purkitettu kokonaisen täyspitkän verran. Enerchy rokkaa todella vaihtelevalla materiaalilla ja vetää sitä kyllä myös ohessa aika lailla kykyjensä ylitse. Suurin epäkohta on kuitenkin olohuonesoundit, jotka tekevät kuuntelukokemuksesta niin ärsyttävän, ettei levyä tee juuri mieli toiselle kierrokselle asettaa. Paljonkin 1970-luvun hengessä väsätyt biisit olisivat itsessään välillä hyvinkin vaikuttavia, jos ne soitettaisiin edes suunnilleen oikein, lausunta hoidettaisiin jotenkin siedettävästi ja biisien tarinat (jotka ovat onneksi selkeitä) olisivat jotenkin vakuuttavalla tavalla kirjoitettuja. Nyt ne ovat lähinnä ala-aste- englannin siivittämiä pastisseja jo kaikista sataan kertaan rokissa käsitellyistä asioista.

Bändi: Tomi Korkiakangas - kitara & laulu, Tomi Ollila - basso, Reima Riipinen - drums

Kotisivu

MySpace

Lisätty 19.01.2008


Enerchy: Nightmares

Tuottelias Enerchy jatkaa, muttei edelleenkään ole täysin päässyt puutteistaan. Sekalainen neljän biisin rokkihevipläjäys kuulostaa materiaalinsa puolesta jo hiukan aiempaa enemmän yhdestä puusta veistetyltä. Soundipuolella on pientä kehitystä havaittavissa, mutta kevyttä nuhaista on vieläkin. Suurin ongelma tässä vähän brittipopahtavassakin viritelmässä on edelleenkin englannin lausunta ja biiseihin sisällytetyt tarinat ja niiden sovitukset. Tuolla pienelläkin stabiloitumisen tuntumalla pyyhitään persettä viimeisessä lähes kaoottisessa temmellyksessä, jossa pohditaan (ette muuten ole ensimmäisiä) kuka tappoi Laura Palmerin. Ei teistä oikein ota selkoa.

Bändi: Tomi Korkiakangas - kitara & laulu, Tomi Ollila - basso, Reima Riipinen - drums

Kotisivu

MySpace

Lisätty 09.04.2009


Enthrone: Amoral

Kas kun ei Amorphis. Vuonna 2002 perustetun Enthronen tuorein demo ei ole nimeltään järin kekseliäs, mutta eipä sitä ole kyllä sisältökään. Sinänsä OK- meiningillä soitettu ja tuotettu tummanpuhuva metalli ei oikein saa syttymään, vaikka likimain kaikki kikat ovatkin käytössä. Vahvojen syntikkamattojen sekä erilaisten kitaravenkulointien lomassa saattaisi tarkkailemattomalta jäädä huomioimatta ideoiden todellinen vähyys. Tasapaksua touhua kaukana esikuvistaan tämä on. Sielutonta tuuttausta, jossa ei valitettavasti mihinkään järjelliseen määränpäähän päästä.

Bändi: Antti Väkeväinen - basso & laulu, Jyrki Ahtonen - kitara, Heikki Väkeväinen - rummut, Mika Roivainen - kitara, Kalle Immonen - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :enthrone(at)hordeofenthrone.com

Lisätty 20.03.2009


Enthrope: Universe Mute

Harvinaisen tarjoilukelpoinen tuotos. Enthropen kattauksessa on kunnon keitoksen tavoin kaikki eri makuelämykset tasapainossa ja mainio jälkimaku tuntuu pitkään. Universe Muten biisit ja tunnelma on niin kertakaikkisen hapuilematonta ja itsevarmaa murjomista, että tässähän on ihan tikahtua. Jyhkeän monumentaalista menoa voisi vertailla paikoin esim. Insomniumin tapaiseen jyräykseen, jossa melodioilla osataan luoda tunnelmaa sen kuitenkaan vaikuttamatta mitenkään pääosan esittäjältä. Matalakitaraosasto hallitsee niin jynkkyosason kuin sopivan stemmailun ja myös puhtaita kitaroita on käytetty onnistuneesti tarvittaessa. Kaikki hieno tehdään biiseissä juuri sen verran kuin tarve vaatii, eikä tyhjäkäyntiä eikä toistoa aisti lainkaan. Upea nappisuoritus!

Bändi: Miika Partonen - laulu, Ville Keinänen - kitara, koskettimet & taustalaulut, Mikko Mustonen - rummut, Juha Sorsa - basso, Jani Juhola - kitara & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)enthrope.com

Lisätty 20.10.2007




Enthrope: Silenced Earth

Kuukauden demobändinkin arvonimen viime vuonna pokannut Enthrope on onneksi osannut kakkosdemolleen laajentaa tajuntaansa. Kivitalon kokoiset biisit jyräävät edelleen armottomina, mutta samaan veneeseen on saatu myös ahdettua herkempiäkin aspekteja. Tästä huolimatta esim. laulut hoituvat edelleen ärjyasenteella ja hyvä näin. Vaikka melodisuus on edelleen myyntivalttina, Silenced Earthilla on uutta ja kiukkuisempaakin rietastelua tarjolla. Onhan tavara vaan niin huoliteltua ja oikeista hermosäikeistä repivää, että ihme on jollei kohta tärppää.

Bändi: Miika Partonen - laulu, Ville Keinänen - kitara, koskettimet & taustalaulut, Mikko Mustonen - rummut, Juha Sorsa - basso, Jani Juhola - kitara & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)enthrope.com

Lisätty 10.11.2008




Episentre: The Unknown

Kotkasta tullaan tässäkin ja laji on hiukan grungeileva ja tunnelmoiva ja ehkä vähän aikuisprogeinenkin rock/heavy. Biiseissä on selkeä jako ja kutakin instrumenttia vain yksi kpl, jonka voimin edetään aika vakaissa tunnelmissa. Hyviä ideoita löytyy nipusta kyllä, mm. kosketinvetoiset jutut groovaavat, välillä tulee kuitenkin liiankin odotteleva olo kuunnellessa. Moniäänisyyden käyttäminen saattaisi tehdä hyvää laulupuolella, joka vaikuttaa nyt turhan ”pöytään lätkäistyltä” lausunnankin särähtäen korviin siellä täällä. Näillä aineksillakin pystyy taikomaan vielä paljon lisävirtaa suoritukseen, eli jatkoa odotellen.

Bändi: T.Tikka - laulu & kitara, S.Heikkinen - kitara, T.Markkanen - Basso, T.Kuusela - rummut, P.Nuotio - koskettimet

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Eradication: The Unknown

Kotkan poikii ilman siipii. Eradication on muutaman vuoden ikäinen yhtye, jonka toimialuetta on progehtava heavy rock. Suurelta osin alan vanhemmista vaikuttajista ammentava asetelma on toimiva soitannollisesti ja sekaan on saatu ujutettua paljon hyviä juttuja nykymetallista, joksi tätä ei kuitenkaan heti mieltäisi. Vokalisti Mikko Gyntherin ääni ei välttämättä kanna niin laajoilla alueilla, kuin sovitukset vaatisivat, mutta tuo eittämättä omaleimaista sävyä. Tämä hyvä, sillä biisitkään eivät ole mitään tusinatavaraa. Demon karkea taso häiritsee rahtusen, kova tuotanto antaisi takuulla bändin antiin lisää syvyyttä.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 18.09.2008


Eradication: A Day In Life

Kotkalainen Eradication jatkaa sekoiluaan. Kaikennäköistä on saatu jälleen ujutettua mukaan musiikkiin, niin metallia, jazzia, kuin punkiakin. Kaiken päälle vielä omalaatuiset älyttömyydet joiden toimivuus on vaihtelevaa sorttia. Kaunista tämä kaahaus ei ole, mikä harmittaakin vähän. Tosin se voisi olla jo liikaa vaadittu tällaiselta sekameteliltä. Syvennyttäessä yllättyy yhtyeen tarkkalaatuisesta musisoinnista. Kovatasoinen soundi yhtyeen seuraavalle tuotokselle saattaisi tehdä aivan ihmeitä sen iskukyvylle. A Day In Life ei sitä vielä aivan täysillä kykene välittämään.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 13.07.2009


Eradication: Aftermath

Kotkan satamakaupungista käsin ahkerasti demopinoa kasvattava Eradication alkaa vakuuttaa erikoisuudellaan. Kysehän oli siis jonkin sortin stoner/sludge/omaehtoismusiikista, jota on paikoin hiukan hankala mieltää edes metalliksi. Tämän aiheuttaa taas Mikko Gyntherin leimaava ääntely, joka ei ole erityisen metallista ja osaa vuorotellen ärsyttää ja ansaita hyväksyntää. Hurjimmillaan kyllä mennään varsin nopeaankin tahtiin, mutta pääpaino on hitaamassa ilmaisussa. Jälki on omaperäistä, soundien suhteen ei tälläkään kertaa tosin pääse juhlimaan, mikä on edelleen yksi häiritsevä tekijä. Kumma tapaus.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 01.09.2009


Eradication: A Friday Night

Kotkalainen Eradication alkaa olla palstan ahkerin bändi, sen verran tiuhaan tahtiin tulee tavaraa. Paikoin hyviäkin fiboja sekamusiikillaan aikaansaanut orkesteri ei jaksa kuitenkaan tällä kertaa oikein sytyttää. 8 biisin mittainen Perjantai- iltakertomus toki sisältää kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta tarina on musiikillisestikin yhtä pätkivä ja heikosti muistijälkiä jättävä, kuin perjantai- ilta voi pahimmillaan olla. Konseptista ja yrityksestä tulee tietenkin pointsit, mutta nyt ei löydy sitten millään sellaista näkökulmaa, josta katsottuna tätä voisi taiteen nimissä arvostaa.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 14.07.2010


Erotic Support

No jo on bändiä nimellä paiskattu? Parin tahdin ajan näytti, että matkattaisiin jonnekin doomin maille. Eipä sitten sinne päinkään, vaan niin räkäisen raskaaseen rokkiin ettei tosikaan. Kuvitelkaapa vaikka Peer günt -orkesteri muutamaa kierrosta alemmalla vireellä ja tuplasäröillä varustettuna. Soppaan vielä ripaus suomalaisittain vakioita mollikulkuja ja tuplastemmakitaroita kaiuttimien läpi tunkevalla rokkiasenteella. Etanolinkatkuista Helsinki Beercorea (kuten musiikkiaan nimittävät) kuuluu takuuvarmasti tämän tuomitsijan Buickin kaiuttimista ensimmäisenä keväällä ulos peruuttaessa. That´s a promise. Ja vähän perkeleen kovaa.

Bändi: Ville - kitara & laulu, Mikko - basso, Jussi - rummut, Tero - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)eroticsupport.net





Eternal Eclipse: Bare Soul

Melkoisen tunnelmallista on Eternal Eclipsen black metal. Synkkyyden ja melodisuuden ohella yhtye muistaa pitää myös lajin juurista kiinni. Eli mihinkään siloteltuun tämän päivän digimetronomi-tykitykseen ei tätä pääse vertailemaan. Alkukantaisuus, tässä tapauksessa jonkin asteinen ”köpsöys” on harvinaislaatuisella tavalla demon soundien ohella vahvasti personoiva osatekijä luoden tiettyä viehkeyttä. Sävellyksellisesti biisit ovat balanssissa, soiton ja toteutuksen puolella on vielä paranneltavaa, mikäli nyt virheettömyys ja nykystandardit ovat edes tähtäimessä. Aukottoman osaamisen myötä tässä tapauksessa voi pian kadota ”se jokin”, pelkään.

Bändi: Zarathorn - basso & laulu, Fezer - rummut, Demogorgon - kitarat, koskettimet & taustavokaalit

Mikseri

Kontakti :eternaleclipse.band(at)gmail.com


Lisätty 24.09.2008


Eturintama: Nyrkillä Järkeä

Kovinpa Mokomaisesti starttaa Eturintama demotuksensa. Samantyyppinen, ehkä kuitenkin vähän rokkaavampi asenne jatkuu läpi levyn. Bändin touhussa päähuomion keräävät kitkeränkatkerat sanotukset ja näitä sitten sivalletaan kauniin puhtaasti stemmoitellen, mutta pääsääntöisesti karjumalla, joka tässä tapauksessa kuulostaa ilahduttavan mielipuoliselta. Jotenkin kyllä voisin pelonsekaisesti olettaa, että tällä nykyisellä toimintametodilla Eturintama on vaarassa vajota tarjonnan suohon ennenpitkää, ellei jotain oikeasti räjäyttävää ja kekseliästä astu kehiin. Tämä siitäkin huolimatta, että bändi on täysin taitava, toimiva ja onnistuu vielä sen päälle kuulostamaan pirun hyvältä.

Bändi: Ville Vaittinen - laulu, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jakke Lehtinen - rummut, Punk Luukkonen - basso, Jore Lehtinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :eturintama(at)eturintama.net

Lisätty 10.12.2007


Eturintama: Kadotettu

Eturintama oli jo Nyrkillä Järkeä!- julkaisun aikaan varteenotettavaa suomimetallia. Kujeet jatkuvat, uudistumista ei isommin esiinny. Bändi on taitava, biisit tarttuvat mainiosti. Laulu on se, joka edelleen syö uskottavuutta eniten. Vaikka käytetty puhdas ääni onkin sinänsä OK, on se liian hentoa thrashpohjaa värittämään. Asettaisin pääpainoa tuohon mielipuoliseen kakkoslauluun, jossa on ainakin vahvasti persoonaa. Lyyrinen anti on hyvää ja läpäisee tarkastuksen helposti. Palataan asiaan sitten kun nuo hyvät hetket jakautuvat tasaisemmin koko rakennelmaan.

Bändi: Ville Vaittinen - laulu, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jakke Lehtinen - rummut, Punk Luukkonen - basso, Jore Lehtinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :eturintama(at)eturintama.net

Lisätty 15.10.2008


Eturintama: Väärinymmärretty

Eturintama luottaa konseptiinsa ja puksuttaa sen voimin järkkymättä kuin mikäkin Kotiteollisuus. Speed- ja thrashriffit jyskyttävät edelleen yhtä tasalaatuisina ja hommaa kevennetään ajoittain puhtaasti laulelemalla. Metalli- kuvaus ei päde läpi äänitteen, voisi sanoa jopa yhtyeen vierailevan välillä suomirokkimaisissakin tunnelmissa, eronaan kuitenkin raskaus, tuplabasarit ja vaativahkot soolot. Hyvin tehtyä musiikkia, mutta tarvitaanko loppujen lopuksi enää uusia suomenkielisiä rajumetalliyhtyeitä mihinkään? Tätä kysymystä tulee nykyään pohtineeksi usein ja yhä useammin päätyy vastaukseen, että ei. Väkevähkö lausunto, joka voi aiheuttaa hankaluuksia.

Bändi: Ville Vaittinen - laulu, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jakke Lehtinen - rummut, Punk Luukkonen - basso, Jore Lehtinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :eturintama(at)eturintama.net

Lisätty 13.07.2009


The Evolution: Promo 2009

Kuopiolainen The Evolution lähtee taistoon hevin perusaseilla. Hardrock- pohjainen pauhaaminen on paikoin melko tanakkaakin, mutta pysyy kuitenkin selkeästi peruskehyksien sisällä. Biisit ovat ehyitä ja selkeitä, eikä bändin yhteispelissäkään ole moittimisen sijaa. Kaikki soittavat mainiosti yhteen ja tärkeälle vokaaliosuudellekin voidaan näyttää vihreää valoa. Ainoastaan tekeleen sanoitukset aiheuttavat pientä närästystä, hevin kliseitä viljellään tarinoissa peräjälkeen niin, että alkaa jo vähän vaivaannuttamaan. Onko tämä nyt sitten ennenkään haitannut, mikäli musiikki itsessään iskee?

Bändi: Tuomas - laulu, Kalle - kitara, Enska - rummut, Ville - basso, Topi - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 23.10.2009


Exit Wounds: Indoctrination

Exit Wounds on ollut toiminnassa enemmän tai vähemmän tämän vuosituhannen ajan. Jaksoon sisältyy muutama demo, miehistönvaihdosta ja taukoiluakin. Tälle uutukaiselle on liittynyt mukaan mm. Dauntlessissakin ärjyvä ruostekurkku Ari Nieminen. Bändin jenkkimäinen death metal on keskittynyt laajalla tempoalueella tapahtuvaan tylytykseen, jossa kitaroilla on suuri rooli ja sillä sektorilla myös tapahtuu. Vähän suoristeltu ja hulluudesta hiukan karsittu Morbid Angel voisi olla Exit Woundsin yksi määritelmä. Basarit nakuttavat ja raatelevat riffit sooloineen ovat kutakuinkin täyteläisiä, mutta silti äänitteen parissa huomaa välillä etsivänsä päätä ja häntää.

Bändi: Saku Manninen - kitara & basso, Benjam Niininen - rummut, Ari Nieminen - sessiolaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009


Exremains: Choices

Exremains etenee räävittömän deaththrashinsa kera vaihtelevalla menestyksellä. Bändin tekninen taso on kyllä aseteltu huomattavasti keskitason yläpuolelle, mutta ehkä sen vuoksi juuri lopputulos kompasteleekin. Paukut kun ei vielä ihan siihen vaikuttaisi piisaavan. Osasyynä on myös silottelematon ja räkäinen loppusoundi, josta mm. tasaistakin tasaisempi kärinälaulu käy korviin nopeasti. Biisimateriaalin tylsyys ei sekään jää epäselväksi. Vaikka biisit kellottuvatkin n. 4 minuutin paikkeille, tulee alinomaa olo, että eikö tuolla riffinipulla asian nyt nopeamminkin hoitaisi alta. Enää ei riitä, että on tosissaan. Tehkää jotain.

