blood
 
 
 


Aadolf arvostelee demobändejä
(Suuri osa artikkeleista julkaistu nyttemmin edesmenneessä Hamara- lehdessä, sekä Inferno-lehdessä)



A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

Aberrant Vascular

Nimikin kertoo että jotain kummallista on odotettavissa ja mielleyhtymä ei muodostu ihan suotta. Ensimmäisenä tulee mieleen jo esikuvinakin mainittu Arcturus, ainakin sen verran monesta suunnasta tätä soppaa hämmennetään. Myös vokalisointi muistuttaa selkeästi Arcturuksen Garmin ääntelyä. Aberrant Vascularia kuuntelee varsin mieluusti, joskin ehkä pitäisin vielä enemmän jos näitä musiikin aiheuttamia kieroja mielikuvia voitaisiin luoda hiukan enemmän kitaran avulla. Nyt kaikki mieleenjäävä venkoilu on hyvin pitkälti syntikoiden aikaansaannosta. Kerrassaan mielenkiintoista musiikkia, jota ei takuulla ole tehty minkäänlaista menestystä silmälläpitäen. Hauskinta tässä on se että musiikki on saatu kuulostamaan tahallaan ristiriitaisilla ja väärillä nuoteilla varsin hienolta. En tiedä vaatiiko se sitten nyrjähtänytttä sävelkorvaa tai onko kyse vaan vahingosta. Tai kestäisikö tätä edes sulatella levyn mittaa.

Bändi: Lumi - laulu, Sade - kitara, Juno - rummut, Leca - basso, Mr. Rych - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 28.12.2005



Aberrant Vascular: Pelopia

Vanha tuttu jatkaa Arcturusmaista seilaamistaan mielipuolisuudessa. Musiikillisesti yhtyettä ei voi lokeroida yhtään mihinkään. Vaikka itse musiikki edustaisikin hetkittäin erilaisia metallin alalajeja, laulaja Vladimir Lumin kohtalokkaasti vaikeroivat (ehkä jo liiankin yksiulotteiset) julistukset ja syntetisoitu kieroilu leimaavat musiikin Aberrant Vasculariksi. Tällaisella musiikilla on helppo jäädä ihmisten ymmärryksen ulkopuolelle, mutta pitäviäkin (=hulluja) takuulla löytyy. Poikkitaiteellisuus on iloinen asia ja eniten siitä nauttii varmaankin usein sen toteuttaja. Tämä bändi sopii ihmisille, jotka arvostavat silloin tällöin yksityiskohtia, uskallusta ja vinoutta enemmän kuin järkeä tai biisejä. Tunnustaudun.

Bändi: Vladimir Lumi - laulu, Heikki Pöntinen - koskettimet, Pasi Kärkkäinen - basso, Antti Salo - kitara

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 27.12.2007



Absurdist: Better Make Your Art Work

Nyt on omaa näkemystä pelissä! Absurdist on valmistanut promonsa omatoimisesti ja rosoisuudessaankin jälki viehättää. Tulos on häilyvän metallinen, keitos kun on myös punkkia, progea ja yleistä tunnelmasekoilua ja soittimissakin on viulu ja ties mitkä marimbat kuuluvassa osassa. Poukkoilua sietää ja oikeastaan janoaakin, sillä vaikka välillä hämärtäisikin, seuraava riffi/osio voi olla taas palkitsevampi. Kotimaan tasolla on mm. Deep Turtle saanut muinoin aikaan vastaavan häiriintyneen hurmoksellisen sekavuustilan, mutta Absurdist on lisäksi hittipitoinen seos hulluutta. Nelibiisisen koitoksen loppuun sisällytetty outron tapainen elektroinstrumentaali kertoo sen, mikä huulilla jo pyörikin: Tällaista ei voi opetella.

Bändi: Antti Lahti - rummut, loimusametti, skedepunkki, Eemeli Hakala - laulu, kitara, Sega, läskinaamailu, Kalle Hakala - basso, solmutukka, tietokoneet, Timo Korpi - kitara, laulu, sanat, reklamointi, yliopistoenglanti

Kotisivu

Kontakti :timo.korpi(at)gmail.com

Lisätty 06.04.2009



Abysmalia: Quid Humanum Est

Abysmalia on kolmejäseninen projektiluontoinen kokoonpano. Mielenkiintoista tavaraa laitetaan ilmoille, Quid Humanum Estissä on paljon kaikkea tasokkasti esitettynä ja teoksen pituudenkin huomioon ottaen siitä voitaisiin puhua täyspitkänä. Itse musiikki on kliiniä thrashia, johon on saatu onnistuneesti sekoiteltua kaikenlaista vänkää. Louhinnan ja monimutkaisen tykityksen vastapainoksi tarjoillaan kauniita suvantoja, eli hellittääkin osataan sopivasti. Vaikka varsinaista uutta ei tämän myötä musamaailmaan tuodakaan, biisejä osataan todellakin tehdä ja soittaa niitä upeasti. Seuraava askel voisi olla kasvattaa Abysmalia ihka oikeaksi ja täysveriseksi yhtyeeksi?

Bändi: Jouni Koskela - laulu, kitarat & ohjelmointi, Marko Nikula - puhtaat laulut, Antti Jylhä - basso

MySpace

Lisätty 17.11.2009



Ace In a Hole: Hold Forth

Ace In A Hole täräyttää pöytään onnistuneen 7 biisin paketin. Vuodesta 2005 kerätty soittokokemus kuuluu, hardcoren makuinen raivometalli taittuu siihen malliin, että tässähän hengästyy kuulijakin. Hold Forth soundaa hurjan hyvälle, juuri rosoisempia kitaroita ei voisi kuvitella tällaisella selkeysasteella. Huutaja Henri Arfmanin ohimosuonet olettaisi olevan todellisella koetuksella tässä menossa, ilmaa ja kitarisoja ei nimittäin käytetä millään säästöbudjetilla. Biiseissä voisi olla tarttuvaa vielä vähän enemmän, vakuuttavuutta on jo ylijäämäksi asti.

Kotisivu

Kontakti :Postmaster(at)aceinahole.com

Lisätty 06.04.2009



Adamantra: Promo 2008

Adamantran promo on lohkaistu jo taltioidulta pitkäsoitolta, joka odottaa julkaisijaansa. Kyseessä on nimimiehistäkin kasaantunut ryhmä, joka sekoittelee onnistuneella konseptillaan progea, sankariheviä ja taidonnäytteitä vapaassa muodostelmassa. Yhtyeen soitanta toimii kuin rasvattu, enkä uskoisi kenelläkään olevan sanomista yksilösuorituksiinkaan. Näyttö on sen verran vahvaa, että luulisi tällaisen julkaisun järjestyvän ilmoitusasia- luontoisesti. Biisit ovat pitemmänpuoleisia, kuten lajissa on usein tapana, mutta siitä ja lukuisista osaista huolimatta aika ei käy pitkäksi yhdenkään sävellyksen kohdalla.

Bändi: Jukka Hoffren - basso, Panu Kiskola - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Mikko Sepponen - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :band(at)adamantra.com

Lisätty 09.10.2008



Aeons Coven: Suicide Architect

Jo on termit, Aeons Coven soittaa Dracula doom metalia. Kuvaavaa onkin, musiikin voisi helposti kuvitella monin paikoin kauhuelokuvan taustalle. Ominaista bändin musiikille on olematon kiire ja viipyily ja runsaalla kaiulla toteutetut kitara- ja vokaaliosuudet ja laulu on myös suurimmaksi osaksi silkkaa hämyilyä ja huhuilua. Oma tunnelmansa EP: ltä eittämättä löytyy ja kerrankin voi todeta huonojen soundien puolustavan paikkaansa äänitteellä. Kalmaa löyhkäävästä neljästä biisistä ei erityistä hittimatskua löydy, mutta kyllä vaan on mieleenpainuva pläjäys.

Bändi: Edward Hell, Shabnock, Tony Politi, Buck Javelins

Kotisivu

MySpace

Lisätty 13.07.2009



Aeons Coven: Selling Soul To Devil

Dracula doom metalin lähettiläät ovat palanneet. Musiikista löytyy edelleen monenmoista. On eritasoista gootteilua, verisiä teemoja, Type O Negativemaista fiilistelyä ja soitantoa. Mukana myös vaihtelevasti esiintyvää kauhuteemaa, jota säätelee merkittävimpänä osatekijänä vokalisti Edward Helsingin häiriintyneen oloiset ja vaikeroivat lauluosuudet. Suoranaista verrokkia on orkesterille vaikea löytää, mutta siitäkään huolimatta tämän äänitteen parissa ei tunnu syntyvän keskivertoa mainittavampia tunnejälkiä sielun perukoille. Persoonallisuudesta erillinen kunniamaininta kaikesta huolimatta.

Bändi: Edward Hell, Shabnock, Tony Politi, Buck Javelins

Kotisivu

MySpace

Lisätty 24.01.2011



Afloat: Something Like Nothing

Grungehenkistä kertosäeheavyä Keravan suunnalta. Kahden biisin demo on nimetty harvinaisen osuvasti. Yhtyehän soittaa ja osaa muodostaa biisejä vaivatta, mutta jokin sisimmässä sanoo, että pään ei tule tämän tahdissa nyökkyä. Afloatia vaivaa jonkin sortin energiattomuus, maailmassa on kuitenkin vastaavan tyylisuunnan tekijöitä, jotka tempaavat kuulijan mukaansa aivan kysymättä. Kaikki laulusta lähtien tuntuu vaan melkoisen tasaiseksi tallatulta ja särmättömältä, henkeä ei esitykseen osaa kuvitellakaan, vaikkeivät sävellykset heikoimmasta päästä olekaan. Ei edes miljoonan dollarin soundeilla, joista tosin voisi olla pientä vetoapua.

Bändi: Matti - basso, Heikki - rummut, Mikko - laulu & kitara, Juho - kitara

Kotisivu

Kontakti :hatemail(at)afloatband.com

Lisätty 13.02.2008



Afubad: Death Medicine

Ensi tahdeilla käy selväksi, että tässä bändissä on jotain. Reaktio on ehkä vastaava kuin joskus Stam1na- yhtyeeseen tutustumisen yhteydessä, sellainen metallinen raikkaus on aistittavissa. Afubad ottaa hienosti ulkometalliset vaikutteensa mukaan leikkiin, eivätkä ne närästä seassa tippaakaan. Suorista biiseistä huolimatta seassa on runsaasti pikkubongattavaa ja ne palvelevat kokonaisuutta hienosti. Persoonallinen soppa tuo välillä mieleen testosteronisemman version Lapkosta tai Y.U.P:sta, vaikkei musiikissa ole paljoakaan yhtäläisyyksiä näihin. Lauluun soisin hiukan lisää väkevyyttä puhtaalla puolella ja ne pienetkin korinayritykset olla voisivat olla tarpeettomina poistettavien listalla. Hienoa kamaa kerta kaikkiaan, järkeä ja järjettömyyttä nätisti nipussa.

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 15.03.2008



Afubad: Settled Mind

Tämän kohdalla olisin ollut jo valmis lyömään vetoa tietynlaisesta laadukkuudesta. Afubad lunastaa odotukset ja vähän enemmänkin uudella demollaan. Play- nappulan painalluksen jälkeen Settled Mind ei päästä otteestaan, mielenkiinto bändin koukeroita kohtaan vain yltyy kuunneltaessa. Tyyli ei ole olennaisesti muuttunut, samaa hyvänmakuista sinkoiluahan orkesteri edelleen suoltaa ja jo yksittäisistä biiseistä löytyy tuon monipuolisuuden seasta varmasti jokaiselle jotain. Elias Puukarin metallikarsinan ulkopuolelle hienoisesti sijoittuva laulu tuo edelleen mieleen Lapkon Ville Maljan ja kylvää sekaan eräänlaista toivottuakin raikkautta. Jokohan Settled Mindin myötä tärppäisi?

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 09.04.2009





Agonizer


Tämä bändi on nyt väärällä palstalla. No pojat tuskin joutuvat demojaan kyllästymiseen asti lähettelemään. Voimallinen tunnemetalli on musiikin laji ja homman nimi kokolailla "pro". Lajityyppi on ainakin minun korviini ollut jo viime aikoina jokseenkin yhdentekevä, mutta Agonizer on onnistuneesti lisännyt teknisillä ratkaisuillaan odottamatonta draivia touhuun. Laulajan ulosanti on persoonallista, sopivan karheaa jylinää joka ei kaipaa edes kovin kummoisia korkeuksia säväyttääkseen. Koskettimilla on osattu tehdä juuri se mitä niillä mielestäni metallissa pitääkin, eli ujuttaa enimmäkseen sinne pinnan alle ja tuoda taas esiin tarpeen vaatiessa. Hankala tätä on arvioidakaan kun kaikki osaset on niin hollillaan kuin vaan hevissä voi. Kova demo, kova bändi. Ei vaadi isompia selittelyjä.

Bändi: Modi - laulu, Jazzo - kitara, Jonez - kitara, Tony - rummut, Tuzah - basso, Mike O.D - koskettimet & taustalaulut

Kotisivu

Kontakti :agonizer(at)email.com





Aggression Overload/Warpath: Split


En ole kuunaan ymmärtänyt splittilevyjen valmistamista, mutta nytpä on oikein splittidemo kourassa. Puoliskon aloittava Aggression Overload esittää kovin kimakkasäröistä kaaosta black metal -hengessä tuskaisilla vokaaleilla ja ärsyttävän napsuvilla sähkörummuilla. Biisit sinänsä ovat selkeitä, mutta paria hyvää koukkua lukuun ottamatta pistekoppa jää aika lailla nollille. Jälkimmäisenä kohkaava Warpath onkin jo hiukan henkevämpi tapaus. Ryhmä takoo ihan näppärästi ja vielä mustemmin kuin alkupala, mutta ei jaksa kyllä sen kummemmin säväyttää, totisuudestaan huolimatta. Lauluosaston mielipuolisuus on ehkä piristävä lisä muutoin kuivahkoon tarjontaan nähden. Muutama sävykäs juttu siellä täällä, mutta eipä näitä ainakaan kahta putkeen kestä siltikään.

Bändi (Warpath): Nekrozar - laulu, Morbus - leadkitara, Tyrant - kitara, Panzerfaust - rummut, Torchbearer - basso

Warpath Kotisivu

Kontakti :warpath(at)vituttaa.net

Lisätty 21.01.2008



Akathartos: Dying Generation

Akathartosin “pääsy” palstalle on vähän siinä ja siinä, sen musiikkiin kun ei ole käytetty kielisoittimia, eikä mitään sinne päinkään. Yhden miehen orkesteri saa kuitenkin elektronisestikin komeita tunnelmia aikaiseksi. Kyse on lähinnä jumputuksesta ja erilaisista syntetisaattorikuvioista, joita ehkä lapsikin osaisi tehdä ja sekaan vokalisoidaan eri tyyleillä, joissa ei mitään varsinaista talenttia esiinny niissäkään. Joku taika joka tapauksessa saavutetaan, liekö sitten sotilaallisen, paikoin puuduttavankin toiston avulla, vai sävelmillä muuten vaan, mutta näinhän käy. Vielä on sellainen ongelma, että tälle produktiolle on lähes mahdotonta keksiä mitään varsinaista järkikäyttöä.

Bändi: Samuli Reivilä - kaikki

Kotisivu
Lisätty 17.02.2010



Alarma: Endless Marceau

Alarma kokeilee monenlaista ja tuloksena on tunnistettavan persoonallista musiikkia. Kitarapohjainen kieroilu murinalauluilla ei edusta progeosastoa, ei tilutusta, eikä death metalia, mutta jotakin tähän on näistä mukaan tarttunut joka tapauksessa. Kitaratyöskentelyn ja riffien suhteen löytyy maukkaita ideoita, mutta se ei takaa kuitenkaan kaikkea. Biisit ovat jääneet hyvistä ideoistaan huolimatta aivan liian sekavalle tolalle. Kiinnostavuutta se ei pysty täysin pyyhkimään, joten jatkossa Alarmaan on varauduttava mielenkiinnolla.

Bändi: Arto – rummut, Ilu – kitara, Antti – kitara, Antti – laulu & basso.

MySpace

Kontakti : villeoskari(at)yahoo.com

Lisätty 08.09.2011



Alecrate: One Man´s Faith

Alecrate jättää suuhun epämääräisen maun. One Man´s Faith kuulostaa omatekoiseksi demoksi ihan tasokkaalta tuotokselta. Bändin raskasmetallissa on sen sijaan hankalampi sanoa juuta tai jaata. Oikeaoppisesti rakennetuista biiseistä ei tuppaa vaan jäämään mieleen muuta, kuin että hyvältä soundaa. Mikä kummallisinta, tämä alkaa suorastaan ärsyttämään pitemmän päälle, eikä kiekkoon osaa lopulta suhtautua oikein mitenkään. Yhtyeen groovessa ei ole moittimisen sijaa, eikä kyllä soittotaidossakaan, se jokin on vaan jossain katveessa totaalisesti. Lisäksi suomenkieliset välihölinät eivät oikein naurata, liekö sitten tarkoitus?

Bändi: Jarno Laakkonen - basso, Ari Timonen - kitara, Henry Bomb - laulu & kitara, Simo Järvelä - rummut

Kotisivu

Mikseri.net

Lisätty 17.02.10



All Restored: Illusions

Forssasta tullaan ja aatteellisella pohjalla on hevin ilosanoma levityksessä. Kristillistä heavyä soittava All Restored on varsin tuore kokoonpano ja tämä debyyttidemo on saatu purkkiin vuoden 2007 aikana. Biiseissä on useampaakin metallista vaikutelmaa, käypää riffittelyä on kevyesti yli puolet esitetystä materiaalista, loppujen jäädessä mitäänsanomattomiksi plagiaateiksi isompien tekemisistä. Biiseistä kokonaisuutena toimii parhaiten avausraita Ready To Die, muut taas taiteilevatbkasassa pysymisen ja leviämisen rajamailla, paljolti puutteellisen tuotannonkin takia. Tiiviimpiä ideoita ja treeniä kehiin.

Bändi: Tuomas Kannisto - basso, Janne Heiskanen - laulu, Lauri Virkkula - rummut, Jaakko Immonen - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)allrestored.dy.fi


Lisätty 07.10.2008



Amarantine: Awakening

Helsinkiläinen Amarantine on perustettu vuonna 2007. Porukalla on yhteistä kokemusta kertynyt jo ennen tätäkin, joten ei ole ihme, että Awaken on täysin valmista tavaraa. Tyylisuuntana on hyvin mustasävyinen death/dark metal runsaine koskettimineen ja örinöineen. Dimmu Borgir- nimi putkahtelee mieleen ajoittain, mutta todellisuudessa tässä liikutaan huomattavasti atmosfäärisemmillä asioilla. Pitkähköissä biiseissä on hienosti vaihtelua ja kylmää tunnelmaa, ehkä viikinkivaikutteetkaan eivät ole täysin poissuljettuja. Äänite kuulostaa todella painavalta ja stabiililta tekeleeltä, joten tuskinpa tarvitsee diiliäkään loputtomiin odotella.

Bändi: Toni - laulu, Perttu - kitara, Jarno - kitara, Roni - basso, Nino - koskettimet

MySpace


Lisätty 06.04.2009



Amarantine: Delirium Passage

Amarantine vakuutti jo debyyttitekeleelläänkin, ollen täysin valmis bändi. Delirium Passage jatkaa samalla tiellä, synkän rankka ja äärimelodinen rutistus kuulostaa edelleen paljon Dimmu Borgirilta, paikoin jopa häiritsevästi. Sävellyksissä on kuitenkin tarpeeksi sielua ja omaperäisyyttä, jotta bändi pärjää omillaankin. Biisit on tungettu kutakuinkin niin täyteen tavaraa, kuin suinkin ja on ovelaa, kuinka tasapainoiselta koko paketti kuulostaa miljoonine kuvioineen. Soitosta ja soundista on Amarantinen tapauksessa turha puhuakaan, sen verran täydellisellä tolalla ne ovat. Eikä puutteita keksi muutenkaan, ei yrittämälläkään.

Bändi: Toni - laulu, Perttu - kitara, Jarno - kitara, Roni - basso, Nino - koskettimet

MySpace


Lisätty 23.02.2010



Amendfoil: Act Of Grace

Aetsäläinen Amendfoil on pirteä tuttavuus. Bändin biiseissä on paljon vivahteita eri metallilajeista. Se osaa olla herkkä ja tunnelmallinen, mutta osaapa se myös mättää ja olla progressiivinenkin. Melkoinen valttikortti on kuitenkin, että tarttuvuus kyetään säilyttämään kautta kattauksen. Paljolti voidaan kiittää vahvoja melodioita, mutta myös sitä, että monipuolisuudesta huolimatta biisit on sovitettu hienosti, eikä yritystäkään ole liiaksi. Laulajakitaristi Lassi Mäki- Kalan ääni ei ole välttämättä metalliin tyypillisin, mutta tähän ei voisi parempaa ja persoonallisempaa kuvitellakaan.

Bändi: Lassi Mäki-Kala - laulu & kitara, Samu Honko - rummut, Juho Pelttari - kitara, Ville Siivonen - basso

MySpace


Lisätty 14.07.2010





Amession: Thorns Within


Hämeenlinnasta tulee muitakin räyhääjiä kuin Pain Confessor. Amession on löytänyt useiden demojen jälkeen musiikillisen paikkansa samoilta melodisen mätön alkulähteiltä. Thorns Within sisältää tasaisen vahvoja ja riittävän monipuolisia purkauksia. Bändi ei pakota itseään menemään tuhatta ja sataa, mikä on hyvä asia, monipuolisilla kielisoitinsovituksillakin pysyy kiinnostavuus yllä kun osaa. Kitaroiden juhlaa tämä onkin, eikä tässä syntikoilla ja säksättimillä tilaa olisikaan. Kai Saxholm mikrofonissa on kantava voima paikoin puhtaallakin runnovuudellaan. Paketti on kasassa, vielä pikku puristus tiukkuutta soittoon ja hyvä!

Bändi: Kai Saxholm - laulu & basso, Toni Helaakoski - kitara, Toni Västilä - kitara, Aleksi Haahtela - rummut

MySpace

Lisätty 20.03.2009





Amfortas: Her Domain In The Forest


Amfortas ei oikein saanut hommaa lentoon edellisellä demollaan. Her Domain In The Forest nostaa kyllä pistekipon rajapintaa jo hiukan, mutta ei tässä vielä tarvitse riemusta pomppia. Bändin leipälaji on edelleen alkeellisen oloinen doom- rock, jos tällaista sanontaa voi käyttää, doomille tyypillistä raskautta kun ei juurikaan ilmene. Soitto on vieläkin aikalailla tökkiväistä, kun ei pysy kasassa niin ei pysy. Lisäksi laulutulkinnoissa edetään välillä aika käsittämättömillä ratkaisuilla. Vielä kun ympätään väkinäisen oloiset sovitukset, jää enää sävellystyö, jolla pelastaa tilanne. Eipä se valitettavasti siitä paljoakaan pelastu.

Mikseri

Bändi: Sampsa Holopainen - kitara, laulu & basso, Jussi Niemi - koskettimet, Janne Niinisaari - rummut

Lisätty 16.07.2009



Amoth: Wounded Faith

Amothin debyytti- EP on täysin professionaalia ja asenteellista progeilua. Tämä ei olekaan mikään ihme, bändin vahvuudessa vaikuttaa monimutkataitureita mm. Malpracticesta ja Adamantrasta, jossa vaikuttavan Tuomas Niemisen hunajaisiin vokaaleihin on helppo suhtautua suopeasti. Musiikki on taidonnäyte lähes kaikkea, kikkailua, melodiaa, rankkuutta ja järkeä. Lopullinen koukuttavuus on ehkä kuitenkin vielä piilo- nimisessä paikassa. Biiseissä on osia ja ihailtavaa kääntelyä jo ehkä liiaksikin, mutta minkäs teet kun se kuuluu kuitenkin lajin peruspiirteisiin.

Bändi: Tomi Ihanamäki - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Anne Latva-Somppi - Basso, Toni Paananen - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2009





Ancient Dawn


Vuosi sitten nauhoitettu tasokas demo on tipauttaa melkein penkiltä ekan veisun, Poison Wordsin kajahtaessa ilmoille. Näin estoitta en ole erästä suomen suurinta trioa juuri kuullut aiemmin apinoitavan. Onneksi loppudemoa kohden kasaantuu koukkua ja ideaa nimeltä mainitsematonta verrokkiamme runsaammin. Ja hyvä niin, bändin matsku kantaa hienosti omillaankin. Ancient Dawn rokkaa surumielisen metallisella otteella, ja osaa tehdä rakenteeltaan aukottomia biisejä. Laulupuoli kuulostaa korvalle todella miellyttävältä, ja onkin bändin selkeä vahvuus. Tietoisesti tai ei, melodiat komeine stemmoineen kumartelevat hieman vanhemman perushevin suuntaan joka plussaksi laskettakoon. Kosketinsoittimien käyttöä vähän rajoittaisin määrällisesti, ainakin samalla soundilla maalailu alkaa puuduttamaan pitemmän päälle. Tätä pikku tyyliseikkaa lukuun ottamatta toteutuspuoli ei juuri paremmin voisi olla hanskassa.

Bändi: Tero Takalo - rummut, Petri Karjalainen - koskettimet, Jarkko Poussu - basso, Kimmo Murtovaara - Kitara, Marko Poussu - laulu

Kotisivu

Kontakti :tjtakalo(at)luukku.com





Ancient Dawn: Promo 2008


Ancient Dawn on ristiriitainen tapaus. Yhtyeen soinnissa on ruotsalaistyyppisiä melodisia vaikutteita, kun taas vokaaliosiot tekevät kattauksesta enemmänkin power/sankaripohjaisen. Biiseillään bändi kyllä jyllää, joskin tuotantoteknisillä ratkaisuilla ja piirun verran tiukemmalla yhteissoitolla voisi kenties puristaa vielä lisää raskautta. Vahvuuksiksi voidaan lepeästi lukea itsensä kuuloiset biisit, lahjakkaan leadkitarapuolen, sekä ehdottomasti Marko Poussun laulutyöskentelyn hienoine stemmoitteluineen. Tämä jos joku on kehityskelpoista.

Bändi: Tero - rummut, Jarkko Poussu - basso, Kipi - kitara, Marko - basso & laulu, Ville - kitara

MySpace


Lisätty 16.12.2008



Anger Cell: Haven For The Forsaken

Kakkosdemoonsa ehtinyt riihimäkeläinen Anger Cell on hyvässä vedossa. Haven For The Forsaken käsittää neljän biisin mittaisen tutkimusmatkan melodisen, ruotsisävytteisen metalin maailmaan. Orkesteri ei tuo skeneen mitään uutta, mutta osaa tehdä yksinkertaisista aineksista toimivia ja tarttuvia kokonaisuuksia. Kaikki ”aseet” ovat käytössä ja kyllähän kahdella kitaralla, kosketinsoittimilla ja useammalla laulutyylillä on tunnetusti saatu aikaan monipuolista jälkeä ennenkin osaavissa käsissä. Soitto pelaa ja tuotantopuolellakaan ei ole nipottamista, joten pullat ovat uunissa esimerkillisesti. Päätösbiisi Absolution Thru Vengeance muuten kuulostaa kertosäkeessään ällistyttävästi Soilworkilta. Rock!

Bändi: DC - laulu, Wesleyer - kitara, Jani - kitara, Jontte - rummut, Samppa - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)angercell.com

Lisätty 05.05.2011



Anomia: Lankeemus

Ruokolahdelta singahtavan Anomian tavoite on selvä, suomenkielisen metallin tarjontaa on meininki rikastuttaa. Itäisen Suomen kenties eniten tunnetuksi tehneiden raskasmusiikkiosaston aktien perässäkin tässä myös selkeästi hiihdellään. Lankeemukselta löytyy hetkensä, mutta varsinaiset oivallukset hakevat vielä paikkaansa. Raivoa ja melodiantajua porukalla kyllä piisaa. Maan multaa- biisi osoittaa, ettei herkistelykään ole poissuljettu juttu. Biisi on joukkion hienoin ja jää siitä kirkkaimpana mieleen soimaan. Tasaisuutta laatuun.

Bändi: Juho Lehtinen - rummut, Henri Helle - basso, Henri Niiranen - kitara & laulu, Antti Savolainen - kitara,

Kotisivu

Kontakti :henrin(at)anomiaband.com

Lisätty 16.12.2008



Anomia: Haaste

Anomia avasi pelin Lankeemus- demollaan viime vuoden puolella ja nyt heitetään kehään Haaste. Bändi on ottanut hiukan toivottavaakin pesäeroa suomithrashin keulanimiin, tälle tuotokselle on osunut perusroskametallivaikutteiden lisäksi myös melko kokeellisia ja pehmeitäkin juttuja, joissa onkin jo vähän oman kuuloista oivallusta. Suomen kieli vaikuttaisi olevan oikea valinta esittämiseen, suurelta osin karjumalla hoidetussa ulosannissa kun kuulostaisi olevan ideaakin. Taaskin pakasta poikkeavin biisi, tässä tapauksessa Orjantappura, on selkeästi säväyttävin. Poiketkaa pakasta tiuhempaan, jookos?

Bändi: Juho Lehtinen - rummut, Henri Helle - basso, Henri Niiranen - kitara & laulu, Antti Savolainen - kitara,

Kotisivu

Kontakti :henrin(at)anomiaband.com

Lisätty 01.09.2009



Antarktis Utopia: Promo 2008

Antarktis Utopian kivijalka on valettu jo yli 10 vuotta sitten ja kyllähän tämä teurastuksen määrä sen mukaista sitten onkin. Tuoreimman promon musiikki on täysin julkaisukelpoista ja ultratarkasti soitettua death/trash metalia, jonka tahdissa lähtee pää pyörimään. Orkesteri osaa myös sekoitella mukaan komean kolkkoja melodiakulkuja vihtomisensa lomassa. Laulussa sen sijaan luotetaan rajuimman kategorian ulosantiin, jota toteutetaan kahden miehen voimin ja näistä varsinkin brutaalimpi ölinä on hienon elämellinen esitys. Tekeleellä on varsin pitkääkin, päälle 7 minuutin biisiä tarjolla, mutta siltikään ei pääse pitkästyminen yllättämään.

Bändi: Anssi - kitara & laulu, Henkka - kitara & laulu, Miikka - rummut, Jyrki - basso

Kotisivu

Kontakti :band(at)antarktisutopia.com

Lisätty 15.07.2009



Antipope: Chaosmos

Armahtakaa nyt näiden bändinnimien kanssa. Antidote nyt vielä meni, mutta nyt on sitten jo Antipopekin. Antipope on likikaimansa tavoin vaikeasti luokiteltavaa. Chaosmos on ainakin erittäin omalaatuinen esitys tältä pohjoisen bändiltä, eikä tekelettä voi verrata oikein mihinkään. Päällimmäisenä huomio kiinnittyy melodiseen kitarointiin tuhansien riffien voimalla, kohtuullisen persoonalliseen laulantaan ja siihen, että biiseistä on mahdotonta muistaa juuri näitä mainittuja asioita syvällisempiä muutamankaan kuuntelun jälkeen. Vaikeaa on, mutta varmaa on kuitenkin se, ettei bändi soittele mitä sattuu. Vielä kun soittaisi jotain johdonmukaista.

Bändi: Mikko Myllykangas - laulu, Antti Karjalainen - kitara, Santtu Heinilehto - basso, Tuska E. - rummut, Juho Rikberg - kitara

Kotisivu

Kontakti :antipopeband(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009





Allred


Allred on periaatteessa aika valmiilta paketilta kuulostava bändi. Promolla bändi antaa ymmärtää että kykenee tekemään suhteellisen vakuuttavaa ja tarttuvaa kamaa. Demon soundi on tosin hiukan puutteellinen, tapposoundeilla tämä teos olisi vieläkin vaikuttavampi. Tyyli vaihtelee jossain melodisen rokin ja metallin välimaastossa. Siellä täällä ideat jäävät hiukan valjuiksi, mutta esim. avausraita Breakdown on erittäin toimiva näyte bändin kyvyistä. 4 biisin rykelmästä päätösraita Revolution tuo jopa rankkuudessaan jonkun Arch Enemyn riffin mieleen. Yhteissoittoa voisi hiukan tiukentaa, mutta laulaja Juha Kreivin toimiva ulosanti hoitaa kyllä yleisarvosanan niin perkeleesti plussan puolelle. Onkohan bändi lopettanut toimintansa, kotisivuilla ei liikettä ole hetkeen näkynytkään. Älkää nyt vielä?

Bändi: Kitara & Laulu - Mika Kreivi, Kitara & Taustalaulu - Juha Kreivi, Anssi Mäkinen - Basso, Jarmo Ylinikka - Rummut

Kotisivu

Kontakti :allred(at)surffi.net

Lisätty 28.12.2006



Apocalypse Cabaret: Lesson No. 1 : The Foot Work

Tämä melopopin ja sekorockin metamorfoosi täräytti sen sortin avausbiisin kehiin, että hämmennys ja ihastus mahtuu kartalle heikommin kuin Atlantin valtameri. Funeral Percussionin jälkeen löydetään kaikenlaisia sävyjä pehmorockista rankempaankin jyräämiseen lisäten soppaan jos jonkinlaisia pikkujippoja ja soittimia. Bändin groove on ihailtavaa, vaikka tahallaan väärinkin soittaisivat ja melodiantaju on kohdallaan kautta linjan. Päällimmäiseksi jää lopulta hienoinen ”eihän suomessa tällaista tehdä”- ihmetys päälle, valmista kauraahan tämä on vaikka Wembleyn stadionille. The Foot Work voisi olla vaikka kuukauden demo, mutta pidetäänpä nyt hevilinja vaikka ihan periaatteesta.

Bändi: Jami - laulu, Tmu - kitara, Tom - rummut, Otti - basso, Kaajo - kitara

Kotisivu

Myspace

Lisätty 20.10.2007





April


April esittää asiansa vuoden vanhaksi kokoonpanoksi aika vakuuttavasti. Musiikissa löytyy jos jonkinmoista vaikutetta ja pikku psykedeliaa, ja kahden ainakaan biisin voimalla ei kyllästyminen pääse iskemään. Päällimmäisenä mieleen jää asennemainen runttaus ja amerikkalaisuus, ehkä jopa grungevaikutteet. Sovitukset ovat toimivia ja melankoliaakin osataan käyttää runnomisen ohella muutoinkin kuin periaatteesta. Bändi tuntuu pärjäävän yhden kitaran varassa niin mainosti ettei välttämättä enempää tarvitakaan. Myös laulajan touhut jäävät helposti mieleen, karjuminen ei tunnu tuottavan isompia paineita ja melodinen puoli stemmoineen toimivat mainiosti. Se viimeisin tiukkuus jää ihan pienestä kiinni, mutta kai se siitä.

Bändi: Hakim Hietikko - laulu, Mikko Merilinna - kitara, Jaakko Pulkki - basso, Mikko Huovila - rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)aprilweb.net



Arasaw: Feel The Bullet

Pohjanmaalta ponkaisevan Arasawin kakkosdemo sisältää 3 biisiä epämääräistä trash/death metalia. Demoa häiritsee jossain määrin köpsöt soundit, lähinnä niin, että ne eivät pysty välittämään kaivattua raskautta riittävästi. Itse biiseissä on myös aika nihkeästi mihin takertua. Riffejä kyllä sinkoilee riittävästi, mutta Feel The Bullet on valitettavasti pitkäveteinen ja tylsä kuuntelukokemus. Vaikkei mistään suoranaisesta räpellyksestä kyse olekaan, ei bändin soittoakaan voi missään nimessä sanoa tiukaksi. Kovempia sävellyksiä ja yleistä ryhdistymistä kaivataan, tällä erää Jussi Virtalan rujo laulutyö on ainoa nimellisesti pinnalla pitävä elementti.

Bändi: Vesa Haapanen - rummut, Heikki Haapanen - kitara, Juha Haavisto - kitara & laulu, Olli Palomäki - basso, Jussi Virtala - laulu

MySpace

Lisätty 15.07.2009



Archimage: The Solstice Of Winter

Black metal from Tamperkele. Pienoista kauhua taas kumpuaa ilmoille kun tällaista soittimeensa lykkää. Ja ihan aiheesta, melkoista tuubaahan Archimage suoltaa. Vaan kuten sanottua, kyllä taitaa tällainenkin musiikki paikkansa löytää, missä se sitten liekin. Eli perusmallista vanhaa black metalia, jossa ei erityisesti sävellyksellisiä ideoita ilmene, erittäin tunkkaiset sounditkin, jotka vaativat puoli kierrosta lisää volume- napin vääntämistä heti alkuunsa. Kömpelöhköä soittoa, ohuita ja sahaavia kitaroita, rääkylaulua hallikaiun kera, corpsepainteja, talvimaisemaa ja mahdollisimman pieneen lukemaan asti numeroituja levypainoksia. Alan miehille varmasti ihan maittavaa kauraa.

Bändi: O. Sirius - rummmut, Hastur - basso, Prophethevs Evil - kitara & laulu

MySpace

Mikseri


Lisätty 23.02.2010



Arctulary: Drudge´s Daydream

Oulaisista ponkaisevan Arctularyn nauhoite saa hymyn suupieleen. Nuorukaisten meininkihän on niin vanhan liiton thrashiam, että ihan mm. muinainen Airdash tulee muistoihin. Puuhastelu on oikein positiivista ja energistä, mutta sanomistakin löytyy. Biisimateriaali jättää vielä tasaisuudessaan toivomisen varaa. Soiton puolestakaan ei vielä ihan A- ryhmään ylletä, jollei ikäalennuksia oteta huomioon ja eihän me oteta. Eniten kuitenkin korvaan käyvät vokaalisuoritukset, jotka eivät ole lähellekään vakuuttavia. Eivät karjunnan, eivät örinän, eivätkä varsinkaan nuottilaulun suhteen.

Bändi: Olli-Pella Saari - soolokitara & taustalaulu, Samuli Salmela - rummut, Niko Salmela - laulu & kitara, Juho Siitonen - basso

Kotisivu

Kontakti :arctulary(at)gmail.com

Lisätty 05.05.2011



Ardual: Preserved In Beasts

Ardualin demo starttaa suoranaisesti posahtamalla silmille. Vasta toisen demonsa vääntäneeksi aktiksi esitys on todellakin vakuuttavaa ja idearikasta. Arktista sahausta, kuolonkorinaa ja vaihtelevia tunnelmia piisaa, eikä puuduttavuudesta ole esityksessä tietoakaan. Itse bändi suoriutuu myös vaativastakin tykityksestä komeasti, eikä minkään sortin trapetsitaiteilua tarvitse todistella. Koskettimien ja kitaroiden sulosointuinen yhteistyö tuo ajoittain mieleen Nexus Polariksen aikaisen Covenantin, mikä ei ole lainkaan huono asia, vaikkakin Ardual liikkuu jyhkeydellään aivan eri sfääreissä. Surettavan minimaalinen kahden biisin demotus on taltioitu Jyväskylän Watercastle- studiolla ja on hyvä osoitus siitä, että demoon kannattaa tosiaankin satsata kunnon studion muodossa.

Bändi: Anssi Temonen - laulu, Tomi Fagerlund - rummut, Ville Hakonen - basso, Kimmo Helén - Kitara, Pyry Mäkinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ardual.net

Lisätty 27.12.2007



Arkadia: Circle Of Distress

Arkadialla on menneisyyttä jokusen vuoden ja demon edestä ja siten ollaan jo perusvarmalla pohjalla. Yhtyeellä on selkeästi pohjoinen sointi musiikissaan ja pikku Sentenced- vaikutteilta ei voi välttyä, vaikkakin ulosanti on paljon monimuotoisempi ja räväkämpi. Laulutyylikin vaikuttaisi osittain periytyneen Ville Laihialalta, joka tosin on ehkä tässä tapauksessa unohtanut kipata muutaman viskin kurkkuunsa. Kitarapohjainen ja kaihoisa lähestymistyyli sopii bändille ja biisit ovat ehjiä rakenteiltaan alusta loppuun. Ne kolkuttelevat juuri siinä hittiosaston lattian alla, mutten ihmettelisi vaikka ovi aukeaisi sisuksiinkin jossain vaiheessa. Yritystä on siis jatkettava.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 13.08.2008



Arkadia: A Drop For The Past

Eteläpohjanmaalainen Arkadia tarjoaa supermelodisuutta. Edellisestä tuotoksesta jäi bändistä ja sen sävelistä eheämpi maku suuhun, tällä tuotoksella ei vaan tahdo saada oikein mistään kiinni. EP:n viidellä biisillä ei ole juuri mitään yhteistä ja selkeää linjaa, siellä täällä tosin erilaisia ja hyviäkin ideoita ripoteltuna. Kitaroihin pohjautuva työskentely on soitannollisesti toimivaa, mutta nyt kompastuskiviä kasaantuu eteen vokaaleiden suhteen. AJ Valkaman sinänsä hyvä ääni ei pääse tällä kierroksella oikeuksiinsa ja tuppaa välillä jo ärsyttämäänkin. Ensi kierroksella harppausta taas eteenpäin, eikös joo?

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 23.10.2009



Arkadia: Vindication For The Lost

Arkadialla on ennenkin ollut suuntaviivat hiukan hukassa ja tältä rintamalta ei päästä vieläkään uutisoimaan. Pohjoiset metal- aakkoset ovat kutakuinkin hanskassa, mutta mitään kovin koskettavaa niistä ei oikein nytkään saada loihdittua. Vokaaleissa piilee edelleen se suurin kompastuskivi. Tällä kertaa onnistutaan kuulostamaan huterammanpuoleiselta To/Die/Forilta puhtaalla puolella, eikä räyhäosastokaan oikein meinaa napostella toivotusti. Soittoon soisi vähän tiukkuutta lisää, tosin aivan hyväksyttäviä yksilösuorituksiakin on havaittavissa. Biiseissä on rakenneajattelu kohdallaan ja onhan siellä nuotituksen puolesta pari muikeaa kertosäettäkin matkassa. Ei niilläkään vielä luotia pysäytetä.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 05.04.2011



Arma: Praetorian

Vielä hiljattain Bloodpath- nimellä tunnettu ja demottanutkin porukka jatkaa nyt Arma- nimen alla. Samalla nopeusmittarin neula on laskusuunnassa ja vääntömomenttia lisätty. Ryhmä on saanut mainiosti kiinni rujommasta puolestaan, mutta kokonaisuutena homma haiskahtaisi vielä hahmottelevan suuntaviivojaan. Itse soundaavuuden suhteen näkemys on jo kohdallaan, mutta sävellyksistä uupuu vielä se viimeinen niitti, joka bändin A- ryhmään oikeuttaa. Soittokaan ei ole esteenä etenemiselle, puuha vaikuttaisi olevan vaivatonta. Eli lisää pökköä pesään.

Bändi: Roivas - laulu, Räsänen - kitara, Asikainen - kitara, R. Kukkonen - basso, M. Kukkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :arma(at)arma.fi

Lisätty 25.09.2008



Archimage: The Dark Glory Of Quietus

Archimage on vuosikymmenen puolivälissä aloitellut black metal- orkesteri. Typistynyt sellainen tosin, The Dark Glory Of Quietus- demolle ei ole jälkiään jättänyt kuin sessiorumpali O. Sirius ja kaiken muun hoitanut Evil. Ei niin- kirkkaalla soundilla varustettu teos esittelee melko perinteistä mustuutta, biisit ovat hyvin hyvin tyypillistä lajinsa antia. Kitarasahausta, kärinää ja rumpuflaflattelua on siis tarjolla lätyn täydeltä. Materiaali on ehkä totuttua selkeämpää soitantonsa puolesta, mutta ei tästä loppujen lopuksi paljoa kerrottavaa kasaannu.

Bändi: Evil - kitara, laulu & basso, O. Sirius - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Archimage: The Solstice Of Winter

Black metal from Tamperkele. Pienoista kauhua taas kumpuaa ilmoille kun tällaista soittimeensa lykkää. Ja ihan aiheesta, melkoista tuubaahan Archimage suoltaa. Vaan kuten sanottua, kyllä taitaa tällainenkin musiikki paikkansa löytää, missä se sitten liekin. Eli perusmallista vanhaa black metalia, jossa ei erityisesti sävellyksellisiä ideoita ilmene, erittäin tunkkaiset sounditkin, jotka vaativat puoli kierrosta lisää volume- napin vääntämistä heti alkuunsa. Kömpelöhköä soittoa, ohuita ja sahaavia kitaroita, rääkylaulua hallikaiun kera, corpsepainteja, talvimaisemaa ja mahdollisimman pieneen lukemaan asti numeroituja levypainoksia. Alan miehille varmasti ihan maittavaa herkkua.

Bändi: Evil - kitara, laulu & basso, O. Sirius - rummut

MySpace

Lisätty 17.02.2010



Architorture: Thrashing Through Your Mind

Aiemmin Treacherynä vakuuttanut retkue jatkaa nyt Architorturena. Musiikkia ei ole sen sijaan tarkisteltu, vanhojen thrashyhtyeiden sulatusuunina tässä pääasiassa edelleen edetään. Maneerit on hallussa, riffeissä löytyy sahausta, löytyy tuplakitarointia, soolonvaihtoja ja kokonaisuus on jätetty sopivan rosoiseksi. Basistilaulaja Pietun räävitön, mutta muuten mukava lauluääni kruunaa paketin erityisen viihdyttäväksi. Vaikka homma on läjässä vaaditulla tavalla ja lainaileva biisimateriaalikin on pystyvää, ei tästä vielä timanttia puristu. Ruuvia pitää tiukentaa joka osa-alueella.

Bändi: Anssi - rummut, Pietu - basso & laulu, Sami - kitarat, Tommi - kitarat,

MySpace

Lisätty 20.04.2010



Architorture: Circle Of Aggression

Vantaalainen Architorture jaksaa painaa ylikierroksilla. Vanhan liiton thrash- muotillahan tässä painetaan ilman kummoisempia sliippauksia tai logiikoitaka. Vaikka vauhtimittari pikku suvannoista huolimatta on hädintuskin järjen rajoissa, homma pysyy kasassa mainiosti. Tai kasassa ja kasassa, ei näissä tapauksissa tarvitse suurennuslaseilla tirkistelläkään. Nuoruuden vimma ja thrashin riemu ovat voittamaton yhdistelmä, mutta kellon siirtäminen 20 vuotta taaksepäinkin olisi samalla mahtava juttu. Kunnon riffisadetta, yleistä töhötystä, nostalgiaa ja äkäistä rääkylaulua halajaville suositeltavaa menoa.

Bändi: Anssi - rummut, Pietu - basso & laulu, Sami - kitarat, Tommi - kitarat,

MySpace

Lisätty 27.06.2012



Ars Praesagus: Inhale Satan

Hurjasti nimetty tuote voisi olla pahanlaista black metalia, mutta ainakin musiikilliset juuret ovat ehdottomasti death metal -malliset. Etäisesti Deiciden mieleen tuova jukertaminen on toteutettu parin jäsenen projektina, rytmiosuus taas Herra Rumpukoneen kanssa, mikä vaatii kyllä jonkin verran totuttelua. Melko todenmukaisesti koneet on ohjelmoitu, mutta inhimillisyys luonnollisesti kadotetaan moisen touhun myötä. Synkeä rutistus kunnon korinalla varustettuna hyödyntää hitautta ja myös sopivassa suhteessa vauhtipyrähdyksiä. Riffimateria on pääosin kolkkoa, ja sekaan tuupatut vokaaliset mielipuolisuudet tukevat hyvin koko palettia. Tästähän kannattaisi väsätä bändi?

Bändi: Kraken - laulu, kitarat, basso & ohjelmointi, Division FKV Infernali - kitarat, basso, ohjelmointi

MySpace


Lisätty 20.01.2008



Ascended: The Art Of Necromancy

Porilainen Ascended sukeltaa syvälle death metalin maailmanhistoriaan, tarkemmin sanottuna sinne hitaampaan ja raskaimpaan päähän. Välillä mennään jo niin etanan malliin, että tarkka soittokin alkaa häiriintyä. Tempokirjoa löytyy kyllä, keskinopeuksilla bändi tuntuisi maittavan parhaiten. Kitarariffit tihkuvat kuolemaa ja voimakkaasti kaiutetut soolot luovat mukavan muistopitoisia tunnelmia. Välillä huomaa jopa miettivänsä, onko biisissä mitään mainittavampaa vai onko se juuri tämä nostalgisuus, joka tarinaa kantaa. Tommi Sookarin murina on mallikasta, eikä tällaiseen lahtauksen mikään muu istuisikaan. Bändin soitto hiukan huojuilee, mutta kun senkin voi laskea genren ominaisuudeksi, niin minkäs teet.

Bändi: Tommi Sookari - laulu, Juuso Lautamäki - leadkitara, Lassi Vainio - rytmikitara, Tuomas Koski - basso, Sami Saarhelo - rummut

MySpace


Lisätty 09.10.2008




Astrayed: Dethtime Stories

Astrayedin persoonallisuutta ei käy kiistäminen, omalaatuiset melodiat ja yleisote on todellakin sitä mihin moni bändi voisi pyrkiä. Sen sijaan kotikutoiset mömmösoundit konerumpuineen ovat jotain mihin kenenkään ei tulisi sekaantua. Bändin melodinen raskasmetalli on idearikasta ja kiintoisaa, mutta kehno toteutus ja suurelta osin surkeat vokaalit onnistuvat pilaamaan kokonaisuuden. Vielä on pitkä matka jonnekin, aineksia kyllä muhii pinnan alla.

Bändi: Teemu "kUOLLUTMIEs" Rautiainen - laulu, Eero Myrsky - kitara, Eetu Latja - kitara, Aleksi Raappana - basso, Ari Nousiainen - rummut

Kotisivu

Kontakti :astrayed_(at)hotmail.com


Lisätty 20.03.2009



Atem: Niin Kuin Hirtetyn Kasvot

Tässähän onkin jo oikein veteraaniosastoa, Atem on perustettu peräti vuonna 1995! Niin Kuin Hirtetyn Kasvot on kuudes demojulkaisu ja varman kuuloista touhuahan tämä on. Monenlaista tyyliä mahtuu mukaan, nopeus ja sopiva tekninen monipuolisuus paistattelevat päällimmäisinä. Samoin vaihtelevat myöskin tunnelmat, ajoittain tulee ”seuraava riffi, kiitos”- olo, mutta hyviä hetkiä piisaa myöskin reilusti. Bändissä on tietynlaista linjattomuuden mukanaan tuomaa vaikeutta, vaikka kyse onkin omaleimaisuudestakin. Suomen kieli sopii hienosti bändille, lausunta voisi olla hiukan selkeämpää, lyriikoita kun tosiaankin kehtaa laulaa/huutaa.

Bändi: Antti Kalasniemi - laulu, Olli Heikkinen - kitara, Pentti Penttilä - rummut, Henri Mäki-Jokela - kitarat, Ilkka Kuusisto - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)atemband.net

Lisätty 18.09.2008



Atretic Intestine: Voices Beyond The Grave

Vai vielä ääniä haudan takaa. Vähän turhan perinteisesti on tuotos nimetty, mutta antaapa ainakin osviittaa, mitä tuleman pitää. Turkulaiset keskittyvät vanhan liiton death metal- teurastukseen ja melkoisen perusmallisin asein. Sitä laskisi mielessään, että tähän lajityyppiin tehtiin kaikki olennainen jo 90- luvulla, mutta kyllähän sitä kuitenkin hyvin tehtynä jaksaa aina soittimessaan pyöritellä. Tässä tapauksessa kalmainen soundi ja sopiva groove pitävät bändin vain olennaista esittävien biisiensä kera juurikin keskitasolla. Vielä ei ole korkeammalle asiaa, vokalisti Kososen mainosta murinastakaan huolimatta.

Bändi: Iiro Kosonen - laulu, Jussi Salminen - kitara, Sami Ruohonen - kitara, Ilkka Hätönen - basso, Tomi Ruohonen - rummut

MySpace


Lisätty 23.02.2010



At Winter´s End: Wounded

Nythän tulee todellista demopalstan vanhaa liittoa. Vuonna 1996 perustettu At Winter´s End on tosin levännytkin pitkän tovin, mutta palaa nyt, mahdollisesti kovempana kuin koskaan. Synkähkö, aavistuksen death metalinen jynkytys rullaa hienosti yksinkertaisuudessaan, vaikkei uusia ovia juuri auotakaan. Touhu on hyvinkin selkeästi esim. Talesin aikaiseen Amorphisiin rinnastettavissa, vaikkei vastaavia herkkumelodioita seasta ihan löydykään. Kyllähän vanhat jäärät aina hommansa hoitavat, mutta tämän päivän skeneihin saisi olla ehkä vähän uudempaakin tuulahdusta mukana. Tai sitten pitää olla ihan perkeleen kova.

Bändi: Harri Vähänissi - laulu, Jaakko Nieminen - kitara, Aleksi Juutinen - kitara, Jani "JP" Immonen - basso, Jukka Outinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :awe(at)atwintersend.com


Lisätty 04.11.2010





Autere: Seizure


Autere taitaa metallin salat. Bändin rouhea ja kuivahkon eksakti soundi sopii hyvin määrätietoiseen, mutta rentoon ilmaisuun. Monenlaiseen soppaan Seizurella tungetaan lusikkaa, mutta silti homma toimii kokonaisuutena. Bändin moderni metalli ottaa siivunsa death-, thrash- ja melometallista, mutta ei keskity onneksi mihinkään näistä erityisesti. Jemmy Kaumin laulu välittää räyhästä huolimatta tunnetiloja hyvin, paikoin tulee mieleen In Flames- Fridén munallisena versiona. Kuriositeettina mainittakoon että bändin pari Jannua on sekaantunut E-Typen keikkakokoonpanoon!

Bändi: Jussi Kaumi - kitara, Jemmy Kaumi - laulu, Tatu Turunen - rummut, Markus Virtanen - basso, Petri Huhtala - kitara

Kotisivu

Kontakti :autere(at)autereband.com

Lisätty 20.03.2009





Autere: Being Dead Is A Place


Autere on vakuuttanut vuosien saatossa nousujohteisesti ja alkaa olla lakipisteessään. Teknisen alaviremetallin saralla on vaikea kuvitella taidokkaampaa esitystä, niin komeasti on nyt homma saatu pakettiin. Kaikkihan tänä päivänä osaavat sekoittaa aggressionsa melodioihin, polkea tuplabasareitaan ja huutaa ja jodlata vuoronperään, mutta tässä on sitä jotakin. Sen ei tarvitse ollakaan, kuin murskaavan hyvät biisit, häkellyttävä sovitustaito ja aukoton soitanta. Jo moneen kertaan pureskelluistakin aineksista Autere väsää vivahteikasta ja maistuvaa. Täysin professionaalia toimintaa kannesta kanteen.

Bändi: Jussi Kaumi - kitara, Jemmy Kaumi - laulu, Tatu Turunen - rummut, Markus Virtanen - basso, Petri Huhtala - kitara

Kotisivu

Kontakti :autere(at)autereband.com

Lisätty 20.04.2010





Avafrost: Frost Giant´s Way


Pyöreästi tämän vuosituhannen vaikuttaneen Avafrostin uutukainen on pakkasen ja kuoleman makuinen. Musiikki painottuu black- ja death metalin välimaastoon, eikä ime kummastaakaan ihan niitä tyylipuhtaimpia vaikutteita. Riffit ja monimuotoiset tuhovokaalit tekevät kokonaisuudesta ilkeän ja onnistuneen painostavan. Bändi soittaa yhteen varsin hyvin, eikä ole lähelläkään tämän päivän triggaushöttöä. Ihan truen oloista vääntelehtimistä tämä Lahtelainen orkesteri kieltämättä tuottaa. Materiaali jää kuitenkin lopulta liian yksioikoiseksi, eikä Frost Giant´s Wayn biisikolmikko sisällä kliimakseja.

Bändi: Ardeath - laulu & basso, Haures - kitara, Hornthrone - kitara, Kalmisto - rummut

Kotisivu

Kontakti :bandavafrost(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009



Avathar: Beyond The Spheres Of A Mortal World

No nythän on tarjolla taruolentometallia parhaimmillaan. Avatharin demo sisältää 5 sävellystä, joissa tunnelma vaihtuu kuin vesi Itämeressä. Biisit siis ovat kestoltaan pitkähköjä ja vähäiset osat vaihtelevat verkkaisesti, mikä tekee musiikista unenomaista, jossain määrin pitkästyttävääkin. Vastapainoksi laulelmat sisältävät kyllä runsaasti eri soittimilla ja jos jonkinlaisella laululla (mm. naisääni, miesääni, korina, kärinä, örinä) tehdään melodioita ja tarttumoita pitkin ja poikin. Tarinapuolesta innostuneille olettaisin isommin tarkastelemattakin Avatharilla löytyvän paljonkin tarjottavaa jokaiselle pikku ”Tolkienistille”, joihin en itse (valitettavasti?) lukeudu.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008



Avathar: From the other side

Avathar on ottanut edellisestä demostaan pesäeroa. Uuden tuotoksen selkein käänne on raivon ja tapahtumien määrällinen kasvu. Varsinkin vokaalien ääripää, eli kurkkuäänellä toteutettu kärinä on onnistunut brutaaliudessaan hienosti ja kontrasti hempeään naisääneen on luonnollisestikin huomattava. Eeppisyyttä piisaa tälläkin levyllä ja mukana alkaa olla todella tarttuviakin kosketin/kitarakuviointeja. Näitä kyllä kieltämättä saisi olla enemmänkin, kokonaiseja hittibiisejä ei seasta vielä varsinaisesti erotu. Jonkinlainen piristysruiske on bändiin kuitenkin lyöty ja hyvien soundien kylkiäisinä tämä on ihan toivottua lisää.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 09.04.2009



Avathar: For What Dwells Behind the Mist

Nyt kyllä työntää Tolkienistien oktetti demoa siihen tahtiin, että olisiko jo syytä löysäillä tahtia? Oikeastaan ei, koska sillä on edelleen sanottavaa. Tällä kertaa ei ole havaittavissa niin radikaalia kehitystä kuin edellisten tuotosten välillä. Massiiviset sävellykset ovat tarttuvia ja muhkeita joka suhteessa. Vaikka nuo useat syntikkamatot riisuttaisiin, alla kytee kuitenkin oikeasti hyvä biisi kummassakin demon esittelemässä teoksessa. Yhtye on linjansa löytänyt, enkä näkisi siinä kummempaa kehitettävää, soittopuolikin kun on vallan mallillaan. Lisää demoa vaan pihalle, on se ihme, jollei pikkuhiljaa ala tärppäämään.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009



Avathar: Forlorn

Avathar saa ainakin yhden kunniamaininnan heti kättelyssä: Eipä muistu mieleen, että mikään muu orkesteri olisi syytänyt vastaavalla nopeudella yhtä tasokasta demopötköä. Uudistumisesta ei bändiä voi liiemmin syyttää, mutta minkäs sille voi, jos metsämäinen ja eeppinen möyrintä vaan on se omin juttu? On tällä kertaa pikku lisämaustettakin mukana, uusi ja hyvin tonttinsa hoitava naisvokalisti Miriel, sekä myös yksi suomen kielellä esitetty biisi, joka ei muuten kuulosta lainkaan hullummalta. Toivottavasti joku kiinnittää Avatharin pian talliinsa, kyllästyy pian tähän kehumiseenkin jossain välissä.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Miriel - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010



Avenie: The Gauntlet

Tamperelaisporukan musiikki ei saa ainakaan omaperäisyydestä pisteitä. Näitä alavireisiä, syntikkaväritteisiä ja särö/puhdas- laulavaisia tunnelmahevaajia kun tuntuu olevan tätä nykyä niin joka nurkassa. Tylytys tuo lähinnä mieleen Scar Symmetry/Mercenary- tyylisen huolitellun ja hiotun louhinnan ja siinä bändi kyllä on soundeja myöten erittäin kilpailukykyinen. Soittotaitoa tuntuisi löytyvän vaikka astetta hurjempaankin meininkiin, mutta hyvä näin, kitarasoolot piisaavat revittelyareenaksi mainiosti. Hyviä biisejä, joissa on paljon kaikkea, muttei mitään uutta, eikä uniikkia. Easy listening- metallia siis sen varsinaisessa merkityksessä

Bändi: Matti Auerkallio - laulu & kitara, Felipe Muñoz - koskettimet, Hiski Marstio - livekitara, Kari Ruissalo - liverummut, Kalle Marttila - livebasso

Kotisivu

Kontakti :avenieband(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009



Avernal Oath: The Sixth Conjuration

Kokkolasta tullaan kahden tumman ja melankolisen biisin kera. Bändi on jossain muodossa nähnyt päivänvalon jo vuonna 1999 ja tähän nähden tulos ei kyllä ole erityisen vakuuttava. Yritys ja ainekset ovat kutakuinkin kohdillaan, mutta onnistumisprosentti jää silti alhaiseksi. Suuren osan horjuvasta yleiskuvasta voi laittaa liian kaikuvaan miksaukseen, soitinten (lähinnä koskettimien) liikaan tuuttaamiseen, huonoihin soundeihin yleensäkin. Tämä ei kyllä onnistu peittämään sitä faktaa, ettei mikään instrumenttikaan taitokäsittelyllään loista. Itse sävelistä kyllä löytyy paljon hyvääkin ja tunnelmat ovat persoonallisia ainakin koskettimien luomien maisemien myötävaikutuksesta. Koko hoitoa pitäisi kursia kasaan paljonkin, tällä erää ei oikein ideatkaan pääse ansaitsemallaan tavalla esiin.

Bändi: Tomi Porko - kitara & laulu, Toni Peltola - rummut, Johanna Eteläkari - koskettimet, Janne Keski-Korpela - basso, Mikko Tillikainen - kitara

Kotisivu

Kontakti :burnroth(at)hotmail.com

Lisätty 09.01.2008





Axegressor: Axecution


Nimileikillisen turkulaibändin nimileikillinen demo on rankkaa raastoa alusta loppuun. Thrashin voima on läsnä, mutta vauhdistakin päästään ajoittain sopiviin suvantoihin ja onkin ihan mukava, että veren maku vähän hellittää suusta hetkittäin. Yhtye on aikuismaisella asenteella liikkellä ja sanonta ”isän kädestä” tuleekin mieleen tuon tuosta. Soitto pelaa ja aikas kovia komppikouria tuntuisi bändistä löytyvän, joka nyt lajin edellytys kunnialliseen suoritukseen onkin. Sävellyksinä biisit ovat ajoittain hiukan kuivahkoja, mutta esim. kitarasoolot suorastaan tunkevat syliin sielukkuudellaan, tuoden mieleen Deathin hienot oivallukset ja muodostuvatkin Axecutionin herkullisimmiksi hetkiksi.

Bändi: Johnny Nuclear Winter - Laulu, Aki Järvinen - Kitara & Taustalaulu, Seba Forma - kitara, Aki Paulamäki - Basso & taustalaulu, Atte Mäkelä - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2008



Backstabbing Bastard: The Premonition: New Era

Selkäänpuukottajien ura on edennyt toisen demon julkaisun tasalle. Entuudestaan tuntematon ryhmä on saanut vangittua demolle vähän kaikenlaista liimaisesta slovarista nopeushurjasteluun ja melodisten riffien yleiseen kylvämiseen. Bändi soi jyhkeästi, eikä viljele epätarkkuuksia työskennellessään. Voisi ehkä puhua vähän liiankin kliinisestä ja silotellusta jäljestä. Murinaosuudet kuulostavat hurjilta hennohkon suodatetun laulun ohella ja näiden kontrasti häiritsee hiukan, varsinkin, kun kumpikaan ei ole ihan ässä- osastoa. Biisit tuntuvat olevan huolellisesti väsättyjä, eikä sekaan ole osunut minkään sortin sävellyksellisiä typeryyksiä. Kaikki vahvalla perustasolla, jää jotenkin vielä kaipaamaan jotain normaaliuden riekaleiksi repivää.

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.02.2008



Backstabbing Bastard: Of Thieves And Beggars

Selkäänpuukottajapaskiaisella on ollut suunta selvillä jo aiemmillakin julkaisuilla. Tällä kertaa pikku epäkohdatkin on saatu höylättyä minimiin. Jäsenistöllä on vielä yksi iso ongelma, jonka ratkaisu onkin ongelmallisempi, eli örinä/puhdaslaulu- melometallissa on yleensäkin pirun hankala olla enää persoonallinen ja tuoreen kuuloinen. Itse bändi kyllä kuulostaa jo loppuun asti hiotulta niin soiton, soundien, biisien, kuin aiemmin vähän korvaan särähtäneiden vokaaleidenkin osalta. Bändin kuunteleminenkin on kokemuksena tyydyttävä. Tämän kaiken tiedostaen päässä takoo toistuvasti kysymys "Mitä sitten?".

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 17.11.2009



Backstabbing Bastard: Shipwrecked

Backstabbing Bastard on saanut vietyä metaliaan hittipitoisemmaksi, vaikka sen luuli olevan jo mahdotonta. Lähinnä Soilworkia muistuttava nättimelodinen ja paikoin rajukin ulosanti on saatu hämmästyttävän pop- vaikutteiseksi niin, ettei se kuitenkaan vielä ärsytä. Ärsyttää sen sijaan miettiä, että vielä 10 vuotta sitten tällaisesta bändistä olisivat sukat pyörineet jalassa välittömästi, mutta nyt joutuu lähinnä kekseliäisyys koville miettiessä, miksi Shipwrecked olisi kova, vaikkei siinä puutteitakaan ole. Biisit ovat sentään kovia. Ja niin on muuten kymmenellä muullakin vastaavalla jo pelkästään Pirkanmaalla.

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 28.06.2012





Baranduin


Baranduin tarjoaa fantasia/taistelumetallia ja asettuu kategorian rankempaan päähän. Lauluosastolla ainakin vallitsevat brutaalimmat suoritukset, kuitenkaan unohtamatta pakollisia äijäkuoroja. Vaikka kansanmusiikkikuviot ovatkin pääosassa, välillä lipsahdetaan jo vähän blackmetallinkin puolelle. Biiseissä on paljon tarttuvaa kamaa ja kelpo ideoita, mutta kokonaisuus jää hiukan yliyritteliääksi. Osan voi laittaa heikohkon äänitystekniikan ja puutteellisen sovituksen piikkiin, mutta seasta paistaa kuitenkin lopulta melko soutava soitanta. Väittäisin runsaan yhteissoiton tekevän yhtyeelle hyvää vaadittavan jämäkkyyden suhteen.

Bändi: H. Hyytiäinen - laulu, J. Saarinen - kitarat, O. Hipeli - koskettimet, J. Lahtinen - basso, J. Fabrin - rummut

Kotisivu

Kontakti :thorius_88(at)hotmail.com



Baranduin: A Warrior´s Death Demo- EP 2009

Baranduin avasi pelin jokunen vuosi sitten fantasiametallillaan. Tuolloin mukana oli jonkin verran rankemmankin metallin höysteitä. Edelleenkin bändi hurjistuu ajoittain, mutta selkeä on sukellus yhä dramaattisempiin ja eeppisempiin kuvioihin. Kaikki on tällä kertaa kypsemmällä tolalla, demomaisuus on kadonnut tyystin ja bändihän on sarallaan erittäin varteenotettava tapaus. Komean soiton ohella myös pitkistä biiseistä löytyy paljon hienoja elementtejä kuoroineen, erikoissoittimineen yms. höysteineen. Vaikka lähistölläkin tehdään tyylillisesti läheltä liippaavaa tavaraa, Baranduinilla on hyvät edellytykset erottua edukseen.

Bändi: Harri Hyytiäinen - laulu, Panu Siik - kitara & laulu, Arttu Rantalahti - kitara, Jussi Lahtinen - basso, Juho Fabrin - rummut, Olli Hipeli - koskettimet

MySpace

Mikseri

Lisätty 17.11.2009



Baton Roque Morque: Except No mercy

Vaikean niminen yhtye ei onneksi soita yhtä vaikeaselkoista musiikkia. Expect No Mercy onkin kokolailla täysmittainen esitys yhdeksällä kappaleellaan. Sävellystöissä on sisältöä jos jostakin tyylilajista, pääosin kuitenkin aika perusaineksilla painetaan ja hevin parissa. Sopiva punaniskaisuus paistaa biiseistä läpi ja orkesterin puuha on helppo ottaa vakavasti. Sävellyksellinen tartuvuus on mukavaa perustasoa, jonkin sortin pikkuhittejä on seassa jokunen, heikoksi ei voi kuitenkaan sanoa yhtäkään esitystä. Kyse on nimenomaan kitaramusiikista, joihin huomaa kiinnittävänsä enimmäkseen huomiota kuin paikoin ponnettomaan (kuitenkin ehdotomasti pakettiin passaavaan) lauluun. Kelpo heviä, kyllä.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(at)hotmail.com

Lisätty 16.09.2008



Baton Rogue Morque: Let The Suckers Bleed

Baton Rogue Morque tykittää jälleen täyspitkällä. Paketti on huomattavasti edeltäjäänsä linjakkaampi ja kallistelee kunnioittavasti perusmallisen hevin suuntaan. Linjaa kuvastaa sekin, että W.A.S.P- laina Fuck Like A Beast istuu omien biisien lomaan saumattomasti. Yhtye hallitsee esimerkillisesti myös ulkomusiikilliset seikat. Jo bändikuvista pursuaa naisia, aseita ja jenkkirautaa enemmän kuin Tarantinon leffasta. Löytyypä levyltä myös ehtaa veekakkosen lätinää ja kukapa muukaan voisi luontevammin tehdä biisin Traci Lordsille? Tätä hyvän tuulen hevirokkia voi suositella kenelle tahansa.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(at)hotmail.com

Lisätty 22.04.2009



Beatcoffin Bastard - Until The Last Nail

Beatcoffin Bastard on nuorehkojen miekkosten parisen vuotta vanha metallipumppu ja Lieksalaista perua. Asenne ja yleinen tehokkuus on ensidemoksi aika hyvin kohdallaan, mutta biisit jättävät vielä toivomisen varaa Teknisiä jippoja ja ketteryyttä ilmenee ainakin alkupaloiksi, mutta dramatiikka jää vielä vaatimustason alle. Kappaleet esim. kaahaavat alusta loppuun pitkälti saman perussävelen turvin, joten on selvää, ettei Hra Koukuttaja paljoa päätään nosta seasta. Vireitä ajatusmalleja mukana kuitenkin vilisee ja pikku puuduttavuudesta huolimatta ehta ja aito örinäkommunikointi on plussan arvoinen.

Bändi: Antti Nevalainen - rummut, Sami Pehkonen - laulu, Ilari Gröhn - kitara, Sakari Ikonen - kitara

Kotisivu

Kontakti :info(at)beatcoffinbastard.com

Lisätty 07.04.2009





Beautiful Betrayal: Follow The Waves


Keski-Suomesta kajahtaa. Ainakin vähän. Bändi on joskus veivannut deathmetalliakin päätyen lopulta metallirokkiin ja kuinkas ollakaan, naislaulajan kera. Heidi Mannström omaa kauniin äänen, mutta tulkinta jää hiukan tasapaksuksi, eikä englannin lausunta tunnu paikoin luontevalta. Tanakasti paukutetulla demolla on kolme biisiä, joita kahta ensimmäistä ei erota lukuisista keskitempoisista ”lullacry-kakkosista” sitten yhtään mitenkään. Esityksen päättävä slovari on kuitenkin jo erinomaisuudessaan aivan omaa luokkaansa, jättäen hiukan paremman /edes jonkun maun suuhun.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, J. Harri Kärki - kitara, Jesse Hakala - Kitara, O. Juha Kokkonen - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Markus Lehtinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net





Beautiful Betrayal: Monophobia


Nyt kajahtaakin keski-suomesta jo huomattavasti eri malliin kuin taannoisella Follow The Waves- demolla. Vaikka bändi porskuttaakin vähän vaikeasti erottuvalla alalla, eli naislauluvetoisella raskaskitarakentällä, yhtye uhkaa onnistua missiossaan. Parempien sävellysten ohella sekaan on onnistuttu ujuttamaan hienosti kaikkea pientä ja isompaakin kivaa. Beautiful Betrayalin vetovoima on kitaroiden sijaan valjastettu enemmänkin melodioiden ja kosketinjuttujen perään ja tämä osoittautuu tällä kertaa toimivaksi vaihtoehdoksi. Vähän turhan perusasioillahan tässä edetään, mutta kun ne ovat hienosti hallinnassa, voi saada varsin vakuuttavaa jälkeä aikaiseksi.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, Jesse Hakala - kitara, Aapeli Kivimäki - kitara, Kari Perälä - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Benjam Niininen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net

Lisätty 24.09.2008





Beneath Under: Before Ever After


Rovaniemeläinen Beneath Under hoitaa skandinaaviseen melodiantajuun pohjautuvan moukarointinsa mallikkaasti. Löytyy alavirettä, monenmallista korinalaulua ja kauniita kitarakuvioita myös puhtaana. Joku saattaisi huudahtaa tässä vaiheessa vaikkapa Insomnium. Noh, sitäkin, mutta löytyypä metallisten sulosävelten ystäville omankin tyylistä täkyä. Erikoisuutena voisi mainita koneiden käytön, joskin tämä vaikuttaa hiukan irtonaiselta koko hoitoa ajatellen. Before Ever After on huippuun hiottu tyylilajinsa stereotyyppi ja ehdottoman komeaa kuultavaa.

Bändi: O-P - basso & laulu, Arttu - kitara, Jani - kitara, Topi - koskettimet & laulu, Niko - rummut

Myspace

Kontakti :bunderi(at)gmail.com

Lisätty 25.06.2012





Best Friends Forever: Promo 2009


Jos kolmas maailmansota käytäisiin thrash metalilla, tämä tyylilajiin nähden kummallisesti nimetty akti olisi syytä laittaa eturintamalle. Best Friends Forever on jalostanut mättönsä runsain melodioin, huomattavalla teknisyydellä ja kylvää yleisestikin raivoa vallan mallikkaasti. Lepoa ei biiseissä ole nimeksikään, eli eteneminen tapahtuu sata lasissa lähes kautta materiaalin. Aggressiota korostaa myös Samuli Peltolan erittäin vakuuttava, aavistuksen verran nuoremman Mille Petrozzan kuuloinen kurkkurääkynä. Mukavan persoonallisesti räyhäävä porukka.

Bändi: Samuli Peltola - laulu, Pekko Mörö - kitara, Jaakko Wacklin - kitara, Pasi Riikonen - basso, Janne Noponen - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.10.2009





Betterfly


Betterfly ei herätä tunteita oikeastaan suuntaan eikä toiseenkaan. Puolirokkaavalla Seattle-asenteella esitetään jossain mielessä ihan mukiinmeneviäkin sävellyksiä, mutta koukuttavat elementit eivät koukuta ja draivi on nyt päässyt unohtumaan jonnekin matkan varrelle. Jos raivokkaammalla soitolla ja rouheammalla tuotannolla kuvittelisin vastaavaa performanssia, olisi ainakin teoriassa mahdollista suhtautua touhuun jonkin verran suopeammin. Tällaisenaan Betterflystä tulee mieleen lähinnä se illan aloittava lämppäri mille kyllä taputetaan, mutta kavereita lukuunottamatta ei kukaan jaksa oikein vilkaistakaan. Joku jää piru vie puuttumaan, ei auta itku markkinoilla. Olkoon se joku vaikka tällä kertaa kiteytettynä potentiaali. Mutta tarviiko sen riman aina ollakaan niin korkealla?

Bändi: Bändi: Antu - laulu & kitara, Olé - kitara & efektit, Tani - rummut & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)thebetterfly.com



Beyond Other Dimensions: Nuclear Family

Menee hämäräksi. Beyond Other Dimensions yrittää monenmoista, mutta saavuttaa osumia vaan siellä täällä. Teos on omituinen sekoitelma vanhan liiton monipuolisesti laulettua metallia, ehkä jotain vielä siitäkin vanhempaa, sekavia sovituksia ja kokeilumieltä. Soundit ovat ihan maittavat, ainakin kaikesta saa helposti selvän, vaikka ideoista jääkin välillä kummallinen jälkimaku. Tulee vaikutelma, että bändin musiikissa ja soitossa ei oikein mikään natsaisi täysin yhteen, eikä kyse voi olla taidottomuudestakaan. Yrityksestä voi silti nostaa hattua helpostikin.

Bändi: Tuomas Pihlajärvi - laulu, Joonas Talka - kitarat, Pontus Huotari - kitarat, Aleksi Nieminen - basso, Kalle Ollikainen - rummut

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010



Beyond Verge: 1st Attempt

Salolaisen Beyond Vergen ensimmäinen yritys demoilussa kärsii vielä vähän lastentaudeista. Kysymys ei ole kuitenkaan täysin toivottomasta tapauksesta. Bändin melodinen metalli käsittää omaa ilmettä, mutta etsii myös omaa syvintään. Soitto toimii jo riittävän hyvin, mutta yleisesti orkesterin ilmaisua vaivaa vielä pienoinen demomaisuus. Tämä ei tällä erää siis johdu äänitteen tasosta, mikä on varsin onnistunut ja tarkastelukelpoinen. Kitaristilaulaja Atte Ilvosen työskentely mikrofonin varressa ei ole vielä kuuminta hottia, mutta selkeästi omaa näkemystä kuuluu siinäkin. Lähtölaukauksena menettelee, mutta vielä on rutkasti duunia ennen kuin paikka kärkikastiin aukenee.

Bändi: Joona Hannonen - kitarat, Jesse Hannonen - rummut, Atte Iivonen - kitara & laulu, Jon Inkinen - basso

Kotisivu

Kotisivu

Lisätty 13.07.2009



Bill Skins Fifth: Act One

Harhaanjohtavasti Act One onkin jo salolaisen Bill Skins Fifthin toinen rykäisy. Kiukkuisa esitys pitää sisällään jos jonkinlaista metalia ja pääosassa on melodia ja yleinen ärhäkkyys. Voitaisiin puhua jonkin sortin metalcoreilusta, mutta se ei ilmentäisi koko totuutta. Bändi osaa sulatella vaikutteensa sen verran hyvin musiikkinsa sekaan, että voidaan puhua selkeästi omasta soundista. Kiitos tästä myös huomattavan tyylitajuiselle ja määrätietoiselle kitaratyöskentelylle. Orkesteri käyttää esityskielenään sekaisin suomea ja englantia, joka on toki persoonallista, mutta eiköhän se kuitenkin olisi selkeämpää keskittyä jompaan kumpaan?

Bändi: Henrik Hömppi - kitara & laulu, Aamos Ylönen - kitara, Sami Kuusisto - basso, Timo Heikkilä - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)billskinsfifth.com

Lisätty 05.04.2011



Black Kamel

Black Kamel runnoo aika hienosti, vaikken oikein tiedä mitä musiikkia tämä (enkä ole ihan alan asiantuntija muutenkaan). Jonkin sortin stonerin tai grungen välimaastossa tämä bändi kaiketi veivaa. Mitä näitä nyt on, joka tapauksessa sellaista jenkkiläistä sointia tässä on. Biisit ovat vakuuttavan hyviä ja toteutus ei onnu pätkääkään, kuten ei yhtyeen soitantokaan. Tosi tarttuvaa jynkkyähän tämä siis on, juuri sopivan melodista ja raskasta. Black Kamelin vokalisti vaikuttaa pätevältä hommaansa, soundaa siis tosi hyvältä korvaan tämä joikaus. Myös kitaratyöskentely toimii hyvin kaikilla osa-alueilla, raskaalla kädellä hakataan ja sitten vähän sillain maalaillaankin hyvällä tyylitajulla. Tämä poppoo on kyllä mielestäni aika valmis paketti. Jos lafkan pomo oisin, niin kyllä kynät sauhuaisivat alta aikayksikön.

Bändi: Esa Pellikka - rummut, Petri Matero - kitara, Teemu Aho - basso, Aki Heikkinen - Kitara, Niko Mankinen - laulu

Kotisivu

Kontakti :kontakt(at)blackkamel.net



Blackened Colours

Blackened Colours rokkaa kepeästi kivan pikkumelodisia rynttäyksiä. Motörhead-, Slayer- ja Black Sabbath- vaikutteet ovat mainittu saatekirjeessä. Slayeria tästä en löydä tekemälläkään, mutta Motörheadia voisin bongatakin nyt kun näin sanotaan. Ja sitä jäljellejäävää en ole oikea tutkailemaan kun en juuri Iron Mania ja Paranoidia peremmäksi siihen maailmaan käynyt. 3-biisinen demo kärsii huonosta tuotannosta, biisiaihioissa on kyllä jujua, mutta soundipuolen heikous yhdistettynä paikoin tökkivään soittoon ei anna aihetta vakuuttua juurikaan. Laulajan lausunta on oikeastaan koko performanssin ajan sitä luokkaa, etten usko kenenkään englatia tajuavan sille isompia pisteitä antavan. Enkä löydä kyllä vokaloinnista siihen vaadittavaa munaakaan juuri. Pisteitä kuitenkin selkeistä kappalerakenteistä jotka ovat juuri niin "Rock"-mallisia kuin on tarve.

Bändi: Ensio Luukkonen - rummut, Lauri Heinonen - basso/laulu, Timo Heinonen - Kitara

Kotisivu

Kontakti :blackenedcolours(at)netti.fi

Lisätty 27.06.2006



Blackout Corporation: Shit Happens

Kolmen Riihimäkeläiskolllin luotsaama Blackout Corporation soittaa hevirokkia, jossa soundi on metallinen, mutta toteutus on ehdottoman rock´roll. Raskasta riffittelyä ja maltaanmakuisia sävelmiä on demolla 4 kappaletta, joista selkeimmin erottuu edukseen hidastelu I Will Not Forgive?. Muutoin ralleihin ei ole oikein saatu loihdittua tarvittavaa tarrautuvuutta. Kunnon kiljuja mikin varressa voisi toimia pelastusköytenä, mutta vokalisti Rayburn ei tätä perustasoa ylemmäksi nostata. Englannin lausunta on jäänyt aika suomalaisaksenttiseksi ja onpa ääntely muutenkin vähän turhan kapealle sektorille asettautunutta. Orkesteri on kuitenkin ehdottoman oikealla asialla. Shit happens.

Bändi: Rayburn - kitara & laulu, Wille - rummut & taustalaulu, Tommi - basso & taustalaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Black Rain Creek: Pale Southern Light

Turkulainen kaksikko on saanut aikaan hienon demollisen biisejä. Mistä lie vaikutelma, mutta Death- yhtyeen soundi kajastaa hienosti läpi materiaalin ja sehän kelpaa. Musiikkinsa on kuitenkin mainittua orkesteria yksinkertaisempaa ja onkin vaikea kuvitella, kuinka hienoisesti death metaliakin raapaiseva materiaali voisi kuulostaa enää tarttuvammalta. Tamperelainen Crystalic on hiukan vastaavia maneereita menestyksekkäästi käyttänyt myös joskus, mutta eipä luulisi tälle alueelle suoranaista tunkua olevan. Kaksijäsenisenä projekti ei varmasti pääse oikeuksiinsa, joten lisää pelimanneja kehiin ja bändiä tulille!

Bändi: Mika - musiikki & soittimet, Tomi - laulu & sanoitukset

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 06.04.2009



Blastanus: ODD

Nyt tulee niin hurjaa menoa, että heikompaa hirvittäisi. Grindiin juurensa perustava, mutta varsin komeasti sen rajoja venyttelevä Blastanus tappaa. Järkeähän tästä arpeggioilotulituksesta on suurelta osin turha etsiä, mutta tokihan voi esimerkiksi keskittyä nauttimaan virtuoosimaisesta soitosta. Bändi on niin raju ja päätön tekemisissään, ettei sille voi kuin hymyillä. Se soittaa lähes koko ajan niin paljon, kuin pystyy ja tämä kyllä laittaa hengästymään väkisinkin. 16 biisiä on kova temppu kuunnella putkeen, mutta tämän materiaalin parissa ei ainakaan tylsyys pääse iskemään. Pakkopaitaan joutaisivat.

Bändi: Gary - laulu, Henri Fredriksson - rummut, Mikko Hellström - basso, Antti Oksanen - kitara

MySpace

Lisätty 23.02.2010



Blind Stare: Promo 2009

Blind Stare yhdistelee mielenkiintoisesti progea, raaempaa ilmaisua ja sankarillisen metallin elementtejä. Biiseissä on kiinnitetty huomiota kuunneltavuuteen ja taidoista huolimatta maltetaan pysyä hienosti asiassa. Musiikkiin on käytetty kaikkia perusmetallisoittimia koskettimet mukaan lukien ja myös vokaalit kuulostavat eri variaatioineen monipuoliselta. Kiekko soundaa mahtavalta ja erikoiset tyyliyhdistelmät eivät riko kokonaisuutta missään vaiheessa, vaan rakentavat omanlaisensa sellaisen. Oikein!

Bändi: Eino Tuominen - laulu, Anders Öström - kitara, Jaakko Lehtinen - kitara, Tuomas Riihimäki - kosketinsoittimet, Timo Palokankare - rummut

Kotisivu

Kontakti :eino(at)blindstare.net

Lisätty 20.04.2010



Blindways: The Days Of Corrosion

Blindways etenee metallin, grungen ja rockin sekoitelmalla. Jälki on mieleenpainuvaa, josta pääsyylliseksi nimeäisin vokalisti Joonan ääntelyn. Laulutyyli on hyvin persoonallinen ja vaatii totuttelua, mutta on ehdottoman sopiva bändin kasvojen rakentamisen suhteen. Myös biisit kulkevat niin ikään omia polkujaan ja onkin aika vaikea sanoa ajoittain mitä musiikkilajia ollaan toteuttamassa. Vaikka biisien ydin on häilyväinen, pieniä kiinnekohtia löytyy, esim. nimibiisin kertosäkeistöä naislauluineen on kertakuuntelun jälkeen mahdoton unohtaa. Demon äänityksellinen taso on ärsyttävä. Kaikesta kyllä saa vaivatta selvää, mutta tuotanto kusee mm. aivan liian terävästi soivien kitaroiden muodossa. Tältä osin ainakin kehitystä kehiin.

Bändi: Leo Niemi - laulu, Niila Perkkiö - kitara, Joona Sneck - kitara, Heidi Meri - basso, Otso Perkkiö - rummut

MySpace


Lisätty 08.10.2008



Bloodpath: Demo 2007

Tästähän tulee hiukan mieleen muinoin vääryyttä kärsinyt Dauntless, joskaan ei nyt ihan yhtä tiukalla asenteella olla vielä liikkeellä. Bloodpathin paketti on kuitenkin kutakuinkin kasassa, eikä vaadi enää kuin tilannetajuisen levy-yhtiön ottamaan asian haltuun. Soitto pojilla groovaa hienosti, samoin biisimateriaali ja sovituksellinen näkemys ovat tasapainossa. Sopivan melodinen kuviointi jyhkeiden pohjien päälle toimii aina ja pitää puuhan raikkaana. Yksitotinen korina saa onneksi myös ajoittain seuraa korkeammistakin soraäänistä, joten sekään puoli ei ala puuduttamaan. Kirkkainta kärkeä kokonaispakettina, joskin soittoon voisi ripauttaa tiukkuutta, joskin pieni ilmavuushan on aina paikallaan thrashtilanteissa.

Bändi: Marcer - laulu, Allu - kitara, Mige - rummut, Ose - basso, Rässi - Kitara

Kotisivu

Kontakti :bloodpath(at)mybloodpath.com


Lisätty 20.10.2007



Bloodred Hourglass: Under The Black Flag

Mikkeliläinen Bloodred Hourglass esittää miesten metallia, jossa ei liiaksi kaunomelodioilla kuulijaa kosiskella. Avausraita Empiria lyö naamalle tauotta Slayermaisin ottein, eikä tahti hellitä jatkossakaan. Bändi soittaa tiukasti ja se tuntuu olevan itseisarvo, kyse ei ole mistään väkinäisestä pusertamisesta tai näyttämisen tarpeesta. Laulaja Jarkko Koukosen toimiala on yllättävän laaja-alainen siihen nähden, ettei miehen kurkusta lähde mitään puhdasta. Ajoittain tuotteesta tulee mieleen myös 2000-luvulle päivitetty Sepulturan Arise-vaihe. Se tuskin on kenenkään mielestä väärin.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 06.04.2009



Bloodred Hourglass: Verdict

Mikkelin ylpeys Bloodred Hourglass ei hellitä, vaan kääntää ruuvia vielä edelliskertaakin tiukemmalle. Bändin osittain melodioitukin kaahaus jaksaa pitää otteessaan, vaikka välillä tuntuukin, että tavaraa tungettaisiin neliminuuttiseenkin liiaksi. Äijät tykittävät siis komeasti ja biiseistäkin löytyy poikkeuksellista soljuvuutta. Myös vokalisti Koukosen hurja toiminta mikin varressa tukee hyökkäystä täydellisesti. Verrokkia orkesterille on vaikea keksiä, mutta mm. tyypillisen oloisia Slayer- kaikuja voi aistia ns. rivien välistä. Verdict kuitenkin kuulostaa synkkyydestään huolimatta jopa hauskan rokkaavalta teokselta.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 15.07.2009



Bloodred Hourglass: Deviant Grace

Mikkeliläinen Bloodred Hourglass on ottanut edistysaskeleen, bändi on osannut omalla tavallaan heittää rokkaavampaa vaihdetta päälle. Tämä taas on onneksi onnistuttu toteuttamaan niin, ettei tukevuus ole kärsinyt piiruakaan. Modernimpaan death/thrashiin nojaileva materiaali kuulostaa niin makean raikkaalta, että kiekon laittaa mieluusti pyörimään uudelleen ja uudelleen. Soundimaailma ja bändin soitto lyövät täydellisesti päitään yhteen vivahteikkaan, mutta linjakkaan biisivalikoiman kanssa ja kaiken kuorruttaa Jarkko Koukosen vahva vokalisointi, joka sopisi vaikka mihin lajiin, missä vaan räävittömälle energialle käyttöä löytyy.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 24.01.2011



Bloody Hell: Hangover Rides

Bloody Hell – Simple metal for simple people. Näihän se taitaa orkesterin kotisivun otsikon mukaisesti mennä. Hangover Rides kuulostaa menneelle vuosituhannelle jumahtaneelta tekeleeltä, niin hyvässä kuin pahassakin. Sieltä napsitut perusheavyvaikutteet eivät koskaan petä, mutta tällä kertaa soisi jollain ilveellä tarttuneen vähän nykymeininkiäkin matkaan. Kyllähän tässä ollaan häilyvästä tyylistä huolimatta oikealla asialla ihan lyriikoista ja hauskoista taiteilijanimistä lähtien. Teoksen yleinen laiskuus ja hento soundimaailma jättää kuitenkin valitettavan kylmäksi, eräänlaisesta osaamisestakin huolimatta.

Bändi: Marko Skou - laulu, Jaakko Halttunen - kitara, Aleksi Koskinen - basso, Jani Landen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodyhell(at)faceinhell.com

Lisätty 05.04.2011



Blooming Despair: Blooming Despair

Johan tätä pyöritellessä nousi ihmetys, miten demonraakileelta voi löytyä nostalgiaa tässä määrin tai laisinkaan? Selityshän kyllä taitaa olla, että vanha kunnon Sentenced soi tahattomasti tai tahallisesti bändin musiikissa. Kaihomieliset nuotitukset ovat demolle hyvin naulattu, mutta ongelmiakin löytyy. Toteutus ei vaan yksinkertaisesti toimi, homma ei pysy kasassa juuri minkään instrumentin kohdalla. Vielä kun laulukaan keulilla ei onnistu vakuuttamaan niin mitäs tässä muuta kuin harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Biiseissä on kyllä jotain.

Bändi: Marko Hokkanen - laulu, Guitar, Pekka Unnbom - kitara, J.M Salonen - basso, Rony Hänninen - rummut

Kotisivu


Lisätty 20.03.2009





Body Minus Head: G.A.F.C

Body Minus Head on viime vuonna perustettu Helsinkiläisryhmä, joka ottaa haltuun uudenaikaista thrash metalia. Tällä kentällä on ollut tunkua jo pitkään ja onkin hankala löytää mitään, millä tämä orkesteri erottuisi edukseen. Yksi yllättävä piirre bändissä kyllä on, nimittäin tekeleellä ei ole rumpalia ja kaikki paukutus on toteutettu konevoimin. Tässä on onnistuttu, koska asiaan ei kiinnitä huomiota äänitettä kuuntelemalla. Vaan eipä tätäkään etuudeksi voi laskea, lajitoverit kun painavat helposti ohi lihaa ja verta omaavan kannuttajankin kanssa. Biisit eivät kuitenkaan tarjoa taitavasta soitosta ja hyökkäävistä vokaalisuorituksista huolimatta mitään erikoista tai koskettavaa.

Bändi: M. Oksanen - laulu, S. Sivonen - kitara, J. Tikka - basso, S. Salmi - rummut

MySpace

Lisätty 28.06.2012



The Body Snatcher: Ghost Of The Black Dawn

Tämän sooloprojektin konsepti on ainakin hurja; kauhuoopperaa sopraanoin varustettuna ja kielisoitinpuolella vaikutetaan ainoastaan kolmen basson voimin. Näitä sitten käytetäänkin vähän eri malliin kuin Barathrum taannoin, ja outoa kyllä, lopputulos on kiehtova ja toimiva. Vauhti ei pääse liiaksi häiritsemään, mutta vokaalit ja lukemattomat syntikoiden luomat kieroutumat pitävät pitkästymisen loitolla. Levyllistä tätä tuskin jaksaisi, ja jotenkin tämän mieltää enemmänkin jonkinlaiseksi soundtrackmaiseksi teokseksi. Niin tai näin, junnaava paatos onnistuu pitämään häiriintyneiden julistusten kera puuhan miellyttävän ahdistavana.

Bändi: Ardeath - basso, laulu & koskettimet, Lady Maria - laulu, Quintus Artorius Corvinus - rummut

Kotisivu

Kontakti :tbsnatcher@hotmail.com

Lisätty 19.01.2008



The Body Snatcher: Graveyard Symphonies

The Body Snatcher kauhistuttaa jälleen. Verkkaisesti vaihtuvat tunnelmat ovat pääosassa ja edelleen edetään useamman säröbasson ja kosketinviritelmien kera. Tämä rajoittaa toki mahdollisuuksia, mutta tuopa ainakin soundiin persoonallisuutta. Graveyard Symphonies kuulostaa aiempaa runsaammalta ja yhtyemäisemmältä, mutta alkaa kuitenkin pitemmän päälle kyllästyttämään. Upeat naislaulut ottavat räyhäkkäämpään mieselämöintiin nätisti kontrastia, mutta isoin ongelma on sävellyspuolella, jossa on jääty vähän puolitiehen.

Bändi: Ardeath - basso, laulu & koskettimet, Lady Maria - laulu, Quintus Artorius Corvinus - rummut

Kotisivu

Kontakti :tbsnatcher@hotmail.com

Lisätty 20.04.2010





Bonegrinder


Lahdesta hyökkäävä Bonegrinder tuuttaa erittäin raskaasti ja matalalta. Julmia riffejä ulostetaan tuon tuosta ja kieltämättä rullaavuutta löytyy biiseistä kautta linjan. Pojat ovat haistattaneet kaikenmaailman dynamiikoille pitkähköt ja keskittyneet silkkaan runttaamiseen. Soitto on tiukkaa ja toteutus takuulla sitä mitä on haettukin. Resepti toimii toki, mutta osittain kääntyy itseään vastaankin. Yhdellä kitaralla runnotut voimakuviot yhdistettynä varsin yksipuoliseen vokalisointiin eivät tarjoa kovin moniulotteisia mahdollisuuksiakaan. Vaan makuasioitahan nämäkin, eihän siihen tarvinnut muuta Panterakaan. Vaikka homma toimii teknisellä tasolla paremmin kuin hyvin, biisimateriaali kuitenkin osoittautuu muutaman kuuntelukerran jälkeen jokseenkin värittömäksi. Demon murea soundipuoli muuten toimii kuin junan WC, liekö asiaan osuutta myös levyn masteroimalla Fantom Studiolla?

Bändi: Olli Ripatti - Laulu, Olli Herranen - Basso, Juha Nykänen - Kitara, Tuomas Saukkonen - Rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)bonegrinder.com



Boner: Motorway Madness

Onpa munakas nimi bändillä. Kamalan hauskalla elokuvaääniraidalla starttaava (ja loppuvakin) demotus sylkäisee kuulijan kasvoille stoneria. Bändin tyyliin kuuluu kyllä muitakin vivahteita, itse koplaisin touhua jonnekin 70- luvullekin asti ja tietenkin myös Black Sabbathiin. Treenikämpällä nauhoitettu esittelylevy ei sisällä biisejä aivan täydellä terällään, mutta homman boogie ja soittamisen ilo kyllä välittyy. Miksiköhän muuten monien stoneroitsijoiden ääntelyssä tuntuisi usein kuuluvan pieni tribuutti Glenn Danzigille, jolla ei suoranaisesti ole musiikkisuuntauksen kanssa isommin tekemistä? Boner ei tosin ole paras esimerkki tästä, eikä laulaja Mennander välillä oikein pysyttele nuotissa muutenkaan. Hyvällä meiningillä tässä joka tapauksessa tallustellaan.


Lisätty 08.01.2008





Brewster: Demo 2011

Kuuluisan hävittäjälentokoneen mukaan ristitty Brewster pohjaa musiikkinsa stonerpoljentoon, black sabbathmaiseen tönkköilyyn ja perusrockiin. Hienoimmillaan päästäänkin tunnelmallisiin sfääreihin, mutta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna tämä Brewster jää kyllä maahan. Paikoin huomattavan danzigmaiseksi äityvän Tapio Majurin laulutulkinta taas aiheuttaa mielleyhtymän, että tässä voisi olla vaikkapa kotoisan Blake- bändimme kompasteleva pikkuveli, joskin huonommilla biiseillä. Häiritsevin tekijä hyvistä hetkistä huolimatta tuotoksessa on joka tapauksessa totaalinen voimattomuus. Välillä jo pelottaa, pysähtyykö biisi kokonaan kesken kaiken. Ei hyvä.

Bändi: T. Majuri - laulu, P. Markkanen - kitara, J. Juntto - basso, J. Vesala - rummut

MySpace

Kontakti :brewsterrocks(at)gmail.com

Lisätty 28.06.2012



Brothers In Arse: Demo

Mitähän Mark Knopfler mahtaa tämän bändin nimeen suhtautua? Sen ei liene niin väliä, nyt on suomenkielisen huumoripunkin maailmanvalloituksen aika (taas vaihteeksi). Kaljanhuuruista rokkausta on tehty kaljanjuonnin taustamusiikiksi tällä kertaa 3 sävelmän verran. Biiseillä ei ole mitään konkreettista eikä oikeastaan niin hauskaakaan kerrottavaa, joten huumoriannostaan on tästä paha yrittää nauttia. Yksi mistä näille perseilijöille voi kyllä kunniamaininnan antaa, on promokanavien tehokas hyödyntäminen. Esim. Internetissä toiminta on ihailtavan aktiivista ja veljeksiin törmää tuon tuosta haluamattaankin. Perusurpoilun ystäville.

Bändi: Roger "Pakke" Wavebreaker - basso, Ukkos-Jussi - rummut, Ronski - leadkitara, Darwin - laulu & rytmikitara, Herr Rane Öljylanne - transportaati yms.

Kotisivu

MySpace


Lisätty 08.10.2008



Burning Winter: Wings Of Fire

Jo kymmenisen vuotta sitten ensi muotojaan hakenut Burning Winter luottaa perinteisen heavyn voimaan, kuten ehkä otsikostakin voi päätellä. Demon nimibiisi on kieltämättä mukavan riehakas hatunnosto lajityypille, eikä häpeäisi itseään yhtään Helloweenien ja Hammerfallien seassa. Kokemus ja näkemys kuuluvat musiikissa, eikä paketissa harmita juuri muu kuin kahden biisin riittämättömyys. Tai laitetaanpa vähän kuitenkin miinusta rallienglantiääntämisestä, joka paikoin särähtelee korvaan. Muutoin vokalisti Samuli Jalo sopii bändin keulille mainiosti pehmeän ja persoonallisen äänensä kanssa.

Bändi: Samu Jalo - laulu, Viljo Rantanen kitara & taustalaulu, Jaakko Lehtinen - kitara, Marko Niemi - basso & taustalaulu, Samu Honko - rummut

Kotisivu

Kontakti :vili(at)thecoveralls.org

Lisätty 27.06.2012



Burweed: Burweed EP

Burweedin jäsenistö kasautuu Karhula- Mikkeli- Helsinki- akselilta ja kyseessä on orkesterin ensijulkaisu. Bändin musiikki on verkkaisesti etenevää ja kauniin kääntyilevää fiilistelyä, jonka vastapainoksi sitten välillä lämäistään säröpedaali suunnilleen lattiasta läpi ja lennätetään kitarisat kattoon. Kotimainen Callisto voisi olla yksi verrokki orkesterin musiikkiin, tämä vertaus tuskin tulee yllätyksenä bändille itsellekään. Rouheasointinen ja fiilistäyteinen kiekko on mainiota ja yksinkertaista kuunneltavaa, vaikkei nyt mitään ennenkuulumatonta tarjoakaan. Debyytiksi esitys on ehdottoman vahva, Burweedin tapauksessa hiomattomuuskin tuppaa vaan kaunistamaan tekelettä.

Bändi: T. Raukola - kitara & laulu, E. Lehtinen - basso & laulu, S. Salonen - kitara, L. Tattari - rummut

Kotisivu

Lisätty 24.01.2011



Butcher´s Block: Gutless

No nythän kolmas maailmansota alkoi. Bändissä vaikuttaa jonkinlaisia tuttuja naamoja erikokoisista kokoonpanoista. Musiikissaan on hurjasti vaikutteita brasilialaisten hevimiesten tekosista ja tällä kertaa se vaikuttaa oikein hyvältä asialta. Vähäsointuista runttausta kuuntelee oikein mielellään kun se tuntuu luontevalta (kuten mitä tahansa muutakin). Laulupuoli on todella kalmaista korinaa ja sopii täydellisesti bändin soundiin. Groovea ei voi teeskennellä kovinkaan helposti, joten voisi todeta tämän bändin olevan erityisen toimiva, on taito tehdä musiikkia vähillä nuoteilla ja yksinkertaistamalla, sen sijaan että sortuisi soitinmasturbointiin. Tämä laittaa kaikenmaailman Ektomorfit vinkumaan.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Myspace

Lisätty 20.10.2007



Butcher´s Block: Evil Licking Good

Orkesteri herätti edellisellä demollaan positiivisia tunteita tönkkösuolaisuudellaan. Kaikki tuo primitiivisyys on edelleen vallitseva voima, mutta joukosta on aistittavissa tällä kertaa uusiakin juttuja, esim. avausbiisin nopeutuneisuutena. Pari muuta vetoa perustuvatkin tähän alkukantaisempaan luomisvoimaan ja varsinkin päätösraidan perusjunttaus näyttää yksinkertaisuuden ihanuuden oivallisesti. Pienet lisämausteetkaan eivät ehkä olisi materiaalille pahitteeksi, esim. lisäinstrumenttien muodossa. Rakennuspalikoiden vähyys kääntyy ehkä jo aavistuksen itseäänkin vastaan pitemmällä juoksulla.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Kotisivu

Lisätty 02.11.2009



Bötoxx: Panttivankitilanne

Pohojalaasta punkkia thrashvaikutteilla, huonoilla soundeilla ja ”kerralla sisään”- mentaliteetilla taltioituna. Tämä on helppo uskoakin, nauhoitteelle kun on jätetty kaikki roso lauluäänen pettämistä ja yskimistä myöten. Botöxxin tarkoitus ei ole miellyttää ketään ja uskon, että tässä tavoitteessa onnistutaankin. Vauhtia ja hurjaa yritystä kyllä piisaa ja soittimillakin jotain osataan tehdä, mutta hankala tätä kuitenkaan on vakavasti ottaa. Sanoituksista huomaa, että kirosanojen ihanuus on löydetty ja pään aukominenkin vaikuttaisi olevan lähellä sydäntä (mikäpäs siinä). Ei kuitenkaan turha julkaisu, laittoi nimittäin kaivamaan esiin S.O.D: n vanhan kunnon Speak English Or Die- klassikon. Mm. lyhyet biisit ja valmistusmetodi ovat näissä kahdessa yhtäläistä. Siihen jääkin.

Bändi: Sonny Erixon - laulu & basso, Hans Höstel - kitara, Skull Pelli - rummut

Kotisivu

Kontakti :botoxxpun(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008



Cadaveric Incest: Cadaveric Incest

2006 perustettu pumppu luottaa hitaan death metalin voimaan. Nyt puhutaan siis juuri siitä, biiseihinkään ei ole pienimpiäkään tiluääniä mahtunut mukaan. Demon viidessä biisissä mennään matalalla ja verkkaisesti ja laakeissa tunnelmissa. Värittömyys sopii kieltämättä bändiin, kuten myös tasaistakin tasaisempi murinalaulu. Musiikillisesti anti ei ole taitoa vaativaa, mutta yhtyeen linjaus ja soitannollinen tatsi on esimerkillisesti kohdillaan. Soundipuoli on kuitenkin häiritsevä, varsinkin kitarat ovat tukkeutumisen partaalla, johtuen kyllä riffienkin ”mömmöisestä” luonteesta. Yksinkertaisuuteensa nähden yllättävänkin stimuloivaa materiaalia.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Hjulgren - kitarat, Toropainen - basso, Venäläinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :cadaveric_incest(at)hotmail.com

Lisätty 25.09.2008



Cadaveric Incest: Entropy

Cadaveric Incest ei oikein löydä vaihdetta silmään Entropy- demollaan. Death metalia raastetaan melko alkeellisesti, eikä nyt oikein meinaa vakuuttaa. Vaikka esikuvatkin ovat suhteellisen selvillä ja bändin soittokaan ei ole pahin mahdollinen räpellys, välillä menee vaan liian köpöttelyksi. Laulussa luotetaan, kuinkas muuten, pelkkään korinaan ja tältäkään osin ei oikein pysty näyttämään hommalle vihreää valoa. Siis munaa puuttuu vähän joka kantilta tarkasteltuna. Ensisijaisesti se kuitenkin on tämä biisien yleinen latteus, jolle tässä jotain pitäisi keksiä.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Vatanen - laulu, Venäläinen - rummut, Toropainen - basso

MySPace


Lisätty 17.11.2009



Cainian: Demo 2007

Joensuusta julistaa mustaa sanomaansa tämä kahden miehen musiikillinen hautajaissaattue. Cainian esittää blackmetallia varsin minimalistisesti, eli instrumentit ja nuotit eivät tässä viritelmässä pääse runsaudellaan juhlimaan. Vaikken asiantuntija olekaan, olettaisin tämän menevän mustametallin ns. true-lokeroon, jossa em. seikoilla ei enää merkitystä kaiketi olekaan. Bändillä on kyllä varmasti vaadittava kosketus asiaan ja välillä tunnelmat saadaan vähilläkin aineksilla melko ahdistaviksi. Kuitenkaan en pidä tätä mitenkään erikoisena taidonnäyttönä miltään osin. Tällaista musiikkia tekevät luultavasti artistit yleensä vain itselleen, Cainianin motiivit ovat hämärän peitossa.

Bändi: Necromagus - laulu, Infamous - instrumentit

Kotisivu

Kontakti :cainianforce(at)hotmail.com


Lisätty 20.10.2007



Caino: Demo ´09

Nyt mennään loppuunkalutussa kategoriassa. Thrashin ja goren tyyliseen, suomen kielellä kuorrutettuun tavaraan törmääminen kun alkaa näinä aikoina lähinnä enää vituttamaan. Näin voi käydä, vaikka kyseessä olisi siedettävää sävellystyötä ja sanottavaakin, kuten tässä tapauksessa. Omaa ja uutta kun kuitenkaan on ääriharvalla, tällöin vahvoistakin peruspalikoista uhkaa tulla lähes arvotonta skeidaa. Cainon plussaksi laskettakoon siedettävä soitto ja onnistunut näkemys, joskin perusmallinen hiljaa/kovaa- meininki laittaa tällä kertaa lähinnä haukottelemaan. Miinusta pistetään puutteellisista vokaaleista, varsinkin puhtaasti äännettäessä, sekä nauhoitteen keskinkertaisesta tuotannosta.

Bändi: Jarno Hyökyvaara - kitara & laulu, Jaakko Paasio - rummut

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010



Cannibal Accident: Brutalent

Ja mikä helvetti on kannibaalionnettomuus? Lajityypin edustaja syö vahingossa toverinsa? Oli mikä oli, nyt sen nimen alla väännetään vanhan liiton hengessä monipuolista grindcorea. Tyypillisesti öristystä laulusta ei juuri selvää saa, mutta jo biisin nimistä hoksaa, ettei tässä ihan tosissaan tai vakavalla sanomalla olla liikkeellä. Vai miltä kuulostavat biisit ”Toilet It Be”, tai ”Chili Con Carnage”? Bändi paukuttaa grindinsa vakuuttavasti, mutta paha tässä on synkistellä kun julman bassointronkin perään tulee hevosen hirnuntaimitaatiota. Kyllähän näille 10 biisille kerran pari naureskelee, mutta mitäs sitten keksittäisiin?

Bändi: J. Lenets - rummut & laulu, P.Kolkka - kitara & laulu, V.Salonen - basso & laulu, H.Raisio - laulu, Kurwa Doktor - laulu

MySpace


Lisätty 14.12.2011



Cantawierre: Häijy –EP

Upea nimi on orkesterilla, eikä ole helppo yhdistää kyllä bändin musiikkityyliinkään millään tavoin. Bändi voisi tyylinsä puolesta olla yhteensulattuma kaikista suomalaisen miehen tuntoja kuvaavista suosituista sähkökitarayhtyeistä. Nuotit eivät musiikissa olekaan lainkaan hullumpaan järjestykseen asetellut, mutta sanoitukset ja niiden esitystapa ja sovitusratkaisut saavat hetkittäin aikaan myötähäpeää sietämättömyydellään. Sopiva seilaus melankolisen suomirokin ja raskaan hevin välillä on ratkaisuna hyvä, ainoastaan sanomassa olisi runttaamista vaivattomammin sulateltavaan muotoon. Kun musiikki on aikuismaista, sen pitäisi olla sitä läpeensä, hyvistä hetkistä ei pilkahduksina ole tarpeeksi iloa.

Bändi: Miika Heijala - laulu & kitara, Elmo Aalto - kitara & laulu, Marko Heikkilä - Syntetisaattori/Tamburiini, Tomi Matikkala - basso, Kimmo Kalenius - rummut & laulu

Kotisivu

Kontakti :kimmo(at)cantawierre.com


Lisätty 13.02.2008



Captain Skullfuck: Remember My Name

Mistä näitä nimiä sikiää? Johan pari numeroa sitten eräs kallonrakastelijaporukka pokkasi kuukauden bändin pystin. Aivan yhtä murskaaviin suorituksiin ei tämä esitys pysty, vaikka ihan perusmaittavaa melotilumetallia korinalla vääntääkin. Pieni tuhnuisuus vaivaa demoa, mutta selvän riffittelystä kuitenkin saa, kuten myös pikkuisen haparoivasta yleismeiningistäkin. Bändillä on siellä täällä ihan kohtuullisia ideanpoikasia, mutta kokonaisuudesta ei erotu esim. yhtään varsinaista keihäänkärkibiisiä. Lupaava alku ja nimellinen rimanylitys nuorelta bändiltä.

Bändi: Ronny Lähde - kitara, Dennis Lyytikäinen - laulu, Patrick Enckell - rummut, Miiro Kärki - kitara, Nico Saralahti - basso

Kotisivu

Mikseri.net

Lisätty 06.04.2009



Ca Rage: Calm After Storm

Ca Rage on pari vuotta puuhastellut espoolainen nelikko, joka työstää raskasta heavyrockiaan tehden kunniaa 90-luvun suursuosikeille mm. Pearl Jamille, Faith No Morelle ja Alice In Chainsille. Tämä debyytti- EP sisältää rehellistä rokkia kitara- basso- laulu- rummut- periaatteella ja kyllähän porukka hommansa hoitaa. Jäsenistö koostuukin jossain määrin tutuista nimistä, mm. Mygrain ja Living Attic, joista jälkimmäisessä lauleleva Markus Levander tekee hyvää työtä näköjään kivisemmässäkin ympäristössä. Vaikka esikuvia hyödynnetään mallikkaasti ja omaakin ilmettä löytyy, kokonaisuudessa on vielä linja vähän haku päällä. Ei silti hullumpi alkupala.

Bändi: Markus "Levis" Levander - laulu, Oskari "Okka" Lipsanen - kitara, Harri "Japa" Luoma - basso, Jussi "Jupe" Murto - rummut

Kotisivu


Lisätty 20.04.2010



Carcadial: Reconvicted

Tamperelainen Carcadial on sekoitus vahvaa rockia vanhahtavilla metallivaikutteilla ja homma on hoidettu kotiin asiallisella väännöllä. Vokalisti Pasi ei ole välttämättä tekniikaltaan vahvimpia alallaan, mutta ehdottoman omintakeinen antaen bändille omanlaisensa soundin. Biisien teko on oivallettu oikein, vaikka homma säikeileekin, perusrunko pysyy useimmiten kasassa ja kertosäkeisiinkin on panostettu. Asiat ovat mallillaan, mutta vielä puuttuu biisivalikoimasta ne varsinaiset räjäyttäjät. Niitäkin voisi vielä uskoa ilmaantuvan ajan saatossa.

Bändi: Pasi - laulu, Erno "Randi" - leadkitara, Jones - kitara, Tuomas - basso, Timo - rummut

Kotisivu

Kontakti :carcadial(@)carcadial.net

Lisätty 19.03.2011



Carcosa: Cry For Your Loss

Muutaman pyöräytyksen jälkeen hoksaankin, että bändin korinapuolesta vastaakin naispuolinen esittäjä, joka kääntää asetelmaa huomattavasti mielenkiintoisempaan suuntaan. Nimittäin tämä kärinä pesee 90% tämänkertaisen demopalstan annista, eikä tähän ole edes laskettu sukupuolialennusta mukaan. Carcosan musiikki on huomattavan raskasta ja melodista tamppaamista sopivan hillityissä raameissa. Pelkkää möyryämistä ei Carcosan musiikki kuitenkaan ole, sekaan on mahdutettu myös mukavia suvantoja ja kevyempiäkin soittimia. Myöskään nopeudellisesti bändi ei ole jumahtanut paikoilleen ja uskaltaa kokeilla ja heittäytyä, mikä on hienoa. Mitäkö vielä tarvitaan? Hittejä, Kersantti Karoliina. Ja vaikka vähän hiomistakin.

Bändi: Kaisu - laulu, Jyri - kitara, Tuomas - rummut, Pauli - basso, Mikko - Kitara

Kotisivu

Kontakti :carcosa(at)carcosaband.com


Lisätty 20.10.2007





Carnage Pit: Ritual


Nyt tuli halosta päähän Enontekijön suunnasta. Leppoisan intron jälkeen starttaava pauhu hakee vertaistaan vihaisuudessa. Deathin, thrashin ja grindin sekoitelma on niin tapahtumarikasta, että tässä mennään joka instrumentin suhteen käsityskyvyn rajoilla. Soiton ohella iloa tuovat erottelukykyiset soundit, jotka eivät tosin auta soittamaan monimutkaisia riffejä. Laulu hoituu pelkän monotonisen korinan voimin, mikä korostaakin paketin armottomuutta. Onhan tässä taidettu hyödyntää nykytekniikkaa, tuskinpa kukaan tähän malliin saa basareitaan hoitumaan. Vielä kun tämä kaksihenkinen akti saa murhansa elävän yleisön eteen niin...

Bändi: P-Keisari & Peideri

Myspace

Lisätty 25.06.2012



Carnalation: Demo 2009

Carnalation on perustettu vuonna 2008 Seinäjoen Provinssirockissa. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta voi herranjumala, mikä sota alkaakin pauhaamaan Play- napin painalluksella. Soitoltaan aukoton, johonkin deathin ja grindin välimaastoon sijoittuva julmuus on niin täynnä tehoa, kuin olla vaan voi. Pientä sävyähän biiseissä toki on, muttei missään nimessä mitään varsinaiseen sentimentaalisuuteen viittaavaa. Ideatkaan biiseissä eivät ole järin monimutkaisia, enemmänkin voisi puhua hienoista oivaltamisista biisinkirjoituksessa. Huokaus. Tulipas puun takaa.

Bändi: Jonne Soidinaho - laulu & kitara, Anssi Rissa - laulu & kitara, Niko Mäenpää - basso & taustalaulu, Henri Yli-Rahko - rummut

MySpace


Lisätty 23.02.2010



Carnalation: Doomsday Diaries

Seinäjokelainen Carnalation jyrää yli, vaikkei murharyhmän edellisenkään tuotoksen jäljiltä ole ehditty toipua. Doomsday Diariesia tulee kuunnelleeksi pääasiassa haavi auki. Kuinka näin helvetisti voikin musiikissa tapahtua niin, että siinä säilyy vielä järki mukana? Orkesterin HC- vivahteinen death metal on sen sortin aggressiohuipentumaa, että vastaavaa kuulee harvemmin levyrintamallakaan ja nyt sentään painitaan vielä demosarjassa. Soitto on koneentarkkaa ja suunnattomasta tavaramäärästään huolimatta kasassa pysyvät biisit houkuttelevat kerta toisensa jälkeen play- nappulaa painelemaan. Vaikka bändi on enemmänkin teknistä hardcorea, voisi sitä vaikka kutsua suomen Behemothiksi, sen verran hullua on meno.

Bändi: Jonne Soidinaho - laulu & kitara, Anssi Rissa - laulu & kitara, Niko Mäenpää - basso & taustalaulu, Henri Yli-Rahko - rummut

MySpace


Lisätty 05.05.2011



Carved in Ashes: Neversary

Helsinkiläinen Carved In Ashes nimeää vaikuttajikseen läjän kovuuksia Opethista Pink Floydin kautta Kingston Walliin, joten on lupa odottaakin normaalia enemmän. Neversaryä kehtaakin sitten esitellä ihan kenelle vaan, on oikeastaan vaikea uskoa, että bändi on edes suomalainen. Tunnelmalliset biisit eivät tanakkuudestaan huolimatta edusta välttämättä edes metalia, sillä kovempaakin mätettäessä ilmoilla on mukavan ihmismäinen pehmeys ja herkkyys. Oivaltava ja koskettava musiikki ei nojaa niinkään hurjiin soittosuorituksiin, pääosassa ovat enemmänkin kappaleet ja tunnelmat. Eihän tästä tulisi mitään ilman kunnon tulkitsijaa, mutta onneksi J.Dravenin herkkä ja kohtalokas suoritus tekee hienosti viimeisen silauksensa. Huolellista ja hienoa työtä.

Bändi: J. Draven - laulu, Tomi - kitara, Kimmo- kitara, Jaakko - basso, Jani - koskettimet, Lauri - rummut

MySpace

Kontakti :carvedinashes(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011



Caskets Open: Buried Upside Down

Casket´s Openin hidastelu on varsin mallikasta ja hienosti toteutettua doomia. Asiaan vihkiytymättömänkin on helppo todeta näiden sabbathisen rujojen kitarakuritusten koskettavan jossain määrin. Hitaimmillaan Buried Upside Down on todella hidas, mutta rivakoimmillaan groove on todella hätkähdyttävä. Yksinkertaisimmillaan mennään todella suoraan, mutta pieniä melodisia mausteita on onneksi ripoteltu pitkin ja poikin elävöittämään. Varsinkin synteettisten Type O- mallisten äänien kiiriessä ilmoille alkaa selkäpiitä kylmäämään toden teolla. Ja vähän kieli poskessakin osataan mennä. Vai olisikohan näin, kun bändin kokoonpanoon kuuluvat jäsenet Horror, Terror & Error?

Bändi: Horror - laulu & basso, Terror - kitara & laulu, Error - rummut & laulu

MySpace

Kontakti :caskets.open(at)gmail.com


Lisätty 02.11.2009



Cataleptic: Secluded Paths

Vuodesta 2003 vaikuttanut Cataleptic sanoo levittävänsä doomin sanomaa. Jos näin onkin, tuon lajin kanssa ei juuri muuta yhteistä tuntuisi löytyvän, kuin että kulloisenkin kyseessä olevan biisin tapahtumiin ei kaikkiakaan yhden käden sormia tarvita. Ehkä tunnelmallinen dark metal keskitempoisena olisi osuvampi määritelmä bändin musiikille? Melodiset, verkkaiseen tahtiin vaihtuvat tunnelmat tempovat maagisesti mukaansa, kyllähän tässä on myönnettävä olevan jotain oudon hypnoottista. Brutaalin puolensa antaa myös läpeensä korinalla tai kärinällä vedetyt lauluosuudet, jotka ajavat asiansa tässä tapauksessa mainiosti. Paskaakos tässä pehmeillä arvoilla muutenkaan.

Bändi: Harri Hyytiäinen - basso & taustalaulu, Sami Iivonen - kitara & laulu, Juha Karjalainen - kitara, Jukka Raiski - rummut

Kotisivu

Kontakti :cataleptic(at)raa.to

Lisätty 05.04.2011



Cathi Brie: Corporate Whores

Lahtelaispoppoolla on takanaan taivalta eri muodoissa lähes tämän vuosituhannen alusta. Muutama demo on takana, ja musiikin teko ei kuulostaisi olevan millään tavoin väkinäistä puuhaa. Sami Qvirta säveltää ja sanoittaa bändin materiaalin kaikkinensa ja hoitaa myös laulun mukiinmenevästi. Surumielisyys on biiseissä läsnä jatkuvalla syötöllä, eikä tule varmaankaan isommin valehdeltua, jos luonnehtisi Laihialan aikaisen Sentencedin olleen vakava vaikutin Cathi Brien biisien syntyyn. Tämä seikka tuntuu tiedostamisen jälkeen jäävän jonkinlaiseksi taakaksi biisien harteille. Mutta miksei tämä silti ihmisiin uppoaisi?

Bändi: Sami - laulu, Toni - kitara, Jesse - rummut, Joonas - basso, Ville - Kitara

Kotisivu

MySpace


Lisätty 19.01.2008



Cause Of Death: Exsanquination

Espoolainen Cause Of Death ei paljoa perinteisemmin olisi voinut nimeään valita. Huippuun hiottua persoonallisuutta ei tunnu löytyvän itse musiikinkaan puolelta. Synkemmän pään ruotsalaistyylisestä melodisesta metallista vaikutteita selkeästi imenyt esitys pärjäisi oletettavasti paremmin tiukemmalla toteutuksella, mutta tällä huitaisulla jäädään nyt välisarjaan. Vokalisti Outi (joka ei muuten ole enää yhtyeen vahvuudessa) hoitaa tonttinsa Angela Gossow- mallisesti tasaisella rääkynällä ja toisaalta, mitäpä muuta näin tasapaksuun esitykseen tarvittaisiinkaan. Koko hoidosta nyt tuntuisi muutamasta hyvästä ideasta huolimatta olevan voima ja nokkeluus kateissa.

Bändi: Markus - kitara & laulu, Otto - basso, Emil - kitara, Tapio - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cause-of-death.org

Lisätty 24.01.2011



Cavus: EP

Nyt meinaa demosetää kylmätä. Cavus rusikoi esikois- EP:llään suhteellisen pelottavasti alkukantaisella black metalillaan. Ajoittain meno saa simppeliydessään hiukan Satyriconmaisia piirteitä, joskin tässä puuhaillaan huomattavasti räkäisemmässä ympäristössä. Bändi ei operoi mitenkään erityisen taitavasti, eikä tarkalla kädellä muutenkaan, mutta kyllä on silti saatu messevästi alkuvoimaa tallenteelle ja moneen lähtöön on riffiäkin tarjolla. Loppua kohden hienon raastava, mutta monotoninenkin laulu alkaa kyllästyttämään jo, mutta eipä tähän kyllä mitään muutakaan ääntelyä voisi kuvitellakaan.

Bändi: W - laulu, J.K - kitara, B.P - kitara, A.R.G - basso, T.T.T - rummut

MySpace

Kontakti :cavusinfo(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010



Chaos Creation: Final Warning

Lappeenrantalaiset äijänköriläät paiskovat vanhan liiton thrashin merkeissä. Nopeus ja teknisyys eivät ole pääosassa bändin musiikissa, paljolti keskitytään keskitempohyökkäyksiin eikä ylimääräiseen nyhertämiseen. Lauluosuudet toimivat ryhmähuutoineen, kuten pitääkin, mutta lausunta voisi olla skarpimpaa. 80- luvulla vastaava meininki ainakin laittoi tukan heilumaan ja farkkuvaatteet täyttymään kangasmerkeistä, mutta eiköhän tyylille löydy vieläkin innostusta piireissä. Jos ei muuten, niin ainakin Lahdessa.

Bändi: Toni Huhtiniemi - kitara & taustalaulu, Julle - basso, Tomi Kallava - laulu, Tomi Malinen - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaoscreation.net

Lisätty 17.10.2008





Chaos Injected: Demo 2007


Yhtye on hädintuskin vuoden vanha ja siihen nähden jälki on minimissäänkin tyydyttävää. Rankka melodinen metalli tuntuu taipuvan vaivatta ja vaikkei mistään ihan tolkuttomista taidonnäytteistä kyse olekaan, homma pysyy näpeissä hyvin. Chaos Injected näyttääkin hienosti esimerkkiä, että pienellä harkinnalla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla voi välillä draaman kaari taipua paremmin kuin liiaksi sohimalla. Rääkyhenkinen ja epätasainen laulu on vähän Alexi Laihon kuuloista, mutta välillä liian nuhaista tasoltaan. Eduksi laskisin kuitenkin sen, ettei sekaan ole yritettykään ahtaa tähän lajiin ilmiselviä tasaisia jollotuksia. Aika näyttää, mutta varsin moni tärkeä asia kuulostaisi olevan jo nyt kohdallaan.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 12.04.2008





Chaos Injected: Promo 2008


Lähes käsittämätöntä tämä tasokkuus. Edellisellä demollakaan ei ollut hullumpaa toimintaa, mutta nyt on loksahdellut kaikki paikalleen. Chaos Injected ei onnistu vaikutteitaan peittelemään, mutta tuskinpa siihen pyrkiikään. Muutaman bändin parhaat puolet soivat käytännössä koko ajan bändin musiikissa. ja biisit ovat melometallin ystäville todellista nannaa. Sanoisiko vaikka, että jos kotimaiset bändit Amorphis, Insomnium, Amoral (Pannaan nyt perkule vaikka Diablokin) ja jotain ruotsin Soilworkista lyötäisiin läjään, kaikki ylimääräinen vouhotus pois karsien ja ripotellen sekaan bändin omaa melodiantajua, aletaan olla hommasta jyvällä. Kuulostaa soundeineen niin osaavalta, että luulisi löytävän tiensä helposti eteenpäin. The Departure on biisi, josta on syytä olla aidosti ylpeä.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 13.07.2009





Chaos Injected: Promo 2010


Tämä lahtelaispoppoo on tunnistettavissa soundistaan jo etikettiin vilkaisematta. Jää edelleen epäselväksi, mikä bändin viehätys on, omakohtaisesti tyypillisin ruotsiin päin rähmällään oleva melodinen metal on kokenut jo vähän inflaatiota. Silti tämän bändin näpeissä nuotit järjestyvät muotoon, joka ei herätä kuin positiivisia fiiliksiä. Tämähän toki kertoo yhteneväisistä melodiatajuista ja taitavasta sävellyksestä, koska en tiedä bändillä olevan varsinaisesti mitään omaakaan. Kaikin puolin valmis bändihän Chaos Injected on edelleen, toivoisi jo tärppäävän! Loistavan The Departure- biisin uudelleenlämmittely tällä promolla tuntuu täysin tarpeettomalta. Kernaasti tuon olisi loistokkuudestaan huolimatta vaihtanut yhteen uuteen biisiin.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

MySpace

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 05.05.2011





Chaos Infinitum


Nyt lähtee! Nuorehkoja kolleja pääkaupunkiseudulta ja teknisemmän deathmetallin perusteet hienosti hanskassa. Ei vain, vähän muutakin vaikutetta on seassa mutta kuolonkankean rungon päällä homma tuppaa kuitenkin enimmäkseen etenemään. Ajoittain tulee hiukan mieleen vanhempi Pestilencen jyräys ja roiskinta niukemmilla melodioilla, joskaan vokalisti ei aivan legendaarisen Van Drunenin taajuuksille ylläkään. Toinen kitaristikin on lähtenyt kuulemma taannoin talsimaan mutta eipä tunnu juuri menoa haittaavan. Tosin mainitunlainen valjastettuna rinnakkaistoimintaan voisi saada vielä aikaan lisäsävyjä ja hyökkäävyyttä, vaikka jälkimmäistähän tässä ei ainakaan jää puuttumaan. Sopivaa aggressiota joka saadaan pidettyä vaivatta yllä pienemmilläkin kierroksilla. Ja demokin nimetty vielä varsin klassisesti: First Blood. Hienoa!

Bändi: Pekka Okuloff - laulu, Dani Nuutinen - kitara, Tuomas Gröndahl - rummut, Yrjö Gävert - basso

Kotisivu

Kontakti :chaosinfinitum(at)jippii.fi





Chaosreach: Monument Of Chaos


Chaosreach tekee temput yksinkertaisella jyräyksellä. Monument Of Chaosin voima perustuu hiukan varhaisen Amorphisin kaltaiseen melodiseen runnomiseen. Kun näin simppeliä tavaraa työstetään ja saadaan vielä kuulija vangittua, on pakko todeta, että bändillä on biisikorvaa. Materiaali jaksaa kantaa vaivatta ja sitä haluaisi oikeastaan levyn loputtua lisääkin. Koruttomassa äänimaisemassa ei kovinkaan monenlaista tapahdu, vokaalit öristään maittavasti ja oikeastaan koko musiikki melodioineen on rakennettu kahden kitaran varaan, joilla toki oikeissa käsissä tekeekin jo ihmeitä. Esitys, tai ainakaan tuotanto ei toki ole vielä 100% täydellinen, mutta se ei ainakaan meikäläistä onnistu hämäämään.

Bändi: Jyri Pylvänäinen - laulu, Tatu Hiltunen - kitara, Topi Hiltunen - kitara, Jarmo Leikas - basso, Joonas Poutanen - rummut

Kotisivu


Lisätty 20.04.2010



Chaotic: End Of Proggression

Nimestään huolimatta Chaoticin musiikki ei liiemmin kaaosmaista ole, hyvinkin järjestelmällistä on meno ja meininki. Yhtye on ollut kasassa vuoden päivät ja tyylisuuntana on ytimekkäästi punaniskametalli. Tähän kun vielä laitetaan tarkennusta, voisi bändin kuvailla rokkaavan huomattavasti lennokkaammin kuin yleensä sanan ”metalli” alla rokataan. Järeät biisit ovat yksinkertaista, kitarapohjaista lanausta, eikä tilulilulle ole käyttöä löytynyt pakollisia sooloiluja lukuunottamatta. Materiaali ei ole kovin tarttuvaista, mutta todellisen miesmäinen ote sen sijaan onkin. Sen pohjalle on helppo rakentaa vielä kovempia biisejä.

Bändi: Teemu Romppanen - basso, Petri Paronen - leadkitara, Timi Savolainen - kitara, Jonne Virtanen - rummut, Jaakko Mäntymaa - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaotic.fi


Lisätty 25.09.2008



Charisma: Katkera Juoma

Hetken hiljaisuuden pitänyt Charisma on vakiinnuttanut uudella EP:llään Suomen esityskielekseen. Nimibiisi avauksena repäisee leuat auki, kuten teki joskus Kotiteollisuus Jos Sanon- biisillään. Charisma tekee kaiken kuitenkin monipuolisesti ja voisiko sanoa, brutaalisti popaten. Suoraan sanottuna juuri kukaan ei ole kuulostanut yhtä rankalta pop rock- kehyksessä. Bändillä on pitkälti laulaja Ahtosen aiheuttama ominaissoundi ja pirun kovia energialatauksia biiseinään. Soitto on myös aukotonta, joskaan se hyvässä kunnossa olevana ei ole lainkaan se, mihin tässä orkesterissa huomion kiinnittää. Kyllä se on vaan ne sävelet ja sisu.

Bändi: Teemu Ahtonen - laulu, Altti Karjalainen - basso, Heikki Kähkönen - kitara, Mikko Kähkönen - kitara, Olli Kokkonen - rummut

kotisivu

Kontakti :band(at)charismarock.com

Lisätty 07.04.2009



Chest Curse: Mastermind

Pyöreästi kahden vuoden ikäinen Chest Curse on hivenen alle täysikäisen poikanelikon muodostama ryhmä ja iästä ei anneta tällä kertaa ikäalennusta. Orkesterin soittama musiikki edustaa melko yksinkertaista thrashpoljentoa, joka ei kyllä oikein ota tuulta purjeisiinsa. Vaikka biiseihin ei kovin teknisiä osuuksia olekaan siunaantunut, on todettava, että parhaimmillaankin bändi selviää urakastaan rimaa hipoen. Kiekko kuulostaa kyllä itsessään siltä, että sen soundeilla saisi jos jonkinlaista aikaiseksi, mutta tällaisella kompastelulla ei juurikaan. Yhtyeeseen on ilmeisesti haussa uusi laulaja, minkä tarvetta en lähtisi kyseenalaistamaankaan, sen verran pontta uupuu myös tuolta saralta.

Bändi: Roope Meriläinen - lulu, Joona Raitisoja - kitara, Markus Lahti - kitara, Ville Lehtonen - basso, Lauri Halme rummut

Kotisivu


Lisätty 20.04.2010



Chromatic Dark: Hateballads 2008

Kyllä on sitten onnistunut veto. Sopivan simppeliä koukuttaakseen kerralla, kyllin monikerroksista innostamaan uudelleenkuunteluun. Hienosti kumpuileva thrashräyhä sinfonisilla lisävarustuksilla ei ole helppo juttu onnistuakseen näin täydellisesti. Kaikki hienous ei tosiaankaan valkene kerralla, täkyjä on ripoteltu niin salakavalasti, että kuulijalle suodaan ahaa-elämyksiä vielä pitkällä aikajanalla vihaballadien parissa. Seassa on myös hienosti laajentavaa koneellista maustetta ja progeilua. Soittopuolta ja sen toimivuutta ei tässä yhteydessä ole tarvetta edes erityisemmin ottaa esille. Kovia jätkiä.

Bändi: Jussi Niemelä - laulu, Janne Lunnas - kitara & taustalaulu, Mikko Häkälä - kitara, Jukka Marjoniemi - basso & taustalaulu, Otto Simola - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 20.03.2009



Chromatic Dark: Fractures

Mitähän Chromatic dark on popsinut, tällä kertaa kun ei tyrmää. Hateballads- demollaan kuukauden bändinäkin toiminut akti ei kuulosta huonolta edelleenkään, korkeintaan enemmän tusinalta. Melodinen thrash on edelleen bändin juttu, joukossa toki myös kikkailua ja kierrätystä. Fracturesilta löytyy poikkeuksellisen hienojakin ideoita, hyvänä esimerkkinä hieno päätösballadi Darkening. Kuitenkin punainen lanka jää nyt pimentoon ja lisäksi vokaalipuolella mennään jotenkin kummasti puolella teholla. Bändi toki soittaa hyvin ja on ylemmässä kastissa monessakin mielessä. Tykittävämmällä tuotannolla tuomio olisi luultavasti eri sävyinen.

Bändi: Jussi Niemelä - laulu, Janne Lunnas - kitara & taustalaulu, Mikko Häkälä - kitara, Jukka Marjoniemi - basso & taustalaulu, Otto Simola - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 20.04.2010



Clamath: Last Exit To Damnation

Clamathilla on ikää jo päälle 4 vuotta ja kyllä varmuudessa sitten löytyykin. Aggressiota ja vakaata vihaa aistii soittamisesta helposti ja tämä kruunaantuu vielä vokalisti Ville Niskakosken happirikkaalla pauhulla. Niukkamelodisessa mättämisessä ei jää piiloon Slayerin, Panteran yms. suuryhtyeiden vaikutus, kuten toki ei monella muullakaan tämän kategorian yhtyeellä. Omaakin ideaa löytyy, mutta se kantaa vielä vähän nihkeän oloisesti. Soitto toimii, eikä ääniteknisestikään kuulosta lainkaan hullummalta. Biisit kaipaavat vielä jonkinlaista aivoriiheilyä osakseen, näin ei vielä pitkälle pötkitä.

Bändi: Turo - laulu, Mikko - kitara & laulu, Panu - rummut, Sundi - basso,

Kotisivu

Kontakti :clamath_(at)hotmail.com

Lisätty 17.11.2009



Clandestine: Gaia´s Blood

Perusheviä metallisen raskaalla toteutuksella. Clandestinen tyylissä on jotakin vastustamatonta, olkoonkin se tässä tapauksessa vaikka simppelit biisit, joita osaa jo lähes hoilata kertakuuntelun jälkeen. Seasta voi poimia pientä kumartelua esim. Iron Maidenille ja joillekin modernimmille nimillekin, mutta kuitenkin voi todeta bändin vaikuttavan omalla jutullaan. Vokalistin ääni on hassu tapaus. Jos sitä ajattelee yksinään instrumenttina, sitä on vaikea pitää vakuuttavana. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että tämä nuotiton huuto sopii Clandestinen heviin niin, ettei nuotitettua versiota haluaisi edes kuulla. Loistavaa heviä!

Bändi: Juha Marttinen - rummut, Ari Ahonen - kitara, basso & laulu

MySpace

Lisätty 24.09.2008



Clandestine: The Machine

Clandestinella on ainakin yksi selkeä etu puolellaan, sen nimittäin tunnistaa heti kun levy pyörähtää. Jo Gaia´s Blood- promollaan yhtye lunasti komeasti Iron Maiden- henkisellä runttauksellaan, tosin sata kertaa raskaammalla sellaisella. Tälle teokselle ei ole varsinaisesti muuttunut mikään, mitä nyt kokoonpano on saatu paisutettua oikean yhtyeen mittoihin. Biisit ovat oikein oivallisia nykymetallisoituja Maiden- tribuutteja ja kyllähän ne rokkaavat kuin viimeistä päivää. Siltikin huomaa miettivänsä, löytyykö niitä valtteja vielä riittävästi pitkää tähtäintä ajatellen? Voisin ainakin toivoa vilpittömästi.

Bändi: A. Ahonen - kitara & laulu, L. Tiainen - kitara, A. Pohjola - basso, J. Marttinen - rummut

MySpace

Lisätty 15.07.2009





Clayskin


Vähän varttuneempaa miehistöä sisältävä Clayskin vetelee raskaalla otteella ilmeisesti jotain grungen, hevin ja nu-metallin metamorfoosia. Ei sellaista suuntaa mitä nyt niin isommin tulisi diggailtua, mutta hyvintehtyjä biisejä ja taitoa kyllä porukalla piisaa. Demon avausbiisi on itseasiassa aika aukoton ja hienon kuuloinen suoritus. Samoin elementein edetään ja sopivan monipuolisin maneerein. Kitaroiden työskentely on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, dynamiikan käyttö on mukavasti hyödynnetty ja riffittely ihan ilmavan kuuloista. Yhteissoitto jotenkin tuntuu paikoitellen huojuvaiselta, mutta kyllähän nuo visiot paistaa läpi kuitenkin vaivattomasti demon hiukan pahvisista soundeista huolimatta. Kuningasmelodioita vilautellaan muutamassa kohdassa, mutta niitä voisi toki olla enemmänkin jaossa ainakin tarttuvampien kertosäkeiden osalta. Nyt ei oikein mieleen jää kuin tuo ensimmäinen biisi sillä saralla. Kertosäeheviähän tämä kuitenkin myöskin on?

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 29.08.2006





Clayskin: Day Of Silence


Clayskin on ollut ennenkin vastassa dollarinmakuisine raskasrockbiiseineen. Bändi ei ole muutamassa vuodessa muuttunut, mikä on ihan hyvä asia. Day Of Silencellä on 3 biisiä tasokasta rutistusta ja bändi soittaa tätänykyä aivan ammattitaidolla. Grungevaikutteet eivät tälläkään kertaa jää peittoon ja hienoinen flirttailu Nu- metalin kanssa tekee Sami Koskisen miellyttävän vahvan laulun kanssa keitoksesta lähes täydellisen sarallaan. Biiseihin olisi vielä pieni ripaus hittiyttä paikallaan, sillä tiellä kun kuitenkin selkeästi ollaan. Suomen oloihin poikkeuksellista ja tutustumisen arvoista osaamista.

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 23.10.2009



Clock Paradox: Promo 2009

Clock Paradox sisältää pienoisia yhteyksiä Joint Depression- ja Impish- orkestereihin, joten ei ole kyse ensikertalaisista. Biisit ovat monikudoksisia sekoitelmia NU- vaikutteita, thrashia, deathia ja jotain määrittelemätöntä. Esitteessä kaikki vaikuttaa ehkä kiinnostavalta, mutta promon kohdalla on jossain vaiheessa vaan luovutettava. Esityksessä piilee kyllä taitoa, mutta ei paljoakaan mihin kuulijaparka voisi tarrautua. Päällimmäisenä jää mieleen ainoastaan aggressio, jota ei ole kuitenkaan saatu valjastettua mihinkään järkevään muottiin. Ehkä mieleen jää muutama melodiakin, mutta niilläkään ei vielä pöytää tyhjennetä.

Bändi: Jani - rummut, Jouni - laulu, Jynkky - kitara, Timo - basso, Antti - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :clockparadoxband(at)gmail.com


Lisätty 20.04.2010



Clock Paradox: Promosexual

Clock Paradox vääntää metallinsa monelle mutkalle. Löytyy Opethmaista fiilistelyä ja myöskin samaisen orkesterin tyyliin sopivaa polveilevaa synkistelyä. Välillä taas irroittaudutaan ikeestä ja lähdetään thrashin pariin vallan vaivattomasti. Vokaaleissa hoidetaan sielläkin asioita jos jollain keinolla, paikoin varsin persoonallisesti kiljuen. Onko sekavaa? Totta vie, mutta eipä potentiaali silti piiloon jää. Biiseissä on paljon omalaatuisia aineksia ja yhtye soittaa taitavasti. Niistä saanee leivottua tarvittaessa toimivan kakun, mutta nyt mennään vielä eväät levällään. Soundit voisivat myös potkia munaskuille vähän kovemmin.

Bändi: Jani - rummut, Jouni - laulu, Jynkky - kitara, Timo - basso, Antti - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :clockparadoxband(at)gmail.com


Lisätty 17.04.2010



Clock Paradox: The Five Precepts

Ahkera Clock Paradox jatkaa monipuolista möykkäänsä. Tällä kertaa alkaa hahmottua jo musiikilliset suuntaviivatkin selkeämmin. Kiinnostava biisinrakennustyyli tuo mieleen eräänlaisen Opeth/Meshuggah- kombinaation, joka on pakotettu menemään vähän suorempaan, vaikkeivät nämä omalla tavalla tekniset riffitkään aina siihen taipuisi. Vaikka yksityiskohtia on hevosille syötettäväksi asti, bändin musiikki vyöryy yhtenä synkkänä möykkynä ja säilyttää kiinnostuksensa sellaisenaankin. Päähänhän tästä sekamelskasta ei meinaa jäädä juuri mitään, mutta eipä porukan taitoa voi millään tapaa kyseenalaistaakaan. Hulluuden ja nerouden kuuluisalla rajapinnalla tässä taiteillaan.

Bändi: Jani - rummut, Jouni - laulu, Jynkky - kitara, Timo - basso, Antti - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :clockparadoxband(at)gmail.com


Lisätty 09.09.2011



Coffincraft: Bestial Conclusions

Coffincraft tarjoilee death metalinsa vanhakantaisena. Monipuolinen riffitarjonta on kiinnostavuudeltaan vaihtelevaa, samoin kuin koko hoito muutenkin. Siellä täällä mennään kyllä ihan haisevissa tunnelmissa ja melodiapuolellakin saadaan aikaan, mutta jotenkin se sydän vaan on kateissa valtaosan aikaa. Ryhmän soitossa ei ole moittimista, kiperämmätkin kurvit tuntuvat taittuvan ihan kivuttomasti. Tiukat kitarasoundit karun jyhkeän örinälaulun kanssa muodostavat kieltämättä ihan julman soundin, mutta biisipuolelle pitäisi saada vähän potentiaalisempaa sanottavaa. Kuolometalli on iloinen asia, mutta demotasolla varsinkin vaadittaisiin vielä vähän enemmän erottuvuutta peliin.

Bändi: N. Heiskanen - kitara & laulu, R. Heikkinen - kitara, T. Heikura - rummut, H. Heiskanen - basso

Kotisivu

Lisätty 24.01.2010





Cold Cold Ground: Custom Built

Teollista ja tanakkaa kitararokkia ja reilua sämpleilyä on vastassa ja kyllä toimii. Cold Cold Groundin meno vie mukavasti matkassaan ja pitää näpeissään jämäkästi. Industriaaliotteestaan huolimatta yhtye on voimakkaan melodinen ja toimii kuitenkin perinteisten rokkikaavojen mukaan ratkaisuissaan. Huomattavan suuren osan yhtyeen soundiin tekee vokalisti Hauptmann D:n äänijänteet. Mies ei ole ehkä taitavimpia tulkkaajia, mutta ehdottoman persoonallinen ja sopii yhtyeen ilmeeseen kuin nenä perseeseen. Mukavan monumentaalista ja tietoista tylyttämistä sopivan väljässä karsinassa.

Bändi: Hauptmann D – laulu & ohjelmointi, Nooz – basso, Mr. Bunny – kitara & ohjelmointi, Monsieur Beau – rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)coldcoldground.com


Lisätty 21.11.2007





Coma Clinic: Promo ´08


Selkeää superkokoonpanoa, Coma Clinicissä on naamoja mm. Kill The Romancesta, Godsplaguesta ja Profane Omenista. Tartuntatapa asiaan onkin täten varmempi niin soiton, kuin sävellystaidonkin suhteen. Runttausta, kitarailotulitusta, nopeusvaihteluita, tuiki tärkeitä kertosäkeitä mieleen jäävillä melodioilla, sopivaa himmaus/räyhäys- suhdetta ja toki mojovaa soittoa tarjoillaan läpi kattauksen. Paketti on ennakkoluuloton ja sopivassa suhteessa persoonallinenkin, joten äänitteen suhteen on helppo kääntää peukku taivasta kohti.

Bändi: Henri Eerola - laulu & kitara, Janne Tolonen - kitara, Kimi Rautiainen - soolokitara, Arska Hietala - basso, Mickey T - rummut

MySpace

Lisätty 20.03.2009



Coma Faction: Built A Monster

Jo tässä kummastelikin, mitä sekameteliä tämä mahtaa olla, mutta tässähän onkin joskus palstalla paistatelleen Diaz Jr:n miekkosten uusi viritelmä, josta tulee ainakin tietty erikoisuustakuu jo kättelyssä. Alkupuoliskolla mennään vähän kiinnostavuuden rajamailla, alternativerockin raameissa. Jossain vaiheessa, viimeistään saksofonin kera fiilistelevän Cardiac Angelin kohdalla pitää todeta, että kyllä sykähdyttää. Pääosin tällainen sekamelskailu ei kuitenkaan toimi, vaikka jollain tapaa rokkaisikin. Hyvin soittava ja varmasti tyylinsä tietävä porukka on kuitenkin kyseessä.

Bändi: Jani Haapio - laulu & kitara, Simo Muhonen - kitara & taustalaulu, Kari Hietanen - basso, Mikko Kymäläinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :coma.faction(at)kolumbus.fi


Lisätty 04.11.2010



Concrete Icon: Flood Of Darkened Thoughts

Concrete Iconin death metal on melkoisen abstrakti kuuntelukokemus. Yhtyettä sovittelisi mieluusti myös jonkinlaiseen doomahtavaankin kategoriaan, sen verran kankeasti edetään paikoitellen. Flood Of Darkened Thoughts soundaa hieman rosoiselle ja tietynlainen hiomattomuus sopiikin yhtyeelle mainiosti. Biisit etenevät yksinkertaisesti louhien ja jynkyttäen, mitä nyt kakkoskitaralla elävöitetään välillä tunnelmaa erilaisilla ylempien kielien kikka kolmosilla, mikä on tässä tapauksessa suotavaakin. Vaikka maskuliinista menoa onkin, ei kappalevalikoimalla ole loppujen lopuksi paljoa tarjottavaa. Tylsyys iskee, ei auta itku markkinoilla.

Bändi: Vesa - laulu, Jake - kitara & laulu, Kipi - kitara, TK - basso, Mace - rummut

MySpace

Lisätty 01.09.2009



Concrete Icon: Desecrating The Throne

Concrete Icon jatkaa matalatempoisen death metalinsa parissa. Linja menee puolimelodiseksi, yläkieliltä kyllä loihditaan erilaisia kevennyksiä riffeihin, mutta jollain tapa kyse ei kuitenkaan ole varsinaisista lead- kuvioistakaan. Soitto toimii ja bändin soundi on omaa lajiaan, mukiinmenevän örinälaulun mukaan lukien. Biiseissä se paha tässä piileekin, eikä ihan se pahuus, mikä pitäisi. Kestoa tuppaa olemaan liikaa siihen nähden, että oikeasti kiinnostavaa sanottavaa löytyy valitettavan vähän. Ei nyt vaan tunnu tempovan mukaansa niin eipä yritetä väkisinkään.

Bändi: Vesa - laulu, Jake - kitara & laulu, Kipi - kitara, TK - basso, Mace - rummut

MySpace

Lisätty 08.09.2011



Concrete Words: Retaliate

Concrete Wordsin kokemus kuuluu. Jo vuodesta 2002 peuhanneen kokoonpanon sävykäs thrash on mukavan tarkkaa. Roskametalli on mukana vain muinaisena vaikuttimena, nopeutta tässä ei voimanlähteenä käytetä. Biisit ovat eheitä ja riffeissä on oikeastikin ideaa ja persoonaa mukana. Basistilaulaja Heurlin siirtää Stonemaisella ulosannillaan orkesteria hienosti 80- luvulle ja onkin kuulijasta kiinni, onko tämä parhautta vai ei. Tunnusomaista kyllä, ehkä puuduttavaakin pitemmän päälle. Mainio orkesteri.

Bändi: Pekka Huttunen - rummut, Teemu Heurlin - basso ja laulu, Matti Virtanen - kitara, Kalle Hahtamo - kitara,

MySpace

Mikseri

Lisätty 16.12.2008



Concrete Words: Downfall Race

Porilaisen Concrete Wordsin thrash on tälläkin kertaa erittäin hauskaa kuunneltavaa. Yhtye osaa kuulostaa juuri sopivassa suhteessa niin vanhalta kuin uudeltakin suuntaukselta. Biiseissä on tällä kertaa paremmin rullaavia ratkaisuja ja yleisellä tasolla musiikista suorastaan kumpuaa kohonnut tietotaidon määrä. Teemu Heurlinin lauluääni kuulostaa hyvällä tavalla useammaltakin menneen talven metallimölisijältä ja tämä tekeekin tiukan soiton ja toimivien perusriffien kanssa paketista toimivan kokonaisuuden. Hyvää työtä, missä ei trendeille kumarrella.

Bändi: Pekka Huttunen - rummut, Teemu Heurlin - basso ja laulu, Matti Virtanen - kitara, Kalle Hahtamo - kitara,

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 15.07.2009





Consilium: Visions On Blood

Consilium on sooloprojekti, joka on keskittynyt perinteiseen black metaliin. Melodiset kuviot ovat Visions In Bloodin biiseissä määrääviä, eivätkä ne lainkaan hullummilta kuulostakaan, sielua on vaikka muille jakaa! Kuitenkin demon kolmen biisin parissa alkaa salakavalasti pyörittelemään peukaloitaan ennen pitkää. 99% soittoajasta mennään niin kovaa, kuin suinkin, joka toki on ”truea”, mutta puuduttavaa. Tilannetta ei oikein kyetä pelastamaan persoonaa omaavilla riffeilläkään. Myös ilmeeseen kieltämättä sopiva laulu alkaa maistua aikansa kuunneltuaan aikalailla mahongilta. Hyviä juttuja siis löytyy, mutta jotain avartavaa jää kaipaamaan sekaan.

Kotisivu


Lisätty 29.09.2010



Constantine: Master Of Disaster

Jyväskyläläisen Constantinen suurimmat musiikilliset vaikuttajat lienevät vanhassa ns. uuden aallon brittiläisessä heavy metalissa. Tuplakitaraleadia ja kolisevaa bassoa piisaa vanhan kunnon rautaneidon malliin, eikä suorituksessa ole valittamisen sijaa. Biisit ovat hitusen esikuviaan metallisempia, mutta pieni päivityshän tähän lajiin onkin paikallaan. Myös sekaan viskottu pikkuprogeilu raikastaa mukavasti ja antaa tasaisesti näyttöä bändin taidoista. Näin kun keski-suomen alueella tällaista toimintaa kerran harjoitetaan, tulee samalla mieleen, että eikös vastaavaa ideaa joku orkesteri ole samoilla kulmilla jo onnistuneesti toteuttanutkin?