Bändi: Jarno Taskula - laulu, Arto Rikkonen - kitara, Tero Illi - kitara, Matti Fagerström - rummut, Jussi Saarinen - basso

MySpace

Lisätty 04.11.2010


Eye X: Promo XII

Kuopiolaisethan yllättävät. Eye X:n melodinen ja progehtava heavy on kutakuinkin täydellistä lajissaan. Kolmen biisin promolle ei ole jäänyt ainuttakaan heikkoa hetkeä, sävellyspuolella ei ole mitään motkottamista. Orkesteri edustaa genren ns. suorempaa laitaa, joten helposti voi olla kuulevinaan esim. pikku Queensrÿche - kaikuja seassa, mutta toki monenlaista muutakin, vanhemmankin heavyn vaikutetta. Kokonaisuutta tarkastellen jotain äärimmäisen pientä voi vielä viilata, esim. vokalisti Ana pystyy mainiolla äänellään varmaan vielä piirun verran intensiivisempäänkin performanssiin, mutta tässähän toki vasta demoillaan. Erittäin mallillaan tässä osaset ovat jo nytkin, rehellistä heavyä ilman tarkoituksellisia soitinmasturbaatioita.

Bändi: Ana - laulu, Pekka - koskettimet, Joke - rummut, Rami - basso, Antti - kitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)eyexband.com

Lisätty 29.09.2010

Fadeout: Keep Me On The Otherside

Soundillisesti äänite ei iske niinkään, mutta sisältö sen kyllä tekee. Yksinkertaisista kitaratamppauksista on saatu monipuolisen laulun ja taitavan melodisen näkemyksen kanssa aikaan hienon seesteisiä tunnelmia, joita bändi kääntelee käsissään täysin miten tahtoo. Fadeoutin ote touhuun on hiukan samanlaista kuin esim. Sevendustilla, yksinkertainen voi olla kaunista ja äärettömän tunnepitoista. Samaan tapaan orkesteri myös taiteilee metallin ja rockin välillä, eikä varmasti ole haittaa eikä sen isommin ajateltua, kummassa kulkeekin. Demo on monipuolinen ja jättää varmasti monenlaista mietittävää vähänkin asiaan perehtyvälle. On vaikea uskoa tällaisen tapauksen saapuvan Suomesta, vieläpä Pohjanmaalta.

Bändi: Marko Pajula - laulu, Ilkka Kivimäki - kitara, Toby Wiio - kitara, Jukka Uusitalo - basso, Jussi Lahtinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :nand(at)fadeout.fi

Lisätty 07.04.2009




Faerghail: Death Whispers Misery

Demopalstalle harvinaisen kokenut sakki. Takana on jo muutaman demon lisäksi kaksi pitkäsoittoakin. Aktiivisimmillaan viime vuosituhannen lopulla peuhannut bändi tarjoaa nyt näytettä kyvyistään kolmella tyystin erilaisella biisillä. Ensimmäinen vauhtipala on sekoitelma kuoroilua ja silkkaa äkää. Hyviä asioita, mutta itse biisi on aika linjaton. Kakkosveisu lähtee eri linjoille hempeillä melodioillaan ja tuo tunnelmallaan mieleen vanhemman aikakauden Katatonian – luonnollisesti hyvässä mielessä. Viimeinen räyhäpätkä palaa ekan biisin linjoille unohtaen pääasiallisesti puhdaslaulun pois. Demon parhaimmat hetket löytyvätkin miltei tässä vaiheessa, vaikka biisi ei kokonaisuutena kannakaan. Mitähän bändi oikeasti haluaa?

Bändi: Tuomas Murtojärvi, kitara & koskettimet, Petri Moisio - kitara & basso, Jussi Ranta - laulu, Olli Pirkkanen - rummut & puhtaat laulut,

Kotisivu

Kontakti :mail@faerghail.com

Lisätty 19.01.2008




The Fallen one: Demo 2009

The Fallen Onen jäsenistö on ollut demon nauhoitusten aikaan niukin naukin mopoiässä, joten soittokokemusta tuskin on isommin voinut vielä siunaantua, vielä kun bändin perustamisvuosikin on 2006 hujakoilla. Musiikki yllättää, suurimmat bändin vaikutteet imeytynevät vanhemman liiton verkkaisemman pään mustasta metallista. Suuntauksen musiikilliset periaatteet vaikuttaisivat olevan pääpiirteittäin kasassa asiaankuuluvaa rosoisuutta myöten. Onnistuneita melodiakulkuja on saatu kyllä loihdittua, mutta kokonaisuutena biisit hakevat vielä muotoaan. Pikku ikäalennuksen huomioon ottaen demoon voi suhtautua jokatapauksessa suopeasti.

Bändi: Eetu - kitara & laulu, Janne - kitara, Juho - basso, Matte - rummut

MySpace

Lisätty 23.10.2009


The Falling Crest: Moloch

Pohjois-Karjalasta kajahtava The Falling Crest on sekoittanut musiikkinsa lähinnä uudemman aallon death metalia, thrashia ja onpa seassa vielä black metaliakin. Nämä lähinnä sahauspoliittiset riffiratkaisut eivät muutoin ilmeeseen juuri vaikuta, kyllä kyseessä on kuitenkin voimakkaasti hakkaava ja jyhkeä murjominen. Rumpukoneella luodut rytmit hoitavat luonnollisesti jo homman puoliksi pulkkaan, mutta kielisoitinpuolikin touhuaa taidolla ja kivijalka rakentuu asianmukaisesti. Hyvät soundit peittävät hetkeksi alleen jopa sen tosiasian, että biisit jäävät Molochin ainoaksi heikoksi lenkiksi.

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu

Lisätty 07.04.2009




The Falling Crest: Mouthful Of Metal

Demon nimestä ja varsinkin kannesta tulee mieleen eräs Bond- vihollinen Roger Mooren aikaisista elokuvista, mutta se nostalgiasta. Yhtye on kehittynyt hurjasti, ehkä hieman pehmeämpäänkin suuntaan. Aggressiokin on vielä mukana, kyseessä on lähinnä erilaisten suvantojen viljely biiseihin. Julma hakkaus on saanut seurakseen hyvin Soilworkmaisia enkelikuoroja, joiden melodiat ja toteutus toimii. Biiseihin on näin saatu ainakin kiistatonta täkyä, samalla on tosin menetetty osa musiikin arvoituksellisuudesta. Black-, death- ja melodinen metalli paiskaavat kättä tällä tuotoksella jämerästi keskenään, eikä soitostakaan ole mitään pahaa sanottavaa. Lykkyä tykö!

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu

Lisätty 13.07.2009




The Falling Crest: Chaos Art

The Falling Crest on itse kummallisuus. Yhtye toimittaa kovaa demoa lähes liukuhihnalta, eikä siitä osaa sanoa, onko kyseessä lintu vai kala. Musiikin suuntaus ainakin vaikuttaisi olevan koko ajan hakusassa, eikä siitä olekaan helppo sanoa muuta, kuin että se on hyvää. Äärimelodiset biisit edustavat lähes kaikkea black/death/dark/thrash- metallin suunnalta, käsittävät kaikkea herkistelystä suoraan turpaanvetoon ja omaavat lisäksi rutkasti tarttuvuutta. Arcturusmainen omituisuus on kuitenkin se, millä bändi mällää itsensä kärkikaartiin. Vaikea tapaus, mutta musiikki puhuu puolestaan, oli mitä oli.

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu

Lisätty 23.10.2009




The Falling Crest: Violentities

The Falling Crest on väsännyt jälleen vakuuttavan paketin monipuolisuutta. Nyt täytyy todeta että alkaa pikkuhiljaa haista palaneen käry, vaikka kuinka täydellistä olisikin. Bändillä on selkeästi taitoa tehdä korkealaatuista metallimusiikkia ja vieläpä lähestulkoon ilman tyylillisiä raja-aitoja. Nyt alkaa jo vähän karsastamaan se, että sitä pitää tehdä samalla äänitteellä lähes kaikissa metallin alalajeissa. Violentities on vähän kuten flipperi, jota on hauska läiskiä, mutta palloa ei saa sitten millään pysähtymään mitään järkiliikettä varten. Tämä yhtye on ehdottomasti nykyajan tapaus, osoitus siitä, että joillakin onnistuu tämän päivän tietotaidolla jo tällä saralla lähes kaikki mahdollinen. Mutta kuten yleinen viisaus kuuluu: Kaikkea ei aina kannata tehdä vaikka kuinka osaisi ja uskaltaisi.

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu

Lisätty 24.01.2011






Farewell: Demo 2007

En ole oikein yleensä välittänyt musiikissa jossa on vähän tapahtuvaa ja biisien siirtyessä kuudennelle minuutille alkaa olla ADHD- ajatusmaailma jo kaukana muualla kuin musiikissa. Siihen nähden onkin omituista huomata naulaantuvansa Farewellin 8-minuuttiseen Ever-Miseryyn. Vielä otetaan spekulaatioon se, että demon (bändin omakustannelevyltä saksittu kolmebiisinen) taso ei ole kummoinen ja soittokin ajoittain haparoivaa, on todettava että sävellyspuolellahan on kaikesta päätellen onnistuttu. Tyylin hajonta jää myös hämmästyttämään, demon kolmella esityksellä ei ole toistensa kanssa juuri mitään tekemistä ja voisivat olla vaikka eri bändien tekemiä veistoja. Farewellin pitäisi mielestäni tämän perusteella tiukan treenin ohella istahtaa pohtimaan mitä haluaa, sen kyllä todennäköisesti kuitenkin saa.

Bändi: Markus Makkonen - laulu, Heikki Matero - kitara, Esa-Mikko Lappalainen - kitara, J-P Lappalainen - Basso, Toni Balk - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 23.11.2007




Farewell: Receive

Farewell on demobändinä vanha kuin taivas. Yli 12 vuotta toiminu akti jäi joskus mieleen tuotoksistaan, joiden biisit eivät liity toisiinsa tyylillisesti oikeastaan ollenkaan. Taas käy samoin, Receive starttaa black metal- vokaaleilla varustetulla Amorphis/pajupilli- pastissilla ja kaksi muuta esitystä taas esittelevät tunnelmallisempaa, sanottaisiinko vaikka aikuisheavyä, jossa ei ole räyhää nähtykään. Biisintekotaitoa, enkä liiemmin toteutuskykyäkään lähtisi mieluusti mollaamaan, koska niissä ei suoranaisesti vikaa ole. Perimmäinen ongelma vaan on edelleen, että bändi kuulostaa joka biisillä eri bändiltä. Sanoisin, että kun kaikki hyvät puolet saataisiin jollain tapaa kasaan ja jatkettaisiin jonkinnäköisen punaisen langan turvin eteenpäin, oltaisiin jo itse asiassa.

Bändi: Markus Makkonen - laulu, Heikki Matero - kitara, Esa-Mikko Lappalainen - kitara, J-P Lappalainen - Basso, Toni Balk - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 23.02.2010


Fatal Frame: Mirror Images

Doomahtavaa hitautta, pitkiä biisejä, viipyileviä tunnelmakitaroita, kaihoisia melodioita, korinaa ja puhdasta ääntä sekaisin. Fatal Framen konsepti on hieno, mutta on todettava että se on myös juuri sen verran uniikki ettei tähän Swallow The Sunin tutuksi tekemään hitauden laariin noin vaan pääse köllöttelemään. Mirros Imagesilla on kieltämättä hienoja kappaleita, johon on vaadittu taitoa ja tunnetta ja demoon on varmasti panostettukin, mutta kun keinot on jo muualla käytetty niin se vaan on hankala lähteä hehkuttelemaankaan touhun puolesta tai vastaankaan.

Bändi: Jarkko Korhonen - laulu & kitara, Hemmo Holopainen - kitara, Mikko Paananen - koskettimet, Jarno Laitinen - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :mail(at)fatalframe.org

Lisätty 08.04.2009


Fatal Frame: Winterstate 66

Jos taannoin vertailinkin Fatal Framen tekosia Swallow The Sunin vastaaviin, nyt ei ole tarvetta. Toki tässä taaplataan edelleen nopeuden ja melankolian suhteen samoilla lukemilla, mutta Winterstate 66 alkaa olla kuitenkin oma tapauksensa. Orkesterin tuottama metakka kuulostaa luonnolliselta, oli se sitten jyräämistä tai kevyempää tunnelmointia. Joka lajissa musiikin kauneus kyetään sen luonteesta riippumatta kuitenkin säilyttämään rikkumattomana. Jollei jo hienot kielisoitinkulut hoida hommaa kotiin, vokalisti Korhosen puuhastelut sen tekevät. Murinaosasto ei vielä mitään maata mullistavaa ole, mutta puolisärö/puhdas-akselilla päästään tuon tuosta upeisiin sfääreihin. Komiaa on.

Bändi: Jarkko Korhonen - laulu & kitara, Hemmo Holopainen - kitara, Mikko Paananen - koskettimet, Jarno Laitinen - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :mail(at)fatalframe.org

Lisätty 20.04.2010


Fatal Sound Project: Verminous

Oululaista thrashia pikku melodisuudella siivitettynä. Muutaman vuoden yhteistä historiaa omaava ryhmä on saanut Verminous- promolle hiottua soittonsa tarkkaan kuosiin. Teknisiä suorituksia ei varota ja bändin osaaviin käsiin uskaltaisi antaa tukalampiakin riffejä. Biisipuolella ollaan siinä pisteessä, että kompaktien teosten luominen onnistuu hienosti. Watch This Smilen tyylisiä irrotteluja soisi repertuaariin enemmänkin , osassa materiaalia kun ilmenee vähän totisuutta ja kuivuutta.

Bändi: Harri Väyrynen - laulu, Juho Kukkonen - kitarat, Joni Tanskala - kitarat, Jesse Mäläskä - basso, Kauko Kuusisalo - rummut

Kotisivu

Kontakti :press(at)fatalsoundproject.com

Lisätty 15.12.2008


Fatal Sound Project: Chaos Art

Fatal Sound Project vakuuttaa kakkoskiekollaankin. Yhtyeen puolimelodinen thrash/death metal kuulostaa tällä kertaa äkäisemmältä kuin Verminous- demolla. Chaos Artilla osataan piilottaa vaikutteet tehokkaasti, orkesteri kun ei kuulosta missään nimessä uniikilta ja kuitenkin samalla se kuulostaa itseltään. Bändin viehättävyys on pitkälti sen livemäisyydessä, energia ja maukkaat kitaroinnit kuulostavat äärimmäisen aidoilta ja silottelemattomilta. Draivi ja soitto on niin komeasti kohdallaan, että erityinen hinkkaaminen olisikin täysin turhaa. Ja mikin varressakaan ei onneksi tehdä muuta kuin huudetaan.

Bändi: Harri Väyrynen - laulu, Juho Kukkonen - kitarat, Joni Tanskala - kitarat, Jesse Mäläskä - basso, Kauko Kuusisalo - rummut

Kotisivu

Kontakti :press(at)fatalsoundproject.com

Lisätty 23.10.2009


Fata Morgana: Viimeinen Tanssi

Tässä on upeaa musiikkia niin ideatasolla kuin toteutuksenkin puolesta. Vaikka Fata Morgana pujahtaa välillä örinäosastollakin, on vaikea puhua metallista tässä monimuotoisuudessa. Jos Y.U.P keskittyisi molliin, virittäisi soittimensa muutaman kierroksen alaspäin ja musiikista poistettaisiin kaikki lohtu, voisi tulos olla jotain tällaista. Pienoinen vääräleukaisuus on se bändin juttu, jonka piikkiin voi laittaa kaiken epämääräisen, jonka monessa muussa yhteydessä voisi jopa dissata. Joku voisi pitää orkesterin musiikkia humoristisenakin, mutta kaiken alta paistaa aivan yhtä mahdollinen vakavuus.

Bändi: Eetu Heikkinen - basso & laulu, A-P Vähänen - rummut, Hannes Hilke - kitara, Leo Loueranta - kitara, Juha Anttila - kitara

Mikseri

Lisätty 10.11.2008


Fata Morgana: Sanojen Musta Kirjo

Fata Morgana on jo osoittanut osaavansa taiteilla hiukan kieli poskessa herkkääkin herkempien suvantojen ja Meshuggahmaisen hyökkäyksen välillä. Uudella tekeleellä ei tämän suhteen ole mitään uutta, kasvojen kohotusta on tapahtunut kylläkin muutoin joka osa- alueella. Biiseihin upotettu materiaalimäärä on kunnioitettava, samoin orkesterin kyky toteuttaa näkemyksiään varsin monella tapaa. Myös kotimaankielisistä sanoituksista voi huomauttaa erikseen kiitoksella. Jostain syystä, lähinnä puhtaasta laulusta ei tällä erää saa tarpeeksi vakavoittavaa yleiskuvaa, joka taas aiheuttaa eräänlaisen YUP goes death metal- vaikutelman. Tämähän nyt ei sinänsä väärin ole, mutta jollain kumman ilveellä toivoisi yhtyeen tylyyttä nostettaman piirun tai parikin. Vaikea ja hieno tapaus.

Bändi: Eetu Heikkinen - basso & laulu, A-P Vähänen - rummut, Hannes Hilke - kitara, Leo Loueranta - kitara, Juha Anttila - kitara

Mikseri

Lisätty 01.09.2009


Fauxmoor: EP 2009

”Fauxmoor on neljän hengen lahtelainen postrockahtava erkoisyhtye, joka perustettiin syksyllä 2006 Pesosen autotallissa." Erikoisyhtyepä hyvinkin, mutta enpä ole post rockia ihan tällaiseksi mieltänyt. Niin tai näin, Fauxmoorin kärsivä hidastelu onnistuu säväyttämään jollain tasolla. Hassua, kuinka yhtye säilyttääkin rokkaavuutensa, vaikka se on nopeutensa puolesta lähellä doomia ja raskaudeltaan metallitasolla. Vokalisti Ville-Veikko Viikilän vähän vaikertavat vokaalisuoritukset ovat avainasemassa tämän seikan suhteen, kuten myös kokonaissoundinkin kannalta. Spesiaalitapaus, jolle nyt ei vielä uskalla liikaa kehuja langettaa.