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com


Lisätty 22.11.2007



Constantine: Divida Et Impera

Constantine jatkaa jo rautaneidon perässä kirmaamistaan viime kesäisen Master Of Disaster- demon jälkeen ja mikäs siinä, biisien tekohan on bändillä hallussa. Sävelmät ovat monipuolisia ja paikoin kimuranttejakin. Tämä ei tarttuvuutta mainittavammin heikennä, mutta kieltämättä alkaa kyrsimään kuin Kataista tajutessani, että biisien ns. kiinnekohdat ovat pienestä lisäraskaudesta huolimatta jo niin yksi yhteen Iron Maidenia, että mitä järkeä moista on tehdäkään? Vokalisti Vääränen tuntuu tällä kierroksella toimivan resurssiensa ylärajoilla, kyseessä voi olla jo pieni yliyrittäminen. Kelpo heviä kuitenkin, ei tälläe täyttä tyrmäystäkään ole syytä langettaa.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 09.10.2008



Constantine: A Play Of Minds

Constantinen kohdalla jo arvaakin mitä tuleman pitää, sen verran sitkeästi bändi tuntuu maneereihinsa juuttuneen. Tällä kertaa on kuitenkin saavutettu jo pientä irtautumista suorahkosta Iron Maiden- apinoinnista, vaan eipä silti yhtyeen omatkaan vahvuudet vielä piisaa kannattelemaan koko hoitoa. Positiivinen asia joka tapauksessa on orkesterin perusteiden hallinta. Biisejä siis osataan kirjoittaa, sekä hallita myös soittimet. Nämä ominaisuudet kun saadaan valjastettua virallisesti "omaan käyttöön" sen sijaan, että juostaisiin koko ajan jo olemassa olevan tyylisuunnan perässä, saattaakin vasta riemu revetä.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 23.10.2009



Coprolith: World Falls Down

Yhtye on ollut olemassa jo vuosia ja pläjäyttää nyt 6 biisin mittaisen tutustumiskierroksen mustaan ja kuolemaan. Luvassa on liki puolituntinen vauhtia, mutta vaaratilanteita ei kuitenkaan pääse muodostumaan mainittavasti. Toki bändi ajelee pienemmilläkin nopeuksilla välillä, mikä onkin likipitäen ainoa seikka, joka pelastaa puutumiselta. Kitarapohjaisessa mätössä on näennäisesti melodian- ja brutaaliudenhakuisuutta, mutta kummastelen oikeasti jos kenellekään jää kumpaakaan kuitenkaan takaraivoon useammallakaan pyöräytyskerralla. Demon tasokin jää paikoitellen aika mömmöiseksi, joten ei tällä nyt vielä ihan maailma putoa.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

Kotisivu

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi


Lisätty 10.12.2007



Coprolith: Other Me

Coprolith on saanut ilmaisuaan selkeämmäksi, tai mikä tärkeintä, ainakin soundejaan. Musiikki jatkaa samalla mustametallisävytteisellä death metal- kaahauksella, jossa idearikkaus vaihtelee melkoisesti. Pääsääntöisesti Other Me:n biisit peuhaavat paremmin, mitä vähemmän niissä on nopeutta. Tämä ei suoranaisesti johdu soittotaidon hiipumisesta, pohja saadaan näköjään putoamaan jollain kumman ilveellä muutenkin. Hyvänä osoituksena päätösbiisi Dead Endless, jonka viipyilevä ja synkkä tunnelma kolahtaa kalloon jo kertakuuntelulla. Vastaavaa tunnelmaa kun saadaan levitettyä koko demon pituudelta, onkin jo nousu sarjataulukossa tosiasia.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

MySpace

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi


Lisätty 17.11.2009



Coredust: Past Lives

Coredust on onnistunut ensimmäisellä demollaan loistavasti. Bändi veivaa todella hienosti pikkuisen progeilevaa metalliaan, eikä kokonaisuudessa löydy paljoakaan reklamoinnin aihetta. Pienet vaikutteet mm. Panterasta ja Nevermoresta ovat läpikuultavissa, mutta omalta itseltään bändi pääasiassa kuulostaa. Sävellyksissä on monenlaista tunnelmaa ja niiden välillä seilataan ikään kuin huomaamatta, sovitukset ovat taipuneet todella luontevaan muottiin. Orkesterin sointi on hämmästyttävän täyteläinen ottaen huomioon, että kielisoitinosastolla häärii minimikokoonpano, eli tasan kitara ja basso. Esa Salmisen lauluosuudet tuovat myös toivottua monipuolisuutta peliin, joskin tällä alueella voisi olla pientä petraamisen tarvetta, esim. puhtaiden vokaalien paksuuden suhteen. Toivoa herättävä tapaus.

Bändi: Olli Broman - basso, Sakari Hulkkonen - kitara, Esa Salminen - laulu, Jyty Tirola - rummut

Kotisivu

Kontakti :esa(at)coredust.com


Lisätty 07.10.2008



Corpse Molester Cult: Demo 2008

Corpse Molester Cult on muutaman vuoden vanha Lohjalainen kokoonpano ja mukana on tuttuja nimiä mm. Sinisthrasta, Wasarasta ja Amorphisista. Vanhan koulun death metal lienee lähellä porukan sydäntä kun sellaista ovat päätyneet riipimään ja lopputulostahan kuuntelee mieluusti. Bändi soundaa ilkeälle ja tuhoisalle ja on lyijynraskas ja Wasarassakin vaikuttava Antti Wirman kuulostaa oikein sopivalta murisijalta retkueeseen. Demolle on saatu sen sortin ärrimurria, ettei hurjempaa saa varmaankaan kokea edes herättämällä mesikämmentä talviunosiltaan. Biisit ovat tarpeellisen eläväisiä, mutta toki lajissa vaadittu jähmeyskin on läsnä.

Bändi: Antti Åström - laulu, Timo Vainio - kitara, Tomi Joutsen - kitara & taustalaulu, Joni Laakso - basso & taustalaulu, Mikko Nevanlahti - rummut & taustalaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Coventhrall: Promo 2010

Pääasiassa pääkaupunkiseudun monimetallisteista koostuva Coventhrall on lohkaissut neljä biisiä Space Opera- kokopitkästään. Noh, sitähän tämä on, avaruusoopperaa parhaimmillaan ja kun nimilistaa katsoo, soiton toimivuutta ei tarvitse isommin kyseenalaistaa. Sankarillinen ilotulitus on melkoisen jylhää kuultavaa, tekniikka pelaa, eikä kertosäkeissä todellakaan säästellä. Vokaaleissa kuullaan tutunoloisia vierailijoita ja onhan sinne aika mahtipontisia köörejä onnistuttukin kasaamaan. Kaikki soundaa täydelliseltä, vaikka isompaakin valloitusta silmälläpitäen – vaikka sitten sen avaruudenkin. Klassista, urhoollista, simppelisti sanottuna kolahtavaa sulosäveltelyä täynnä koko promo!

Bändi: Sami "Texas" Ilvonen - laulu, Toni Bite - kitara, Kimmo Korhonen - kitara, Jukka Hoffrén - basso, koskettimet & kitara, Janne Ojala - rummut

MySpace

Kontakti :jukka.hoffren(at)samagency.fi

Lisätty 05.04.2011





CR


Stadilainen CR sivaltaa raskaasti esim. Machine headin hengessä unohtamatta lisätä hienoisia länsivivahteita paiskomiseensa. Tietty yksi-ilmeisyys vaivaa, joka on ehkä seurausta yksikitaraisuudesta. Varsinaista munattomuuttahan tämä ei tarkoita, hommat toimivat vähintäänkin vakuuttavalla tasolla joka suhteessa. Vauhtia ja raskautta tarjoillaan juuri itselle sopivassa karsinassa, eikä musiikkipuoleen isompia olekaan lisättävää. Eniten vakuuttaa kuitenkin bändin asiallinen ja erottuva promopaketti, komeaa CR-logoa kantava kansio, jonka sisältä löytyy promokuvaa, saatekirjettä ja vielä itse promolevykin komeasti koteloituna. Touhuun on huomattavasti helpompi asennoitua täten vakavammin. Hyvä esimerkki niille, jotka eivät jaksa edes bändinsä nimeä levyyn kirjoittaa.

Bändi: Pekka Lupari - basso, Sami Sivonen - kitara, Roope Ahlgren - rummut, Jouni Kuisma - laulu

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cr-metal.com



Craniumblast: Living Dead Life

Craniumblast taiteilee jossain death ja black metalin välimaastossa. Living Dead Life soi jyhkeästi ja melodisesti sisältäen paljon muutakin kuin junttaamista. Punainen lanka uhkaa ajoittain kadota kuuluvista, mutta tilannetaju ja svengi kättelevät kuitenkin lopulta toisiaan häilyvyydestä huolimatta. Tasainen murina sopii yllättävänkin hyvin laulutyyliksi kolkohkoon soundimaisemaan. Maittavia juttuja ja toimivaa soittoa tuotokselta löytyy runsaasti, mutta biiseissä olisi vielä hiomista, jotta niitä voisi kutsua kokonaisuuksiksi. Lupaavaa!

Bändi: Pete - laulu, Henkka - kitara, Samu - kitara, Roope - basso, Pasi- - koskettimet, Eetu - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Cremated: Black Ash Depopulation

Tämä Raumalainen ryhmä on ollut olemassa eri muodoissa niin musiikin kuin jäsenistönkin suhteen jo vuodesta 1998 ja takana on jo joitakin pikkujulkaisujakin. Nyt painetaan jäyhää death metalia nelijäsenisenä ja lopputulos on vakuuttavaa. Kalmalta lölyhkääväät biisit tuovat mieleen Morbid Angelin, mutta niissä edetään hivenen kevyemmissä, kuitenkin jäykkyysasteeltaan yhtä rautakankimaisissa tunnelmissa. Orkesteri soittaa hienosti ja kokonaisuudessa ei oikeastaan jarruttele tasapaksuhkon laulun ohella kuin tuotanto. Tokihan kyse onkin demosta, mutta näin timanttinen tikkaus suorastaan vaatii timanttisen tuotannon. Homman nimi jää kuitenkin selkeän makuiseksi ja toivottavasti se myös johtaa jatkotoimenpiteisiin.

Bändi: Joona Alamäki - kitara, Janne Keskitalo - laulu & basso, Olli Markkula - rummut

Kotisivu

Kontakti :janne(at)cremated.net


Lisätty 07.10.2008



Crimfall: Burning Wind

Tässä on "Jos metsään haluat mennä nyt"- metallia, Värttinä meets Hellraiser, voisi vitsikkäämpi luonnehtia. Crimfall korjaa potin kotiin, kansanmusiikkia ovat pelimannit sovitelleet metalliin jo maailman sivun, mutta tässä haukataankin tavanomaista monimuotoisempi pala pettuleivästä. Satumaiset ja moninaiset sävyt, rehellisen kaunis ja taitava naislaulu, örinä ja teatraalisuus yhdisteltynä jo kappalekohtaisestikin useisiin eri tunnelmiin tekevät paketista uniikin. Saman biisin aikana voi mielessään olla puron varrella kukkia keräämässä, Herra Linnanherra, peijaisiin lahdattava sika tai Tuhkimon kenkä, joka ei sovi minnekään. Hienoa!

Bändi: Bändi: Jakke Viitala - kitara, basso & orkestra, Helena Haaparanta - laulu, Mikko Häkkinen - laulu, Tony Suominen - rummut

Kotisivu

Lisätty 14.10.2008





Critical Continent


Critical Continent Bändi onkin jo tuttu, hmm...jostakin. Veivaavat mielenkiintoista nykivää epätahtimetalliaan taidokkaasti ja raivolla. Tämän demon biisejä voi olla harjaantumattoman hankala erottaa toisistaan, eikä sitä ainakaan helpota se että jokainen biisi menee samaan tempoon. Soittimethan bändillä pysyvät hanskassa hienosti ja matematiikkapäätäkin on pakkokin löytyä tällaista taikinaa leipoessa. Ihan pikku ongelma vaan. Musiikkilaji (bändi) jota tässä kopioidaan on vähän sen sortin karsinassa että siihen ei mahdu kuin tasan se yksi. Ja sieltä on hankala rapsuttaa vaikutteitakaan kuulostamatta siltä alkuperäiseltä. Eli, kuten joku viisaampi opetti taannoin: Ei pidä mennä sinne nenineen, missä toiset on jo ollu munineen. Mutta eiköhän tästä Jack Osbourne diggaa ainakin, herrat Haake & Thordendal varmaan vielä enemmän.

Bändi: Veikko K. - Laulu, Juho V. - Kitara, Jarno S. - Basso, Seppo T. - Rummut

Kotisivu

Kontakti :jarno.samppala(at)luukku.com



Crowned With Black: The Dragon Age

Osittain jyväskyläläistä Dark The Sunsia sisältävä, Crowned With Black ei hyppää musiikillisesti kauas ensin mainitusta. The Dark Agen 2 biisiä ovat jyhkeitä teoksia, minimalistisia ja äärimelodisia synkistelyjä. Pääosassa tuntuvat olevan vahvat kosketinmatot, jotka eivät anna hetkenkään rauhaa. Suloisia säveliähän nuo ilmoille tuovat, mutta siinäpä se sitten onkin. Mikko Ojalan vivahteeton örinä jää samaisen kosketinmaton taakse, kuten kitarakuvioillekin uhkaa paikoitellen käydä. Vaan eipä kuitenkaan heikoimmasta päästä, näin sävellyksellisesti ajateltuna. Tylsähköä kuitenkin.

Bändi: Mikko Ojala - kitara & laulu, Inka Tuomaala - koskettimet, Mikko Heikkilä - basso, Mikael Saalasti - rummut

MySpace

Kontakti :crownedwithblack(at)gmail.com

Lisätty 29.09.2010



Crow´s Flight: Crow´s Flight

Kylläpä kuulostaakin nyt niin ei- suomalaiselta heavy metallilta. Tarkemman tutkimuksen jälkeen tähän saadaan selvitys, Crow´s Flight on suomalais/sveitsiläis/hollantilainen ryhmittymä, joka painaa eteenpäin yhteisen metallisen vision varasssa. Perusmetallin hittikaavat on hallussa, eikä kuusijäsenisellä porukalla ole soittosuorituksissaankaan hävettävää. Sveitsiläinen Crow tekee vokalistina tärkeimmän osan yhtyeen sointiin, mutta tärkeä osa on myös hienostuneilla melodioilla ja taitavahkoilla kitaroinneillakin. Piristävä poikkeus, josta voisi helposti ennustaa kuulevansa jatkossakin.

Bändi: Crow - laulu, Marko - kitara, Mika - kitara, Asko - rummut, Risto - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)crows-flight.com

Lisätty 01.09.2009



Cryal: Hate´s Creation

Cryal on pyöreästi vuoden ikäinen ryhmittymä ja siihen nähden debyyttidemon jälkeä ei tarvitse kainostella. Bändi ammentaa niin thrashista, melodisesta metallista kuin death- sellaisestakin. Soitto toimii hyvin ja biisit ovat eheitä ja värikkäitä. Kokonaisuudessa on kuitenkin pientä häikkää. Koskettimien käyttö on liioiteltua, tässä lajissa kahdella kitaralla saa jo paljon aikaiseksi ja nyt niiden tontille tullaan usein täysin tarpeettomasti. Jari Hokka mikin varressa murahtaa tasapaksusti, mutta rouheus vakuuttaa. Jotain tästä on lupa odottaa. Ja halu myös.

Bändi: Jari "Jarska" Hokka - laulu, Saku "Sacce" Tammelin - koskettimet, Tony Tammelin - kitara, Arto Hyvärinen - rummut, Mauno "Mane" Hämäläinen - basso, Henri "Hene" Rahm - Kitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cryal.net

Lisätty 16.12.2008



Cry Of Pain: This Hell Inside Your Head

Haminassa jo vuonna 2000 perustettu Cry Of Pain ei ole löytänyt järin omaperäistä tyyliä. Bändiltä löytyy lähinnä kaihoisia, Sentenced- tyylisiä ideoita, joskin huomattavasti raskaammin esitettynä. Sekä puhtaasti, että korinalla vedetyt vokaalit eivät sinänsä yllätä, mutta kyllä molemmat tyylit saisivat olla laadukkaampaa mallia. Melodiapäätä ryhmällä kyllä on, toinen temppu onkin se, kuinka sen avulla tehdään täsmähittejä. Nyt plaanataan valitettavan tasaisesti keskitasolla.

Bändi: Riku Lipponen - kitara & laulu, Ville Nummi - kitara & laulu (puhdas), Niko Suortti - basso, Tatu Mellin - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cryofpain.com

Lisätty 16.04.2009



Cryptic Death: Black Earth Funeral

Tässä onkin sitten meno otsikon lupaamaa ja vähän ulkomaalaistakin. Haaparantalaisen Cryptic Deathin hurjasta tuhovoimasta huokuu todellakin kuolema läpi. Vaikkei itse biiseistä mitään poikkeuksellista löydykään ja thrashin peruskoulun kautta operoidaan, on ryhmän iskukyky kiistaton. Vaikkei yhtye vierastakaan monimutkaisuuksia ja osaa ilmeisesti soittimillaan vaikka mitä, parhaimmillaan se on kuitenkin silloin kun se on suorimmillaan. Rosoinen soitto sopii mainiosti hiomattomalle soundille ja kitaristi-laulaja Anton Johanssonin suora karjunta tekee musiikkiin tässä tapauksessa paljon omaperäisempää jälkeä, kuin mahdolliset laulunuotitukset. On todellakin truea.

Bändi: Anton Johansson - laulu & kitara, Janne Posti - kitara, Andreas Pelli - basso, Niklas Pelli - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 23.10.2009





Cryonside


Cryonsidella riittää vaikutteita. Bodomimainen rääkyosastohan tässä ensimmäisenä hyökkii silmille jo vähän soundimaailmankin puolesta. Touhua on kuorrutettu monenlaisilla kevyemmilläkin ratkaisuilla, ja mukaan on saatu mm. pari melkoisen upeata kertosäettä. Puhtaat laulannat tarjoavatkin huomattavasti mieluisampaa kuultavaa kuin paikoin väkinäiseltä kuulostava raapiminen. Biiseistä löytyy miltei jokaiselle jotakin ja sävellysten taso on pinkan parhaimmistoa. Liika yritys ei haise ja homma pysyy hienosti hanskassa sillä alueella kuin on tarkoituskin. Kosketinsoittajalle ei oikein vaikuta demon perusteella juuri löytyvän järkeenkäypää roolia, joten sen voisi yhtä hyvin poistaakin? Varsinkin jos se käyttää stetsonia.

Bändi: Harri Saloranta - rummut, Jani Alahukkala - laulu, Esa Pitkälä - kitara, Markus Hirvonen - kitara, Janne Rauhala - basso, Timo Nurmi - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :cryonside(at)mbnet.fi



Cryptic Reign: Witching Warfare

Cryptic Reign soittaa riemukasta thrashia erittäin rupisesti. Soundit ja meno maistuvat ehkä vähän mustallekin metallille, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Riffejä sinkoilee niin, ettei perässä meinaa pysyä. Meininki haiskahtaa vahvasti 80- luvulle, mikä nyt toki onkin aina muotia. Vaikka yrittäjiä tällä alalla piisaa, Witching Warfare on osoitus siitä, että aina pystyy skenessä kuin skenessä kääntämään uuden ja kiinnostavan sivun esiin. Ehkä olisin itse hyödyntänyt lisääkin bändin melodisia ulottuvuuksia. Mättöä ja kiljuntaa kun jo tulee riittämiin. Mosh.

Bändi: Topi - basso & laulu, Onni - kitara, Olli - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Cryptid: Illusion Of Balance

Löytyyhän pinosta sentään tajunnanräjäyttäjä! Oululainen Cryptid näyttää, mitä tekninen death metal parhaimmillaan tarkoittaa. Väkisinkin tulee mieleen Opeth, mutta tässä tehdään kyllä paljonkin asioita, joihin tuo läntinen pioneeri ei kajoaisi. 70- luvun vaikutteet ja laulumelodiat loistavat poissaolollaan, mutta yksityiskohtia ja muusikkojen näppäryyttä piisaa ihan jatkuvaan tarkasteluun asti. Biisit eivät ole helppoja kenellekään, mutta kukapa sitä tällaiselta odottaakaan. Tarttumapintakin on välillä vähän hakusassaan, mutta tällä kertaa se ei laske viihdyttävyysarvoa tippaakaan.

Bändi: Ville Lind - laulu, Mikael Kujala - kitara, Mika Luosujärvi - basso

Kotisivu

Lisätty 20.04.2010





Crystal Blaze: dreams


Tässäpä bändi josta ei voi oikein sanoa mitään pahaa. Kerrassaan valmis paketti ihan mihin vaan. Kunnianhimoiselle, hiukan powerosastoon kallistuvalle melodiselle taitoheville luulisi aina löytyvän kysyntää maailmalla. Vaikutteita on kuitenkin imuroitu varsin monesta hevin alalajista, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin puuduttavaa. Crystal Blazen musiikissa kaikki on tasapainossa, edes kitaralla ei tarpeettomia käydä tiluttelemaan vaikka virtuoositason työskentelyyn löytyykin rahkeita. Yhtyeen ikähaarukan kerrotaan olevan tällä hetkellä 18-21 vuotta, jonka huomioonottaen lopputulos on erittäin sofistikoitunut. Yhtyeellä on sanojensa mukaan paljon annettavaa metallimusiikille ja vakuuttaa kestävänsä musiikkiteollisuuden rattaissa. En tohdi epäillä.

Bändi: Mikael Grönroos - kitara, Lauri Koskenniemi - kitara, Lari Sorvo - koskettimet, Gustaf Standertskjöld - Rummut & laulu, Max Obstbaum - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)crystal-blaze.com



Crystal Blaze: Beneath The Sands

Outoa sinänsä, että Crystal Blaze kaunistaa edelleen demopalstoja, sen verran täydellisyyttä hipova oli bändi jo parilla aiemmallakin demolla. Bändin powerpohjaisen, mutta ehdottoman metallisen melodiakoukeroinnin olettaisi sopivan moneenkin korvaan, joten sääliksi käy. Perusasetelmasta huolimatta yhtyeen biisikirjossa löytyy paljon muutakin kuin tukutuku/hoilotuskertosäe-vauhtipaloja, mutta ripaus sitäkin suuntaa on toki edelleen mukana. Mielenkiintoisena lisätäkynä bändissä toimii tätä nykyä ehkä yksi maan kovimmista kannumiehistä, Amoralistakin tuttu Juhana Karlsson. Jos tässä jokin on vialla, se ei ainakaan täällä päässä valkene.

Bändi: Max Obstbaum - laulu, Lari Sorvo - koskettimet, Lauri Koskenniemi - kitarat, Mikael Grönroos - kitarat, Eerik Purdon - basso, Juhana Karlsson - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)crystal-blaze.com


Lisätty 07.04.2009





Crystalic


Tampereen ikuisuusprojekti Crystalic ei hevillä hellitä. Vuonna 1998 alun perin perustettu bändi tarjoilee edelleen trendivapaata koukerointiaan. Välillä hajonnutkin bändi on aina kylvänyt runsaasti mausteita edesmenneen Chuck Schuldinerin musiikista, ja mikäs jalompaa. Deathin tavoin Crystalic osaa kummallisista kuvioistaan huolimatta pitää homman kasassa ja välttää pahemmat töksähtelyt, vaikka esitteleekin runsaasti osia musiikissaan. Jokaiselta soittajalta löytyy selkeä tyyli esityksensä suhteen, joista kielisoitinosasto korjaa ehkä kirkkaimmat pokaalit. Megasuosiota eikä mammonaa voi koskaan taata näillä metallin alueilla, mutta niiden perässä tuskin on ollut missään vaiheessa Crystalicilla tarve juostakaan.

Bändi: Arto Tissari - basso, Matti Johansson - rummut, Toni Tieaho - kitara, Frank - laulu

Kotisivu

Kontakti :crystalicmetal(at)hotmail.com



Crystal Rain: Promo 2008

Helsinkiläinen Crystal Rain luottaa gootahtavan romantiikan voimaan. Ideanahan tällainen voi pahimmillaan olla aika väsähtänyt, mutta orkesteri saa kuitenkin puhallettua lajiin aavistuksen uutta. Yksi plussan arvoinen elementti on laulaja Ryan Sladen pehmeä ja mukaansatempaava ääni, joka osuu vieläpä nuottiinkin. Toinen täky on täyteläiset ja tarttuvat biisit, joissa tällä alalla monella ilmenee ikävää tyhjäkäyntiä. Vakuuttavaa työtä, varsinkin biisiparin jälkimmäinen. osuvasti To Die Foriksi nimetty teos ei häpeile vastaavan nimisen, jo edesmenneen alan aktin rinnalla, onpa ehkä jopa kovempikin.

Bändi: Ryan Slade - laulu & syntikat, Johnny Fire - kitara, Jay Edgeman- rummut, Money - basso, Myrka - koskettimet

MySpace

Kontakti :crystalrainrocks(at)gmail.com


Lisätty 15.07.2009



Cubehead: Control

Mitenhän yhtyeestä voi kuulla heti, että se tulee kehä III:sen sisältä? Tämän kohdalla ainakin kävi nyt näin, eikä ole tarkempaa tietoa, onko se hyvä vai huono asia. Cubeheadin rokkigrunge ei pääse näyttämään näillä kahdella sävellyksellä tarvittavasti osaamistaan. Molemmissa biiseissä kaikki on hollillaan niin sävellyksellisesti, sovituksellisesti, kuin esityksellisestikin. Vokalisti Kirklandin tumman samettinen ääni tuo mieleen alinomaa Charonin J-P Leppäluodon vastaavan ja siten siitä onkin helppo pitää, varsinkin kun melodiatkin sattuvat napsumaan kohdalleen. Tietty intensiivisyys ja suoranainen himo eivät kuitenkaan kaikesta huolimatta välity äänitteelle, tai ainakaan korviin asti. Tämä jättää demosedän valitettavan neuvottomaan tilaan.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace


Lisätty 20.10.2007



Cubehead: Ignorance

No nythän niitä biisejäkin on jo siunaantunut matkaan, edelliskerralla tavaramäärän vähyys jäi häiritsemään kiusallisesti. Uudella kuutiopäällä onkin nyt viiden kipaleen verran edelliskerrasta tarkisteltua musiikkia. Bändihän on taidokkaaksi todettu, eikä omaperäisyydessäkään ole puutetta ilmennyt. Tummanpuhuvassa stonergrungeilussa on panostettu tällä kertaa synkkyyteen ja emotionaalisuuteen ja Kirklandin laulun persoonallisuus alleviivaa entistäkin enemmän bändin prioriteettejä kitaratyöskentelyn ohella. Vaikka musiikki sisältää näennäisesti voimaa ja eheyttä, hommassa vaikuttaisi silti esiintyvän vaikeasti määriteltävää tyhjäkäyntiä. Ikään kuin bändi ottaisi jotenkin homman turhan rennosti, vaikkei olekaan epäilystä, etteikö tässä tosissaan oltaisi.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace

Lisätty 18.09.2008



Cultic Jones Crew: Psychotic Breaks

Itä-Suomen Imatralta on kotoisin tämä viisikko, joka tarjoaa kuultavaksi grungepohjaista metallisekoitusta. Hommaa latistaa jonkin verran demon sameahko soundi, mutta biiseihin pääsee käsiksi kuitenkin jotenkuten. Samaten raskaisiin kitarariffeihin, jotka ovat laadultaan tasaisia, ehkä liiankin kanssa. Vaikka raskaus onkin mukavasti paikalla ja biisien osaset niin kohdallaan kuin vain voivat, silkka tylsyys ja voimattomuus puskee läpi tämän tästä. Ison osan voi kaataa suoraan kapisten soundien niskaan, mutta myös sovituksissa saisi olla särmää kosolti enemmän. Svengi kyllä on siellä jossain. Kai.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace


Lisätty 21.01.2008



Cultic Jones Crew: Over Our Demise

Cultic Jones Crew on saanut uutta ilmettä ja paremmat soundit uudelle tuotokselleen. Bändi rokkaa mainiosti ja biisit tasapainottelevat nätisti raskaan rokin ja metallin välillä. Melodiat jäävät mieleen vaivatta, mutta jokin niissä kuitenkin saisi aika ajoin mennä vähän eri malliin. Se mikä niissä on häiritsevää, onkin jo hankalampi sanoa, joka tapauksessa iskevyys ei vielä paukuttele rajoittimille asti. Bändin kehitys on kuluneeseen aikaan nähden harvinaisen ripeätä, joten jäämme seuraamaan bändin jatkoliikkeitä. Potentiaalia kyllä löytyy niin monipuolisesta laulutyöskentelystä ja sävellyksistä yleensäkin.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace


Lisätty 22.04.2009



Cult Of Endtime: Promo 2010

Joensuusta tulee pinon yllättäjä. Vaikea uskoa, että kyseessä on hädintuskin vuoden ikäinen kokoonpano ja julkaisu mallia debyytti. Suorastaan silmillle karkaavat vaikutteetkaan eivät latista hurmosta ja hiljaista kunnioitusta, jota tämä kiekko saa aikaan. Pojat on kuunnelleet At The Gatesinsa ja Slayerinsa ja se kuuluu, mutta so fucking what? Sen verran hienoista aineksista on tämä soppa keitetty, että nyt ei auta napinat. Matkijoita ja mukailijoita on maailma pullollaan, loppujen lopuksi lähes kaikki. Edelleen on olemassa vain kourallinen niitä, jotka saavat homman groovaamaan ja leuat nyrjähtämään. Ja jotkut vieläpä hädintuskin jalostetulla sellaisella, mihin olet ennenkin jollain tasolla törmännyt. Malja tälle kouralliselle. Huominen on teidän.

Bändi: Heikki - laulu, Ohto - kitara, Janne - kitara, Mikko - basso, Toni - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cultofendtime.com

Lisätty 05.04.2011



Curimus: Under My Skin

Curimus on parin promon verran mellastellut kvartetti, jonka käsialassa on kivasti Sepulturamaista terävyyttä. Kitarakantoinen runnominen on suuntaviivoiltaan suoraa, mutta onpa aika yksityiskohtaistakin näpräämistä joukossa. Laulaja Silvennoisen yhden nuotin invaasio on räyhäkäs lisä jo muutenkin räjähdysalttiiseen palapeliin. Orkesteri veivaa täsmällisesti (kuten suotavaa onkin) ja yhden kitaran mahdollisuudet on tarkkaan hyödynnetty. Vaikea on valittaa, näillä aineksilla tuskin kukaan parempaan pystyisi.

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :mika.management(at)curimus.com

Lisätty 10.11.2008





Curimus: Humanity…For Sale

Curimus jatkaa sopivan Sepulturamaisella tiellään, lähinnä brasilialaisten pomputtavamman kauden maneereita mukaillen. Vähän jotain NU- kaikujakin tuntuisi olevan seassa muutama ripaus siellä täällä. Tällä kertaa tosin imaistut vaikutteet ovat kuitenkin enemmänkin taka-alalla kummittelemassa kuin päälle hyökkääviä. Biisit ovat joka tapauksessa vailla sen kummempia yksityiskohtia ja hyvä näin, tosin meneehän tämä jo turhankin tasapaksuksi. Eniten ehkä vaikutelmaan vaikuttaa vokalisti Silvennoinen, jolla ei ole kuin yksi sävy äänessään. Bändin kiistattoman kova draivi, näkemys ja onnistunut taltiointi ovat kuitenkin hatunnoston arvoisia asioita.

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :mika.management(at)curimus.com

Lisätty 23.02.2010





Cut To Fit: Until We Record Something More Terrifying

Lahtelaista grindcorea 14 biisiä, huh huh. Bändi hallitsee tonttinsa mainiosti ja kyllä tulee selväksi, että vihaisia tässä ollaan. Vaikka materiaali onkin monipuolista, kohokohtia on äänitteeltä vaikea keksiä. Sata lasissa kyllä ryskätään menemään oikein mallikkaasti alusta loppuun ja kovemmalla tuotannolla tämä ei häviäisi edes alan kärkinimille. Laulu on enimmäkseen punkkimaista rääkymistä, mikä sopii mainiosti muutoin jylhään soundiin. Levyltä kuunneltuna puuduttaa pitemmän päälle, mutta varsinkin livekokemus voisi osoittautua hedelmälliseksi.

Bändi: JK - laulu, EK - kitara, VK - kitara, MK - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 13.07.2009





Cut to Fit: Hiljaisuus


There´s no core like grindcore. Kylläpä menee taas eläimelliseksi tämä Cut To Fit. Jossain punkin ja järkevähkön grindin tienoilla jälleen pauhaava nelikko esittää osan biiseistään englanniksi, osan suomeksi. Tämä itseasiassa vähän häiritsee ja sekavoittaa tunnelmaa, mutta lyriikoissa on joka tapauksessa aimo annos riivaavuutta. Tätä allekirjoittaa sopivasti vielä Jere K:n vokaaliterrori, joka on jo paikoin suorastaan naurettavan väkivaltaista. Jos bändi on puoliksikaan niin energinen livenä, kuin levyllä, kyseessä voi olla aika mielenkiintoinenkin lava- akti. Tiukkaa soittoa, sopivaa rosoisuutta unohtamatta. Ja sitä vihaa.

Bändi: JK - laulu, EK - kitara, VK - kitara, MK - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 20.04.2010



Daimon: Demo 2008

Pääkaupunkiseudulla muutaman vuoden toiminut ja muotoaan hiljalleen hakenut Daimon laittaa kuulolle muutaman biisin verran treenikämppätallennetta. Olosuhteet huomioon ottaen lopputulos ei ole lainkaan hullumpi, joskin vähän soundeista joutuu rokottamaan. Bändin hard rockiin pohjautuva heavy hakee myös vaikutteita grungesta ja metallista, lähinnä melodioidensa puolesta. Biiseissä on tarttuvuutta, eikä sovituksissa ole viljelty tyhjänpäiväisyyksiä. Suurin ongelma lieneekin se, että suoritus hakee paikoin vielä groovea alleen, suurelta osin tätä joutuu kuvittelemaan itse musiikin sekaan. Lauluun voisi myös valaa vähän lisää betonijalkaa.

Bändi: Aleksi Kettu - basso, Sakari Seppä - laulu & kitara, Tuomo Rinne- kitara, Mauri Meronen - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)daimonband.net

Lisätty 15.07.2009



Damnara: Demo 6

Sekavaksi menee kuopiolaisen Damnaran meininki. Bändi on pyöreästi ilmaistuna kotimaisen kärkipään metalliaktien yhteensulautuma ja miksei vähän kevyempääkin, esim. Kotiteollisuus- runttausta voisi myös kuulla halutessaan seassa. Nuottipuolta tarkastellen löytyy välillä ihan mukiinmenevää ratkaisua, mutta lähes biiseittäin tapahtuva tyylisuunnan hajoilu vesittää koko muuten mainion yrityksen kokonaisvaltaisesti. Vokaalipuoli olisi suurelta osin asiansa ajavaa ja jopa kolahtavaa, mutta lyriikat ja sovitukset olemattomine loppusointuineen ovat paikoin jo sietämättömällä tolalla, eikä pisteitä tarvitse täten paljoa jaella siltäkään osin. Soitto ja soundit läpäisevät seulan, mikä ei sinänsä oikeuta vielä mihinkään.

Bändi: Olli - kitara & laulu, Rami - basso & laulu, Kipu - kitara, Miska - rummut

Kotisivu

Kontakti :damnaraband(at)gmail.com

Lisätty 24.01.2010



Damnation Plan: Darker World

Esikoisdemoksi Damnation Plan on mukavan hienostunut ja tietoinen tekemisistään. Kahdella biisillä lähestyminen jättää kuitenkin vähän vajavaisen käsityksen siitä, mitä bändin taskussa oikeasti on. Avausbiisin tunnelma on hyvä, modernin jynkytyksen vastapainona toimii hienon suvantoinen kertosäe ym. pakolliset stemmakuorot sekoitettuna voimalliseen melodisuuteen. Tokkiinsa toimiva konsepti, mutta osiksi purettuna biisi ei juuri tarjoa uudenlaista mutusteltavaa. Suoremmalle kakkosbiisille vähän pääsee jo laasti happanemaan, eikä vastaavia tarttumoja enää niin selkeästi ilmene. Ainekset ja toteutus ovat kuitenkin kohdallaan, enkä ihmettelisi vaikka tälläkin jo päästäisiin tuloksiin.

Bändi: Jarkko Lunnas -rummut, Sami Honkonen - laulu, Tony Thamm - basso, Kalle Niininen - kitarat, Antti Lauri - kitarat

Kotisivu

Kontakti :band(at)damnationplan.com


Lisätty 09.01.2008



Dark Days Ahead: Promo 2010

Jyväskylästä näytetään kaapin paikkaa. Vuonna 2005 perustettu Dark Days Ahead- kokoonpano sisältää yhteyksiä suomenkielisen raskasviihteen läpilyöntiin vuosituhannen alkupäässä, mutta nyt edetään kuitenkin ihan englanniksi. Musiikki on erittäin raskasta groove metalia, josta voisi halutessaan löytää vaikkapa Panteran ja Slayerin kaikuja, mutta homma edustaa kuitenkin omaa tyyliään riittävissä määrin. Yhteensoitto on musikanteilla täydellistä ja äijäpotentiaali muutenkin aika mukavasti tapissa. Kaiken kukkuraksi SN-Audiolla tallennettu promo soundaa jopa paremmalta, kuin demon tarvitsisi. Tony Kaikkosen vimmainen säröääni sopii mainiosti jo muutenkin vimmaisesti svengaavan koneiston kanssa.

Bändi: Tony Kaikkonen - laulu, Jari Huttunen - kitara, Jarkko Petosalmi - kitara, Jukka Salonen - basso, Ville Sivonen - rummut

MySpace


Lisätty 04.11.2010



Darker Grounds: Promo ´08

Taisipa porukka ammoin demoilla myös To The Darker Grounds- nimen alla. Melodisen metallin perintö jatkuu nyt huomattavasti hioutuneemmalla ulosannilla. Hioutunut on myös valitettavan suuri sektori omaperäisyydestä. Vaikka kauniita nuotteja tarjoillaankin, suoraan sieluun ei osuta parista hyvästä yrityksestä huolimatta. Taitoa piisaa riittämiin, eikä esim. biisien rakenteissa ole patenttien makua. Laulaja Rissasen vokaalit eivät tarjoile tarpeeksi nyanssia, oikeasti herkkääkin tulkintaa voisi tilanteittain soveltaa kun biisitkin kerran antaisivat myöten.

Bändi: Olli-Pekka Rissanen - laulu, Markku Kerosalo - basso, Juhana Länttä - leadkitara, Teemu Ylinikka - kitara

Kotisivu

MySpace



Lisätty 07.01.09



Darker Grounds: Deathmask Effect

Darker Grounds ei ole paljoa linjauksiaan tarkistellut. Taitavahkosti soiteltu melometalli tukeutuu edelleen thrashmausteisiin ja ruotsalaissävyihin, myös koskettimilla on saatu paikoin aikaan jotain sopivasti värittävää efektiä. Kun kerran selkeästi vedetään hittikaavalla, on osittain pettymys, ettei niitä hittejä sitten kuitenkaan meinaa löytyä. Biisit ja tasapaksusti karjutut laulusuoritukset aiheuttavat ainoina osatekijöinä tämän tuotoksen tipahtamisen hännille. Bändi on kuitenkin osaava, eikä yritä enempää, kuin mihin pystyy. Soitossa on toivottua svengiäkin ihan isommallakin kauhalla vaadittavaksi. Uusintayrityksen paikka.

Bändi: Olli-Pekka Rissanen - laulu, Markku Kerosalo - basso, Juhana Länttä - leadkitara, Teemu Ylinikka - kitara

Kotisivu

MySpace



Lisätty 04.11.10





Dark Filth Fraternity


Ex-Before The Dawn Panu Willmanin luotsaama Dark Filth Fraternity herättää kiinnostusta, johan Willmanin laululahjat on tulleet ilmi BTD-levytyksiltä. Tämä promo soittimessa taas herättää suurta hämmennystä, lähinnä musiikin lajin suhteen. Äijäthän ovat alkaneet veivaamaan hiukan vanhakantaisuuteen perustuvaa heviä, jossa on kenties ripaus stoner-asennetta seassa. Eli ei siis mitään mitä olisin osannut odottaa. Musiikkilaji onkin oikeastaan sitä sorttia, ettei näihin korviin löydy oikein isommin kiinnostavia elementtejä. Jotenkin näistä hitaista ja junnaavista riffeistä en saa mitään irti, mutta aina kun kone saadaan käyntiin esim. joissain kertosäkeissä, alkaa hiukan tahtijalka heilumaan. Willmanin laulu on hienoa tässäkin, mutta jotenkin ei lajille (mitä se sitten onkin) tyypillisen oloista. Kaiketi sopivaa kuitenkin, kun kerran nuotissa pysyy. Vähän saisi olla enemmän räkäisyyttä kehissä jotta uppoaisi tänne päähän.

Bändi: Henri Räsänen - basso, Riku Willman - rummut, Panu Willman - kitara & laulu, Heikki Iso-Sipilä - Kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :mail(at)darkfilthfraternity.com

Lisätty 21.03.2006



Dark The Suns: In Darkness Comes Beauty

Alunperin yhden miehen projektista kvartetiksi paisunut Dark The Suns esittää tunnelmallisen gootahtavaa kitaraheavyä raskaana. Biisit ovat verrattain hyviä lajissaan, joskin vaikuttaa jo muutaman kuuntelun perusteella turhankin paljon lokerossaan viihtyviltä sävellyksiltä. Melodiantaju ei todellakaan ole heikoimmasta päästä tässä tapauksessa, piano yms. kosketinjutut ovat omiaan antamaan naamataulua musiikille kitaroiden hoitaessa vaan kivijalkaa. Ainoa varsinainen vaikutin kyllästymisefektin hahmottumiseen on pääpukari Mikko Ojalan ääntely, joka ei jaksa vakuuttaa oikeastaan millään tavoin. Ehkä örinän lisäksi muillakin tavoin viestittäminen toisi väriä puuhaan? Mene ja tiedä.

Bändi: Mikko Ojala - kitara & laulu, Juha Kokkonen - koskettimet, Markus Lehtinen - rummut, Inka Tuomaala - basso

Kotisivu

Kontakti :darkthesuns(at)suomi24.fi


Lisätty 20.10.2007





Dark Score: The Declaration Of Darkness


Dark Scorea on hiukan vaikea ottaa tosissaan ensivaikutelman perusteella, mutta ei koko totuus ihan siinäkään ole. Tämä goottipläjäys on kaunistelematta soitettu miten sattuu ja aika kökköisillä soundeilla, mutta idea sinänsä pystytään tuomaan esille ja sehän onkin minimivaatimus. Mies- ja naislaulun vuorottelu teatraalisuuksineen istuu yhtyeen ideaan ja tunnelmaan hyvin, mutta herranjumala siihen englannin lausuntaan pitäisi saada nyt jotain tolkkua. Kyseessä on kuitenkin ilmeisesti jotain, jonka voisi jokin ulkomaalainenkin tarvittaessa ottaa vakavasti, eikä Juha Kankkusen Monte Carlo- raportti? Englannin kirja käteen ja miksei vaikka myös soittimetkin. En osaa sanoa onko tämä ns. kökköys juuri se mistä tämä outo sympatia yhtyeeseen muodostuu, mutta tällaisenaan en siltikään uskaltaisi antaa mitään kovin hyvää ennustetta.

Bändi: Auli - Laulu, Easas Esademon - Basso & Laulu, Antti Christ - Koskettimet & Laulu, Antero Poutiainen - Kitara, Krisse Helvetinvirta - Rummut

Kotisivu

Lisätty 20.10.2007





Dauntless


Jo hiukan vanhempi demotaivaan nimi Dauntless tarjoilee melkoisen tymäkän paketin. Lähes melodiaton death-pohjainen asennejyystö on erityisesti livekamaa, mutta tämä ryhmä onnistuu kyllä vakuuttamaan demotasollakin aika hienosti. Alavireistä tykitystä säestetään nyanssittomilla sekä mainittavan brutaaleilla vokaaleilla, johon on sentään kerrankin saatu muutama erilainen sävykin. Ja onpa biiseihin ujutettu jopa kitarasoolojakin, nämä taas vähentävät lajissa herkästi usein esiintyvää puuduttavuutta ja yksitotisuutta. Materiaalin varsinainen hahmotettavuus taas meinaa olla useankin kuuntelun jälkeen vähän niin ja näin. Hyviä riffejä ja kivoja pikku jippoja jää kyllä sieltä täältä mieleen mutta kokonaisuus muodostuu kuitenkin hiukan epäselväksi. Samalla herää taas kysymys, kiinnostaako tämän lajin true-faneja edes, missä oli esimerkiksi kertosäe? Demo-CD:n vinyyliulkoasu on muuten tyylikäs!

Bändi: Ari Nieminen - laulu, Sami Helle - kitara & laulu, Riku Katainen - soolokitara, Tuomo Tukkimäki - Basso, Santeri Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dauntlessdeath.com





Dauntless


Mättöorkesteri Dauntless täräyttää uudella demollaan huomattavasti selkeämmät sävelet ilmoille. Edellisdemosta on homma selkeytynyt mielestäni aimoannoksen, ns. palikoiden kohdalleen loksahtamisen aistii mukavasti jo promon avausbiisissä. Vähän kuin bändin tie olisi kääntynyt hiukan enemmän rässiosastollekin, vaikka kuoloelementtejähän vilisee siellä täällä. Dauntless ei lepää kerrassaan missään vaiheessa, ja osaa nitoa sovituksensa monipuolisista riffeistä huolimatta komeasti ilman töksähdyksiä soitonriemu raikuen. Dauntless tunkee biisinsä melkolailla täyteen tavaraa, mutta osaa onneksi lopettaa ne ajoissa, viisiminuuttinen biisi olisi jo taiteellinen itsemurha Dauntlessin kaavalla edettäessä. Kyllä tässä taitaa olla kovin kotimainen ilman levytysdiiliä tällä erää, bändi on kaiketi valmis ihan mihin vaan.

Bändi: Ari Nieminen - laulu, Sami Helle - kitara & laulu, Riku Katainen - soolokitara, Tuomo Tukkimäki - Basso, Santeri Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dauntlessdeath.com

Lisätty 09.03.2006



Days Of Disgrace: Promo 2008

Tamperelainen Days Of Disgrace sisältää pienoista kytkentää Steep- yhtyeeseen, joka tunnetaan pitkän linjan asennoituneena metalliaktina. Tälle tuotokselle on napsittu vaikutteita sieltä täältä, pääpaino on thrashin makuisessa rutistuksessa. Kokonaisuutena homma toimii joka tasolla tyydyttävästi ja kuriositeettinä mainittakoon, että Promolle on takonut rumpuja Diablon Heikki Malmberg. Biiseissä saisi kuitenkin olla enemmän syvyyttä ja sävyä, teknisyydestään huolimatta mennään vähän turhan tasaisella. Edes monipuoliset laulusuoritukset eivät tunnu antavan ilmettä. Tehon puutteesta tässä ei todellakaan ole kyse.

Bändi: Jukka Talasmäki - kitara, Riku Niemelä - laulu, Mikko Kostiainen - basso, Pete Aaltonen - kitara, Eetu Uusitalo - rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2009



Days Of Disgrace: Strenght In Numbers

Pitkän linjan pirkanmaalaiset pukkaavat jatkoa demokatalogiinsa viimevuotisen näytön jälkeen. Vaikuttaisi, että vaikutteita on saatu vähän vihaisemmistakin metallin alalajeista, sen verran äkäisemmin potkii heti lähdössä. Orkesterin mättötaidosta ei homma ole aiemminkaan ollut kiinni, eikä liioin siinäkään, etteikö väkivaltaisuus olisi riittävää. Edelleenkin laskisin biisien tasapaksuuden suurimmaksi puutteeksi, osa riffeistä jää kyllä mieleenkin, mutta suuresta osasta jää vielä täytevaikutelma ilmaan leijumaan. Jostain syystä myös laulupuolelta on tällä kertaa jäänyt kovin särmä kaivamatta esiin.

Bändi: Jukka Talasmäki - kitara, Riku Niemelä - laulu, Mikko Kostiainen - basso, Pete Aaltonen - kitara, Eetu Uusitalo - rummut

MySpace

Lisätty 17.11.2009



Days Of Disgrace: Darkness Prevails

Nyt on tapahtunut jotain kummallista, Days Of Disgrace on nimittäin päästänyt pirun irti. Bändin uuden aallon death metal on ennenkin potkinut munille, mutta nyt on mukana uutta pirullisuutta, kiihkeyttä ja silkkaa munaa. Myös soundimaailman puolella aletaan hipomaan täydellisyyttä, moderni ja erotteleva äänimaisema on nautintoa kuunneltavaksi. Soitannollisestihan bändi on ollut kiitettävä aiemminkin ja vetää edelleen kimurantit kuvioit ja kovat soolot uskottavasti sisään. Bändi painaa satanen lasissa niin vokaaleiden, kuin riffiensäkin suhteen, eikä se haittaa tässä tapauksessa pätkääkään. Hienoa evoluutiota!

Bändi: Jukka Talasmäki - kitara, Riku Niemelä - laulu, Mikko Kostiainen - basso, Pete Aaltonen - kitara, Eetu Uusitalo - rummut

MySpace

Lisätty 14.12.2011



D Creation: Pace Helvetia

Nyt on poikalauma saanut demolleen soundinsa sen verran hollilleen, että hämmästelläänpä sitä heti kärkeen. Äänimaailma puolustaa paikkaansa jopa Fear Factoryn tapaisten dollarihymyisten taltiointien seassa, mikä on demotallenteelta jo melkoinen näyttö. Niin ja se musiikki, jo mainitun bändin ohella seasta voisi maistaa esim. Soilworkin tai monen muun monivokaalimetallibändin aromeja. Huuto ja melodinen laulu vuorottelee sopivasti, eikä ollenkaan liian ilmeisesti. Kertosäkeisiin on satsattu kiitettävästi ja kaikki palaset ovat komeasti rivissä. Jos hakemalla haetaan valittamista, biiseistä voisi olla ehkäpä minuutin verran pois per tekele ja englannin lausunta hiukan skarpimpaa.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 27.12.2007



Dead Cult Diaries: Promo ´09

Punkia, poppia, kolmen soinnun heavyä ja nainen keulille. Konsepti tuntuisi toimivan. Dead Cult Diaries on uusi tuttavuus, joka kuulostaa valmiihkolta joka suhteessa. Paikoin raskailla kitaroilla määritellään biisimateriaali lähes metalliksi, mutta laulu stemmoinensa pitää huolen siitä, että jäädään selkeästi poppikategoriaan. Vauhtia ja vivahteita piisaa ja sävellykset ovat kutakuinkin täydellisiä, joskin pikkuisen ennalta - arvattavia. Bändin ja sen yhteissoiton suhteen ei hommassa ole enää kehityksen tarvetta, lisää biisejä ja tyylin puunausta tässä vaan kaivataan.

Bändi: Emmy - laulu, Arttu - kitara, J-V - kitara, Mika - basso, Juuso - rummut

MySpace


Lisätty 29.09.2010



Dead Samaritan: Bone Hill Revelation

Nyt pulahdetaan vähän vanhemman liiton vesille. Dead Samaritan rankaisee ihan tyylillä, sopivasti esikuvia kumartaen. Perinteiset thrash- death- ja korinametallivaikutteet löyhkäävät ajoittain melko pinnassa, toisinaan taas tarjotaan omintakeisempiakin näkemyksiä. Täysin metsään ei Dead Samaritan haksahda kertaakaan, joskin muutamassa kohdin sovituspuoli on saattanyt jäädä hiukan puolivillaiseksi. Kitarointi seuraa kunnioittaen lajien standardeja, ajoittain voikin poimia selkeitä vaikutteita joistakin nimeltä mainitsemattomista heviklassikoista. Korvaa miellyttää myös se, että melodioiden tärkeyttä ei ole unohdettu, vaikkei niitä juuri varsinaisena täkynä olekaan käytetty. Pienellä kuvioinnilla otelaudan ylemmästäkin päästä kun saa usein paremmat ulottuvuudet performanssiin. Keep on Choogling, sanoisi varmaan Kari Peitsamokin.

Bändi: Pasi Lehtinen - laulu, Janne "Homicide" Honkanen - Rummut, Marcus Moberg - Basso, Jussi Leppänen - Kitara, Marko Saarinen - Kitara, laulu

Kotisivu

Kontakti :deadsamaritan(at)hotmail.com



Dead Samaritan: Counting The Body Toll

Dead Samaritanin edellisestä tuotoksesta, Bone Hill Revelationista on vierähtänyt aikaa jo kuutisen vuotta. Perusteellisen tauon jälkeen isketään takaisin vastaavilla aseilla, mutta muuttuneella kokoonpanolla. Naisvokalisti Valendis Suomalainen on tuonut pirteyttä sointiin ja mukavastihan ryhmän vanhahko, moderneja mausteita hyödyntävä death metal edelleen rullailee. Angela Gossowin maneereita hiukan mukaileva laulu on yksitotinen, mutta tämä ei tällä kertaa haittaa, päinvastoin. Kokonaisuutena ajateltuna iskukyky ei ole ihan maksimsissaan läpi nauhoitteen, mutta hienoja hetkiä löytyy. Muun muassa kakkosraita Laid to Waste on jo lähes täydellisyyttä hipova teos upeine kertosäkeineen.

Bändi: Valendis Suomalainen - laulu, Matti Viholainen - kitara, Marko Saarinen - kitara, Eero Virtanen - basso, Janne Honkanen - rummut

Kotisivu

Kontakti :deadsamaritan(at)hotmail.com

Lisätty 04.11.2010



Deathlike Silence

Ei niin vallan vanha Turkulaisbändi Deathlike Silence yhdistää debyyttidemollaan kiinnostustaan kauhukulttuuriin ja pop-musiikkiin. Mistään poppaamisesta ei kuitenkaan kyse ole, kyllä tässä ihan rankemmallakin kädellä sivalletaan. Raskas kitararock koskettimilla koristellen ei ole uusin keksintö, eikä intohimokas naislaulu lisättynäkään takaa vielä menestystä innovaatiokilpailussa. Ei silti, hyvin svengaa biisit eteenpäin eivätkä ole sävellyksinä lainkaan huonoja. Rallatukset jäävät mieleen jo kokolailla avauskuuntelun jälkeen, jonka jälkeen niistä ei kyllä juuri mitään huomioitavaa enää löydykään. Eikä varmaan tarvitsekaan, mutta kyllähän tälle diggareita tällaisellaankin luulisi aina löytyvän. Itsellä on tuo kajaali- ja puuteriosasto mennyt aina vähän ohi, mutta kyllähän tuon viehätyksen silti helposti ymmärtää. Onnea matkaan, ehdottomasti!

Bändi: Maija Liittokivi - laulu, Ville Taina - Komppikitara, Elmo Karjalainen - soolokitara, Janne Venho - rummut, Holger Oksanen - basso, Jussi Linnansuu - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :ville(at)deathlikesilence.com



Dead Within Days: Promo 2008

Nyt mennään liiankin demosoundeilla, mutta yritetään silti. Dead Within Days on kyhäelmä monenlaisista metallilajikkeista, punkista, kauniimman puoliskon death metalista, herkemmästäkin hevistä ja puhtaasta uhosta. Soitto on aika huojuvaa sorttia ja sitä kyllä ovat itse biisitkin. Kyllä tähän silti aika suopeasti pystyy suhtautumaan lopulta, paikoin kun on mainioitakin ideoita liikkeellä. Kunnon tuotannon ja tiukempaa soittoa tämä kuitenkin vaatii onnistuakseen, eikä laulajan ärjyminenkään ei vielä tällaisenaan napostele. Pää ja häntä biiseissäkään ei haittaisi isommin. Hassu juttu sinänsä, olen henkilökohtaisesti tehnyt promon viimeisen biisin päätösriffin jo vuonna 1994.

Bändi: Juha - kitara, Aapo - basso, Hessu - rummut, Erkki - laulu

MySpace

Lisätty 13.07.2009



Death Confronting: Demo 2008

Lammilainen Death Confronting demoilee perusmallisen death/thrash metalin avuin. Niukkamelodisten, vähän Slayermaisien riffien täyttämät biisit ovat rakenteeltaan jossain määrin epäjohdonmukaisia, mutta sentään hyvin ja tahdikkaasti soitettuja. Varsinkin kitaroissa osaaminen on merkillepantavaa, sen sijaan vokaaleissa häiritsee sopivasta säröstä huolimatta pikku ponnettomuus. Kiekko soundaa komealle, mutta varsinaiset tähtihetket ovat enemmänkin riffi- kuin biisikohtaisia. Häilyvyydestä huolimatta kyseessä on kuitenkin hallittu kokonaisuus.

Bändi: Lauri Silvonen - laulu, Eero Silvonen - kitara, Juha Lehtonen - kitara, Pekka Lampola - basso, Eetu Erkamo - rummut

MySpace

Lisätty 23.10.2009



Deathrical: Dark Saturnal

Todettakoon heti kärkeen, että Deathricalin tapauksessa suurin latistava tekijä on soundi. Vaikkei äänimaisema olekaan varsinaisen sumealla tolalla, ei se ole oikeastaan mitään muutakaan. Dark metal- henkinen, mustiakin sävyjä omaava tuotos ei tosin potki oikein muussakaan mielessä. Melodioita, varsinkin koskettimia täyteen ahdetut sävellykset ovat sitä ”ihan OK”- tasoa, mutta puuduttavat armottomasti. Tavaraa biiseissä kyllä on, mutta on vaikea päätellä, kuka tätä kulkuetta edes johtaa, örinälaulukin jää armotta statistin rooliin munattomuudessaan, nuotitettu lauluversio taas ei oikein muuten napostele. Aineksia kyllä löytyy, kun oikein tonkii. Tuppaavat vaan jäämään helposti paljouden alle tällä menolla.

Bändi: Merethrix - basso, Drominus - kitarat, Styrion - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)deathrical.com

Lisätty 05.05.2011



Deep Treatment: Epicrisis

Deep Treatment pistää parastaan melodisen hard rockin alueella. Yhtye onnistuu jättämään itsensä oikeastaan joka osa- alueella ihan kiva- kategoriaan. Eli köyhänpuoleiset juhlathan tästä lopulta tuli. Varsinaisia heikkouksiakaan on hankala lähteä sormella osoittelemaan, kaikki hoituu kuitenkin siinä määrin oppikirjojen mukaisesti. Ehkä ”vika” piileekin juuri tässä. Vaaraa, groovea, räkää tai ylitsevuotavaista sielukkuutta, joita rokki vaan nyt sattuu tarvitsemaan, ei nyt irtoa edes vilkkaan mielikuvituksenkaan avulla yrittäen. Kuulostaisi ajoittain myös siltä, ettei porukka oikein itsekään uskoisi tekemisiinsä. Tämähän toki pääteltynä ainoastaan kuulohavaintojen perusteella. Lisää pökköä pesään!

Bändi: Arto - laulu & kitara, Arttu - kitara, Jaska - basso, Artsi - rummut

MySpace

Lisätty 05.04.2011



Define: Line

Rokkimetallia Valkealasta. Jonkun verran on pomppuvaikutetta, eli pipo päähän ja tarkastelemaan. Bändi soittaa mukiinmenevästi ja siltä osin toiminta pysyy kyllä raameissaan. Itse sävellyksistä löytyy tarvittavat koukut ja maneerit ovat hallussa, mutta ei tässä varsinaisessa hittikarsinassa taaperreta siltikään. Kaksi ensimmäistä vetoa jäävät kolmannen riuhtaisun myötä aika lepsuiksi näytteiksi, menovaihde kytkeytyy muutenkin vasta loppupäässä päälle. Yksi ärsyttävä piirre näistä kahdesta myös löytyy, nimittäin laulu. Puhdasta hoilausta ja karjuntaa sekoitellaan kaikkiin biisin osiin, säkeistöihin, pre- choruksiin ja kertosäkeisiin, mikä on aivan takuulla liikaa ja myös mautonta, ellei jopa linjatonta.

Bändi: Antti Seppälä - laulu, Joona Rinne - kitara, Anssi Kinnunen - kitara, Matti Laukkanen - rummut, Juhani Seppälä - basso

MySpace

Kontakti :defineband(at)gmail.com

Lisätty 09.10.2008



Demolisher: Enter The Suffering

Demolisher ei ole vanha yhtye, ottanut muotonsa ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja Enter The Suffering on bändin toinen demo. Moderni mättö on pakattu komeisiin soundeihin ja on muutenkin toteutukseltaan takuuvarmaa. Vaikuttimina voisi pitää esim. Morbid Angelia, vaikka selkeitä trashvivahteitakin miesten tahkoamisesta löytyy. Kuoloa tihkuva ja monipuolisin rumpurykmentoinnein varustettu jyystö pitää seuranaan vokaaleja, jotka ovat brutaaleja, mutta ajoittain ehkä vähän sävyttömiä pikku varioinneistaan huolimatta. Kylmää, groovaavaa kuolemaa sopivin sävytyksin.

Bändi: Bullit - laulu, Kalmisto - kitara, Maggot - kitara, Osirius - rummut, Guts - basso

Kotisivu

Kontakti :incoming(at)demolisher.net

Lisätty 15.03.2008



Demolisher: Promo 2008

Demolisher jatkaa pankin räjäyttelyä upean Enter The Suffering- promon vanavedessä. Taidolla suoritettu deaththrash on aina mukava asia kuulijan korville, mutta Demolisherissa on aina läsnä tietynlainen seesteisyys, joka erottaa sen lajitovereistaan. Olettaisin bändin käyttävän runsaasti aikaa ja vaivaa sävellyksiinsä, sen verran aukotonta sorttia lopputulos on. Kaksiraitaisen esityksen jälkimmäinen tekele yllättää, orkesterin mittakaavassa voitaneen puhua nimittäin jo slovarista. Kylmätunnelmainen ja viipyilevä pala hyödyntää toki kaikki death metal- kikat, mutta on todella omaperäinen veto. Bändin levytyssopimuksen on oltava vaan ajan kysymys.

Bändi: Bullit - laulu, Kalmisto - kitara, Maggot - kitara, Osirius - rummut, Guts - basso

Kotisivu

Kontakti :incoming(at)demolisher.net

Lisätty 09.04.2009



Demon Domain: The Black Forest

Melkoinen oksennus tämä The Black Forest- demo. Viime vuonna perustetun Demon Domainin kannattaisi oikeasti pohtia, onko tässä nyt mitään järkeä. Räkäistäkin räkäisempi tuhnu black metal, jossa ei ole ideatasolla mitään oivaltavaa, on jotain jonka en uskoisi palvelevan kenenkään tarpeita. Kaikki energia menee tämän tekeleen kanssa siihen, että saisi edes jotain selvää kirskuvien kitaroiden ja kosketinmattojen sekoituksesta. Syvällisempää erottelua on täysin mahdotonta tehdä instrumenttien keskuudessa. Ei mene läpi, tuhannet pahoittelut. Kun edes pahuutta vähän aistisi niin voisi positiivisesti hymähtää, mutta ei edes sitä.

Bändi: Pavel - kitara & laulu, Ale - koskettimet, Miikka - basso, Tuomas - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Demonic Death Judge: Promo 2009

Mm. Total Devastation- miehistöä sisältävä Demonic Death Judge yllättää. Puutarhatonttumaiset metallivelikullat ovat tehneet uuden aluevaltauksen ja räimivät eräänlaisen sludge/stoner- hidastelun parissa ja voi sanoa, että erittäin räkäisesti sen tekevätkin. Tuotos on jo ihan kelpo pitkäsoiton mittainen, johtuen lähinnä siitä, että biisit ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Raskas ja junnaava runnonta tuhanteen kertaan särötetyillä soittimilla ja muutenkin soraisella äänimaisemalla jaksaa kieltämättä kiehtoa paikallaanpolkevuudestaan huolimatta. Uskoisi sävellystenkin vakuuttavan asiaan perehtyvää.

Bändi: Lauri Pikka - rummut, Jaakko Heinonen - laulu, Saku Hakuli - kitara, Pasi Hakuli - basso

MySpace

Lisätty 23.02.2010



Denied: Jester´s Tear

Lahtelaisen Deniedin debyytti- EP herättää toivoa. Bändillä on omalaatuinen ote, eikä se muistuta musiikillaan selkeästi mitään. Hardrockin ja metallin välimaastossa kimpoileva materiaali saisi vielä loksahtaa pykälän hitimpään suuntaan, tällaisenaankin tosin on jo mieleen jääviä juttuja jossain määrin. Jarno Blomin persoonallinen laulu toimii hyvin bändin soundin rakentavana osana, mutta örinälinjalle en sen kanssa lähtisi lainkaan. Yhtyeen tatsi ja asenne ovat kohdallaan ja oma juttu meneillään, vähän lisäisin yleisesti tehoa koneeseen kuitenkin. Ajan mittaan myös bändin pieni demomaisuus karsiutunee ja siitähän voi tulla vaikka mitä.

Bändi: Jarno Blom - laulu, Ville Mikkola - leadkitara, Mikko Lepistö - basso, Eetu Juvonen - rummut, Ari Rautio - rytmikitara

Kotisivu

Kontakti :deniedmusic(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009



Denyall: Random Victims

Denyall on noin vuoden ikäinen sekstetti Seinäjoelta ja nyt olisi sitten debyyttidemoa kehissä. Vähän turhan aikaisin on nauhoituspuuhiin lähdetty, kaikki osaset eivät tahdo vielä pysyä ojennuksessa. Musiikillinen visio on kyllä kohdallaan, biiseissä ei ole pahemmin vikaa, mikäli diggaillaan juntta/melodia-kombinaatiosta. Myös kosketinosuudet ovat bändillä ihan asiallisella tolalla, joskin vähän turhankin paljon käytössä. Naislaulu on sovitettu liian vaikeaksi, eivätkä Terhi Palomäen äänihuulet tahdo pysyä vaatimustasolla, vaikka äänensä kaunis ja heleä muutoin onkin. Aisaparina toimiva miesmurahtelu on liiankin todennäköinen ratkaisu, eikä näistä kumpikaan pääse lopulta shown pääosaan. Niin ja onpa vähän tunkkaiset sounditkin.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace

Lisätty 18.09.2008



Denyall: Dehumanized

Denyallin ensidemosta ei ole järin kauaa aikaa, mutta bändin petraus on huikea. Kehitystä on tapahtunut aivan kaikessa, biisit ovat jo A-ryhmään joutavia ja bändin ääni Terhi Palomäki on löytänyt aivan uuden vaihteen ääntelyynsä. Saumattomuus ja toimivuus hennon naisäänen ja painavan kitaroinnin kesken on yllättävän korkealla tasolla, eikä edellisdemolla isomminkin esiintynyttä örinää tarvita näiden rajapintaa tasoittelemaan. Metodit ja materiaalin hallinta ovat siis saatu aikajanalla hämmästyttävän nopeasti haltuun, että eikun onnea isompiin kuvioihin.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace


Lisätty 08.04.2009



Denyall: Dehumanized

Denyallin uutukaista tarkastelee mielenkiinnolla, tyyli ja soitto kun on ollut hallussa aiemminkin. Tällä kertaa kitaroilla on selkeämpi vetovuoro, mutta hienoista melodioista ei ole onneksi jouduttu tinkimään. Vokalisti Terhi on käypä laulaja kaikin puolin, mutta nyt alkaa paikoin ääni käymään jo turhan hennoksi murskaavien riffien kanssa painiessa. Sävellyksistä löytyy hienoja ja massiivisia paloja, joskin tällä kertaa pieni tyylien hajonta ei jätä jälkeensä niin selkeän tuntuista kokonaisuutta kuin aiemmin. Kaikesta huolimatta bändi vaikuttaa tietävän varsin hyvin mitä tekee, joten jäämme odottamaan jatkoa.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace


Lisätty 19.03.2011



Depraved: Demo 07

Depraved rykäisee tuoreen demotuksensa vauhtiin melodikkaalla keskitempotrashilla, johon sotketaan väliin hitaampiakin osioita. Kakkosbiisi jatkaa samoista palikoista kasatuilla teemalla. Yksittäisinä nämä ovat ihan maittavia, mutta jää vaikutelma, että jokaisesta palikasta on koitettu tehdä biisin hienoin ajattelematta kokonaisuutta. Riffiaineistossa ei vikaa ole, enemmänkin siinä kuinka ne saataisiin toimimaan dynaamisemmin koko hoidossa, eli biiseinä joissa olisi muitakin käännekohtia kuin alku ja hama loppu. Melodiantaju on kohdallaan, joskin vähän turhan persoonattomilla ja esikuvallisilla kuvioilla tätä touhua toteutetaan. Kahden biisin esittely on myös vähän turhan vaatimaton.

Bändi: Olli Tähtinen - laulu, Antti Pimperi - kitara, Olli Rinne - kitara, Ville Miinala - rummut, Markus Muranen - basso

Depraved Mikseri.Netissä


Lisätty 09.01.2008



Depressure: Weak Moments

Opethin tunnelmalevy Damnation on ollut varmaan melko suuri innoittaja tämän demon syntyyn ja oikeastaan mikäs siinä. Maailmaan mahtuu Pink Floydimaisia, konjakintuoksuisia sävelmiä aina, puhumattakaan hyvistä biiseistä. Vaikka vaikutteet ovatkin todella ilmeisiä, on upea huomata kuinka onnistuneita sävellyksiä projektin pääpiru Heikuran kynästä valuu, tällaista tavaraa ei kuitenkaan näillä leveyspiireillä usein tarvitse havainnoida. Heikura myös soittaa laulun ohella kutakuinkin kaiken itse. Onko kyseessä siis uusi Mikael Åkerfeldt (vaikka suorituksissa vähän jäädäänkin taakse), mestarillisesti apinoiva opetuslapsi, vaiko jokin vaihtoehto C? Bändiksi Depressurea on tällaisenaan hankala mieltää, Weak Moments kuitenkin pysäyttää.

Bändi: Heikura - Osapuilleen kaikki

MySpace


Lisätty 21.11.2007



Depressure: Rid Of Me

Orkesterille on käynyt niin kuin pitikin. Primus motor Heikura on saanut ympärilleen osaavan porukan ja Depressurea voi vihdoin sanoa oikeutetusti bändiksi. Musiikkikin on muotoutunut huomattavasti monipuolisemmaksi, tunnepitoinen hidastelu on saanut seurakseen vauhdikkaampaakin rokkaamista. Sointi on tunnistettava ja mukavan omaperäinen. Aivan pro-tasolta äänite ei vielä kuulosta, mutta yhtyeen ja musiikin erityisyyden ymmärtänee jo tyhmempikin. Jos homma etenee samaa rataa, Suomen kuvitteellinen Porcupine Tree- palkinto saattaa hyvinkin ajautua ennen pitkää Joensuuhun.

Bändi: Antti Heikura – laulu & kitara, Olli Karhu – kitara, Heikki Myller – koskettimet, Timo Naakka – basso, Jarno Väänänen – rummut

Kotisivu

Kontakti :depressureband(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009



Destractive: Climax Of Insanity

Destractiven kolmas demo Climax Of Insanity möyrii thrashin ja death metalin syövereissä. Bändi paukuttaa ihan taidolla ja biiseihin on ympätty jos jonkinlaista kuviointia, joskin näiden puitteissa yleisvaikutelma tuppaa jäämään aika sekavaksi. Tuotoksessa häiritsee myös tunkkaisemman puoleinen soundipolitiikka, joka luonnollisesti rokottaa vähän iskevyyttä sekin. Miinusta myös tasapaksusta kärinälaulusta, jossa ei oikein tunnu voima muutenkaan jylläävän. Kitaraosastolta löytyy bändin varsinainen vahvuus, vielä kun saadaan biisipuolelle lisää jujua ja tuotantoon ruutia, niin johan luulisi tokenevan.

Bändi: Terho Laakkonen - kitara, Sasa Korhonen - basso, Daniel Siivonen - rummut, Henry Amberg - laulu, Tytti Amberg - kitara

MySpace

Kontakti :destractive(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011



Devia Crucis: Seeking For My Guide

Hämeenlinnalainen Devia Crusis esittelee mukiinmenevää death metalia, joka soi selkeästi ja bändin toimintavarmuuskin on kohdallaan. Musiikista voi bongata vaikutteita etäisesti, mutta pojilla voisi sanoa olevan omaperäisyyttäkin matkassa. Soitto siis kulkee, mutta kappalemateriaaliin kaipaisi vielä jonkin sortin paineistusta. Vaikka ideat ovatkin varsin mainioita, uskoisin bändin puristavan ulos tarvittaessa paljon kovempiakin kipaleita. Korinalaulu alkaa useamman biisin jälkeen tuntumaan hivenen hengettömältä ja tasapaksulta, josta vähän miinusmerkkiä perään.

Bändi: Jani Innanen - basso & laulu, Ville Valkki - leadkitara & taustalaulu, Marcus Juvonen - rytmikitara, Tuomas Oksanen - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 13.07.2009



Devil Manmade: Born Of Nothing

Vanhasta manselaisesta pitkän linjan bändistä, Fultrackista on muotoutunut vakavampi versio, Devil Manmade, jonka Born Of Nothing on jo aivan valmis täyspitkä vailla julkaisua. Musiikillinen koordinaatio on perustaltaan tuttua, isojen vanhojen, esim. Metallican vaikutus ei pysy piilossa ja miksi pitäisikään? Pitkä kokemus kuuluu, soitto ja toteutus on juuri niin pro- tasoa kuin pitääkin. Hyviä jyräyksiä on levyllä monta, esim. Touch Me (ei onneksi coveri) ja parhaimmillaan tämä orkesteri toimiikin juuri yksinkertaisimmissa runttauksissa. Keskitunnelmaisempiakin pätkiä on joukossa pari, mutta leveähkön hymyn arvoinen levyhän tämä selkeästi on.

Bändi: Bändi: J. Caven - kitara & laulu, PJ Vartola - basso, Tommi Sani - rummut

Kotisivu

Kontakti :devilmanmade(at)gmail.com

Lisätty 14.10.2008



Dian: Here & Now

Dian sijoittuu katraan kevyimpään kategoriaan, mutta myös tasokkaimpaan. Hienostelevaa brittipoppia mukailevat sävelmät saavat paikoitellen tuekseen tanakampaakin kitaraa, mutta minimisärölläkin saadaan jämäkkää esitystä aikaiseksi. Kaksi biisiä eroavat toisistaan, perusletkeä nimibiisi ei pärjää tunnelmaltaan monipuolisemmalle ja seesteisemmälle Zero A.M: lle. Molemmat edustavat kuitenkin kiistatonta biisintekotaitoa ja kokonaisuuden hallintakykyä. Ohjastimet oikeissa käsissä tällä mennään vaikka stadioneille, mutta mistäs ne kädet nyt sitten löytyisi tänne puolelle palloa?

Bändi: Janne - laulu, Jussi - kitara, Tuukka - basso, Ville - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.04.2009



Diastone: Path To Paradise

Jaahas, naislauluheavyä. Diastonen debytointi tarjoaa muutaman biisin kertosäepainotteista, kaunista ja radioystävällistä peruskuviota. Selkeä orkesterin vetonaula, satakieli Auli Pöyhönen on mainio ja persoonallinen laulaja, josta ei löydä kerrassaan mitään huomauttamista. Nainenhan jopa lausuu englantinsa moitteettomasti. Bändi soittaa biisit vaaditulla tarkkuudella ja tuotos kuulostaa soundejakin myöten tarkastelun kestävältä. Sävellykset ovat kompakteja ja yleiseltä tunnelmaltaan ihan kivoja. Ja senhän suunnilleen tiedätte, mitä ”ihan kiva” tarkoittaa näin musiikkiterminä.

Bändi: Auli Pöyhönen - laulu, Anni Pöyhönen - koskettimet, Joonas Hänninen - kitara, Tuomas Hänninen- basso, Joni Lamberg - rummut

MySpace

Kontakti :diastone(at)hotmail.fi


Lisätty 17.04.2010



Diaz Jr: Below

Diaz juniorin musiikki on sopivan vihaista, jossa vaikutteet ovat toisiaan tasoittavia. Grungemaisuus on saanut seurakseen punkkimaista uhoa ja rosoa, lisäksi pakettia on yleisestikin leivottu varsin raskaalla kitarakädellä. Rosoinen puoleinen laulu tuo mainitun punkkiuden mukaan sointiin, mutta ei paljoakaan vakuuttavuutta. Muutamia mieleenpainuvia hetkiä toki löytyy esim. kertosäkeiden muodossa, mutta yleistuntuma jää kuitenkin valitettavan ilmeettömäksi. Jonkinlainen sielukkuuden lisäys sävellyspuolelle ei tekisi pahaa, instrumentit ja pikkukikkailu on jo mukavasti hallinnassa.

Bändi: Kai Stjerna - laulu & kitara, Simo Muhonen - kitara & taustalaulu, Mikko Kymäläinen - rummut, Kari Hietanen - basso

Kotisivu

Kontakti :diazjr(at)diazjr.com

Lisätty 18.09.2008



Diesel Black: Demo 2011

Rovaniemeltä tupruttaa mustaa pakokaasua niin, että heikottaa. Diesel Blackin resepti on yksinkertainen ja toimiva. Viina, autot, moottoripyörät ja meteli ovat aina olleet hieno voimavara, jos niitä käytetään ajautumatta korniksi. Varttuneempi trio hoitaa homman kotiin, poljento toimii kuin oletettu Peer Guntin, Backslidersin ja AC/DC:n pyhä sulautuma. Kerran kun biisin virta-avainta käännetään, se ei pysähdy, eikä huilaa ennen kuin se loppuu. Hassua, että näin yksinkertaista konseptia ei kovinkaan moni suomessa tunnu toteuttavan. Pienen miinuksen jos uskaltaisi laittaa hiukan juhakankkusmaisesta englannin lausunnasta, joka syö ajoittain uskottavuutta. Tulkaa vaan ampumaan.

Bändi: Jarte – kitara & laulu, Samppa basso & laulu, Simo - rummut

MySpace

Kontakti : villeoskari(at)yahoo.com

Lisätty 08.09.2011



Discipline X: Blood In The Hands Of Gods

Discipline X tunnustaa soittavansa yksinkertaista heavyä yksinkertaisille ihmisille. Vaikutteikseen mainitsevat vähän kaikkea Iron Maidenista D.R.I:hin. 80- luvun haparoivat thrashyhtyeet meno paikoin tuokin mieleen, vaikka tyylilajeja löytyy kiekolta kyllä hyvinkin monenlaisia. Tähän thrashvertaukseen lisäisin huomatuksen, että tästä on vaikea löytää oikein mitään lajiin liittyvää tietynlaisen hellyyttävän kompastelun lisäksi. Blood In The Hands Of Gods ei kuulosta järin tiukalta, ei soiton, eikä tuotannonkaan puolesta, josta nyt ei sinänsä enää erityistä rasitetta muodostu. Kannattaa muistaa, että pienempiinkin menestystarinoihin vaaditaan valitettavan usein muutakin kuin yksinkertaisia ihmisiä.

Bändi: Principal - kitara & laulu, Reverend - rummut & taustalaulu, Lassi - basso & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :kuri(at)disciplinex.net

Lisätty 24.01.2010



Discore

Jopas meinaa olla äkäistä. Discore toteuttaa uhometallinsa suomenkielellä, ja uhoaakin siihen malliin että esityskielenkin huomasin vasta toista biisiä kuunnellessani. Ei siinä mitään, hyviä lyriikoitahan nuo ja runttausta ynnä äkäähän tämä bändi tarjoaa varmasti riittävästi. Varsinkin laulajan (hyvä, jopa onnistunut) yritys nostaa jo välillä pienoista hymyäkin huulille. Dynamiikkaakin löytyy biiseistä ihan sopivasti, johan laulajaparkaan muutoin iskisi pahemmanpuoleinen hapenpuutekin tuolla menolla. Ja aijai kyllä on pari suorastaan kunnioitettavan sinfonista kertosäettäkin saatu mukaan settiin. Homma toimii, ainoastaan paikoin joitain pieniä epätarkkuuksia ja huojuntaa hiottavana soitto- ja materiaalipuolella. Yhtye on edennyt jo viidenteen omakustannejulkaisuunsa ja keikkojakin on takana varsin paljon, joten olisiko jo aika varsinaisesti "tapahtua"? Periaatteessa kyllä, ja mikä ettei?

Bändi: Jussi Koivu - rummut, Kristian Kriikkula - laulu & kitara, Mika Koski - kitara, Sami Katajamäki - Basso

Kotisivu

Kontakti :discore_band(at)hotmail.com



Disease Of The Nation: Isolation

Debyyttidemoksi Isolation on aika varmaotteista kamaa. Bändin Soitto ei haparoi ja biisit ovat kaukana raakileista. Syykin löytyy, yhtye on noussut jo aikanaan ihan mukiinmenevän sekametalliorkesteri Frail From Insiden raunioista. Tämä uljaampi sotaratsu onkin nimetty FFI:n viimeisimmäksi jääneen demon mukaan. Biisit vaativat kuuntelua jonkin verran avautuakseen, vaikutteita kun on death metalista kikkahevin kautta ihan perusrockiin. Yhtye osaa sulauttaa nämä osaset kuitenkin toisiinsa hienosti ja kappalehajonnasta huolimatta mielenkiintoisuus säilyy. Tällainen meininki ansaitsisi ehdottomasti paljon tykimmän tuotannon alleen, kunnon soundeilla tällainen individualismi iskee taatusti kuin 1000 volttia. Vaikea selittää, kokekaa!

Bändi: Mikko "Mige" Knuutila - kitara & laulu, Kai-Pekka "Kaikka" Kangasmäki - kitara, Juha-Matti "Jupu" Kangasmäki - basso, Arto "Viski" Vesander - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)diseaseofthenation.com


Lisätty 16.09.2008



Disease Of The Nation: Infected Human Being

Disease Of The Nation kajauttaa karjalasta huomattavasti debyyttidemoaan brutaalimmin. Tuotanto on loksahtanut Infected Human Beingillä hienosti kohdalleen ja biiseihin on samalla tullut huomattava määrä pitelemättömyyttä. Mielipuolimetalli voisi olla sopiva nimitys tälle musiikille, nimittäin heti kun luulee tietävänsä tyylilajin, alkaakin jo seuraavan arvuuttelu. Kiinnostavuus ja samalla kieroutunut tolkku hommassa kuitenkin koko ajan pysyy. Sama pätee myös lauluun, puhtaasta nössöilystä Dani Filthmäiseen kiljuntaan kuulostaisi onnistuvan suurin piirtein kaikki lajit. Taitava ja mielenkiintoinen pläjäys.

Bändi: Mikko "Mige" Knuutila - kitara & laulu, Kai-Pekka "Kaikka" Kangasmäki - kitara, Juha-Matti "Bolzi" Kangasmäki - basso, Jimmy "Timppa" Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)diseaseofthenation.com


Lisätty 16.04.2009



Dismay: Seclusion

Dismay ei ole tuorein mahdollinen akti, Seclusion on kolmas yhtyeen tuotos, kun taas ensimmäinen on ulostautunut jo vuonna 2002. Kokoonpanossa häärii 7 henkeä, mutta kokkien määrä ei tässä tapauksessa heikennä sopan laatua. Musiikki on moneen suuntaan kurkottavaa suomalaissävytteistä ja hivenen arktistakin metallia.. Sävellyksissä on tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia, mutta niistä löytyy kuitenkin hienoja osioita. Bändi ei yliyritä ja soitto on rennon oloista. Vaihtelevista aggressioista ja sulosävelistä jää myös erittäin vaihtelevasti muistijälkiä, mikä lähinnä saa turhautuneeksi. Veikkaanpa, että pojilla on kuitenkin se oma punainen lankansa siellä jossain jemmassa.

Bändi: Mikko Nurmi - laulu, Ville Ormanto - kitara, Mikko Rauvola - kitara, Henri Sund - rummut, Heidi Sund - koskettimet, Masi "Tuomas" Salenius - kitara, Jani Rämö - basso

Kotisivu

Kontakti :jani.ramo(at)gmail.com

Lisätty 13.07.2009



Distractress: Escalate The Thrill

Tammelalainen Distractress perustaa musiikkinsa perinteisiin thrashkuvioihin ja sylkee sekaan jotain modernimpaakin. Bändillä on miellyttävä vanhan liiton ote, mutta eri vaikutteiden sekoittaminen mukaan ei suju aivan ongelmitta. Esimerkkinä mainittakoon melodiset kitaraleadit, jotka tuntuvat paikoin olevan matkassa ilman varsinaisia perusteita. Myöskään puhtaan laulun toteutus ei saa ymmärrystä, tai ainakaan täyttä hyväksyntää. Bändi paukuttaa siedettävästi, mutta biisipuolella käydäään aika pahasti tyhjäkäyntiä. Itse asiassa, tämähän se isoin ongelma oikeastaan olikin.

Bändi: Elias - basso & laulu, Aatu - kitara & taustalaulu, Miika - kitara & taustalaulu, Lasse - rummut

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 20.04.2010



Dotma: Promo CD 2007

Muutaman vuoden ikäinen Dotma esittelee ensidemollaan taidokkaasti toteutettua ja pirtsakkaa fantasiametallia. Pääpiirteittäin melko peruspower- metodeilla etenevä voittokulku on taidokkaasti sävellettyä ja monipuolista, ettei tämän kanssa pääse paikatkaan puutumaan. Paketin erikoisuus piilee Johanna Lesosen laulannassa, joka raikastaa kuin jäinen kivennäisvesi Mynthon-paketin perään oraalisesti nautittuna. Pieneen kikkailuunkin orkesterin taidot taipuvat ja sormien vikkelyyttä tuntuisi olevan reservissä hyvinkin. Itse sävellykset ovat yllätyksettömiä, mutta minkäs teet kun tuppaavat olemaan myös kuninkuussarjaa.

Bändi: Johanna Lesonen - laulu, Lasse Nyman - kitara, Harri Koskela - koskettimet, Aapo Lindberg - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dotma.net

Lisätty 08.04.2009



Dotma: Dances With The Shadows

Dotma jäi mieleen jo pari vuotta sitten raikkaan raivokkaalla ja sinfonisella heavyllään. Johanna Lesosen kauniin ”Tarjamaisella” äänellä kuorruteltu tekninen fantasiamusiikki on edelleen iskussa, mutta mitään varsinaista uutta ei tälle nauhoitteelle olla keksitty, eikä sillä, että tässäkään vikaa olisi. Biisit ovat kaikkea muuta, kuin yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos- tavaraa ja suorastaan anelevat kuuntelua osakseen. Rima on siis korkealla niin soiton, kuin sävellystenkin suhteen, eikä ketään päästetä helpolla. Toivottavasti tämä seikka ei käänny missään vaiheessa kuitenkaan itseään vastaan.

Bändi: Johanna Lesonen - laulu, Lasse Nyman - kitara, Harri Koskela - koskettimet, Aapo Lindberg - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dotma.net

Lisätty 23.02.2010



Dogshit Boys

Koirantorttupojankoltiaiset ovat kategorioineet musiikkinsa flashrockiksi, eli olkoon se nyt sitten vaikka sitä. Meininki on räkäistä ja kumartelematonta, joka rockin ideana on usein kaiketi ollutkin. Tämänhän ovat monet unohtaneetkin aikain saatossa. Dogshit Boysin meininki on sitä sorttia että sinne päin soittelu ja viilaamaton ulosanti ovat lopulta vain eduksi. Lasse Dogin jäntevän karheasti tulkitsemat Suomenkieliset tekstit ovat asiaankuuluvan epäsovinnaisia ja yhtyeen kukkoileva asenne mukavan pinnassa. Tällaistahan rokin pitää olla, harmi vaan että bändi lähestyy tuomitsemispalstaa muuten valtaisasta promopaketista huolimatta ainoastaan kahden (2) biisin voimin. Limpit kyllä lentelevät laipioon jo näitäkin pyöritellessä. This is the way i wanna rock´ roll.

Bändi: Lasse Dog - laulu, Pepe Dog - kitara & basso, AG Dog - kitara & basso, Leo Dog - rummut

Kotisivu

Kontakti :dogshitboys(at)hotmail.com



Dogshit Boys: Business Doing Pleasure With you

Tuotantotiheytensä puolesta ahkerahko koiranjätösporukka aiheuttaa tällä kertaa pienimuotoisen pettymyksen. Jotenkin nimittäin muistelisin ryhmällä olleen asennetta ja keskeneräisyyttä sopivassa suhteessa, nyt tuntuisi olevan mukana ainoastaan jälkimmäistä. Bändin huumori on omalaatuista ja kyllähän tuo paikoin hiukan naurattaakin, ei siinä mitään. Suurelta osin tulee kuitenkin nyt vaikutelma, että tässä onkin vaan sulkeuduttu studioon ja laskettu narulle kaikki mitä vaan sattuu ulostumaan, sen verran puolivalmista on ideointipuoli tällä hauskasti nimetyllä tekeleellä. Vaan, ei kai räkäisessä rokissa paljoa muusta tarvitse kyse ollakaan?

Bändi: Lasse Dog - laulu, Pepe Dog - kitara & basso, AG Dog - kitara & basso, Leo Dog - rummut

Kotisivu

Kontakti :dogshitboys(at)hotmail.com



Lisätty 01.10.2008



Doperman: Demo 2010

Doperman on vasta parin vuoden ikäinen kokoonpano, mutta silti varsin aikuismainen sellainen. Stonervaikutteinen heavy rock sujuu miehiltä hienosti, ja huomaakin heti, että soittimien kimpussa eivät häärää poikaset, vaan miehet. Bändin groove on kohdallaan ja varsinkin kitarapuolelta löytyy hienoa ja simppeliä osaamista. Selkeimmän ilmeen bändille tuo kuitenkin vokalisti Thomas Veen väkevät laulutulkinnat. Miehen voimakas ääni ei ehkä ole alaltaan mikään laajin, mutta todellakin biiseihin sopiva ja ehdottoman persoonallinen. Bändi kiteyttää ideansa mainiosti todetessaan, ettei yritäkään keksiä pyörää uudelleen, mutta ainakin koittaa pitää sen pyörimässä.

Bändi: Thomas Vee - laulu & kitara, Jani Lehikoinen - kitara, Marko Väätäinen - basso, Tuomas Kujala - Drums

MySpace

Kontakti :doperman(at)doperman.fi

Lisätty 05.05.2011



Draugnim: Sworn To Waves

Pitkäveteisen ensivaikutelman jälkeen on myönnettävä, että Draugnimissa on hieno idea ja bändin rajuun ja kauniiseen atmösfääriin on helppo ja luonnollinen sukeltaa. Ryhmä on aloittanut toimintansa jo viime vuosituhannen puolella ja asetelmassa vaikuttaa entuudestaankin tuttuja metallinimiä. Meno on mukavan varmalla pohjalla ja tunnelmat vääntäytyvät vaivattomasti tunteita herättäviin moodeihin yksinkertaisilla, mutta kestävillä aineksilla. Rennolla otteella hoidettu metalli on äärimmäisen melodista, kosketinvetoista, seesteistä ja tyylilajiksi voisi kategorisoida niin folk-, black-, kuin viikinkimetallinkin. Demon verkkaisin nimibiisi nousee tunnelmansa ansiosta kenties kiekon sävähdyttävimmäksi esitykseksi. Pohjoistuuli puhaltaa niin, ettei tosikaan.

Bändi: Morior - kitarat & koskettimet, Chimedra - laulu, Turms - basso

MySpace


Lisätty 12.06.2008



Dream Of Unreality: Promo 2008

Kemiläisen, vuonna 2003 aloittaneen Dream Of Unrealityn kokoonpano on ahdettu täyteen soittajia. Samaan malliin on tämän seitsenhenkisen kokoonpanon musiikkikin täynnä tavaraa. Tyyli on aika perinteistä melodista tiluttelua ärjyntävokaaleilla ja runsaalla nuottisinkoilulla. Biisimateriaali ylittää kuitenkin keskitason kevyesti, voitaisiin puhua jopa loistavista sävellyksistä, vaikkakin tällaista tavaraa on maailma jo pullollaan. Vaikka kaikki seikat terävää ja rullaavaa soittoa myöten ovat kunnossa, puuduttavuus uhkaa iskeä pidemmän päälle. Josko se vaatisi jotain spesiaalia vielä kylkiäisiksi, mene ja tiedä.

Bändi: Antti Pimperi - rummut, Tommi Juvonen - laulu, Ville Viitala - leadkitara, Teemu Miinala - kitara & laulu, Heikki Kakko - kitara, Lasse Launimaa - koskettimet, Markus Muranen - basso

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 15.07.2009



Drowlich: Benighted Illumination

Turkulainen Drowlich soittelee dark/black metal- suuntaan kallistuvaa mahtipontista julistusta. Väkisinkin Dimmu Borgirin ynnä pari muuta norjahurjaa mieleen tuova esitys on pätevä, niin biisiensä, soiton, kuin korvia hivelevän tuotantonsakin puolesta. Kuitenkin bändin musiikissa häiritsee tietty standardimaisuus, vaikka näinhän tätä sarkaa toki kuuluu kyntääkin. Jos biisejä alkaa riisumaan koristeista ja paisuttelusta, ei niissä loppujen lopuksi vaikuttaisi olevan mitään erityisen hienoa tai oivaltavaa. Mutta kyllähän tämä vaikuttavan oloista ja muhkeaa paatosta on, vaikka kyseessä olisikin jonkinlainen korvankääntötemppu.

Bändi: Harri Lapinoja - laulu, Joni Samanen - rummut, Matti Latikka - kitara, Mikko Pyykkö - basso, Toni Piispanen - kitara

MySpace

Kontakti :drowlichband(at)gmail.com

Lisätty 14.12.2011



Drown In Hate: Promo 2007

Viimeksi kun tämä bändi osui haarukkaan, toiminta tapahtui nimen CR alla. Uusi nimi onkin ehkä vähän osuvampi tämänkaltaiselle jyystölle. Vaikka nimeä on tarkistettu, ei orkesterin musiikillinen linja ole kokenut mitään mullistavaa. Samanlaisella asenteella pusketaan hiukan jenkkityyliin eteenpäin. Vaikka junttaamisen ohella tilutellaankin, ei melodisuus ole mikään avainsana Drown In Haten musiikissa. Työskentely on tarkkaa ja biisimateriaali tasaisen hyvää ja loppuun asti mietittyä. Raskaan metallin verrokeista voisi mainita vaikkapa Machine Headin, mutta tähän jokseenkin perusturvalliseen konseptiin mahtuu vivahteita paljon muualtakin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 19.01.2008



Drown In Hate: From The Dark Alley

CR ja Condition Red- nimilläkin aikanaan tunnettu Drown In Hate on päässyt toiseen demoonsa tämän nimen alla. Bändi on ollut vakuuttava jo aiemmillakin nimillä modernin thrashinsa parissa, mutta nyt on otettu vielä askel eteenpäin. Liekö jäänyt huomaamatta, mutta laulaja Jouni Kuisman ääni on omiaan leimaamaan yhtyeen musiikkia. Ehkä herra näyttääkin tällä kertaa selkeämmin, kuinka särölaulu toimii myös nuottiin laulettuna. Eipä keksi, mikä tässä mättäisi, bändi kuulostaa hyvältä ja groove on kohdallaan. Ehkä se sitten vaatisi jotain lisää biiseihin kun ei vieläkään ole auennut ovi isompiin kuvioihin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 22.04.2009



Drown In Hate: El Fucking Classico

Drown In Haten kehityskaari on ollut varsin suppea. Kyse ei kuitenkaan ole dramaattisesta asiasta, bändi kun on aina ollut joka suhteessa keskitasoa korkeammalla, jo CR ja Condition Red- nimilläkin aikoinaan vaikuttaneena. Uusia jekkuja ei juuri tällekään kierrokselle ole loihdittu, toimivaa ja vihaisen oloista, sanottaisiinko rokkaavaa thrashia on edelleen tyrkyllä. Tällaisia sopivasti melodiaa hyödyntäviä mättäjiähän on maailma pullollaan, joten erottuminen ei ole helppo temppu, vaikka palikat olisivat kuinka kohdillaan. Jotain erottavaa ja piristävää täten voisin toivoa Drown In Hatenkin musiikkiin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 29.09.2010



Dr. Hammer Inc.: 1942

Nyt on bändillä hiukan hankala ongelma käsissään. Dr. Hammer Inc. Rokkaa kovimmillaan kuin Motörhead ja pehmeimmillään kuin Hanoi Rocks. Biisitkin ovat sovituksiltaan ja nuotituksiltaan kutakuinkin täydellisiä, mukavan monipuolista rokkiosastoa parhaimmillaan. Mitä siihen itse ongelmaan tulee, se on kattava ja piisaa latistamaan koko hoidon laakista. Laulusektio nimittäin kuulostaa vapaasti kuvailtuna pahimmillaan siltä, kuin muutama lapsuuden luokkatoveri (ei musiikkiluokka) tapaa sattumalta toisensa 15 vuoden tauon jälkeen, vuoden ainoiden känniensä lomassa karaokebaarissa ja haluavat riemuissaan laulaa yhtaikaa ja erikseen koko illan Baarikärpästä ja miksei toki Rappiolla- biisiäkin.

Bändi: Marko - basso & laulu, Markku - kitara & laulu, Matti - rummut

Kotisivu

Kontakti :dr.hammer(at)netti.fi


Lisätty 20.10.2007



Dunces

Dunces aloittaa demonsa hienolla Burning Heart From Hell-viisulla. Laulajan lausunta särähtää hiukan korvaan jo ensimetreillä, mutta itse toiminta muuten vaikuttaa varsin pätevältä. Avausbiisi muuten tuo mieleen jonkun Tarotin rokkaavan biisin aivan erehdyttävästi. Ainakin Zacharyä alkaa ajatella väkisinkin rööki suupielessään. Demon edetessä sukkelletaankin jo huomattavasti erilaisempiin sfääreihin. Soitto ja sävellykset pelaavat hienosti ja huomaa kyllä että demon tekoon ei ole hätäilty vaan äänityshommiin on alettu vasta kun on ollut selkeää mitä haetaankin. Ensivaikutelmaa paljon melodisempaa ja tarttuvampaakin kamaa Dunces kyllä on, ja yritys on pidetty juuri sen verran kohdillaan että lopputulos on perusvarma. For Whom The Bell Tollsin live-koveroinniin laittamista näinkin "officialin" promon päätökseksi en oikein ymmärrä, niinkuin en yleensäkään miksi Metallicaa pitää soittaa alkuunkaan.

Bändi: Marko Kämäräinen - Kitara & Laulu, Jani Hakkarainen - Kitara, Jussi Karjalainen - Basso, Aki Karhu - rummut, Pirkka Maksimainen - Koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)dunces.biz

Lisätty 28.12.2005



Efreet Sultan: Lähi-Itä

No onpa konseptit, rättipäämetallia veivaava Efreet Sultan ottaa vaikutteensa itämaista. Tämä käsittää mm. eksoottisia melodiakulkuja sekä islamistisia sanoituksellisia ratkaisuja. Liiemmin ei tarvitse turbaaniin tarrautua, Nile-nopeuksiin tässä ei ylletä, korkeintaan keskitempovaihteella tässä rymistellään ja rokataan. Idea hyvä/hauska, mutta toteutus ontuu lähes joka tasolla. Soitto ei kulje kovinkaan hyvin yhteen, soundeissa ei loksahda kohdalleen oikein mikään ja lauluosaston munaton köhinä ei auta sekään asiaa. Nämä seikat vesittävät valitettavasti muutamat oikeastikin hyvät aavikkoiset sulosävelet

Bändi: Pete - laulu, Matti - kitarat & buzuki, Tupi - basso, Auvo - rummut & Perkussiot

Kotisivu

MySpace

Lisätty 06.04.2009



Efreet Sultan: Retribution

Jyväskyläläinen Efreet Sultan operoi viime tapaamisella suomenkielisenä ja jäi ainakin Lähi-itä- kuolometalinsa kanssa pysyvästi mieleen. Nyt edetään englanniksi samoin kujein, joskin eksoottiset vaikutteet on saatu tampattua vähän paremmin kokonaisuuteen istuviksi. Bändi myös paukuttaa biisinsä läpi nyt paljon vakuuttavammin, suorastaan moitteettomasti. Onhan orkesterin sävyt eittämätttä mielenkiintoiset ja onneksi ryhmästä löytyy myös tämän kaltaiseen konseptiin vaadittavaa omalaatuista melodiantajua. Toki kuitenkin esim. Buzukin käyttö tämän kaltaisen metalin seassa lyö väkisinkin sen selkeimmän erikoisleiman orkesterin soundiin. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.

Bändi: Pete - laulu, Matti - kitarat & buzuki, Tupi - basso, Auvo - rummut & Perkussiot

Kotisivu

MySpace

Lisätty 05.04.2011



Eien: Renewal

Eien pohjautuu yhden miehen, laulajakitaristi/säveltäjä Villen musiikilliseen visioon. Musiikista on muodostunut raskaiden ja vaihtelevatyylisten metalliosuuksien, suorastaan herkistävien kevyiden suvantojen ja ehkä hiukan epäloogisenkin sinkoilun kombinaatio. Vaikka toteutus ei ole huipputasoa, esim. keskinkertaisten soundien myötävaikutuksesta, eivätkä laulusuorituksetkaan (varsinkaan örinäosuuksissa) vakuuta läpi äänitteen, kyseessä on ehdottoman hieno teos. Muutamaa tunnelmallista hetkeä siltä on likimain mahdotonta unohtaa ikinä.

Bändi: Ville - kitara, Yami - koskettimet, svwn - rummut, Miikka - basso, Arto - laulu

Kotisivu

Kontakti :eien(at)dreamsofeien.net


Lisätty 16.04.2009



Ekstensio: Promo ´09

Turenkilaisen Ekstension suomen kielellä esittämä melodinen coreilu ei nyt oikein lähde. Biisit ovat kuitenkin muutamaa pikku kömmähdystä lukuun ottamatta hyvin soitettuja ja muutenkin varsin virkeitä. Laulut hoidetaan lajin vaatimalla tavalla, huutamalla, karjumalla ja välillä luikautetaan puhtaamminkin. Jälkimmäisessä ei riitä puhti lainkaan, rähjäpuolella sitä ilmenee vielä välttävästi. Jollain kumman ilveellä kotoinen kielemme on saatu väännettyä tästä huolimatta niin epäselväksi mokellukseksi, että paikoin on selkeistä soundeista huolimatta lähes mahdotonta tulkita sanoituksia. Ei näin, kiitos.

Bändi: Antero - laulu, Janne - kitara, Tomi - kitara, Sami - rummut, Jani - basso

MySpace

Kontakti :ekstensio(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010



El Borgia: Demo 2007

Raskaanpuoleista kitarajynkytystä Oulun korkeudelta ja naislaululla varusteltuna. Käytetyt ainekset ovat suhteellisen vähäiset, ja sinänsä rankoista jutuista huolimatta yleisanti jää jotenkin ponnettomaksi. Biisit soljuvat jollain tapaa sen neliminuuttisensa ohitse ilman minkäänlaisia kliimakseja, turvallisten melodioiden siivittämänä. Vaikka vokalisti Iitun äänessä ei sanomista olekaan, selkeä dynamiikan vaje sen käytössä jää kaivelemaan. Metallialalla kun ollaan, atakkia saisi olla niin laulun, soiton kuin sovittelunkin suhteen reilummin. Muuten ei hullumpaa.

Bändi: Iitu - laulu, Timo - kitara, Samuli - basso, Jari - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)elborgia.com

Lisätty 19.01.2008



Embassy Of Silence: Wendigo Winter

Tunnelmallinen ja naislauluvetoinen musiikki voi olla paljon muutakin kuin Nightwishiä ja Lullacryä. Embassy Of Silencen musiikillinen ilme on voimakkaan persoonallinen ja tunnelma tuntuu olevan tärkeämpi kuin supersäröt ja aggressiot. Jälki on hyvää, esim. Anatheman tyyliin kuuntelukerrat auttavat kokonaisuuden hahmottelussa, vaikkei biisit niin koukeroisia olekaan. Ines Luukkasen laulu on todella raikasta ja soljuvaa, eipä juuri hienompaa voisi tähän kattaukseen kuvitellakaan. Positiivinen yllätys.

Bändi: Ines Lukkanen - laulu, Tero Kalliomäki - kitara & koskettimet, Samu Lahtinen - basso, Harri Lampinen - kitara, Mikael Ahlstén - rummut Harri Koskela - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :embassyofsilence(at)gmail.com


Lisätty 10.11.2008




Embassy Of Silence: Pristine

Projektiluontoinen Embassy Of Silence erottui jo ensidemollaan poikkeuksellisena tunnelmanluojana ja nyt jatkuu matka bändimäisemmällä kokoonpanolla. Taidokkaiden sävellysten ohella kultakurkku Ines Lukkanen on todellakin yhteen kivijalka. Näin voimakasta ja sävykästä tulkintaa, jossa on kuitenkin sopiva herkkyys tallella, ei kävele joka päivä vastaan. Raskaat tunnelmat pysyvät kaukana lähes kaikesta, johon tällaisen konseptin mielessään yhdistää. Persoonallista ja tunteisiin vetoavaa musiikkia onkin täten vaikea kuvailla. Edes hienosti onnistunut Nick Cave-laina Where The Wild Roses Grow ei johda oikein sylttytehtaalle sekään.

Bändi: Ines Lukkanen - laulu, Tero Kalliomäki - kitara & koskettimet, Samu Lahtinen - basso, Harri Lampinen - kitara, Mikael Ahlstén - rummut Harri Koskela - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :embassyofsilence(at)gmail.com


Lisätty 16.04.2009




Embreach: Deafening Silence

Embreachin vaikutteet ovat ainakin selvempääkin selvemmät: Killswitch Engagen ja siten myös ruotsalaisten erilaiset tekoset ovat toimineet ohjasnaruina linjauksessa. Bändin pitkähkö historia (perustettu jo 1990 nimellä Blindfold) tuo luonnollisesti mukaan varmuutta ja taitoa tuoreempiin bändeihin verraten ja tämä korostuu eritoten kielisoittimien keskuudessa. Myös laulupuolella on havaittavissa ilahduttavaa moniosaamista. Biisit ovat kutakuinkin täydellistä lajityyppinsä antia, läpeensä hienoja teoksia. Tunnelmaa ei pysty oikeastaan latistamaan edes se, että kaikki tämä on todellakin jo moneen kertaan tehty.

Bändi: Jari Aarniala - kitara, Toni Enqvist - kitara, Sami Honkonen - laulu, Jaakko Mäkilä - basso, Jarno Vanhanen - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 09.04.2009



The Enchained: Crossing Highlight

Lohjalainen, jo vuonna 1997 perustettu The Enchained vetelee hardcoren, punkin ja metallin seassa kuin kala vedessä. Energiset biisit ovat täynnä em. tyylisuuntia, raivokkuus voisi olla hardcore- tyylistä, kitarointi taas ehdottoman metallista, vokaalipuolen ollessa mielipuolisuudessaan silkkaa punkia. Kipaleissa on nuoruuden intoa ja energiaa, eikä levähdystaukoihin ole satsailtu. Hauskaa ja helppoa kuunneltavaa, jota ei välttämättä jaksa loputtomiin. Päätösbiisi Position sisältää ehkä yhden pisimmistä rääkäisyistä, mitä on tullut vastaan, huikeaa! Tämähän oli muuten tämän demosedän 666. demoarvio tähän metallilehteen. Olisi saanut olla pirullisempikin.

Bändi: Saku - laulu, Lassi - rummut, Ville - basso, Anssi - kitara, Pete - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)theenchained.com

Lisätty 29.09.2010



Enerchy: Big Bad Buddha

Demoksi laajahko esittely orkesterin kyvyistä, materiaalia on nimittäin purkitettu kokonaisen täyspitkän verran. Enerchy rokkaa todella vaihtelevalla materiaalilla ja vetää sitä kyllä myös ohessa aika lailla kykyjensä ylitse. Suurin epäkohta on kuitenkin olohuonesoundit, jotka tekevät kuuntelukokemuksesta niin ärsyttävän, ettei levyä tee juuri mieli toiselle kierrokselle asettaa. Paljonkin 1970-luvun hengessä väsätyt biisit olisivat itsessään välillä hyvinkin vaikuttavia, jos ne soitettaisiin edes suunnilleen oikein, lausunta hoidettaisiin jotenkin siedettävästi ja biisien tarinat (jotka ovat onneksi selkeitä) olisivat jotenkin vakuuttavalla tavalla kirjoitettuja. Nyt ne ovat lähinnä ala-aste- englannin siivittämiä pastisseja jo kaikista sataan kertaan rokissa käsitellyistä asioista.

Bändi: Tomi Korkiakangas - kitara & laulu, Tomi Ollila - basso, Reima Riipinen - drums

Kotisivu

MySpace

Lisätty 19.01.2008



Enerchy: Nightmares

Tuottelias Enerchy jatkaa, muttei edelleenkään ole täysin päässyt puutteistaan. Sekalainen neljän biisin rokkihevipläjäys kuulostaa materiaalinsa puolesta jo hiukan aiempaa enemmän yhdestä puusta veistetyltä. Soundipuolella on pientä kehitystä havaittavissa, mutta kevyttä nuhaista on vieläkin. Suurin ongelma tässä vähän brittipopahtavassakin viritelmässä on edelleenkin englannin lausunta ja biiseihin sisällytetyt tarinat ja niiden sovitukset. Tuolla pienelläkin stabiloitumisen tuntumalla pyyhitään persettä viimeisessä lähes kaoottisessa temmellyksessä, jossa pohditaan (ette muuten ole ensimmäisiä) kuka tappoi Laura Palmerin. Ei teistä oikein ota selkoa.

Bändi: Tomi Korkiakangas - kitara & laulu, Tomi Ollila - basso, Reima Riipinen - drums

Kotisivu

MySpace

Lisätty 09.04.2009



Enthrone: Amoral

Kas kun ei Amorphis. Vuonna 2002 perustetun Enthronen tuorein demo ei ole nimeltään järin kekseliäs, mutta eipä sitä ole kyllä sisältökään. Sinänsä OK- meiningillä soitettu ja tuotettu tummanpuhuva metalli ei oikein saa syttymään, vaikka likimain kaikki kikat ovatkin käytössä. Vahvojen syntikkamattojen sekä erilaisten kitaravenkulointien lomassa saattaisi tarkkailemattomalta jäädä huomioimatta ideoiden todellinen vähyys. Tasapaksua touhua kaukana esikuvistaan tämä on. Sielutonta tuuttausta, jossa ei valitettavasti mihinkään järjelliseen määränpäähän päästä.

Bändi: Antti Väkeväinen - basso & laulu, Jyrki Ahtonen - kitara, Heikki Väkeväinen - rummut, Mika Roivainen - kitara, Kalle Immonen - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :enthrone(at)hordeofenthrone.com


Lisätty 20.03.2009



Enthrope: Universe Mute

Harvinaisen tarjoilukelpoinen tuotos. Enthropen kattauksessa on kunnon keitoksen tavoin kaikki eri makuelämykset tasapainossa ja mainio jälkimaku tuntuu pitkään. Universe Muten biisit ja tunnelma on niin kertakaikkisen hapuilematonta ja itsevarmaa murjomista, että tässähän on ihan tikahtua. Jyhkeän monumentaalista menoa voisi vertailla paikoin esim. Insomniumin tapaiseen jyräykseen, jossa melodioilla osataan luoda tunnelmaa sen kuitenkaan vaikuttamatta mitenkään pääosan esittäjältä. Matalakitaraosasto hallitsee niin jynkkyosason kuin sopivan stemmailun ja myös puhtaita kitaroita on käytetty onnistuneesti tarvittaessa. Kaikki hieno tehdään biiseissä juuri sen verran kuin tarve vaatii, eikä tyhjäkäyntiä eikä toistoa aisti lainkaan. Upea nappisuoritus!

Bändi: Miika Partonen - laulu, Ville Keinänen - kitara, koskettimet & taustalaulut, Mikko Mustonen - rummut, Juha Sorsa - basso, Jani Juhola - kitara & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)enthrope.com

Lisätty 20.10.2007





Enthrope: Silenced Earth

Kuukauden demobändinkin arvonimen viime vuonna pokannut Enthrope on onneksi osannut kakkosdemolleen laajentaa tajuntaansa. Kivitalon kokoiset biisit jyräävät edelleen armottomina, mutta samaan veneeseen on saatu myös ahdettua herkempiäkin aspekteja. Tästä huolimatta esim. laulut hoituvat edelleen ärjyasenteella ja hyvä näin. Vaikka melodisuus on edelleen myyntivalttina, Silenced Earthilla on uutta ja kiukkuisempaakin rietastelua tarjolla. Onhan tavara vaan niin huoliteltua ja oikeista hermosäikeistä repivää, että ihme on jollei kohta tärppää.

Bändi: Miika Partonen - laulu, Ville Keinänen - kitara, koskettimet & taustalaulut, Mikko Mustonen - rummut, Juha Sorsa - basso, Jani Juhola - kitara & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)enthrope.com

Lisätty 10.11.2008





Episentre: The Unknown

Kotkasta tullaan tässäkin ja laji on hiukan grungeileva ja tunnelmoiva ja ehkä vähän aikuisprogeinenkin rock/heavy. Biiseissä on selkeä jako ja kutakin instrumenttia vain yksi kpl, jonka voimin edetään aika vakaissa tunnelmissa. Hyviä ideoita löytyy nipusta kyllä, mm. kosketinvetoiset jutut groovaavat, välillä tulee kuitenkin liiankin odotteleva olo kuunnellessa. Moniäänisyyden käyttäminen saattaisi tehdä hyvää laulupuolella, joka vaikuttaa nyt turhan ”pöytään lätkäistyltä” lausunnankin särähtäen korviin siellä täällä. Näillä aineksillakin pystyy taikomaan vielä paljon lisävirtaa suoritukseen, eli jatkoa odotellen.

Bändi: T.Tikka - laulu & kitara, S.Heikkinen - kitara, T.Markkanen - Basso, T.Kuusela - rummut, P.Nuotio - koskettimet

MySpace

Lisätty 18.09.2008



Eradication: The Unknown

Kotkan poikii ilman siipii. Eradication on muutaman vuoden ikäinen yhtye, jonka toimialuetta on progehtava heavy rock. Suurelta osin alan vanhemmista vaikuttajista ammentava asetelma on toimiva soitannollisesti ja sekaan on saatu ujutettua paljon hyviä juttuja nykymetallista, joksi tätä ei kuitenkaan heti mieltäisi. Vokalisti Mikko Gyntherin ääni ei välttämättä kanna niin laajoilla alueilla, kuin sovitukset vaatisivat, mutta tuo eittämättä omaleimaista sävyä. Tämä hyvä, sillä biisitkään eivät ole mitään tusinatavaraa. Demon karkea taso häiritsee rahtusen, kova tuotanto antaisi takuulla bändin antiin lisää syvyyttä.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 18.09.2008



Eradication: A Day In Life

Kotkalainen Eradication jatkaa sekoiluaan. Kaikennäköistä on saatu jälleen ujutettua mukaan musiikkiin, niin metallia, jazzia, kuin punkiakin. Kaiken päälle vielä omalaatuiset älyttömyydet joiden toimivuus on vaihtelevaa sorttia. Kaunista tämä kaahaus ei ole, mikä harmittaakin vähän. Tosin se voisi olla jo liikaa vaadittu tällaiselta sekameteliltä. Syvennyttäessä yllättyy yhtyeen tarkkalaatuisesta musisoinnista. Kovatasoinen soundi yhtyeen seuraavalle tuotokselle saattaisi tehdä aivan ihmeitä sen iskukyvylle. A Day In Life ei sitä vielä aivan täysillä kykene välittämään.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 13.07.2009



Eradication: Aftermath

Kotkan satamakaupungista käsin ahkerasti demopinoa kasvattava Eradication alkaa vakuuttaa erikoisuudellaan. Kysehän oli siis jonkin sortin stoner/sludge/omaehtoismusiikista, jota on paikoin hiukan hankala mieltää edes metalliksi. Tämän aiheuttaa taas Mikko Gyntherin leimaava ääntely, joka ei ole erityisen metallista ja osaa vuorotellen ärsyttää ja ansaita hyväksyntää. Hurjimmillaan kyllä mennään varsin nopeaankin tahtiin, mutta pääpaino on hitaamassa ilmaisussa. Jälki on omaperäistä, soundien suhteen ei tälläkään kertaa tosin pääse juhlimaan, mikä on edelleen yksi häiritsevä tekijä. Kumma tapaus.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 01.09.2009



Eradication: A Friday Night

Kotkalainen Eradication alkaa olla palstan ahkerin bändi, sen verran tiuhaan tahtiin tulee tavaraa. Paikoin hyviäkin fiboja sekamusiikillaan aikaansaanut orkesteri ei jaksa kuitenkaan tällä kertaa oikein sytyttää. 8 biisin mittainen Perjantai- iltakertomus toki sisältää kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta tarina on musiikillisestikin yhtä pätkivä ja heikosti muistijälkiä jättävä, kuin perjantai- ilta voi pahimmillaan olla. Konseptista ja yrityksestä tulee tietenkin pointsit, mutta nyt ei löydy sitten millään sellaista näkökulmaa, josta katsottuna tätä voisi taiteen nimissä arvostaa.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 14.07.2010



Erotic Support

No jo on bändiä nimellä paiskattu? Parin tahdin ajan näytti, että matkattaisiin jonnekin doomin maille. Eipä sitten sinne päinkään, vaan niin räkäisen raskaaseen rokkiin ettei tosikaan. Kuvitelkaapa vaikka Peer günt -orkesteri muutamaa kierrosta alemmalla vireellä ja tuplasäröillä varustettuna. Soppaan vielä ripaus suomalaisittain vakioita mollikulkuja ja tuplastemmakitaroita kaiuttimien läpi tunkevalla rokkiasenteella. Etanolinkatkuista Helsinki Beercorea (kuten musiikkiaan nimittävät) kuuluu takuuvarmasti tämän tuomitsijan Buickin kaiuttimista ensimmäisenä keväällä ulos peruuttaessa. That´s a promise. Ja vähän perkeleen kovaa.

Bändi: Ville - kitara & laulu, Mikko - basso, Jussi - rummut, Tero - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)eroticsupport.net





Eternal Eclipse: Bare Soul


Melkoisen tunnelmallista on Eternal Eclipsen black metal. Synkkyyden ja melodisuuden ohella yhtye muistaa pitää myös lajin juurista kiinni. Eli mihinkään siloteltuun tämän päivän digimetronomi-tykitykseen ei tätä pääse vertailemaan. Alkukantaisuus, tässä tapauksessa jonkin asteinen ”köpsöys” on harvinaislaatuisella tavalla demon soundien ohella vahvasti personoiva osatekijä luoden tiettyä viehkeyttä. Sävellyksellisesti biisit ovat balanssissa, soiton ja toteutuksen puolella on vielä paranneltavaa, mikäli nyt virheettömyys ja nykystandardit ovat edes tähtäimessä. Aukottoman osaamisen myötä tässä tapauksessa voi pian kadota ”se jokin”, pelkään.

Bändi: Zarathorn - basso & laulu, Fezer - rummut, Demogorgon - kitarat, koskettimet & taustavokaalit

Mikseri

Kontakti :eternaleclipse.band(at)gmail.com


Lisätty 24.09.2008



Eturintama: Nyrkillä Järkeä

Kovinpa Mokomaisesti starttaa Eturintama demotuksensa. Samantyyppinen, ehkä kuitenkin vähän rokkaavampi asenne jatkuu läpi levyn. Bändin touhussa päähuomion keräävät kitkeränkatkerat sanotukset ja näitä sitten sivalletaan kauniin puhtaasti stemmoitellen, mutta pääsääntöisesti karjumalla, joka tässä tapauksessa kuulostaa ilahduttavan mielipuoliselta. Jotenkin kyllä voisin pelonsekaisesti olettaa, että tällä nykyisellä toimintametodilla Eturintama on vaarassa vajota tarjonnan suohon ennenpitkää, ellei jotain oikeasti räjäyttävää ja kekseliästä astu kehiin. Tämä siitäkin huolimatta, että bändi on täysin taitava, toimiva ja onnistuu vielä sen päälle kuulostamaan pirun hyvältä.

Bändi: Ville Vaittinen - laulu, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jakke Lehtinen - rummut, Punk Luukkonen - basso, Jore Lehtinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :eturintama(at)eturintama.net

Lisätty 10.12.2007



Eturintama: Kadotettu

Eturintama oli jo Nyrkillä Järkeä!- julkaisun aikaan varteenotettavaa suomimetallia. Kujeet jatkuvat, uudistumista ei isommin esiinny. Bändi on taitava, biisit tarttuvat mainiosti. Laulu on se, joka edelleen syö uskottavuutta eniten. Vaikka käytetty puhdas ääni onkin sinänsä OK, on se liian hentoa thrashpohjaa värittämään. Asettaisin pääpainoa tuohon mielipuoliseen kakkoslauluun, jossa on ainakin vahvasti persoonaa. Lyyrinen anti on hyvää ja läpäisee tarkastuksen helposti. Palataan asiaan sitten kun nuo hyvät hetket jakautuvat tasaisemmin koko rakennelmaan.

Bändi: Ville Vaittinen - laulu, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jakke Lehtinen - rummut, Punk Luukkonen - basso, Jore Lehtinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :eturintama(at)eturintama.net

Lisätty 15.10.2008



Eturintama: Väärinymmärretty

Eturintama luottaa konseptiinsa ja puksuttaa sen voimin järkkymättä kuin mikäkin Kotiteollisuus. Speed- ja thrashriffit jyskyttävät edelleen yhtä tasalaatuisina ja hommaa kevennetään ajoittain puhtaasti laulelemalla. Metalli- kuvaus ei päde läpi äänitteen, voisi sanoa jopa yhtyeen vierailevan välillä suomirokkimaisissakin tunnelmissa, eronaan kuitenkin raskaus, tuplabasarit ja vaativahkot soolot. Hyvin tehtyä musiikkia, mutta tarvitaanko loppujen lopuksi enää uusia suomenkielisiä rajumetalliyhtyeitä mihinkään? Tätä kysymystä tulee nykyään pohtineeksi usein ja yhä useammin päätyy vastaukseen, että ei. Väkevähkö lausunto, joka voi aiheuttaa hankaluuksia.

Bändi: Ville Vaittinen - laulu, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jakke Lehtinen - rummut, Punk Luukkonen - basso, Jore Lehtinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :eturintama(at)eturintama.net

Lisätty 13.07.2009



The Evolution: Promo 2009

Kuopiolainen The Evolution lähtee taistoon hevin perusaseilla. Hardrock- pohjainen pauhaaminen on paikoin melko tanakkaakin, mutta pysyy kuitenkin selkeästi peruskehyksien sisällä. Biisit ovat ehyitä ja selkeitä, eikä bändin yhteispelissäkään ole moittimisen sijaa. Kaikki soittavat mainiosti yhteen ja tärkeälle vokaaliosuudellekin voidaan näyttää vihreää valoa. Ainoastaan tekeleen sanoitukset aiheuttavat pientä närästystä, hevin kliseitä viljellään tarinoissa peräjälkeen niin, että alkaa jo vähän vaivaannuttamaan. Onko tämä nyt sitten ennenkään haitannut, mikäli musiikki itsessään iskee?

Bändi: Tuomas - laulu, Kalle - kitara, Enska - rummut, Ville - basso, Topi - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 23.10.2009



Exit Wounds: Indoctrination

Exit Wounds on ollut toiminnassa enemmän tai vähemmän tämän vuosituhannen ajan. Jaksoon sisältyy muutama demo, miehistönvaihdosta ja taukoiluakin. Tälle uutukaiselle on liittynyt mukaan mm. Dauntlessissakin ärjyvä ruostekurkku Ari Nieminen. Bändin jenkkimäinen death metal on keskittynyt laajalla tempoalueella tapahtuvaan tylytykseen, jossa kitaroilla on suuri rooli ja sillä sektorilla myös tapahtuu. Vähän suoristeltu ja hulluudesta hiukan karsittu Morbid Angel voisi olla Exit Woundsin yksi määritelmä. Basarit nakuttavat ja raatelevat riffit sooloineen ovat kutakuinkin täyteläisiä, mutta silti äänitteen parissa huomaa välillä etsivänsä päätä ja häntää.

Bändi: Saku Manninen - kitara & basso, Benjam Niininen - rummut, Ari Nieminen - sessiolaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Exremains: Choices

Exremains etenee räävittömän deaththrashinsa kera vaihtelevalla menestyksellä. Bändin tekninen taso on kyllä aseteltu huomattavasti keskitason yläpuolelle, mutta ehkä sen vuoksi juuri lopputulos kompasteleekin. Paukut kun ei vielä ihan siihen vaikuttaisi piisaavan. Osasyynä on myös silottelematon ja räkäinen loppusoundi, josta mm. tasaistakin tasaisempi kärinälaulu käy korviin nopeasti. Biisimateriaalin tylsyys ei sekään jää epäselväksi. Vaikka biisit kellottuvatkin n. 4 minuutin paikkeille, tulee alinomaa olo, että eikö tuolla riffinipulla asian nyt nopeamminkin hoitaisi alta. Enää ei riitä, että on tosissaan. Tehkää jotain.

Bändi: Jarno Taskula - laulu, Arto Rikkonen - kitara, Tero Illi - kitara, Matti Fagerström - rummut, Jussi Saarinen - basso

MySpace


Lisätty 04.11.2010



Exremains: Humanity?

Exremains palaa astialle yllättävän pian. Tällä kertaa vähän erilaisin eväin, niin hyvin kuin huonoinkin. Positiivisesta uudistumisesta voisi mainita ainakin pykälää paremman tuotannon ja selkeästi osaavammalta vaikuttavan toiminnan eri instrumenttien parissa. Myös vokaalisuorituksissa Thomas Lindberg- tyylinen brutaalisti hyökkäävä lähestymistapa on monotonisuudestaan huolimatta varsin toimivaa. Sävellyspuoli osoittautuu valitettavasti edelleen miinusmerkkejä kerääväksi toiminnaksi. Käytännössä yhdestäkään sopassa olevasta riffistä ei tule fiiliksiä nostattavia reaktioita, mikä saattaa kylläkin tällä riffi- ja melodiamäärällä olla jonkinlainen saavutus sekin.

Bändi: Jarno Taskula - laulu, Arto Rikkonen - kitara, Tero Illi - kitara, Matti Fagerström - rummut, Jussi Saarinen - basso

MySpace


Lisätty 27.06.2012



Eye X: Promo XII

Kuopiolaisethan yllättävät. Eye X:n melodinen ja progehtava heavy on kutakuinkin täydellistä lajissaan. Kolmen biisin promolle ei ole jäänyt ainuttakaan heikkoa hetkeä, sävellyspuolella ei ole mitään motkottamista. Orkesteri edustaa genren ns. suorempaa laitaa, joten helposti voi olla kuulevinaan esim. pikku Queensrÿche - kaikuja seassa, mutta toki monenlaista muutakin, vanhemmankin heavyn vaikutetta. Kokonaisuutta tarkastellen jotain äärimmäisen pientä voi vielä viilata, esim. vokalisti Ana pystyy mainiolla äänellään varmaan vielä piirun verran intensiivisempäänkin performanssiin, mutta tässähän toki vasta demoillaan. Erittäin mallillaan tässä osaset ovat jo nytkin, rehellistä heavyä ilman tarkoituksellisia soitinmasturbaatioita.

Bändi: Ana - laulu, Pekka - koskettimet, Joke - rummut, Rami - basso, Antti - kitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)eyexband.com

Lisätty 29.09.2010



Fadeout: Keep Me On The Otherside

Soundillisesti äänite ei iske niinkään, mutta sisältö sen kyllä tekee. Yksinkertaisista kitaratamppauksista on saatu monipuolisen laulun ja taitavan melodisen näkemyksen kanssa aikaan hienon seesteisiä tunnelmia, joita bändi kääntelee käsissään täysin miten tahtoo. Fadeoutin ote touhuun on hiukan samanlaista kuin esim. Sevendustilla, yksinkertainen voi olla kaunista ja äärettömän tunnepitoista. Samaan tapaan orkesteri myös taiteilee metallin ja rockin välillä, eikä varmasti ole haittaa eikä sen isommin ajateltua, kummassa kulkeekin. Demo on monipuolinen ja jättää varmasti monenlaista mietittävää vähänkin asiaan perehtyvälle. On vaikea uskoa tällaisen tapauksen saapuvan Suomesta, vieläpä Pohjanmaalta.

Bändi: Marko Pajula - laulu, Ilkka Kivimäki - kitara, Toby Wiio - kitara, Jukka Uusitalo - basso, Jussi Lahtinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :nand(at)fadeout.fi

Lisätty 07.04.2009





Faerghail: Death Whispers Misery


Demopalstalle harvinaisen kokenut sakki. Takana on jo muutaman demon lisäksi kaksi pitkäsoittoakin. Aktiivisimmillaan viime vuosituhannen lopulla peuhannut bändi tarjoaa nyt näytettä kyvyistään kolmella tyystin erilaisella biisillä. Ensimmäinen vauhtipala on sekoitelma kuoroilua ja silkkaa äkää. Hyviä asioita, mutta itse biisi on aika linjaton. Kakkosveisu lähtee eri linjoille hempeillä melodioillaan ja tuo tunnelmallaan mieleen vanhemman aikakauden Katatonian – luonnollisesti hyvässä mielessä. Viimeinen räyhäpätkä palaa ekan biisin linjoille unohtaen pääasiallisesti puhdaslaulun pois. Demon parhaimmat hetket löytyvätkin miltei tässä vaiheessa, vaikka biisi ei kokonaisuutena kannakaan. Mitähän bändi oikeasti haluaa?

Bändi: Tuomas Murtojärvi, kitara & koskettimet, Petri Moisio - kitara & basso, Jussi Ranta - laulu, Olli Pirkkanen - rummut & puhtaat laulut,

Kotisivu

Kontakti :mail@faerghail.com

Lisätty 19.01.2008





The Fallen one: Demo 2009


The Fallen Onen jäsenistö on ollut demon nauhoitusten aikaan niukin naukin mopoiässä, joten soittokokemusta tuskin on isommin voinut vielä siunaantua, vielä kun bändin perustamisvuosikin on 2006 hujakoilla. Musiikki yllättää, suurimmat bändin vaikutteet imeytynevät vanhemman liiton verkkaisemman pään mustasta metallista. Suuntauksen musiikilliset periaatteet vaikuttaisivat olevan pääpiirteittäin kasassa asiaankuuluvaa rosoisuutta myöten. Onnistuneita melodiakulkuja on saatu kyllä loihdittua, mutta kokonaisuutena biisit hakevat vielä muotoaan. Pikku ikäalennuksen huomioon ottaen demoon voi suhtautua jokatapauksessa suopeasti.

Bändi: Eetu - kitara & laulu, Janne - kitara, Juho - basso, Matte - rummut

MySpace

Lisätty 23.10.2009



The Falling Crest: Moloch

Pohjois-Karjalasta kajahtava The Falling Crest on sekoittanut musiikkinsa lähinnä uudemman aallon death metalia, thrashia ja onpa seassa vielä black metaliakin. Nämä lähinnä sahauspoliittiset riffiratkaisut eivät muutoin ilmeeseen juuri vaikuta, kyllä kyseessä on kuitenkin voimakkaasti hakkaava ja jyhkeä murjominen. Rumpukoneella luodut rytmit hoitavat luonnollisesti jo homman puoliksi pulkkaan, mutta kielisoitinpuolikin touhuaa taidolla ja kivijalka rakentuu asianmukaisesti. Hyvät soundit peittävät hetkeksi alleen jopa sen tosiasian, että biisit jäävät Molochin ainoaksi heikoksi lenkiksi.

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu


Lisätty 07.04.2009





The Falling Crest: Mouthful Of Metal

Demon nimestä ja varsinkin kannesta tulee mieleen eräs Bond- vihollinen Roger Mooren aikaisista elokuvista, mutta se nostalgiasta. Yhtye on kehittynyt hurjasti, ehkä hieman pehmeämpäänkin suuntaan. Aggressiokin on vielä mukana, kyseessä on lähinnä erilaisten suvantojen viljely biiseihin. Julma hakkaus on saanut seurakseen hyvin Soilworkmaisia enkelikuoroja, joiden melodiat ja toteutus toimii. Biiseihin on näin saatu ainakin kiistatonta täkyä, samalla on tosin menetetty osa musiikin arvoituksellisuudesta. Black-, death- ja melodinen metalli paiskaavat kättä tällä tuotoksella jämerästi keskenään, eikä soitostakaan ole mitään pahaa sanottavaa. Lykkyä tykö!

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu


Lisätty 13.07.2009





The Falling Crest: Chaos Art

The Falling Crest on itse kummallisuus. Yhtye toimittaa kovaa demoa lähes liukuhihnalta, eikä siitä osaa sanoa, onko kyseessä lintu vai kala. Musiikin suuntaus ainakin vaikuttaisi olevan koko ajan hakusassa, eikä siitä olekaan helppo sanoa muuta, kuin että se on hyvää. Äärimelodiset biisit edustavat lähes kaikkea black/death/dark/thrash- metallin suunnalta, käsittävät kaikkea herkistelystä suoraan turpaanvetoon ja omaavat lisäksi rutkasti tarttuvuutta. Arcturusmainen omituisuus on kuitenkin se, millä bändi mällää itsensä kärkikaartiin. Vaikea tapaus, mutta musiikki puhuu puolestaan, oli mitä oli.

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu


Lisätty 23.10.2009





The Falling Crest: Violentities

The Falling Crest on väsännyt jälleen vakuuttavan paketin monipuolisuutta. Nyt täytyy todeta että alkaa pikkuhiljaa haista palaneen käry, vaikka kuinka täydellistä olisikin. Bändillä on selkeästi taitoa tehdä korkealaatuista metallimusiikkia ja vieläpä lähestulkoon ilman tyylillisiä raja-aitoja. Nyt alkaa jo vähän karsastamaan se, että sitä pitää tehdä samalla äänitteellä lähes kaikissa metallin alalajeissa. Violentities on vähän kuten flipperi, jota on hauska läiskiä, mutta palloa ei saa sitten millään pysähtymään mitään järkiliikettä varten. Tämä yhtye on ehdottomasti nykyajan tapaus, osoitus siitä, että joillakin onnistuu tämän päivän tietotaidolla jo tällä saralla lähes kaikki mahdollinen. Mutta kuten yleinen viisaus kuuluu: Kaikkea ei aina kannata tehdä vaikka kuinka osaisi ja uskaltaisi.

Bändi: Hermann Hazard - laulu & syntetisaattorit, Kirk Kobalt - kitara, Don Carnifex - rummut, Ron Mosh - kitara, Don Appetit - basso

Kotisivu


Lisätty 24.01.2011







Farewell: Demo 2007


En ole oikein yleensä välittänyt musiikissa jossa on vähän tapahtuvaa ja biisien siirtyessä kuudennelle minuutille alkaa olla ADHD- ajatusmaailma jo kaukana muualla kuin musiikissa. Siihen nähden onkin omituista huomata naulaantuvansa Farewellin 8-minuuttiseen Ever-Miseryyn. Vielä otetaan spekulaatioon se, että demon (bändin omakustannelevyltä saksittu kolmebiisinen) taso ei ole kummoinen ja soittokin ajoittain haparoivaa, on todettava että sävellyspuolellahan on kaikesta päätellen onnistuttu. Tyylin hajonta jää myös hämmästyttämään, demon kolmella esityksellä ei ole toistensa kanssa juuri mitään tekemistä ja voisivat olla vaikka eri bändien tekemiä veistoja. Farewellin pitäisi mielestäni tämän perusteella tiukan treenin ohella istahtaa pohtimaan mitä haluaa, sen kyllä todennäköisesti kuitenkin saa.

Bändi: Markus Makkonen - laulu, Heikki Matero - kitara, Esa-Mikko Lappalainen - kitara, J-P Lappalainen - Basso, Toni Balk - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 23.11.2007





Farewell: Receive


Farewell on demobändinä vanha kuin taivas. Yli 12 vuotta toiminu akti jäi joskus mieleen tuotoksistaan, joiden biisit eivät liity toisiinsa tyylillisesti oikeastaan ollenkaan. Taas käy samoin, Receive starttaa black metal- vokaaleilla varustetulla Amorphis/pajupilli- pastissilla ja kaksi muuta esitystä taas esittelevät tunnelmallisempaa, sanottaisiinko vaikka aikuisheavyä, jossa ei ole räyhää nähtykään. Biisintekotaitoa, enkä liiemmin toteutuskykyäkään lähtisi mieluusti mollaamaan, koska niissä ei suoranaisesti vikaa ole. Perimmäinen ongelma vaan on edelleen, että bändi kuulostaa joka biisillä eri bändiltä. Sanoisin, että kun kaikki hyvät puolet saataisiin jollain tapaa kasaan ja jatkettaisiin jonkinnäköisen punaisen langan turvin eteenpäin, oltaisiin jo itse asiassa.

Bändi: Markus Makkonen - laulu, Heikki Matero - kitara, Esa-Mikko Lappalainen - kitara, J-P Lappalainen - Basso, Toni Balk - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 23.02.2010



Fatal Frame: Mirror Images

Doomahtavaa hitautta, pitkiä biisejä, viipyileviä tunnelmakitaroita, kaihoisia melodioita, korinaa ja puhdasta ääntä sekaisin. Fatal Framen konsepti on hieno, mutta on todettava että se on myös juuri sen verran uniikki ettei tähän Swallow The Sunin tutuksi tekemään hitauden laariin noin vaan pääse köllöttelemään. Mirros Imagesilla on kieltämättä hienoja kappaleita, johon on vaadittu taitoa ja tunnetta ja demoon on varmasti panostettukin, mutta kun keinot on jo muualla käytetty niin se vaan on hankala lähteä hehkuttelemaankaan touhun puolesta tai vastaankaan.

Bändi: Jarkko Korhonen - laulu & kitara, Hemmo Holopainen - kitara, Mikko Paananen - koskettimet, Jarno Laitinen - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :mail(at)fatalframe.org

Lisätty 08.04.2009



Fatal Frame: Winterstate 66

Jos taannoin vertailinkin Fatal Framen tekosia Swallow The Sunin vastaaviin, nyt ei ole tarvetta. Toki tässä taaplataan edelleen nopeuden ja melankolian suhteen samoilla lukemilla, mutta Winterstate 66 alkaa olla kuitenkin oma tapauksensa. Orkesterin tuottama metakka kuulostaa luonnolliselta, oli se sitten jyräämistä tai kevyempää tunnelmointia. Joka lajissa musiikin kauneus kyetään sen luonteesta riippumatta kuitenkin säilyttämään rikkumattomana. Jollei jo hienot kielisoitinkulut hoida hommaa kotiin, vokalisti Korhosen puuhastelut sen tekevät. Murinaosasto ei vielä mitään maata mullistavaa ole, mutta puolisärö/puhdas-akselilla päästään tuon tuosta upeisiin sfääreihin. Komiaa on.

Bändi: Jarkko Korhonen - laulu & kitara, Hemmo Holopainen - kitara, Mikko Paananen - koskettimet, Jarno Laitinen - basso, Jukka Hintikka - rummut

Kotisivu

Kontakti :mail(at)fatalframe.org

Lisätty 20.04.2010



Fatal Sound Project: Verminous

Oululaista thrashia pikku melodisuudella siivitettynä. Muutaman vuoden yhteistä historiaa omaava ryhmä on saanut Verminous- promolle hiottua soittonsa tarkkaan kuosiin. Teknisiä suorituksia ei varota ja bändin osaaviin käsiin uskaltaisi antaa tukalampiakin riffejä. Biisipuolella ollaan siinä pisteessä, että kompaktien teosten luominen onnistuu hienosti. Watch This Smilen tyylisiä irrotteluja soisi repertuaariin enemmänkin , osassa materiaalia kun ilmenee vähän totisuutta ja kuivuutta.

Bändi: Harri Väyrynen - laulu, Juho Kukkonen - kitarat, Joni Tanskala - kitarat, Jesse Mäläskä - basso, Kauko Kuusisalo - rummut

Kotisivu

Kontakti :press(at)fatalsoundproject.com

Lisätty 15.12.2008



Fatal Sound Project: Chaos Art

Fatal Sound Project vakuuttaa kakkoskiekollaankin. Yhtyeen puolimelodinen thrash/death metal kuulostaa tällä kertaa äkäisemmältä kuin Verminous- demolla. Chaos Artilla osataan piilottaa vaikutteet tehokkaasti, orkesteri kun ei kuulosta missään nimessä uniikilta ja kuitenkin samalla se kuulostaa itseltään. Bändin viehättävyys on pitkälti sen livemäisyydessä, energia ja maukkaat kitaroinnit kuulostavat äärimmäisen aidoilta ja silottelemattomilta. Draivi ja soitto on niin komeasti kohdallaan, että erityinen hinkkaaminen olisikin täysin turhaa. Ja mikin varressakaan ei onneksi tehdä muuta kuin huudetaan.

Bändi: Harri Väyrynen - laulu, Juho Kukkonen - kitarat, Joni Tanskala - kitarat, Jesse Mäläskä - basso, Kauko Kuusisalo - rummut

Kotisivu

Kontakti :press(at)fatalsoundproject.com

Lisätty 23.10.2009



Fata Morgana: Viimeinen Tanssi

Tässä on upeaa musiikkia niin ideatasolla kuin toteutuksenkin puolesta. Vaikka Fata Morgana pujahtaa välillä örinäosastollakin, on vaikea puhua metallista tässä monimuotoisuudessa. Jos Y.U.P keskittyisi molliin, virittäisi soittimensa muutaman kierroksen alaspäin ja musiikista poistettaisiin kaikki lohtu, voisi tulos olla jotain tällaista. Pienoinen vääräleukaisuus on se bändin juttu, jonka piikkiin voi laittaa kaiken epämääräisen, jonka monessa muussa yhteydessä voisi jopa dissata. Joku voisi pitää orkesterin musiikkia humoristisenakin, mutta kaiken alta paistaa aivan yhtä mahdollinen vakavuus.

Bändi: Eetu Heikkinen - basso & laulu, A-P Vähänen - rummut, Hannes Hilke - kitara, Leo Loueranta - kitara, Juha Anttila - kitara

Mikseri


Lisätty 10.11.2008



Fata Morgana: Sanojen Musta Kirjo

Fata Morgana on jo osoittanut osaavansa taiteilla hiukan kieli poskessa herkkääkin herkempien suvantojen ja Meshuggahmaisen hyökkäyksen välillä. Uudella tekeleellä ei tämän suhteen ole mitään uutta, kasvojen kohotusta on tapahtunut kylläkin muutoin joka osa- alueella. Biiseihin upotettu materiaalimäärä on kunnioitettava, samoin orkesterin kyky toteuttaa näkemyksiään varsin monella tapaa. Myös kotimaankielisistä sanoituksista voi huomauttaa erikseen kiitoksella. Jostain syystä, lähinnä puhtaasta laulusta ei tällä erää saa tarpeeksi vakavoittavaa yleiskuvaa, joka taas aiheuttaa eräänlaisen YUP goes death metal- vaikutelman. Tämähän nyt ei sinänsä väärin ole, mutta jollain kumman ilveellä toivoisi yhtyeen tylyyttä nostettaman piirun tai parikin. Vaikea ja hieno tapaus.

Bändi: Eetu Heikkinen - basso & laulu, A-P Vähänen - rummut, Hannes Hilke - kitara, Leo Loueranta - kitara, Juha Anttila - kitara

Mikseri


Lisätty 01.09.2009



Fauxmoor: EP 2009

”Fauxmoor on neljän hengen lahtelainen postrockahtava erkoisyhtye, joka perustettiin syksyllä 2006 Pesosen autotallissa." Erikoisyhtyepä hyvinkin, mutta enpä ole post rockia ihan tällaiseksi mieltänyt. Niin tai näin, Fauxmoorin kärsivä hidastelu onnistuu säväyttämään jollain tasolla. Hassua, kuinka yhtye säilyttääkin rokkaavuutensa, vaikka se on nopeutensa puolesta lähellä doomia ja raskaudeltaan metallitasolla. Vokalisti Ville-Veikko Viikilän vähän vaikertavat vokaalisuoritukset ovat avainasemassa tämän seikan suhteen, kuten myös kokonaissoundinkin kannalta. Spesiaalitapaus, jolle nyt ei vielä uskalla liikaa kehuja langettaa.

Bändi: Ville-Veikko Viikilä - laulu & kitara, Ville Räty - basso, Ville Kervinen - rummut, Tuomas Kotialho - kitara

MySpace

Kontakti :fauxmoor(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010





Fierce: When The Flames Prey


Stadilainen Fierce vannoo vanhan liiton nimeen. Bermuda-shortsien tuoksuista mättöä tarjoillaan tällä demolla viiden biisin verran, eikä San Fransiscon rannikkoalueille kumartelua voi olla huomaamatta. Trashittely on mukaansatempaavaa ja sääntökirjan mukaiseksi paalattua ja kitaratyöskentely (muita väheksymättä) on sooloja myöten papukaijamerkin mittaista. Bändin touhusta saa myös ohessa tuulahduksen suomimetallin menneisyydestä, eikä vähiten sen vuoksi, että laulusuorituksista tulee paljonkin mieleen Stonen Janne Joutsenniemen maneerit. Vauhtia ja vaaratilanteita, tavallaan vähän turvavyöt kiinnitettyinä kuitenkin.

Bändi: Matti - laulu, Jani - rytmikitara, Henri - leadkitara, Heikkinen - Basso, Markus - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.01.2008





Fierce: Back For More


Fierce on palannut ja haluaa lisää. Uutukainen jatkaa vihaperäistä kulkuaan ja vauhtia ja vaaraa piisaa siihen malliin, ettei perässä meinaa pysyä. Vanhan koulukunnan niukkamelodisen trash- ja speed metalin nimissä paahtava viisibiisinen tarjoaa sykähdyttävän määrän riffejä, sooloja ja yleistä yritteliäisyyttä. Paikoin hyvinkin uroshirvimäinen laulutyöskentely lyö Fiercen musiikkiin hyvänlaisen leiman, joka alleviivaa tehokkaasti sitä, mistä tässä on kyse. Tällaisen nyanssittomuuden vallitessa Back For More on hengästyttävä kokemus, jonka lomassa huomaa helpostikin allekirjoittavansa koko paketin, ei niinkään yksittäisiä biisejä tai irtosuorituksia. Ei sillä, ei niissäkään mitään vikaa ole, hyvin pätkii menemään.

Bändi: Matti - laulu, Jani - rytmikitara, Henri - leadkitara, Heikkinen - Basso, Markus - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 15.07.2009



File Of Ghosts: Grey Metal

Yhden miehen projekti File Of Ghosts on jälleen paikalla konepohjaisine black/death- metal rytistyksineen. Ajoittain ”bändistä” on löytynyt jotain alkukantaista viehätystä, mutta nyt menee kakofoniaksi. Hyviä riffejä löytyy, mutta sekavuuden sietokyky ylittyy isompina annoksina. Vallitsevana biiseissä on surisevan diskanttiset kitarat ja vastaava laulu, joskin tällä kertaa on hyvän kuuloista puhdastakin laulua mukana. Musiikillisesti Grey Metal vaikuttaisi olevan turhankin tutun ja varman kuuloista mustaa messua, mahdollisesta omasta musiikillisesta persoonasta ei kovin isoihin saappaisiin ainakaan löydy täytettä.

Bändi: Sami - kaikki

MySpace

Lisätty 28.06.2012



Final Dawn: Soulless Can´t Repent

Final Dawn on veteraanibändi, takana kun on 10 olemassaolon vuotta, useampi julkaisu ja yksi täyspitkäkin. Triona toimiva orkesteri pamauttaa eetteriin viisi biisiä tosissaan tehtyä metalia, johon liittäisi mieluusti black- etuliitteen, vaikkei se koko totuutta ilmentäisikään. Soundiltaan bändi on onnistuneen kalsea ja simppeliyttä korostava. Vaikka kolkkous on hienosti musiikkiin kylvettykin ja soitto toimii riittävällä tasolla, sävellysten puolesta jäädään kieriskelemään silkkaan tylsyyteen. Biiseissä vaikuttaisi olevan myös liikaa pituutta aineksiinsa nähden, eikä siinä auta, vaikka bändi kuinka kävelisikin kunnioitettavasti omia polkujaan.

Bändi: Vesku – Kitara & laulu, Topi – basso, Leonard - rummut

Kotisivu

Kontakti :finaldawnband(at)gmail.com

Lisätty 08.09.2011



Fire: Judged Without Reason

Helsinkiläiset nuorikot tavoittelevat vanhan liiton meininkiä. Levy starttaa kyllä niin Metallicasti, ettei noin hienoa plagiaattia heti löydäkään. Tipautus tulee kyllä pian perään, muutaman minuutin sisään Fire kuulostaakin jo normaaliakin epävireisemmältä Venomilta, jossa on vierailevana tähtenä Gobran laulaja. Puuha kuulostaa keskeneräiseltä niin biisien, soiton, vokaalisen ulosannin kuin yleisen varmuustasonkin suhteen. Mutta kai näille asioille jotain on tehtävissä? Kitarantilutukseen on kyllä perehdytty ja se tuntuu olevan ainoa selkeästi esiin pilkistävä plussa orkesterin tämän hetkisessä tarjonnassa.

Bändi: Jale - laulu & kitara, Oskari - rummut, Roy - kitara, Ville - basso & taustalaulu,

Kotisivu

Lisätty 06.04.2009





Flatliner´s Guild: Promo 2007


Black Motherfucking Grunge, ilmoitetaan Flatliner´s Guildin toimialueeksi. Jotenkin näistä kuvaavista termeistä ei kyllä testikuuntelun perusteella toteudu kuin tuo keskimmäinen. Näennäisesti bändillä piisaa energiaa ja näkemystä, eikä ole epäselvää, että jäsenillä on jo soittajan taivalta takanaan. Itse tyyli on kuitenkin aika hankalasti hahmotettavissa. Välillä ryhmä rokkaa raskaasti ja emootiolla, välillä taas nyrjäyttää meiningin aivan päättömäksi. Laulaja Rolle osaa toteuttaa jos jonkinlaista kommervenkkia, niin hyviä kuin oikeasti huonojakin. Päällimmäisenä jää kuitenkin hiukan yllättäen se, että mies onnistuu kuulostamaan ajoittain todella paljon Ville Laihialalta. Kummallinen yhtye kaiken kaikkiaan.

Bändi: Rolle, Henkka, Pasi, TeeGee, Valkonen

MySpace

Lisätty 08.01.2008



Forgotten Horror: Demo 2007

Forgotten Horrorin väkevä deaththrash puree lujasti sääreen. Eikä ihmekään, johan bändissä vaikuttaa Savon, ellei koko Suomen kovimmasta mättöaktista kolme viidesosaa! Musiikki koostuu melodiattomasta raastamisesta ja tehokas lienee oikea sana kuvastamaan toimintaa. Vokaaleja ja kitarointia hoitava Cult kuulostaa mikin varressa hienon räävittömältä, hiukan Jeff Walkermaiselta. Soittaahan bändi osaa timanttisesti ja on helppo ottaa vakavasti biisiensäkin puolesta. Upea ja uljas demotus.

Bändi: Kassara - rummut, T. Karhunen - laulu & kitara, Corpse - basso

MySpace

Kotisivu


Lisätty 14.10.2008





Foxy Flammable: Let It Grow


Tampereelta ei ole hetken tainnut ponnistaakaan tyttöbändiä, mikä potkisi tosissaan. Tämä kvartetti joka tapauksessa tarjoaa osaamistaan tähän lokeroon, kyseessä ei ole tosin kuin 75% naisellinen kokoonpano, rummuista kun löytyy ihka oikea mies. Bändin musiikki on kelpoisaa rokkiräimettä, josta löytyy myös tunteikkuuttakin asenteen ohella. Tyttöjen soitto ja ilmaisu ei pahemmin töki bändin nuoresta iästä huolimatta. Ryhmän äänivastaavan, Jonnan ääni osaa olla yhtaikaa raikas ja kohtalokas sekä sopii biiseihin hyvin, joskin tulkinnassa voisi ehkä vielä enemmän venytellä ääripäitä. Ei kai tämä vaadi kuin kehiin lisää biisejä, keikkaa ja kaikkea olennaista.

Bändi: Jonna - Laulu, Maria - Kitara, Elina - Basso, Matti - Rummut

MySpace

Lisätty 12.04.2008



Frail From Inside

Frail From Inside sotkee soppaansa monenmoista tyyliä. Kuitenkin enimmäkseen heviä ja tietyllä vakavuudella. Tähtäin on ollut ehkä hiukan korkeammalla kuin mihin lopputulos yltää, lähinnä niin päin että bändi menee tavallaan demosoundeilla jo vähän hukkaan. Biisit tarttuvat monipuolisuudestaan huolimatta melko hyvin, hyviä ideoita ja tuulahduksia vähän joka suunnasta on runsaasti kuultavissa. Laulupuoli taas vaatisi jos jonkinmoista ehostusta. Puhtaat vokaalit tuppaavat ajautumaan nuoteilla puhumiseksi, kärinäosasto taas saa miettimään miltä Alexi Laiho voisi kuulostaa kunnon keuhkotaudissa. Noh, jospa ilma on vain pojilta loppu. Mainitut ongelmat putkahtelevat ajoittain, mutta kun hommaa kuorrutetaan sopivasti ontuvalla englannilla, alkaa korviin särähtämään vaikkei haluaisikaan. Eittämättä hyviä biisejä ja mielenkiintoisia näkemyksiä, toivottavasti kehityssuunta sojottaa ylöspäin.

Bändi: Mikko Knuutila - Kitara & laulu, Kai-Pekka Kangasmäki - kitara, Juha-Matti Kangasmäki - Basso, Teemu Velin - Rummut

Kotisivu

Kontakti :frail_from_inside(at)hotmail.com



Freedomination: Mission Accomplished

Freedomination on useastakin hienosta tyylilajista kasaantuva konsepti. Voisi sanoa, että sen perusjalka olisi speed metalissa, välillä taas ollaan melodioiden puolesta jo aivan Iron Maiden- maailmassa. Kuitenkin kitarat möyrivät ihan tämän päivän raskaamman metallin syvyydellä. Timo Ahlströmin lauluääni on miehekkään hirvimäinen ja tekee musiikista persoonallisen kuuloista, samoin huomattavan melodiset ja taitavat soolot, joita kuuntelee erityisen mielellään. Bändin voi aistia pitävän soittamisesta ja biisit ovat kutakuinkin täydellisiä ja mukavan persoonallisia. On siis vaikea sanoa mitään, mistä löytyisi enää kehittämistä.

Bändi: Timo Ahlström - kitara & laulu, Mikko Turunen - kitara, Arttu Kantola - basso, Jukka Ahlström - rummut

Kotisivu

Lisätty 24.01.2011



Frontlines: Promo I

Oululainen Frontlines syöksee amerikkalaistyylistä metallia punaniskaisesti. Tarkemmin sanottuna se syöksee soundeja ja melkein grooveakin myöten silkkaa Panteraa. Näillä korvilla tuotteesta ei ainakaan löydy omalaatuisuutta tai sellaista taiteellista oivallusta, mitä em. metallisuuruus ei olisi toteuttanut mennessään itsekin lopulta umpikujaan tyylinsä kanssa. Ihan fiksun oloista ja soitannollisesti toimivaa pastissia tässä toteutetaan, mutta ehkä olisi aiheellista koittaa saada mukaan enemmän omia ideoita. Tai riippuu toki, mitä tällä haetaan. Jos haluaa vaan soitella ja touhuta aggressiivisen metallin parissa, no problem. En jaksaisi uskoa kuitenkaan järin vahvasti minkäänlaiseen etenemisteorian toteutumiseen niin kauan kuin meininki on tämä.