Bändi: Ville-Veikko Viikilä - laulu & kitara, Ville Räty - basso, Ville Kervinen - rummut, Tuomas Kotialho - kitara

MySpace

Kontakti :fauxmoor(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010




Fierce: When The Flames Prey

Stadilainen Fierce vannoo vanhan liiton nimeen. Bermuda-shortsien tuoksuista mättöä tarjoillaan tällä demolla viiden biisin verran, eikä San Fransiscon rannikkoalueille kumartelua voi olla huomaamatta. Trashittely on mukaansatempaavaa ja sääntökirjan mukaiseksi paalattua ja kitaratyöskentely (muita väheksymättä) on sooloja myöten papukaijamerkin mittaista. Bändin touhusta saa myös ohessa tuulahduksen suomimetallin menneisyydestä, eikä vähiten sen vuoksi, että laulusuorituksista tulee paljonkin mieleen Stonen Janne Joutsenniemen maneerit. Vauhtia ja vaaratilanteita, tavallaan vähän turvavyöt kiinnitettyinä kuitenkin.

Bändi: Matti - laulu, Jani - rytmikitara, Henri - leadkitara, Heikkinen - Basso, Markus - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.01.2008




Fierce: Back For More

Fierce on palannut ja haluaa lisää. Uutukainen jatkaa vihaperäistä kulkuaan ja vauhtia ja vaaraa piisaa siihen malliin, ettei perässä meinaa pysyä. Vanhan koulukunnan niukkamelodisen trash- ja speed metalin nimissä paahtava viisibiisinen tarjoaa sykähdyttävän määrän riffejä, sooloja ja yleistä yritteliäisyyttä. Paikoin hyvinkin uroshirvimäinen laulutyöskentely lyö Fiercen musiikkiin hyvänlaisen leiman, joka alleviivaa tehokkaasti sitä, mistä tässä on kyse. Tällaisen nyanssittomuuden vallitessa Back For More on hengästyttävä kokemus, jonka lomassa huomaa helpostikin allekirjoittavansa koko paketin, ei niinkään yksittäisiä biisejä tai irtosuorituksia. Ei sillä, ei niissäkään mitään vikaa ole, hyvin pätkii menemään.

Bändi: Matti - laulu, Jani - rytmikitara, Henri - leadkitara, Heikkinen - Basso, Markus - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 15.07.2009


Final Dawn: Soulless Can´t Repent

Final Dawn on veteraanibändi, takana kun on 10 olemassaolon vuotta, useampi julkaisu ja yksi täyspitkäkin. Triona toimiva orkesteri pamauttaa eetteriin viisi biisiä tosissaan tehtyä metalia, johon liittäisi mieluusti black- etuliitteen, vaikkei se koko totuutta ilmentäisikään. Soundiltaan bändi on onnistuneen kalsea ja simppeliyttä korostava. Vaikka kolkkous on hienosti musiikkiin kylvettykin ja soitto toimii riittävällä tasolla, sävellysten puolesta jäädään kieriskelemään silkkaan tylsyyteen. Biiseissä vaikuttaisi olevan myös liikaa pituutta aineksiinsa nähden, eikä siinä auta, vaikka bändi kuinka kävelisikin kunnioitettavasti omia polkujaan.

Bändi: Vesku – Kitara & laulu, Topi – basso, Leonard - rummut

Kotisivu

Kontakti :finaldawnband(at)gmail.com

Lisätty 08.09.2011


Fire: Judged Without Reason

Helsinkiläiset nuorikot tavoittelevat vanhan liiton meininkiä. Levy starttaa kyllä niin Metallicasti, ettei noin hienoa plagiaattia heti löydäkään. Tipautus tulee kyllä pian perään, muutaman minuutin sisään Fire kuulostaakin jo normaaliakin epävireisemmältä Venomilta, jossa on vierailevana tähtenä Gobran laulaja. Puuha kuulostaa keskeneräiseltä niin biisien, soiton, vokaalisen ulosannin kuin yleisen varmuustasonkin suhteen. Mutta kai näille asioille jotain on tehtävissä? Kitarantilutukseen on kyllä perehdytty ja se tuntuu olevan ainoa selkeästi esiin pilkistävä plussa orkesterin tämän hetkisessä tarjonnassa.

Bändi: Jale - laulu & kitara, Oskari - rummut, Roy - kitara, Ville - basso & taustalaulu,

Kotisivu

Lisätty 06.04.2009




Flatliner´s Guild: Promo 2007

Black Motherfucking Grunge, ilmoitetaan Flatliner´s Guildin toimialueeksi. Jotenkin näistä kuvaavista termeistä ei kyllä testikuuntelun perusteella toteudu kuin tuo keskimmäinen. Näennäisesti bändillä piisaa energiaa ja näkemystä, eikä ole epäselvää, että jäsenillä on jo soittajan taivalta takanaan. Itse tyyli on kuitenkin aika hankalasti hahmotettavissa. Välillä ryhmä rokkaa raskaasti ja emootiolla, välillä taas nyrjäyttää meiningin aivan päättömäksi. Laulaja Rolle osaa toteuttaa jos jonkinlaista kommervenkkia, niin hyviä kuin oikeasti huonojakin. Päällimmäisenä jää kuitenkin hiukan yllättäen se, että mies onnistuu kuulostamaan ajoittain todella paljon Ville Laihialalta. Kummallinen yhtye kaiken kaikkiaan.

Bändi: Rolle, Henkka, Pasi, TeeGee, Valkonen

MySpace

Lisätty 08.01.2008


Forgotten Horror: Demo 2007

Forgotten Horrorin väkevä deaththrash puree lujasti sääreen. Eikä ihmekään, johan bändissä vaikuttaa Savon, ellei koko Suomen kovimmasta mättöaktista kolme viidesosaa! Musiikki koostuu melodiattomasta raastamisesta ja tehokas lienee oikea sana kuvastamaan toimintaa. Vokaaleja ja kitarointia hoitava Cult kuulostaa mikin varressa hienon räävittömältä, hiukan Jeff Walkermaiselta. Soittaahan bändi osaa timanttisesti ja on helppo ottaa vakavasti biisiensäkin puolesta. Upea ja uljas demotus.

Bändi: Kassara - rummut, T. Karhunen - laulu & kitara, Corpse - basso

MySpace

Kotisivu

Lisätty 14.10.2008




Foxy Flammable: Let It Grow

Tampereelta ei ole hetken tainnut ponnistaakaan tyttöbändiä, mikä potkisi tosissaan. Tämä kvartetti joka tapauksessa tarjoaa osaamistaan tähän lokeroon, kyseessä ei ole tosin kuin 75% naisellinen kokoonpano, rummuista kun löytyy ihka oikea mies. Bändin musiikki on kelpoisaa rokkiräimettä, josta löytyy myös tunteikkuuttakin asenteen ohella. Tyttöjen soitto ja ilmaisu ei pahemmin töki bändin nuoresta iästä huolimatta. Ryhmän äänivastaavan, Jonnan ääni osaa olla yhtaikaa raikas ja kohtalokas sekä sopii biiseihin hyvin, joskin tulkinnassa voisi ehkä vielä enemmän venytellä ääripäitä. Ei kai tämä vaadi kuin kehiin lisää biisejä, keikkaa ja kaikkea olennaista.

Bändi: Jonna - Laulu, Maria - Kitara, Elina - Basso, Matti - Rummut

MySpace

Lisätty 12.04.2008


Frail From Inside

Frail From Inside sotkee soppaansa monenmoista tyyliä. Kuitenkin enimmäkseen heviä ja tietyllä vakavuudella. Tähtäin on ollut ehkä hiukan korkeammalla kuin mihin lopputulos yltää, lähinnä niin päin että bändi menee tavallaan demosoundeilla jo vähän hukkaan. Biisit tarttuvat monipuolisuudestaan huolimatta melko hyvin, hyviä ideoita ja tuulahduksia vähän joka suunnasta on runsaasti kuultavissa. Laulupuoli taas vaatisi jos jonkinmoista ehostusta. Puhtaat vokaalit tuppaavat ajautumaan nuoteilla puhumiseksi, kärinäosasto taas saa miettimään miltä Alexi Laiho voisi kuulostaa kunnon keuhkotaudissa. Noh, jospa ilma on vain pojilta loppu. Mainitut ongelmat putkahtelevat ajoittain, mutta kun hommaa kuorrutetaan sopivasti ontuvalla englannilla, alkaa korviin särähtämään vaikkei haluaisikaan. Eittämättä hyviä biisejä ja mielenkiintoisia näkemyksiä, toivottavasti kehityssuunta sojottaa ylöspäin.

Bändi: Mikko Knuutila - Kitara & laulu, Kai-Pekka Kangasmäki - kitara, Juha-Matti Kangasmäki - Basso, Teemu Velin - Rummut

Kotisivu

Kontakti :frail_from_inside(at)hotmail.com



Freedomination: Mission Accomplished

Freedomination on useastakin hienosta tyylilajista kasaantuva konsepti. Voisi sanoa, että sen perusjalka olisi speed metalissa, välillä taas ollaan melodioiden puolesta jo aivan Iron Maiden- maailmassa. Kuitenkin kitarat möyrivät ihan tämän päivän raskaamman metallin syvyydellä. Timo Ahlströmin lauluääni on miehekkään hirvimäinen ja tekee musiikista persoonallisen kuuloista, samoin huomattavan melodiset ja taitavat soolot, joita kuuntelee erityisen mielellään. Bändin voi aistia pitävän soittamisesta ja biisit ovat kutakuinkin täydellisiä ja mukavan persoonallisia. On siis vaikea sanoa mitään, mistä löytyisi enää kehittämistä.

Bändi: Timo Ahlström - kitara & laulu, Mikko Turunen - kitara, Arttu Kantola - basso, Jukka Ahlström - rummut

Kotisivu

Lisätty 24.01.2011


Frontlines: Promo I

Oululainen Frontlines syöksee amerikkalaistyylistä metallia punaniskaisesti. Tarkemmin sanottuna se syöksee soundeja ja melkein grooveakin myöten silkkaa Panteraa. Näillä korvilla tuotteesta ei ainakaan löydy omalaatuisuutta tai sellaista taiteellista oivallusta, mitä em. metallisuuruus ei olisi toteuttanut mennessään itsekin lopulta umpikujaan tyylinsä kanssa. Ihan fiksun oloista ja soitannollisesti toimivaa pastissia tässä toteutetaan, mutta ehkä olisi aiheellista koittaa saada mukaan enemmän omia ideoita. Tai riippuu toki, mitä tällä haetaan. Jos haluaa vaan soitella ja touhuta aggressiivisen metallin parissa, no problem. En jaksaisi uskoa kuitenkaan järin vahvasti minkäänlaiseen etenemisteorian toteutumiseen niin kauan kuin meininki on tämä.

Bändi: Simo Järvinen - laulu, Jussi Lassila - basso, Marko Jaara - rummut, Kai Kinnunen - kitara

MySpace

Kotisivu

Lisätty 13.07.2009


Frozen Semen: Artificial Insemination

Espoolainen Frozen Semen on sekava kombinaatio thrashia, punkia, HC:ta ja välillä jopa kumman melodisia, paikoin lähes NWOBHM- vaikutteisia kitaraleadeja. Treenikämpillähän tässä on laitettu haisemaan, joka harvinaista kyllä, ei häiritse yhtään – rosoinen livesoitto toimii tässä tapauksessa hyvin pakettiin. Korkeaa rääkynää sisältävät laulusuoritukset lataavat tietyn aggressiotason musiikkiin jo lähdössä, mutta ei tässä nyt ihan sata lasissa kuitenkaan paineta soitannollisesti. Sekalaisesta tyylistä johtuen lopputulos on mielenkiintoinen ja kirjava, mutta silti hiukan turhan tarttumaton säveliensä puolesta. Asennetta ja yritystä kyllä piisaa vaikka hevoset söisi.

Bändi: Emil Eirola - basso, Markus Hyttinen - leadkitara, Teemu Nieminen - rummut, Otto Trygg - laulu & rytmikitara

MySpace

Kontakti :frozensemen(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011


F.T.W Boogie Machine: F**k it! – Let´s Boogie!

Gloomy Grimistä ja monesta muustakin tuttua miehistöä sisällään pitävä F.T.W Boogie Machine on pakokaasun tuoksuinen rälläystrio. Musiikki on sitä, mitä odottaa saattaa, kummempia kiillotuksia vaille jäänyttä Motörhead- ja Peer Gunt- tyylistä kaahausta asianmukaisella sanomalla. Räkäinen rock´n roll sopii eittämättä moottoripyörän rassaukseen pienessä sievässä, mutta eipä tätä silti järin vakavasti tule ottaneeksi, mikä tuskin on orkesterinkaan tarkoituksena. Hauskaa rypistelyä, mutta legendaarinen Stray Cats- laina Stray Cat Strut olisi saanut ehkä puolivillaisena suorituksena jäädä pois kiekon päätösraidan paikalta. Se kun on pyhä.

Bändi: Lord - kitara & laulu, Ykä - rummut, Tökä - basso

MySpace

Lisätty 14.12.2011


Fuelled: EP 2010

Turkulainen Fuelled antaa isän kädestä hard rockillaan. Koruttomat biisit viehättävät riittävästi jo pelkällä svengillään, eikä kummempia kuorrutteita jää kaipaamaan. Onkin siistiä havaita bändissä olevan iskuvoimaa ilman sen kummempia alavireitä tai huippuunsa hiottuja soundeja. Orkesterin yhteissoitto on tiukkaa ja on helppo kuulla, että soittimien takana ei hääri mitkään keltanokat. Vokalisti Korpelan puhdas ja paikoin karheakin lauluääni sopii soppaan mainiosti ja antaa sopivan poikamaisen sivuvivahteensa. Vaikkahan nyt kyse onkin niin miesten musasta, kuin olla ja voi.

Bändi: Karri Korpela - kitara & laulu, Sami Heino - rummut, Jakke Aho - basso & laulu, Jouni Nyyssönen - kitara,

Kotisivu

MySpace

Kontakti :sami.heino(at)lifeline.fi

Lisätty 19.03.2011


Funeral Planet: The Chosen Ones

Funeral Planet on kokenut muutoksia ensimmäisestä demostaan. Bändi on paisunut viisijäseniseksi ja toisen kitaristin mukaantulo on luonnollisesti tuonut lihaksia luiden ympärille. Tyylissä on pitäydytty tiukasti, doomia se on, eikä mitään muuta, joskin välillä käydään tähän nähden yllättävän nopeillakin kierroksilla. Allekirjoittaneen karsastus lajiin oikenee hiukan The Chosen Onesin myötä, mukana on selkeästi sävyjä, jotka tekevät biiseistä rautakankisuudestaan huolimatta henkeviä ja rullaavia. Doom- fanikanta ei lisäänny yhdellä kuulijalla tämän myötä, mutta yhdellä varteenotettavalla suvaitsijalla kuitenkin.

Bändi: Mika Hankaniemi -laulu, Tomi Kauhajärvi - runnut, Jani Härkönen - kitara, Juha Köykkä - kitara, Mika Pajula - basso

Kotisivu

Kontakti :funeralplanet(at)gmail.com

Lisätty 17.10.2008

Gargeblaster: Eläköön Aggressio

Isostakyröstä käsin operoiva Gargeblaster on nuoreen ikäänsä nähden ihan tasokas tuttavuus. Eläköön Aggressio on ryhmän toinen tekele, eikä bändissä ole vielä edes yhtään täysi- ikäistä jäsentä. Vielä on orkesterin ilmaisussa toki pientä kulmikkuutta, mutta taustatiedot huomioon ottaen ollaan hienosti plussalla. Poikain musiikki on simppeliä ja kuivakkaa thrashmenoa jossa on myös hitaampaa vääntöä mukana. Vokaalipuolella myös hoidetaan asiat rankemman päälle ja kotimaiset lyriikatkaan eivät laita karsastamaan. Tästähän voisi tulla vielä vaikka mitä, tehkääpä lisää!

Bändi: Samuli - kitara & laulu, Juuso - basso, Antti - rummut, Lauri - kitara

Kotisivu

Kontakti :gargeblaster(at)gmail.com

Lisätty 13.07.2009


Garm: Time To Face The Truth

Länsirannikolta hyökkäävä Garm on jo ehtinyt saavuttaa pienoista suosiota esim. netin syövereissä. Time To Face The Truth sisältää neljä biisiä sopivan vakuuttavaa turpaan vetoa. Garm perustuu raskaaseen kitarointiin ja vihaisuuteen ja kyllä homma hoituukin melko punaniskaisella asenteella. Biiseissä on pientä tarttuvuusongelmaa, taitavasta soitosta ja uhosta huolimatta highlighteja ei oikein tuotannosta erotu. Vaikka yksitotisuuden kokisikin ongelmalliseksi, tällä meiningillä kyllä voi vaivattomasti saada yleisöä puolelleen ja pittejä pyörimisliikkeeseen. Jotain spesiaalia jää orkesteriin vielä kaipaamaan. Ei kahvikaan maistu ilman pullaa, senhän tietää jokainen.

Bändi: Pessi Haltsonen - laulu, Janne Halima - kitara, Kalle Hahtamo - kitara, Lauri Aitonurmi - basso, Jussi Tuuras - rummut

Kotisivu

Kotisivu

Lisätty 25.09.2008


Ghost Voyage: Embrace Of The Deep

Puron varrelta tunnelmallisesti ja erittäin raskaasti starttaava Embrace Of The Deep- teos on onnistunut kombinaatio haikeutta ja ahdistusta. Ghost Voyage voisi paikoin olla jonkinlainen ”Opeth goes doom metal”- kokeilu, samaan malliin bändi ainakin vaatii kuulijaltaan kärsivällisyyttä pitkine biiseineen. Periaatteessa vertaus Swallow The Suniinkaan ei olisi täysi huti, joskin sävellyksellisesti syntyy jonkin verran pesäeroa, eikä tässä tapauksessa otsikon yhtyeen hyväksi. Soundaa kuitenkin hyvälle ja sykähdyttääkin ajoittain. Jatkoon!