Bändi: Simo Järvinen - laulu, Jussi Lassila - basso, Marko Jaara - rummut, Kai Kinnunen - kitara

MySpace

Kotisivu

Lisätty 13.07.2009



Frozen Semen: Artificial Insemination

Espoolainen Frozen Semen on sekava kombinaatio thrashia, punkia, HC:ta ja välillä jopa kumman melodisia, paikoin lähes NWOBHM- vaikutteisia kitaraleadeja. Treenikämpillähän tässä on laitettu haisemaan, joka harvinaista kyllä, ei häiritse yhtään – rosoinen livesoitto toimii tässä tapauksessa hyvin pakettiin. Korkeaa rääkynää sisältävät laulusuoritukset lataavat tietyn aggressiotason musiikkiin jo lähdössä, mutta ei tässä nyt ihan sata lasissa kuitenkaan paineta soitannollisesti. Sekalaisesta tyylistä johtuen lopputulos on mielenkiintoinen ja kirjava, mutta silti hiukan turhan tarttumaton säveliensä puolesta. Asennetta ja yritystä kyllä piisaa vaikka hevoset söisi.

Bändi: Emil Eirola - basso, Markus Hyttinen - leadkitara, Teemu Nieminen - rummut, Otto Trygg - laulu & rytmikitara

MySpace

Kontakti :frozensemen(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011



F.T.W Boogie Machine: F**k it! – Let´s Boogie!

Gloomy Grimistä ja monesta muustakin tuttua miehistöä sisällään pitävä F.T.W Boogie Machine on pakokaasun tuoksuinen rälläystrio. Musiikki on sitä, mitä odottaa saattaa, kummempia kiillotuksia vaille jäänyttä Motörhead- ja Peer Gunt- tyylistä kaahausta asianmukaisella sanomalla. Räkäinen rock´n roll sopii eittämättä moottoripyörän rassaukseen pienessä sievässä, mutta eipä tätä silti järin vakavasti tule ottaneeksi, mikä tuskin on orkesterinkaan tarkoituksena. Hauskaa rypistelyä, mutta legendaarinen Stray Cats- laina Stray Cat Strut olisi saanut ehkä puolivillaisena suorituksena jäädä pois kiekon päätösraidan paikalta. Se kun on pyhä.

Bändi: Lord - kitara & laulu, Ykä - rummut, Tökä - basso

MySpace

Lisätty 14.12.2011



Fuelled: EP 2010

Turkulainen Fuelled antaa isän kädestä hard rockillaan. Koruttomat biisit viehättävät riittävästi jo pelkällä svengillään, eikä kummempia kuorrutteita jää kaipaamaan. Onkin siistiä havaita bändissä olevan iskuvoimaa ilman sen kummempia alavireitä tai huippuunsa hiottuja soundeja. Orkesterin yhteissoitto on tiukkaa ja on helppo kuulla, että soittimien takana ei hääri mitkään keltanokat. Vokalisti Korpelan puhdas ja paikoin karheakin lauluääni sopii soppaan mainiosti ja antaa sopivan poikamaisen sivuvivahteensa. Vaikkahan nyt kyse onkin niin miesten musasta, kuin olla ja voi.

Bändi: Karri Korpela - kitara & laulu, Sami Heino - rummut, Jakke Aho - basso & laulu, Jouni Nyyssönen - kitara,

Kotisivu

MySpace

Kontakti :sami.heino(at)lifeline.fi

Lisätty 19.03.2011



Funeral Planet: The Chosen Ones

Funeral Planet on kokenut muutoksia ensimmäisestä demostaan. Bändi on paisunut viisijäseniseksi ja toisen kitaristin mukaantulo on luonnollisesti tuonut lihaksia luiden ympärille. Tyylissä on pitäydytty tiukasti, doomia se on, eikä mitään muuta, joskin välillä käydään tähän nähden yllättävän nopeillakin kierroksilla. Allekirjoittaneen karsastus lajiin oikenee hiukan The Chosen Onesin myötä, mukana on selkeästi sävyjä, jotka tekevät biiseistä rautakankisuudestaan huolimatta henkeviä ja rullaavia. Doom- fanikanta ei lisäänny yhdellä kuulijalla tämän myötä, mutta yhdellä varteenotettavalla suvaitsijalla kuitenkin.

Bändi: Mika Hankaniemi -laulu, Tomi Kauhajärvi - runnut, Jani Härkönen - kitara, Juha Köykkä - kitara, Mika Pajula - basso

Kotisivu

Kontakti :funeralplanet(at)gmail.com

Lisätty 17.10.2008



Gargeblaster: Eläköön Aggressio

Isostakyröstä käsin operoiva Gargeblaster on nuoreen ikäänsä nähden ihan tasokas tuttavuus. Eläköön Aggressio on ryhmän toinen tekele, eikä bändissä ole vielä edes yhtään täysi- ikäistä jäsentä. Vielä on orkesterin ilmaisussa toki pientä kulmikkuutta, mutta taustatiedot huomioon ottaen ollaan hienosti plussalla. Poikain musiikki on simppeliä ja kuivakkaa thrashmenoa jossa on myös hitaampaa vääntöä mukana. Vokaalipuolella myös hoidetaan asiat rankemman päälle ja kotimaiset lyriikatkaan eivät laita karsastamaan. Tästähän voisi tulla vielä vaikka mitä, tehkääpä lisää!

Bändi: Samuli - kitara & laulu, Juuso - basso, Antti - rummut, Lauri - kitara

Kotisivu

Kontakti :gargeblaster(at)gmail.com

Lisätty 13.07.2009



Garm: Time To Face The Truth

Länsirannikolta hyökkäävä Garm on jo ehtinyt saavuttaa pienoista suosiota esim. netin syövereissä. Time To Face The Truth sisältää neljä biisiä sopivan vakuuttavaa turpaan vetoa. Garm perustuu raskaaseen kitarointiin ja vihaisuuteen ja kyllä homma hoituukin melko punaniskaisella asenteella. Biiseissä on pientä tarttuvuusongelmaa, taitavasta soitosta ja uhosta huolimatta highlighteja ei oikein tuotannosta erotu. Vaikka yksitotisuuden kokisikin ongelmalliseksi, tällä meiningillä kyllä voi vaivattomasti saada yleisöä puolelleen ja pittejä pyörimisliikkeeseen. Jotain spesiaalia jää orkesteriin vielä kaipaamaan. Ei kahvikaan maistu ilman pullaa, senhän tietää jokainen.

Bändi: Pessi Haltsonen - laulu, Janne Halima - kitara, Kalle Hahtamo - kitara, Lauri Aitonurmi - basso, Jussi Tuuras - rummut

Kotisivu

Kotisivu

Lisätty 25.09.2008



Ghost Voyage: Embrace Of The Deep

Puron varrelta tunnelmallisesti ja erittäin raskaasti starttaava Embrace Of The Deep- teos on onnistunut kombinaatio haikeutta ja ahdistusta. Ghost Voyage voisi paikoin olla jonkinlainen ”Opeth goes doom metal”- kokeilu, samaan malliin bändi ainakin vaatii kuulijaltaan kärsivällisyyttä pitkine biiseineen. Periaatteessa vertaus Swallow The Suniinkaan ei olisi täysi huti, joskin sävellyksellisesti syntyy jonkin verran pesäeroa, eikä tässä tapauksessa otsikon yhtyeen hyväksi. Soundaa kuitenkin hyvälle ja sykähdyttääkin ajoittain. Jatkoon!

Bändi: Teppo - laulu, Taneli - kitara, Panu - kitara, Ilari - rummut, Janne - basso, Martin - koskettimet

MySpace

Lisätty 02.11.2009



Ghoul Patrol: Death Fuckin´ Roll

Onpa röyhkeän oloisesti nimetty esikois- EP. Ghoul Patrolin kunniaksi voidaan todeta, että rahkeet riittävät kuitenkin komeasti. Jo aloitusraidalla aloitetaan sen sortin teurastus ja tappo, ettei mitään järkeä Bändin death metal todellakin rokkaa ja elää, suorastaan pakottaa pään heilumaan. Murskaavat soundit ja vahva meininki hautaavat alleen välillä jopa itse sävellykset, joskin tarkemmallakaan tutkinnalla ei niissäkään ole vikaa havaittavissa. Yhtye ei uppoa oikeastaan mihinkään lokeroon, niin kaukana se on perusmallisestakin death metalista, puhumattakaan ruotsisellaisesta. Vahvaa työtä.

Bändi: Petri Mäkipää - rummut, David Forder - basso, Jukka Pihlajaniemi - vocals, Albert Orma - kitara, Jani Rapo - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ghoulpatrol.com


Lisätty 16.04.2009




Ghoul Patrol: Hellfire Blues

Ghoul Patrol jatkaa tuhoamisvimmansa toteuttamista kakkostekeleellään. Yhtyeen tehokkuus oli debyytilläkin jo tapissa ja vastaavalla konseptilla jyräävä nelibiisinen lyö nytkin nyrkkiä naamaan tasaisen tappavasti. Bändin murskaavan alavireinen musiikki nitoo hienosti yhteen death metalin soundin, bluesmaisen groovaavuuden ja pirullisen kolkot melodiakulut. Lisäksi ryhmällä on taito tehdä biisejä, jotka kuulostavat uniikeilta ja harvinaisen määrätietoisilta. Laulupuolelta ei kuulu kuin erilaisia korinamalleja ja tämä sopii karskiin yleisilmeeseen mahtavasti. Hellfire Blues ja koko bändi on täynnä munaa!

Bändi: Petri Mäkipää - rummut, David Forder - basso, Jukka Pihlajaniemi - vocals, Albert Orma - kitara, Jani Rapo - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ghoulpatrol.com


Lisätty 15.07.2009




Ghoul Patrol: The 3rd Manifest

Ghoul Patrol tykittää jo kolmatta äänitallennettaan ja yhtyeenhän voi jo aiheestakin kastaa Suomen Entombediksi. Rokkaava death metal on ollut valmista tavaraa jo debyytistä asti, eikä minkäänlaiseen kehitystyöhön liene tarvetta. Niin synkeä kuin yhtyeen musiikillinen ja lyyrinen sanoma onkin, se osaa olla jollain tapaa myös pirun kevytmielinen ja hauska tunnelmaltaan, eikä sen musiikkia vierasta, vaikka uusia biisejäkin ladotaan pöytään. Missähän lienee sitten vika, kun vielä lehden tällä osiolla keikistellään? Onko materiaalissa vielä ässiä hihoissa, jotka ovat käyttämättä? Mielestäni ei kuitenkaan näinkään, mutta jostain tämä vääryys johtuu. Ei voi tietää.

Bändi: Petri Mäkipää - rummut, David Forder - basso, Jukka Pihlajaniemi - vocals, Albert Orma - kitara, Jani Rapo - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ghoulpatrol.com


Lisätty 20.04.2010




Gian: Capital Punishment

Gian vetelee raskaskätisesti musiikkia, joka on metalliksi turhan punkia ja toisinaan punkiksi turhan metalia. Rujo ja roiskiva asenne on kuitenkin aitoa ja teeskentelemätöntä, josta toki pisteet. Vokaaleissa kuullut suoritukset nostattavat paikoin hattua ja plektrakädetkin vaikuttaisivat toimivan vähintäänkin tyydyttävällä tasolla. Olipa tyyli sitten mitä oli, ei tässä oikein vielä vaikuttaisi olevan riittävästi aineksia todelliseen menestystarinaan. Metallisimmillaan orkesteri on vakuuttava, mutta vakuuttaa enemmänkin hyökkäävyydellään, kuin sävellyksellisillä napakympeillä. Näitä jäädään siis kaipaamaan. Kovia jätkiä kuitenkin.

Bändi: Lassi Pollari - kitara & laulu, Konsta Vehkala - rummut, Jampe Honkonen - laulu, Henkka Samula - kitara, Henri Rahm - basso

Kotisivu

Kontakti :lassi.pollari(at)gmail.com

Lisätty 05.05.2011



The Goat Radio: Tuning Up The Volume For The Life´s Scale Of Torture

Muutaman vuoden paussia pitänyt vuohiradio on saattanut maailmaan kahden biisin näytteen nykykunnostaan. Lajikkeena on rokahtava metalli, jossa on selkeä vanhan liiton thrash taustavaikuttimena. Bändi jää keskitasolle suunnilleen kaikessa. Soittoa ei voi sanoa tarkaksi, joskin melko ideoivaksi. Biiseistä on hankala palauttaa montaakaan seikkaa mieleen kuuntelun jälkeen, eikä itse demonkaan taso nosta hymyä huulille. Tapaus ei kuitenkaan ole täysin toivoton, yrittämistä ja intoa tuntuisi nimittäin ainakin riittävän. Vielä kun nämä elementit singotaan oikeisiin puutoskohtiin, eli biiseihin ja tuotantoon, pääsemme todellisiin tuloksiin.

Bändi: M.Minkkinen - laulu, E. Vahanka - kitara & laulu, L.Tiainen - kitara, T. Saarenketo - basso, S. Mikkonen-Blitzkrieg - rummut

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Goatron: Four Chapters In Vice And Woe

Jollen väärin muista, jokunen vuosi takaperin Goatron paiskasi levymittaisella äänitteellä, joka oli yhtä outo sekin. Joka tapauksessa nyt edetään konerumpuvetoisella, mustasävyisellä kauhumetalilla, jossa ei ole päätä eikä häntää. Hyviä riffejä löytyy kourallinen, mutta niitä ei ole saatu kiinnitettyä mihinkään järkevään kokonaisuuteen. Köpsöttävien soundien lisäksi ärsyttävyyttä lisäävät eri tyylillä vedetyt vokaalit, jotka ovat paikoin epäonnistuneen danifilthmäisiä ja pahimmillaan onnistuvat kuulostamaan erehdyttävästi siltä kuin herättäisi juoppokaverin oikeaan aikaan puhelimella sunnuntaiaamuna, sen verran merkillistä mutinaa tuppaa olemaan. Tuotanto kohdalleen, duo!

Bändi: Herr Goat - laulu & kitara, Master Penetron - laulu, basso & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :goatroncult(at)gmail.com.

Lisätty 14.12.2011



Golgata: Siunattua Tekopyhyyttä

Turkulainen Golgata melskaa punkin, hc:n ja grindin makuisesti. Biisejä ei ole luonnollisestikaan pituudella pilattu ja sekaan on saatu mahtumaan monenlaista ryskettä. Ulosanti on raakaa, kuten pitääkin ja varsinkin kurkkuäänistä löytyy ilahduttavan monenlaista vaihtoehtoa. Tempokirjo on biisikatraassa lähes täydellinen, että ei käy puuduttavaksi senkään puolesta. Pieni selkeys ei olisi kuitenkaan pahitteeksi, osa varmasti nasevista sanoituksista tuppaa menemään välillä ihan harakoille.

Bändi: Timo - kitara & laulu 2, Yrski - basso, Raihi - drums, Jukka - laulu 1

MySpace

Lisätty 16.04.2009



Gomorran Kone: Rakastunut Ja Ruoskittu

Äänekoskelainen Gomorran Kone on eräänlainen sekoitelma äijäilyä, suomirockia ja perinteisempää heavyä. Raskaudesta ei tule heti pulaa, kyllä tässä ihan isän kädestä annetaan ja basistilaulaja Jonen karski ulosanti sopii musiikin linjaan hyvin. Yhtye ei ole mikään hutiloija ja biisit ovat ehjiä kokonaisuuksia. Kuitenkin läpi linjan kuuluu seassa jonkinlainen ärsyttävä ominaisuus, nimitettäköön tätä vaikka junttimaisuudeksi paremman erittelytaidon puutteesa. Musiikin sielu on OK- tasoisista biiseistä huolimatta hukassa, muutahan varsinaista vikaa ei nyt löydy, mutta sehän riittää. Ei vaan uppoa tällä kertaa tänne suuntaan.

Bändi: Jone - basso & laulu, Make - rummut, Kosa - kitara, Pasi - kitara,

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.07.2010



G.O.R.E: Bitter Reality

Rytmiryhmä ei ole entuudestaan tuttu, mutta on ilmeisesti vaikuttanut trashin tiellä jo parin aikaisemmankin demon voimin. Tässä saa neljä soittajaa joka tapauksessa homman pauhaamaan varsin viriilisti. Vastaavalla kokoonpanolla muinoin mäiskinyt Pantera lienee niin soundillisesti kuin musiikillisestikin ollut suuri vaikutin bändin tekosiin ja kenelläpä ei! Bändimäisen tuulahduksen tuovat myös taidokkaasti soljuvat kitarasoolot, jotka nitoutuvat narulle pelkkien bassoraitojen päälle, kuten toki yhden kitaran bändissä asia oikeasti hoituukin. Nopeudellinen rimpuilu ja raivo on muutenkin saatu vangittua levylle ja bändi vaikuttaa kyvykkäältä ja halukkaalta tositoimiin. Miksei sitten?

Bändi: Ville Pokki - laulu, Antti Marttala - kitara, Jari Nieminen - rummut, Jarmo Perälä - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)goreband.com

Lisätty 27.12.2007



Gorephilia: In Death

Gorephilia aloitti jo vuonna 2006 unohtumattomalla Goretexx- nimellä, jonka itsekin olisin laittanut vaihtoon. Musiikkisuuntaan ei sitten ollakaan kajottu, eli samalla tönkkösuolatulla death metalilla pärjätään vieläkin. Bändi on kehittynyt soitossaan, joskin pientä kömpelöintiä ilmenee edelleen. Orkesterin asennetta ja vanhan liiton malliin murskaavaa tatsia ei käy kiistäminen, mutta teos on kuitenkin pidemmän päälle hiukan turhan vivahteeton. Vokalisti Henun agressiivinen korinavokalointi jaksaa viehättää edelleen, vaikka siitä onkin aika turha etsiä minkäänlaisia sävyjä

Bändi: Jukka - kitara, Tami - basso, Tommi - rummut, Henu - laulu, Jussi - kitara

Kotisivu

Kontakti :gorephilia(at)gmail.com

Lisätty 19.03.2011



Goresoaked: Circle Of Chaos

Nimestäkin voi päätellä mitä paketti sisältää. Goresoaked soittaa julmimman asteen death metalia ja onnistuukin siinä varsin mallikelpoisesti. Kohkaus on kylmää ja tappavan sävytöntä, nopeutta piisaa, mutta vääntöä on kuitenkin kaikilla kierrosalueilla muikeasti. Biisit ovat sopivan kimurantteja ja muutenkin sisäistettävää on runsaanpuoleisesti. Kyse ei ole kuitenkaan epämääräisestä häröilystä ja kokonaisuus onkin hatun noston arvoinen kiinteydessään. Kitaroiden raskas, monipuolinen raasto ja Patrick Nuortevan paikoin jopa epäinhimillisen pölynimurimainen vokalisointi kuorrutettuna asiaankuuluvan tarkalla rumputyöskentelyllä nostaa orkesterin kirkkaasti alan kärkikaartiin.

Bändi: Patrik Nuorteva - laulu, Konsta Kaikkonen - kitara, Perttu Saarsalmi - rummut, Siiri Korhonen - basso, Pekka Koivisto - kitara

Kotisivu

Kontakti :goresoakedband(at)hotmail.com

Lisätty 12.06.2008



Goretexx: Rotting

No kyllä on taas yhtyeelle nimi keksitty, ei voi muuta sanoa. Eikä sen perusteella haksahda orkesterin tyylisuunnastakaan järin loitolle. Demokin osuu nimellään ytimeen, aika mädäntynyttä on nimittäin Goretexxin kuolometalli. Tässä lajissa ei melodiat juhli, eikä tilutuksetkaan liioin. Biisit ovat sarallaan toimivia ja John Tardymainen oksentava korina sopii tyyliin toki hienosti. Kuitenkin kulmakarvoja kohotuttaa ajoittain demon parissa; Bändinkyvyt eivät nimittäin kuitenkaan asenteestaan huolimatta piisaa timantin tarkkaan suoritukseen. Otetaan huomioon nuori yhtye, nuori jäsenistö ja ensimmäinen studionauhoite tässä miehekkäässä lajissa. Että eipä hätäillä liikoja.

Bändi: Henu - laulu, Jukka - kitara, Roope - rummut, Tami - basso

Kotisivu

Kontakti :goretexx(at)gmail.com

Lisätty 09.01.2008



Grand Conspiracy: Promo 2009

Ja mitäköhän musiikkia tämä sitten oikein on? Grand Conspiracy väsää sinänsä eheitä kokonaisuuksia biiseistään, mutta möykän lokerointi menee hankalaksi. Raskautensa, murisevan lauleskelun ja soundimaailmansa puolesta kyse voisi olla death metalista, mutta itse biisejä ei ko. kategoriaan kyllä voida päästää kuin hetkittäin. Bändi soittaa metallinsa riittävällä taidolla, eikä touhu varsinaisesti särähdä korvaan missään vaiheessa toimitusta. Silti on vielä ongelmaa itse materiaalin suhteen. Näennäisesti toimivissa riffeissä on valitettavan vähän mihin tarttua. Orkesteri on vielä nuori, josko sitä korvakarkkia siunaantuisi jatkossa runsaammin ääniraidalle?

Bändi: Vesa Mattila - laulu, Mika Kisonen - Guitar, Sami Ylitalo - kitara, Jaakko Nikko - basso, Kari Mertoniemi - rummut

MySpace

Lisätty 23.02.2010



Graveborne: Astride Over The Grave

Graveborne soittaa sysimustaa metallia ja onnistuu vetämään kuulijaa turpaan mallikkaasti. Orkesteri tietää mitä tekee, sen verran vaaralliselta tämän debyytin räiske kuulostaa. Bändin tatsissa on paikoin jotain Impaled Nazarenemaista alkukantaisuutta, mutta myöskin tietty kirjavuutta, eikä aisitittavissa ole kuin pikku vaikutteiksi luettavia vivahteita. Biisit ovat yksinkertaisia, mutta bändillä riittäisi luultavasti paukkuja monenkinlaiseen menoon. Tällä vaikeustasolla kaikki pysyy joka tapauksessa mallikkaasti kasassa. Erikoismaininta vokalisti Raivon tulkinnasta, sen verran käsityskyvyn rajoilla siinä nimittäin liikutaan.

Bändi: Raato - laulu, Marchosias - kitara, Brutalust- kitara, Pentele - rummut, Kalmo - basso

MySpace

Lisätty 20.04.2010



Graveyard: Into The Mausoleum

Vaihteeksi tähtiä ulkomailtakin. Espanjasta asti lemuava Graveyard on keskittynyt olemaan 80- luvulta ja veivaamaan kuolometallia. Demon äänimaailma on asiaankuuluvan kalmainen ja dynamiikaton. Sitä on soittokin, mitään muuta kuin mömmöistä sahausriffiä on turha odotella, paitsi kylläkin muutamaa asiaankuuluvaa sahaussooloa. Laulu on ponnetonta köhinää ja kaikkeen on lisätty varmuudeksi paljon kaikua. Alkeellista, nostalgista ja jonkun mielestä varmasti viihdyttävääkin. Saatavana toki myös rajattu 100 kpl kasettipainos.

Bändi: Bastard - kitarat, Julkarn - basso & laulu, SBE - kitarat, Gusi - rummut

MySpace

Lisätty 17.10.2008



Green: Cancer

Juuri kun sitä vähän ehti innostumaan tästä doom- musiikista ja sellaiseksi luokiteltava jopa nappasi tässä kuukauden bändinkin tittelin, niin jo viedään mattoa alta. Eli Green liikkuu siellä päässä hidastelua, että tästä demosedästä ei löydy ymmärrystä sitten lainkaan. Taitohan se on toisaalta sekin, tehdä 10 minuutin biisejä, missä ei vaikuttaisi tapahtuvan sitten yhtään mitään. Kieltämättä hauskan rouheisen ja kotikutoisen kuuloinen 4 kappaleen jähmettymä ei jaksa herättää yhtään ajatusta, ehkäpä juuri siksi, että siinä ei ole mitään mitä ajatella. Tämähän on siis arvostelijan arvio ja mielipide, eikä mikään absoluuttinen totuus.

Bändi: Aleksi Karppinen - laulu, kitara & basso, Otto Eräjoki - kitara, Tuomas Heikkinen: - basso (live)

MySpace

Lisätty 16.07.2009



Grotesque Gallery: Kirkidia

Industrial- konemetallin pauloissa pelehtivä Grotesque Gallery ei iske ideoineen. Tuotteessa häiritsee sen silkka keskeneräisyys. Väsätty on jos jonkinlaista videota, tarinaa, teemaa ja muka- shokeeraavuutta, mutta puolivillaisesti toteutettu harrastelu harvemmin johtaa konkreettisempaan etenemiseen. Tätä totisesti sopii epäillä tämänkin tapauksen kohdalla. Laulukielinä on käytetty useampaakin vaihtoehtoa, joka levittää eväitä entistäkin pahemmalle tolalle. Kiroilun ja uhoilun soisi jäävän tämän kuuntelukokemuksen jälkeen vaikkapa Turmion Kätilöiden (jonka sukurutsaiselta pikkuserkulta tämä kyllä kuulostaakin) tapaisten aktien yksinoikeudeksi.

Bändi: Otto Puusaari - kitara & laulu, Arttu Lesonen - kitara, Jere Suontausta - koskettimet, Iiro Vuori - rummut

MySpace


Lisätty 04.11.2010



Ground Frame: Origin

Ground Frame on pohjanmaalainen heavy rock- pumppu, joka on perustettu vasta huhtikuussa 2009. Kiivasta tahtia, kun jo kesän lopulla on ollut valmista demoa kourassa. Vaan eipä hätää, kyllä bändi klaaraa homman siltikin. Pikkuisen grungeileva ja progeileva materiaali taiteilee raskaan ja kevyen välimaastossa ja on varsin kypsän kuuloista. Symbioosi on hieman outo, liekö tuo sitten tuotannostakin johtuvaa, mutta selkeästi, raskaista kitaroistakin huolimatta tätä ei vaan mieltäisi metalliksi. Tämän voi aiheuttaa myös laulelijamies Latvalan turhankin hempeät puuhat, joista ei löydy oikein riittävästi keuhkoa muutenkaan. Eipä silti paskempi lettu.

Bändi: A. Latvala - laulu, P. Nelimarkka - kitarat, J. Herrala - kitarat, P-P Ylisuutari - basso, O. Mäkelä - rummut

MySpace

Kontakti :groundframeband(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010





Growling Pains: Red And Bleed


Nyt jää projektin luonne hiukan epäselväksi. Demolla on 7 biisiä pörinää jossa ei tapahdu yleisen sekamelskan lisäksi oikeastaan mitään. Soittimia tai vastaavia tästä kyllä pystyy oikein keskittymällä erottamaan sieltä täältä, mutta pään ja hännän löytäminen onkin jo vähän siinä ja siinä. Ilmeisesti biisit sisältävät myös lauluosuuksia ja sanoituksiakin, mutta tästä ei saa ihan täyttä varmuutta. Sämplehäröilystä tulee lähinnä mieleen kun jotain synteettisiä soittimia oltaisiin vaan hiivapohjaisissa tunnelmissa ajettu nauhalle demoksi testimielessä, hankala on suhtautua oikein mitenkään kun ei ole kyse sävelmistä eikä nuoteista, eikä siten musiikistakaan. Vaikea kuvitella myös tälle kohderyhmääkään. Mike Patton- fanit?

Lisätty 10.12.2007






Grudge: Shattered

Järvenpääläinen Grudge on paukutellut menemään jo vuosikaupalla. Hardcoresävytteinen nykythrash taittuukin porukalta täten erittäin vakuuttavasti. Maukasta ja melodistakin kitaraherkkua piisaa läpi äänitteen, eikä yhteissoiton toimivuutta tarvitse suurennuslasin kanssa hakea. Raivo ja kolkkous määrittelee bändin hyvin kaikilta osin, niin vokaaleiden, käytettyjen rytmien ja vielä lisäksi kaikkeen sopivan rujon soundimaailmankin osalta. Mikään omaperäisin mättöakti Grudge ei ole, mutta ei myöskään kuulosta häiritsevästi miltään tunnetulta aktilta. Veikkaanpa silti, että pieni erikoisuudentavoittelu ei olisi pahitteeksi isosta massasta erottumista silmälläpitäen.

Bändi: Markus - laulu, Henkka - kitara, Haka - kitara, Pike - basso, Chris - rummut

Kotisivu

Kontakti :grudgeband(at)gmail.com

Lisätty 05.05.2011





Haca: One Last Bullet

Hacan ensisävelet lupaavat hyvää. Korttitalo kaatuu kuitenkin melko pian perustavanlaatuisiin ongelmiin. Pahinta on rähjäävä laulu, jota ei voi parhaimmillaankaan sanoa tyydyttäväksi. Selkeät soundit eivät auta juurikaan tässä tapauksessa, soitto kun heittelehtii kuin lämpötilat suomen nykytalvessa. Bändin melodisessa metallissa on hyvät lähtökohdat ja onnistuneita ideoitakin, silti hanke on liian iso pala bändin kyvyille. Kotisivujen mukaan Haca hakee örinän rinnalle puhdasäänistä laulajaa, joka osaa laulaa suunnilleen nuotilleen. Tiedän muuten montakin kuvausta vastaavaa. Ja toisaalta, pitääkö sen riman aina ollakaan niin korkealla?

Bändi: Roope Pernu - basso & laulu, Peetu Pöyhtäri - koskettimet, Otso Taari - rummut, Topi Stolp - komppikitara, Matti Lievetmursu - leadkitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)hacaband.com

Lisätty 13.07.2009



Hagall: Päättymätön Tarina

Hyvää metsämetallia Pohjois- Savosta. Hagall hoitaa homman kotiin aavistuksen Ensiferumin malliin. Räävitöntä vokalisointia, melodiaa ja eeppisyyttä piisaa ja muutenkin mennään nykymetallin standardien mukaisessa ympäristössä. Soitto sujuu mukavan kitkattomasti, eivätkä biisitkään ole tusinatavaraa. Nuoreksi bändiksi tulos on vähintäänkin kypsä. Kappalekirjo on laajahko, nopeuksiakaan ei arastella käyttää ja tämä tuo mukaan pirteyttä. Suomenkieliset ja vakavastiotettavat sanoitukset rääytään pihalle ehkä turhankin monotonisesti, mutta itse kurkkuääni on toimiva ratkaisu, ei tähän jollotteluakaan olisi kaivannut.

Bändi: Roope Karioja - rääkyminen & basso, Aku Karhunen - kitara, Eetu Kauhanen - kitara, Eetu Karioja - koskettimet & laulu, Ollimatti Kosamo - rummut

Kotisivu

Kontakti :roope.karioja(at)hagall-metal.com

Lisätty 16.04.2009



Halo: Demo 2010

Nyt tulkitaan suomalaisen miehen tuntoja ihan tosissaan. Vielä kun bändi mainitsee erikoisuudekseen kolmen kitaran tiukan yhteisvallin, alkaa tehdä mieli niskalaukausta. Alhaisesta vireestä huolimatta Halo ei soi erityisen raskaasti, johtuen rockmaisista sovituksista ja melodioistaan. Runsailla koskettimienkin käytöllä voi olla oma osuutensa tunnelman kevennykseen. Melodioiltaan biisit ovat onnistuneita ja tarttuvia, joskin tavanomaisia. Isoin ongelma onkin kitaristilaulaja Markus Kotirannan paikoin ontuva tulkinta ja sanoitukset. Suomen kielellä on tehty jo niin paljon merkittäviä lyriikoita, että kunnioitusta ei näillä teksteillä vielä saavuteta. Otsan rypistelyä kylläkin.

Bändi: Markus Kotiranta - laulu & kitara, Toni Oittinen - koskettimet & taustalaulu, Jyrki Rosberg - rummut, Juuso Jokinen - Kitara, Janne Monni Kari - basso..

MySpace

Lisätty 28.06.2012



Hangman: Demo 2009

Hangman toteuttaa hienosti oppinsa, hyvää nimittäin kannattaa varastaa. No, ei sentään, bändi käyttää hienosti perusjuttuja hyväkseen ja on leiponut komeita sävellyksiä. Harvalla aktilla on ollut esim. yhtä hienoja King Diamond- vaikutteita, joskaan vastaavia kiekunoita ei kiekolla kuulla. Muutenkin eteneminen tapahtuu hiukan suorempia reittejä, mikä on hyvä ratkaisu. Onnistunut melodiamaailma on itsensä kuuloinen, eikä hiomattoman oloinen tuotantokaan latista tunnelmaa. Teoksen päättävä Will To Live on aidosti yksi komeimpia demobiisejä aikoihin. Kymmenistä käyttämistään kliseistä huolimatta.

Bändi: Mikael - kitara, Tomas - basso, Albert - rummut

MySpace

Lisätty 29.09.2010





Hateform


Turun seudulta tykittävä Hateform on Morbid Dream-yhtyeen raunioista kasattu viisijäseninen orkesteri, joka on debyyttiäänitteellään aika valmista tavaraa mihin vain. Bändi tykittää teräväpiirtoista, vahvasti riffipohjaista jynkkyä, josta voisi äkkiseltään tulla mieleen sopivasti progeileva Arch Enemyn, Deathin, ehkä jopa Slayerin sopivasti polveileva hybridi. Bändi osaa käyttää sopivasti kaikkia nopeuksia hyväkseen, eikä esim. kitarakuvioissakaan jumiuduta millekään tietylle osa-alueelle vaan monipuolisuutta ja hyvällä maulla viljeltyjä pikkujippoja (oikeastaan vähän joka instrumentilla) hyödynnetään läpi performanssin. Vokalisti Nyströmin tummanpuhuva ääni sopii musiikkiin hyvin ja operoi koko ajan vääntöalueen yläpäässä, eli täysillä tuutataan. Biiseihin on saatu tavaraa pituutensa nähden melko paljon, yhtään enempää ei oikeastaan tarvikaan, seuraavaksi alkaa kokonaisuus mennä jo liiankin monipuoliseksi. Ehkä vielä aavistuksen kaipaisin lisää melodiaa ja tarttuvuutta yleisesti. Uho on kohdillaan. Makuasia.

Bändi: Petri "Njysvär" Nyström - laulu, Tom "Lex" Gardiner - kitara, Tomy "Speedy" Laisto - kitara, Joni "Jontte" Suodenjärvi - Basso, Tuomas "Reisari" Vähämaa - rummut

Kotisivu

Kontakti :jontte(at)wchmetal.net

Lisätty 06.04.2006





Hatered: Rebirth


Hatered lähtee purkamaan tilannetta Slayermaisella otteella, tosin tekee sen vielä moniulotteisemmin ja kirjavammin. Tuhoa kylvetään myös muiden synkemmän pään klassikkobändien hengessä ja lopulta ollaankin jo tilanteessa, jossa aletaan kuulostamaan jo ihan omalta jutulta. Bändin hallittu raivo ja kolkot (joskin hivenen tasapaksut) lauluosuudet jaksavat pitää otteessaan mainiosti. Nopeus tuntuu olevan bändille vaivatonta, samoin itsensä hillintä hitaampiin pätkiin joissa vauhti korvataan ilkeydellä. Hyvin on hallussa myös melodiapuoli, vaikka siihen ei itsetarkoituksellisesti tähdätäkään. Kitarasoolotkin ovat oikein maittavaa sorttia taitavuudessaan. Laatua kannesta kanteen.

Bändi: Timo Silonsaari - kitara, laulu & visuaalit, Juha Heikkinen - kitara & laulu, Jussi Lyytikäinen - Basso, Harri Heikkinen - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.11.2007



Haterial: Demo 2010

Kiiminkiläinen Haterial soittaa vanhahtavan mallista thrashia. Jälki on uskottavaa ja jämäkkää soundeja myöten. Debyyttijulkaisu on hauskan rentoa paukutusta, mutta sisällön suhteen jää vielä toivomisen varaa. Vaikka biisit ovatkin kaikkien oppien mukaan ”oikein” tehtyjä, jää välillä tunne, että täytemateriaaliakin on livahtanut sekaan. Tiukan soiton ohella mukava yksityiskohta on vokalisti Eki, joka kuulostaa tietyissä paikoissa erehdyttävästi Overkillin Bobby Ellsworthilta. Tämä fiilis tosin karisee melodisempaan lauluun siirryttäessä, mikä ei taas oikein taas muuten miellytä korvaa. Oikealla asialla tässä kuitenkin ollaan.

Bändi: Kettu - kitara, Janne - kitara, Mikko - rummut, Ipe - basso, Eki - laulu

MySpace

Lisätty 05.05.2011





Hatetrend: Borrowed Time


Bändiähän ei voi ainakaan laiskuudesta syyttää. Borrowed Time on jo viides demo sitten vuoden 2002 alkuräjähdyksen. Taso on ollut kohtuullinen jo aiemminkin ja nyt toiminta jatkuu samoissa puitteissa. Hatetrendin vaikutekirjo on laaja, tyyliä on napattu kyytiin niin monista metallin alalajeista, että miksikään muuksi orkesteriksi tätä ei ole mahdollista sekoittaa. Silti on hauska bongata (tahattomia tai tahallisia) pikkujuttuja seasta, jotka kyllä tajuaa periytyneen jostain jo tehdystä. Vaikka bändi soittaakin hyvin ja biiseistä on tylsyys kaukana, varsinainen timanttisuus ei kuitenkaan puske materiaalista läpi. Tällä kertaa myös latteat soundit syövät paketin tehoa.

Bändi: Tuukka "Tugu" Turunen - kitara, Markus "Mutsku" Mutta - laulu, Esko "Eki" Nurmikari - Basso, Jukka "Jugu the Drummer" Reinikainen - rummut

Kotisivu

Kontakti :m.mutta(at)hatetrend.com

Lisätty 22.08.2008





Haudankaivaja: Demo 2007


Tässähän startataan taipaleelle vanhan kunnon Slayerin malliin. Tyylilajissa kaiken kaikkiaan sohitaan kuitenkin aika eri suuntiin, mutta selkeästi vanhan liiton abstraktimmassa päässä tätä hautaa kaivellaan. Demon tukkoinen äänenlaatu hankaloittaa kuunteluelämystä, mutta tarttuvimmat jutut kyllä jotenkuten erottaa kohkauksen lomasta. Näitä kuitenkin on tarttunut kyytiin valitettavan niukalti, menee nimittäin tovi jos toinenkin, että huomaisi hämmästelevänsä mitään oikeasti idearikasta. Pirullista ja pakanallistahan tämä varmasti on, eikä niin soittotaidotontakaan. Eikä kyllä oikein ravistelekaan. Parit hyvät örinät ja kärinät.

Bändi: Matti Jalava - kitara, Mikko Josefsson - rummut & laulu, Jonatan Johansson - kitara, basso & laulu

MySpace

Lisätty 13.02.2008





Hebosagil: Cosmic


Eipä ole näin hankalaa demotusta aiemmin kohdalle osunutkaan. Yhtye sekoittaa keskenään doomia, deathia, trashia ja kaiken tämän tekee löyhkäävästi rokaten. Vielä kun settiin lisätään sellainen seikka, että biisien rakenteet ja nuottikulutkin ovat varsin omituisia, ei voi kuin todeta että metsään nyt mennään ainakin kuulijan osalta. Kylmältä Hebosagil ainakin onnistuu kuulostamaan, demon soundit ovat niin viiltävän jäiset, että karvat nousevat pystyyn. Rumpujen kolkko pauke yhdistettynä suht sieluttomaan rääkylauluun luo kyllä tavallaan ominaissoundia, mutta enpä montaa bändiä keksi, jonka tämä olisi riittänyt nostamaan suosion aallonharjalle. Tarttuvia asioita ei kuitenkaan bändin biiseistä juuri löydy, mikä olisi vähimmäisvaatimus.

Bändi: Antti - kitara, Remi - kitara, Osku - Basso, Ilpo - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :osku(at)hebosagil.com


Lisätty 10.12.2007





Heimia: Hell Yeah


Tekele tuo mieleen ensikosketuksen Blake -yhtyeen kanssa. Bändi osaa tehdä yhtä simppeleistä ideoista toimivia voimapaloja, joiden jyräävyys todellakin tunkee pihalle ämyreistä. Väkevien kitarariffien ohella laskisin paljon painoarvoa vokalisti Ticu Korhosen toimille, miehen omistautuneisuus asiaan todellakin kuuluu ja mikäpä muukaan sopisi raskaaseen rokkaamiseen ja tylytykseen kuin korkeahko ”anselmointi”. Pieniä sovituksellisia hiontoja tosin voisi sinne tänne suorittaa laulupuolelle. Tyylillisesti Heimia osaa olla pudottamatta itseään liiaksi tyylilokeroihin ja osaa säädellä nopeutta ja väkevyyttään tilanteen mukaan. Miellyttävän raastavaa stonerhenkistä meininkiä miehiseen makuun.

Bändi: Ticu Korhonen - laulu, Teemu Aakko - kitara, Petri Saarela - kitara, Petri Henell - Basso, Teemu Hautaniemi - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 21.11.2007





Hell´s Sweat: Chase The Dragon


Muutaman vuoden vanha savolaispumppu veivaa äijäasenteella ja homma on hanskassa. Sanomattakin on selvää, että Pantera on toiminut esikuvana yhtyeelle, vaikka biisit eivät suurelta osin plagioikaan mennyttä suuruutta kuin groovaavuutensa puolesta. Vaikka tartunta onkin musiikillisesti metallinen, välillä tulee jo mieleen, että tässähän kuuntelee aivan silkkaa rokkia. Eli rullaati rullaa, mutta itse biisien karsina tuntuu vähän turhan ahtaalta ja yksiulotteiselta. Soittimet ja asenne ovat hienosti ryhmän hallinnassa. Sävellyspuolelle lisää väriä, tai sitten muussa tapauksessa noita mainittuja pitää kehitellä vielä tuplasti kehyksiin. Potkii jo sopivasti munaskuille.

Bändi: Jusu - laulu, Henkka - kitara, Antti - Basso, Harri - rummut

MySpace

Lisätty 15.03.2008





Hermann Schenker: Gasoline & Grease


Joutsenolainen Hermann Schenker rokkaa ja grindaa kuin viimeistä päivää. Kunnon alavirekohkausta on levyllä reilun kymmenen sävelmän verran, joista alle puolet pääsevät kestoisuudessaan edes minuutin paremmalle puolelle – tai miten sen ottaa, alapuoli voi ollakin rajana mainio, koska asia tulee kyllä selväksi jo siinäkin. Hurja meno tempoo eri vauhdeissa mallikkaasti ja purkaukset ovat paikoin todella toimivia tiukassa yksioikoisuudessaan. Jussi Kaskisen miehekäs ja rehevä karjunta sopii hyvin bändin ominaissoundiin ja aggressioon. Nopean teurastuksen ystäville suositeltava tapaus.

Bändi: Jussi Kaskinen - laulu, Ville Priha - kitara, Jan-Erik Eskelinen - Guitar, Kalle Nurmi - basso, Eetu Nurmi - rummut

MySpace

Lisätty 13.08.2008



Hexcraft: Demo I/07

No johan onkin aikamoista kuraa. Vaikka kuinka päässään pyörittelisi, on vaikea keksiä yhtään hyvää asiaa tästä demosta. Soundit ovat tuhnuiset kuin mitkä, onneksi musiikki ei kuitenkaan aseta niille minkäänlaisia vaatimuksia simppeliydessään. Ei aseta soittotaidollekaan, mutta kummasti tässä osaa joka äijä olla vähän väliä väärässä paikassa väärään aikaan. Ja kyse on kuitenkin materiaalista, jonka perusrunko perustuu doomiin, eikä esim. sointuvaihdoksien pitäisi tulla musikantille ihan täydellisenä yllätyksenä. En täysin ole varma, mitä laulun pitäisi olla, mutta mahtipontista tai ylvästä se ei ainakaan ole. Olettekohan edes selvin päin?

Bändi: Thorgrim - laulu, Corruptor - kitara, Lunatic - basso, Eldfärd - rummut, Harbinger - kitara

MeySpac

Lisätty 18.09.2008





High Hypnotic: Medication


Kouvolalainen, yli viisi vuotta vanha High Hypnotic puksuttaa varmasti melodisen deaththrashinsa varassa. Soittokokemus kuuluu, kyllä nimittäin rullaa komeasti. Bändi lainaa varovasti isoilta tekijöiltä ja keittää lainapaloista näköisensä keitoksen. Pikku Slayer- kaiut seassa virkistävät ja kokonaisuus rokkaa ilmavasti. Monipuolinen laululahjakkuus Sami Kujala tekee hyvää työtä mikin ääressä, monenmoista ääntä lähtee näköjään ihmisolennonkin kurkusta. Niin mainiolta kuin kaikki kuulostaakin, pehmeämmät ja melodisemmat suvannot ehkä jopa pilaavat raisua kokonaisuutta tämän äänitteen kohdalla.

Bändi: Matti Huopainen - basso, Mikko Huopainen - rummut, Sami Kujala - laulu, Eza Viren - kitara, Ossi Viren - kitara

Kotisivu

MySpace

Kontakti :highhypnotic(at)hotmail.com


Lisätty 23.02.2009





The Howl: The Freak Has Born Again


The Howl on pitkän linjan demobändi, tämä tallenne on jo viides totautettu tällä vuosituhannella. Raskaampien vaikuttajien (esim. Pro-Pain, Pantera & Entombed) jalanjäljissä tallustellaan ja bändin maskuliinisuutta on paha mennä kiistämään. Nuottimäärän suhteen ei musiikissa tarvitse juhlia laittaa pystyyn, meno on toteutettu simppelein eväin ja yksinkertaisempikin tämän murjomisen aatteen ymmärtää. Kolmemiehisyyden luomat haasteet on otettu haltuun tyydyttävästi ja tyyli on omansa, vaikuttajista mikään ei puske liiaksi läpi. Biisit ovat tasalaatuisia ja naamaltaan kovia, ehkä pidemmän päälle turhankin yksitotisia. Roisia.

Bändi: Ari Ojanperä - basso, Timo Lindholm - rummt, Hannu Lindholm - kitara & laulut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :thehowlmetal(at)gmail.com


Lisätty 13.08.2008





The Howl: Skins Of Our Backs


No nyt löytyi se mättömetallin Peer Gunt, jota olen aina haeskellutkin. Jos torniolainen The Howl olisi ase, se olisi haulikko, todennäköisesti katkaistu sellainen. Skins Of Our Backs on levyllinen korskeita biisejä, jotka trio paukuttaa sisään niin napakasti, ettei voi kuin hatun ottaa päästään. Soitto on niin yhteenhitsautunutta, kuin 10 vuotta yhdessä soittaneelta kokoonpanolta voi olettaakin. Groovea ja rosoisuutta on mukavasti matkassa, mainiosta ja selkeästä tuotannostakin huolimatta. Kitaristilaulaja Lindholmin karjunta viimeistelee jo muutenkin loistavan ja väännöstä pullistelevan pitkäsoiton. Pää alkaa heilua väkisin, ei auta mikään!

Bändi: Ari Ojanperä - basso, Timo Lindholm - rummt, Hannu Lindholm - kitara & laulut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :thehowlmetal(at)gmail.com


Lisätty 04.11.2010



Human Ground

Pinkan kovimpia taidonnäytteitä on tämä jytinä Eestistä. Bändi takoo rouheata mättöä sotkien sekaan hiukan hempeyttäkin. Sitä tähän ei juuri edes kaipaisi, niin tehokkaalta mättöosasto vaan soundaa. Soundimaailmassa liikutaan Carcass/Arch Enemy-linjoilla, eikä vähiten sen vuoksi että pää-ääntelijänä toimii naaraspuolinen Pille Rand. Soitto on äärimmäisen tiukkaa, tosin loppupuolella alkaa jo epäilyttämään josko sittenkin on vähän koneistettu tuota rytmiosastoa. Mainostavat että käsissäni on kovin Eestissä tehty julkaisu koskaan. Kova on ainakin.

Bändi: Pille Rand - laulu, Tarvo Valm - kitara, Marko Atso - rummut, Raivo Piisalo - basso, Sven Varkel - kitara

Kotisivu

Kontakti :humans(at)humanground.net



Human Waste Disposal Unit: Bullshit Generator

Vesannolla vaikuttava Human Waste Disposal Unit yllättää. Otsikosta nimittäin osasi jo odottaa ties mitä kolmen soinnun ”huumori”pitoista autotalliäänitettä, mutta tässähän onkin ehta levyllinen monipuolista metal-räimettä. Turhankin monipuolista, nimittäin paketti vaatii ankaraa keskittymiskykyä. Tämä ei yllätä, jos tekijäkaarti ilmoittaa arvostuslistalleen akteja Deathista YUP:n kautta Lamb Of Godiin. Bullshit Generator on saanut vaikutteita laajalta alalta, eikä kuulosta oikein miltään tutulta. Vaikka monenlaista osataankin ja kunnianhimo on korkeuksissa, on levyssä sekavuutensa puolesta liiaksikin sulateltavaa. Suuruudenhulluutta tulee kuitenkin jollain tapaa arvostettua, joten miksei nytkin?

Bändi: Matti Nuutinen – laulu & kitara, Erkka Närhi – rummut, Henri Hänninen – basso & laulu, Erno Närhi – kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti : hwduband(at)gmail.com

Lisätty 08.09.2011



IiwanaJulma

Iiwanajulma taasen työntää itseään sekaan nyt niin vahvana vallitsevaan suomenkielisen runttauksskeneen. Bändiä en aiemmin ole kuullut mutta äkkiä arvioiden tyylinä voisin helposti pitää jonkinlaista Kotiteollisuuden ja CMX:n kombinaatiota, tosin materiaali on monimutkaisempaa ja värikkäämpää, soittajia/instrumenttejakin taitaa bändissä vaikuttaa enemmän. Sanoituspuolella bändi käsittelee asioita dramaattisesti kuten tässä lajissa sopiikin jos haluaa tietyllä tavalla tulla vakavasti otetuksi. Biiseissä on selkeitä tarttumakohtia, melankoliaa ja sopivasti myös dynamiikkaa jottei homma ala maistumaan puulta. Tällekin bändille levytys pitkäsoiton muodossa olisi ihan oikeutettua, tällä saralla ei ole helppo välttämättä helppo erottua mutta persoonallisuutta yhtyeestä löytyy kyllä. Vaatisi vielä keikan tsekkaamisen ennen lopullista tuomiota.

Bändi: Ville Hartonen - basso & laulu, Janne Hartonen - kitara & laulu, Teemu Ruokonen - rummut, Timo Hänninen- Kitara

Kotisivu

Kontakti :iiwanajulma(at)hotmail.com



Immortal Angelica: Reminiscence

Kuolemattoman Angelican tuotos vangitsee sulosävelillään välittömästi. Reminiscence on täysmittaisen levyn mittainen, kauniin naislauluin, viuluin, runsain koskettimin ja toki välttämättömien heavysoittimienkin täyttämä, lähes aukoton teos. Musiikki on todella taidokkaasti sävellettyä ja toteutettua, biiseistä löytyy aavemaista draaman kaarta monella mutkalla ja luonnollisen tuntuista, Covenantmaista arktisuutta täydellisessä tasapainossa ja mikään ei töki pätkääkään. No, eihän tässä edes kaikki, kokoonpano on ollut toiminnassa vasta vuoden 2007 puolivälistä ja suurin osa kokoonpanosta on naisia, ehkä voisi sanoa jopa tyttöjä.

Bändi: Satu - laulu & koskettimet, Hanna - kitara & koskettimet, Tuomas - rummut, Jenni - laulu & basso, Aki - kitara

Kotisivu

Kontakti :immortalangelica(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009



Impish: Evolution 2(008)

Impish hämmentää, bändi on niputtanut niin saumattomasti progen, HC- vaikutteet, melodisen maalailun ja äijäenergian. Vaikka vahvasti kitaroihin nojaava rappaaminen sisältääkin muutakin kuin rusikointia, on siinä ja siinä, voiko Impishin musiikkia nimittää kauniiksi. Kovaksi ja kolkoksi kyllä voi. Vokaaleissa olisi kehitysinsinöörille töitä. Antti Karhu on vakuuttava korisija, mutta sovituksissa on kuroteltu välillä vähän laajemmallekin, kuin mihin taidot piisaavat. Hulluutta, taitoa ja sitä jotain tästä orkesterista kuitenkin ehdottomasti löytyy.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.04.2009



Incarnate: Exist To Extinct

Melkoista kohkaamista! Incarnaten juuret ovat melko kaukana menneisyydessä, mutta tuorein demo on vasta bändin kolmas kerta tallenteella. Tällä hetkellä nelimiehisenä toimiva kokoonpano työstää vanhan liiton trashiaan juuri sillä asenteella, kuin sitä soisi kaikkien muidenkin hoitavan. Laulaja Tavastin performanssi kuulostaa hieman huvittavankin peikkomaiselta ja teurastavalta, mutta myös musiikkiin sopivalta. Itse biisit eivät sisällä sulosäveliä sen enempää kuin Slayerinkään vastaavat ja energisyyttä (tai ainakin yritystä) riittää jopa vanhan Kreator- tuotannon malliin. 8 biisin pläjäys 30 minuuttiin olisikin jo paremmilla soundeilla ja kunnon kansissa valmista vaikka kaupan hyllylle asti.

Kotisivu

Lisätty 27.11.2007




Inferal: Terrorized

Bändi mainitsee vaikuttimikseen mm. Metallican, Slayerin ja Testamentin. Ei siis hullumpaa, mikäli arvostaa vanhoja kunnon perusarvoja. Näistä kolmesta mainitusta Inferal tuo eniten mieleen Testamentin 90-luvun kieppeiltä. Mielleyhtymä johtuu suurelta osin itse musiikin ohella laulaja Kruise DeManicin suorituksista, joista tulee paikoin paljonkin mieleen Chuck Billyn moniulotteinen raspikurkku. Samalla myös tuon ajan Testamentin tavoin bändi hallitsee jyräämisen mukavasti, mutta ajoittainen sävellysten puuduttavuus on vaaran paikka kuulijalle. Inferal on perusvarmaa peruspoljentoa ja sehän on aina OK, mutta onko se riittävää, se on toinen asia.

Bändi: Kix - basso & laulu, Kaskine - kitara, Antsu - rummut, Jone - kitara

Kotisivu

Kontakti :inferalmusic(at)hotmail.com

Lisätty 10.12.2007




Infernal Void: Depression

Viitisen vuotta deaththrash- peltoa kyntänyt Infernal Void täräyttää tupaan neljännen demonsa kera. Raskasta meuhkaamista piisaa, vauhtia ja melodiantynkääkin on sekaan saatu sotkettua onnistuneesti. Bändin yleissointi ei kaikesta huolimatta paljoa totutusta demotasosta erotu. Perusaineet ovat kasassa, mutta täkyjä ei ole kuin nimeksi. Viimeinen ja yllättäen suomenkielinen pala Tuhoon Tuomittu nostattaa tunnelman upeine kertosäkeineen täysin yllättäen upeisiin sfääreihin. Eiköhän bändi halutessaan pysty parempaankin.

Bändi: Miika Kiljala - laulu, Jarkko Hyvönen - kitara, Jari Kinnunen - kitara, Marko Korpikoski - basso, Ville Kinnunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :void(at)infernalvoid.com



Lisätty 07.01.09



Infernal Void: Failed In Life

Infernal Void oli perusasioiden suhteen jo kutakuinkin kasassa jo edellisellä Depression- äänitteellään. Bändi työstää ruotsalaissävytteistä vauhtimetalliaan taitavasti, mutta ei edelleenkään järin persoonallisesti. Yleisesti ottaen hyviä riffejä kuitenkin löytyy tukuttain ja biisien tasoon on saatu selkeää noususuhdannetta. Vaikka kuinka hyvin onkin pullat uunissa, se jokin oma olisi likimain välttämätön lisä bändin puuhiin. Kyllä nämä nuottikulut on kuitenkin niin koettua, niin koettua. Soitto, soundit ja biisit siis kuitenkin ylemmällä OK- tasolla.

Bändi: Miika Kiljala - laulu, Jarkko Hyvönen - kitara, Jari Kinnunen - kitara, Marko Korpikoski - basso, Ville Kinnunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :void(at)infernalvoid.com



Lisätty 01.09.2009



Inhale: Demo 2007

Jyrkähköllä asenteella voi runtata kuulijalta hampaat kurkkuun tai saada aikaan vain huvitusta. Inhale ei ainakaan jälkimmäiseen kategoriaan putoa, meno on paikoin hyvinkin svengaavaa. Kahden biisin mittaisen esityksen ekasta veisusta jää selkeydestään huolimatta pienoinen kysymysmerkki ilmaan. Perinteisen tunnelmametallin ja pomppu/asenne-sekoituksen yhtymä ei vielä ota tuulta alleen, mutta kakkosbiisissä alkaakin tapahtua. Asenteen tiukkeneminen, nopeuskasvu, monipuolisempi laulanta ja erilaiset industrialmausteet valmistavat biisistä kunnon rutistuksen, jossa ei turhia lepuutella. Harmin paikka vaan, että lysti on ohi jo ennen kuin huomaakaan. Lisäähän tässä kaipaisi.

MySpace

Lisätty 13.08.2008





Inimicality: Relics Of Disorder

Teknistä death metalia, nyt raadot haisee ja kuolema on tosiasia. Enemmän olisi suonut laatuun panostettavan, volumet katossa saa nipin napin selkoa tästä nuhaisesta julkaisusta. Yhtye on taitava ja biiseissä käytetäänkin varmasti jokainen kikka, missä sinänsä ahdas viitekehys antaa myöden. Kaunomelodioihin ei lähdetä, teknisyys hoitaa musiikissa kaiken tarkastelemisen arvoisen. Vaikka näitä onkin kuultu, vokalisti Raision toiminta hymyilyttää. Enempää ei voi Homo Sapiens- lajike rupisammakolta kuulostaa.

Bändi: Antti Virtanen - kitara, Samuli Virtala - kitara, Heikki Raisio - laulu, Johannes Lahti - basso, Kalle Salminen - rummut

MySpace

Lisätty 15.10.2008



Intervention: World Of Violence

Rovaniemeläinen, aikanaan Megadethin biisejä tulkitsemalla aloittanut Intervention on säilyttänyt myös palasen sitä soinnissaan. Paikoin thrashiin kallistuva nykypaahto on rakenteellisesti onnistunutta työtä ja bändi osaa soittaa. World Of Violence on myös soundeiltaan pätevä itseäänitys, jota ei tarvitse mitenkään häpeillä. Vielä mennään biisien suhteen hiukan välimallin ratkaisulla, nimittäin näillä taidoilla ja soundeilla tekisi helposti jo huomattavasti kovemmankin lopputuloksen. Nyt on onnistuneesta äijäilystä huolimatta vielä tarttuvuus hakusassaan, vaikka perusasioissa ei totisesti napinan varaa olekaan. Odottelemme jatkoa.

Bändi: Tuomo Marttinen - laulu, Johannes Leipälä - soolokitara, Juho Kilpelä - rytmikitara, Joni Lehto - basso & taustalaulu, Ville Alakörkkö - rummut

Kotisivu

Kontakti :thrash(a)gmail.com

Lisätty 14.07.2010



Inthend: The Light Won´t Guide

Eri muodoissa ja eri nimilläkin jo 2004 pauhannut Inthend on päässyt toiseen demoonsa tämän nimen alla. Tyylisuuntana on jonkinlainen death metal- sukuinen paukutus suhteellisen alkeellisessa muotissa. Biiseistä ei kylläkään löydä juuri lajiin liittyvää pirullisuutta tai raskautta, eikä oikeastaan minkäänlaista korvaavaa täkyä muutenkaan. Biisit tuppaavat soljumaan toisesta korvasta ulos ja jättää pienen kummastuksen ideoiden vähyydellään. Kumman ohuet sounditkin on saatu tekeleelle taiottua kielisoittimien alhaisesta vireestäkin huolimatta, eikä soitonkaan puolesta isompia kehuja pysty pistämään liikenteeseen. Vokaalivastuuta toimittavasta ponnettomasta korinasta ei viitsi edes mainita mitään.

Bändi: Jarmo Keskitalo - laulu, Markus Helander - laulu & kitara, Timo Intonen - kitara & koskettimet, Jesse Lahtela - basso, Jarno Nordvall - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)inthend.fi

Lisätty 05.05.2011



Into My Houses: Some Forsaken Ones

Tämä "köyhän miehen metalliooppera" on projektiluontoinen julkaisukanava pääjehun, Tomi Tupiinin aiemmin muille bändeille säveltämilleen biiseille. Vaikka musiikki onkin monipuolista ja detaljoitua, runsasmuotoisuutta korostaa useamman laulajan hyödyntäminen. Näistä revitäänkin irti jo niin monenmoista, ettei kyllästymisen pelkoa ole. Instrumenteistakin löytyy monenlaista sävyä ja aggressioastetta. Biiseissä on paljon kaikkea, mutta mieleenjäävää niukasti hyvistäkin hetkistä huolimatta. Kehno tuotanto syö fiilistä, mutta nollabudjetin tuotteeksi sounditaso on vähintäänkin riittävä.

Bändi: Tomi Tupiini - kitara, basso, rumpuohjelmointi & laulu, Tommi Niemi - laulu, Jussi Virtala - laulu, Teija Ruohoniemi - laulu

Kotisivu

Kontakti :intomyhouses(at)hotmail.com

Lisätty 17.10.2008





Isengrim: Kaaos Ja Käärme


Isengrim on lyönyt läjään 5 uutta biisiä ja pari vuotta vanhan demon perään ja kas näin saadaan kasaan jo eräänlainen omakustannepitkäsoitto. Bändin kylmä ja perinteikäs black metal saa aikaan varsin hyviä viboja. Yhtye uskaltaa käyttää esim. puhtaita lauluja musiikissaan, mutta säilyttää true- kasvonsakin ollen ajoittain hyvinkin raaka ja säälimätön. Tyylisuuntaansa nähden jälki on selkeätä ja bändi soittaa mukavan jyrkästi. Myös sävellykset jäävät mieleen mukavan kylmien melodioidensa ansiosta. Isengrim osaa käsitellä nätisti vähän jokaista mustan metallin aikakautta, mikä on myös aika siisti juttu

Bändi: Thanatar - laulu & kitarat, Wintry - taustalaulu & kitarat

Kotisivu

MySpace

Kontakti :the.lycanthropic.horde(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010



Ivian: Ivian

Mänttäläinen Ivian osaa sulattaa useankin olemassa olevan suomenkielisen bändin puolia yhteen siihen malliin, että kuulostaa jo lopulta itseltään. Suuri osa kiitosta myös V-V Tommisen laulannalle, joka hienoisen alkuärsytyksen jälkeen kuulostaa tietystä hentoudestaan huolimatta erittäinkin sielukkaalta. Mukavaa särmää tuovat myös muutamat sopivan äkkiväärät sovitusjutut ja raskaudesta huolimatta tietynlainen sopiva suomirokkius (lähinnä sävellykselliseltä puolelta tutkailtuna), jonka mm. Stam1na-yhtye karisti jo melko aikaisessa vaiheessa itsestään. Kuitenkin rahkeita ja mielenkiintoa tuntuu piisaavaan vaikka tilutteluun ja kunnon äkäisyyksiinkin tarvittaessa. Näkemystä riittää, toivottavasti tulevaisuuttakin tälle nuorelle yhtyeelle.

Bändi: Ville-Veikko Tomminen - laulu, Aleksi Suoranta - kitara, Petteri Vainio - kitara, Helend Jantsikene - rummut, Tero Vuorinen - basso

MySpace

Lisätty 22.11.2007



Ivian: Mielivankila

Ivian jatkaa mestaruussarjassa. Suomenkielinen, thrash- pohjainen sekamättö iskee jo avausraidalla niin, että kalsarit pyörivät jaloissa. Ryhmän soittohan on ollut aukotonta jo aiemminkin, joten eipä siitä sen enempää. Näin tehokkkaiden sävellysten luominen vaatii taitoa, josta hattua nostettakoon, mutta jokin jää nyt vähän ärsyttämäänkin. Tällä erää se on Ville- Veikko Tammisen jo paikoin yli- eläytyvä tulkinta. Monenlaista yrittäessään (ja onnistuessaankin) äijän pitempien karjuntojen loppuosissa tuntuu olevan jollain tapaa tärkeintä, että niihin on saatu ängettyä kaikki mahdolliset vokaalit mukaan. Tämähän taas kuulostaa huonolta lauantaiaamulta, mikä ei ole tässä yhteydessä hyvä asia. Onhan Ivian silti bändinä mahtava.

Bändi: Ville-Veikko Tomminen - laulu, Aleksi Suoranta - kitara, Petteri Vainio - kitara, Helend Jantsikene - rummut, Tero Vuorinen - basso

MySpace

Lisätty 05.04.2011



IX Diseases: Demo 2008

IX Diseases on ottanut asiakseen soittaa metallinsävyistä kokeellista melodista heavyä. Alkuun on todettava, että äänitteen soundipoliittiset ratkaisut syövät leijonanosan fiiliksistä. Pienestä puolivillaisuudesta huolimatta alkumetreillä käy selväksi, että biisit ja bändin tulkinta ovat todella hyvällä tasolla. Paljon kitaramelodioita, puhdasta stemmalaulua ja isoja kertosäkeitä, kenelläpä niitä vastaankaan mitään on? Tuotannollinen kasvojenkohotus voisi tehdä paljon hyvää, sillä musiikin tasosta tämä juttu ei takuulla jää kiinni.

Bändi: Peppe - laulu, Nurzi - kitara, Jarkko - kitara, Eetu - rummut, Pussi - basso

MySpace

Lisätty 09.04.2009



Järin Möyremä

Hienon nimen omaava Järin Möyremä omaa myös omintakeista näkemystäkin. Jossain mielessä bändi on aika helppo viskata näiden perässähiihtäjien sekaan jotka käyttävät jo tuloksiin johtaneita konsteja menestyä suomenkielisellä lyijyttelyllä. Mutta ei siinä koko totuus ole, huomattavasti monipuolisempaa tarjottavaa Järin Möyremällä kuitenkin on kuin monella muulla. Mieleen jääviä juttuja paljon, mutta toteutuspuoli ja yleisilme jää kuitenkin hiukan heiluvan ja puolivalmiin oloiseksi. Demostahan toki on kyse, mutta tällä kertaa varsinainen hevittely uhkaa latistua ponnettomaksi suomirokkaamiseksi tuon tuosta. Eli tällä kertaa plussaa itse materiaalista, esim. hengityksen loppumiseen tähtääviä lyriikoitakin jaksaa aina kuunnella ihan mieluusti. Miinusta taas ideoiden varsinaiseen ulossaattamiseen liittyvistä puolivillaisuuksista.

Bändi: Ville Varis - kitara & taustalaulu, Arttu Ruotsalainen - kitara, Jussi Ohvo - rummut, Tomi Kankainen - laulu, basso

Kotisivu

Kontakti :jarinmoyrema(at)hotmail.com



Kaarnekorpi: Tulessa kastettu

Tuli, Vesi ja Veri! Siinäpä Tulessa Kastettu- äänitteen biisit ja aihepiirit. Taisteluhevi folk- pohjalla ei liene ihan tämän orkesterin keksintö, mutta kyllä Kaarnekorpi ihan mallikkaasti kortensa lajin kekoon kantaa. Kyllä vaan soi niin komean slaavilaisissa tunnelmissa bändin hevimetalli haitareineen, ettei auta valittaminen. Jotakin petrattavaakin on, esim. tasainen kärinä laulutyylinä ei ehkä juhlista sävelmiä tarpeeksi, vaikka lyriikat ovatkin vakuuttavaa sorttia. Lisäksi konerummut onnistuvat loihtimaan muutenkin kuivasta soundimaailmasta totaalisen hengettömän. Biiseistä ja aineksista ei kuitenkaan tällä kertaa jäänyt kiinni.

Bändi: Kimmo Kellberg - laulu, Tuomas Saari - kitara, Janne Rönkkö - kitata, Juho Savikurki - koskettimet, Lauri Siljander - basso, Pekka Hartikainen - rummut

Kotisivu

Lisätty 09.04.2009





Kalmantach: II


Nämä taas laulavatkin nimestään huolimatta suomeksi. Nuoresta iästään jo toiseen demoonsa edennyt Kalmantach tarjoaa sopivahkon seoksen thrash ja death metal- aineksista. Esikuvia hyödynnetään mallikkaasti, eikä kiinnijääminen mistään sen törkeämmästä plagioinnista ole lähelläkään. Bändi on riittävän jämäkkä toimissaan, mutta lisäripaus raivoa ei ole toki ennenkään näissä hommissa ollut pahitteeksi. Lyyrinen puoli toimii, mutta räyhälaulu jää eittämättä turhan tasapaksun oloiseksi. Biiseissä olisi myös tarvetta enemmän koukuttaville jutuille, nyt riffittelyt jäävät pääosin sinne ihan kivan ja oivaltavan välimaastoon. Eipä silti paskempi tekele.

Bändi: Kari - laulu, Rummut, Mikko - kitara, Lauri - kitara, Janne - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :Kalmantach(at)hotmail.com


Lisätty 23.02.2010





Kalmisto: Re-Possessed


Kalmisto tykittää osaavasti death metaliaan. Mistään tarttuvimmasta päästä bändin sävellykset eivät ole, mutta soittotaidon ja aggression suhteen ollaan vahvoissa kantimissa. Kiekko soundaa äärimmisen hyvältä, alavirekitarat ovat selkeät ja samalla alapäältään potkivaiset. Kitaraherkkua piisaa muutenkin, makoisia sooloja ja tiukkaa stemmakepittelyä kun jaksaa aina kuunnella mielihalulla. Myös Henri Harbergin ääni soveltuu lajiin täydellisesti, murinasta korinan kautta kärinään tuntuisi onnistuvan kaikki mahdollinen. Onneksi melodiset lauluviritelmät onkin jätetty minimiin. Pätevää kauraa, jatkoahan on suorastaan pakko odottaa.

Bändi: Petri Ilvonen - kitara, Teemu Taven - kitara, Henri Harberg - laulu, Tommi Hartikainen - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :petriilvonen(at)gmail.com


Lisätty 24.12.2011



Kaksonen: Demo 2007

Paha Kaksonen -yhtye taisi jo ollakin olemassa, mutta kyseessä on eri yhtye, ja tämä näistä kahdesta epäilemättä pahempi on. Kaksosen murinat nousevat hurjimmillaan sille tasolle, ettei kyllä enää esityskielestäkään ota selkoa. Matalalla vireellä esitetty thrash-paahto uppoaa soitannollisesti kuin isä äitiin, ja bändi on lennokas tulkitsija vaikkei mitään uutta genreen tuokaan. Brutaalin särölaulun lisäksi seasta nostetaan myös puhdasta ääntä, joka ei tässä tapauksessa ole vahvin lenkki, eikä edes ratkaisuna mikään persoonallisuuden huipentuma. Tehokkuudesta ja varmasta perusotteesta plussaa.

Bändi: Ville Koskivaara - basso & taustalaulu, Antti Lähdesmäki - kitara, Miika Vainio - laulua & kitara, Tuomo Rinkinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :kaksonen.band(at)gmail.com

Lisätty 19.01.2008



Kaksonen: Tulvat

Kaksosen ilmaisuun on tullut lisää sielua. Tulvat alkaa erittäin syvällisellä ja hienolla tunnelmoinnilla, josta päästäänkin vauhtiajoihin. Thrashmättö on edelleen se, millä bändi mieluiten operoi, mutta kykyjä riittää selkeästi myös rajumpaan ja hempeämpäänkin suuntaan. Soitossa ei negatiivista mainittavaa löydy ja mainio sävellystaitokin on tosiasia. Laulu toimii murinaosastolla juuri yhtä pelottavasti kuin aiemminkin, mutta puhdas puoli vaatisi jossain määrin petraamista. Tuon kliinin vaihteen astuessa mukaan, kontrasti murinaan kasvaa liiaksi ja samalla putoaa kokonaisvakuuttavuudesta suurehko siivu pois. Kehitys on menossa ehdottoman oikeaan suuntaan.

Bändi: Ville Koskivaara - basso & taustalaulu, Antti Lähdesmäki - kitara, Tuomo Rinkinen - rummut, Miika Vainio - laulu & kitara

Kotisivu

Kontakti :kaksonen.band(at)gmail.com


Lisätty 24.09.2008



Kaksonen: Tuhkasta

Kaksonen on edennyt kolmanteen demoonsa. Kuten olettaa saattaa, suomenkielisellä metallilla erottuminen ei ole helppoa. Puhtain paperein ei siitä selviä Kaksonenkaan, mutta tekee kuitenkin pesäeroa suurimpiin nimiin. Olennaisin uutuus Tuhkasta- demolla on ajoittaiset raivonpurkaukset. Nopeudessa ei ole tosiaan tällä kertaa säästelty, mutta kaaoksesta huolimatta langat pysyvät hyppysissä. Monipuolinen laulu keskittyy rosoisemman pään ilmaisuun ja se onkin ratkaisuna oikea. Hyviä riffejä ja tunnelmia luodaan kyllä, mutta kokonaisuutena ei löydy vielä täydellisen koukuttavaa ottoa.

Bändi: Ville Koskivaara - basso & taustalaulu, Antti Lähdesmäki - kitara, Tuomo Rinkinen - rummut, Miika Vainio - laulu & kitara

Kotisivu

Kontakti :kaksonen.band(at)gmail.com


Lisätty 16.04.2009



Kamala: Päästä Irti

Kamala on keskisuomalaisen naishevin ilmentymä, joka tarjoaa rautakankimaistaryttyilyä. Musiikillisia suuntaviivoja vedettäessä Pantera lienee ollut tyttöjen ajatuksissa jossain määrin, tosin itse soitto on huomattavasti suoristeltu versio. Sooloilla ei koreilla, eikä hyvästä perusosaamisesta muutenkaan tarpeettomasti yritetä poiketa. Pääasiana tuntuisi olevan tiukan paketin tarjoaminen ja siinähän onnistutaan. Näin simppelillä materiaalilla vireet voisivat olla kenties vielä matalammallakin, demo tosin soundaa hyvälle jo näinkin. Biisien tyyli ja vauhti vaihtelevat sopivasti ja lyyrinen puoli tulkintoineen toimivat. En ole varma, tohtisinko tässä tapauksessa hymyillä naisellisen uhon edessä.

Bändi: Karita Kivioja - laulu & kitara, Emilia Peurakoski - basso, Päivi Keski-Säntti - rummut

Kotisivu

Kontakti :karita(at)kamala.fi

Lisätty 12.06.2008



Kamala: Riittämättö

Kamalan tytöille on mennyt nyt palkokasvin osasia nenään kunnolla. Päästä Irti- demosta on kehitytty hurjasti ja vieläpä aivan oikeaan suuntaan. Meno on nyt kaikin puolin vakuuttavampaa ja äkäisempää, soitto ja yleissoundi ovat myös kehittyneet selkeästi. Riittämätön biiseissäkin on aiempaa enemmän munaa, rytmillistä vaikeusastetta ja laulaja- kitaristi Karita Kivioja syöksee varteenotettavat lyriikkansa pihalle varsin vakavaan sävyyn. Kamalassa on edelleen sitä Kotiteollisuus- tyylistä kulmikasta kankimaisuutta, jonka soisi säilyvän jatkossakin. Uusien tuulien haistelu ja monipuolistuminen on kuitenkin ehdottoman toivottua lisää tässä vaiheessa.

Bändi: Karita Kivioja - laulu & kitara, Emilia Peurakoski - basso, Päivi Keski-Säntti - rummut

Kotisivu

Kontakti :karita(at)kamala.fi

Lisätty 22.04.2009



Kameleontti: Vähitellen Vaikenee

Kameleontin vahvuudet ovat onnistunut kielivalinta ja raskaan tarkka kitaratykitys. Itse oveluus kulminoituu kolkkoihin sanoituksiin, jotka huudetaan mukavan monotonisella raivolla musiikin päälle juuri sellaisella jaotuksilla, ettei heti hoksaisikaan kuuntelevansa äidinkieltään. Itse musiikki ei lyriikoiden ja niiden aiheiden lisäksi tarjoile tarttumapintaa kuitenkaan aivan kautta materiaalin. Painoa musiikista kyllä löytyy vaikka muille jakaa, mutta enemmän tämä esitys kaipaisi Wau – elämyksiä sävellyksienkin puolelle. Paketin visuaalinen ideointi muuten erittäin asiallinen ja hieno.

Bändi: Ville Hakasalo - laulu & kitara, Samuli Varis - kitara, Heikki Oinonen - rummut, Riku W. - basso

Kotisivu

Myspace

Lisätty 20.10.2007




Kameleontti: Sarkaimet

Tälläkin kertaa Kameleontti yllättää kuulostamalla todella vähän suomenkieliseltä esittäjältä. Aika vähän kuulostaa bändi edes kotimaiseltakaan, aniharva ryhmä on näin groovaavaa ”raatometallia” aikaiseksi näillä leveysasteilla. Niin soiton kuin laulunkin raaka soundi on iso tekijä Kameleontin brutaaliudessa, mutta kuten yleensäkin, riffien rullaavuuden on lähdettävä soittajien käsistä ja selkärangasta. Hurjuus on käsin kosketeltavaa ja vääntö välittyy täydellisesti ilman varsinaista vauhtitekijöitä, nopeus ei ole Kameleontin ase. Tunteetonta raastoa lantrataan välillä mukavilla pikkujutuilla, mm. puhtailla kitaroilla, mutta täytyy sanoa, että on silti melkoisen tujua ärmättiä.