Bändi: Teppo - laulu, Taneli - kitara, Panu - kitara, Ilari - rummut, Janne - basso, Martin - koskettimet

MySpace

Lisätty 02.11.2009


Ghoul Patrol: Death Fuckin´ Roll

Onpa röyhkeän oloisesti nimetty esikois- EP. Ghoul Patrolin kunniaksi voidaan todeta, että rahkeet riittävät kuitenkin komeasti. Jo aloitusraidalla aloitetaan sen sortin teurastus ja tappo, ettei mitään järkeä Bändin death metal todellakin rokkaa ja elää, suorastaan pakottaa pään heilumaan. Murskaavat soundit ja vahva meininki hautaavat alleen välillä jopa itse sävellykset, joskin tarkemmallakaan tutkinnalla ei niissäkään ole vikaa havaittavissa. Yhtye ei uppoa oikeastaan mihinkään lokeroon, niin kaukana se on perusmallisestakin death metalista, puhumattakaan ruotsisellaisesta. Vahvaa työtä.

Bändi: Petri Mäkipää - rummut, David Forder - basso, Jukka Pihlajaniemi - vocals, Albert Orma - kitara, Jani Rapo - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ghoulpatrol.com

Lisätty 16.04.2009



Ghoul Patrol: Hellfire Blues

Ghoul Patrol jatkaa tuhoamisvimmansa toteuttamista kakkostekeleellään. Yhtyeen tehokkuus oli debyytilläkin jo tapissa ja vastaavalla konseptilla jyräävä nelibiisinen lyö nytkin nyrkkiä naamaan tasaisen tappavasti. Bändin murskaavan alavireinen musiikki nitoo hienosti yhteen death metalin soundin, bluesmaisen groovaavuuden ja pirullisen kolkot melodiakulut. Lisäksi ryhmällä on taito tehdä biisejä, jotka kuulostavat uniikeilta ja harvinaisen määrätietoisilta. Laulupuolelta ei kuulu kuin erilaisia korinamalleja ja tämä sopii karskiin yleisilmeeseen mahtavasti. Hellfire Blues ja koko bändi on täynnä munaa!

Bändi: Petri Mäkipää - rummut, David Forder - basso, Jukka Pihlajaniemi - vocals, Albert Orma - kitara, Jani Rapo - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ghoulpatrol.com

Lisätty 15.07.2009



Ghoul Patrol: The 3rd Manifest

Ghoul Patrol tykittää jo kolmatta äänitallennettaan ja yhtyeenhän voi jo aiheestakin kastaa Suomen Entombediksi. Rokkaava death metal on ollut valmista tavaraa jo debyytistä asti, eikä minkäänlaiseen kehitystyöhön liene tarvetta. Niin synkeä kuin yhtyeen musiikillinen ja lyyrinen sanoma onkin, se osaa olla jollain tapaa myös pirun kevytmielinen ja hauska tunnelmaltaan, eikä sen musiikkia vierasta, vaikka uusia biisejäkin ladotaan pöytään. Missähän lienee sitten vika, kun vielä lehden tällä osiolla keikistellään? Onko materiaalissa vielä ässiä hihoissa, jotka ovat käyttämättä? Mielestäni ei kuitenkaan näinkään, mutta jostain tämä vääryys johtuu. Ei voi tietää.

Bändi: Petri Mäkipää - rummut, David Forder - basso, Jukka Pihlajaniemi - vocals, Albert Orma - kitara, Jani Rapo - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ghoulpatrol.com

Lisätty 20.04.2010



Gian: Capital Punishment

Gian vetelee raskaskätisesti musiikkia, joka on metalliksi turhan punkia ja toisinaan punkiksi turhan metalia. Rujo ja roiskiva asenne on kuitenkin aitoa ja teeskentelemätöntä, josta toki pisteet. Vokaaleissa kuullut suoritukset nostattavat paikoin hattua ja plektrakädetkin vaikuttaisivat toimivan vähintäänkin tyydyttävällä tasolla. Olipa tyyli sitten mitä oli, ei tässä oikein vielä vaikuttaisi olevan riittävästi aineksia todelliseen menestystarinaan. Metallisimmillaan orkesteri on vakuuttava, mutta vakuuttaa enemmänkin hyökkäävyydellään, kuin sävellyksellisillä napakympeillä. Näitä jäädään siis kaipaamaan. Kovia jätkiä kuitenkin.

Bändi: Lassi Pollari - kitara & laulu, Konsta Vehkala - rummut, Jampe Honkonen - laulu, Henkka Samula - kitara, Henri Rahm - basso

Kotisivu

Kontakti :lassi.pollari(at)gmail.com

Lisätty 05.05.2011


The Goat Radio: Tuning Up The Volume For The Life´s Scale Of Torture

Muutaman vuoden paussia pitänyt vuohiradio on saattanut maailmaan kahden biisin näytteen nykykunnostaan. Lajikkeena on rokahtava metalli, jossa on selkeä vanhan liiton thrash taustavaikuttimena. Bändi jää keskitasolle suunnilleen kaikessa. Soittoa ei voi sanoa tarkaksi, joskin melko ideoivaksi. Biiseistä on hankala palauttaa montaakaan seikkaa mieleen kuuntelun jälkeen, eikä itse demonkaan taso nosta hymyä huulille. Tapaus ei kuitenkaan ole täysin toivoton, yrittämistä ja intoa tuntuisi nimittäin ainakin riittävän. Vielä kun nämä elementit singotaan oikeisiin puutoskohtiin, eli biiseihin ja tuotantoon, pääsemme todellisiin tuloksiin.

Bändi: M.Minkkinen - laulu, E. Vahanka - kitara & laulu, L.Tiainen - kitara, T. Saarenketo - basso, S. Mikkonen-Blitzkrieg - rummut

MySpace

Lisätty 07.04.2009


Goatron: Four Chapters In Vice And Woe

Jollen väärin muista, jokunen vuosi takaperin Goatron paiskasi levymittaisella äänitteellä, joka oli yhtä outo sekin. Joka tapauksessa nyt edetään konerumpuvetoisella, mustasävyisellä kauhumetalilla, jossa ei ole päätä eikä häntää. Hyviä riffejä löytyy kourallinen, mutta niitä ei ole saatu kiinnitettyä mihinkään järkevään kokonaisuuteen. Köpsöttävien soundien lisäksi ärsyttävyyttä lisäävät eri tyylillä vedetyt vokaalit, jotka ovat paikoin epäonnistuneen danifilthmäisiä ja pahimmillaan onnistuvat kuulostamaan erehdyttävästi siltä kuin herättäisi juoppokaverin oikeaan aikaan puhelimella sunnuntaiaamuna, sen verran merkillistä mutinaa tuppaa olemaan. Tuotanto kohdalleen, duo!

Bändi: Herr Goat - laulu & kitara, Master Penetron - laulu, basso & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :goatroncult(at)gmail.com.

Lisätty 14.12.2011


Golgata: Siunattua Tekopyhyyttä

Turkulainen Golgata melskaa punkin, hc:n ja grindin makuisesti. Biisejä ei ole luonnollisestikaan pituudella pilattu ja sekaan on saatu mahtumaan monenlaista ryskettä. Ulosanti on raakaa, kuten pitääkin ja varsinkin kurkkuäänistä löytyy ilahduttavan monenlaista vaihtoehtoa. Tempokirjo on biisikatraassa lähes täydellinen, että ei käy puuduttavaksi senkään puolesta. Pieni selkeys ei olisi kuitenkaan pahitteeksi, osa varmasti nasevista sanoituksista tuppaa menemään välillä ihan harakoille.

Bändi: Timo - kitara & laulu 2, Yrski - basso, Raihi - drums, Jukka - laulu 1

MySpace

Lisätty 16.04.2009


Gomorran Kone: Rakastunut Ja Ruoskittu

Äänekoskelainen Gomorran Kone on eräänlainen sekoitelma äijäilyä, suomirockia ja perinteisempää heavyä. Raskaudesta ei tule heti pulaa, kyllä tässä ihan isän kädestä annetaan ja basistilaulaja Jonen karski ulosanti sopii musiikin linjaan hyvin. Yhtye ei ole mikään hutiloija ja biisit ovat ehjiä kokonaisuuksia. Kuitenkin läpi linjan kuuluu seassa jonkinlainen ärsyttävä ominaisuus, nimitettäköön tätä vaikka junttimaisuudeksi paremman erittelytaidon puutteesa. Musiikin sielu on OK- tasoisista biiseistä huolimatta hukassa, muutahan varsinaista vikaa ei nyt löydy, mutta sehän riittää. Ei vaan uppoa tällä kertaa tänne suuntaan.

Bändi: Jone - basso & laulu, Make - rummut, Kosa - kitara, Pasi - kitara,

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.07.2010


G.O.R.E: Bitter Reality

Rytmiryhmä ei ole entuudestaan tuttu, mutta on ilmeisesti vaikuttanut trashin tiellä jo parin aikaisemmankin demon voimin. Tässä saa neljä soittajaa joka tapauksessa homman pauhaamaan varsin viriilisti. Vastaavalla kokoonpanolla muinoin mäiskinyt Pantera lienee niin soundillisesti kuin musiikillisestikin ollut suuri vaikutin bändin tekosiin ja kenelläpä ei! Bändimäisen tuulahduksen tuovat myös taidokkaasti soljuvat kitarasoolot, jotka nitoutuvat narulle pelkkien bassoraitojen päälle, kuten toki yhden kitaran bändissä asia oikeasti hoituukin. Nopeudellinen rimpuilu ja raivo on muutenkin saatu vangittua levylle ja bändi vaikuttaa kyvykkäältä ja halukkaalta tositoimiin. Miksei sitten?

Bändi: Ville Pokki - laulu, Antti Marttala - kitara, Jari Nieminen - rummut, Jarmo Perälä - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)goreband.com

Lisätty 27.12.2007


Gorephilia: In Death

Gorephilia aloitti jo vuonna 2006 unohtumattomalla Goretexx- nimellä, jonka itsekin olisin laittanut vaihtoon. Musiikkisuuntaan ei sitten ollakaan kajottu, eli samalla tönkkösuolatulla death metalilla pärjätään vieläkin. Bändi on kehittynyt soitossaan, joskin pientä kömpelöintiä ilmenee edelleen. Orkesterin asennetta ja vanhan liiton malliin murskaavaa tatsia ei käy kiistäminen, mutta teos on kuitenkin pidemmän päälle hiukan turhan vivahteeton. Vokalisti Henun agressiivinen korinavokalointi jaksaa viehättää edelleen, vaikka siitä onkin aika turha etsiä minkäänlaisia sävyjä

Bändi: Jukka - kitara, Tami - basso, Tommi - rummut, Henu - laulu, Jussi - kitara

Kotisivu

Kontakti :gorephilia(at)gmail.com

Lisätty 19.03.2011


Goresoaked: Circle Of Chaos

Nimestäkin voi päätellä mitä paketti sisältää. Goresoaked soittaa julmimman asteen death metalia ja onnistuukin siinä varsin mallikelpoisesti. Kohkaus on kylmää ja tappavan sävytöntä, nopeutta piisaa, mutta vääntöä on kuitenkin kaikilla kierrosalueilla muikeasti. Biisit ovat sopivan kimurantteja ja muutenkin sisäistettävää on runsaanpuoleisesti. Kyse ei ole kuitenkaan epämääräisestä häröilystä ja kokonaisuus onkin hatun noston arvoinen kiinteydessään. Kitaroiden raskas, monipuolinen raasto ja Patrick Nuortevan paikoin jopa epäinhimillisen pölynimurimainen vokalisointi kuorrutettuna asiaankuuluvan tarkalla rumputyöskentelyllä nostaa orkesterin kirkkaasti alan kärkikaartiin.

Bändi: Patrik Nuorteva - laulu, Konsta Kaikkonen - kitara, Perttu Saarsalmi - rummut, Siiri Korhonen - basso, Pekka Koivisto - kitara

Kotisivu

Kontakti :goresoakedband(at)hotmail.com

Lisätty 12.06.2008


Goretexx: Rotting

No kyllä on taas yhtyeelle nimi keksitty, ei voi muuta sanoa. Eikä sen perusteella haksahda orkesterin tyylisuunnastakaan järin loitolle. Demokin osuu nimellään ytimeen, aika mädäntynyttä on nimittäin Goretexxin kuolometalli. Tässä lajissa ei melodiat juhli, eikä tilutuksetkaan liioin. Biisit ovat sarallaan toimivia ja John Tardymainen oksentava korina sopii tyyliin toki hienosti. Kuitenkin kulmakarvoja kohotuttaa ajoittain demon parissa; Bändinkyvyt eivät nimittäin kuitenkaan asenteestaan huolimatta piisaa timantin tarkkaan suoritukseen. Otetaan huomioon nuori yhtye, nuori jäsenistö ja ensimmäinen studionauhoite tässä miehekkäässä lajissa. Että eipä hätäillä liikoja.

Bändi: Henu - laulu, Jukka - kitara, Roope - rummut, Tami - basso

Kotisivu

Kontakti :goretexx(at)gmail.com

Lisätty 09.01.2008


Grand Conspiracy: Promo 2009

Ja mitäköhän musiikkia tämä sitten oikein on? Grand Conspiracy väsää sinänsä eheitä kokonaisuuksia biiseistään, mutta möykän lokerointi menee hankalaksi. Raskautensa, murisevan lauleskelun ja soundimaailmansa puolesta kyse voisi olla death metalista, mutta itse biisejä ei ko. kategoriaan kyllä voida päästää kuin hetkittäin. Bändi soittaa metallinsa riittävällä taidolla, eikä touhu varsinaisesti särähdä korvaan missään vaiheessa toimitusta. Silti on vielä ongelmaa itse materiaalin suhteen. Näennäisesti toimivissa riffeissä on valitettavan vähän mihin tarttua. Orkesteri on vielä nuori, josko sitä korvakarkkia siunaantuisi jatkossa runsaammin ääniraidalle?

Bändi: Vesa Mattila - laulu, Mika Kisonen - Guitar, Sami Ylitalo - kitara, Jaakko Nikko - basso, Kari Mertoniemi - rummut

MySpace

Lisätty 23.02.2010


Graveborne: Astride Over The Grave

Graveborne soittaa sysimustaa metallia ja onnistuu vetämään kuulijaa turpaan mallikkaasti. Orkesteri tietää mitä tekee, sen verran vaaralliselta tämän debyytin räiske kuulostaa. Bändin tatsissa on paikoin jotain Impaled Nazarenemaista alkukantaisuutta, mutta myöskin tietty kirjavuutta, eikä aisitittavissa ole kuin pikku vaikutteiksi luettavia vivahteita. Biisit ovat yksinkertaisia, mutta bändillä riittäisi luultavasti paukkuja monenkinlaiseen menoon. Tällä vaikeustasolla kaikki pysyy joka tapauksessa mallikkaasti kasassa. Erikoismaininta vokalisti Raivon tulkinnasta, sen verran käsityskyvyn rajoilla siinä nimittäin liikutaan.

Bändi: Raato - laulu, Marchosias - kitara, Brutalust- kitara, Pentele - rummut, Kalmo - basso

MySpace

Lisätty 20.04.2010


Graveyard: Into The Mausoleum

Vaihteeksi tähtiä ulkomailtakin. Espanjasta asti lemuava Graveyard on keskittynyt olemaan 80- luvulta ja veivaamaan kuolometallia. Demon äänimaailma on asiaankuuluvan kalmainen ja dynamiikaton. Sitä on soittokin, mitään muuta kuin mömmöistä sahausriffiä on turha odotella, paitsi kylläkin muutamaa asiaankuuluvaa sahaussooloa. Laulu on ponnetonta köhinää ja kaikkeen on lisätty varmuudeksi paljon kaikua. Alkeellista, nostalgista ja jonkun mielestä varmasti viihdyttävääkin. Saatavana toki myös rajattu 100 kpl kasettipainos.

Bändi: Bastard - kitarat, Julkarn - basso & laulu, SBE - kitarat, Gusi - rummut

MySpace

Lisätty 17.10.2008


Green: Cancer

Juuri kun sitä vähän ehti innostumaan tästä doom- musiikista ja sellaiseksi luokiteltava jopa nappasi tässä kuukauden bändinkin tittelin, niin jo viedään mattoa alta. Eli Green liikkuu siellä päässä hidastelua, että tästä demosedästä ei löydy ymmärrystä sitten lainkaan. Taitohan se on toisaalta sekin, tehdä 10 minuutin biisejä, missä ei vaikuttaisi tapahtuvan sitten yhtään mitään. Kieltämättä hauskan rouheisen ja kotikutoisen kuuloinen 4 kappaleen jähmettymä ei jaksa herättää yhtään ajatusta, ehkäpä juuri siksi, että siinä ei ole mitään mitä ajatella. Tämähän on siis arvostelijan arvio ja mielipide, eikä mikään absoluuttinen totuus.

Bändi: Aleksi Karppinen - laulu, kitara & basso, Otto Eräjoki - kitara, Tuomas Heikkinen: - basso (live)

MySpace

Lisätty 16.07.2009


Grotesque Gallery: Kirkidia

Industrial- konemetallin pauloissa pelehtivä Grotesque Gallery ei iske ideoineen. Tuotteessa häiritsee sen silkka keskeneräisyys. Väsätty on jos jonkinlaista videota, tarinaa, teemaa ja muka- shokeeraavuutta, mutta puolivillaisesti toteutettu harrastelu harvemmin johtaa konkreettisempaan etenemiseen. Tätä totisesti sopii epäillä tämänkin tapauksen kohdalla. Laulukielinä on käytetty useampaakin vaihtoehtoa, joka levittää eväitä entistäkin pahemmalle tolalle. Kiroilun ja uhoilun soisi jäävän tämän kuuntelukokemuksen jälkeen vaikkapa Turmion Kätilöiden (jonka sukurutsaiselta pikkuserkulta tämä kyllä kuulostaakin) tapaisten aktien yksinoikeudeksi.

Bändi: Otto Puusaari - kitara & laulu, Arttu Lesonen - kitara, Jere Suontausta - koskettimet, Iiro Vuori - rummut

MySpace

Lisätty 04.11.2010


Ground Frame: Origin

Ground Frame on pohjanmaalainen heavy rock- pumppu, joka on perustettu vasta huhtikuussa 2009. Kiivasta tahtia, kun jo kesän lopulla on ollut valmista demoa kourassa. Vaan eipä hätää, kyllä bändi klaaraa homman siltikin. Pikkuisen grungeileva ja progeileva materiaali taiteilee raskaan ja kevyen välimaastossa ja on varsin kypsän kuuloista. Symbioosi on hieman outo, liekö tuo sitten tuotannostakin johtuvaa, mutta selkeästi, raskaista kitaroistakin huolimatta tätä ei vaan mieltäisi metalliksi. Tämän voi aiheuttaa myös laulelijamies Latvalan turhankin hempeät puuhat, joista ei löydy oikein riittävästi keuhkoa muutenkaan. Eipä silti paskempi lettu.

Bändi: A. Latvala - laulu, P. Nelimarkka - kitarat, J. Herrala - kitarat, P-P Ylisuutari - basso, O. Mäkelä - rummut

MySpace

Kontakti :groundframeband(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010




Growling Pains: Red And Bleed

Nyt jää projektin luonne hiukan epäselväksi. Demolla on 7 biisiä pörinää jossa ei tapahdu yleisen sekamelskan lisäksi oikeastaan mitään. Soittimia tai vastaavia tästä kyllä pystyy oikein keskittymällä erottamaan sieltä täältä, mutta pään ja hännän löytäminen onkin jo vähän siinä ja siinä. Ilmeisesti biisit sisältävät myös lauluosuuksia ja sanoituksiakin, mutta tästä ei saa ihan täyttä varmuutta. Sämplehäröilystä tulee lähinnä mieleen kun jotain synteettisiä soittimia oltaisiin vaan hiivapohjaisissa tunnelmissa ajettu nauhalle demoksi testimielessä, hankala on suhtautua oikein mitenkään kun ei ole kyse sävelmistä eikä nuoteista, eikä siten musiikistakaan. Vaikea kuvitella myös tälle kohderyhmääkään. Mike Patton- fanit?

Lisätty 10.12.2007





Grudge: Shattered

Järvenpääläinen Grudge on paukutellut menemään jo vuosikaupalla. Hardcoresävytteinen nykythrash taittuukin porukalta täten erittäin vakuuttavasti. Maukasta ja melodistakin kitaraherkkua piisaa läpi äänitteen, eikä yhteissoiton toimivuutta tarvitse suurennuslasin kanssa hakea. Raivo ja kolkkous määrittelee bändin hyvin kaikilta osin, niin vokaaleiden, käytettyjen rytmien ja vielä lisäksi kaikkeen sopivan rujon soundimaailmankin osalta. Mikään omaperäisin mättöakti Grudge ei ole, mutta ei myöskään kuulosta häiritsevästi miltään tunnetulta aktilta. Veikkaanpa silti, että pieni erikoisuudentavoittelu ei olisi pahitteeksi isosta massasta erottumista silmälläpitäen.

Bändi: Markus - laulu, Henkka - kitara, Haka - kitara, Pike - basso, Chris - rummut

Kotisivu

Kontakti :grudgeband(at)gmail.com

Lisätty 05.05.2011

Haca: One Last Bullet

Hacan ensisävelet lupaavat hyvää. Korttitalo kaatuu kuitenkin melko pian perustavanlaatuisiin ongelmiin. Pahinta on rähjäävä laulu, jota ei voi parhaimmillaankaan sanoa tyydyttäväksi. Selkeät soundit eivät auta juurikaan tässä tapauksessa, soitto kun heittelehtii kuin lämpötilat suomen nykytalvessa. Bändin melodisessa metallissa on hyvät lähtökohdat ja onnistuneita ideoitakin, silti hanke on liian iso pala bändin kyvyille. Kotisivujen mukaan Haca hakee örinän rinnalle puhdasäänistä laulajaa, joka osaa laulaa suunnilleen nuotilleen. Tiedän muuten montakin kuvausta vastaavaa. Ja toisaalta, pitääkö sen riman aina ollakaan niin korkealla?

Bändi: Roope Pernu - basso & laulu, Peetu Pöyhtäri - koskettimet, Otso Taari - rummut, Topi Stolp - komppikitara, Matti Lievetmursu - leadkitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)hacaband.com

Lisätty 13.07.2009


Hagall: Päättymätön Tarina

Hyvää metsämetallia Pohjois- Savosta. Hagall hoitaa homman kotiin aavistuksen Ensiferumin malliin. Räävitöntä vokalisointia, melodiaa ja eeppisyyttä piisaa ja muutenkin mennään nykymetallin standardien mukaisessa ympäristössä. Soitto sujuu mukavan kitkattomasti, eivätkä biisitkään ole tusinatavaraa. Nuoreksi bändiksi tulos on vähintäänkin kypsä. Kappalekirjo on laajahko, nopeuksiakaan ei arastella käyttää ja tämä tuo mukaan pirteyttä. Suomenkieliset ja vakavastiotettavat sanoitukset rääytään pihalle ehkä turhankin monotonisesti, mutta itse kurkkuääni on toimiva ratkaisu, ei tähän jollotteluakaan olisi kaivannut.

Bändi: Roope Karioja - rääkyminen & basso, Aku Karhunen - kitara, Eetu Kauhanen - kitara, Eetu Karioja - koskettimet & laulu, Ollimatti Kosamo - rummut

Kotisivu

Kontakti :roope.karioja(at)hagall-metal.com

Lisätty 16.04.2009


Hangman: Demo 2009

Hangman toteuttaa hienosti oppinsa, hyvää nimittäin kannattaa varastaa. No, ei sentään, bändi käyttää hienosti perusjuttuja hyväkseen ja on leiponut komeita sävellyksiä. Harvalla aktilla on ollut esim. yhtä hienoja King Diamond- vaikutteita, joskaan vastaavia kiekunoita ei kiekolla kuulla. Muutenkin eteneminen tapahtuu hiukan suorempia reittejä, mikä on hyvä ratkaisu. Onnistunut melodiamaailma on itsensä kuuloinen, eikä hiomattoman oloinen tuotantokaan latista tunnelmaa. Teoksen päättävä Will To Live on aidosti yksi komeimpia demobiisejä aikoihin. Kymmenistä käyttämistään kliseistä huolimatta.

Bändi: Mikael - kitara, Tomas - basso, Albert - rummut

MySpace

Lisätty 29.09.2010




Hateform

Turun seudulta tykittävä Hateform on Morbid Dream-yhtyeen raunioista kasattu viisijäseninen orkesteri, joka on debyyttiäänitteellään aika valmista tavaraa mihin vain. Bändi tykittää teräväpiirtoista, vahvasti riffipohjaista jynkkyä, josta voisi äkkiseltään tulla mieleen sopivasti progeileva Arch Enemyn, Deathin, ehkä jopa Slayerin sopivasti polveileva hybridi. Bändi osaa käyttää sopivasti kaikkia nopeuksia hyväkseen, eikä esim. kitarakuvioissakaan jumiuduta millekään tietylle osa-alueelle vaan monipuolisuutta ja hyvällä maulla viljeltyjä pikkujippoja (oikeastaan vähän joka instrumentilla) hyödynnetään läpi performanssin. Vokalisti Nyströmin tummanpuhuva ääni sopii musiikkiin hyvin ja operoi koko ajan vääntöalueen yläpäässä, eli täysillä tuutataan. Biiseihin on saatu tavaraa pituutensa nähden melko paljon, yhtään enempää ei oikeastaan tarvikaan, seuraavaksi alkaa kokonaisuus mennä jo liiankin monipuoliseksi. Ehkä vielä aavistuksen kaipaisin lisää melodiaa ja tarttuvuutta yleisesti. Uho on kohdillaan. Makuasia.

Bändi: Petri "Njysvär" Nyström - laulu, Tom "Lex" Gardiner - kitara, Tomy "Speedy" Laisto - kitara, Joni "Jontte" Suodenjärvi - Basso, Tuomas "Reisari" Vähämaa - rummut

Kotisivu

Kontakti :jontte(at)wchmetal.net

Lisätty 06.04.2006




Hatered: Rebirth

Hatered lähtee purkamaan tilannetta Slayermaisella otteella, tosin tekee sen vielä moniulotteisemmin ja kirjavammin. Tuhoa kylvetään myös muiden synkemmän pään klassikkobändien hengessä ja lopulta ollaankin jo tilanteessa, jossa aletaan kuulostamaan jo ihan omalta jutulta. Bändin hallittu raivo ja kolkot (joskin hivenen tasapaksut) lauluosuudet jaksavat pitää otteessaan mainiosti. Nopeus tuntuu olevan bändille vaivatonta, samoin itsensä hillintä hitaampiin pätkiin joissa vauhti korvataan ilkeydellä. Hyvin on hallussa myös melodiapuoli, vaikka siihen ei itsetarkoituksellisesti tähdätäkään. Kitarasoolotkin ovat oikein maittavaa sorttia taitavuudessaan. Laatua kannesta kanteen.

Bändi: Timo Silonsaari - kitara, laulu & visuaalit, Juha Heikkinen - kitara & laulu, Jussi Lyytikäinen - Basso, Harri Heikkinen - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.11.2007


Haterial: Demo 2010

Kiiminkiläinen Haterial soittaa vanhahtavan mallista thrashia. Jälki on uskottavaa ja jämäkkää soundeja myöten. Debyyttijulkaisu on hauskan rentoa paukutusta, mutta sisällön suhteen jää vielä toivomisen varaa. Vaikka biisit ovatkin kaikkien oppien mukaan ”oikein” tehtyjä, jää välillä tunne, että täytemateriaaliakin on livahtanut sekaan. Tiukan soiton ohella mukava yksityiskohta on vokalisti Eki, joka kuulostaa tietyissä paikoissa erehdyttävästi Overkillin Bobby Ellsworthilta. Tämä fiilis tosin karisee melodisempaan lauluun siirryttäessä, mikä ei taas oikein taas muuten miellytä korvaa. Oikealla asialla tässä kuitenkin ollaan.

Bändi: Kettu - kitara, Janne - kitara, Mikko - rummut, Ipe - basso, Eki - laulu

MySpace

Lisätty 05.05.2011




Hatetrend: Borrowed Time

Bändiähän ei voi ainakaan laiskuudesta syyttää. Borrowed Time on jo viides demo sitten vuoden 2002 alkuräjähdyksen. Taso on ollut kohtuullinen jo aiemminkin ja nyt toiminta jatkuu samoissa puitteissa. Hatetrendin vaikutekirjo on laaja, tyyliä on napattu kyytiin niin monista metallin alalajeista, että miksikään muuksi orkesteriksi tätä ei ole mahdollista sekoittaa. Silti on hauska bongata (tahattomia tai tahallisia) pikkujuttuja seasta, jotka kyllä tajuaa periytyneen jostain jo tehdystä. Vaikka bändi soittaakin hyvin ja biiseistä on tylsyys kaukana, varsinainen timanttisuus ei kuitenkaan puske materiaalista läpi. Tällä kertaa myös latteat soundit syövät paketin tehoa.

Bändi: Tuukka "Tugu" Turunen - kitara, Markus "Mutsku" Mutta - laulu, Esko "Eki" Nurmikari - Basso, Jukka "Jugu the Drummer" Reinikainen - rummut

Kotisivu

Kontakti :m.mutta(at)hatetrend.com

Lisätty 22.08.2008




Haudankaivaja: Demo 2007

Tässähän startataan taipaleelle vanhan kunnon Slayerin malliin. Tyylilajissa kaiken kaikkiaan sohitaan kuitenkin aika eri suuntiin, mutta selkeästi vanhan liiton abstraktimmassa päässä tätä hautaa kaivellaan. Demon tukkoinen äänenlaatu hankaloittaa kuunteluelämystä, mutta tarttuvimmat jutut kyllä jotenkuten erottaa kohkauksen lomasta. Näitä kuitenkin on tarttunut kyytiin valitettavan niukalti, menee nimittäin tovi jos toinenkin, että huomaisi hämmästelevänsä mitään oikeasti idearikasta. Pirullista ja pakanallistahan tämä varmasti on, eikä niin soittotaidotontakaan. Eikä kyllä oikein ravistelekaan. Parit hyvät örinät ja kärinät.

Bändi: Matti Jalava - kitara, Mikko Josefsson - rummut & laulu, Jonatan Johansson - kitara, basso & laulu

MySpace

Lisätty 13.02.2008




Hebosagil: Cosmic

Eipä ole näin hankalaa demotusta aiemmin kohdalle osunutkaan. Yhtye sekoittaa keskenään doomia, deathia, trashia ja kaiken tämän tekee löyhkäävästi rokaten. Vielä kun settiin lisätään sellainen seikka, että biisien rakenteet ja nuottikulutkin ovat varsin omituisia, ei voi kuin todeta että metsään nyt mennään ainakin kuulijan osalta. Kylmältä Hebosagil ainakin onnistuu kuulostamaan, demon soundit ovat niin viiltävän jäiset, että karvat nousevat pystyyn. Rumpujen kolkko pauke yhdistettynä suht sieluttomaan rääkylauluun luo kyllä tavallaan ominaissoundia, mutta enpä montaa bändiä keksi, jonka tämä olisi riittänyt nostamaan suosion aallonharjalle. Tarttuvia asioita ei kuitenkaan bändin biiseistä juuri löydy, mikä olisi vähimmäisvaatimus.

Bändi: Antti - kitara, Remi - kitara, Osku - Basso, Ilpo - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :osku(at)hebosagil.com


Lisätty 10.12.2007




Heimia: Hell Yeah

Tekele tuo mieleen ensikosketuksen Blake -yhtyeen kanssa. Bändi osaa tehdä yhtä simppeleistä ideoista toimivia voimapaloja, joiden jyräävyys todellakin tunkee pihalle ämyreistä. Väkevien kitarariffien ohella laskisin paljon painoarvoa vokalisti Ticu Korhosen toimille, miehen omistautuneisuus asiaan todellakin kuuluu ja mikäpä muukaan sopisi raskaaseen rokkaamiseen ja tylytykseen kuin korkeahko ”anselmointi”. Pieniä sovituksellisia hiontoja tosin voisi sinne tänne suorittaa laulupuolelle. Tyylillisesti Heimia osaa olla pudottamatta itseään liiaksi tyylilokeroihin ja osaa säädellä nopeutta ja väkevyyttään tilanteen mukaan. Miellyttävän raastavaa stonerhenkistä meininkiä miehiseen makuun.

Bändi: Ticu Korhonen - laulu, Teemu Aakko - kitara, Petri Saarela - kitara, Petri Henell - Basso, Teemu Hautaniemi - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 21.11.2007




Hell´s Sweat: Chase The Dragon

Muutaman vuoden vanha savolaispumppu veivaa äijäasenteella ja homma on hanskassa. Sanomattakin on selvää, että Pantera on toiminut esikuvana yhtyeelle, vaikka biisit eivät suurelta osin plagioikaan mennyttä suuruutta kuin groovaavuutensa puolesta. Vaikka tartunta onkin musiikillisesti metallinen, välillä tulee jo mieleen, että tässähän kuuntelee aivan silkkaa rokkia. Eli rullaati rullaa, mutta itse biisien karsina tuntuu vähän turhan ahtaalta ja yksiulotteiselta. Soittimet ja asenne ovat hienosti ryhmän hallinnassa. Sävellyspuolelle lisää väriä, tai sitten muussa tapauksessa noita mainittuja pitää kehitellä vielä tuplasti kehyksiin. Potkii jo sopivasti munaskuille.

Bändi: Jusu - laulu, Henkka - kitara, Antti - Basso, Harri - rummut

MySpace

Lisätty 15.03.2008




Hermann Schenker: Gasoline & Grease

Joutsenolainen Hermann Schenker rokkaa ja grindaa kuin viimeistä päivää. Kunnon alavirekohkausta on levyllä reilun kymmenen sävelmän verran, joista alle puolet pääsevät kestoisuudessaan edes minuutin paremmalle puolelle – tai miten sen ottaa, alapuoli voi ollakin rajana mainio, koska asia tulee kyllä selväksi jo siinäkin. Hurja meno tempoo eri vauhdeissa mallikkaasti ja purkaukset ovat paikoin todella toimivia tiukassa yksioikoisuudessaan. Jussi Kaskisen miehekäs ja rehevä karjunta sopii hyvin bändin ominaissoundiin ja aggressioon. Nopean teurastuksen ystäville suositeltava tapaus.

Bändi: Jussi Kaskinen - laulu, Ville Priha - kitara, Jan-Erik Eskelinen - Guitar, Kalle Nurmi - basso, Eetu Nurmi - rummut

MySpace

Lisätty 13.08.2008


Hexcraft: Demo I/07

No johan onkin aikamoista kuraa. Vaikka kuinka päässään pyörittelisi, on vaikea keksiä yhtään hyvää asiaa tästä demosta. Soundit ovat tuhnuiset kuin mitkä, onneksi musiikki ei kuitenkaan aseta niille minkäänlaisia vaatimuksia simppeliydessään. Ei aseta soittotaidollekaan, mutta kummasti tässä osaa joka äijä olla vähän väliä väärässä paikassa väärään aikaan. Ja kyse on kuitenkin materiaalista, jonka perusrunko perustuu doomiin, eikä esim. sointuvaihdoksien pitäisi tulla musikantille ihan täydellisenä yllätyksenä. En täysin ole varma, mitä laulun pitäisi olla, mutta mahtipontista tai ylvästä se ei ainakaan ole. Olettekohan edes selvin päin?

Bändi: Thorgrim - laulu, Corruptor - kitara, Lunatic - basso, Eldfärd - rummut, Harbinger - kitara

MeySpac

Lisätty 18.09.2008




High Hypnotic: Medication

Kouvolalainen, yli viisi vuotta vanha High Hypnotic puksuttaa varmasti melodisen deaththrashinsa varassa. Soittokokemus kuuluu, kyllä nimittäin rullaa komeasti. Bändi lainaa varovasti isoilta tekijöiltä ja keittää lainapaloista näköisensä keitoksen. Pikku Slayer- kaiut seassa virkistävät ja kokonaisuus rokkaa ilmavasti. Monipuolinen laululahjakkuus Sami Kujala tekee hyvää työtä mikin ääressä, monenmoista ääntä lähtee näköjään ihmisolennonkin kurkusta. Niin mainiolta kuin kaikki kuulostaakin, pehmeämmät ja melodisemmat suvannot ehkä jopa pilaavat raisua kokonaisuutta tämän äänitteen kohdalla.