Bändi: Ville Hakasalo - laulu & kitara, Samuli Varis - kitara, Heikki Oinonen - rummut, Riku W. - basso

Kotisivu

Myspace

Lisätty 24.09.2008




Kameleontti: Leiki kuollutta

Kameleontti on jo kolunnut demopalstojen kärkisijoja tasokkailla EP- äänitteillään niin kauan kuin muistaa. Leiki kuollutta onkin sinkkulohkaisu jo äänitetyltä levyltä, joka julkaistaan toivottavasti vielä syksyn edetessä. Hienosti on tallella Bändin groove ja mitäs muutakaan. Biisi nimittäin rynnii eteenpäin hirven tavoin, runnoen kaiken alleen. Orkesterin vahvuus on se, ettei se kuulosta juuri miltään täkäläiseltä orkesterilta, joitain pieniä yhtymäkohtia voisi hakea ehkä esim. Nicolesta, mutta Kameleontti osaa kuulostaa huomattavasti riemukkaammalta aktilta. Aika näyttää miten käy, mutta kyllä ryhmän konseptihan on ollut kohdallaan jo aikapäivää sitten.

Bändi: Ville Hakasalo - laulu & kitara, Samuli Varis - kitara, Heikki Oinonen - rummut, Riku W. - basso

Kotisivu

Myspace

Lisätty 17.11.2009




Kamikaze Jesus: Promo 2009

Rock/Alternative/Happy hardcorea? No, sellaistahan Kamikaze Jesus kieltämättä soittaa. Varsin alternatiivista onkin meininki, jotenkin ei mieltäisi musiikkiansa metalliksi lainkaan, sen verran juurevasti se on kiinni stonerissa ja rock´n rollissa. Tästä huolimatta se tuntuu tarvittaessa soivan ääriraskaasti, biisit jyräävät nuoruuden innolla ja soittokin on kiitettävän jämäkkää. On vaikea sanoa, kuinka vakavissaan bändi on, melkoista veitikointia kun näyttäisi puuha olevan musiikin vakavanpuoleisesta tylyttävyydestä huolimatta. Bändin yksi video kertoo lopulta enemmän touhun luonteesta kuin koko Promo. This is rock´n roll!

Bändi: Jesse - laulu & kitara, Marcus - kitara, Ile - basso, OttO - rummut

Kotisivu

Lisätty 15.07.2009




Kansalainen: Kompurointia

Kummallista musiikkia kerta kaikkiaan. Yhtyeen esitys jättää omalla tavallaan kylmäksi, mutta herättää kyllä jonkinasteista hämmennystä. Äkkivääriä, mutta sinänsä järjellisiä sovituksia (ja sanoituksiakin) kylvävä musiikki sisältää myös sen sortin melodianvirtaa, etten paikoin pääse ihan taajuuksille, en hyvässä enkä pahassa. Yhden puutteen löydän ainakin ja puutunkin siihen välittömästi, nimittäin laulanta tässä orkesterissa jää sen verran hengettömäksi, että sille olisi toden totta syytä tehdä jotain. Outoa kyllä, en tähän palettiin muutakaan osaa kuvitella, mutta kutsuisin tätä esitystä lähinnä nuottiin puhumiseksi ja se ei vakuuta todennäköisesti moniakaan.

Bändi: Marko M. - kitara & laulu, Antti W. - kitara & Laulu, Eero W. - rummut, Juha P. - basso & laulu

Kotisivu


Lisätty 20.10.2007




Karhuposse

Jostain on tarttunut tällainen Karhuposse-promotus taskuun. En tiedä kuinka elinvoimainen pumppu on kyseessä kun ei oikein ainakaan tällä hetkellä löydy toimivaa kotisivuakaan. Bändi on kaiketi Heinolasta, niinkuin Apulantakin. Jotenkin tästä tuleekin mieleen Appis, tosin kitaroita nämä osaavat viritellä kovasti alemmaksi. Mutta sitten sen hoksaankin, Kornin ja amerikanmeiningin peräänhän tässä huudellaan kuitenkin enemmän. Kolmosbiisi "Kaunis" on kaikkein hävyttömin plagiaatti, meinaan tätä Kornin Untouchables-levyn kuuluisaa avausraitaa (jonka nimeä en muista edelleenkään) kopioidaan jo rakennetta, laulun painotuksia ja B-osia myöten. Miksi? Tulee vähän Smurffit-efekti jo pikkuhiljaa, sen verran huvittunut olo jäi tuosta biisistä ja lopulta koko lätystä. Omaperäistähän tämä, ei kukaan ole Kornia suomeksi koittanut laulaakaan varmaan. Jos tällaisen tekemiseen rahaa laitetaan niin olisi varmasti ihan aiheellista keksiä jotain vieläkin omaperäisempää. No, eiköhän Karhuposselle joku lokero jostain löydy. Oikeestaan ihan sama, itsellä ei ole tapana kuunnella suomeksi musiikkia mikä on tehty jo jenkeissä paremmin. Eli ei nenineen sinne missä muut ovat olleet munineen.

Bändi: Jouni - kitara, Jartsa - kitara, Jarkko - basso, Antti - laulu/koskettimet, Lärä - laulu, Jugi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)karhuposse.com

Lisätty 09.05.2006



Karmaking: Promo 2008

Karmakingin räimerock antaa isän kädestä. Yhtyeen suoruudessa on jotain ihailtavaa ja stonersävyinen lyijyisyys ei ole todellakaan teeskentelyä. Groove on kohdallaan, eikä soitannosta ole muutenkaan pahaa sanottavaa. Laulua myöten kaikki elementit esityksessä puoltavat paikkaansa. Itse biiseistä puuttuu kuitenkin vielä se jokin, alinomaa tuntuu siltä, että samoista aineksista voisi leipoa mehevämmänkin kakun. Omalla asialla orkesteri kuitenkin selkeästi liikkuu, eikä yhteenkään sudenkuoppaankaan varsinaisesti tallata. Livenä luulisi olevan aika mieluista tavaraa.

Bändi: Jussi Vehman - laulu, Jesse Koso - kitara, Sami Petman - rummut, Pekka Saastamoinen - kitara & taustalaulu, Toni Karosvuo - basso

MySpace

Kontakti :karmakingband(at)gmail.com

Lisätty 02.11.2009



Katuva: 204

Kuten ripeämpi jo osasikin ounastella, luvassa on yksi osanottaja lisää suomimetallin kentälle. Katuvan musiikki koostuu thrashista, teknisestä kitaroinnista ja laulutyyliksi on muodostunut karjunnan/korinan vuorottelu puhtaan melodisen hoilannan ohella. Joku ehkä osasi myös miettiä, mikä tästä tekisi erityisen mainittavan ja omaperäisen näillä saavutuksilla. Eipä juolahda mieleen täälläkään. Bändi vetää tiukasti ja määrätietoisesti, eikä biisejäkään voi moittia. Välillä tavara on jopa ihan itsensä näköistä, mutta kokonaisuutena ei vaan koskettavuutta kasaannu tarpeeksi, vaikka rakennuspalikat ovatkin toisiinsa sopivia. Ei silti huonoimmasta päästä.

Bändi: Tuukka Ojansivu - laulu & kitara, Niko Huhtaniemi - basso, Jukka Mustonen - kitara, Kosti Laisi - kitara, Anssi Kivistö - koskettimet - Aleksi Huhtaniemi - rummut & taustalaulu

MySpace

Lisätty 18.09.2008



Kemistry: A Path Unchosen

Reilun vuoden vanha Kemistry on ottanut asiakseen levittää progevivahteista hevimetallia. A Path Unchosenille on tallennettu treenikämppäolosuhteissa neljän biisin verran näytettä orkesterin nykykunnosta. Biiseissä on nätissä nipussa mielenkiintoista kurvailua ja kaahausta ja isoimmat miinukset voikin laittaa äänitteen tasosta. Yhtye hallitsee monipuoliset ja kitarapainotteisen kuvionsa ihan mainiosti, mutta sinänsä hienosti ideoitu laulutyöskentely kuulostaa välillä valitettavan horjuvaiselta. Yhtyeen olemattomaan ikään nähden kuitenkin lupaavaa toimintaa.

Bändi: Tommy - kitara & laulu, Vesku - basso, Juha - rummut, Atte - kitara

MySpace


Lisätty 09.04.2009




Keoma: A Time For You

Parin vuoden ikäinen Keoma on osannut yhdistellä hienosti varmasti monia miellyttäviä osa- alueita. Selkeästi omaksuttavaan rokkikaavaan on mahdutettu roppakaupalla komeita melodioita niin soittimille, kuin muutenkin mahtaviin lauluosuuksiin. Lisäksi yhtye flirttailee hienosti amerikkalaistyylisten raskaiden elementtien kanssa ja päälle on ripoteltu vielä progemamausteitakin. Ylimääräisiä vitkuttimia ei kaivata – kaksi kitaraa ja persoonalliset riffit ajavat asiansa. Joka biisillä ei päästä vielä täydellisyyteen, mutta kokonaisuutta tarkastellessa ei ole epäilystäkään, etteikö bändi voisi pärjätä hyvinkin pitkälle.

Bändi: Jussi Vehman - laulu, Jesse Koso - kitara, Sami Petman - rummut, Pekka Saastamoinen - kitara & taustalaulu, Toni Karosvuo - basso

MySpace

Kontakti :keoma123(at)gmail.com

Lisätty 19.03.2011



Kiln: Keepsake

Eipä ole ensimmäinen bändi Jyväskylästä, joka on kutakuinkin valmista tavaraa ja vakuuttaa nimenomaan raskaassa ja melodisessa death/ thrash- sarjassa. Kiln sekoittaa sopivasti asennetta, vauhtia ja kauniita sointukulkuja ja soundaa komean raskaalle. Paikoin, useimmiten nopeimmillaan bändi käyttää At The Gates- voimakeinoja, joka ei ole huono asia sekään. Metsään mennään ainoastaan siinä vaiheessa kun laulua aletaan vetämään nuottiin, koskapa tuo korina tuntuisi toimivan Kilnin musiikkiin täysin riittävästi. Mitähän näille ko. kaupungin kuolobändeille keksisi, kaikkia kun ei viitsisi kuukauden bändiksikään oikein laittaa?

Bändi: Niko Mäenpää - laulu, Joni Turpela - basso, Matias Lappalainen - rummut, Niko Tourunen - kitara, Oskari Villanen - Kitara

MySpace


Lisätty 13.07.2009




Kiln: Piece Of Peace

Jyväskyläläinen Kiln on synkeäsointinen death- ja thrash metaliin pohjaava akti. Piece Of Peace on hyväsoundinen ja huolellisen oloisesti väsätty tekele. Tämä koskee kuitenkin vaan toteutusta, on nimittäin aika hankala saada koko kiekon ideasta kiinni mistään kulmasta. Riffejä ja osasia kyllä sinkoilee, mutta mikään ei oikein vaikuta liittyvän mihinkään, eikä jää kyllä mieleenkään mitään. Soitto toimii, eikä tasapaksu, pääosin öristy laulukaan mikään varsinainen ongelma ole. Koukuttavien sävellysten puute sen sijaan on. Paha sellainen.

Bändi: Niko Mäenpää - laulu, Joni Turpela - basso, Matias Lappalainen - rummut, Niko Tourunen - kitara, Oskari Villanen - Kitara

MySpace


Lisätty 14.07.2010




Kinkajou: The Dreams Below

Espoolaisen Kinkajoun punkhenkinen metallirock jättää sekavan vaikutelman. Bändi roiskii ihan miehekkäästi, mutta jämäkkyyden kanssa on vähän niin ja näin. Biisien kanssa tuleekin ne isommat ongelmat, ne kun eivät oikein tunnu edustavan riittävästi mitään mainituista lajeista, vaan jäävät eräänlaiseen tyylityhjiöön, mauttomaan ja hajuttomaan tilaan. Melkoisen melodiattomaksi jääneet sävellykset eivät kartuta juurikaan musiikillisia muistilokeroita, vaikka boogie välillä on löytyvinäänkin. Järkeä ja jämeryyttä pitäisi löytyä jo olemassa olevan asenteen rinnalle.

Bändi: Ramses - kitara & laulu, Jussi - kitara, Kristus - basso, Osku - rummut

Mikseri


Lisätty 19.03.2011



Kirofoni: Taakka

Seinäjokelaishelsinkiläisen Kirofonin takomisessa on tarkemmin ajateltuna ainesosia todella monen suomenkielellä laulavan raskaan orkesterin puuhista. Hiljaa-kovaa-hiljaa- meiningin ja tiukkuuden myötä Kotiteollisuus voisi olla yksi vertailukohta, triostakin kun on vielä kyse, mutta biisit ovat kuitenkin monipuolisempia ja metallisempia. Bändillä on myös kevyempääkin otetta paljon, kuten myös poppiotetta. Bändi soittaa tiukasti ja kaikki soittimet ovat tietenkin lyömäsoittimen asemassa. Vaikka kokonaissumma onkin monipuolinen ja monipersoonainen, en oikein keksi mikä Kirofonista tekisi mitenkään erityisen omaperäisen. Päätösbiisi Kannan nostaa koskettimineen tunnelmaa huomattavasti ja tästä on kuin onkin hyvä jatkaa.

Bändi: Tomppa - laulu, kitara & koneet, Vesku - basso, Welho - rummut & perkussiot

Kotisivu

Kontakti :posti(at)kirofoni.com

Lisätty 13.08.2008



Kivimetsän Druidi

Tässähän nyt kadotellaan prinssejä ja poltellaan neitoja oikein urakalla! Tästä Kristallivuoren kansa tuskin riemuitsee? Kouvolalainen Kivimetsän Druidi pimputtelee ”jos metsään haluat mennä nyt”-metallia ammentaen hiukan Moonsorrowin ja Finntrollin touhuista. Ote on kuitenkin huomattavasti kevyempi ja homma nojailee sinänsä miellyttävään naislauluun sekä koskettimiin. Särölaulu taas on sen verran ponnetonta, että voidaan ajoittain puhua jo latistavasta vaikutuksesta. Soitto saisi rytmiosastolla olla tiukemmissa puitteissa, vaikkei suoranaiseen räpeltämiseen sorrutakaan. Keskiaikaa ja kelttiläisyyttä ihannoiva kuviointihan on pidettyä, sillä puolella touhu hallitaankin hienosti.

Bändi: Joni Koskinen - laulu & kitara, Antti Rinkinen - kitara, Jouni Riihelä - basso, Antti Koskinen - koskettimet, Lukas Pearsall - koskettimet & puhelin, Annika Laaksonen - laulu, Jani Rämä - rummut

Kotisivu

Kontakti :harrij.koskinen(at)pp.inet.fi



K- Machine: Can´t Stop The Machine

Demon nimen mukaan eivät olisi kykeneväisiä pysäyttämään konetta, mutta vakuuttavasti tuntuisi yskähtelevän kuitenkin. K- Machinen laji on niin omituinen, ettei siitä ota oikein mitään tolkkua. Soitto on horjuvaa, mutta itse musiikki taas osoittaa, ettei kyseessä voi olla ihan tyhjäpäiden puuhastelukaan. Myös soundit ovat hankaloittavan tunkkaiset, ideoista saa kuitenkin jotenkuten selvää ja kaikkea kummallistahan sieltä löytyy. Ikään kuin CMX:n kaikki mielettömimmät aivoitukset olisi purkitettu rankemmalla otteella autotallistudiossa putkeen munattoman kähinä-köhinälaulun kera. Ei svengaa, ei sytytä. Outolintuja olette, i´ll give you that!


Lisätty 24.09.2008



Koalitio: Valurautaiskelmä

Viime vuoden alussa startannut Koalitio markkeeraa itseään termillä ”paniikkihäiriintynyttä luomumeteliä”. Määritelmä osuu hyvinkin maaliinsa, musiikissaan on monenlaista vaikutetta ja myös paljon omia oivalluksia. Sanoituspuolellakin muistetaan pitää punainen lanka visusti piilotettuna, joten yhtyettä voisi pitää helpostikin esim. Y.U.P: metallisempana velipuolena, sen verran muljailevaa on meininki. Homman tarttuvuuden hoitaa pitkälti bändin oma soundi, itse biiseistä ei siihen kuitenkaan suotavassa määrin ole. Pieni raakileisuus haittaa myös, mutta bändi ei voi näin lyhyellä elinkaarella vielä koviin korkeuksiin yltääkään. Huonompiakin ponnahduslautoja äänitteiden ihmeelliseen maailmaan on varmasti todistettu.

Bändi: T. Niemi - laulu, H. Sipilä - kitara, M. Romppainen - basso, K. Ahlfors - Rummut

Kotisivu

Kontakti :koalitio(at)koalitio.org

Lisätty 18.09.2008



Kodittomat: Forget The People

Englannin kielen käyttö suomalaisen nimen omaavalla bändillä antaa hiukan epäjohdonmukaisen kuvan. Musiikin sisältö jatkaakin sitten samalla linjalla. Seassa on progea, asennetta, slovareita ja melkein punkiakin. Vaikka tyyli hajoilee biisien välillä, eikä punaista lankaakaan ole, voidaan todeta, että kyllähän tässä soittaa ja säveltää osataan. Ainoa varsinainen miinus tuleekin kitaristilaulaja Salmisen toimista. Lähestymistapaa on jos jonkinlaista, mutta yksikään ei oikein laita nyökyttelemään hyväksyvästi. Hommaa pitäisi leipoa läjään järeällä kaulimella ja keskittyä niihin alueisiin, joilla peli käy parhaiten. Liika uho ja äkäily eivät vaikuttaisi olevan niitä, melodiat ja pikkunäppärien koukkujen taitaminen sen sijaan voisivat ollakin.

Bändi: Vilpertti Salminen - laulu & kitara, Joni-Miikka Merilahti - kitara & taustalaulu, Niko Muurinen - bassokitara, Petri Kyynäräinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :kodittomat@hotmail.com

Lisätty 05.05.2011



Korina: Musta valkeneva hullu

Kahdella jäsenellä puksuttava Korina ei itsessään korise, vaan luottaa enemmän melodisiin ja puolimelodisiin ääntelyihin. Jonkinlainen identiteettikriisi yhtyeellä taitaa olla, sillä levyltä löytyy kaksi paria biisejä eri kielellä esitettyinä. Suosittelisin keskittymään englantiin, suomeksi laulettuna tämä materiaali tipahtaa Mokoman ja Stam1nan imusta kuin telkkä pöntöstä. Jälkimmäisenä mainittu tulee monin paikoin mieleen mm. käytetyistä laulukuoroista. Biiseissä on ihan hyviä jippoja, mutta ei oikeasti mitään tajuntaa laajentavaa. Lisää materiaalia, treeniä ja porukkaa kasaan vaan ja nopsaa.

Bändi: Juho Mikkonen - Rummut, Jussi Lämsä - Laulu & kielisoittimet

Kotisivu

Kontakti :juho(at)korina.fi

Lisätty 21.01.2008



Korina: Julma Maa

Korina on kerännyt viime demosta selkeyttä ja jäsenistön määräkin on kasvanut ihan oikean bändin tasolle. Esityskielikin vaikuttaisi vakiintuneen kotoiseksi, mikä toki on valintana toimiva. Bändi on tarkkasoittoinen ja biisivalikoimassa löytyy hyviä ja kipakoita ralleja, jotka myös tarraavat. Nopeutta, mättöä, kuoroharjoituksia ja kitarantilutusta on siihen malliin, että korkeahkosta onnistumisprosentista tuntuu tälläkin kertaa olevan vastuussa enemmän Stam1na kuin Korina. Potentiaalia porukassa selkeästi on, mutta jatkossa sitä soisi käytettävän muuhunkin kuin apinointiin.

Bändi: Jaakko S. - kitara, Juho - rummut, Jussi - laulu & kitara, Jaakko K. - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :juho(at)korina.fi


Lisätty 07.04.2009





Korpikuusen kyynel: Sense The Dreadful Hours

Eipä voinut taas nimen perusteella oikein päätellä mistä on kyse. Korpikuusen kyynel ei siis ole menninkäismeininkiä, vaan varsin toimivaa hevirokkia naislaulun voimin. Musiikki on omailmeistä ja sopivan hittikaavoitettua, eikä yleinen toteutuskaan juuri onnu. Bändin soitto kulkee hienosti ja meno on pidetty juuri sopivan simppelinä. Maija Nyströmin laulu on taitavaa, mukavan heleää ja kestäisi vertailun alan yrittäjien keskuudessa mainiosti. Mietityttämään jääkin ainoastaan, onko nimivalinta ihan oikea tämäntyyliselle englanniksi laulavalle orkesterille?

Bändi: Joni Meriläinen - basso, Leeni Mäkilä - rummut & laulu, Maija Nyström - laulu, hammond & koskettimet, Ville Paukkunen - kitara, Jorma Roine - kitara

Kotisivu

MySpace

Kontakti :noperskeles(at)korpikuusenkyynel.com


Lisätty 22.04.2009





Korpikuusen Kyynel: Existing Exception

Korpikuusen Kyynel ihmetytti nimivalinnallaan jo aiemmin, koskapa soitteli oletetun peikkomusiikin sijasta hittipitoista heavyrockia englanniksi. Nyt mennään tyylillisestikin jo kummallisemmille vesille. On hankala sanoa, mihin tähdätään kun alkupuolella pysytellään jotenkuten vanhojen raamien sisällä, kun taas loppupuolen tyylimelskeessä ei osaa sanoa, ottaisiko bändiä enää vakavastikaan. Bändin soittoa ei voi moittia, vaikeahkosti ristitty Existing Exception kuulostaa kaikin puolin hyvältä, puhumattakaan Maija Nyströmin voimakkaasta äänenkäytöstä. Ymmälleen tämän kanssa jää.

Bändi: Joni Meriläinen - basso, Leeni Mäkilä - rummut & laulu, Maija Nyström - laulu, hammond & koskettimet, Ville Paukkunen - kitara, Jorma Roine - kitara

Kotisivu

MySpace

Kontakti :noperskeles(at)korpikuusenkyynel.com


Lisätty 14.12.2011







KRC: Trash Down The Mannequins


KRC on pari vuotta vanha kokoonpano Haukiputaalta. Demon tasoon ei ole liiemmin panostettu, eli vain niukin naukin treenikämppätason yläpuolelle tällä päästään. Vaan eipä isommin löydä kehuttavaa sävelistäkään. Perustasoistakin perustasoisempaa melodista kitarametalliahan tässä painetaan perusrääkylaululla varustettuna. Biiseissä ei ole mainittavampia spesialiteetteja, tokihan siellä kompataan ja tilutetaan, paikoin taitavastikin, mutta niin sitä tehdään muuallakin. Ynnätään vielä tasaisesti huojuva esityskin loppusaldoon ja eipä taida jäädä juuri lapsille kerrottavaa. Jospa se sieltä vielä joskus irtoaisi?

Bändi: Jani Ikonen - laulu & kitara, Sami Ikonen - kitara, Jani Kauppi - basso, Billy Braithwaite - rummut

MySpace


Lisätty 23.02.2010



KruseyeR: The Mirror

”Metal with young attitude”, luonnehtivat musiikkiaan nämä ”Nivalan saarnamiehet”, vai pitäisikö sanoa pojat? Määritelmä osuu, KruseyeRin, jos jonkun kohdalla huomaa eron metallia riemukseen soittavan ja ainoastaan menestykseen tähtäävän välillä. Vaikka poikain vanhan koulukunnan thrash kiekumisineen ja sirkkelisooloineen ammentaakin perusasioista, lopputulos on hämmentävän persoonallinen ja tehokas. Vaikka tuntuu, että niin paljon kaikkea mahdollista lätkitään peräkkäin ilman isompia suunnitelmia ja tartuntakahvatkin ovat paikoin melko syvällä, on The Mirrorin antiin helppo tykästyä. Metallin riemua rankalla kädellä rankaistuna, sitä tämä on!

Bändi: Nikke "Nilikki" Kuki - kitara & laulu, Kai "Kaikko" Palo - basso & taustalaulu, Ville "Riuku" Riuttanen - kitara & taustalaulu, Vesa-Matti "Wemppa" Savikko - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 22.04.2009



KruseyeR: Concealed Anger

Nivalan suunnasta räjähtää jälleen nuorella ja metallisella asenteella. KruseyeR ilahdutti raikkaasti The Mirror- demollaan ja sopivalla vanha liitto/uusi liitto- sekoituksellaan. Concealed Angerilla löytyy tätäkin suuntausta, mutta yhtye on ottanut myös askellusta pehmeämpään suuntaan, kuten esim. Misanthrope- biisin kohdalla voi aistia. Puhtaat laulut ja niiden yritykset eivät oikein tunnu istuvan orkesterin soundiin, eikä liian nykymetalliset vaikutteet muutenkaan. Tällaiset epäkohdat saavat hivenen hämilleen, mihin bändin pyrkimys lopulta mahtaa ollakaan. Biisi- ideoita ja resursseja bändillä joka tapauksessa piisaa.

Bändi: Nikke "Nilikki" Kuki - kitara & laulu, Kai "Kaikko" Palo - basso & taustalaulu, Ville "Riuku" Riuttanen - kitara & taustalaulu, Vesa-Matti "Wemppa" Savikko - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 17.11.2009





Krypts: Open The Crypt


Helsinkiläinen Krypts on jäykähkön death metalin sanansaattaja. Vanhakantainen möyriminen sujuukin vallan mainiosti, ottaen huomioon, että kyseessä on ensimmäinen tuotos, eikä yhtyekään ole pauhannut kuin kuluvan vuoden alkupuoliskolta. Paikoitellen Open The Cryptin biisit saavat varsin sielukkaitakin mielleyhtymiä aikaiseksi, osasta riffejä taas jää auttamatta kuiva maku suuhun. Nopea ja hidas ja niiden vaihtelu on hanskassa ja bändi soittaa niin hyvin, kuin tällaista ikinä tarvitsee. Synkkä örinä on sopivan viemärimäistä ja toki ainoa oikea tulkintamalli tähän lajiin. Keskitasolla tässä kuitenkin vielä mennään ja vähän olisi biiseissäkin tiivistelemisen varaa.

Bändi: Antti Kotiranta - laulu & basso, Otso Ukkonen - rummut, Topi Siirtola - kitara, Ville Snicker - kitara

MySpace

Lisätty 23.02.2010



Kummituskansio: Menetetty

Jää epäselväksi, onko Kummituskansiossa oikeasti jotain kovaa, vai onko kuulijaa jotenkin narutettu. Demon soundit ovat periaatteessa aivan hirveät, mutta se tekee musiikista aika persoonallista kolinaa. Paljolti tähän vaikuttaa myös koneilla hoidettu rytmiosasto ja oikeasti kylmäävät kitarasoundit. Biiseistä löytyy pirullista vääntöä ja kieroa fiilistelyä, joka on aika omaa lajiaan. Välillä mennään aivan perinteisen väkevän thrashin puolella, mutta se ei ole kuitenkaan se Kummituskansio, joka mielen sopukoihin porautuu. Tämä olisi mielenkiintoinen päästä analysoimaan kunnon soundeilla. Sillä ehdolla tietenkin, että tuo kaikki kura olisi saatu siivilöityä talteen ja mukaan.

Bändi: Sami

MySpace

Mikseri


Lisätty 08.10.2008



Kummituskansio: Haudatut

Arveluttava Kummituskansio jatkaa yhden miehen voimin teollista kauhukaahaustaan. Alkeellisessa pörinässä on edelleen jotain viehättävää, tällä kertaa myös enemmän nopeuttakin. Mukana on myös tällä kertaa enemmän tyyliä, seassa on esim. black- ja death metal- sävyjäkin. Biiseissä on monenlaista ideaa, huonoja, hyviä ja loistaviakin. Koneiden käyttö ja ”kotisoundit” tekevät jo itsessään aktista omalaatuisen, onkin taas hankalampi sanoa kuinka paljon itse musiikki sitä tekee. Vaikkei verho täysin avaudukaan, on selvää, ettei tässä ihan tyhjät tynnyrit kolise. Jo hiukan vammaisen persoonalliset lyriikatkin pitävät siitä huolen.

Bändi: Sami

MySpace

Mikseri


Lisätty 15.07.2009



Kuolonkieli: Testamentti

Kuolonkieli on Tampereella vaikuttava metallikaksikko, jäseninään niinkin korkea-arvoiset herrat, kuin Valtakunnanjohtaja sekä Liittokansleri. Tekeleen hiukan tunkkaisena ilmoille hyökkivä musiikki ei oikein osaa edustaa mitään musiikkilajia, mutta yrittää kyllä kovasti. Välillä se voisi olla esim. black metalia, kun taas välillä vaikka vaasalaista punk- legendaa, jolla on sukupuolitaudin nimi. Valtakunnanjohtajan laulunköhinä vie kuitenkin Kuolonkielen pois metallin parista, ollen myös ainoa varsinaisesti ärsytttävä tekijä demolla. Biiseissä ja lyriikoissa on ehkä aineksia johonkin, mutta missään muussa tässä Testamentissa ei juurikaan.

Bändi: Valtakunnanjohtaja - vokaalit, Liittokansleri - soittimet

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 17.11.2009



Kuvatus: Pimeännälkä

Tamperelaisen Kuvatuksen kokoonpano käsittää kaksi ilmeisen synkkää muusikkoa. Rytmeistä vastaava H. Helin ja loput paketista täydentävä Ahoniemi kuulostavat hämmästyttävästi täysjäseniseltä orkesterilta ja useampaa kokkia tämä soppa ei luultavasti kaipaakaan. Dark- ja black metal- vesillä soutelu vaikuttaisi olevan kaksikolle luonteva valinta, biisit ovat synkkiä ja hienoja kokonaisuuksia. Vaikkei ihan mustimman pään metallissa mennäkkään, on seasta helppo haistella esim. pehmeämmän pään norjalaissävyjä, vaikkapa kosketinsoitinratkaisuista. Tämähän en ole rangaistavaa, omaakin ilmettä kun löytyy. Pirullista tavaraa.

Bändi: T. Ahoniemi - melodia, H. Helin - rytmi

Kotisivu

Kontakti :kuvatus(at)kuvatus.info

Lisätty 05.05.2011



Kätyri: Dead Eyes

Aiemmin Eclipse Of The Sunina tunnettu ryhmittymä on nyttemmin nimetty ytimekkäästi Kätyriksi. Yhtyeen musiikki on voimakasta metalcoren ja thrashin sekoitelmaa, jossa on kieltämättä rullaavuutta. Riffeissä on lihaa luiden ympärillä, eikä sekaan ole mainittavampaa jämämatskua jätetty. Juha Aunolan laulu on paikoin turhan hengetöntä runnovien kitarakuvioiden lomassa, mutta täydellä paineella eteneminen on joka tapauksessa musiikille oikea valinta. Sävellystaitoa piisaa, mutta biiseihin toivoisi vielä yleisesti lisää puristusta.

Bändi: Aatu Koivisto - kitara, Mikko Mikkanen - kitara, Niko Partala - basso, Juha Aunola - laulu, Aki Kossi - rummut,

Kotisivu

Kontakti :palaute(at)katyri.com

Lisätty 22.04.2008



Lampaanvapahtaja

Tarkasti genre-orientoitunut Lampaanvapahtaja soittaa OldSchool-meiningillä HardCorePunkVenomThrashSpeedMotörheadHeavyMetalRock´n rollia. Bändi on jo 90-luvulla perustettu ja esitys toteutetaan kotoisan suomen kielen voimin. Ikävä kyllä tämä on nyt todettava paskaksi. Alavudella tämä varmaan kirvoittaa kivat naurut Toyotien takapenkeillä, mutta Pirkanmaalla onkin kaikki toisin. Mahdollinen hymy alkaa nimittäin hyytymään täällä päässä jo alkutahdeista lähtien. Tosin treenikämpillä nauhoitettu punkräime, olipa sitten vaikutteita ihan mistä vaan, ei varsinaisesti ole "my cup of tea". Tukinpa turpani hyvän sään aikana, satun nimittäin kokemuksesta tietämään pohjanmaalaisten äkkipikaisuuden. Mutta eräälle läheiselle kollegalleni voisinkin soittaa tuota Pohojammaa-biisiä, se voisi digata.

Bändi: Gas Lipsync - Laulu, Jussi 69 - Kitara, Umeet - Kitara, Mark´oh - basso, Teroe - Rummut

Kotisivu

Kontakti :lampaanvapahtaja(at)luukku.com



Lampaanvapahtaja: Vainovalakia

Luulin jo päässeeni Lampaanvapahtajasta, mutta niinpä se putkahti taas Pohjanmaalta vietereitäni kiristelemään. Vieläpä studiotallenteen ohella livekeikkabonusta demollaan tarjoillen! Reaktio ei ole juurikaan muuttunut edelliskohtaamisesta, bändin haparoiva soitto on vähän kallistunut metallisempaan suuntaan, joskin se peruspunkvivahde on läsnä koko ajan. Ilman laulua tätä voisi hetken ärsyyntymättä tarkastellakin, mutta orkesterin sanoma ulosantineen saa täällä päässä lähinnä ohimosuonet poksahtelemaan raivosta. Kaveriporukan kesken Datsunissa tämä on ehkä oivaa paikallisviihdettä, mutta suuren maailman soisin tällaisesta olevan autuaan tietämätön. Ehkä sisäinen juntti ei vaan kuule edelleenkään kutsua täällä päässä, niin selkeä kuin se kuitenkin on.

Bändi: Gas Lipsync - Laulu, Jussi 69 - Kitara, Umeet - Kitara, Mark´oh - basso, Teroe - Rummut

Kotisivu

Kontakti :lampaanvapahtaja1(at)luukku.com


Lisätty 20.10.2007



Like Tomorrow: Perfect World

Luulisi sitä tällaisen yhtyeen muistavan, mutta taitaa olla täysin uusi tuttavuus omalle kohdalle. Like Tomorrow on ollut toiminnassa jo vuodesta 2004 ja demojulkaisujakin on jo takana. Musiikkina toimii hienon omailmeinen, hiukan fantasiavaikutteinen metalrock. Biisien suhteen työn jälki on oppikirjojen mukainen ja esitetty ammattitaitoisesti. Kovimman säväyksen kuitenkin tuo Tuuli Peltomäen laulu, joka laittaa ainakin täällä osoitteessa polvet notkahtelemaan. Koska materiaalissakaan ei vikaa ilmene, pitää hämmästellä, kuinka tästä euralaisporukasta ei ole vielä kuulunut isommin?

Bändi: Tuuli Peltomäki – laulu, Tuomas Vuorela – koskettimet, Antti Konttinen – kitara, Samuli Toivola – basso, Asko Vainiopekka – rummut

Kotisivu

Kontakti :liketomorrow(at)liketomorrow.com

Lisätty 08.09.2011



Lithuria: World Ending Pestilence

Tässä onkin sitten pinon kummajainen. Lithurian musiikki on kieltämättä erittäin mukaansatempaavaa goreilua. Yhtyeen kuolemallinen nakutus on atomikellon luokkaa tarkkuudeltaan ja zombieleffoista lainatuilla sämpleillä ryyditetty äänite on täynnä ihailtavaa energiaa. Kaiken kääntääkin sitten päälaelleen aivan koomiseksi väännetty kurnutuslaulu, jota ei missään olosuhteissa voi kuvitella ottavansa vakavasti. Omalaatuista kieltämättä, mutta kuuntelisin mieluummin vaikka ajoittain väläyteltävää rääkylaulua kuin Lavallisen viskiä ryystänyttä Saku Sammakkoa. Hieno bändi noin muuten.

Bändi: Jarno Kolehmainen - laulu, Niko Kalliojärvi - huuto, Tuomas Yli-Jaskari - kitarat, Antti Poutanen - basso, Perttu Kurttila - rummut

Kotisivu

Kontakti :perttu.kurttila(at)gmail.com


Lisätty 01.09.2009



Liquid Society: Promo 2009

Pari kesää nähnyt liquid Society on piristävä poikkeus naislaulumetallin seassa. Vaikka alalla onkin monen sorttista yrittäjää, ei bändiä osaa verrata oikein mihinkään aiemmin kuultuun. Teknistä, koskettimin koristeltua kitaravetoisuutta voisi tunnelmaltaan verrata jonkun länsinaapurin tekosiin, mutta mukavasti omaa ilmettä ja kauniita melodioita on vaan mukaan saatu. Promo saisi olla soundiensa puolesta hiotumpi, biisimateriaali kun ei tunnu sietävän juuri rosoisuutta. Ainoana rakenteellisena miinuksena voisi pitää, että laulaja Tiina kuulostaa hetkittäin näinkin tukevan musiikin rinnalla turhankin hempeältä ja hennolta.

Bändi: Mikko - 7-kieliset, Tiina - laulu, Mika - koskettimet & korinat, Ville - basso, Manu - 6-kieliset, Jere - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)liquidsocietyband.com


Lisätty 17.11.2009



Liquid Society: Broken Words

No varsin pianhan Liquid Society sitten osuikin kultasuoneen. Viime vuoden promoon nähden lähes kaikki epäkohdat loistavat nyt poissaolollaan ja tanakka rokkimetalli raikaa kutakuinkin täydellisenä. Vaikka kyse onkin edelleen metallista, se tuppaa välillä äänitteen parissa vähän unohtumaan, niin kauniita melodioita on vaan päässyt sekaan livahtamaan. Vokalisti Tiina Savelan tulkinta on muuttunut varmempaan ja voimakkaampaan suuntaan, mikä olikin toivottua, vaikka äänensä toki passasi jo aiemminkin mainiosti bändin biiseihin. Myös siirtyminen kunnon studioon kuuluu olennaisena osana laadulliseen kasvojenkohotukseen. Tämä on nyt siis valmista.

Bändi: Mikko - 7-kieliset, Tiina - laulu, Mika - koskettimet & korinat, Ville - basso, Manu - 6-kieliset, Jere - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)liquidsocietyband.com


Lisätty 24.01.2011



Living Attic: Bitter, Tired And Blind

Tuoretta tavaraa, Living Attic on lyönyt hynttyynsä yhteen alkuvuodesta 2009. Paljon kuulostaa yhtyeeltä, vaikka jäsenet Levander ja Ullakko hoitavatkin homman kotiin kaksin, toinen soittamalla kaikki soittimet, toisen vastatessa kaikista lauluosuuksista. Sopivan yksinkertaiset raskaan popahtavat biisit vakuuttavat vaivatta ja niistä löytyy myös ärhäkkyyttä. Olisi liian helppoa verrata Living Atticia esim. HIM:iin, kyse ei ole kuitenkaan niin valmiiksi pureskellusta tavarasta, vaikka melankolian puolesta mennäänkin vastaavissa syvyyksissä. Hieno esitys ja kiva sekoitus kaikkea selkeissä raameissa. Nyt kunnon kokoonpanoa pystyyn ja keikkaa yms., sehän lienee kuitenkin välttämätöntä etenemisen suhteen.

Bändi: Markus Ullakko - kitara, Markus Levander - laulu, Suvi Ahtikari - taustalaulu, Sami Poimala - koskettimet, Jerry Hale - basso, Kai Bärlund - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :livingattic(at)gmail.com


Lisätty 23.02.2010



Loka: Demo II

Loka raivoaa sveduhenkisissä tunnelmissa, läheisesti vanhan perinteisen Dark Tranquillityn tai In Flamesin tyyleissä. Eli samaa luuta on muutkin kalunneet aiemmin, kotoinen esityskieli saa tosin tarkastelemaan touhua sentään vähän eri kanteilta. Biiseissä ei ole motkottamista, raivokasta ja kaunosävelistä runttaustahan tämä ja groovekin on kivasti kohdillaan. Vokalisointi on mukavan hurjan kuuloista raastamista, vailla nyansseja kylläkin, mutta urku auki- metodi vaikuttaisi sopivan musiikin kanssa mainiosti yhteen. Hyvää ja huoliteltua perusmättöä sitä kaipaaville. Keksintöjä halajavat eivät tästä kuitenkaan paljoa pääse kostumaan.

Bändi: Pekka Loponen - laulu, Henri Grönvall - 7-kielinen kitara & taustavokalisointi, Vesa Katajisto - 6-kielinen kitara & taustaääntely, Henri Vainio - basso, Tero Huokuniemi - rummut

Kotisivu

Kontakti :loka(at)ovetonhuone.com


Lisätty 13.02.2008



Lord Of Pagathorn: Msilihporcen

No nyt onkin melkoisia veteraaneja asialla nuorimmat demoilijamme kun tuskin ovat syntyneetkään vuonna 1992, jolloin tämä bändi on perustettu. Eräänlaisesta haudasta nostettu Lord Of Pagathorn myös kuulostaa aika konkarimaiselta toiminnalta. Bändi soittaa kypsän kuuloista black metalia jossa kuuluu taito ja näkemys. Msilihporcen (käännäpä muuten nimi väärinpäin halutessasi siitä järkevämmän) soundaa näinkin totiseksi ja vakavaksi bm- aktiksi sopivan nykyaikaiselta ja selkeältä, vaikka soitossaan onkin toki tiettyä, melkein vaadittavaakin rosoisuutta. Biisit ovat sopivan karuja ryttäyksiä, jotka eivät piittaa nykytrendeistä pätkääkään. Aitoa raastoa, täynnä fiilistä!

Bändi: Corpselord – kitata & laulu, Hellwind – rummut, Sedit - basso

MySpace

Lisätty 08.09.2011



Lost Species: Cycles

Voisi kiteyttää heti kärkeen, että Cycles-demo on kokoelma erilaisia ja hyviä biisejä. Toimintatapoja on revitty joko tietoisesti tai vahingossa esimerkiksi typeonegativemaiseen tyyliin runsaiden koskettimien muodossa. Mättöosuuksissa tulevat mieleen erehdyttävästi Sepulturan ”neekeriajat”. Lisäksi seassa on sampleja sekoittamassa systeemiä ja myös huomattavankin kevyttä soitantoa lähes suomirokkiraskaustasolla. Biisit ovat onnistuneita tekeleitä, vaikkakin läjässä melko kykenemättömiä alleviivaamaan minkäänlaista tunnelmaa. Laulu on paikoin sietämättömän munatonta, mutta välillä hyvinkin tunnelmaan sopivaa. Linjattomuus lienee kuitenkin suurin epäkohta.

Bändi: Sir Von Skunk - laulu & kitara, Rasmus - koskettimet & korina, Markus - basso, Misha - rummut & taustalaulut

Kotisivu

Kontakti :lostspecies@lostspecies.net


Lisätty 19.01.2008



Lucidity: Awaken

Modernia ja jyhkeää Jyväskylästä. Lucidityn nuottikulkuja voisi hätäisempi verrata esim. Hypocrisyn tekosiin kun sisältönä on mm. örinää, puhdasta laulua ja kaihoisia melodioita ja vastaavaa monumentaalisuuttakin on Awakenilla saavutettu. Vaikka soundit ovatkin kunnon lohkare-osastoa, lopputulos on kuitenkin huomattavasti seesteisempi em. verrokkiin nähden ja musiikki on sävelletty pitkin vedoin, yliyrittämättä ja järki päässä. Pyörää tässä ei keksittykään uudelleen, mutta säväyttävää ja mieleen jäävää on. Enpä ihmettelisi vaikka joku lafka korjaisikin Lucidityn pois kuljeksimasta.

Bändi: Martti Pohjosaho - kitara & laulu, Pekka Parantainen - rummut, Jari Kinnunen - kitara, Harri Pölkki - basso

Kotisivu

Kontakti :lucidity(at)lucidityband.net


Lisätty 07.04.2009





Lucidity: Relic

Jyväskyläläinen Lucidity on osannut jyhkeän melankolian salat ennenkin. Runsaan melodiset biisit sukeltavat tällä kertaa rohkeammin myös kevyempiin tunnelmiin. Bändin ilme on edelleen raskas kuin synti, kaikki kontrastit tuntuvat biiseissä luonnollisilta valinnnoilta. Jos viimeksi vertasin Lucidityä Hypocrisyyn, nyt se voisi monimuotoisuudessaan olla suoraksi taottu Opeth, siinä määrin on myös sävellyspuolella tapahtunut laatukehitystä. Relicin myötä bändin tasoon alkaa muotoutua jonkinlainen luottamus ja mielenkiintoista onkin nähdä, mihin seuraavana edetään.

Bändi: Martti Pohjosaho - kitara & laulu, Pekka Parantainen - rummut, Jari Kinnunen - kitara, Harri Pölkki - basso

Kotisivu

Kontakti :lucidity(at)lucidityband.net


Lisätty 17.11.2009





Lunar Path: Broken World

Lunar Path siirtyy kolmosdemollaan selkeästi uudelle tasolle. Vaikeassa naislauluvetoisessa heavy metal- sarjassa kisaava yhtye vakuutti jo edellisen tuotoksensa biiseillä, mutta yleinen toimintavarmuus on kasvanut edelleen. Likimain tärkein osatekijä, satakieli Janica on saanut hiottua englanninkin lausuntaa skarpimpaan suuntaan. Ryhmällä vaikuttaisi olevan selkeä käsitys päämäärästään ja kyky luoda koskettavia tunnelmia. Sävellykset ovat oivia, mutta pieni tasapaksuus ja laimeus kuitenkin vielä vaivaa hetkittäin. Pieni hurjistuminen siellä täällä tekisi kenties terää?

Bändi: Ari - basso, Jonas - kitara & koskettimet, Janica - laulu, Tuukka - kitara & taustalaulu, Pete - rummut

Kotisivu

Kontakti :jonas.eriksson(at)lunarpath.com

Lisätty 02.11.2009



The Lust I Seek: Withered Ones

Bändi ei ole demotaivaalla mikään vieras tähti, kokemusta on jo vuosien takaa. Vaikka laji onkin vaikeahko, The Lust I Seekin vakuuttavuus on tosiasia. Doomiin pohjautuvan synkän jynkytyksen ja kieron ja kirskuvan tunnelmoinnin kombinaatio on yhtyeellä hienosti hallinnassa. Vertailun vuoksi voisi mainita ehkä My Dying Briden tai vanhemman Paradise Lostin, mutta tässä tehdään paljonkin asioita, joita kumpikaan mainittu ei tekisi tai ole tehnyt. Biisit ovat onnistuneella tavalla ahdistuneita ja tätä luodaan paljolti erilaisilla kitarakieroiluilla ja vinkunoilla. Tempo pysyy rauhallisena, mutta pinnan alla aistii kuohuvan koko ajan kiukkuisesti. Tuotanto saisi olla vielä kovemmassa kuosissa, näin biisit pääsisivät vielä enemmän oikeuksiinsa.

Bändi: J. Wuorinen - laulu, J. Pekkala - kitara, K. Suhonen - kitara, T. Valkealahti - rummut

Kotisivu

Kontakti :thelustiseek(at)hotmail.com


Lisätty 07.10.2008



Lycaon: Question

Lycaonin antama ensivaikutelma hämää, rokkimainen ja positiivisen kevyt sointi kätkeekin alleen jotain mutkikkaampaa. Varsinaista matematiikkahaastetta ei ole tarjolla, lähinnä pientä vääntelyä ja kääntelyä sisältävää oivallusta, jota jokainen ei vielä progeksi laskisikaan. Biisit ovat hyviä, soitto toimii samoin mainiosti ja helppo on mukana lauleskella. Laulaja Mäkelän ohuehko ääni muutenkin ohuella soundipohjalla ei tällaisenaan vakuuta ja seassa ilmenevien örinäpätkien tarpeeton olemassaolo ei sekään tilannetta paranna. Kunnon sponsorin tukemana ja tuottajan avulla Lycaon pärjäisi varmasti kovemmassakin pelissä.

Bändi: Jukka Hakosaari -koskettimet, Lauri Tanhuanpää - kitara, Eetu Heikkilä - kitara, Matti Hakosaari - rummut, Ville Härkö - basso

MySpace


Lisätty 08.04.2009



Lähete-M1

Bändi virittää kitaransa dropattuun vireeseen ja taikoo sieltä voimariffiä toisensa perään. Bändi soittaa välillä hiljaa ja välillä taas niin kovaa. Bändi laulaa ensin honottavalla nenä-äänellä helvetistä ja taivaasta ja sen jälkeen räjäyttää potin karjumalla, milloin mistäkin valtakunnista. Tai suoraan sanottuna sanomasta ei oikein saa aina selkoakaan. Ja kappas vaan bändi kehtaa olla vielä kaupan päälle Lappeenrannasta. Sen nyt voisin sanoa tälle Lähete - M1-yhtyeelle että älkää nyt ihan persoonallisuuteenne tukehtuko. Ja samasta kylästä tulee jo yksi Emma-palkittu vähän vastaava viritys, eikä siitäkään saa mitään tolkkua. Mutta kattellaan.

Bändi: Teemu ”Hullu Äpärä” Soraniva - laulua, Jani ”HC Farmaseutti” Ridasmaa - litara, Timo Terapeutti” Kouvo - kitara, Joni ”Joni” Ridasmaa - basso, Ilkka ”Tuntematon Potilas” Heikkinen - rummut

Kontakti :talvi.tulee(at)suomi24.fi



Mangoo: Demo 2007

Turkulaisen Mangoon toiminta pohjautuu vanhakantaiseen heavyrockiin. Tokihan mukana on nykyheavystäkin otteita ja raskautta runsaalla kädellä niin ikään. Pääpaino on hyvissä biiseissä, joiden rakenteet eivät juuri perusrokkikaavasta poikkea. Kitaraa käytetään lähes poikkeuksetta pohjusteluun ja yksityiskohdat ja suuri osa melodisista täkyistä luodaan koskettimilla monipuolisen laulun ohella. Biisivalikoimasta löytyy monenlaista suuntausta hammondsävytteisestä vanhasta rockista fiilistelevään hittiheviin. Yhtenäistä jatkumoa on kappalekatraasta vaikea mieltää, mutta yksittäissuorituksina kaikki toimii tyydyttävällä tasolla. Hiukan tuhnuisista soundeista ei sinänsä liiaksi moitteita voi antaa, mutta jonkinlaisesta yleisestä laiskuudesta pientä rokotusta. Enemmänkin voisi vielä rokata.

Bändi: Pickles - laulu & kitara, Mattarn - kitara, Nikky: koskettimet & perkussiot, Igor - basso

MySpace


Lisätty 08.01.2008



Mary The Virgin: Cold All Alone

Aiemmin Klubikirves- nimen alla riehunut yhtye on nyt Mary The Virgin. Hyvä veto sinänsä, onhan tämä uusi huomattavasti ymmärrettävämpi, kyse kun on kuulusta henkilöstä, joka tuskin laittaa kunniaa pahakseenkaan. Musiikin suhteen mennään samoilla linjoilla, ryhmä pysyttäytyy edelleen energisessä metalpunkissa. Bändi vetää suhteellisen tiukasti ja myös vähän enemmän kuin kolmea sointua. Leo Lehdon hauskan räävittömät vokaalit tuovat touhuun punksävynsä ja nuorekasta energiaa, jota ei oikein pystyisi teeskentelemäänkään. Vielä puuttuu vähän tarttuvuutta biisipuolella, muuten skulaa.

Bändi: Kalle - basso & laulu, Leo - kitara & laulu, Juho - rummut

MySpace


Lisätty 19.03.2011



Masquerage: Moonlight Time

Masquerage lyö päähän täydellisyydellä. Radio Rockin voimasoittoonhan tällainen hevimetalli kuuluu, eikä demopinoihin. Moonlight Time on tosin valmiin oloinen täyspitkä omakustanne ja ihmettelenkin, mikäli tällainen tapaus joutuu pitempään harhailemaan ilman diiliä. Bändissä tuntuu sulautuvan yhteen monen 80- luvun melodisen hevisuuruuden parhaat puolet ja vieläpä kohtuullisen laajalta sektorilta. Toteutus on paljolti pääjehu Kimmo Perämäen visio ja mies hoitaakin itse kaikki nuottisoittimet tallenteella. Kasarihevin pystyy päivittämään 2000- luvulle saumattomasti, tämä on siitä harvinaisen kova näyttö.

Bändi: Kimmo Perämäki - laulu & kitara, Marko Ylä-Häkkinen - rummut, Mika Maunus - koskettimet, Jukka Viitasaari - kitara, Mikael Kontolampi - basso

Kotisivu

Kontakti :masquerage(at)masquerage.net


Lisätty 16.04.2009



Masteroid – Hypergiant

Masteroid on valmistanut melkoisen möhkäleen. 7 biisiä kellottavat jo kelpo pitkäsoiton mitan ja kiekolta löytyy kyllä hetkensä. Stoner- pohjainen runnonta saa seuraa odotetusti blacksabbathmaisista kitarakuvioinneista ja välillä touhu kääntyy yllättäen jo lähes punkiksi. Onhan bändillä oma ja sopivan kirjava näkemyksensä, mutta tiivistettävää tosiaankin löytyy. Pitkien biisien parissa alkaa auttamatta pyörittelemään peukaloitaan, jos niitä koittaa ihan tosissaan ottaa. Piristävä tapaus Masteroid rouheine soundeineen kuitenkin on.

Bändi: Tommi Ojansivu - laulu. Tero Pantsar - kitara, Janne Vornanen - basso, Ville Salonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :masteroidband(at)gmail.com

Lisätty 19.03.2011



Mausoleum Gate: Gateways For the Wicked

Kuopiolainen Mausoleum Gate kumartelee vanhan liiton heavyn suuntaan vähän liiaksikin kanssa. Demon biiseillä ei ole järin paljoa tekemistä keskenään, paitsi että ne kuulostavat soundiensa puolesta todellakin muinaisilta. Sävellyksistä ei kuitenkaan varsinaista vikaa löydy, ihan ehjiä kappaleitahan nuo, joskaan eivät mitään persoonallisuuden huipentumia. V-P Varpulan Lauluääni on lajiin sopivasti kirkas, muttei tekniikkansa puolesta onnistu räjäyttämään pankkia, mitä ei tosin tee koko performanssi muutoinkaan. Kivaa heavyä vintage- hengessä, mutta siihenpä se toistaiseksi jää.

Bändi: V-P Varpula- laulu, Count LaFey- kitara, Neva - kitara, Wicked Ischanius - basso, Pasi Tolonen - rummut

MySpace

Lisätty 05.04.2011



Meat Mincing Machine: Perishing Salvation

Nastolalainen Meat Mincing machine on nimennyt vaikutteitaan Stam1nasta Opethiin, mutta eipä tästä oikein sähkökitaran, alavireen ja tuplabasarien lisäksi löydä oikein yhteistä mainittuihin. Orkesteri soundaa karjuntalaulunsa kera miehekkäältä, eikä demon tuotannostakaan vikaa löydy. Yhteensoitto saisi olla tiukempaa, tuntuu kuin yritystä olisi liikaa siihen nähden, mihin rahkeet oikeasti piisaavat. Biisimateriaali on yksinkertaista, eikä siihen ole saatu juuri koukuttimia asennettua. Normaali rokkimitoissa ja vastaavalla kaavalla etenevät biisit saavat likimain haukottelemaan. Eipä ollut Panterallakaan enempää aineksia tai kummoisempia riffejä biiseissään, mutta jotenkin se vaan piruvie kuulosti timanttiselta. !

Bändi: Matias Luoto – kitara & laulu, Mikko Seppä – rummut, Mikko Perttola – kitara, Jarno Laakkonen, basso .

MySpace

Facebook

Lisätty 08.09.2011



Medicated: Magnum For Amen

Parin vuoden sisällä muotoansa hakenut ja jo kerran demottanutkin Medicated on melko valmiilla mallilla. Ryhmä tikkaa varmasti aggressiivista nykymetalliaan ja osaa kyllä tehokeinonsa. Voimakkaita kertosäkeitä ja oivaltavaa dynamiikkaa on käytetty hyvinkin erilaisiin biiseihin, jotka kuitenkin istuvat kokonaisuuteen hienosti. Esimerkiksi Soilwork tulee mieleen paikoin kitarakuvioiden osalta, mutta Medicated on kuitenkin huomattavasti rupisempaa menoa. Biiseihin olisi vielä se viimeinen rutistus paikallaan, tällä alalla kun on kovin sitä kilpailua.

Bändi: Aleksi Sihvonen - laulu, Samuli Hyttinen - kitara, Jesse Soiletsalo - kitara, Jani Kinnunen - basso, Pertti Pätsi - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)medicatedband.com


Lisätty 16.04.2009



Melakoliaorkesteri: Promo 2008

Melankoliaorkesterissa löytyy myös mainittua melankolisuutta, mutta suuri osa viihdykkeestä on ns. muuta mukavaa. Biisejä orkesterilta kyllä syntyy, eikä ideointikyvynkään suhteen notkahtele. Tanakka ja suoristeltu rokkaus on yhdistetty toimivasti Jarkko Martikaismaiseen esitystyyliin ja hyviin tarinoihin, jotka luultavasti niistä kiinnostuneita helpostikin palvelevat. Orkesterilla on omalla tavallaan oma juttunsa meneillään, mutten olisi vakuuttunut siitä, onko se kuitenkaan mitään erityisen sensaatiomaista tai uniikkia. Vaikka kaikki on kunnossa, superlatiiveja on hankala tästä demosta hakea.

Bändi: Jussi Ahokas - kitara ja laulu, Jami Pohjoismäki - basso, Jussi Lahtinen - rummut

Kotisivu

KontaktiPalsta

Lisätty 08.04.2009



Mental Transformation: Chaos Conjuration

Bändihän ei olekaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, takana on jos jonkinlaista pikkujulkaisua. Tällä kertaa pukkaavatkin pihalle jo täyspitkän omakustanteena. Musiikkilajiksi on muodostunut muodoton blackmetal, josta on vaikea napata kiinni mistään kulmasta. Kikkaa ja kuviota piisaa vaikka hevoset söisi ja välillä tulee vaikutelma, että koko idea onkin siinä. Sekaan kyllä mahtuu erilaisia biisejä, eikä puuduttavuudesta pysty ainakaan puhumaan, kun ei oikein kärryilläkään tuppaa pysymään. Laulukuviot aika vaikeasti tulkittavaa tavaraa vaikka suomeksikin lauletaan, mukavan häiriintyneeltä puuha kuitenkin onnistuu kuulostamaan. Sekamelska.

Bändi: Alg - laulu & puheet, S. Piirola - kitara, M. Malminen - kitara, Major Franck - rummut, T. Lammervuo - basso

Kotisivu

Kontakti :tfranck(at)mental-transformation.net


Lisätty 12.04.2008



Merging Flare: Hell To Pay

Merging Flare soittaa sankarihevipohjaista mukavan melodista ja paikoin mukavan teknistäkin rainaa raskaalla otteella. Tarttuvuus on ajoittain vähän hakusassaan, mutta taustakuorot kuulostavat komeilta ja pitävä kyllä huolta siitä että pääkoppaan jää jotain takomaan. Teknisesti toteutus on mukavaa kuunneltavaa ja varsinkin kitaratyöskentely on mukavaa korville. Sooloissa nimittäin on sitä villiyttä mitä aina tarvitaan ja kuitenkaan bändi ei sorru soittotaidon tarpeettomaan esittelyyn lainkaan. Laulaja Matias Palmin ääni on sinänsä hyvä, mutta tuntuu jotenkin, että siitä saisi paljon enemmänkin irti, niin lausunnallisesti kuin äänituotannollisestikin.

Bändi: Matias Palm - Laulu/taustalaulu, Kasperi Heikkinen - kitara, Joni Hattuniemi - kitara, Harri Leinonen - basso, Henri Pyy - rummut

Kotisivu

Kontakti :matiaspalm(at)yahoo.com

Lisätty 07.03.2007



Mictian: Rape The Moon

Pari vuotta vanha, kirkkonummelainen Mictian luottaa yksinkertaisen death metalin voimaan. Voima kuitenkin unohtunut jo soundipuolella, Rape The Moon osoittautuu valitettavan tukkoisaksi tekeleeksi. Vaan eipä tätä tapausta soundeillakaan pelastettaisi, bändin soittokin kun on vielä melko haparoivan oloista. Vokalisti Mikin korina on kivan brutaalia, mutta ei tarjoa riittävää lohdutusta sekään. Yritystä toki piisaa, mutta kun kaiken kukkuraksi biisistä riippumatta alkaa haukotuttamaan ennen kolmen minuutin rajapyykkiä, on vedettävä johtopäätökset. Nyt ei vaan napostele.

Bändi: Miki - laulu, Axu - kitara, Jaakko - kitara, Murder Masa - basso, Mikko - rummut

MySpace


Lisätty 14.12.2011



Mind Infection: Already Gone

Pari vuotta vanha Mind Infection on löytänyt tuoreudestaan huolimatta itselleen oikein sopivan tyylisuunnan. Melodinen hard rock taipuu miekkosilta vallan mukavan kuuloisesti. Peruseväillä edetään kaikki lajityypin kliseet sopivasti mielessä pitäen. Kitaroilla tehdään paljon mukavaa, mutta ei siltikään lähdetä liiaksi rönsyilemään. Vokalisti Anan ääni on olennainen osa ja onneksi kykenevä antamaan nuorekkaat kasvot yhtyeelle. Biisejä jää kaipaamaan lukumäärällisesti enemmän, mutta jospa niitä olisi tuloillaan?

Bändi: Ana - kitara & laulu, AJ - kitara & laulu, Miquelo - basso & laulu, Nicke - rummut

MySpace

Kontakti :mind_infection(at)hotmail.com


Lisätty 01.09.2009



Mind Infection: Chaos City

Chaos City starttaa perusmallisen, kitarapohjaisen meikkiheavyrockin voimin. Bändi on taitava ja kuulostaa puuhissaan mainiolta. EP:n edetessä myös näytetään aika yllättäviä puolia, sekaan kun nakellaan niin monenlaista tyyliä, että alkaa mennä palikat jo liiankin hajalleen. Yleissääntönä on kuitenkin tarttuva kertosäe, kunnon rokkisanoitukset ja se, että on hauskaa. Vahvuutena taitavien kitarasuoritusten ohella on vokalisti Anan ääni, jossa on mukavasti Vince Neilin karheutta ja muuntautumiskykyä. Hauska ja vähän hämmentäväkin rokkipläjäys.

Bändi: Ana - kitara & laulu, AJ - kitara & laulu, Miquelo - basso & laulu, Nicke - rummut

Kotisivu

Kontakti :makekuisma37(at)hotmail.com


Lisätty 20.04.2010





Milvus: Etelään


Milvus sattuu korviin, niin on sähköistä ja diskanttista. Konepohjaista hevirokkiahan tämä, muttei miksikään industriaaliksikaan mieltäisi. Pääpaino esityksessä jää vokaalisen annin harteille, missä jäädään kuitenkin aika heikolle tasolle sykähdyttävyydessä. Liekö tarkoituksellista, mutta tuntuu, että kaikkeen mahdolliseen on tungettu efektiä peittämään sitä, mitä vakuuttavuuden saamiseksi pitäisi löytyä. Teknisen tason heikkous syö lopputulosta, jota ei musiikkikaan onnistu parantamaan. Päätösbiisi Depeche Modeiluineen luo hiukan toivoa, joka jatkuu ihan säkeistöön asti.

Bändi: Milvus

MySpace

Lisätty 17.10.2008



MIR: Demo 2007

Bändin musiikki perustuu pitkälti tuhteihin ja asenteellisiin kitarariffeihin, mutta eipä MIR unohda kaunokuviointiakaan sotkea sekaan. Jonkinlaista junttagrungea tämä voisi olla, joskin amerikkalaistyylinen asenteensa on kuitenkin täysin metallinen alusta loppuun. Vokalisti Sopasen ääni ei paikoin vakuuta, tosin tällä kertaa se vaikuttaisi johtuvan enemmänkin äänitysteknisistä seikoista, kuin laulajan äänihuulista tahi tekniikasta. Kaikesta sutjakkuudestaan huolimatta bändin kohdalla on hankala nostaa peukaloa sen enempää ylös kuin alaskaan, kaksi varsin samanlaista biisiäkään ei ole riittävä näyte tässä tapauksessa. Siis lisää tarvittaisiin.

Bändi: Eero Sopanen - laulu, Sami Anttila - kitara, Hannu Hooman - kitara, Mikko Haiko - rummut, Sami Luukkonen - basso

Kotisivu

Kontakti :band.mir(at)gmail.com


Lisätty 10.12.2007



MIR: Demo 2008

MIR on kehittynyt. Voidaan puhua pikemminkin kypsymisestä, samat langathan orkesterin hyppysissä edelleen on. Harppausta on myös tehty pois metallista, vaikka yleinen asennoituminen siihen vielä perustuukin. Puhtailla vokaaleilla enemmän pelaavat ja peruskaavoitetut biisit ovat saaneet annoksen tarttuvuutta ja niissä alkaa todellakin korostua bändin omat, amerikkalaispiirteiset kasvot. Kokonaisuus kuulostaa hiukan hutaistulta, hiomapaperia tarvittaisiin vielä aika karkealla jaolla, niin soundin kuin esityksenkin suhteen. Sävellyksistä ei jää homma enää kiinni.

Bändi: Eero Sopanen - laulu, Hannu Hooman - kitara, Sami Luukkonen - basso, Niko Meriläinen - kitara, Mikko Haiko - rummut

Kotisivu

Kontakti :band.mir(at)gmail.com


Lisätty 02.11.2009





Miseria

Surullisenkaunista synkistelyä soittava Miseria on jotenkin vaikea tapaus. Enimmäkseen vaikuttavina aineina käytetään laulu- ja kosketinmelodioita, ja jotenkin tämä koituu bändin kompastuskiveksi. Esim. kitarasovituksiin ja kuviointeihin jää helposti kaipaamaan monipuolisuutta ja sisältöä enemmän. Vokaalit hoidetaan puhtaasti mies- ja naispuolisesti (ja vähän öristenkin jonka olisi voinut unohtaakin), eikä suorituksia voi isommin moittia. Biiseissä tarttuvuusongelma ei ole pahimmasta päästä, mutta jonkin sortin yllätysmomenttia saisi olla seassa enemmän. Tällä erää biisit kulkevat kyllä junan tavoin, mutta ovat turhankin ennustettavia ja tasapaksuja rakenteiltaan. Sinänsä siistiä kuitenkin että materiaali on kotoisin pääosin naisihmisten kynästä. Ainekset ovat olemassa, voima ei vaan meinaa välittyä.

Bändi: Joni Kantoniemi - laulu, Virpi Loukkola - Laulu & kitara, Päivi Korpi-Käkelä - Koskettimet, Anssi Kaunismäki - Rummut

Kotisivu

Kontakti :miseriaband(at)hotmail.com



Miseria: Tale Neverending

Miseria on petrannut edellisestä kohtaamisesta selkeästi toivottuun suuntaan. Tarttuvuus ei ongelma aiemminkaan ollut, mutta nyt on nuotit siinä järjestyksessä, että voi puhua paikoin jo todellisesta hittitatsista. Musiikki on muutenkin saanut pientä monipuolistumista osakseen, kitarat ovat tulleet mukaan tunnelmanrakennuspuuhiin ja yleinen jämäkkyys on noususuunnassa. Mies- ja naisäänet kuulostavat hyvältä ja niitä vaikutettaisiin käytettävän huomattavasti aiempaa hallitummin ja ponnekkaammin. Eeppisyys ja suuret äänimäärät voisi olla käytetympikin tehokeino, demo käynnistyy juuri sellaisissa merkeissä ja ehkä näitä voisi huoletta vielä levittää tehokkaammin ympäri materiaalia?

Bändi: Joni Kantoniemi - laulu, Virpi Äkkinen - kitara, ville - rummut, Jarmo Mäkelä - basso, Päivi Korpi-Käkelä - Koskettimet, Teemu Rantanen - kitara

Kotisivu

Kontakti :miseriaband(at)gmail.com


Lisätty 12.06.2008



Mishere: Exit To Remember

Oululainen Mishere luo ihan käypää tunnelmaa sähkökitaravetoisella tunnelmaheavyllään. Biisit ja soitto on hyvin hallussa, eikä minkäänlaista yliyrittämistä esiinny. Myöskään materiaalin puuduttavuus ei pääse uhkaamaan, seassa on mukavasti pieniä täkyjä, enimmäkseen lähinnä synteettisten äänten puolella. Myös kielisoittimien kirjava käyttö tekee hyvän vaikutelman. Timo Vehkaojan pehmeä, mutta jämäkkä tulkinta on mukavaa kuunneltavaa, mutta keskittyisin miehenä ainoastaan puhtaan äänen tuottamiseen, örinäosastoon ei ole ainakaan vielä kunnon kannuksia, eikä musiikin puolesta niin tarvettakaan.

Bändi: Timo Vehkaoja - laulu, Tuukka Nygård - kitara, Jussi Pekkala - rummut, Antti Komulainen - basso, Mikko Heikkilä - Koskettimet

Kotisivu

Kontakti :timo(at)mishere.com (Timo Vehkaoja)


Lisätty 20.10.2007





Mishere: Away The Years


Mishereltä pukkaa toista demoa saman vuoden sisään. Edelliskerrasta löytyy joitakin parannuksia, esim. vokaalit vaikuttaisivat kypsenneen. Sävellykset taas tuntuisivat ottaneen valitettavasti pari askelta taaksepäin. Vaikka samoissa tunnelmissa edetäänkin, Away The Yearsin parissa tulee useastikin mieleen, että ”miksiköhän juuri tuohon nuottiin?”. Bändikään ei oikein vakuuta, jo avausbiisissä lähdetään liikkeelle kompasteluluontoisesti, eikä demon edetessäkään asiaan oikein saada pysyviä parannuksia. Tiedä sitten mikä bändiin mennyt, mutta seuraavalle tuotokselle kehityssuunta saisi olla selkeämmin taivasta kohti. Olette sentään Oulusta.

Bändi: Timo Vehkaoja - laulu, Tuukka Nygård - kitara, Jussi Pekkala - rummut, Antti Komulainen - basso, Mikko Heikkilä - Koskettimet

Kotisivu

Kontakti :timo(at)mishere.com (Timo Vehkaoja)


Lisätty 24.09.2008





MMD: Promo 2009

Vasta viime vuoden puolella perustettu MMD lataa tiskiin yllättävän kovan kiekon. Miekkosten synkeä metalli hakee vaikutteita esim. black metalista, mutta osaa olla kuitenkin aivan oma synkkä näkemyksensä. Biiseissä osataan luoda yksinkertaisilla kuvioilla harvinaisen ahdistavia tunnelmia. Vaikka minimalismi onkin orkesterin käsissä mainio ase, soittotaitoa kuitenkin piisaa kimurantimpaankin menoon. Klaukkalan D- Studiolla taltioitu debyyttidemo kuulostaa tuhdilta ja sopisi sävyltään mainiosti vaikkapa kauhuelokuvan soundtrackiksi. Vahvaa ja tummaa työtä!

Bändi: Mr.Mojo - laulu, Mr Abyss - laulu & kitara, Mr. Ardath - basso & laulu, Mr Orlok - kitara, Mr. Ripper - rummut, Mr.Vulvus - koskettimet

Kotisivu


Lisätty 17.11.2009



Mohare: Blackstage

Pyhäntäläinen Mohare seilaa jossain metallin ja perinteisemmän heavyn välimaastossa. Jotenkin tulee hassu olo, että Blackstage voisi olla yhtä hyvin 20 vuotta vanha tekele, jollaisena tämä kieltämättä kovempi olisikin. Kyllä bändi asiansa osaa kaikin puolin, taitaa kuitenkin olla niin, että aika on ainakin täällä osoitteessa ajanut näin perusmallisen heavy metalin ohitse. Bändin soitossa tai soundeissa ei ole mitään moitittavaa, eikä täten estettä diggailulle. Biiseistä ei vaan tällaisenaan löydy oikein mitään ajatuksia herättävää, ei edes nostalgiaa nostattavia tunnelmia. Uusia jekkuja ja äkkiä!

Bändi: Ari Kamula - laulu, Eetu Kaikkonen - kitara, Ville Piiponniemi - kitara, Jarno Matikainen - basso, Toni Alapere - rummut

Kotisivu

Kontakti :mohareband(at).com


Lisätty 14.07.2010



Mojo Swing: Half Full Of Piss

Tässähän rokataan kunnolla. Mojo Swingiä on helppo diggailla jo lyhyen tuttavuuden perusteella. Musiikki käsittää hammondsävytteistä kitararullausta, jossa svengi on kohdallaan, eikä tällainen seikka ole todellakaan teeskenneltävissä näin onnistuneesti. Sopivan karhea laulu passaa sekaan myös hienosti ja nasevat kuoroilut täydentävät settiä hienosti. Deep Purpe, Motörhead ja silkka rokki kuultaa läpi ja mikäpäs siinä. Bändin tahti ja intensiteetti on sitä luokkaa, että melkein jo näiden neljän biisin sekaan olisi toivonut jopa jonkinlaista fiilistelevän laatuista hidasta esitystä. Nyt meinaa nimittäin jo hengästyttää. Hyvä boogie, kertakaikkiaan!

Bändi: Robert - laulu, Pekka - kitara, Olli-Markku - kitara, Matti - basso, Tero - rummut, Jarno - koskettimet

Kotisivu

MySpace

Kontakti :mojoswing(at)gmail.com


Lisätty 16.09.2008







Monarcy: Monarcy

Viitasaarelainen Monarcy on nuori bändi ja edennyt ensimmäisen demonsa julkaisuun parissa vuodessa. Kerrankin naislaulajan kera toimiva hevibändi tekee muutakin, kuin hiihtää jo olemassa olevien kotimaisten suuruuksien perässä. Syy-yhteyttä tai ei, Monarcystä tulee paljonkin mieleen naapurimaan progepienuus Evergrey. Tosin bändi soittaa yksinkertaisempia kuvioita, eivätkä biisit ole aivan yhtä tunteentäyteisiä. Yleisesti ottaen asiat ovat mallillaan, soitto pelaa ja Satu Lappalainen laulaa hyvin, joskin vielä vähän varautuneesti. Örinälaulut eivät oikein istu muutoin niin kristallinkirkkaaseen yleisilmeeseen.

Bändi: Robert - Satu Lappalainen - laulu, Alexi Hirvonen - kitara, Kalle Varonen - rummut, Saku Tammelin - Koskettimet, Henri Rahm - basso

Kotisivu

MySpace


Lisätty 07.04.2009





Monster Patrol: Lost, Wasted & Fucked

Hirviöpatroolin taipumukseen kuuluu veivata punkkia deathmetal- soundeilla ja asenteella. Tinkimättömyydessään bändin puuhailu tuo myös mieleen jollain tapaa Motörheadin, vaikka ei ihan samaan malliin rokkailekaan. Rujoihin biiseihin tuo mukavan rosoisen tunnelman erityisesti vokalisti Household Elviksen ääni, joka on tasapaksuhkoa, mutta kaikkea muuta kuin inhimillinen ja tässä tapauksessa tämä on eduksi. Musiikkina yhtyeen tuotanto ei ole erityisen monipuolista, mutta eipä oikeastaan tarvitsekaan. 8 biisin lyhykäinen demo menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos noileasti ja varmasti jättää rupisen muistijäljen mennessään.

Bändi: Household Elvis - laulu, Sideburn Gestapo - kitara, Mikko Virtala - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 14.02.2008





Monster Patrol: Her Blood Came Running

Monster Patrol osoittautuu uudella demollaan ehkä aiempaakin persoonallisemmaksi aktiksi. Vaikka bändi soittaakin selkeästi punkrockia, sen asenteen ja murskaavan metallisen soundin ansiosta se onnistuu kuulostamaan hurjemmalta, kuin puolet demopinon totutuista death metal yhtyeistä. Household Elvis- nimeä tottelevan laulunkorina on tasapaksuudessaankin äärettömän viihdyttävä elementti, tosin vedetäänhän sinne sekaan välillä vähän puhtaampaakin joikua. Bändi ei ole mikään erityisen tiukka soitannossaan, mutta sillä ei oikeastaan ole tässä roiskinnassa mitään merkitystä. Erittäin raskasta ja toimivaa yksinkertaisuutta.

Bändi: Household Elvis - laulu, Sideburn Gestapo - kitara, Mikko Virtala - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 15.07.2009





Mors Subita: Paranea Demo 2007

Ensisoinneillaan Paranea- demo vaikuttaa muutaman soinnun blackmetal- viritelmältä, mutta pian selviääkin, että kyse on useammastakin soinnusta ja tyylillisesti muustakin kuin tästä musiikillisen mustuuden huipentumasta. Laulun eläimellisyys osaa tässä tapauksessa tehdä biiseistä paljon ilkeämpiä, kuin ne itseasiassa ovatkaan. Tallenteen 3 veisua antavat hyvän kuvan bändin tyylisuunnasta, jota voisi luonnehtia teknisen metallin, slaavilaisen melankolinan ja brutaaliuden yhteensattumaksi. Mors Subitan soitto ajoittain vähän horjuvaista, mutta tunnelma on sen verran katkuinen ja kiistaton, että eipä hätiä mitiä.

Bändi: Antti "Hape" Haapsamo - laulu, Mika Lammassaari - leadkitara, Juha Haapala - rummut, Mika "June" Junttila - basso, Jarkko Kaleva - kitara

Kotisivu

Kontakti :mors_subita(at)hotmail.com


Lisätty 08.01.2008



Mors Subita: Sound Of Stipe

Parin vuoden takaisella Paranea- demollaan jonkin verran lupaillut Mors Subita tunkee nyt luuta kurkkuun tosissaan. Tyyli on vaihtunut enemmän death metalin suuntaan ja ote on tiukentunut. Tempon puolesta on hommaa hajautettu kiitettävästi, Sound Of Stipe ei maistu missään vaiheessa puulta. Omalla tavallaan ilkeän Haapsamon vokaalit tuovat tarttuvien ja omaperäisten melodioiden kera bändille raikkaan soundin. Soittoon on saatu paikoin livemäistä svengiä, jota todellakin on ilo kuunnella. Hittimetallia, jota ei kuitenkaan voi rinnastaa juuri mitenkään bändeihin, jotka yleensä tähän termiin liitetään.