Bändi: Matti Huopainen - basso, Mikko Huopainen - rummut, Sami Kujala - laulu, Eza Viren - kitara, Ossi Viren - kitara

Kotisivu

MySpace

Kontakti :highhypnotic(at)hotmail.com


Lisätty 23.02.2009




The Howl: The Freak Has Born Again

The Howl on pitkän linjan demobändi, tämä tallenne on jo viides totautettu tällä vuosituhannella. Raskaampien vaikuttajien (esim. Pro-Pain, Pantera & Entombed) jalanjäljissä tallustellaan ja bändin maskuliinisuutta on paha mennä kiistämään. Nuottimäärän suhteen ei musiikissa tarvitse juhlia laittaa pystyyn, meno on toteutettu simppelein eväin ja yksinkertaisempikin tämän murjomisen aatteen ymmärtää. Kolmemiehisyyden luomat haasteet on otettu haltuun tyydyttävästi ja tyyli on omansa, vaikuttajista mikään ei puske liiaksi läpi. Biisit ovat tasalaatuisia ja naamaltaan kovia, ehkä pidemmän päälle turhankin yksitotisia. Roisia.

Bändi: Ari Ojanperä - basso, Timo Lindholm - rummt, Hannu Lindholm - kitara & laulut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :thehowlmetal(at)gmail.com


Lisätty 13.08.2008




The Howl: Skins Of Our Backs

No nyt löytyi se mättömetallin Peer Gunt, jota olen aina haeskellutkin. Jos torniolainen The Howl olisi ase, se olisi haulikko, todennäköisesti katkaistu sellainen. Skins Of Our Backs on levyllinen korskeita biisejä, jotka trio paukuttaa sisään niin napakasti, ettei voi kuin hatun ottaa päästään. Soitto on niin yhteenhitsautunutta, kuin 10 vuotta yhdessä soittaneelta kokoonpanolta voi olettaakin. Groovea ja rosoisuutta on mukavasti matkassa, mainiosta ja selkeästä tuotannostakin huolimatta. Kitaristilaulaja Lindholmin karjunta viimeistelee jo muutenkin loistavan ja väännöstä pullistelevan pitkäsoiton. Pää alkaa heilua väkisin, ei auta mikään!

Bändi: Ari Ojanperä - basso, Timo Lindholm - rummt, Hannu Lindholm - kitara & laulut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :thehowlmetal(at)gmail.com


Lisätty 04.11.2010


Human Ground

Pinkan kovimpia taidonnäytteitä on tämä jytinä Eestistä. Bändi takoo rouheata mättöä sotkien sekaan hiukan hempeyttäkin. Sitä tähän ei juuri edes kaipaisi, niin tehokkaalta mättöosasto vaan soundaa. Soundimaailmassa liikutaan Carcass/Arch Enemy-linjoilla, eikä vähiten sen vuoksi että pää-ääntelijänä toimii naaraspuolinen Pille Rand. Soitto on äärimmäisen tiukkaa, tosin loppupuolella alkaa jo epäilyttämään josko sittenkin on vähän koneistettu tuota rytmiosastoa. Mainostavat että käsissäni on kovin Eestissä tehty julkaisu koskaan. Kova on ainakin.

Bändi: Pille Rand - laulu, Tarvo Valm - kitara, Marko Atso - rummut, Raivo Piisalo - basso, Sven Varkel - kitara

Kotisivu

Kontakti :humans(at)humanground.net



Human Waste Disposal Unit: Bullshit Generator

Vesannolla vaikuttava Human Waste Disposal Unit yllättää. Otsikosta nimittäin osasi jo odottaa ties mitä kolmen soinnun ”huumori”pitoista autotalliäänitettä, mutta tässähän onkin ehta levyllinen monipuolista metal-räimettä. Turhankin monipuolista, nimittäin paketti vaatii ankaraa keskittymiskykyä. Tämä ei yllätä, jos tekijäkaarti ilmoittaa arvostuslistalleen akteja Deathista YUP:n kautta Lamb Of Godiin. Bullshit Generator on saanut vaikutteita laajalta alalta, eikä kuulosta oikein miltään tutulta. Vaikka monenlaista osataankin ja kunnianhimo on korkeuksissa, on levyssä sekavuutensa puolesta liiaksikin sulateltavaa. Suuruudenhulluutta tulee kuitenkin jollain tapaa arvostettua, joten miksei nytkin?

Bändi: Matti Nuutinen – laulu & kitara, Erkka Närhi – rummut, Henri Hänninen – basso & laulu, Erno Närhi – kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti : hwduband(at)gmail.com

Lisätty 08.09.2011

IiwanaJulma

Iiwanajulma taasen työntää itseään sekaan nyt niin vahvana vallitsevaan suomenkielisen runttauksskeneen. Bändiä en aiemmin ole kuullut mutta äkkiä arvioiden tyylinä voisin helposti pitää jonkinlaista Kotiteollisuuden ja CMX:n kombinaatiota, tosin materiaali on monimutkaisempaa ja värikkäämpää, soittajia/instrumenttejakin taitaa bändissä vaikuttaa enemmän. Sanoituspuolella bändi käsittelee asioita dramaattisesti kuten tässä lajissa sopiikin jos haluaa tietyllä tavalla tulla vakavasti otetuksi. Biiseissä on selkeitä tarttumakohtia, melankoliaa ja sopivasti myös dynamiikkaa jottei homma ala maistumaan puulta. Tällekin bändille levytys pitkäsoiton muodossa olisi ihan oikeutettua, tällä saralla ei ole helppo välttämättä helppo erottua mutta persoonallisuutta yhtyeestä löytyy kyllä. Vaatisi vielä keikan tsekkaamisen ennen lopullista tuomiota.

Bändi: Ville Hartonen - basso & laulu, Janne Hartonen - kitara & laulu, Teemu Ruokonen - rummut, Timo Hänninen- Kitara

Kotisivu

Kontakti :iiwanajulma(at)hotmail.com



Immortal Angelica: Reminiscence

Kuolemattoman Angelican tuotos vangitsee sulosävelillään välittömästi. Reminiscence on täysmittaisen levyn mittainen, kauniin naislauluin, viuluin, runsain koskettimin ja toki välttämättömien heavysoittimienkin täyttämä, lähes aukoton teos. Musiikki on todella taidokkaasti sävellettyä ja toteutettua, biiseistä löytyy aavemaista draaman kaarta monella mutkalla ja luonnollisen tuntuista, Covenantmaista arktisuutta täydellisessä tasapainossa ja mikään ei töki pätkääkään. No, eihän tässä edes kaikki, kokoonpano on ollut toiminnassa vasta vuoden 2007 puolivälistä ja suurin osa kokoonpanosta on naisia, ehkä voisi sanoa jopa tyttöjä.

Bändi: Satu - laulu & koskettimet, Hanna - kitara & koskettimet, Tuomas - rummut, Jenni - laulu & basso, Aki - kitara

Kotisivu

Kontakti :immortalangelica(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009


Impish: Evolution 2(008)

Impish hämmentää, bändi on niputtanut niin saumattomasti progen, HC- vaikutteet, melodisen maalailun ja äijäenergian. Vaikka vahvasti kitaroihin nojaava rappaaminen sisältääkin muutakin kuin rusikointia, on siinä ja siinä, voiko Impishin musiikkia nimittää kauniiksi. Kovaksi ja kolkoksi kyllä voi. Vokaaleissa olisi kehitysinsinöörille töitä. Antti Karhu on vakuuttava korisija, mutta sovituksissa on kuroteltu välillä vähän laajemmallekin, kuin mihin taidot piisaavat. Hulluutta, taitoa ja sitä jotain tästä orkesterista kuitenkin ehdottomasti löytyy.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.04.2009


Incarnate: Exist To Extinct

Melkoista kohkaamista! Incarnaten juuret ovat melko kaukana menneisyydessä, mutta tuorein demo on vasta bändin kolmas kerta tallenteella. Tällä hetkellä nelimiehisenä toimiva kokoonpano työstää vanhan liiton trashiaan juuri sillä asenteella, kuin sitä soisi kaikkien muidenkin hoitavan. Laulaja Tavastin performanssi kuulostaa hieman huvittavankin peikkomaiselta ja teurastavalta, mutta myös musiikkiin sopivalta. Itse biisit eivät sisällä sulosäveliä sen enempää kuin Slayerinkään vastaavat ja energisyyttä (tai ainakin yritystä) riittää jopa vanhan Kreator- tuotannon malliin. 8 biisin pläjäys 30 minuuttiin olisikin jo paremmilla soundeilla ja kunnon kansissa valmista vaikka kaupan hyllylle asti.

Kotisivu

Lisätty 27.11.2007



Inferal: Terrorized

Bändi mainitsee vaikuttimikseen mm. Metallican, Slayerin ja Testamentin. Ei siis hullumpaa, mikäli arvostaa vanhoja kunnon perusarvoja. Näistä kolmesta mainitusta Inferal tuo eniten mieleen Testamentin 90-luvun kieppeiltä. Mielleyhtymä johtuu suurelta osin itse musiikin ohella laulaja Kruise DeManicin suorituksista, joista tulee paikoin paljonkin mieleen Chuck Billyn moniulotteinen raspikurkku. Samalla myös tuon ajan Testamentin tavoin bändi hallitsee jyräämisen mukavasti, mutta ajoittainen sävellysten puuduttavuus on vaaran paikka kuulijalle. Inferal on perusvarmaa peruspoljentoa ja sehän on aina OK, mutta onko se riittävää, se on toinen asia.

Bändi: Kix - basso & laulu, Kaskine - kitara, Antsu - rummut, Jone - kitara

Kotisivu

Kontakti :inferalmusic(at)hotmail.com

Lisätty 10.12.2007



Infernal Void: Depression

Viitisen vuotta deaththrash- peltoa kyntänyt Infernal Void täräyttää tupaan neljännen demonsa kera. Raskasta meuhkaamista piisaa, vauhtia ja melodiantynkääkin on sekaan saatu sotkettua onnistuneesti. Bändin yleissointi ei kaikesta huolimatta paljoa totutusta demotasosta erotu. Perusaineet ovat kasassa, mutta täkyjä ei ole kuin nimeksi. Viimeinen ja yllättäen suomenkielinen pala Tuhoon Tuomittu nostattaa tunnelman upeine kertosäkeineen täysin yllättäen upeisiin sfääreihin. Eiköhän bändi halutessaan pysty parempaankin.

Bändi: Miika Kiljala - laulu, Jarkko Hyvönen - kitara, Jari Kinnunen - kitara, Marko Korpikoski - basso, Ville Kinnunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :void(at)infernalvoid.com


Lisätty 07.01.09


Infernal Void: Failed In Life

Infernal Void oli perusasioiden suhteen jo kutakuinkin kasassa jo edellisellä Depression- äänitteellään. Bändi työstää ruotsalaissävytteistä vauhtimetalliaan taitavasti, mutta ei edelleenkään järin persoonallisesti. Yleisesti ottaen hyviä riffejä kuitenkin löytyy tukuttain ja biisien tasoon on saatu selkeää noususuhdannetta. Vaikka kuinka hyvin onkin pullat uunissa, se jokin oma olisi likimain välttämätön lisä bändin puuhiin. Kyllä nämä nuottikulut on kuitenkin niin koettua, niin koettua. Soitto, soundit ja biisit siis kuitenkin ylemmällä OK- tasolla.

Bändi: Miika Kiljala - laulu, Jarkko Hyvönen - kitara, Jari Kinnunen - kitara, Marko Korpikoski - basso, Ville Kinnunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :void(at)infernalvoid.com


Lisätty 01.09.2009


Inhale: Demo 2007

Jyrkähköllä asenteella voi runtata kuulijalta hampaat kurkkuun tai saada aikaan vain huvitusta. Inhale ei ainakaan jälkimmäiseen kategoriaan putoa, meno on paikoin hyvinkin svengaavaa. Kahden biisin mittaisen esityksen ekasta veisusta jää selkeydestään huolimatta pienoinen kysymysmerkki ilmaan. Perinteisen tunnelmametallin ja pomppu/asenne-sekoituksen yhtymä ei vielä ota tuulta alleen, mutta kakkosbiisissä alkaakin tapahtua. Asenteen tiukkeneminen, nopeuskasvu, monipuolisempi laulanta ja erilaiset industrialmausteet valmistavat biisistä kunnon rutistuksen, jossa ei turhia lepuutella. Harmin paikka vaan, että lysti on ohi jo ennen kuin huomaakaan. Lisäähän tässä kaipaisi.

MySpace

Lisätty 13.08.2008




Inimicality: Relics Of Disorder

Teknistä death metalia, nyt raadot haisee ja kuolema on tosiasia. Enemmän olisi suonut laatuun panostettavan, volumet katossa saa nipin napin selkoa tästä nuhaisesta julkaisusta. Yhtye on taitava ja biiseissä käytetäänkin varmasti jokainen kikka, missä sinänsä ahdas viitekehys antaa myöden. Kaunomelodioihin ei lähdetä, teknisyys hoitaa musiikissa kaiken tarkastelemisen arvoisen. Vaikka näitä onkin kuultu, vokalisti Raision toiminta hymyilyttää. Enempää ei voi Homo Sapiens- lajike rupisammakolta kuulostaa.

Bändi: Antti Virtanen - kitara, Samuli Virtala - kitara, Heikki Raisio - laulu, Johannes Lahti - basso, Kalle Salminen - rummut

MySpace

Lisätty 15.10.2008


Intervention: World Of Violence

Rovaniemeläinen, aikanaan Megadethin biisejä tulkitsemalla aloittanut Intervention on säilyttänyt myös palasen sitä soinnissaan. Paikoin thrashiin kallistuva nykypaahto on rakenteellisesti onnistunutta työtä ja bändi osaa soittaa. World Of Violence on myös soundeiltaan pätevä itseäänitys, jota ei tarvitse mitenkään häpeillä. Vielä mennään biisien suhteen hiukan välimallin ratkaisulla, nimittäin näillä taidoilla ja soundeilla tekisi helposti jo huomattavasti kovemmankin lopputuloksen. Nyt on onnistuneesta äijäilystä huolimatta vielä tarttuvuus hakusassaan, vaikka perusasioissa ei totisesti napinan varaa olekaan. Odottelemme jatkoa.

Bändi: Tuomo Marttinen - laulu, Johannes Leipälä - soolokitara, Juho Kilpelä - rytmikitara, Joni Lehto - basso & taustalaulu, Ville Alakörkkö - rummut

Kotisivu

Kontakti :thrash(a)gmail.com

Lisätty 14.07.2010


Inthend: The Light Won´t Guide

Eri muodoissa ja eri nimilläkin jo 2004 pauhannut Inthend on päässyt toiseen demoonsa tämän nimen alla. Tyylisuuntana on jonkinlainen death metal- sukuinen paukutus suhteellisen alkeellisessa muotissa. Biiseistä ei kylläkään löydä juuri lajiin liittyvää pirullisuutta tai raskautta, eikä oikeastaan minkäänlaista korvaavaa täkyä muutenkaan. Biisit tuppaavat soljumaan toisesta korvasta ulos ja jättää pienen kummastuksen ideoiden vähyydellään. Kumman ohuet sounditkin on saatu tekeleelle taiottua kielisoittimien alhaisesta vireestäkin huolimatta, eikä soitonkaan puolesta isompia kehuja pysty pistämään liikenteeseen. Vokaalivastuuta toimittavasta ponnettomasta korinasta ei viitsi edes mainita mitään.

Bändi: Jarmo Keskitalo - laulu, Markus Helander - laulu & kitara, Timo Intonen - kitara & koskettimet, Jesse Lahtela - basso, Jarno Nordvall - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)inthend.fi

Lisätty 05.05.2011


Into My Houses: Some Forsaken Ones

Tämä "köyhän miehen metalliooppera" on projektiluontoinen julkaisukanava pääjehun, Tomi Tupiinin aiemmin muille bändeille säveltämilleen biiseille. Vaikka musiikki onkin monipuolista ja detaljoitua, runsasmuotoisuutta korostaa useamman laulajan hyödyntäminen. Näistä revitäänkin irti jo niin monenmoista, ettei kyllästymisen pelkoa ole. Instrumenteistakin löytyy monenlaista sävyä ja aggressioastetta. Biiseissä on paljon kaikkea, mutta mieleenjäävää niukasti hyvistäkin hetkistä huolimatta. Kehno tuotanto syö fiilistä, mutta nollabudjetin tuotteeksi sounditaso on vähintäänkin riittävä.

Bändi: Tomi Tupiini - kitara, basso, rumpuohjelmointi & laulu, Tommi Niemi - laulu, Jussi Virtala - laulu, Teija Ruohoniemi - laulu

Kotisivu

Kontakti :intomyhouses(at)hotmail.com

Lisätty 17.10.2008




Isengrim: Kaaos Ja Käärme

Isengrim on lyönyt läjään 5 uutta biisiä ja pari vuotta vanhan demon perään ja kas näin saadaan kasaan jo eräänlainen omakustannepitkäsoitto. Bändin kylmä ja perinteikäs black metal saa aikaan varsin hyviä viboja. Yhtye uskaltaa käyttää esim. puhtaita lauluja musiikissaan, mutta säilyttää true- kasvonsakin ollen ajoittain hyvinkin raaka ja säälimätön. Tyylisuuntaansa nähden jälki on selkeätä ja bändi soittaa mukavan jyrkästi. Myös sävellykset jäävät mieleen mukavan kylmien melodioidensa ansiosta. Isengrim osaa käsitellä nätisti vähän jokaista mustan metallin aikakautta, mikä on myös aika siisti juttu

Bändi: Thanatar - laulu & kitarat, Wintry - taustalaulu & kitarat

Kotisivu

MySpace

Kontakti :the.lycanthropic.horde(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010


Ivian: Ivian

Mänttäläinen Ivian osaa sulattaa useankin olemassa olevan suomenkielisen bändin puolia yhteen siihen malliin, että kuulostaa jo lopulta itseltään. Suuri osa kiitosta myös V-V Tommisen laulannalle, joka hienoisen alkuärsytyksen jälkeen kuulostaa tietystä hentoudestaan huolimatta erittäinkin sielukkaalta. Mukavaa särmää tuovat myös muutamat sopivan äkkiväärät sovitusjutut ja raskaudesta huolimatta tietynlainen sopiva suomirokkius (lähinnä sävellykselliseltä puolelta tutkailtuna), jonka mm. Stam1na-yhtye karisti jo melko aikaisessa vaiheessa itsestään. Kuitenkin rahkeita ja mielenkiintoa tuntuu piisaavaan vaikka tilutteluun ja kunnon äkäisyyksiinkin tarvittaessa. Näkemystä riittää, toivottavasti tulevaisuuttakin tälle nuorelle yhtyeelle.