Bändi: Antti "Hape" Haapsamo - laulu, Mika Lammassaari - leadkitara, Juha Haapala - rummut, Mika "June" Junttila - basso, Jarkko Kaleva - kitara

Kotisivu

Kontakti :mors_subita(at)hotmail.com


Lisätty 14.07.2010



Moukka: Tuhottavaksi

Moukka ei ainakaan ole hätiköinyt demonsa kanssa, bändi kun on henkäissyt ensimmäisen kerran jo 2002. Trio tekee selkeän pesäeron sellaisiin tyylisuuntiin, jotka nimensä tuo ensimmäisenä mieleen. Ei kuulu musiikissa Kotiteollisuus eikä Mokomat, korkeintaan esityskielen ja tarttuvien kertosäkeiden ollessa rinnastettavia tekijöitä. Orkesteri nojaa enemmänkin amerikkalaistyyliseen tunnelmapomputukseen, eikä sanan "grunge" käyttökään tässä yhteydessä liene aiheetonta. Sanoituspuolella ei potkita tyhjää, mutta laulu tuppaa menemään välillä vähän liikaa nuottiin puhumiseksi. Lisää painetta peliin!

Kotisivu

MySpace

Kontakti :kontakti(at)moukka.com


Lisätty 09.04.2009




Murdershock: Inside My Insanity

Kovin kolkkoa tunnelmaa tämä Murdershockin maailma. Suoraan sanottuna yhtä julmaa tavaraa ei hetkeen ole demorintamalla eteen osunutkaan. Biisiaines on onnistunut synkkyydessään komeasti ja tyylitajun lisäksi soittotaitokaan ei anna aihetta häpeilyyn. Kitaroilla on musiikissa hieno rooli, tiukkojen ja selkeiden kuvioiden ohella niillä myös osataan luoda erilaisia maisemia ja löytää otelaudalta kaikkea muutakin kuin perinteisiä barréja. Murdershockin metalli on periaatteessa melodista, mutta sitä ei voi pitää sen lyömäaseena, bändi viihdyttää teknisyydellä ja raivollaan kotitarpeiksi komeasti. Mistähän vokalisti Oku muuten repii tarvitsemansa ilmamäärän?

Bändi: Oku - Laulu, Wille - Kitarat, Ape - Kitarat, Jukka - basso, Panu - Rummut

Kotisivu

Kontakti :wille(at)murdershock.com


Lisätty 21.11.2007



Murdershock: Aborted Evolution

Taannoin kuukauden bändiksikin nimetty Murdershock jatkaa teloitustaan jo varsin pian edellisjulkaisusta. Musiikkilinjauksessa ei ole mainittavampia tapahtunut, viisaasta kitaroinnista rakentuva death/thrash on edelleen kantava voima. Biisit ovat pullollaan loistavia oivalluksia, jotka on onnistuttu ujuttamaan kokonaisuuteen niin, että niiden yksityiskohtaisuutta ei tule juuri edes ajatelleeksi. Sopivan rosoinen soitto pysyy kasassa komeasti ja sävelmissä ei hukkatavaraa ole lainkaan. Eipä tässä mitään korjattavaa ole. Paitsi luonnollisesti koko hoito jonkun lafkan hoiviin tietenkin.

Bändi: Oku - Laulu, Wille - Kitarat, Ape - Kitarat, Jukka - basso, Panu - Rummut

Kotisivu

Kontakti :wille(at)murdershock.com

Lisätty 09.10.2008



My Funeral: Death

Orkesterin ja tuotoksensa melko perusmallisista nimistä ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Soimaan laitettua tulee toteamus, että tämänhän on oltava Jyväskylästä. Piirun verran pieleen, eli My Funeralin kotipaikka on Äänekoski. Yhtyeen erittäin raskas deaththrash myllyttää lupaavasti kolmannella demollaan. Teknistä osaamista, onnistuneita sovitusratkaisuja ja ennen kaikkea sopusuhtaisia biisejä sisällään pitävä Death on kiekko, josta on vaikea sanoa mitään pahaa. Bändi painaa täydellä paineella nopeudeltaan vaihtelevat biisinsä, eikä haittaa pätkääkään, ettei henkeä vedetä välissä. Basarisoundia myöten totaalista jyhkeyttä!

Bändi: Toni - basso, Joonas - kitara, Ile - laulu, Esa - kitara, Hannu - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 15.07.2009




My Grimace: Fear Gives Hope

My Grimace on taikonut pätevän ensiesityksen. Bändin musiikki käsittää raskasta ja tehokasta kitaratykitystä, särölaulua ja pikku leikittelyä melodioilla, jotka eivät ole niin alalle tyypillisimpiä. Tämän osalta bändi välttää sudenkuopan jos toisenkin, sillä se ei kuulosta kovinkaan kopioidulta. Vielä pikku tartuntaa ja sielua lisää peliin niin avot! Soitto sujuu jo mainiosti ja koko tuotoksessa ei ole mitään mikä jäisi ärsyttämään, vähän turhan karkeat soundit tosin. Toni Liimatainen karjuu tasaisesti läpi esityksen, mutta se sopii vallan mainiosti musiikin linjaan. Kehityskelpoista jos mikä.

Bändi: Tomi - laulu, Juha - kitara, Aleksi - kitara, Jussi - basso, Dima - rummut

Kotisivu


Lisätty 14.07.2010



My Grimace: Paint The Sky

Jyväskyläläinen My Grimace näytti jo edeltävällä demollaan osaavan monipuolisen ja raskaan metalin salat. Svengaavasti bändi varioikin metalcoren, tämän päivän melodisen death/thrashin ja myös koukeroisempien osasten parissa. Kirjavuudesta bändiä voi kyllä kiittää ja tyyli pysyy myös hyvin omailmeisenä monista vaikutteista huolimatta. Monotonisesti koriseva Jere Hämäläinen on brutaali mies mikin varteen, mutta saa ajoittain kaipaamaan vähän useampaa sävyä vokaaleihinsa. Taitava ja lupaava ryhmä edelleenkin ja kehityssuunta oikea.

Bändi: Tomi - laulu, Juha - kitara, Aleksi - kitara, Jussi - basso, Dima - rummut

Kotisivu


Lisätty 05.05.2011



Mystic Grave: Doom, Death, Darkness

No siinähän se kerrotaan jo suurinpiirtein otsikossakin mistä tässä on kyse. Mystic Graven sysimusta musiikki on käsiteltävä kokonaisuutena, biiseistä on hankala etsiä mainittavampia kiinnekohtia. Pohjana toimii hiomaton doom/death- suuntaus, johon on lisätty vähän groovea, moniäänirääkynää ja yleistä hälinää yms. asiaankuulumatonta. Soundit ovat tunkkaisemmasta päästä, mutta sehän tätä puuhaa vaan henkevöittää entisestään. Vaikkei kysymys olekaan mistään erityistä soittotaituruutta vaativista suorituksista, eikä hittibiiseistäkään, on myönnettävä, että bändi aiheuttaa jonkinlaisen oudon viehätyksen. Olkoonkin se sitten simppelisti sen aitous tekemisiensä suhteen. Pimeyttä kansalle!

Bändi: Gibletface - kitara & laulu, A.P. Pagan - basso & laulu, Ron Tomb - rummut

Kotisivu

Kontakti :mysticgrave(at)gmail.com


Lisätty 01.10.2008



The Myth Of Autumn: World In Flames

Tässäpä taas tasokkaan oloinen julkaisu. Jyväskyläläinen The Myth Of Autumn osaa taiteilla hienosti kaiken hevimetallissa olennaisen keskellä. On ääriraskautta, koukkua, tarttuvaa kertosäettä ja komeita melodioita. Koskettimien käyttö ja vokalisti Arzkan hieno puolipuhdas laulu komeine stemmoineen repii touhua perinteisemmän hevin kentälle. Yhtye on saanut täten persoonallisen kohteliaaan soundin, jota kenenkään mutsikaan ei varmasti pelästyisi. Biisit sivalletaan ulos vaivattomasti, eikä niissä ole epäkohdan epäkohtaa, örinälaulun väläyttelyn ehkä voisin laskea hienoiseksi sellaiseksi. Ei nimittäin olisi tarvetta.

Bändi: Arzka - laulu, Pasi - kitara, Jani - kitara, Anssi - basso, O.D - syntetisaattorit & Piano, Pablo - rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)themythofautumn.com

Lisätty 15.07.2009



Napoleon Skullfukk: Torture Metal

Ensinnäkin mikä nimi! Tämähän soundaa kuolemalle, Napoleon Skullfukkin voima on jotain käsittämätöntä. Kyllähän matalalla pörinävireellä moni muukin muristelee menemään, mutta svengi on saatu nyt valjastettua erityisen hienosti mukaan. Bändin death metal ei sisällä mitään tarpeettoman teknistä tai nopeaa, mutta hyökkää silti tasaisesti silmille kuin mikäkin pataljoona. Sävellykset ovat simppeleitä, mutta juuri ihailtavan oivaltavia jyräyksiä. R. Kurimus on lauluhommissa nimensä veroinen tapaus. Äijän sairaalloinen murahtelu maustaa musiikin juuri sopivan teurastavalla otteella. Ylitseampuvan brutaaleista sanoituksista puhumattakaan.

Bändi: T.Myllyaho - kitara, R.Kurimus - laulu, H.Tikkanen - kitara, I.Junttari - basso, J.Lassila - rummut

Kotisivu

Kontakti :napoleonskullfukk(at)hotmail.com


Lisätty 10.11.2008




Napoleon Skullfukk: Swollen

Napoleon Skullfukk nappasi taannoin debyyttidemollaan kuukauden bändin tittelin ja nappaisi taaskin, ellei palstalla olisi pieni kirjoittamaton vaihtuvuussääntö asian suhteen. Swollen on samoilla kaavoilla synnytetty moukarointi, kuin edeltäjänsäkin. Suoraviivaista ja simppeliä death metalia, jota kuvaamaan riittää sana ”ruma”. Pikkutarkkuuksiin puuttumaton soitto kruunaa ratapölkkymäiset biisit ja tämä tekee tästä bändistä persoonallisen. Kokonaisuutena orkesteri on kuin sopivasti mätääntynyt ruumis, joka on juuri saavuttanut parhaan käymistilansa. Mielikuvaa ei heikennä vokalisti Risto Kurimuksen kurnutus, joka tällä kertaa sukeltaa aiempaakin hurjempiin mataluuksiin.

Bändi: T.Myllyaho - kitara, R.Kurimus - laulu, H.Tikkanen - kitara, I.Junttari - basso, J.Lassila - rummut

Kotisivu

Kontakti :napoleonskullfukk(at)hotmail.com


Lisätty 04.11.2010




Narmer: Corrosion

Narmer loksauttaa lupaavasti leukoja heti kättelyssä. Erittäin hyvältä soundaava Corrosion starttaa kovin Meshuggahmaisissa merkeissä ja tätähän ei luonnollisesti voi toteuttaa jäämättä kiinni. Kokonaisuudessa on kuitenkin lähes järjetön määrä vaikutteita, jotka on saatu nivottua yhteen mallikkaasti. Hulluudestaan huolimatta musiikki on täynnä järkeä ja taitoa. Kaikki on pystytty säilyttämään selkeän metallisena huolimatta ilmeisen ulkometallisistakin vaikutteista. Äänitteen ainoa pieni miinus tulee hetkittäin ontuvasta puhtaasta laulusta, vaan sekään ei riitä latistamaan. Millintarkka soitto, onnistunut aggression vanginta sekä kunnioitettava määrätietoisuus oikeuttaa helpostikin kärkisijoille.

Bändi: Samuli Mäkelä - laulu & kitara, Jukka Isomöttönen - basso

MySpace


Lisätty 17.11.2009




Necrodium: postmortal Vengeance

Necrodium on lähtenyt teknisemmän ja murhaavamman death metalin perään. Cannibal Corpse voisi olla oiva verrokki myös ulkomusiikillisten edesottamuksien suhteen, joskaan vastaavaa soitinvirtuositeettia ei Necrodiumissa esiinny. Riffejä ja kuvioita siis sinkoilee varmasti riittävästi, mutta valitettavan vähän niihin on saatu sielua loihdittua mukaan. Nyanssittomat ja viemärimäiset örinävokaalit ovat ilmeisen sopiva ratkaisu kun ottaa huomioon bändin yleisen värittömyyden. Huolellisempi taltiointi kunnon studiossa voisi nostaa tämän äänitteen kuunteluarvon aivan toisiin sfääreihin, nyt mennään nimittäin äänellisesti vähän liiaksi autotallitasolla.

Bändi: Henry Alén - kitara, Valtteri Vuollekoski - basso & laulu, Kim Etelävuori - rummut

MySpace

Mikseri.net


Lisätty 01.09.2009





Nemecic: Vigorous Fire And Inward Lightnings


2005 perustettu Nemecic soittaa metalcoren sukuista thrashruhjontaa. Tekele kuulostaa huolellisesti väsätyltä ja suoritus paineettomalta. Se onkin se, mitä tästä on kaikkein helpoin todeta. Vaikka paketti soundaa likimain täydelliseltä, niin soundien, kuin orkesterin osaavuuden osalta, eikä biiseistäkään löydy suoranaista vikaa, jota osoittaa, jokin puuttuu. Hyvin todennäköisesti se kuitenkin on se paljonpuhuttu omaperäisyys, mitä pitäisi saada kasvatettua. Vokalisti Psycho saa erikoismaininnan, pitkästä aikaa on nimittäin kunnon korinaa kehissä!

Bändi: Pasi Rajakallio - kitarat, Tuomo Salonen - kitarat, Niilo Kauppila - basso, Psycho - laulu, Niko Anttila - rummut & sanoitukset

Kotisivu

Lisätty 17.11.2009



Nevergreen

Onko tämä nyt jonkinlaista uusiogrungea? En osaa varmaksi sanoa kun ei tällaisia niin ole tullut koskaan kuunneltuakaan, mutta Nevergreen kyllä soi komiasti. Jonkin sortimentin fiilistely/maalailuhommiksihan tämä auttamatta menee ja vimpan päälle raskaalla kädellä vielä. Ote vaikuttaisi aika professionaalilta, eikä tässä keksi oikein ihmeempää huomauttamista mistään. Bändi tietää mitä tekee, sanoisin ainakin näiden kolmen näytteen perusteella (enemmänkin toki saisi olla). Lajityyppi nojaa oikeutetun vahvasti lauluun ja kitaroihin, joita maustetaan sitten tarpeen mukaan jollain pikku kosketinjutuilla ym. Ja kun on hyviä biisejä niin ei vaadita määrällisesti paljoa soittoakaan, tässä hyvä esimerkki siitä. Yksinkertainen voi todellakin olla kaunista, pätee naisten ohella myös Evergreeniin.

Bändi: Tomi Joutsen - Laulu, Markku Mäkinen - Kitara & koskettimet, Erkki Virta - Rummut, Jari Korkkinen - Basso, Marko Välimäki - Kitara & Koskettimet

Kotisivu

Kontakti :make(at)nevergreen.org



Next In Line

Seuraavana jonossa Next In Line. Demo kolmella biisillään jää kaunistelematta monessakin suhteessa kärkipäälle. Bändiä ei voi syyttää kyllä isommasta plagioinnista ainakaan valtavirran vaikuttajiin. Mutta eipä voi omaakaan linjaansa kehua turhan tarttuvaksi. Yleisvaikutelma on lähinnä hapuilevan väsynyt soitanta ja muutama kummallinen sovitus yhdistettynä melodioihin, joista ei jää juuri mitään pääkoppaan. Jos kuitenkin yksi vahva puoli mainittaisiin, niin laulajasta löytyy kyllä potentiaalia varmasti kun sen vaan kaivaisi vielä paremmin esiin. Rosoinen ylärekisteri meinaan kuulostaa miehellä vallan helvetin siistiltä, tosin ei palvele tarkoitustaan tällaisessa sekavahkossa kokonaisuudessa. Paljoa ei pojoja heru, mutta tästähän on hyvä lähteä kaiketi parantamaan.

Bändi: Teemu Muuri - kitara, Petri Sallansalo - rummut, Henri Eerola - laulu, Olli Liukkonen - kitara, Aleksi pöyry - basso

Kotisivu

Kontakti :NIL-todie(at)hotmail.com



Nicumo: Close Our Eyes For Good

Nicumo yllättää liiankin tutuilla välineillä. Sentencedin ja Charonin onnistuneelta risteytykseltä äkkiseltään vaikuttava, romantiikkaa tihkuva esitys osoittautuu sielukkaaksi, vaikkei mitään uutta maailmaan tuokaan. Tokihan tähän jotain tarvitaan onnistuneen tuotannon lisäksi. Esimerkiksi ilman Hannu Karppisen sulattavan urosmaista ääntä hommasta tippuisi jo puolet pois, vaikka bändi vetääkin täysin tilanteeseen vaadittavalla tatsilla. Tietenkin vaaditaan matkaan vielä hyvät sävellykset ja tässä vaiheessa skenen kiertokulkua niiden onkin oltava jo melkoisen tyylitajuisia, jotta viisarit värähtäisivät. Nyt onneksi värähti. Mikä ihme muuten on Nicumo?

Bändi: Hannu – laulu, Jarkko – kitara, Atte – kitara, Sami – basso, Aki – rummut

MySpace

Kontakti :nicumoband(at)gmail.com

Lisätty 05.04.2011



Night Crime: Demo 2011

Night Crime nimeää vaikuttajikseen mm. Dokkenin, W.A.S.P:in ja Quiet Riotin kaltaisia dinosauruksia. Lähtökohdat ovat kohdallaan, mutta kyllä tässä puolitiehen jäädään. Sävellyspuolella homma pelaa, mutta parin muotovirheen vuoksi bändi ei läpäise seulaa. Ensinnäkin demon soundi on selkeydestään huolimatta niin hapero, ettei sitä pysty kuuntelemaan vittuuntumatta. Toisekseen, hommaa vesittää Andy Heinekenin epätarkka ja horjuva rumpalointi, joka ei kulje helpoimmillaankaan. Kitaroiden ja kertosäkeiden juhlaahan tämä silti tuppaa olemaan ja iso plussa vokaaleista. Leo Bazookan äänenkäyttö on juuri sopivan kireää ja taitavaa bändin biiseihin ja ilmeeseen nähden. !

Bändi: Leo Bazooka - laulu, Andy Heineken - rummut, Mats Napalm - kitara, Jay Kerosene - kitara, Jan Hong Kong: basso

MySpace

Lisätty 08.09.2011



Night On Earth: Demo 1

Night On Earth sohaisee trashin ja todellisen blackmetalin väliin demollaan. Sysimustan orkesterimme ulosanti ei ole jämäkämmästä päästä, mutta ilkeys ja viiltävyys ajavat tuon faktan ohitse. Vinkeisiin vokaaliosuuksiin on saatu taiottua nyansseja ja mielipuolisuutta lajin yleiseen tasoon nähden runsaasti. Tämän lisäksi pikkujippoja on viskelty sinne tänne pitämään irrottelun kiinnostavuutta yllä, vaikka totta puhuakseni itse biisimateriaali ei sitä onnistukaan tekemään. Soundipuoli on tarkasteltavuustasolla, mutta melko alkukantainen ja tämä lienee ollut tarkoituskin. Hurjuutta.

Bändi: Four Glory - basso & laulu, Gutterchrist - kitara & laulu, Infected Limb - Drums

MySpace

Lisätty 09.01.2008




Night On Earth: Leper Nemesis

Turkulainen Night On Earth pistää kakkosdemollaan kehiin alkukantaista black metalia. Kirskuvista ja kuivahkoista soundeista huolimatta kuuntelu onnistuu melko pienellä korvien höristelyllä. Hiukan thrash metal- otteita musiikissaan hyödyntävä akti kuulostaa eittämättä paikoin ilkeältä ja yritteliäältä, mutta ei nyt kuitenkaan valitettavasti jaksa innostua. Biisit tuntuvat olevan käyntiin päästyään liiaksi yhtä puuta ja vaikka riffeissä ideaa paikoin löytyisikin, käy auttamatta tylsäksi. Melodioitakin löytyy, mutta silläkin saralla määrä vaikuttaisi korvaavan laadun. Kylmää siis on, mutta niin kovin, kovin sielutonta meininkiä.

Bändi: Four Glory - basso & laulu, Gutterchrist - kitara & laulu, Infected Limb - Drums

MySpace

Lisätty 14.07.2010




Nil: Demo 2010

Tämä musta messu alkaa kirkkokuoron parissa, jonka perään ladataan 2 biisin black metal- esitys. Nil keskittyy operoimaan järjellä, eikä lopputulos ole lainkaan sitä sekasotkua, kuin lajin näinkin vakavassa päässä välillä. Show on jätetty soundeiltaan ja soitoltaan raakileiseksi, mikä sopii pakettiin mainiosti. Soitto on taitavaa ja biisit johdonmukaisia, joskaan eivät mitenkään erityisen persoonallisia. Kylmissä melodiakuluissa on onnistuttu hienosti, perinteisen sirkkelisahauksen varaan ei lasketa, vaan kitaroilla tuntuu olevan jatkuvasti monipuolista tekemistä käsille. Asiaan on selkeästi perehdytty ja tekele herättää kyllä tunnetiloja. Silti kaipaisi vähän lisää persoonaa ja varsinkin lisää biisejä.

Bändi: Hadal - laulu & rummut, M - kitara, basso & taustalaulut, T - taustalaulu

MySpace


Lisätty 19.03.2011



No Sign Of Life: Antics

Nimestään huolimatta laukaalaisryhmä on elonmerkkejä pullollaan. Bändin ikä on vasta alle kaksi vuotta ja on siihen nähden hyvällä tasolla niin soittotaidollisesti, kuin musiikinkin puolesta. Tyylinä bändillä on aika perinteinen pikkumelodioiden siivittämä death/thrash-sukkulointi. Laulutyylinä on käytetty brutaalihkoa korinaa, joka yksioikoisuudestaan huolimatta ei maistu puulta isommallakaan annostuksella. Biiseissä on juuri tarvittavat osaset, tehoa riittää ja tunnelmat vaihtelevat raskaan haikailun ja nopean läksytyksen välillä vaivattomasti. Korkeapuristeisemmalla soundimaailmalla tämä vasta tappoa olisikin.

Bändi: Antti Ström - laulu, Harri Mäkelä - kitara, Elmeri Ström - rummut, Otto Blomqvist - kitara, Juuso Timonen - basso

Kotisivu

Kontakti :nosignoflifeband(at)hotmail.com

Lisätty 16.09.2008



Nowen

Nowenin soitto on alkanut kulkea joihinkin hämäriin muistikuviin verraten mahtavasti. Tiukkaa thrashin sekaista puolimelodista vääntöä toteutetaan melkoisella vauhdilla. Riffejä kyllä työnnetään kovaa tahtia ja kivalla draivillakin, mutta välillä ei meinaa pysyä ihan tarkkaan kärryillä missä mennään. Sopivan energisen kuvan bändistä kyllä saa (huom. äänitteellä soittavat vain loppua laulaja/kielisoittaja Mikko Lappalainen (joka kyllä alkaa loppua kohden kuulostamaan vähän turhan tasapaksulta), sekä rumpali Ville Vehviläinen, jonka en ole muuten tajunnutkaan olevan näin kipakka kannuttaja), mutta ajoittain myös valitettavan ideattoman. Hiukan ehkä diggailisin sellaisesta äänimaisemallisesta melodianlisäyksestä, tämä toki on vain makuasia. Hienoja juttuja kyllä löytyy sieltä täältä, kuten viimeisen biisin, With Painin pari osiota ovat käsittämättömän siistejä ja sopivan Deathimaiseen tyyliin täysin vailla biispohjaista tarkoitusta. Myös olen aika vahvasti sitä mieltä, että bändi voisi kitaroida vire hiukan matalammalla, täten 80% riffeistä saisi luultavasti lisää vakuuttavuutta alleen.

Bändi: Mikko "Lappis" Lappalainen - laulu, kitara, Ville "The Dominator" Vehviläinen - rummut, Matti Taipale - kitara, Jarno Nurmi - basso

Kotisivu

Kontakti :lappis(at)maidenhell.com

Lisätty 09.05.2006



Nuclear Throne: Demo IV

Nuclear Throne on kahden miehen muodostama orkesteri, joka ammentaa pääasiassa black- ja death metalista. Nimensä veroiseltahan bändi kyllä kuulostaa, nimittäin tuntuu Japanin ydinvoimaonnettomuutta seuratessa sopivan kylmältä ja tylyltä soundtrackilta. Synteettinen ja väkivaltainen soundi ei vie silti pitkälle, biiseillä kun ei tunnu olevan paljoakaan annettavaa. Lisäksi konerumpujen nakutus alkaa puuduttamaan äkkiä. Viehätyksensä tässäkin tekeleessä on, mutta tällä kertaa se ei ole varsinaisesti sävellysten ansiota, mitä toki aina toivoisi.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.12.2011



Obedience: Disastrous Minutes Of Decay

Obediencen toiminta perustuu yksinkertaiseen thrashkohkaamiseen. Mukaan mahtuu myös hitaampaa jynssäämistä ja lopputulos muotoutuukin melko primitiiviseksi. Tässähän ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta riffittely jää ideatasolla todellakin liian kuivahkoon kuosiin. Kitaroinnista on vaikea löytää mitään mainittavampaa mieleenjäävää muutaman soolonlurituksen ohella ja biiseistäkin jää lopulta todella ylijäämäinen maku suuhun. Lauluissa ilmentyy paikoin sopivaa uhittelua, mutta mistään erityisestä taituruudesta ei tässäkään ole kysymys.

Bändi: Jani Niskanen - laulu, Martti Kauppi - kitara, Okku Kemppainen - kitara, Vesa Leinonen - basso, J-P Heikkinen - rummut

MySpace

Mikseri

Lisätty 09.04.2009



Ocean Floor: Demo 2007

Ocean Floor on Keski-Suomesta kasaantunut ryhmä, jonka jäsenillä voisi väittää olevan vakavaakin aiempaa kokemusta hevihommista. Tämähän kyllä kuuluukin, äijät ovat menneet demostudioon valmiilla suunnitelmilla lopputulos onkin aukotonta mallia. Bändin musiikissa rullaava death metal- pohjainen jyhkeys kohtaa sopivan määrän melodiaa ja moderneja elementtejä. Hypocrisy voisi olla yksi vertailukohde, tosin Ocean Floorin musiikki on vivahteikkaampaa ja detaljoidumpaa. Hienoa, että orkesteri kuulostaa tarttuvan melodiselta, vaikkei se käytäkään esim. puhtaita laulustemmoja tai muita tämän päivän muotijuttuja. Seesteistä aggressiota ilman turhia löpinöitä.

Bändi: Kimmo Korhola - laulu, Sami Hämäläinen - kitara, Tuomas Kokko - kitara, Antti Sjoblom - basso, Aki Parviainen - rummut

MySpace


Lisätty 01.10.2008



Of Your Funeral: Demo 2008

Loviisassa 2007 perustettu bändi maalailee perisuomalaista kaihoisuuden kuvaa. Melkein tässä joutuu tarkistamaan, onko jalometalleinkin palkittu pohjoinen ylpeytemme noussut haudastaan, mutta ei. Tarkin vastaan kävellyt kopio Of Your Funeral kuitenkin on, niin on Sentencedin lopun aikaa imaistu uusiokäyttöön. Onkin kiinnostavaa poimia seasta samoja hiilipaperikopioituja juttuja, joihin itsekin on aikanaan tykästynyt ja todeta kuinka simppeleitä voivat hyvän biisin ainekset olla. Murheesta ja ahdistuksesta saa väännettyä loputtoman määrän keskitempoisia mollibiisejä, että antakaa palaa vaan. Palkintoa siitä ei tosin välttämättä ole luvassa.

Bändi: Joni Björklund - kitara & laulu, Niko Partanen - rummut, Joni Kiiskinen - basso, Jere Kjäll - kitara & taustalaulu

MySpace


Lisätty 02.11.2009



Of Your Funeral: When Nothing Remains

Of your Funeral jätti edellisellä demollaan suuhun suorastaan törkeän Sentencedmäisen makuelämyksen. Ei ole koira karvoistaan päässyt, mutta pientä pesäeroa esikuviin on kuitenkin jo havaittavissa. Tällä kertaa yhtyeen ulosanti ja biisit ovat jollain tapaa raikkaammallakin tolalla. Soitto rullaa edelleen hiukan kömpelöhkösti ja osin yli kykyjen vedetyt laulusuoritukset tiputtavat tunnelmaa tasaisesti. Itse sävellyksiä ei voi moittia kehnoiksi, mutta mitään uutta ne eivät tähän maailmaan kuitenkaan onnistu tuomaan.

Bändi: Joni Björklund - kitara & laulu, Niko Partanen - rummut, Joni Kiiskinen - basso, Jere Kjäll - kitara & taustalaulu

MySpace


Lisätty 02.11.2009



Ordeal Of Soul: Annihilated

Tämän yhtyeen lähestymistapa on aika perinteisen metallin kentällä. Pikkumelodista paahtoa on Annihilatedilla neljän biisin verran ja vaikka biiseissä ei ylimääräistä olekaan, lopputulos on unettava. Soittotaitoa ryhmällä jotenkuten riittää, selkeimmin kompastellaan kannujen takana ja varsin yksinkertaisissakin rytmikuvioissa. Laulu alkaa myös pitemmän päälle puuduttamaan, oli sitten kyseessä melodiat tai tasapaksu korina, joka näytteleekin ääntelyssä pääosaa. Biisiaineksien keskinkertaisuus jää lopulta konkreettisimmaksi vaikutelmaksi Ordeal Of Soulista, eikä selkeistä soundeistakaan ole pelastusrenkaaksi.

Ipo - basso & murina, Sami - koskettimet & laulu, Jukka - rummut, Miikka - leadkitara, Toni - rytmikitara

Kotisivu


Lisätty 13.02.2008




Orion Nightfall: Eye Of The Snowstorm

Tämä joensuulaislähtöinen orkesteri on levittänyt vihan sanomaansa jo viitisen vuotta ja saman verran on kertynyt ansioluetteloon jo demonauhoitteitakin. Musiikillisessa mielessä bändi kumartelee norjalaisen black metalin rosoisemmalle sektorille, josta kyllä ammennettavaa piisaakin. Tuntuu vaan, että tässä on nyt valjastauduttu seuraamaan juuri sitä genren osiota, jossa ei paljoakaan kerrottavaa ole. Eli ei mieleen jääviä melodioita, aggressiiviset osuudet taas eivät ole riittävän vihaisia, jotta tajuntaan iskisivät. Yhteissoitto ei ole vaativaa, siihen nähden kompastelu on ajoittain aikamoista. Vokalisti Dunkelheitin tulkinta kuvastaa kyllä kärsimystä omalla oivallisella tavallaan: Tuon on nimittäin pakko sattua.

Bändi: Nousiainen - kitara, Silfsten - laulu, Koskela - rummut, Piiroinen - basso, Hjulgren - kitara & propaganda

Kotisivu

Kontakti :orion_nightfall(at)hotmail.com

Lisätty 18.09.2008



Orpheria: A Sigh Of Autumn

Orpheriassa nuoret sällit kohtaavat vanhan liiton tavalla, joka saa päähineen nousemaan vaivatta. Death metal, tunnelmointi pitkät biisit ja polveilu, tuleepa sellainen sana kuin Opeth myös mieleen. Vaikutteet puskevat musiikista vähän turhankin selvästi läpi, mutta positiivista on se, etei tähän junaan ole tunkua. Yhteissoitto ei suju vielä aivan tarkasti, mutta kokonaisuutena jo ollaan kevyesti siedettävällä tasolla. Sävellysinto ja kyky handeloida laajempaa kokonaisuuksia on ihailtava asia tässä tapauksessa. Tavoitteena voisi olla jalostaa vielä enemmän omia juttuja sekaan, jotain jolla todella erottua esikuvistaan. Biiseistä voisi esim. koostaa lyhyempiä paketteja, tästä ei iskukyky heikkenisi.

Bändi: Butcherer & basso & örinä, Lisko - puhdas laulu, Juuso - kitara, Anton - kitara, Derek - rummut

Mikseri

Myspace


Lisätty 09.10.2008



Orpheria: Orpheria

Lahden Opeth jyräyttää jälleen. Edellisestä demosta on saatu kerättyä alle lisää toimintavarmuutta ja myös biiseihin eräänlaista tasapainoa. Vielä kapiaisi ehkä omanlaistaan kasvokkuutta enemmän, näin selkeämmin kuunneltuna esikuvat ovat jo liian ilmiselviä. Bändin metalliset ja melankoliset biisit ovat kyllä erittäin nautittavalle tolalle hiottuja. Murinalaulut toimivat komeasti, mutta esim. Opaque- herkistelyssä puhtaat laulut eivät tunnu vielä taipuvan vaadittavalla varmuudella. Orpheria on mukava poikkeus, joka uskaltaa selvästi heittäytyä hankaliinkin haasteisiin.

Bändi: Butcherer & basso & örinä, Lisko - puhdas laulu, Juuso - kitara, Anton - kitara, Derek - rummut

Mikseri

Kotisivu


Lisätty 01.09.2009



Out Of Bounds: Through A Sacrifice

Yhtyeen väsäämä seos on kieltämättä mielenkiintoinen: Hiphopin ja rapin sekaisella uholla tehostellaan punkvivahteista rokkimetallia. Vaikkei papatuksesta liioin välittäisikään, on todettava, että biisit ovat hienoine melodioineen ja asenteidensa kera toimivia ja tarttuvia. Toiminta kuulostaa sopivan amerikkalaiselle ja uho ei vaikuta lainkaan teennäiseltä. Materiaali vaatisi vielä jämäkämmän otteen soittopuolella ja tuotanto voisi olla myös tukevammin ja ammattimaisemmin toteutettu. Sävelmät ovat nautittavan kimpoilevia ja dynaamisia ja myös sopivassa suhteessa sekopäisiä. Omaperäisen oloinen cocktail.

Kotisivu


Lisätty 27.12.2007




Pain Confessor

Hämeenlinnasta käsin räyhäävä Pain confessor on varsin uusi tuttavuus Suomen metallitaivaalla. Henkilökohtaisestikin tuttuja naamoja sisältävä yhtye yllätti aika suuresti materiaalillaan, suurin osa bändistä kun on vaikuttanut lähinnä alan asenneympyröistä. Bändi on suoltanut pihalle ensimmäiseksi demoksi varsin vahvan tuotoksen josta ei suurempia moitteita voi antaa ja jolla luulisi levydiilinkin heltiävän vaivattomasti. Melodinen metalli ei sinänsä ole uusi keksintö, mutta loppujen lopuksi Suomesta ei ole kovin montaa melodeathin yrittäjää maailmalle singonnut. Bändillä pysyy soittimet hyppysissä ja liikoja ei edes lähdetä yrittämään, hyvät riffit pesevät turhan tilutuksen aina. Vahvuudeksi lasken vokalisti Kivistön tulkinnan joka tasolla. Ehdottomasti maan nuoremman polven ykkösrähisijöitä, jolta myös puhtaampikin ilmaisu tuntuu onnistuvan. Ryhmä on takonut pari keikkaa ja alusta lähtien on hommat pidetty ns.Isollaan ja bändin päätavoitteena ei kaikesta päätellen ole nuorisotalojen tai pizzerioiden nurkkien koluaminen. Eikun levyttämään.

Bändi: Markku Kivistö - laulu, Pasi Laihanen - koskettimet, Vesa Säkkinen - kitara, Tuomas Kuusinen - kitara, Mikko Laihanen - rummut, Mikko Kivistö - basso

Kotisivu

Kontakti :painconfessor(at)hotmail.com



Pale Obsession: Songs Of Love And Death

Demopalstamme saa tällä kertaa ulkomaalaisia vierailevia tähtiä. Luxemburgilainen Pale Obsession on luonut kliseisesti ristitylle tuotteelleen 4 biisin verran syntikkavetoista ja koskettavuudeltaan vaihtelevaa tunnelmointia. Selkein kiinnekohta yhtyeen musiikissa on vokalisti Joe Mayn herkkä ja kohtalokas ääni, jonka voisi olettaa jakavan mielipiteitä, mutta täällä päässä ainakin peukalo nousee taivasta kohti. Kitara on biiseissä runsaasti esillä, liekö sitten kosketinmaailman ja laulumelodian summa, joka tuo kuitenkin mieleen vähän väliä muistutuksen Depeche Moden olemassaolosta. Kappaleet ovat monipuolisia kokonaisuuksia, sopivan paineetonta fiilistelyä popin ja metallin välimaastossa.

Bändi: Joe - laulu, Christian - koskettimet, Luc - kitara, Fred - kitara, Christophe - basso, Marc - rummut

Kotisivu

Lisätty 12.06.2008




Panssarinyrkki: Ääniä Haudasta

Tässähän on bändi ja demo aikalailla nimensä veroisia, on nimittäin poikkeuksellisen tymäkkää vääntöä näin demotasolla. Tarkassa alaviretaiteilussa nyt ei tänä päivänä ole mitään sinänsä kummallista, lajin pohjat kuitenkin on valettu jossain mantereen takana jo aikapäivää sitten. Oman leimansa Panssarinyrkin musiikkiin antaa kuitenkin varsin sairaat sanoitukset ja äänimaailmaan sirotellut erilaiset psykoottiset elementit. Hienoinen ongelma on kuitenkin, että iso osa persoonaa on nimenomaan suomen kieli ja johan pohjanmaalainen Nicole on kyntänyt varsin vastaavaa sarkaa jo vuosikymmenen. Muutenhan tässä olisi jo ihan leuka nyrjähtänyt

Bändi: Toni Puumalainen - laulu, Ville Miettinen - kitara, Antonio - rummut, Lauri Karvonen - basso, Juho Manninen - kitara

Kotisivu

Kontakti :panssarinyrkki(at)gmail.com

Lisätty 20.10.2007



Panzerium: Some Deathmetal Comes Behind The Corner

Hauskasti nimetty demo sisältää paljonkin aineksia, joita en mieltäisi death metaliksi tänä päivänä. Joka tapauksessa bändi vetää välillä hienon raskaasti esitystään, vaikkakin välillä saa kuuntelijakin varoa yhtyeen yrittäessä ”pysyä trapetsilla”. Hapuiluun hakisin tällä kertaa syypäätä rumpupatteriston takaa. Laulajan ääni on hauskalla tavalla eläimellinen ja sopii juttuun sinällään, kuten mojova alavirekin. Death metal ei ole kaavoihin ja määriteltyihin rakenteisiin kangistunut laji, silti tähän kaipaisi jotain selkeää, joka laittaisi äijän oikeasti pelkäämään.

Bändi: Kolkka - kitara & laulu, Pete - kitara, Hellman - rummut, Hepa - basso

Kotisivu

MySpace

Lisätty 20.10.2007



Panzerium: Snow Paints The Bodypiles

Panzerium jatkaa raskasta möykkäänsä. Suhteellisen suoristelluksi death metaliksi luokiteltava musisointi ei ole juuri edellisdemosta muuttunut. Bändillä on jossain määrin viehättävä soundi, eikä silkasta skeidasta voida puhua, vaikkei tästä tunnu löytyvän ensimmäistäkään oivallusta. Hitaanpuoleinen, korkeintaan keskitempoinen jyräys ei ole päässyt oikein vieläkään kömpelyydestään, mutta jollain tapaa se kuulostaa jo asiaankuuluvalta. Jylhää menoa, johon soisi sekaan vielä piirun verran julmempiakin temppuja. Eiköhän tästä vielä aikain saatossa jotain muotoudu.

Bändi: Kolkka - kitara & laulu, Pete - kitara, Hellman - rummut, Hepa - basso

Kotisivu

MySpace

Lisätty 04.11.2010



Paska Jänis: Kymmenen Askelta

Johonkin grindin ja yleisen sekamelskan sekaan uppoava paska vemmelsääri aiheuttaa hersyvän naurunremakan biisinnimillään. Vai mitä sanotte veisuista Saatana, Syö Eläin, Viinaa & Aineita tai Varasta? Siihen kyllä koko kymmenen biisin ansiopuoli jääkin. Ulosannissa ei ole mitään erityisen selvää eikä tykkiä, eikä biiseissä mitään mainittavaa. Plussaksi voidaan laskea, etteivät ne kestä pitkään. Toivon vaan, ettei taiteilijanimien takana tai lähipiirissä ole ketään menestyvää muusikkoa/levylafkan hyvää tuttua, muutenhan tätä pian löytyy kohta puodin hyllyltäkin.

Kotisivu


Lisätty 22.08.2008




The Physicists: The Old Religion

Nivaskan erikoisuuspalkinto menee The Physicistsille. Bändin riivattu industriaalinen sekopäisyys ei taatusti jätä kylmäksi ketään. Musiikista löytyy rajua ruttausta, vinoja nuottikulkuja, teatraalisuutta ja koneistettuja kieroutumia. Välillä meno uhkaa laskeutua jopa normaalin kuolevaisen ymmärrykselle sopivalle tasolle, mutta jo taas lähtee kohta touhu sinkoilemaan ties mihin avaruuteen. Suuri osa skitsoilusta muodostuu luonnollisestikin lauluosuuksista, joissa on myös monenlaiset keinot käytössä, normaalista ihmisäänestä erilaisten vinkunoiden kautta peikkokärinöihin. Päävastuu lankeaa kuitenkin vihaisemman pään tulkintaan. Hullut.

Bändi: Mc Omega_0 - laulu, kitara & loopit, EerosmitH - symbaalit & akustiset rummut, F.P. Meridian - basso, David - kitara

Kotisivu

Kontakti :the.physicists(at)gmail.com]

Lisätty 07.04.2009



Plegia: Demo 2007

- Plegia on perustettu vasta viime vuoden lopulla, joten aika lailla tuore tapaus on kyseessä. Debyyttidemo on nyt kuitenkin jyväskyläläiseltä rytmiryhmältä julki. Musiikki on muodostunut triolla melko perinteiseksi suomenkieliseksi thrash metaliksi. Vääntö ei ole soiton puolesta tiukinta, mutta juuri sellaista kuin alle vuoden vanhalta kokoonpanolta voisi odottaakin. Touhu löyhkää aivan kehityskelpoiselta, mutta lyyrisellä puolella soisi pientä tarkastelua tapahtuvan. Vaikka kotoisen kielen käyttöön lienee perusteensa, siinä kannattaisi muistaa kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi loppusointuihin, jotka eivät näissä teksteissä nivoudu toisiinsa mitenkään. Ja senhän taas tietää miltä sellainen kuulostaa.

Bändi: Olli, basso & laulu, Riku - kitara, Ville - rummut

MySpace

Lisätty 21.01.2008




Pohjoinen Kuri

Kotimaankielellä kotimaan rokkia veivaava Pohjoinen Kuri ei taas saa minua valitettavasti syttymään. Jonkin sortin munaa bändissä kyllä on, mutta syynä on varmaankin materiaalin kasvottomuus. Tai sanotaanko että kasvot eivät ole ominta omaa - Haistan liiaksi erään suositun suomalaisbändin (Kolme kirjainta) sointia. Jopa siinä määrin että en juurikaan osaa olla vertailematta matskua "alkuperäisiin esityksiin". Ja ne kohdat missä taas en törmää tähän mielleyhtymään, eivät sitten muuten oikein napostele. Johtuuko kenties ihan tuotantoteknisistä seikoista tai syystäkin, mutta laulajassa on jotakin mikä saa minut suorastaan ärsyyntymään. Suomenkielinen rokkihan sinänsä on ihan OK, bändin soitossakaan en varsinaista vikaa näe. Pohjoisen Kurin esitystapa ja sävellykset saavat kokea jonkinlaista isompaa muutosta ennenkuin tänne kolahtaa. Tai tiedä kolahtaako sittenkään, herneet kun ovat jo nenässä. Mutta vain ja ainostaan minun tuulenhalkojastanihan tässä on kyse. Kuitenkin hyvin tehtyä musiikkia, että en ihmettele jos tästä joku isompikin taho kiinnostuu.

Bändi: Kokkinen - rummut & koneistus, Hartonen - laulu & kitara, Huhtamo - Kitara, Taustat & Koskettimet, Luomanen - basso & taustat

Kotisivu

Kontakti :pohjoinenkuri(at)pp.inet.fi



Point Blank: Gatling Gun Manifest

Point Blank on vetänyt henkeä ensimmäisen kerran jo vuonna 2005, joten ensidemon suhteen ei ainakaan ole hätäilty. Gatling Gun Manifestilla on 3 biisiä suhteellisen simppeliä death metalia jossa jykevyydessä ainakin piisaa. Raskaus on olennaisin osa bändin viehättävyyttä, vauhdilla ei kuulijaa kosiskella, eikä muutenkaan liialla yrittämisellä. Yksinkertaisuuden kuorrutteeksi biiseihin on viljelty mm. hyviä pikku rumpujippoja ja melodisia yksityiskohtia. Tomi vähäkankaan örinä sopii pakettiin mainiosti, eikä ala kyllästyttämään, vaikka operoikin aika kapealla alueella. Bändin yhteissoitto ei ole vielä tarkimmasta päästä, mutta tähtäin on ehdottomasti oikeassa suunnassa.

Bändi: Tomi Vähäkangas - laulu, Janne Satokangas - kitara, Jaakko Ulanto - kitara, Antti Kurikka - basso, Aarno Rousi - rummut

Kotisivu

Kontakti :janne(at)pointblank-band.net


Lisätty 07.10.2008



Point-Blank: Execution

Point-Blank ei ole puuttunut musiikkinsa suuntaan paljoakaan kakkosdemonsa suhteen. Perustana on edelleen death metal- rypistely, jonka kikkaillaan sekaan kaikenlaisia kommervenkkeja. Kitarariffeistä löytyy paikoin varsin hyvääkin teknisen puolen kuolokuviota, osittain taas jäädään turhan yksioikoiselle ja virikkeettömälle tolalle. Suorasukainen karjunta on toimivaa ja ehdottomasti oikea valinta lauluääneksi. Rosoisuus tuotannossa särähtää tälläkin kertaa korvaan, tiukemmalla soundipolitiikalla Executionista saisi luultavimmin vieläkin enemmän irti. Lupaavaa työskentelyä joka tapauksessa.

Bändi: Tomi Vähäkangas - laulu, Janne Satokangas - kitara, Jaakko Ulanto - kitara, Antti Kurikka - basso, Aarno Rousi - rummut

Kotisivu

Kontakti :janne(at)pointblank-band.net


Lisätty 23.10.2009



Post Deus: Perinde AC Cadaver

Post Deus on yhden miehen yhtye, jonka ainoa jäsen Corer hoitaa kaiken äänittämisestä lähtien yksin. Kotikutoisuus kostautuu tapauksessa hiukan, mutta onpa tuota tukkoisempaakin jälkeä kuultu, varsinkin nimenomaisessa alkukantaisen black metalin genressä. Biiseissä ei sinänsä ole järin paljoa päätä eikä häntää, mutta tiettyjä tunnelmia kyllä saavutetaan. Vaihtelevamelodiset biisit on laulettu kiitettävän peikkomaisella äänenäsävyllä ja esityskieleksi on valittu suomen ja englannin kielet, sanoitusten käsitellessä ei niin- yllättäen melkoista vihaa ja ahdistusta. Konseptina toki OK ja kunnioitettavahan tällainen tee se itse- juttu on ideatasolla, mutta ei tälle vielä varsinaisesti hattu nouse.

Bändi: Corer - kaikki

Kotisivu

Kontakti :post.deus(at)gmail.com

Lisätty 17.11.2009



Potra: E.M.O.N.E

Potran raskas ja konemausteinen metalli on huolellisesti rakenneltua. Matsku groovaa komeasti ja siitäkin huolimatta, ettei valmistusaineissa ole käytetty todellakaan mitään poikkeuksellista, bändi kuulostaa nimenomaan Potralta. Liekö sitten tuo syntsamaailma pienten itämaisten vaikutteiden kera, joka pesäeron onnistuu luomaan noihin lukuisiin suomithrash- lajitovereihinsa Sopivan romuluisen vaikutelman muutoin siloteltuun soundiin tuo hurjahko karjunta, jonka nuotittomuus ei jää häiritsemään. Sanoitukset eivät aihepiiriltään hätkäytä, mutta ovat kyllä tarinoita jonka takana kehtaa seistä. Viimeisen biisin naislaulu on kuin kirsikka kakkuun. Hyvä EP.

Bändi: Wille Kangasluoma - rummut, How'chi Hautala - kitara, P. Neesmann - laulu & konepohjat, Jussi Peltola - basso

Kotisivu

Kontakti :potra(at)potra.net


Lisätty 09.10.2008



Potra: X

Potra ei ole juurikaan uusiutunut. Bändi oli täysin vakuuttava jo E.M.O.N.E- EP:llään, joten ei sinänsä tarvettakaan. Thrashin suunnalla mennään siis edelleen ja nakellaan sekaan kaikenlaisia persoonallisia koukuttimia niin, että voidaan tosiaankin puhua omasta soundista. Merkittävimmät tekijät tähän lienevät lähes sinfoniset kertosäkeet ja juuri sopivan hillitty koskettimien käyttö, hyvien kitarariffien ohella toki. Laulaja Neesmann ei ole välttämättä edes karjujien terävintä kärkeä, mutta sopii Potran musiikkiin täydellisesti. Valmista sainattavaa lafkalle kuin lafkalle!

Bändi: Wille Kangasluoma - rummut, How'chi Hautala - kitara, P. Neesmann - laulu & konepohjat, Jussi Peltola - basso

Kotisivu

Kontakti :potra(at)potra.net


Lisätty 22.04.2009



Process: Pain: The Beginning

Nyt tarjotaankin kovatasoista ensijulkaisua, metalcoren ja death metalin suoraviivaisimpia piirteitä hyödyntävä Process: Pain ei nimittäin haparoi. Yhtye soi nykyaikaisesti, ääriraskaasti ja on todellakin tehtäviensä tasalla. Kitaroilla sopivan melodiseksi sudittu musiikki ei hempeile, jokainen biisi on täsmäisku ja täynnä brutaalia vääntöä, sekä asennetta. Roisin kielisoitinhyökkäyksen ohella Jan- Erik Niemen kuolonkorina luo oleellisen osan The Beginningin ärhäkkyydestä ja raastavuudesta. Mikäli bändi on yhtä kova lavalla, kuin levyllä, mahdollisuudethan ovat lähes rajattomat.

Bändi: Jan-Erik - laulu, Mikko - basso, Toni - kitara, Sami - kitara, Teemu - rummut

Kotisivu

Kontakti :processpain(a)gmail.com


Lisätty 13.07.2009



Psychema: About Face

Psychema soittaa “semiprogea”. Kotikutoiseksi EP kuulostaa todella hyvältä tunnelmaltaan ja mainittua proge- osastoa on viljelty vain välttämättömyyden nimissä. Sävellyksissä on X- muuttujaa ja arvoituksellisuutta, mutta myös kahvoja joihin tarttua, esim. selkeät kertosäkeet. Kitaristilaulaja Tomi Kallavan ääni toimii parhaimmillaan puhtaassa fiilistelyssä, vaikka räyhääkin miehestä lähtee. About Facella on kiteytettynä mukavan persoonallinen ja hötkyilemätön ote.

Bändi: Tomi Kallava - laulu & kitara, Kimmo Pitkänen - kitara, Timo Larjo - rummut, Petja Rinne - basso

MySpace


Lisätty 15.07.2009



Pyrotoxic: Flames Of Armageddon

Nimestäkin voi terävämpi vähän suuntaa aavistella, Itäisen Suomen Pyrotoxic takoo kunnon vanhan liiton trashia. Tämähän osuu vielä sille lajin viihdyttävälle osa-alueelle, missä vauhdilla ja yleisellä viuhtomisella korvataan kaikki puuttuvaksi jäävä. Soundit ovat jääneet kevyelleen, mutta senhän voi ajatella kuuluvan asiaankin, jos haluaa. Riffiä kuitenkin tulee kuin tuutista, eikä lepotaukoja anneta nimeksikään. Mielenkiintoisinta, että suuntauksen huomioon ottaen varsin harvinaislaatuisesti vokalistina ja keulahahmona pauhaa juuri ja juuri ravintolaikäinen kauniimman sukupuolen edustaja. Tulkinta nyt on paikoitellen aika epämääräistä, sekaan mahtuu kunnon

Bändi: Liisa - laulu, Ville - kitara, Antti - kitara, Markus - rummut, Teemu - basso

MySpace

Lisätty 22.08.2008




Radical M Project: Deathfactor

Tämä projekti starttaa oikein mallikkaasti liikenteeseen, Burn My Silence on biisinä oikein toimiva ja yhdistelee erilaiset puolensa hienosti kasaan. Bändin melodisuus on pitkälti räyhälaulujen kanssa vuorottelevan Jenny Malmbergin soljuvan äänen varassa. Vaikka Radical M Project niiaakin ruotsivaikuttajille musiikissaan, on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin ”Minäpäs komppaan, tiluta Sinä”- ratkaisusta. Konejutut ja syntikat koristelevat jyräriffien seassa ihan kelpoisasti ja lopputulos kuulostaa jopa lähestulkoon uniikilta. Vaikka kaikki komeasti toimiikin, jokin viimeinen kiskaisu jää vielä puuttumaan. Ehkä biisimateriaali ei vielä täytä ihan timantti-osaston vaatimuksia, mutta tämähän on vasta nuoren yhtyeen alkupään tuotantoa.

Bändi: Esa Uusimaa - laulu & kitara, Jenny Malmberg - laulu, Sami Puolakka - kitara, Matti Suomela - basso, Otto Väisänen - rummut
Kotisivu

Kontakti :info(at)radicalmproject.com

Lisätty 10.12.2007



Rainroom: Monochrome Of Feathers

Porukan nimestä päätellen Katatonia on tuttu nimi ja voipa seikan todeta myös soittamastaan musiikistakin. Mahdolliset yhtäläisyydet löytyvät kuitenkin jo em. bändin 10 vuoden takaiselta räyhäkaudelta. Rainroomin biisit ovat pitkiä ja tunnelmien vaihtelulla ei pidetä isompaa hoppua, eikä liioin sointujenkaan. Doomahtavuus on läsnä, muttei nopeuttakaan tarpeen tullen kaihdeta tässä lyijynraskaassa toimituksessa. Yksioikoinen korina tekee bändille aika yksioikoisen ilmeen, eikä tässä tapauksessa muuta juuri kaipaisikaan. Pikkukikkailut, sämpleilyt ja riitasointujen naseva käyttö lisäävät myös kiintoisuusastetta.

Bändi: JP - kitara & laulu, Jere - kitara, Oskari - basso, Jelle - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 18.09.2008



Random Mullet: Infected

Jos lähdetään siitä, että mieleen kipuaa Pestilencen Jazz-aika, 2000- luvun iskevimmän pään ruotsimetalli, Arcturusmainen maalailu, Pink Floydin herkkyys ja System Of A Downin sekopäisyys ja kaikki tämä jo ensimmäisen biisin puoliväliin mennessä, onko kyse jo ylisanoista? Varmaan niistäkin, mutta kaikesta huolimatta tämän sortin matematiikkamusiikkia ja tyylien sinkoilua ei voi kuuntelijalle juuri helpommaksi tehdä. Johdonmukaisuuksia on ajoittain vaikea löytää, mutta punainen lanka on Infectedillä jatkuvasti hyppysissä mainiosti. Loppua kohden meininki hivenen jo normalisoituu, mikä toisaalta on jo pettymyskin, mutta kun biisien taso ja monikerroksisuus säilytetään niin eipä hätiä mitiä. Turha tätä on selitellä, tämä pitää kuulla.

Bändi: Simo Järvinen - korinalaulu, Ilmo Ylinärä - puhdas laulu, Henri Heikka - sakxofoni & orkestraatiot, Raine Oikarinen - koskettimet, Tuomas Laurila - kitarat, Mika Luosujärvi - basso, Janne Riikola - rummut
Kotisivu

Kontakti :randommullet(at)gmail.com

Lisätty 06.05.2008



Ravage Machinery: Demo 2007

Palstamme saa pohjoista tukea, Ravage Machinery jyräyttää oikein joulupukkikaupungin, Rovaniemen korkeudelta. Matalalla kulkevaa ja asennetta uhkuvaa vääntöhän tämä. Moni osanen on musiikissa jo kohdallaan, mutta pienoista hienosäätöäkin kaipaisi. Kitara on soitinpuolen vaikuttavimmassa asemassa sopivan monipuolisena, mutta yhtyeen olennaisin täky on laulu, johon onkin saatu mukavasti variaatioita. Tehokkaasti on käytössä puhelaulu, erilaiset papatukset, Burton C.Bellmäinen hoilotus ja toki myös kitarisat kattoon- moodi. Yhtye on tällaisenaan jo lupaavalla pohjalla, mutta tehtävää on vielä niin biisimateriaalin kuin soitannollisen huolellisuudenkin kohdalla. Näkemystä kyllä piisaa.

Bändi: Jukka Haarala - laulu, Simo Pasma - kitara, Kalle Hotti - kitara & taustalaulu, Rauli Alaruikka - basso & taustalaulu, Joonas Rissanen - rummut

MySpace



Lisätty 24.09.2008



Ravage Machinery: Reigning Disease

Bändi puolivakuutti parin vuoden takaisella demollaan, mutta nyt tökkäisee. Metallicamainen ja tämän päivän räyhäbändien henkeen sovitettu asenne ei oikein tällä kertaa puraise. Demon demoisuus soundien puolesta häiritsee harvinaisen paljon, tuntuu että tanakkuudestaan huolimatta äänimaailmasta puuttuisi juuri se, mitä nämä biisit vaatisivat. Liekö tämä sitten se tekijä, joka on tappanut aggressiota Jukka Haaralan vokaloinneista, sillä nekään eivät tällä erää pahemmin pelota. Biisit ovat kuitenkin riittävän värikkäitä ja sopivan hittimäisiä, ei käy valittaminen. Bändi ei vaan pelaa nyt niiden kanssa riittävästi samaan pussiin. Höh.

Bändi: Jukka Haarala - laulu, Simo Pasma - kitara, Kalle Hotti - kitara & taustalaulu, Rauli Alaruikka - basso & taustalaulu, Joonas Rissanen - rummut

MySpace



Lisätty 20.04.2010



Ravenous: Delicious Disease

Ravenous on muutaman vuoden ikäinen kokoonpano, joka ainakin tällä toisella demollaan on kallistunut perinteiseen thrashiin. Vanhakantaiset esikuvat puskevat bändin musiikista läpi, 90- luvun Slayer 80- luvun vouhotuksella voisi olla kuvaileva termi. Soiton puolesta ei homma hoidu yhtä tarkasti, mutta ihan viehättävää kohkaamista puuha tuntuu olevan. Vaikka pyhää bändiä paljon muistutetaankin musiikillisesti, tämä ei ärsytä, päinvastoin laittaa muistelemaan miksi heviä yleensä harrastetaan. Vokalisti Esan puuhailu mikin takana ei sekään pääse lähellekään Tom Arayan tyyliä, mutta yritystä piisaa ja välillä mennäänkin jo melkoiseksi mölinäksi. Tällaisella sitä joskus tehtiin historiaa, tuskin enää.

Bändi: Esa - laulu & kitara, Juho - kitara, Lasse - rummut & taustalaulu, Luukas - basso & taustalaulu

Mikseri

Lisätty 25.09.2008



Reactor: Trails

Reactorin juuret juontavat yli 10 vuoden taakse. Jälki onkin seesteistä ja aikuismaista. Myöskin mainittavan hyvää, bändi on löytänyt punaisen lankansa ja kuulostaa juurikin osiensa summalta. Synkeä runttausrock on raskasta kuin metalli, mutta siihen kehykseen ei bändiä ahtaisi. Hiukan Blake- yhtyeen tavoin on Trailsilla löytynyt se hieno yksinkertaisuus kuten vaikkapa sepän työnkuvassa, vasara ja alasin piisaavat mainiosti suoritukseen. Suvannot on saatu ujutettua jyrinän sekaan hienosti ja saumattomasti. Tyttöpaitoja ei tämän bändin kannata ehkä ensimmäisenä teettää.

Bändi: Tommi Siniranta - laulu & kitara, Antti Siniranta - rummut, Tatu Koivu - kitara, Heikki Hannula - basso

Kotisivu

MySpace

Lisätty 15.10.2008



Ready For The Rodeo: Promo 2008

Nyt menee sitten stoneriksi. Ready For The Rodeolta hoituu homma varsin miehekkäästi, kuten tällaisissa tapauksissa pitääkin. Soiton rullaavuus on ykkösluokkaa ja alavireinen jyräys tuppaa lähinnä sytyttämään oluenjanon. Kitaraakin kurittava Tuomas Heiskanen kuulostaa äänensä kanssa enemmänkin perinteiseltä katurokkikukolta, mutta se passaa tähän sapattimaisuuteen vallan mainiosti. Kokonaisuus on siis hallussa hienosti ja biisit ovat myös onnistuneita, joskin vähän turhan samasta puusta veistetyiltä ne pitemmän päälle vaikuttavat. Respectiä kehiin kuitenkin.

Bändi: Kalle Hytönen - rummut, Marko Loman - kitara, Perttu Härkönen - basso, Tuomas Heiskanen - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :wolfpack(at)readyfortherodeo.com

Lisätty 22.04.2009



The Realization Of Falling Apart: Wasting A Demo1

Muutaman vuoden vanhan kokoonpanon debytointi ei nyt oikein kolahtele. Kapulat ja soittimet pysyvät kutakuinkin kätösissä, mutta juuri enempää positiivista on vaikea keksiä. Musiikki on miellyttävän raskasta heavy rockia, mutta biisit ovat erittäin tasapaksuja. Yhtään kertosäettä ei pysty palauttamaan mieleensä kuulemansa jälkeen, eikä kiinnekohtia pääse muutenkaan juuri muodostumaan paria erillistä riffiä lukuun ottamatta. Musiikin luomaa mattomaista efektiä jatkaa myös tasainen ja korskea laulu, jossa ei juuri kliimakseja esitellä siinäkään. Hyvältä soundaa, mutta kyllä biiseihin tarvittaisiin nyt paljon ja kaikkea.

Bändi: Kristian Niskanen - laulu, Timo Ikonen - kitara, Kim Bergholm - basso, Petteri Andersin - rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2009



The Realization Of Falling Apart: Wasting A Demo II

Luvattoman pitkän nimen omaava pääkaupungin pumppu parantaa kakkosjulkaisullaan vaan nimeksi. Oudointa orkesterissa on se, että siitä ei saa otetta edes kategorisointia silmällä pitäen. Olkoon tämä suurelta osin mitäänsanomattomuus vaan heavy metalia. Raskasta tämä toki on, mutta tuntuu, ettei sitä ole saatu hyödynnettyä kuitenkaan juuri mitenkään järkevästi. Bändi soittaa hyvin ja soundaa hyvälle, mutta hyöty jää kuitenkin pieneksi, biiseissä ei piisaa kantovoima riittävän pitkälle. Demon kevyempi päätösbiisi saa ehkä hetkeksi tunnelmaa aikaiseksi, muttei senkään myötä pääse vielä isommin tuulettelemaan. Sielua ei ole, tai sitten se on onnistuneesti piilotettu.

Bändi: Kristian Niskanen - laulu, Timo Ikonen - kitara, Kim Bergholm - basso, Petteri Andersin - rummut

MySpace

Lisätty 01.09.2009



Re-Armed: Hollow Inc.

Orkesterin taustalta löytyy useampikin demo, toimintavarmuutta ja iskukykyä kuulostaisi niiden myötä kertyneenkin ihan tyydyttävästi. Ruotsin kovimmat vauhtimelodiahirmut tulevat helposti mieleen jos alkaa pohtimaan, mistä Re-Armed olisi voinut kenties vaikutteitaan rapsutella. Hollow Inc:lle siunaantuneet kaksi biisiä eivät ainakaan päästä kuulijaa kynsistään, sen verran kova on intensiteetti. Nopeus vaikuttaisi olevan hallinnassa kun sitä niin paljon harrastetaan, mutta onneksi muistetaan hiljennelläkin välillä ilmiselvän kiireen ohella, ei siinä voimassa kuitenkaan hävitä mitään. Valmista on, vielä ripaus omaa sekaan.

Bändi: Jouni Matilainen - laulu, Tommi Helkalahti - kitara, Markus Salo - kitara, Antti Selamaa - rummut, Joonas Jaaranen - basso

Kotisivu

Kontakti :jouni.matilainen(at)kolumbus.fi

Lisätty 15.03.2008



Re-Armed: Feardrops

Nyt on bändi ottanut sen sortin harppauksen, että oikein hirvittää! Hirvittää mm. se, kuinka pelottavan saumattomasti voikaan soittotaito, tunteettoman tarkka ulosanti ja pirulliset sävelet paiskata kättä toistensa kanssa. Sointia voi verrata jossain määrin paluuta suunnittelevaan Carcassiin, eikä vähiten siksi, että vokalisti J. Matilainen korinoineen onnistuu välillä kuulostamaan hämmästyttävästi Jeff Walkerilta. Musiikin pääpaino on hakkaavalla ja repivän rouheilla kitaroilla, joita koristellaan koleilla melodiakuvioilla, mutta vain sen verran kuin on välttämätöntä. Hämmästyttävää on myös, kuinka kiinnostavuus säilyy, vaikka bändi operoikin musiikkilajin suhteen aika kapealla sektorilla. Hyvillä biiseillä ja toteutuksella onnistuu aina.

Bändi: Jouni Matilainen - laulu, Tommi Helkalahti - kitara, Markus Salo - kitara, Antti Selamaa - rummut, Joonas Jaaranen - basso

Kotisivu

Kontakti :jouni.matilainen(at)kolumbus.fi

Lisätty 16.09.2008



Re- Armed: Stop This Evolution

On se kumma, että tämäkin orkesteri on vielä demopinossa. Re- Armed soi niin raa´asti ja persoonallisesti, että soisi jo vilpittömästi etenemistä. Kunnianhimo paistaa läpi joka soinnusta ja ärähdyksestä, mitä EP:lle on taltioitu. Tällä kertaa mukana on vähän muinaista ruotsalaista nopeusvaikutetta, joka sopiikin yhtyeen näppeihin hienosti. Jouni Matilaisen ääni raastaa jälleen hyvin Jeff Walkermaisesti ja tätä kukaan pistää pahakseen. Yhtyeen taito ja kyky hyödyntää kaikki tempoalueet on suorastaan ilmiömäinen. Melodioita ei tälläkään kertaa käytetä lainkaan tarpeettomasti, eikä musiikki perustu niihin juuri lainkaan. Junttaamalla siihen voima saadaan.

Bändi: Jouni Matilainen - laulu, Tommi Helkalahti - kitara, Markus Salo - kitara, Antti Selamaa - rummut, Joonas Jaaranen - basso

Kotisivu

Kontakti :jouni.matilainen(at)kolumbus.fi

Lisätty 13.07.2009



RedEye: United Snakes

Pitääkin heti kärkeen haukkua demon soundeja, tässähän nimittäin ehti jo puolet pyöriä ennen kuin huomaa sen edes pyörivän. Eihän herranjestas tällaisella pörinällä toteutettu esitys napostele, vaikka vedettäisiin itse Master Of Puppetsia, jota tässä nyt ei kyllä todellakaan tehdä. RedEyen soitto hapuilee aika tavalla läpi performanssin, eikä sävelmissäkään mitään erityisen hienoja aspekteja ole tarjolla. Thrashpohjaista keskitempohuttua tässä muka-rankalla asenteella tuupataan, mutta laihoin tuloksin. Ei niin kehnoa toki, ettei jotain hyvääkin. Laulupuolella hyödynnetty mukavasti äänenpainetta, josta voisi kunnon soundeilla olettaa irtoavankin jotakin vakavasti otettavaa. Nyt ei vielä valitettavasti irtoa mistään mitään.

Bändi: Ville - basso, Janne - laulu, Sami - rummut & Panu - kitara

Kotisivu

Kontakti :redeye.meta(at)hotmail.com

Lisätty 18.09.2008



RedEye: Lynching The Prodigal Son

RedEye on kunnostautunut United Snakes- demostaan. Nyt voidaan jo puhua hyväsoundisesta julkaisusta ja parempi tekninen toteutus onkin yksi suuri osasyy tähän mainittuun petraantumiseen. Myös soitto kulkee jo aivan eri tavalla, edelliskerran hapuilua ei esiinny enää kuin nimeksi. Biiseissä ei valitettavasti ole laitettu juurikaan paremmaksi, varsin yksioikoista ja ideaköyhää thrashin sukuista kohkausta tämä meininki on edelleen. Joitain riffejä tarttuu jo mieleen, mutta yksikään viidestä biisistä ei herätä isompia viboja. Murjovan soundin ja julman laulun takia tätä jaksaa kuitenkin jotenkuten vielä sietää.

Bändi: Ville - basso, Janne - laulu, Sami - rummut & Panu - kitara

Kotisivu

Kontakti :redeye.meta(at)hotmail.com

Lisätty 13.07.2009



Refusal: Obey The Meat Grinder

Alle vuoden vanha Refusal on hätiköinyt selkeästi demonsa suhteen. Vaikuttaisi, ettei biiseihinkään ole ehditty juuri panostamaan, saatikka sitten saatu edes yhteissoittoa kulkemaan ja jo pitäisi päästä julkaisemaan. Hivenen thrashaava musiikkisuuntaus ei ryhmän käsissä päädy oikeastaan mihinkään erityisen hienoon tai muistettavaan tulokseen. Biiseistä on likipitäen mahdotonta hahmottaa kuunneltuaan mitään, vaikka sinänsä tietyn logiikan niistä havainnoikin jotenkuten. Alkeet ovat siis kutakuinkin kasassa, mutta varsinaisen laadun saavuttamiseen on vielä matkaa.

Bändi: Niikka - laulu, Tero - kitara, Timo - basso & taustalaulu, Aleksi - rummut, Sophie - kitara

Kotisivu

Kontakti :refusal(at)refusalband.com

Lisätty 07.04.2009



Refusal: Next To Nothing

Taannoin ei Refusalilla lähtenyt oikein homma käyntiin esikoidemollaan, eikä lähde nytkään. Orkesterin thrashin sukuinen metakka ei yksinkertaisesti sykäytä. Riffejä toki sinkoilee kitaroista, mutta eipä näillä eväillä siltikään pitkälle pötkitä ilman varsinaista sisältöä. Vaikka soittimet kutakuinkin pysyvät lapasissa, yleinen hutilointi ja liika yritys kuuluu selkeästi läpi puolivillaisten soundien alta. Ideaköyhiä ja tasapaksuja sävellyksiä eivät pelasta edes paikoin hyvin vahtikoiramaiseksi yltyvät laulusuorituksetkaan. Paljon melua tyhjästä- sananparren käyttö lienee nyt paikallaan.

Bändi: Niikka - laulu, Tero - kitara, Timo - basso & taustalaulu, Aleksi - rummut, Sophie - kitara

Kotisivu

Kontakti :refusal(at)refusalband.com

Lisätty 23.10.2009



Relativity: It Could Have been So Much Better

Hardcoren ja grindin välimaastossa tässä huidellaan, ehkä ei niiden agressiivisimmissa puoliskoissa kuitenkaan. Vauhtia piisaa, mutta enemmänkin tulee välillä mieleen jo silkka punk. Kuudessa biisissä ei juuri armoa tarjoilla, levähdyspaikat ovat hakusassa ja meininki pystytään pitämään sopivan kiemuraisena, vaikka musiikkilajin raamit eivät paljoa mahdollisuuksia nuottimääräisesti tarjoakaan. Bändin huutajan, Mikko Nurmoksen touhu saa kirjaimellisesti putoamaan penkiltä. Mies kiljuu oikeasti kuin viimeistä päivää. Munaa huudosta ei juuri löydy, mutta ääntely kuulostaa niin hysteeriseltä, että oletan kurkulla pidetyn veistä, joka on valmiina viiltämään heti jos mies henkeä edes vetää. Viihdyttävää ja hauskaa. En tiedä onko se sitten tarkoitus.

Bändi: Mikko Nurmos - laulu, Juha Untinen - kitara, Tero Konola - rummut

Kotisivu

Kontakti :relativityband(at)gmail.com

Lisätty 10.12.2007



Reprisal Scars: Dead End Road

Laadustaan jo entuudestaan tuttu Reprisal Scras pönkittää Dead End Roadilla varmuusasemiaan.ja kyllä on niin valmista tavaraa levylle, ettei siitä varmaan valmiimmaksi tulekaan. Bändin melodioita pursuva "skandimetalli" on kuitenkin aukottomuudestaan ja tasaisesta varmuudesta huolimatta (tai sen takia) hiukan vaarassa hukkua muiden samankaltaisten joukkoon. Musiikkiin toivoisi kyllä enemmän yllätyksiä ja erilaisia irtiottoja, esim. Teemu Kuparin laulu alkaa muutaman kuuntelun jälkeen kuulostaa turhan tasakattoiselta ja kitarariffit (tasokkuudestaankin huolimatta) liiaksi samasta puusta veistetyiltä ja ennenkin tehdyiltä. Mutta kyllä tällä tällaisenaankin jo johonkin luultavasti etenee.

Bändi: Ville Halonen - rummut, Sakari Paavola - laulu, Tuomas Kauppinen - kitara, Joonas Paananen - kitara, Tuomas Kumpulainen - basso

Kotisivu

Kontakti :reprisalscars(at)gmail.com


Lisätty 07.10.2008



The Revival: Exhibition Of Thoughts

Tässähän bändi sekoittaa keitokseen monille mieleisiä aineksia. The Revivalin death metalinen ilme kun käy niin Anatheman tyylisissä seesteisyyksissä kuin vanhan Amorphisin höyryävissä slaavilaisissa maisemissa. Exhibition Of Thoughts ei ole suorittamista, enemmänkin tunnetilaa. Toki orkesterilta soittokin sujuu, mutta tarjotut palat vetoavat enemmän kuulijan emootiotasoihin, kuin metronomiseen puoleen. Yhtye valjastaa välillä energiansa yllättäväänkin vauhtiin, joka ei liene pahasta sekään. Melodioistaan tämän bändin kuitenkin lopulta muistaa.

Bändi: Arto Saapunki - kitara, Juha Närhi - rummut, Toni Reijonen - laulu, Jyri Kokkonen - kitara, Miikka Karimaki - basso

Kotisivu

MySpace

Kontakti :arto.saapunki(at)kolumbus.fi


Lisätty 16.04.2009



Rituaali: Syvyys

Rituaali hyödyntää musiikillaan hc:n keskitempoisinta aluetta ja sekoittelee siihen kaikennäköistä, niin hyvää kuin huonoakin ainesta. Syvyys kuvaa tekeleen laatua oivallisesti, ohkaisuudessaan soundimaisema on ärsyttävä ja sitä on myös lattea murinalaulu, eikä köhisty sanomakaan oikein pysty kuin liikuttelemaan kulmakarvoja nousujohteisesti. Muutamat onnistuneet melodiakulut on sekaan saatu, esim. Syntisen Rukous- biisin kitarakuvioinnit jäävät ainakin outoudessaan mieleen haluamattakin. Pelastusrenkaaksi ei näistä satunnaisista hyvistäkään hetkistä valitettavasti ole.

Bändi: Ville Muona - musiikki & taustalaulu, Michael Hiekkala - laulu & sanoitukset

Kotisivu

Lisätty 09.04.2009





Retrogression: She.Come.Blazing


Muutaman demon verran kokemusta keräillyt Retrogression on hyvin asioista jyvällä. Asennepitoinen ja melodioilla kevennetty metalli taittuu komeasti ja sävellyskynäkin on terävä. Biisit ovat sopivan vaihtelevia, eikä vähiten laajasti hyödynnetyn vokalisoinnin ansiosta. Laulaja- Antin kurkusta tuntuu lähtevän sävyä niin joka lähtöön, että onnistuneilla sävellyksilläkin on hankaluuksia pysyä huomion keskipisteenä. Vaikka Retrogressionin musiikin muoto onkin selkeän metallinen, seasta pilkistää eväitä muualtakin. Tämä tekee bändistä ennakkoluulottoman ja kiinnostavan.

Bändi: Antti - laulu & kitara, Pekka - kitara, Lammi - basso, Tipi - rummut

Kotisivu

Kontakti :retrogressionband(at)gmail.com

Lisätty 20.03.2009



R.E.X: Demo 2008

Liekö bändi nimetty kuuluisan tyrannosauruksen mukaan, mene ja tiedä. Mutta eipä sisältökään tuoreutta esittele. Vaikea on keksiä mitään, mitä ei olisi jo tehty ja paremminkin. Avausraita on tylsä Sentenced- mallinen keskitemporalli, kakkosveisu taas on samanlainen tyhjänpäiväisyys, jossa tosin kertosäe onnistuu tarraamaan melodiallaan. Kas, sitten lysti onkin jo ohi. Varteenotettavammalla laulutyöskentelyllä pystyisi ehkä hetken aikaa peittämään biisimateriaalin ilmeiset puutteet, mutta tehoton ja mukamas rankka köhinämatto ei herätä kuin ainoastaan negatiivisia oireyhtymiä. Demon pahvilaatikkomaisista soundeista puhumattakaan.