Bändi: Ville-Veikko Tomminen - laulu, Aleksi Suoranta - kitara, Petteri Vainio - kitara, Helend Jantsikene - rummut, Tero Vuorinen - basso

MySpace

Lisätty 22.11.2007


Ivian: Mielivankila

Ivian jatkaa mestaruussarjassa. Suomenkielinen, thrash- pohjainen sekamättö iskee jo avausraidalla niin, että kalsarit pyörivät jaloissa. Ryhmän soittohan on ollut aukotonta jo aiemminkin, joten eipä siitä sen enempää. Näin tehokkkaiden sävellysten luominen vaatii taitoa, josta hattua nostettakoon, mutta jokin jää nyt vähän ärsyttämäänkin. Tällä erää se on Ville- Veikko Tammisen jo paikoin yli- eläytyvä tulkinta. Monenlaista yrittäessään (ja onnistuessaankin) äijän pitempien karjuntojen loppuosissa tuntuu olevan jollain tapaa tärkeintä, että niihin on saatu ängettyä kaikki mahdolliset vokaalit mukaan. Tämähän taas kuulostaa huonolta lauantaiaamulta, mikä ei ole tässä yhteydessä hyvä asia. Onhan Ivian silti bändinä mahtava.

Bändi: Ville-Veikko Tomminen - laulu, Aleksi Suoranta - kitara, Petteri Vainio - kitara, Helend Jantsikene - rummut, Tero Vuorinen - basso

MySpace

Lisätty 05.04.2011


IX Diseases: Demo 2008

IX Diseases on ottanut asiakseen soittaa metallinsävyistä kokeellista melodista heavyä. Alkuun on todettava, että äänitteen soundipoliittiset ratkaisut syövät leijonanosan fiiliksistä. Pienestä puolivillaisuudesta huolimatta alkumetreillä käy selväksi, että biisit ja bändin tulkinta ovat todella hyvällä tasolla. Paljon kitaramelodioita, puhdasta stemmalaulua ja isoja kertosäkeitä, kenelläpä niitä vastaankaan mitään on? Tuotannollinen kasvojenkohotus voisi tehdä paljon hyvää, sillä musiikin tasosta tämä juttu ei takuulla jää kiinni.

Bändi: Peppe - laulu, Nurzi - kitara, Jarkko - kitara, Eetu - rummut, Pussi - basso

MySpace

Lisätty 09.04.2009

Järin Möyremä

Hienon nimen omaava Järin Möyremä omaa myös omintakeista näkemystäkin. Jossain mielessä bändi on aika helppo viskata näiden perässähiihtäjien sekaan jotka käyttävät jo tuloksiin johtaneita konsteja menestyä suomenkielisellä lyijyttelyllä. Mutta ei siinä koko totuus ole, huomattavasti monipuolisempaa tarjottavaa Järin Möyremällä kuitenkin on kuin monella muulla. Mieleen jääviä juttuja paljon, mutta toteutuspuoli ja yleisilme jää kuitenkin hiukan heiluvan ja puolivalmiin oloiseksi. Demostahan toki on kyse, mutta tällä kertaa varsinainen hevittely uhkaa latistua ponnettomaksi suomirokkaamiseksi tuon tuosta. Eli tällä kertaa plussaa itse materiaalista, esim. hengityksen loppumiseen tähtääviä lyriikoitakin jaksaa aina kuunnella ihan mieluusti. Miinusta taas ideoiden varsinaiseen ulossaattamiseen liittyvistä puolivillaisuuksista.

Bändi: Ville Varis - kitara & taustalaulu, Arttu Ruotsalainen - kitara, Jussi Ohvo - rummut, Tomi Kankainen - laulu, basso

Kotisivu

Kontakti :jarinmoyrema(at)hotmail.com

Kaarnekorpi: Tulessa kastettu

Tuli, Vesi ja Veri! Siinäpä Tulessa Kastettu- äänitteen biisit ja aihepiirit. Taisteluhevi folk- pohjalla ei liene ihan tämän orkesterin keksintö, mutta kyllä Kaarnekorpi ihan mallikkaasti kortensa lajin kekoon kantaa. Kyllä vaan soi niin komean slaavilaisissa tunnelmissa bändin hevimetalli haitareineen, ettei auta valittaminen. Jotakin petrattavaakin on, esim. tasainen kärinä laulutyylinä ei ehkä juhlista sävelmiä tarpeeksi, vaikka lyriikat ovatkin vakuuttavaa sorttia. Lisäksi konerummut onnistuvat loihtimaan muutenkin kuivasta soundimaailmasta totaalisen hengettömän. Biiseistä ja aineksista ei kuitenkaan tällä kertaa jäänyt kiinni.

Bändi: Kimmo Kellberg - laulu, Tuomas Saari - kitara, Janne Rönkkö - kitata, Juho Savikurki - koskettimet, Lauri Siljander - basso, Pekka Hartikainen - rummut

Kotisivu

Lisätty 09.04.2009




Kalmantach: II

Nämä taas laulavatkin nimestään huolimatta suomeksi. Nuoresta iästään jo toiseen demoonsa edennyt Kalmantach tarjoaa sopivahkon seoksen thrash ja death metal- aineksista. Esikuvia hyödynnetään mallikkaasti, eikä kiinnijääminen mistään sen törkeämmästä plagioinnista ole lähelläkään. Bändi on riittävän jämäkkä toimissaan, mutta lisäripaus raivoa ei ole toki ennenkään näissä hommissa ollut pahitteeksi. Lyyrinen puoli toimii, mutta räyhälaulu jää eittämättä turhan tasapaksun oloiseksi. Biiseissä olisi myös tarvetta enemmän koukuttaville jutuille, nyt riffittelyt jäävät pääosin sinne ihan kivan ja oivaltavan välimaastoon. Eipä silti paskempi tekele.

Bändi: Kari - laulu, Rummut, Mikko - kitara, Lauri - kitara, Janne - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :Kalmantach(at)hotmail.com


Lisätty 23.02.2010




Kalmisto: Re-Possessed

Kalmisto tykittää osaavasti death metaliaan. Mistään tarttuvimmasta päästä bändin sävellykset eivät ole, mutta soittotaidon ja aggression suhteen ollaan vahvoissa kantimissa. Kiekko soundaa äärimmisen hyvältä, alavirekitarat ovat selkeät ja samalla alapäältään potkivaiset. Kitaraherkkua piisaa muutenkin, makoisia sooloja ja tiukkaa stemmakepittelyä kun jaksaa aina kuunnella mielihalulla. Myös Henri Harbergin ääni soveltuu lajiin täydellisesti, murinasta korinan kautta kärinään tuntuisi onnistuvan kaikki mahdollinen. Onneksi melodiset lauluviritelmät onkin jätetty minimiin. Pätevää kauraa, jatkoahan on suorastaan pakko odottaa.

Bändi: Petri Ilvonen - kitara, Teemu Taven - kitara, Henri Harberg - laulu, Tommi Hartikainen - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :petriilvonen(at)gmail.com


Lisätty 24.12.2011


Kaksonen: Demo 2007

Paha Kaksonen -yhtye taisi jo ollakin olemassa, mutta kyseessä on eri yhtye, ja tämä näistä kahdesta epäilemättä pahempi on. Kaksosen murinat nousevat hurjimmillaan sille tasolle, ettei kyllä enää esityskielestäkään ota selkoa. Matalalla vireellä esitetty thrash-paahto uppoaa soitannollisesti kuin isä äitiin, ja bändi on lennokas tulkitsija vaikkei mitään uutta genreen tuokaan. Brutaalin särölaulun lisäksi seasta nostetaan myös puhdasta ääntä, joka ei tässä tapauksessa ole vahvin lenkki, eikä edes ratkaisuna mikään persoonallisuuden huipentuma. Tehokkuudesta ja varmasta perusotteesta plussaa.

Bändi: Ville Koskivaara - basso & taustalaulu, Antti Lähdesmäki - kitara, Miika Vainio - laulua & kitara, Tuomo Rinkinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :kaksonen.band(at)gmail.com

Lisätty 19.01.2008


Kaksonen: Tulvat

Kaksosen ilmaisuun on tullut lisää sielua. Tulvat alkaa erittäin syvällisellä ja hienolla tunnelmoinnilla, josta päästäänkin vauhtiajoihin. Thrashmättö on edelleen se, millä bändi mieluiten operoi, mutta kykyjä riittää selkeästi myös rajumpaan ja hempeämpäänkin suuntaan. Soitossa ei negatiivista mainittavaa löydy ja mainio sävellystaitokin on tosiasia. Laulu toimii murinaosastolla juuri yhtä pelottavasti kuin aiemminkin, mutta puhdas puoli vaatisi jossain määrin petraamista. Tuon kliinin vaihteen astuessa mukaan, kontrasti murinaan kasvaa liiaksi ja samalla putoaa kokonaisvakuuttavuudesta suurehko siivu pois. Kehitys on menossa ehdottoman oikeaan suuntaan.

Bändi: Ville Koskivaara - basso & taustalaulu, Antti Lähdesmäki - kitara, Tuomo Rinkinen - rummut, Miika Vainio - laulu & kitara

Kotisivu

Kontakti :kaksonen.band(at)gmail.com

Lisätty 24.09.2008


Kaksonen: Tuhkasta

Kaksonen on edennyt kolmanteen demoonsa. Kuten olettaa saattaa, suomenkielisellä metallilla erottuminen ei ole helppoa. Puhtain paperein ei siitä selviä Kaksonenkaan, mutta tekee kuitenkin pesäeroa suurimpiin nimiin. Olennaisin uutuus Tuhkasta- demolla on ajoittaiset raivonpurkaukset. Nopeudessa ei ole tosiaan tällä kertaa säästelty, mutta kaaoksesta huolimatta langat pysyvät hyppysissä. Monipuolinen laulu keskittyy rosoisemman pään ilmaisuun ja se onkin ratkaisuna oikea. Hyviä riffejä ja tunnelmia luodaan kyllä, mutta kokonaisuutena ei löydy vielä täydellisen koukuttavaa ottoa.

Bändi: Ville Koskivaara - basso & taustalaulu, Antti Lähdesmäki - kitara, Tuomo Rinkinen - rummut, Miika Vainio - laulu & kitara

Kotisivu

Kontakti :kaksonen.band(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009


Kamala: Päästä Irti

Kamala on keskisuomalaisen naishevin ilmentymä, joka tarjoaa rautakankimaistaryttyilyä. Musiikillisia suuntaviivoja vedettäessä Pantera lienee ollut tyttöjen ajatuksissa jossain määrin, tosin itse soitto on huomattavasti suoristeltu versio. Sooloilla ei koreilla, eikä hyvästä perusosaamisesta muutenkaan tarpeettomasti yritetä poiketa. Pääasiana tuntuisi olevan tiukan paketin tarjoaminen ja siinähän onnistutaan. Näin simppelillä materiaalilla vireet voisivat olla kenties vielä matalammallakin, demo tosin soundaa hyvälle jo näinkin. Biisien tyyli ja vauhti vaihtelevat sopivasti ja lyyrinen puoli tulkintoineen toimivat. En ole varma, tohtisinko tässä tapauksessa hymyillä naisellisen uhon edessä.

Bändi: Karita Kivioja - laulu & kitara, Emilia Peurakoski - basso, Päivi Keski-Säntti - rummut

Kotisivu

Kontakti :karita(at)kamala.fi

Lisätty 12.06.2008


Kamala: Riittämättö

Kamalan tytöille on mennyt nyt palkokasvin osasia nenään kunnolla. Päästä Irti- demosta on kehitytty hurjasti ja vieläpä aivan oikeaan suuntaan. Meno on nyt kaikin puolin vakuuttavampaa ja äkäisempää, soitto ja yleissoundi ovat myös kehittyneet selkeästi. Riittämätön biiseissäkin on aiempaa enemmän munaa, rytmillistä vaikeusastetta ja laulaja- kitaristi Karita Kivioja syöksee varteenotettavat lyriikkansa pihalle varsin vakavaan sävyyn. Kamalassa on edelleen sitä Kotiteollisuus- tyylistä kulmikasta kankimaisuutta, jonka soisi säilyvän jatkossakin. Uusien tuulien haistelu ja monipuolistuminen on kuitenkin ehdottoman toivottua lisää tässä vaiheessa.

Bändi: Karita Kivioja - laulu & kitara, Emilia Peurakoski - basso, Päivi Keski-Säntti - rummut

Kotisivu

Kontakti :karita(at)kamala.fi

Lisätty 22.04.2009


Kameleontti: Vähitellen Vaikenee

Kameleontin vahvuudet ovat onnistunut kielivalinta ja raskaan tarkka kitaratykitys. Itse oveluus kulminoituu kolkkoihin sanoituksiin, jotka huudetaan mukavan monotonisella raivolla musiikin päälle juuri sellaisella jaotuksilla, ettei heti hoksaisikaan kuuntelevansa äidinkieltään. Itse musiikki ei lyriikoiden ja niiden aiheiden lisäksi tarjoile tarttumapintaa kuitenkaan aivan kautta materiaalin. Painoa musiikista kyllä löytyy vaikka muille jakaa, mutta enemmän tämä esitys kaipaisi Wau – elämyksiä sävellyksienkin puolelle. Paketin visuaalinen ideointi muuten erittäin asiallinen ja hieno.

Bändi: Ville Hakasalo - laulu & kitara, Samuli Varis - kitara, Heikki Oinonen - rummut, Riku W. - basso

Kotisivu

Myspace

Lisätty 20.10.2007



Kameleontti: Sarkaimet

Tälläkin kertaa Kameleontti yllättää kuulostamalla todella vähän suomenkieliseltä esittäjältä. Aika vähän kuulostaa bändi edes kotimaiseltakaan, aniharva ryhmä on näin groovaavaa ”raatometallia” aikaiseksi näillä leveysasteilla. Niin soiton kuin laulunkin raaka soundi on iso tekijä Kameleontin brutaaliudessa, mutta kuten yleensäkin, riffien rullaavuuden on lähdettävä soittajien käsistä ja selkärangasta. Hurjuus on käsin kosketeltavaa ja vääntö välittyy täydellisesti ilman varsinaista vauhtitekijöitä, nopeus ei ole Kameleontin ase. Tunteetonta raastoa lantrataan välillä mukavilla pikkujutuilla, mm. puhtailla kitaroilla, mutta täytyy sanoa, että on silti melkoisen tujua ärmättiä.

Bändi: Ville Hakasalo - laulu & kitara, Samuli Varis - kitara, Heikki Oinonen - rummut, Riku W. - basso

Kotisivu

Myspace

Lisätty 24.09.2008



Kameleontti: Leiki kuollutta

Kameleontti on jo kolunnut demopalstojen kärkisijoja tasokkailla EP- äänitteillään niin kauan kuin muistaa. Leiki kuollutta onkin sinkkulohkaisu jo äänitetyltä levyltä, joka julkaistaan toivottavasti vielä syksyn edetessä. Hienosti on tallella Bändin groove ja mitäs muutakaan. Biisi nimittäin rynnii eteenpäin hirven tavoin, runnoen kaiken alleen. Orkesterin vahvuus on se, ettei se kuulosta juuri miltään täkäläiseltä orkesterilta, joitain pieniä yhtymäkohtia voisi hakea ehkä esim. Nicolesta, mutta Kameleontti osaa kuulostaa huomattavasti riemukkaammalta aktilta. Aika näyttää miten käy, mutta kyllä ryhmän konseptihan on ollut kohdallaan jo aikapäivää sitten.

Bändi: Ville Hakasalo - laulu & kitara, Samuli Varis - kitara, Heikki Oinonen - rummut, Riku W. - basso

Kotisivu

Myspace

Lisätty 17.11.2009



Kamikaze Jesus: Promo 2009

Rock/Alternative/Happy hardcorea? No, sellaistahan Kamikaze Jesus kieltämättä soittaa. Varsin alternatiivista onkin meininki, jotenkin ei mieltäisi musiikkiansa metalliksi lainkaan, sen verran juurevasti se on kiinni stonerissa ja rock´n rollissa. Tästä huolimatta se tuntuu tarvittaessa soivan ääriraskaasti, biisit jyräävät nuoruuden innolla ja soittokin on kiitettävän jämäkkää. On vaikea sanoa, kuinka vakavissaan bändi on, melkoista veitikointia kun näyttäisi puuha olevan musiikin vakavanpuoleisesta tylyttävyydestä huolimatta. Bändin yksi video kertoo lopulta enemmän touhun luonteesta kuin koko Promo. This is rock´n roll!

Bändi: Jesse - laulu & kitara, Marcus - kitara, Ile - basso, OttO - rummut

Kotisivu

Lisätty 15.07.2009



Kansalainen: Kompurointia

Kummallista musiikkia kerta kaikkiaan. Yhtyeen esitys jättää omalla tavallaan kylmäksi, mutta herättää kyllä jonkinasteista hämmennystä. Äkkivääriä, mutta sinänsä järjellisiä sovituksia (ja sanoituksiakin) kylvävä musiikki sisältää myös sen sortin melodianvirtaa, etten paikoin pääse ihan taajuuksille, en hyvässä enkä pahassa. Yhden puutteen löydän ainakin ja puutunkin siihen välittömästi, nimittäin laulanta tässä orkesterissa jää sen verran hengettömäksi, että sille olisi toden totta syytä tehdä jotain. Outoa kyllä, en tähän palettiin muutakaan osaa kuvitella, mutta kutsuisin tätä esitystä lähinnä nuottiin puhumiseksi ja se ei vakuuta todennäköisesti moniakaan.

Bändi: Marko M. - kitara & laulu, Antti W. - kitara & Laulu, Eero W. - rummut, Juha P. - basso & laulu

Kotisivu

Lisätty 20.10.2007



Karhuposse

Jostain on tarttunut tällainen Karhuposse-promotus taskuun. En tiedä kuinka elinvoimainen pumppu on kyseessä kun ei oikein ainakaan tällä hetkellä löydy toimivaa kotisivuakaan. Bändi on kaiketi Heinolasta, niinkuin Apulantakin. Jotenkin tästä tuleekin mieleen Appis, tosin kitaroita nämä osaavat viritellä kovasti alemmaksi. Mutta sitten sen hoksaankin, Kornin ja amerikanmeiningin peräänhän tässä huudellaan kuitenkin enemmän. Kolmosbiisi "Kaunis" on kaikkein hävyttömin plagiaatti, meinaan tätä Kornin Untouchables-levyn kuuluisaa avausraitaa (jonka nimeä en muista edelleenkään) kopioidaan jo rakennetta, laulun painotuksia ja B-osia myöten. Miksi? Tulee vähän Smurffit-efekti jo pikkuhiljaa, sen verran huvittunut olo jäi tuosta biisistä ja lopulta koko lätystä. Omaperäistähän tämä, ei kukaan ole Kornia suomeksi koittanut laulaakaan varmaan. Jos tällaisen tekemiseen rahaa laitetaan niin olisi varmasti ihan aiheellista keksiä jotain vieläkin omaperäisempää. No, eiköhän Karhuposselle joku lokero jostain löydy. Oikeestaan ihan sama, itsellä ei ole tapana kuunnella suomeksi musiikkia mikä on tehty jo jenkeissä paremmin. Eli ei nenineen sinne missä muut ovat olleet munineen.

Bändi: Jouni - kitara, Jartsa - kitara, Jarkko - basso, Antti - laulu/koskettimet, Lärä - laulu, Jugi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)karhuposse.com

Lisätty 09.05.2006


Karmaking: Promo 2008

Karmakingin räimerock antaa isän kädestä. Yhtyeen suoruudessa on jotain ihailtavaa ja stonersävyinen lyijyisyys ei ole todellakaan teeskentelyä. Groove on kohdallaan, eikä soitannosta ole muutenkaan pahaa sanottavaa. Laulua myöten kaikki elementit esityksessä puoltavat paikkaansa. Itse biiseistä puuttuu kuitenkin vielä se jokin, alinomaa tuntuu siltä, että samoista aineksista voisi leipoa mehevämmänkin kakun. Omalla asialla orkesteri kuitenkin selkeästi liikkuu, eikä yhteenkään sudenkuoppaankaan varsinaisesti tallata. Livenä luulisi olevan aika mieluista tavaraa.

Bändi: Jussi Vehman - laulu, Jesse Koso - kitara, Sami Petman - rummut, Pekka Saastamoinen - kitara & taustalaulu, Toni Karosvuo - basso

MySpace

Kontakti :karmakingband(at)gmail.com

Lisätty 02.11.2009


Katuva: 204

Kuten ripeämpi jo osasikin ounastella, luvassa on yksi osanottaja lisää suomimetallin kentälle. Katuvan musiikki koostuu thrashista, teknisestä kitaroinnista ja laulutyyliksi on muodostunut karjunnan/korinan vuorottelu puhtaan melodisen hoilannan ohella. Joku ehkä osasi myös miettiä, mikä tästä tekisi erityisen mainittavan ja omaperäisen näillä saavutuksilla. Eipä juolahda mieleen täälläkään. Bändi vetää tiukasti ja määrätietoisesti, eikä biisejäkään voi moittia. Välillä tavara on jopa ihan itsensä näköistä, mutta kokonaisuutena ei vaan koskettavuutta kasaannu tarpeeksi, vaikka rakennuspalikat ovatkin toisiinsa sopivia. Ei silti huonoimmasta päästä.

Bändi: Tuukka Ojansivu - laulu & kitara, Niko Huhtaniemi - basso, Jukka Mustonen - kitara, Kosti Laisi - kitara, Anssi Kivistö - koskettimet - Aleksi Huhtaniemi - rummut & taustalaulu

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Kemistry: A Path Unchosen

Reilun vuoden vanha Kemistry on ottanut asiakseen levittää progevivahteista hevimetallia. A Path Unchosenille on tallennettu treenikämppäolosuhteissa neljän biisin verran näytettä orkesterin nykykunnosta. Biiseissä on nätissä nipussa mielenkiintoista kurvailua ja kaahausta ja isoimmat miinukset voikin laittaa äänitteen tasosta. Yhtye hallitsee monipuoliset ja kitarapainotteisen kuvionsa ihan mainiosti, mutta sinänsä hienosti ideoitu laulutyöskentely kuulostaa välillä valitettavan horjuvaiselta. Yhtyeen olemattomaan ikään nähden kuitenkin lupaavaa toimintaa.

Bändi: Tommy - kitara & laulu, Vesku - basso, Juha - rummut, Atte - kitara

MySpace

Lisätty 09.04.2009



Keoma: A Time For You

Parin vuoden ikäinen Keoma on osannut yhdistellä hienosti varmasti monia miellyttäviä osa- alueita. Selkeästi omaksuttavaan rokkikaavaan on mahdutettu roppakaupalla komeita melodioita niin soittimille, kuin muutenkin mahtaviin lauluosuuksiin. Lisäksi yhtye flirttailee hienosti amerikkalaistyylisten raskaiden elementtien kanssa ja päälle on ripoteltu vielä progemamausteitakin. Ylimääräisiä vitkuttimia ei kaivata – kaksi kitaraa ja persoonalliset riffit ajavat asiansa. Joka biisillä ei päästä vielä täydellisyyteen, mutta kokonaisuutta tarkastellessa ei ole epäilystäkään, etteikö bändi voisi pärjätä hyvinkin pitkälle.

Bändi: Jussi Vehman - laulu, Jesse Koso - kitara, Sami Petman - rummut, Pekka Saastamoinen - kitara & taustalaulu, Toni Karosvuo - basso

MySpace

Kontakti :keoma123(at)gmail.com

Lisätty 19.03.2011


Kiln: Keepsake

Eipä ole ensimmäinen bändi Jyväskylästä, joka on kutakuinkin valmista tavaraa ja vakuuttaa nimenomaan raskaassa ja melodisessa death/ thrash- sarjassa. Kiln sekoittaa sopivasti asennetta, vauhtia ja kauniita sointukulkuja ja soundaa komean raskaalle. Paikoin, useimmiten nopeimmillaan bändi käyttää At The Gates- voimakeinoja, joka ei ole huono asia sekään. Metsään mennään ainoastaan siinä vaiheessa kun laulua aletaan vetämään nuottiin, koskapa tuo korina tuntuisi toimivan Kilnin musiikkiin täysin riittävästi. Mitähän näille ko. kaupungin kuolobändeille keksisi, kaikkia kun ei viitsisi kuukauden bändiksikään oikein laittaa?

Bändi: Niko Mäenpää - laulu, Joni Turpela - basso, Matias Lappalainen - rummut, Niko Tourunen - kitara, Oskari Villanen - Kitara

MySpace

Lisätty 13.07.2009



Kiln: Piece Of Peace

Jyväskyläläinen Kiln on synkeäsointinen death- ja thrash metaliin pohjaava akti. Piece Of Peace on hyväsoundinen ja huolellisen oloisesti väsätty tekele. Tämä koskee kuitenkin vaan toteutusta, on nimittäin aika hankala saada koko kiekon ideasta kiinni mistään kulmasta. Riffejä ja osasia kyllä sinkoilee, mutta mikään ei oikein vaikuta liittyvän mihinkään, eikä jää kyllä mieleenkään mitään. Soitto toimii, eikä tasapaksu, pääosin öristy laulukaan mikään varsinainen ongelma ole. Koukuttavien sävellysten puute sen sijaan on. Paha sellainen.

Bändi: Niko Mäenpää - laulu, Joni Turpela - basso, Matias Lappalainen - rummut, Niko Tourunen - kitara, Oskari Villanen - Kitara

MySpace

Lisätty 14.07.2010



Kinkajou: The Dreams Below

Espoolaisen Kinkajoun punkhenkinen metallirock jättää sekavan vaikutelman. Bändi roiskii ihan miehekkäästi, mutta jämäkkyyden kanssa on vähän niin ja näin. Biisien kanssa tuleekin ne isommat ongelmat, ne kun eivät oikein tunnu edustavan riittävästi mitään mainituista lajeista, vaan jäävät eräänlaiseen tyylityhjiöön, mauttomaan ja hajuttomaan tilaan. Melkoisen melodiattomaksi jääneet sävellykset eivät kartuta juurikaan musiikillisia muistilokeroita, vaikka boogie välillä on löytyvinäänkin. Järkeä ja jämeryyttä pitäisi löytyä jo olemassa olevan asenteen rinnalle.

Bändi: Ramses - kitara & laulu, Jussi - kitara, Kristus - basso, Osku - rummut

Mikseri


Lisätty 19.03.2011


Kirofoni: Taakka

Seinäjokelaishelsinkiläisen Kirofonin takomisessa on tarkemmin ajateltuna ainesosia todella monen suomenkielellä laulavan raskaan orkesterin puuhista. Hiljaa-kovaa-hiljaa- meiningin ja tiukkuuden myötä Kotiteollisuus voisi olla yksi vertailukohta, triostakin kun on vielä kyse, mutta biisit ovat kuitenkin monipuolisempia ja metallisempia. Bändillä on myös kevyempääkin otetta paljon, kuten myös poppiotetta. Bändi soittaa tiukasti ja kaikki soittimet ovat tietenkin lyömäsoittimen asemassa. Vaikka kokonaissumma onkin monipuolinen ja monipersoonainen, en oikein keksi mikä Kirofonista tekisi mitenkään erityisen omaperäisen. Päätösbiisi Kannan nostaa koskettimineen tunnelmaa huomattavasti ja tästä on kuin onkin hyvä jatkaa.

Bändi: Tomppa - laulu, kitara & koneet, Vesku - basso, Welho - rummut & perkussiot

Kotisivu

Kontakti :posti(at)kirofoni.com

Lisätty 13.08.2008


Kivimetsän Druidi

Tässähän nyt kadotellaan prinssejä ja poltellaan neitoja oikein urakalla! Tästä Kristallivuoren kansa tuskin riemuitsee? Kouvolalainen Kivimetsän Druidi pimputtelee ”jos metsään haluat mennä nyt”-metallia ammentaen hiukan Moonsorrowin ja Finntrollin touhuista. Ote on kuitenkin huomattavasti kevyempi ja homma nojailee sinänsä miellyttävään naislauluun sekä koskettimiin. Särölaulu taas on sen verran ponnetonta, että voidaan ajoittain puhua jo latistavasta vaikutuksesta. Soitto saisi rytmiosastolla olla tiukemmissa puitteissa, vaikkei suoranaiseen räpeltämiseen sorrutakaan. Keskiaikaa ja kelttiläisyyttä ihannoiva kuviointihan on pidettyä, sillä puolella touhu hallitaankin hienosti.

Bändi: Joni Koskinen - laulu & kitara, Antti Rinkinen - kitara, Jouni Riihelä - basso, Antti Koskinen - koskettimet, Lukas Pearsall - koskettimet & puhelin, Annika Laaksonen - laulu, Jani Rämä - rummut

Kotisivu

Kontakti :harrij.koskinen(at)pp.inet.fi



K- Machine: Can´t Stop The Machine

Demon nimen mukaan eivät olisi kykeneväisiä pysäyttämään konetta, mutta vakuuttavasti tuntuisi yskähtelevän kuitenkin. K- Machinen laji on niin omituinen, ettei siitä ota oikein mitään tolkkua. Soitto on horjuvaa, mutta itse musiikki taas osoittaa, ettei kyseessä voi olla ihan tyhjäpäiden puuhastelukaan. Myös soundit ovat hankaloittavan tunkkaiset, ideoista saa kuitenkin jotenkuten selvää ja kaikkea kummallistahan sieltä löytyy. Ikään kuin CMX:n kaikki mielettömimmät aivoitukset olisi purkitettu rankemmalla otteella autotallistudiossa putkeen munattoman kähinä-köhinälaulun kera. Ei svengaa, ei sytytä. Outolintuja olette, i´ll give you that!


Lisätty 24.09.2008


Koalitio: Valurautaiskelmä

Viime vuoden alussa startannut Koalitio markkeeraa itseään termillä ”paniikkihäiriintynyttä luomumeteliä”. Määritelmä osuu hyvinkin maaliinsa, musiikissaan on monenlaista vaikutetta ja myös paljon omia oivalluksia. Sanoituspuolellakin muistetaan pitää punainen lanka visusti piilotettuna, joten yhtyettä voisi pitää helpostikin esim. Y.U.P: metallisempana velipuolena, sen verran muljailevaa on meininki. Homman tarttuvuuden hoitaa pitkälti bändin oma soundi, itse biiseistä ei siihen kuitenkaan suotavassa määrin ole. Pieni raakileisuus haittaa myös, mutta bändi ei voi näin lyhyellä elinkaarella vielä koviin korkeuksiin yltääkään. Huonompiakin ponnahduslautoja äänitteiden ihmeelliseen maailmaan on varmasti todistettu.

Bändi: T. Niemi - laulu, H. Sipilä - kitara, M. Romppainen - basso, K. Ahlfors - Rummut

Kotisivu

Kontakti :koalitio(at)koalitio.org

Lisätty 18.09.2008


Kodittomat: Forget The People

Englannin kielen käyttö suomalaisen nimen omaavalla bändillä antaa hiukan epäjohdonmukaisen kuvan. Musiikin sisältö jatkaakin sitten samalla linjalla. Seassa on progea, asennetta, slovareita ja melkein punkiakin. Vaikka tyyli hajoilee biisien välillä, eikä punaista lankaakaan ole, voidaan todeta, että kyllähän tässä soittaa ja säveltää osataan. Ainoa varsinainen miinus tuleekin kitaristilaulaja Salmisen toimista. Lähestymistapaa on jos jonkinlaista, mutta yksikään ei oikein laita nyökyttelemään hyväksyvästi. Hommaa pitäisi leipoa läjään järeällä kaulimella ja keskittyä niihin alueisiin, joilla peli käy parhaiten. Liika uho ja äkäily eivät vaikuttaisi olevan niitä, melodiat ja pikkunäppärien koukkujen taitaminen sen sijaan voisivat ollakin.

Bändi: Vilpertti Salminen - laulu & kitara, Joni-Miikka Merilahti - kitara & taustalaulu, Niko Muurinen - bassokitara, Petri Kyynäräinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :kodittomat@hotmail.com

Lisätty 05.05.2011


Korina: Musta valkeneva hullu

Kahdella jäsenellä puksuttava Korina ei itsessään korise, vaan luottaa enemmän melodisiin ja puolimelodisiin ääntelyihin. Jonkinlainen identiteettikriisi yhtyeellä taitaa olla, sillä levyltä löytyy kaksi paria biisejä eri kielellä esitettyinä. Suosittelisin keskittymään englantiin, suomeksi laulettuna tämä materiaali tipahtaa Mokoman ja Stam1nan imusta kuin telkkä pöntöstä. Jälkimmäisenä mainittu tulee monin paikoin mieleen mm. käytetyistä laulukuoroista. Biiseissä on ihan hyviä jippoja, mutta ei oikeasti mitään tajuntaa laajentavaa. Lisää materiaalia, treeniä ja porukkaa kasaan vaan ja nopsaa.

Bändi: Juho Mikkonen - Rummut, Jussi Lämsä - Laulu & kielisoittimet

Kotisivu

Kontakti :juho(at)korina.fi

Lisätty 21.01.2008


Korina: Julma Maa

Korina on kerännyt viime demosta selkeyttä ja jäsenistön määräkin on kasvanut ihan oikean bändin tasolle. Esityskielikin vaikuttaisi vakiintuneen kotoiseksi, mikä toki on valintana toimiva. Bändi on tarkkasoittoinen ja biisivalikoimassa löytyy hyviä ja kipakoita ralleja, jotka myös tarraavat. Nopeutta, mättöä, kuoroharjoituksia ja kitarantilutusta on siihen malliin, että korkeahkosta onnistumisprosentista tuntuu tälläkin kertaa olevan vastuussa enemmän Stam1na kuin Korina. Potentiaalia porukassa selkeästi on, mutta jatkossa sitä soisi käytettävän muuhunkin kuin apinointiin.

Bändi: Jaakko S. - kitara, Juho - rummut, Jussi - laulu & kitara, Jaakko K. - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :juho(at)korina.fi

Lisätty 07.04.2009




Korpikuusen kyynel: Sense The Dreadful Hours

Eipä voinut taas nimen perusteella oikein päätellä mistä on kyse. Korpikuusen kyynel ei siis ole menninkäismeininkiä, vaan varsin toimivaa hevirokkia naislaulun voimin. Musiikki on omailmeistä ja sopivan hittikaavoitettua, eikä yleinen toteutuskaan juuri onnu. Bändin soitto kulkee hienosti ja meno on pidetty juuri sopivan simppelinä. Maija Nyströmin laulu on taitavaa, mukavan heleää ja kestäisi vertailun alan yrittäjien keskuudessa mainiosti. Mietityttämään jääkin ainoastaan, onko nimivalinta ihan oikea tämäntyyliselle englanniksi laulavalle orkesterille?

Bändi: Joni Meriläinen - basso, Leeni Mäkilä - rummut & laulu, Maija Nyström - laulu, hammond & koskettimet, Ville Paukkunen - kitara, Jorma Roine - kitara

Kotisivu

MySpace

Kontakti :noperskeles(at)korpikuusenkyynel.com

Lisätty 22.04.2009