Bändi: Juho-Lauri Levänen - laulu, Janne Niinisaari - kitara & taustalaulu, Jan Lampikari - kitara, Mikko Junnola - basso, Oskari Rönkkö - rummut

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 16.04.2009



Rigid Horns: Triumph Of Pan

Rigid Horns on lähtenyt mukaan vaikeaan lajiin. Kaksijäseninen yhtye taiteilee instrumentaalimetallia, jota voisi sovitella jonnekin dark/black- metalmaastoon. Konepohjaisilla rummuilla toteutettu synkkyys käsittää varsin pitkiä biisejä ja harvakseltaan vaihtuvia tunnelmia. Runsain melodioin ja koskettimin varustettu kahden biisin teos on sävellyksellisesti melko perinteisen kuuloista skandinaavista taivaanrannan maalailua, jota voisi paikoin kuvailla kauniiksikin. Instrumentaalius aiheuttaa vaan pidemmän päälle taustamusiikkimaisen vaikutelman, joka ei liene homman tarkoitus.

Bändi: Korpi - koskettimet & rumpuohjelmointi, N - kitarat & basso

Kotisivu

Kontakti :korpi(at)rigidhorns.fi

Lisätty 01.09.2009



Rocking Attitude: Demo 2008

Kierroksen kevyintä. Ihan ensimmäisenä orkesterin nimi pitäisi vaihtaa. Suomirock- asennetta kyllä löytyy, mutta kun esityskielikin on kotoinen niin ei oikein mene ymmärrykseen. Ja sitten musiikkiin, se onkin selkeästi nimivalintaa onnistuneempi case. Melankolista suomirokkia raskaskätisesti soitettuna, enemmänkin Yöhön kuin Popedaan kallistuen ja biisit ovat oikeasti hyviä. Esim. balladimainen Tahdon Olla Luonasi ei kalpenisi Joutsenlaulunkaan rinnalla. Onnistunut polkaisu ja kun nyt tässä kategoriassa liikutaan, niin laitetaan myös pikaista paranemista Matti Inkiselle!

Bändi: Minkkinen - laulu, Poikonen - kitara & pölynimuri, Jokinen - basso, Tiainen - kitara, toinen Tiainen - rummut

Kotisivu

Lisätty 07.04.2009



Rolling Corpse: Supreme Cocktorture

No nyt sitten pamautetaan mätänevien (ja voi vimpula, vierivien!) ruumiiden sekaan. Rolling Corpse on Lohjalainen sekoitus deathia ja grindia ja narulle on tarttunut aimo annos rullaavuutta. Mitään elämää suurempia yllätyksiä on riffirintamalta turha hakea, mureaa tämä riuhtominen kuitenkin on, eivätkä biisien pituudet ainakaan kyllästytä. Seassa on jos jonkinmoista laulua, kiljumisesta kunnon örinään ja karjuntaan, mikä kaiketi lajissa ideana onkin. Melkoista meininkiä.

Bändi: Tomppa - laulu & laulu, Allu - basso & laulu

MySpace


Lisätty 15.12.2008




Romantiikan Kapellimestari: Ratassydän

Romantiikan Kapellimestari vääntää erittäin raskasta suomirockia. Tuskin osuu kovin kauaksi maalista, mikäli mainitsee Kotiteollisuus- orkesterin heti kättelyssä. Tämäkin on trio, jossa huudetaan ja rutistetaan soittimista kaikki irti elämän rujouden nimissä. Ratassydän sisältää kuitenkin oivan käypäisiä biisejä varsin ilmavassa muotissa, joten eipä käy suoranaisesti sorsiminen ja rinnastelu. Bändin asenne ja melodiantaju on ihan kohdallaan, samoiten laulelmat ovat toimivia ja sopivan vaihtelevia kokonaisuuksia. Myös laulutulkinta on persoonallista ja väkevää. Herää vaan kysymys, onko telineiden ylemmillä tasoilla vielä tilaa tällaisille kirvesmiehille?

Bändi: Jaakko - kitara & laulu, Mikko - basso, Turo - rummut

MySpace

Lisätty 15.07.2009



Rope Too Tight: Prison

Jokusen vuoden toimineen Rope Too Tightin eväät ovat vielä levällään. Musiikikseen ovat valinneet perisuomalaisen jäyhän ja melankolisen heavy metalin, johon on sekoiteltu kikkailua vaihtelevalla menestyksellä. Perusrungossa ei ole juurikaan persoonallisuutta, sen sijaan kikkailussa on. Se nimittäin kuuulostaa suorastaan harvinaisen päälleliimatulta. Kotikutoisuus rokottaa Prisonin sointia monessakin suhteessa, mutta vokalisti Jaska ei tämänkin huomioon ottaen tunnu oikein pääsevän päämääriinsä. Muutamia OK- tasoisia ideoita löytyy, mutta kun niitä pitäisi olla koko levy täynnä.

Bändi: Jaska - laulu, Sami - kitara & taustalaulu, Pasi - kitara, Jari - basso, Mikko - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.10.2009



Ruhje: Ote

Lappeenrannassa paikkaansa pitävä Ruhje soittaa raskasta sekametallia, jossa on osasia mm. death metalista ja satunnaisilla otannoilla muistakin raskaan pään mekkaloinneista. Suoritus on jokseenkin köpsö, suurimman osan tästä vaikutelmasta hoitaa rupinen ja voimaton laulusuoritelma, jonka lyyrinen anti ei aiheuta myötähäpeän lisäksi juurikaan tuntemuksia karuista aihepiireistään huolimatta. Touhu ei myöskään saa soundillisestikaan otteeseensa, sen verran kovaa tuhnua pukkaa kun levyn soittimeen pukkaa. Menkää Miitrille.

MySpace

Kotisivu


Lisätty 08.04.2009



Ruin: Scorched Nation

Muutaman vuoden vanha Ruin takoo kakkosdemollaan tasaisen varmasti. Metalcoren ja melodisen thrashin makuista mätäntää alkaa kieltämättä kuunnella jo korvilla, jotka kuulisivat mieluusti jotain tuoreempaa, oli toteutus sitten kuinka taitavaa hyvänsä. Biiseissä on kyllä paljon pikkusuolaista tarjolla ja eritoten rumpalin yhteen peluu muiden kanssa on nautinnollista kuultavaa. Scorched Nationilla on muutenkin hienoa yksilösuoritusta ja sävellystä havaittavissa, että ei tässä jaksa mutista enää kuin lajin ylitarjonnan mukanaan tuomastaan tunnelman väsähtämisestä.

Bändi: Toni Kukkola - laulu, Jyri Kelin - kitara, Joni Kyynäräinen - kitara, Tomi Suokas - basso, Teppo Ristola - rummut

Kotisivu

Lisätty 07.04.2009



Ruinside: To Only Kill For Sport

Pirkanmaalta tulee tässä tapauksessa niin täyteläistä perusmetallia, ettei tosikaan. Metallilla tässä tapauksessa tarkoitetaan lähinnä sitä, mistä 90- luvulla nousi isoin haloo, eli Ruinside on vahvasti Metallica/ Megadeth- sektorin äänenkannattaja. Yhtye hoitaa tonttinsa kerrassaan mainiosti, soitto toimii kuin kello, biisit ovat kaikela tapaa järkeviä ja osuvia, eikä edes soundeista löydy sanottavaa. Myös laulupuolella löytyy maneereita, joista jokainen löytänee selkeitä Dave Mustaine- viitteitä. To Only Kill For Sport onnistuu tempussaan varsin hyvin, tällaisella tavaralla on vaikea yllättää tänä päivänä.

Bändi: Kimmo Jankkari - kitara, Lauri Aitonurmi - Basso, Seppo Kolehmainen - kitara, Olli Kärki - Laulu, Timo Anttonen - rummut

MySpace

Kontakti :ruinside(at)ruinside.com

Lisätty 01.09.2009



Runneltu: Demo 2008

2004 perustettu Runneltu soittaa Grindin, Hardcoren ja punkin sekoitelmaa, joskin soundiensa puolesta onnistuu kuulostamaan kliinisen metalliselta. Musiikki jää aika yksioikoiseksi, yhtyeen ainukaista kitaraa käytetään enimmäkseen sointupohjaisiin jyräyksiin, eikä sävyjä ole juuri sekaan siunaantunut. Orkesteri takoo perusjämäkästi, jotenkin tuntuu, että samoilla aineksilla saisi enemmänkin räjähtävyyttä ilmoille. Huutovokaalitkin tukevat pitkälti tätä teoriaa, tosin sanoituksissa vaikuttaisi olevan keskimääräistä enemmän potentiaalia. Jotain vaan vielä uupuu.

Bändi: Aki Ihanajärvi - laulu, Sami Tommola - kitara, Vesa Pitkänen - basso, Santtu Pihlaja - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Quiet Absence: Hell Of Mine

Näitä Bodomin lapsien jälkeläisiä ei nykyään niin putkahtelekaan esiin, tässä kuitenkin jonkinmoinen keskonen tarjolla. Ideana ja sävellysten puolesta Quiet Absence pysyttelee sitkeästi ”ihan OK”- tasolla, mutta toteutuspuoli rämpii vaihtelevasti. Soittotaitoa vaikuttaisi bändillä näennäisesti piisaavan, mutta välillä korviin kantautuu siltikin kaikenlaista käsittämätöntä. Demon taso on tähän päivään nähden luvattoman heikko, mikä ei sinänsä haittaa, kunnon studion takia ei bändin ole vielä syytä säästöpossuaan hajottaa. Ensimmäisenä olisi varmaankin syytä tanakoittaa yhteissoittoa, jonka jälkeen kyllä hiukan voisi miettiä vaikka vielä, mitä soittaa. Materiaali huomattavasti vahvempaa kuin itse osaaminen, vaikkei siinäkään murskaavasti omaa tatsia ilmene. Hommatkaa jostain?

Bändi: Atte Oja - Koskettimet, Ville Riuttanen - kitara, Jussi Poikkimäki - Basso, Joni Hannula - kitara, Hanri Uusitalo - Laulu, Mikko Yliniemi - rummut

Kotisivu

Kontakti :suicider515(at)hotmail.com

Lisätty 20.10.2007



Saatanan Marionetit: Satan Take Me Home

Saatanan Marionetit ovat onnistuneet luomaan omailmeistä heavytaidetta. Demonisuus on osattu loihtia musiikkiin, vaikka siinä ei mustan metallin keinoja käytetäkään. Kyse on pikemminkin Mercyful Fatemaisesta mystisyydestä, kuin suoraan melodioilla luoduista tunnelmista. Satan Take Me Home ei ole teknisesti eikä ääniteknisestikään kärkipäätä, mutta omaperäisyys erottuu. Jopa kaikkensa tekevä ja monin paikoin suorastaan kamala laulu lisää vaan bändin omalaatuista vaikutelmaa. Mitä sitten bändi tulee ikinä toiminnallaan saavuttamaan, yksi asia on selvä: Sitä ei voi ohittaa huomaamatta.

Bändi: Aargh Satan - laulu, Jui Satan - basso, Raato Satan - kitara, Nirz Satan - koskettimet, Wry Satan - rummut

Kotisivu

MySpace

Lisätty 16.04.2009



Sacrament Of Silence: Coldness Is Coming

Kouvolalainen Sacrament Of Silence vetää hihastaan pienimuotoisen progekortin. Vetää oikeastaan paljon muunlaisiakin kortteja, mikä ei tässä tapauksessa ole niinkään hyvä asia, lähtee nimittäin vähän rönsyilemään. Biisit toimivat ”normaaleimmillaan” ilman örinä/peikkometsä- virityksiä parhaiten, bändillä kun kuitenkin tuntuisi olevan korvaa sävellykseen. Coldness Is Coming kuulostaa soundillisesti varsin kehnolta, mutta eipä tuo kuitenkaan äänitteen ideoita pysty peittämään. Jämäkämpi soitto tykittävämmällä äänimaisemalla ynnä pieni musiikillisen linjan selkiyttäminen/oikominen tehtävälistalle ja voisi olettaa, että jonkin sortin hedelmiä päästään vielä jossain vaiheessa korjaamaan.

Bändi: Jani Lehtinen - laulu, Jussi Kovero - kitara, Ville Pönkä - basso, Niko Saarinen - koskettimet, Sami Pylkkänen - rummut

MySpace

Mikseri

Lisätty 23.02.2010



Sacrament Of Silence: Mindmap

Sacrament Of Silence on petrannut. Mindmapin äänellinen laatu hivelee korvaa tällä kertaa samettisemmin ja esitys on muutenkin vakuuttavampi. Tyylisuuntana on edelleen sekavokalisoitu melodinen monimetalli, josta voi löytää halutessaan sävyjä esim. Children Of Bodomista tai vaikkapa Ensiferumin kaltaisista akteista, vaikkei yhtä räikeisiin kansallisjollotuksiin päädytäkään. Vaikka bändi piteleekin pientä ässää hihassaan sotkiessaan lisäksi juuri oikean verran progeilevia aineksia biiseihinsä, ei olla vielä tarpeeksi omaperäisellä tasolla. Eikä kyllä riittävän tarttuvallakaan, nyt kun asiaan päästiin.

Bändi: Jani Lehtinen - laulu, Jussi Kovero - kitara, Ville Pönkä - basso, Niko Saarinen - koskettimet, Sami Pylkkänen - rummut

MySpace

Mikseri

Lisätty 19.03.2011





Sami Anttila: I Am The Punisher


Tämä yhden miehen voimin toteutettu promotus on kenties parhaimpia sarallaan mihin on tullut törmättyä. Sami Anttila hoitaa siis yksin soiton, laulun ja biisimateriaalin. Mm. Chimairan mieleen tuova, uuden aallon metallia mukailevan suuntauksen toteutus onnistuu näillä eväin komeasti ja rahkeita piisaisi varmasti vielä kovempaankin rutistukseen. Nykypäivän teknologia lienee hyödynnetty hyvin, kiekko soundaakin mainiolle, ainoastaan äänimaailman pieni sähköisyys pistää korvaan. Biiseissä on raskautta ja lennokkaita ideoita vaikka muille jakaa ja koneiden käyttö sopii hienosti jyystön sekaan. Kaikki on sinänsä mallillaan, mutta näinkö on tarkoitus jatkaa, vaiko laittaa jonkinmoista ryhmää pystyyn?

Bändi: Sami Anttila - kaikki

Kotisivu

Kontakti :sami_anttila(at)hotmail.com

Lisätty 24.09.2008





Sami Anttila: End Of The World


Herra Anttila laittaa tiskiin taas itse väsäämänsä EP:n ja taso edelliseen ylittyy kevyesti. Mies saa modernia metallia tunnustavat biisit tykittämään hienosti ja ne ovat myös soundiensa puolesta virheettömiä. Liekö konemainen ympäristö ja itse koneetkin syynä tiettyyn kolkkouteen, mutta pikku ripaus sielua hommaan ei olisi pahitteeksi. Armoton painantahan kyllä jo selkeästi onnistuu. Lähimmäksi tällaista mallia ylletään päätösraidalla No Man´s Land, joka on samalla biisikatraan melodisinta antia. Tästä hemmosta vielä kuullaan.

Bändi: Sami Anttila - kaikki

Kotisivu

Kontakti :sami_anttila(at)hotmail.com

Lisätty 20.03.2009





Sami Anttila: Demo 2009


Anttilan omavalmisteita on hehkuteltu joka puolella, eikä poikkeusta tarvitse tehdä nytkään. Eipä tosin äijän biisitkään pääse isommin yllättämään. Hyvin soitettua ja tehopitoista death-thrashiahan tämä on ilman armoa. Tempoa on ehkä tällä kertaaa hilattu vähän yläkanttiin, mutta muutoin peruskonsepti on sama, kovaa kitarariffiä, konemaista tykitystä ja myös roppakaupalla synteettisiä mausteita. Biisinteko ja soittotaito ei jaksa enää yllättää tämän nimen kohdalla, mutta on kyllä edelleen nostettava hattua, kuinka kovatasoista ja täyteläistä soundia pystyy yhden miehen voimin loihtimaan.

Bändi: Sami Anttila - kaikki

Kotisivu

Kontakti :sami_anttila(at)hotmail.com

Lisätty 20.04.2010





Saunara: Vaan muisto jää


Saunara on projektiluontoinen bändi, jossa vaikuttaa kaksi jäsentä tälläkin palstalla menestyeestä Charisma- yhtyeestä. Kyseessä ei ole niinkään samantyyppinen musiikki, joskin suomen kielellä esitettyä erittäin raskasta rokkia tässäkin toteutetaan. Laulaja Mikko Kähkösen korkealle yltävä Linkin Park- tyylinen (sori) säröääni on kieltämättä hienosti leimaava tekijä kokonaissoundiin ja onnistuneita melodioita kyllä löytyy. Tätä melankolista ja epätoivon siivittämää musiikkia ei ole helppo lokeroida, mutta metallisoitunut ja monimutkaistunut Apulanta tulee mieleen kerta toisensa jälkeen levyä pyöritellessä. Sori tästäkin.

Bändi: Teemu Ahtonen - laulu, Mikko Kähkönen - kaikki muu

Kotisivu

Kontakti :kahkonen.mikko(at)gmail.com

Lisätty 23.02.2010





Saunara: Normit Ja Lait


Saunara palaa taas. Bändin raskas ahdistusrokki, tai mikälie, viehätti parilla aikaisemmalla tuotoksellaan, mutta nyt en olisi niinkään varma. Normit ja lait eivät esittele bändistä mitään uutta, melankolia ja raskaus määräilevät ja bändin sanomakin kestää tarkastelua. Korkeaa säröääntä käyttävän Ahtosen erikoinen jänteiden käyttö ei syystä tai toisesta toimi saumattomasti tämän biisikaksikon kanssa. Sävellyksellisesti ei sen sijaan löydy mitään mukisemista, iskelmää ja heviä laitetaan nippuun ihan tuoreella tyylillä. Voi vain pohtia, toisiko varsinainen yhtyemuoto kaksijäsenisen projektikokoonpanon sijasta jotain extrailmavuutta touhuun?

Bändi: Teemu Ahtonen - laulu, Mikko Kähkönen - kaikki muu

Kotisivu

Kontakti :kahkonen.mikko(at)gmail.com

Lisätty 20.04.2010



Scarsick: Hide

En sitten tiedä, onko orkesteri pahastikin arvistaan sairas, mutta aivan hyvältähän tämä kuulostaa. Kyse on melodisesta heavy rockista, josta jää mieleen ensimmäisenä tukevat kosketin- ja kitaravallit sekä tarttuvat kertosäkeet. Biisit ovat pääpiirteittäin yksinkertaisia, mutta eipä pikku jippojen viljelyäkään ole unohdettu. Ismo mikrofonin takana on myös vahva lenkki, ulosanti on monipuolista ja miksei suorastaan kaunistakin. Orkesterilla vaikuttaisi olevat kykyä hittibiiseihinkin, joten jäämme odottelemaan jatkoa.

Bändi: Ilmo Ylinärä - laulu, Ville Suorsa - kitarat, Leevi Lauri - rummut, Henri Heikka - koskettimet

Kotisivu

MySpace

Lisätty 15.12.2008



Scaur: Addiction

Scaurin moderni Death metal on onnistunutta lajissaan. Materiaali potkii perseelle mallikkaasti ja täytyykin huomioda, että lopputulos on aika vakuuttavaa jos bändi on vielä n. vuoden vanha viritys. Kitarariffeissä riittää löydettävää vielä kymmenenkin kuuntelun jälkeen, helpolla materiaali ei päästä, mutta eipä tarvitsekaan. Laulu on melkoisen brutaalia ja sopii musiikkilajiin täydellsesti. Soittaa ja koukeroida selkeästi osataan, mutta ihan kaiken järjen rajoissa pysytään, ainakin pikkuprogeilun diggaajalle sopivissa kehyksissä. Biisit ovat itsensä (ja muutaman esikuvankin) näköisiä ja toimivia sellaisenaan. Vähän tulee mietittyä, kuinka nopeuden kasvattaminen paikoin vaikuttaisi lopputulokseen.

Bändi: Ari-Pekka - kitara, Aki - rummut, Anssi - laulu, Pekka - kitara, Samuli - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)scaur.net

Lisätty 07.03.2007



Schmorf: Metasmorfosis

Progeilevia aineksia hyödyntävä Schmorf on laittanut sitten demolleen jos jonkinlaista. Idea sotkea kaikenlaista metallia sekaisin vaatii sekin onnistuakseen kunnon sävellykset ja toteutuksen. Molemmat ovat Metaschmorfosis- demolla hiukan osasuorituksen makuisia. Toteutuksesta ei voi syyttää oikeastaan kuin soundeja, jotka selkeydestään huolimatta ärsyttävät, lähinnä laulun osalta. Huonostihan bändi ei soita ja hatunnosto pirunmoisesta yrityksestä. Muutaman ylimääräisen koukeron kuitenkin vaihtaisin muutamaan hienoon musiikilliseen oivallukseen mieluusti.

Bändi: Petri Spak - rummut, O.D - basso, Antti - laulu, Joonas Kivimäki - kitara, Janne Kerola - Kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 16.12.2008



Schmorf: Demo 2010

Schmorf on edelleen sama outolintu. Nytkin orkesteri osaa luovia kolmebiisisen esityksensä osumatta yhteenkään punaiseen lankaan, paikoin kun kuulostetaan aivan melometallilta, kohta vanhalta thrashilta ja hetken päästä taas joltain ihmeen vääräleukarockilta. Bändi osaa soittaa hyvin ja kuulostaa tarvittaessa raskaalta, mutta kyllähän tuon monipuolisuuden soisi toteutuvan hivenen iskevämminkin. Lisäksi Antti Oinosen laulutulkinta muotoutuu paikoin suorastaan ärsyttäväksi ja kertakaikkiaan sopimattomaksi, ainakin tähän musiikkiin. Aikamoisia oman tien tallaajia.

Bändi: Petri Spak - rummut, O.D - basso, Antti - laulu, Joonas Kivimäki - kitara, Janne Kerola - Kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 04.11.2010



Scorched Earth Tactics

Scorched earth tacticsin musiikillinen linjaus jää hiukan hämärän peittoon, vaikka kuuntelen promoa useammankin kerran. Välillä runtataan grindnopeudella, toisinaan taas suolletaan hempeämpiä sävyjä vaikka akustisesti. Vaikutteita löytyy useista biiseistä monenlaisia ja konesäksätyksiäkin on hiukan lykätty soppaan. Pääpaino tuntuisi olevan alavireisillä pikkunäppärillä (Ja muuten melko miellyttävästi soundaavilla) kitararunttauksilla. Jotenkin bändi on mielestäni saanut sointiinsa jenkkisävytteistä tunnelmaa, mutta en kyllä osaa suoraan sormella osoittaa mistä tämä ilmenisi. Ripeässä soitannossa ei sen enempää moittimista, punaista lankaa saisi bändi kuitenkin hiukan kuoputtaa lisää esiin ja selventää musiikkinsa linjausta. Toisistaan irralliset jutut ovat usein ihan OK mutta tässä tapauksessa mennään ehkä jo liiankin levälleen erilaisten juttujen kanssa ja homma uhkaa muuttua ajoittain kasvottomaksi. Livenä tiukasti soitettuna tällaisen tavaran luulisi supattavan ihan kivasti.

Bändi: Tero Rinne - kitara & taustalaulu, Antti Viidanoja - rummut, Erkki Hätinen - laulu, Tom Gardiner - kitara, Hannu Lakervi - basso

Kotisivu

Kontakti :info(at)scorched.org



Scorched Earth Tactics

Schorced Earth Tactics jäi edellisellä demolla jo mieleen melkoisena virkkuuryhmänä ja tämä demo sitten laittaa kyllä ristipistot kohdalleen. Tai toisaalta voisinkin sanoa että niin hallittuun epäjärjestykseen että kateeksi käy. SET:n vahvuus on vedellä joka soittimella lähestulkoon omiaan ja kuulostaa kuitenkin järkeenkäyvältä musiikilta. Kitaratyöskentely on, kuten aiemminkin, mukavan hullua ja innovatiivista maalailua, harkittua ryöpsähtelyä ja tahallista sohimista, eikä missään nimessä tyhjänpäiväistä sotkemista. Bändi osaa vaihtaa hienosti punkista deathmetalliin ja ties mihinkä sekasikiömetalliin rokaten kuitenkin koko ajan kadehdittavalla nuoruuden innolla. Laulupuoli kuulostaa tällä tallenteella hiukan tukkoiselta ja se latistaa tunnelmaa ajoittain, mutta bändin ideahan käy kuitenkin harvinaisen selväksi. Tarttumapintaa ei biiseissä hirveästi ole, mutta eipä tässä taida mikään perinteinen rokki/hittikaava olla haussakaan. Tästä bändistä luulisi/toivoisi edelleenkin kuulevansa jotakin tulevaisuudessa.

Bändi: Tero Rinne - kitara & taustalaulu, Antti Viidanoja - rummut, Erkki Hätinen - laulu, Tom Gardiner - kitara, Hannu Lakervi - basso

Kotisivu

Kontakti :info(at)scorched.org

Lisätty 21.03.2006



Screamchain: Demo 2007

Valkeakoskella haiseva Screamchain vannoo kaljan ja hauskanpidon nimiin siihen malliin, että menojalka menee välittömästi vipatusmoodiin. Mistään rock´n roll- hommista ei niinkään ole kyse, vaan jenkkimeiningistä niskat punaisimmillaan. Bändi soittaa tiukasti oodinsa oluelle napsien juttuja vaikkapa Panteralta tai Black Label Societyltä ja muistaa sopivasti rokatakin ohessa. Toni "Ziggy Manlove" Salminen vaikuttaa vokaaleissa tärkeältä lenkiltä kokonaisuuden kannalta ja miehen kyvyt kantavatkin hienosti kautta linjan. Tiukemmilla soundeillahan tämä kuulostaisi vieläkin tiukemmalta.

Bändi: Ziggy - laulu, T.T - kitara, Hans - basso, Jack - rummut

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Seith: Alas

Oululainen Seith soittaa ei niin- perinteistä raskasmetallia pitkäpinnaisille. Alas- demon keskinmääräinen biisinpituus on 7 minuutin pintaan, eivätkä ne mitään varsinaisia riffihirmujakaan ole. Jyhkeitä ja kauniita nämä voimakkaalla korinalla varustetut laulelmat sen sijaan ovat senkin edestä. Bändi rakentaa varhaisen Katatonian malliin tunnelmansa hitaasti, mutta varmasti. Nyanssia ja ideaa löytyy monenlaista, Seith on valmis myös riisumaan raskaudestaan osia biisin ehdoilla tarvittaessa, muttei missään nimessä hempeile liiaksi. Yksi on varma: Kiire ei ole minnekään, ei edes silloin kun ollaan vauhdissa. Vakuuttavaa ja asiallista paalutusta

Bändi: V. Lind - kitara & laulu, T. Turtinen - kitara, P. Henell - basso, V. Korpela - rummut

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Selfblind: Zero Tolerance

Tuoreahko metalliviisikko jäytää jenkkimäisesti kuulostaen hiukan mm. Lamb Of God- malliselta toiminnalta. Myös eräänlainen moderni muodostuma Slayerista voisi olla yksi mielleyhtymä, jonka saa yhtyeen koukeroissa. Musiikillisesti Zero Tolerance on soittimien juhlaa, jossa jokaisella on takuulla haastavaa puuhaa raajoillensa. Erityisesti kitaristien tekemiset ovat monipuolisuudessaan makeaa kuunneltavaa. Demolla on kaksi biisiä, jossa ei ole muuta häiritsevää kuin niiden pituus. Samaan kokonaismittaan mahtuisi kolmekin biisiä ilman, että mikään mainittavammin kärsisi. Nyt ehtii alkuinnostumisen jälkeen kyllästyä, tällä tavaratiheydellä viiden minuutin pituus on liioiteltu.

Bändi: Jere- laulu, Jukka - basso, Simo - kitara, Antti - rummut, Asim - kitara

Kotisivu

Kontakti :jere(at)selfblind.com

Lisätty 25.09.2008



Semnai: The Lotus Effect

Aiemmin Arbor Vitae- nimellä kulkenut Semnai toteuttaa mukavamelodista progemetallia. Tyyli on monipuolinen, arktista ja tiukkaa soinnuttelua piisaa joka biisissä ja vaikeustasoa muistetaan myös höllätä toisinaan. Kaikki käytetyt tarpeet ovat sopivan tarttuvaa lajia, mielensopukoihin juurtuu monenmoista pikku arvaamattomuudesta huolimatta. Bändin muodonhakuisuus on kuitenkin vielä havaittavissa, eikä vähiten vokaalien osalta. Denis Hautaniemi yrittää ehkä hallita liiankin isoa tonttia kykyihinsä (ja ääneensäkin) nähden, vaikka näkemystä riittääkin. Sävellyksellisesti Semnai tarjoaa paljon kiinnostavaa ja innolla voi odottaa mitä jatkossa tuleman pitää.

Bändi: Denis Hautaniemi - laulu, Pekka Kaakinen - leadkitara, Mikko Majanen - rytmikitara, Juha Ollikainen - basso, Jari Ketola - rummut, Thomas Sundell - koskettimet & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :semnai(at)semnai.com

Lisätty 16.09.2008



Serene Decay: Promo 2008

2007 alkupäässä perustettu Serene Decay on kypsähkö goottihevitapaus. Jäsenillä on kokemusta jo heavyn keskiraskaasta sarjasta ja siitähän tämä varmuus oletettavasti kumpuaakin. Kahdella biisillä ryyditetty promo on taidokas yhdistelmä hyvää soittotaitoa ja kykyä tehdä tarttuvia biisejä. Laulu ehkä tärkeimpänä osasena on myös hyvin mallillaan, vokalisti JP (Ei tiettävästi kuitenkaan Leppäluoto) hoitaa homman kotiin sävykkäällä toiminnallaan, johan tässä hetken kuvittelee kuuntelevansa jonkinlaista valmista levyttävää aktia. Mikäli tämän tasoinen pitkäsoitto joskus putkahtaa pihalle, kyllä alkavat pian alushousut lennellä jo täältäkin suunnalta.

Bändi: JP - laulu, Jype - kitara, Santtu - kitara, Vsq - basso, Oksa - rummut

Kotisivu

Kontakti :serenedecayband(at)gmail.com

Lisätty 09.04.2009





Shades Of Nowhere: Stage Of Tragedy


Shades Of Nowhere on sekoitelma montaakin helposti hyväksyttävää tyylisuuntaa. Löytyy kepeätä rokkaavuutta, marmeladin makuisia kertosäkeitä, sielukasta laulua ja tarvittaessa raskaampaakin otetta. Kaikki vielä toteutuu tavallisen ihmisen helposti ymmärtämässä ja radiokelpoisuuteen kelpaavassa rokkikaavassa. Kaikkihan tässä on kohdallaan, ehkä nyt pikkuisen voisi antaa miinusmerkkiä kotikutoisen oloisesta yleissoundista. Stage Of Tragedyn kohdalla kuitenkin eniten jää harmittamaan, että levyllä ei ole kuin yksi kipale, erittäin mieluusti olisi maiskutellut enemmänkin.

Bändi: Emmi Harju - taustalaulu, Arska Toivonen - rummut, Jarno Hiltunen - laulu & kitara, Jamie Heino - basso, Laura Ekström - koskettimet, Matias Vuori - leadkitara

Kotisivu

Kontakti :info(at)shadesofnowhere.com

Lisätty 23.02.2010



Shallowland: The Truth And The Sea

Kylläpä jättää Shallowland tilanteen sekavaksi. Bändin olemassaolo on kestänyt pari vuotta, eikä tästä kakkosdemosta osaa oikein edes sanoa, mitä musiikkia bändi soittaa. Bändi on kiistatta raskas ja tuotokselle on viilattu onnistuneet soundit. Kristian Niskasen korskea laulu on olennainen osa soundia, mutta tietyt maneerit laittavat ajoittain ärsyttämään, joskin kyse on myös sovituksellisista seikoista. Melodioita käytetään, mutta niiden määräävyys biiseissä on vähän niin ja näin. Junttapuolikaan ei kiistattomasta eksistenssistään huolimatta saa otettua ohjia käsiinsä, eikä biisimateriaalikaan osallistu pankin räjäyttelyyn lopulta missään määrin, joten mitä jää jäljelle? Ei valitettavasti paljoakaan.

Bändi: Markus Pulkkinen - kitara, Juha Juselius - kitara, Mikko Kukkonen - basso, Mikko Räisänen - rummut, Kristian Niskanen - laulu

MySpace

Lisätty 17.11.2009





Shrapnel Storm - Battlefield Demo 2008


Death metalia Tampereelta. Vanhan liiton nimessä pauhataan kolmen biisin verran pääosin neljän minuutin paremmalla puolella, tässä tapauksessa pahemmalla puolella. ”Lyhyestä virsi kaunis” sopisi tähän, bändin kulloisenkin sanoman pystyisi kyllä painamaan pienempäänkin tilaan. Riffipuoli on aika perinteistä ja tappavaa kasari/ysäri kuolomallia sopivan roiskivana. Örinäsektori on kuitenkin yritteliäisyydessään demon parasta antia, murinat on takuulla vedetty narulle niin tosissaan kuin suinkin. Mieleen jäävät muutamat hyvät raatoriffit ja b-osat, mutta yleistä hiontaa ja höyläämistä vielä kaivattaisiin.

Bändi: Aki - laulu, Matti - kitara, Janne - kitara, Pete - basso, Mikko - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)shrapnel-storm.com

Lisätty 07.04.2009



Sickda: Evermore

Kurt Cobain tapaa Slipknotin David Lynchin leffassa, kuuluu Sickdan vapaamuotoinen määritelmä itsestään. No mikä ettei (sanoisi Hynynenkin), Slipknot taitaat tosin olla miitingissä vähän väsy- tilassa tai muuten vaan himmailee. Orkesteri on perustettu kymmenisen vuotta sitten Nirvanan innoittamana ja grunge toki kaikuu sopivassa suhteessa metallisten vaikutteiden seasta edelleenkin. Kaksibiisisen näytteen alkupala, Evermore jää ponnettomaksi, tuntuu kuin biisi itsekin odottaisi loppumistaan. Kakkosveisu Port Of Insanityllä päästäänkin jo vauhtiin ja sävellys tarttuu muutenkin aivolohkojen väliin. Biisin loppupuolta lähestyttäessä alkaa tuntua, että bändillä on kuin onkin jotain annettavaa, mutta sitten biisi loppuu. Kiitos tuostakin minuutista.

Bändi: Pyry - laulu & kitara, Heikki - kitara, Janne - basso, Niko - rummut

Kotisivu

Kontakti :sickda(at)anisabeibs.com

Lisätty 07.04.2009



Silent Dream: Far Away

Silent Dream on vaikuttanut tämän vuosituhannen ja muutaman aiemmankin demon kokemuksella ottaa nyt homman haltuun varmoin ottein. Musiikki on raskasotteista, sopivan teknistä ja hittipotentiaalia sisältävää. Biiseissä ei yritetä väkisin tuoda esiin rankkuutta, vaikka kovat otteet voikin aistia, myös hyvä fiilis tunkee läpi väkisin. Koskettimien osuus yleisen tunnelman kohottamisessa on avainasemassa, kuitenkaan tämä ei tapahdu ärsyttävässä määrin. Soitinten tekoset ovat muutenkin maittavaa taitoluokkaa ja keskenään tasapainossa, kuten myös lauluosuudet, jotka voimakkaassa puhtaudessaan olettaisi sopivan korvaan kuin korvaan. Hienoa musiikkia.

Bändi: RaimonD - kitara & laulu, Annu - Keyboards, Jani - basso & taustalaulu, Joni - rummut, Jonkka - kitara, taustalaulu

Kotisivu

Lisätty 12.06.2008





Silvoid: Promo ´09


Silvoidin jäsenistö on puuhastellut keskenään vuosikaudet, mikä kuuluu. Bändin debyytti on siis loistavaa ja varmatoimista jälkeä. Musiikki ei tarjoa mitään eriskummallista, länsisävytteistä melodista metallia perusasetuksillahan tässä tarjoillaan. Kahden biisin perusteella on kuitenkin todettava, että mennään selkeästi asteikon yläpäähän, sen verran tasokasta vaan on. Jämäkän soiton lisäksi biiseissä on sovellettu pistämätöntä melodiantajua ja paketti soundaakin loistavalle. Erityiskiitos myös siitä, että demolle ei ole tungettu tarpeettomia soittimia, eikä päällekkäisäänityksiä, koskettimista ja lähes nykystandardin mukaisista ”enkelikuoroista” puhumattakaan.

Bändi: J. Ekola - laulu & kitara, T. Holma - kitara, M. Rekiaro - rummut, M. Alatalkkari - basso

Kotisivu

Mikseri

Kontakti :info(at)shadesofnowhere.com

Lisätty 23.02.2010





Simulacrum: Promo 2011


Turkulainen Simulacrum on silpaissut ällistyttävän näytteen jo äänitetystä kokopitkästä. Ensimmäisenä kiinnittää huomiota musiikkiin, jossa on vaikutteita niin laajalta alueelta, että pyörryttää. Vaikka metal-kategoriassa pysytäänkin, vanhakantaisten progebändien haju seassa tuntuu mielekkäältä, samoin klassiset ja jopa sankarilliset vaikutteet. Myös biisien vaativuuteen tarttuu mielellään, joka instrumentille riittää näperreltävää niin, että sääliksi käy. Bändi kuitenkin hanskaa soiton komeasti, mistään ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa. Näillä taidoilla ja näkemyksillä on jo vaara, että homma ryöstäytyy täysin sekopäiseksi, mutta ideat tuntuvat silti kantavan ja langat pysyvän käsissä. Bändin keski-iän huomioiden, on pelottavaa, mihin tällainen touhu saattaa vielä edetä.

Bändi: Niklas - laulu, Markus - rummut, Nicholas - kitarat, Chrism - koskettimet, Olli - basso, Chapman Stick

Kotisivu

Facebook

Kontakti :christian(at)darknoiseproductions.com

Lisätty 25.06.2012



Sinclined: Friday Trinity

Aikamoista sekameteliä tämä Sinclined, eikä edes millään pahalla. Espoolaisryhmän musiikki käyttää monen genren tehokeinoja onnistuneesti, kiteytetysti voisi puhua melodisesta hevimetallista progesävyttein. Bändin ote hommaan on jokseenkin pirteän persoonallinen. Friday Trinityn biisit kuulostavat yhtaikaa moneltakin yhtyeeltä ja myös samaan aikaan omituisen kasvottomalta, joskin kuitenkin omaperäiseltä. Orkesterin yhteensoitto ei kaikilta osin ole tiukinta kuulemaani, mutta ei sentään Jokisen eväät- osastoakaan. Rytmit saattavat olla välillä hiukan hakusassa, mutta pätevä ja runsas kitaralystikkyys pitää homman plussalla.

Bändi: Karri Alanko - basso & taustalaulu, Joona Räsänen - rummut, J-P Vapaavuori - kitara, taustalaulu, Tom Nuorivaara - kitara & laulu, Janne Hemilä - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :tom.nuorivaara(at)sinclined.com

Lisätty 01.08.2008



Sinew: Deceit

Täytyypä todeta, että Sinew’n tyylisuunnan määritys ei olekaan niin helppo nakki. Sanottaisiinko kyseessä olevan teknisen death metalin kummallinen ilmentymä. Kuviot ovat oikeasti niin kummallisia ja vailla logiikkaa, että mistään kulmasta ei meinaa herua otetta parhaimmalla tahdollakaan. Muinoin kotimaamme A.R.G. osasi vastaavan omintakeisuuden suvereenisti, ja juuri tällaisen mielleyhtymän (hankalimmillaan tosin) palauttaa mieleen tämä Deceit-demo. Lapasessahan nämä biisit eivät pysy käytännössä lainkaan, soundit ovat aika karmeat ja ylipäätänsäkin päässä takoo kuunnellessa alinomaa vain, että olikohan tuokin nyt tarkoituksellista. Olettaisin mielelläni että oli.

Bändi: Kristian Lagerroos - laulu, Teemu Mustonen - rummut, J.Virtanen - kitara, Saania Suhonen - basso Kotisivu

Kontakti :virtanen.janne(at)gmail.com

Lisätty 01.08.2008



SinKing

Harvoin myös tämän sortin demobändeistä innostuu, mutta nyt kävi ainakin hetkellisesti näin tämän SinKingin kanssa. Pojat ovat kyllä panostaneet touhuun siihen malliin, että luulisi tällä vauhkoamisella jotain tapahtuvan. Tämän lajin epäonnistuneita tai muuten välimallin virityksiä on tullut liikaakin kuultua, joten poikkeus piristää. Asenteella mättävät riittävän omalla tyylitajulla, paljon yrittäen ja onnistuenkin. Laulaja hoitaa hommansa ainakin räyhyosastolla komiasti, lausuntaan voisi katsoa tosin pientä viilausta. Vaikka löydän ajoittain lökäpöksy-linkkuveitsi-osastonkin vaikutteita musiikista (paljon muutakin tosin), silloinkin minut saa harhautettua tärkeällä kitaramelodiaosaston hallinnalla maukkaine sointuvalintoineen. Juuri näitä kohtia kuulisin mieluusti ehkä enemmänkin sekoiteltuna tuohon runttaamiseen. Groovaavan rosoisesta paahdosta saa selkeän käsityksen SinKingin uhosta, pari rakenne-epäkohtaa jossain päin biisistössä korkeintaan hämmentävät hetken. Kyllähän nekin sieltä pois höylääntyvät tarvittaessa. Olennaista on toki tällaisen ryhmän kohdalla olisi kova livekunto, josta en valitettavasti osaa sanoa mitään.

Bändi: Ville Koskinen - kitara, Aki Kuusinen - rummut, Mikko Paulin - laulu, Kimmo Länsikylä - kitara, Erno Hyvättinen - basso

Kotisivu

Kontakti :sinking(at)mbnet.fi



Skirmish: Undefined Phobias

Skirmish lähtee työstämään hommaa thraspohjalta. Biiseihin on myös kasautunut hienoisesti death metalia ja myös molempia hyödyntäviä omia näkemyksiä. Biiseissä on pureksittavaa, eikä kaikkea materiaalia saakaan ihan heti iskostumaan muistiin. Kyse ei ole kuitenkaan kehnoista riffeistä, enemmänkin niiden runsaasta määrästä. Vokaaleissakin hyödynnetään vakuuttavasti lähes jokaista mahdollista ei- puhdasta laulutyyliä, mitä metalliin voi kuvitella. Hiukan kovemmat ja tasapainoisemmat soundit eivät tähän olisi yhtään pahitteeksi. Sekavaa, mutta mielenkiintoista.

Bändi: Jani Niskanen - laulu, Tero Kemppainen - kitara, Mikko Kupiainen - kitara, Harri Leinonen - basso, Tommi Palo - rummut

Kotisivu

Kontakti :skirmishband(at)suomi24.fi

Lisätty 16.04.2009



Skirmish: Undefined Phobias

Kajaanilainen Skirmish on ollut aina kova luu, ja sitähän se on nytkin. Miekkosten tämän päivän death metal vaan yksinkertaisesti puree, kuin vesikauhuinen vahtikoira, eikä päästä millään irti. Mitään uuttahan bändi ei keksi, mutta tehokkaat biisit pitävät viiden minuutin mittaisinakin pintansa. Myös soundimaailma viehättää kliinisyydestä ja trigatuista soundeistakin huolimatta. Modernikin siis voi kuulostaa mätääntyneeltä, kunhan pelaa korttinsa oikein. Jos akti toimii vielä lavalla, kuten levyllä, on tässä selkeästi yksi nimi lisää genren kotimaan kärkikaartiin.

Bändi: Jani Niskanen - laulu, Tero Kemppainen - kitara, Mikko Kupiainen - kitara, Harri Leinonen - basso, Tommi Palo - rummut

Kotisivu

Kontakti :skirmishband(at)suomi24.fi

Lisätty 04.11.2010



Sleigh MSN: Demo 2008

Vaasalaisen Semnnai- yhtyeen pari jäsentä ovat laittaneet pystyyn Sleigh MSN- nimeä kantavan aktin, tavoitteenaan toteuttaa raskaampaa metallin työstöä. Tässähän luoja paratkoon onnistutaan. Mikäli porukka on saatu kasaan puolisen vuotta ennen k.o debyyttidemoa, on jälki suorastaan häiritsevön vakuuttavaa. Raskas ja asenteellinen paukutus on taitavaa ja raivo on todellakin saatu vangittua levykkeen bittijonoihin. Kitaratyöskentelyssä on otettu hienosti vastaan yksikitaristisuuden mukanaan tuomat haasteet, lyijyä ja sävytystä on tähän seikkaan nähden paljon matkassa. Denis Hautaniemen kurkun kuritus kruunaa paketin. Julumaa.

Bändi: Denis Hautaniemi - laulu, Marcus Takala - kitara, Mikko Keränen - basso, Jari Ketola - rummut

Kotisivu

Kontakti :contact(at)sleighmsn.com

Lisätty 08.04.2009



Solnic: The Great Magnolia

Solnic riemastuttaa elinvoimaisuudellaan. Bändin juuret voisivat olla esim. thrashissa tai melodisessa metallissa, mutta monipuolinen laulu ja pienoinen humoristinen venkoilu vaikuttavat siinä määrin, ettei oikein tiedä mistä lopulta on kyse. Kyllähän eräs Serj Tankian ja orkesterinsa on varmasti ollut osavaikuttimena Solnicin puuhissa, mutta selkeä pesäero kuitenkin muotoutuu automaattisesti ja kielellinen akrobatia on enemmänkin luonnollinen ominaisuus kuin tarkoituksellinen elementti. On helppo uskoa, että tässä bändissä on lystiä koko rahan edestä ja olisikin mielenkiintoista päästä tarkistamaan touhua elävänä lavalla.

Bändi: Janne - kitara, Atte - basso, inoT - laulu, Tuomas - rummut, Vesku - kitara

Kotisivu

Lisätty 09.04.2009



The Soul Exile: Promo 2009

No nyt on hypermetallia. Ensimmäisenä joutuu hätkähtämään Soul Exilen kielisoitintyöskentelyä, joka on huomattavaa tarkkuutta vaativaa. Kaunomelodioita juuri ei löydy, mutta äärimmmäisen paljon mielenkiintoista tapahtumaa kuitenkin. Tahtilajeja ja nopeuksia venytellään eri suuntiin taitavasti, eikä isompaaa töksähtelyä ilmene. Tämä voi mennä vähän ohikin, monttu kun on auki tästä näpertelystä jo muutenkin, vieden huomiota kaikesta. Pelkkä huutolaulu tuo mukaan oman koruttomuutensa, eikä itse meshuggahmaisen sävyttömässä äänimaailmassa muutenkaan isompia vivahteita esiinny. Taito ei jää epäselväksi, paketin musiikillinen viihdyttävyys kärsii ehkä hiukan soundeista, mutta josko seuraavalle tykimpää.

Bändi: Sami Siltanen - laulu, Teemu Siltanen - leadkitara, Kalle Meriläinen - rytmikitara, Janne Kemppainen - basso, Sauli Pääsky - rummut

MySpace

Kontakti :thesoulexile(at)hotmail.com


Lisätty 17.02.2010



Soul Frozen Inc: Promo 2007

Turusta tulee näköjään muutakin tunteita herättävää kuin Ruisrockin järjestelyt. Soul Frozen Inc:n aktiivinen ja katuhenkinen rullaus saa jalan vipattamaan varauksetta, sen verran konstailematonta esitys vaan on. Biisien (2 kpl) niukkuus jättää malttamattomaksi, mutta näistäkin jo saa otetta ja käsitystä jotenkuten. Hardrock on iloinen asia ja kun sävellyspuoli on hanskassa ja sen likipitäen tärkein lenkki, laulu on taitavaa ja kasvokasta, mikään ei voi mennä vikaan. Toney Deen ääni on juuri vaadittavan räkäinen, tarvittaessa sensitiivinen ja yleisesti vakuuttava vaikka minkälaiseen tarpeeseen. Lisää lisää.

Bändi: Toney Dee - laulu, Tim "O" Bullet - kitara, Andy Parker - rummut & perkussiot, Ray Diamond - basso, Sam "Spooky" Henderson - Kitara

MySpace


Lisätty 15.03.2008



Skirmish: Four Devouring Peaces

Vähän vanhaa liiton trashia, vähän uuttakin ja yleisesti kova kankeaminen on Skirmishin resepti. Vaikka bändi mainitseekin vaikutteitaan, ei kyllä voi sanoa että ne sieltä silmille kuitenkaan hyppisivät. Tässä ei ainakaan koluta sitä tarttuvinta päätä vanhan liiton laareista, nimittäin biisit eivät meinaa jäädä mieleen yrittämälläkään. Itse soitto ja kitaraosasto toimii mainiosti sooloja myöten, eikä ideatkaan itsessään mitään köyhiä ole, mutta jokin hakee vielä paikkaansa. Laulupuoli vaikuttaa mukavan matalalla pitäen sisällään toki muitakin sävyjä ja on yleisesti ilmeeseen sopiva. Pientä aivoriiheä tämä vielä vaatisi, lähinnä tuon tarttumapinnan suhteen.

Bändi: Jani Niskanen - laulu, Mikko Kupiainen - kitara, Tommi Palo - rummut, Harri Leinonen - basso, Tero Kemppainen - Kitara

Kotisivu

Kontakti :skirmishband(at)suomi24.fi


Lisätty 20.10.2007



Solacide: Baptized In Disgust

Solacide on lahtelaisorkesteri, jonka juuret ulottuvat jo yli 10 vuoden päähän. Orkesteri on harvinaisen onnistunut sekoitus black-, death- ja thrash metalia, lisäksi mukana on hienoja melodioita, runsaasti soittotaitoa ja kivaa kikkailua. Itsetarkoituksellista vääntelehtimistäkin biiseistä tuntuu löytyvän, mutta pääosin painetaan tahtilajillisesti varsin suorissa merkeissä ja itse kiemurointi hoidetaan rivakasti kielisoittimin. Lisäaggressiota musiikkiin tekee pääosin säröllä huudetut vokaalit. Tästä huolimatta mukaan on saatu hienosti erilaisia sävyjä. Hienoa, korvia hivelevää sisältöä on myös saatu kylvettyä taitavan tasaisesti biisien kesken.

Bändi: Gökhan Korkmaz - laulu, Kimmo Korhonen - laulu, kitara & koskettimet, Joonas Vanhalakka - kitara, Sami Tikkanen - basso, Matti Jauhola - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)solacide.com


Lisätty 15.07.2009




Sophia´s Eye: Corporal Ghosts

Aiemmin jo vuosia ja nimellä Avatara toiminut Sophia´s Eye on nyt ensimmäistä kertaa muotoutunut demoksi. On ehkä etu, ettei tässä olekaan hätiköity, näyttö nimittäin on keskitasoa vahvempaa. Bändin soitto perustuu suurelta osin kitaroiden jyräämiseen, melodiamaisemat hoituvat kokolailla runsain kosketinvoimin. On mukava kuulla bändiä joka ei turvaudu kakkoskitaran tilutukseen alinomaa musiikin näköistämisessä, tämä kun tuntuu olevan sääntö tänä päivänä. Biisit ovat vahvahkoa tekoa, jääden kuitenkin vielä hittitasosta jonkin verran. Erkko Romon liian tasainen ärinämatto puuduttaa, vaikkakin sopii linjaan. Vielä on matkaa jonnekin, mutta uskoisin Sophia´s Eyen mahdollisuuksiin.

Kotisivu


Lisätty 12.04.2008



Sotaleski: Tulikaste

Sotalesken punkkijulistus käsittelee sotaa biisien aihemateriaaleissaan, sen mitä artikuloinneista nyt selvää saa. Vakavissaan tässä ei taideta olla ko. sanoitusten puolesta, eikä ehkä niin muutenkaan. Orkesteri esittelee punkiksi varsin metallinsävyistäkin räimettä, eikä laulun puolellakaan koko aikaa huudeta maksimillaan, pehmeämpääkin jodlinkia nimittäin harjoitetaan vaiheittain. Touhussa saattanee olla ideana silkka hauskanpito, eikä niinkään elämää suuremmat päämäärät. Olettaa voisi joka tapauksessa, ettei tämä tekele tule ainakaan juuri muuhun johtamaan. Mutta siitä vaan, sanoi Tšaikovski.

Bändi: Laulu - Miikka Pyy, Kitara - Janne Vähälä, Kitara - Arto Apila, Basso - Pasi Juntunen, Rummut - Jussi Tuohino

Kotisivu

Mikseri.net


Lisätty 13.07.2009



Soul Terror: Death… Play With Us

Oulusta ponkaiseva sielun terrori suorittaa metallisen palveluksensa raskaalla deathin ja trashin sekoitelmalla. Peruspoljennon ohella musiikkiin on saatu erilaisilla osilla hiukan sellaista vaikutelmaa, kuin sävelkuutiota koitettaisiin työntää pyöreään reikään. Kaikki ei siis täysin natsaa, mutta heikoimmaksi lenkiksi nostaisin laulaja Wille Terrorin edesottamukset. Tämän sortin metallissa on kyllä kuultu monenmoista, monenmoinen menee läpikin, mutta nyt jotenkin ei. Kahdella ensimäisellä raidalla Wille Terror kuulostaa lähinnä Billy Milanolta, joka ei halua olla Billy Milano. Viimeisen biisi on taas jo biisinäkin aivan erilainen, eikä puhdas ilmaisu jaksa oikein sekään vakuuttaa.

Bändi: Wille Terror - laulu, Sauli Terror - kitara, Mika Terror - rummut, Coma Terror - basso

Kotisivu

Kontakti :soulterror(at)gmail.com


Lisätty 09.01.2008



Space Lizard: Hazy Mystical Groove

Space Lizard tarjoaa miehistä alkuvoimaa. Bändin groovaavasta ja psykedeliaa tihkuvasta stoner/doom- fuusiosta on varsin helppo pitää, vaikkei alan miehiä olisikaan. Musiikki rokkaa sairaasti yksinkertaisuudessaan, eikä särötettyjen, samaa jauhavien ja efektoitujen kitara/bassolinjojen ymmärrykseen sinänsä paljoa vaaditakaan. Hitaimmillaan meinaa mennä veteläksi ja pitkästyttäväksi, mutta groovaamimmillaan voima on tosiasia. Vokalisti Matin suoritus on epätasainen, mutta eittämättä peuhaa bändin kanssa hienosti yhteen!

Bändi: Tapsa - kitara, Hena - basso, Matti - laulu, Kake - rummut

MySpace

Kontakti :spacelizardrock(at)gmail.com

Lisätty 20.04.2010



Spinalstrain: Every Man´s Struggle

Karhulan metalliskeneen liittyy uusi tähti nimeltään Spinalstrain. Bändin debyyttidemon musiikki ei ole helpointa luokiteltavaa, seassa on metallia, melodiaa, asennetta ja rokkia, mutta missään näissä ei päästä iskevyydessä kunnioitettavalle tasolle asti. Riffiä kyllä puskee ja biisintekokaavat ovat hallussa, mutta lopullinen koskettavuus jää saavuttamatta pienistä paikallisista tarttumoista huolimatta. Vähän jää vaikutelma, että on lähdetty turhan aikaisin demontekopuuhiin, bändin ikä ei ole vielä mainittava, eikä yhteissoittokaan täysipäiväisesti. Erikoisuudeksi laskettakoon kuitenkin se, että karhulalaisuudestaan huolimatta orkesterissa ei vaikuta ainuttakaan partasuuta Pikan veljessarjasta.

Bändi: Samu Haatainen - leadkitara & laulu, Aki Larkiola - rytmikitara & laulu, Antti Tani - rummut, Aleksi Kahila - basso & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)spinalstrain.com


Lisätty 24.09.2008



Stabdog: Heat Fairy 2023

Stabdog on oululaisten vanhan liiton jäärien muodostama kvartetti, jonka esittämää musiikkia voi luonnehtia aikuismaiseksi. Erittäin raskas, ehkä aavistuksen stonerista voimaansa hakeva heavyrock kuulostaa rehelliseltä ja kosiskelemattomalta. Vaikkei kyseessä olekaan mikään täsmäisku, eikä hifistelty huipputuote, se saa hyvälle mielelle nimenomaan näillä avuilla. Biiseissä ei sinänsä esiinny löysäilyä, mutta pientä tasapaksuutta ehkä ajoittain kuitenkin. Orkesteri on kuitenkin löytänyt oman juttunsa soundeineen, joten lähtökohdathan ovat paremmin kuin hyvällä tolalla. Vankassa vara parempi.

Bändi: Kuokkanen - laulu, Haataja - rummut, Sarala - basso, Keränen - kitara

MySpace


Lisätty 17.02.2010



Stam1na

Stam1na vääntää raskasta musiikkia kotimaan kielellä esitettynä. Selkeä pesäero muodostetaan jo alkumetreillä listabändeihin, joita saattaa äkkiä määritelmästä mieleen juolahtaa. Bändissä on ripaus Y.U.P: maista kieroilua, jossain määrin taas vanhemman suomirockin tyylisiä perusratkaisuja. Raskaat kitaroinnit ja paikoin esiintyvät tiluttelut taas tuppaavat sysäämään yleiskuvaa selkeästi metallikentälle, ja soppa onkin valmis. Biisit ja niiden ratkaisut vaikuttaisivat melko tarkkaan harkituilta, ja monenlaisista vaikutteista huolimatta biisit kuulostavat melko yhtenäisiltä ja ristiriidattomilta. Esityksestä huokuu into ja energia läpi melko selkeästi, josta helposti olettaisin bändin viihtyvän lavallakin kuin kotonaan. Bändin monipuolisessa soitannossa on sopivan reilusti tavaraa ja hyviä tunnelmia löytyy biisistä kuin biisistä. Oikeastaan ainoa mikä promossa jää häiritsemään on se, että kyseessä on kuitenkin vasta demo. Kunnon soundeilla ja vimpan päälle viilattuna tällainen materiaali ei häpeäisi pitkäsoitolla yhtikäs mitään.

Bändi: Hyrde "Antti" Hyyrynen - laulu & kitara, Pekka "Pexi" Olkkonen - kitara, Tero "Kake" Velin - rummut

Kotisivu

Kontakti :stam1na(at)stam1na.com



Steep

Steep on valmiiksi hiukan tutumpi tapaus. Yhtye on kulkenut pitemmänkin taipaleen ja bändin touhuja on tullut ajoittain seurattua. Toimeliaisuuden ja tasonkin huomioonottaen en sinänsä ihmettelisi, vaikka bändi olisi jo hiukan pitemmälläkin. Melko yksioikoinen asennemetallisuuntaus saattaa kuitenkin asettaa hidasteita matkan varrelle. Ehkä Steep voisi hämmentää konseptiinsa jotain, jolla selkeämmin erottuisi joukosta. Biiseissä saisi olla hiukan tarttuvampia juttuja, tai sitten yksinkertaisesti vieläkin enemmän draivia. Steep on toki vihainen, muttei kuitenkaan ihan niin vihainen kuin pitäisi. Jotain jää puuttumaan, enkä nyt kuitenkaan lähtisi yksilösuorituksiakaan moittimaan. Soitanta kulkee, ja hyviä juttuja löytyy monin paikoin. Enemmän vaan omaa persoonaa peliin ja vielä rajummin pilliin kiinni!

Bändi: Teemu "Hyeena" Mätäsjärvi - kitara, Jukka "Jäyhä" Holm - kitara, Riku "Rambo" Niemelä - rummut, Samuli "Samurai" Kuusinen - laulu, Olli Liukkonen - kitara, Tuomas "Turska" Granlund - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)steepband.com





Stifled Ministry: EP 2009


Savonlinnalainen Stilfled Ministry taitaa olla sekasikiöheavyn sanansaattaja. Kaipa tätä individualismia voisi etäisesti metallimusiikiksikin sanoa, mutta todennäköisesti kyseessä on eräänlainen grungen pohjalle rakennettu kikkahöysteinen leukailu. EP soi raskaasti ja epäselvästi, mutta itse soitto tuntuisi kuitenkin sujuvan mainiosti. Varsinainen materiaali onkin sitten se, mikä laittaa homman horjumaan. Vaikkei biiseissä isommin kuulijaa liioilla osioilla tai epäloogisuuksilla rasitetakaan ja biiseistäkin jää mieleen asioita kuuntelun varrella, ei tässä hurmostilaan pääse, vaikka kuinka oma juttu olisikin kyseessä. Harmin paikka.

Bändi: Aku - laulu & kitara, Aleksi - kitara, Mikael - basso, Tatu - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.02.2010



Stigmatize: Minutes To Monday

Hienosti nimetty yhtye veivaa urku- ja kitaravetoista heavyä, lisäsyöttinä kuullaan naislaulua. Musiikin tyylisuunta on ailahteleva ja vaikeasti kategorisoitavissa. Mukana on goottirockia, metallisempaa vääntöä ja puhdasta poppistakin, puhumattakaan yhtyeen omista kummallisuuksista, joilla ainakin on biiseihin saatu lisää pituutta. Piia Ahon ääni on kaunis ja heleä, mutta vaatisi vielä pientä treenausta tositoimia varten, jos ei muuta niin ainakin englannin lausunnan osalta. kaksi raitaa, yksi ylipitkä ja liian monesta osasta koostuva muuten maittava menopala ja ehdottoman hyvä hituri. Näiden perusteella voi todeta, että eikun vaan lisää harjoitusta. Jatkoa ja parempia soundeja odotellen.

Bändi: Piia Aho - laulu & koskettimet, J-P Vuolle - kitara, Anssi Järvinen - basso, Sauli Nurila - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)stigmatize.biz

Lisätty 09.10.2008



Stonemaze: Children Of Darkness

Ensimmäisenä pieni kummastus, miten vuonna 2007 voidaan saada aikaiseksi näin kapiset soundit lätylle? Ja sitten musiikkiin, aikamoinen moniottelumetalli on kyseessä. Sekaan kun mahtuu kikkailua, soitintaistelua, sankaruutta, stoneria, synkkyyttä ja myös ripaus silkkaa käsittämättömyyttä. Soittimet pysyvät kyllä bändillä hyppysissä mainiosti, demon huono taso vaan tahtoo syödä kaiken mielekkyyden jo ihan peruskuuntelustakin. Kaksi täysin erilaista kappalettakaan ei oikein tilannetta valota tarpeeksi. Kunnon studio ei varmaan olisi pahitteeksi ja siellä vokalistille pari kertaa selkäsaunaa tarkkuuden saavuttamiseksi. Tämän äänellä kun voisi saada aikaan jotain vielä vakuuttavampaakin.

Kotisivu


Lisätty 01.08.2008



Stonetone: Imitations Of Life

Tässä lyödään mallikkaasti läjään punkkiasennetta ja hevimetallia ja tämä toteutetaan mukavan jenkkimäisellä soinnilla. Kappaleissa on ominaista lähinnä niiden suuri vangitseva voima siihen nähden, etteivät ne välttämättä etene koukeroisuudessaan kovinkaan loogisesti. Vokaaleissa ei mennä ehkä ihan ammattimaisen täydellisesti, mutta tunnetta välittyy tuhannesti senkin edestä. Hyvänä esimerkkinä Hundred Years Is Too Much joka on mahtavimpia biisejä mitä on tullut vastaan aikoihin. Melodiset ratkaisut niin laulujen kuin soittimienkin osalta ovat kutakuinkin täydellisiä, täysin paikalleen loksahtaneita. Bändi tietää tasan mitä tekee ja tähtäin on korkealla, tämä näkyy mm. promomateriaalinkin tasokkuudesta. Tälle bändille on helppo toivottaa kaikkea hyvää.

Bändi: Tapio Malmio - laulu & kitara, Valtteri Vento - kitara & laulu, Eero Hyvärinen - rummut, Juho Saarinen - basso

Kotisivu

Kontakti :stonetoneband(at)yahoo.com

Lisätty 16.09.2008



Stonetone: Bubbles

Stonetonen uusinta demoa ehtikin jo hiukan odotella ilmestyväksi, sen verran mainio maku jäi Imitations Of Life- edeltäjästä. Bändi tekee jälleen vastaavan tempun, eli ei asetu metallikarsinaan kuin nimeksi ja flirttailee tyylin kuin tyylin kanssa suvereenisti. Yhtyeen musiikki onkin täten juuri sitä itseään, mm. monipuolisen kitaroiden käytön, Tapio Malmion persoonallisen ja sielukkaan laulutulkinnan ja hiukan dollarilta tuoksuvien kaunomelodioisten sävellysten ansiosta bändin tunnistaa tuosta vaan. Hieno esimerkki siitä, että loistavaan jälkeen ei aina tarvita paljoa nuotteja, eikä niin virtuoosimaista soittoakaan. Toivottavasti orkesterin ei tarvitsisi pitkään puurtaa demotasolla, rahkeita kun piisaisi vaikka minne.

Bändi: Tapio Malmio - laulu & kitara, Valtteri Vento - kitara & laulu, Eero Hyvärinen - rummut, Juho Saarinen - basso

MySpace

Kontakti :stonetoneband(at)yahoo.com

Lisätty 23.02.2010



Stormveil: Veil Of Lies

Manselaiskokoonpanon kolmen biisin demo jättää sekavahkon kuvan yhtyeen pyrkimyksistä. Kuvioissa on melodisen ja teknisen trashin makuista meininkiä, sekä paljon ainesosia, joita voisi kutsua omintakeisiksi. Laulua toteutetaan pääasiassa korinan ja korinattoman tyylin sekoituksella ja vuorottelulla. Näistä kahdesta ja näillä suorituksilla keskittyisin ehdottomasti puhtaampaan vaihtoehtoon. Laulelmat ovat keskenään aikalailla erilaisia, samoin soittosuoritukset, joista yleisesti voi aistia pieniä epätarkkuuksia kautta linjan. Ihan tolkutonta kämmennystä touhu ei kuitenkaan ole. Viimeisenä esitettävä demon nimibiisi (muuten myös pakan paras) loksauttaa menon vasta sille fiilisasteelle, jota havaitsisi mieluusti jo alkupuoliskollakin. Lisää peliin.

Bändi: Marko Eskola - laulu, Jukka Myllymäki - kitara, Jussi Leppänen - Kitara, Tomi Gullsten - rummut, Janne Myllymäki - basso

Kotisivu

Kontakti :jucca(at)stormveil.com


Lisätty 13.02.2008



Strikin´ Case: Basement Glory

Turkulainen Strikin´ Case on ulkoisesti niin hard rock- mallia kuin vaan olla voi. Löytyy tatuointia, huivia ja aurinkolaseja, kuten toki on suotavaakin. Hyvin toimii hommelit musiikinkin osalta, kyseessä ei ole mikään ns. muniin puhaltelu. Laulupuolella piilee tällä kertaa vakavimmat miinukset. Kaunistelemattahan tällasen tavaran tulkitsijan on oltava kiljukaula, joka räjähtää joka biisissä riekaleiksi, mutta tähän ei tässä vielä ylletä. Biiseihin vielä hiukka lisää täkyjä ja hittiparaatia niin hyvä tulee, svengistä ei puutetta ole.

Bändi: Hata - leadkitara & taustalaulu, Sammy - rytmikitara & taustalaulu, Pasi - rummut, Altti - basso, Jore Lehtinen - kitara, Sean G - laulu

Kotisivu

Kontakti :contact(at)strikincase.com

Lisätty 15.10.2008



Suhteettomuusteoria: Demo 2009

Tuusulalainen Suhtettomuusteoria se vaan huitelee punkkimaisella tyylillä, mutta itse musiikki voitaisiin luokitella jonkinlaiseksi kumpuilevaksi thrashiksi. Punkkimaisuus korostuu lähinnä lauluosioissa ja käsitellyissä aihepiireissä. Biiseissä on ihan toimivia ideanpoikasia, mutta kokonaisuutta on aika hankala saada hahmotettua. Lyriikat ovat sinänsä ihan kelpoa tavaraa, mutta sovitukset ovat suorastaan viihdyttävän päättömiä. Edes Natsipaska ei aikanaan pystynyt legendaarisessa Vappu Pilalla- biisissään käsittelemään suomen kieltä näin tökerösti. Melkein väittäisin, että melkein lukemalla suoraan musiikin päälle kirjasta kuin kirjasta, päästäisiin soljuvampaan lopputulokseen.

Mikseri.net

Youtube




Lisätty 01.09.2009



Suhteettomuusteoria: Reviiri

Suhteettomuusteoria on päässyt seuraavalle kypsyysasteelle. Linjansa puolesta orkesteri ei ole liiemmin tarkisteluja tehnyt, mutta suomirokilla höystelty punkmetalhan on sovelias suuntaus. Kyllähän tässä välillä mennään eräiden Emma- voittajien vanavedessä, mutta seasta pilkistää myös omaa ilmettä, jota ei ko. Lemin lehmipoikien tekosiksi voisi tunnistaa. Soittopuolella on myös harpattu tiukempaan kategoriaan, nyt aletaan puhua jo aivan vakuuttavista elkeistä. Omaa ilmettä pitäisi saada korostettua ja biiseistäkin taiottua ehjempiä kokonaisuuksia, jotta pääsy ylemmille tasoille aukenisi. Suomen kielen käyttökään ei vielä kulje rimmaavimmillaan, joskaan ei enää töksähtele ihan niin pahasti.

Mikseri.net

Youtube




Lisätty 08.09.2011



Suicide Legacy: Demo 2007

Hyvän mittainen kuuden biisin mättöyhdistelmä Savonlinnasta. Suicide Legacy kuulostaa aivan tekijämiesten takomiselta ja onkin aika yllätyksellistä huomata, että kyseessä on tämän teknisen deathmetalin taitajien ensimmäinen demo! Hakuammuntaa ei esiinny, kertakaikkisen määrätietoista mättöainesta. Hyvät soundit ja tarkka soitto edesauttavat tuhovoiman kehittymisessä, mutta ei tämä ihan aukotonta tämäkään ole. Synkkyys ja kolkkous toki pitääkin löyhkätä non- stoppina, mutta välillä tuntuu, että useampaakin atmösfääriä saisi olla avojakelussa. Tehoa ja purkautuvuutta piisaa siinä kun taitoakin. Bändin ikään nähden ykkössuoritus kuitenkin. Lisää avaruutta sävellyksiin, tällaisenaankin ne jo kolkuttelevat A-luokan alapäässä.

Bändi: Henkka - laulu, Mara - kitara, Miikka - rummut, Tommi - basso, Antti - kitara

Kotisivu

Kontakti :band@suicidelegacy.com




Lisätty 15.03.2008





Superdeathflame: Promo 2008


Sinänsä pöljästi nimetty kotkalaisbändi on suorastaan hillitön modernin thrashinsa parissa. Bändi keinottelee Göteborg-vaikutteiden, vähänuottisen taonnan ja sopivan tahti-iloittelun parissa todella suvereenisti kaatumatta silti mihinkään suuntaan liiaksi. Vanhaa liittoa sinänsä, että mitään enkelikuoroja ei tuotoksella kuulla, vaan kunnon At The Gates- henkeen kaikki vokaalit tuutataan täysin paineistetulla kurkkuäänellä. Biiseissä on sopivasti vaihtuvuutta ja variointia, jotta mielenkiinto säilyy useammankin kuuntelukerran. Soundeistakin voisi antaa arvosanaksi 10+!

Bändi: Jari Heino - laulu, Tomi Tilli - kitara, Ville Mussalo - kitara, Jarno Hemminki - basso, Marko Tuhkunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)superdeathflame.com

Lisätty 07.04.2009



Supreme Court: A Session Trehny Campbell

Supreme Court on pitkän linjan orkesteri, joka tarjoaa äijäenergiaa täydeltä laidalta. Liki kymmenvuotinen bändi ei luota hinkkaamiseen, vaan hauskasti nimetty nauhoite on taltioitu kerralla sisään- mentaliteetilla. Näin säilytetään aitous ja onkin mukava huomata, kuinka eläväiseksi lopputulos jää. Musiikkipuoli käsittää ehdottoman rokkimaista lähestymistapaa hyödyntäen metallista raskautta. Biiseistä löytyy monenlaista bongattavaa, mutta bändiä ei voi kuitenkaan oikein mennä vertaamaan mihinkään. Asenne ei jää epäselväksi, itse sävellyksiin voisi sisällyttää enemmänkin sielua.

Bändi: Jussi - laulu & kitara, Olli - rummut, Timo - basso, Tuomas - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)supremecourtband.fi

Lisätty 17.10.2008



Suuri Tuntematon: Demo 2007

Suomalaisen miehen tuntoja kuvaava aikuisrock on kulkenut nyt ainakin tämän demosedän kohdalla taipaleensa loppuun tämän demon myötä. Kitaravallit ja soitto runnovat aivan esimerkillisesti, mutta tällä kertaa jo sanoma ja laulutulkinnat tekevät kuuntelukokemuksesta erittäin raskaan. Moni asia on mennyt pieleen kautta aikain suomirocksävelmien tarinoissa, mutta enpä ole tällaiseen ruikutukseen vielä joutunut urallani törmäämään. Sanoitusten lisäksi niiden sovitukset laittavat suorituksen hierarkiassa sen verran korkealle, että olen valmis myöntämään Suurelle Tuntemattomalle raskaan sarjan Janos Valmunen- palkinnon. Ottakaa selvää kuka hän oli. rummut

Kotisivu


Lisätty 22.08.2008



Swallowed: Epitaph Of Nauseation

Kesällä 2007 perustettu ja tätä nykyä kaksijäsenisenä melskaava Swallowed sukeltaa mädän pään vanhan liitoin death metalin pariin kakkosdemollaan. Mätääntyneisyyteen perustuu myös demon soundillinen anti, mikä ei juuri treenikämppätason yläpuolelle kipua. Suht selkeillä vesillä mennään ohkaisuudesta huolimatta ja maneerit käyvät kyllä selviksi. Eipä tässä mitään maailmaa mullistavaa ole, kaikki tämä on tehty jo moneen kertaan ja paremminkin. Swallowedin raskaus on tosiasia ja se on valjastettu hyvin palvelemaan riffejä. Kaikki tämä munapitoisemmilla soundeilla voisi ollakin ihan toinen juttu. Nyt kiekko tuskin toiste soittimeen hakeutuu.

Bändi: Samu - kitara, Ville - rummut & laulu, Mika - basso

Kotisivu

Lisätty 09.04.2009



Swath: The Circle

Swath paiskaa kuulijan melkoiseen metallikaruselliin. The Circle esittelee monimuotoisen bändin, missä taitavat muusikot vääntelevät biisinsä juuri siihen muotoon kun haluavat. Taitoa olettaisikin piisaavan, ryhmä kun on toiminut mm. Sten- nimen takana koveroiden muuan Stonea, ehkä tunnetuimpana nimenä suomessa. Sävellyksissä käydään läpi monenlaista metallia thrashista perinteisempiin lajeihin ja progressiivisuus on jatkuvaa. Eikä siinä mitään, näppärästi ja ihailtavan taitavasti osaset napsahtelevatkin paikoilleen. Teemu Kokkosen vokaalit ovat monipuoliset ja persoonalliset, mutta varsinaiset hitit jäävät vielä The Circlellä tavoittamatta.

Bändi: Teemu Kokkonen - laulu, Tapio Wallenius - kitara, Niko Poikulainen - kitara, Ari Miettinen - basso, Juuso Backman - rummut

MySpace

Lisätty 09.04.2009



Synestesia

Synestesia painaa ainakin ihan hyvällä konseptilla, jokseenkin samansuuntaista metallia on vähän itsekin tullut ajoittain suunniteltua. Suomen kieli sopii hyvin ilmeeseen ja sanoitukset ovat hyviä. Biiseissä on vaihtelua sopivasti, eikä varsinaista puudutus-efektiä ilmene kovinkaan äkkiä. Homma toimii hyvin kitaravetoisena, moni tollompi on lähtenyt tällaiseen soppaan tunkemaan vielä koskettimiakin sekaan. Nämä onneksi eivät, itse asiassa tässäkin soiton määrässä on hiukan sulattelemista. Vaikka tekniset tilu-riffit varmaan ovatkin mukavia soitella, niitä alkaa vähän tulla jo korvistakin ulos välillä. Vähän pientä karsintaa kehiin, ja sitä munaa saa kyllä biiseihin vaikka välillä keskittyisi enemmän alasäveliinkin. Muutoin ainoat häiritsevät tekijät ovat hiukan tasapaksu laulanta, sekä lähinnä äänitystekniset seikat. Vielä lisää yleishiontaa ja kunnon studioon. Aihiohan on mitä mainioin.

Bändi: Jonne-Pekka Stenroos - kitara, Kalle Aaltonen - kitara, Timo Harju - rummut, Eero Kuusisto - laulu & basso

Kotisivu

Kontakti :jonne(at)synestesia.net



Teardown: Cyanotic

Teardown on tullut ilmeisesti sekoitettua johonkin toiseen orkesteriin, yllätystä on ilmassa kun bändi osoittautuukin naislauluvetoiseksi tunnelmaheavyksi. Cyanoticin kolmessa biisissä kahlataan murheen ja epätoivon vesissä ihan kiitettävästi ja toteutus on varmalla pohjalla. Yhtye on parhaimmillaan hitaammissa fiilistelyissä ja löytää oikeastikin kauniita ulottuvuuksia musiikkiinsa. Keskitempoisimmillaan taas tulee toistuvasti mieleen, että eiköhän näitä ole jo aiemminkin kuultu riittävästi. Katja Pieksämäen hieno ja harras ääni sekä kevyen ja raskaan puolen onnistunut niputus hoitavat kuitenkin homman kotiin niin, ettei tasapaksuus pääse ottamaan missään vaiheessa touhusta niskalenkkiä.

Bändi: Katja - laulu, Ahmaoja - kitara, Pipsa - koskettimet, Laba - basso, Keltsu - kitara, Rami - rummut

Kotisivu

Kontakti :teardownband(at)gmail.com

Lisätty 09.04.2009



Teräsbetoni

Teräsbetoni-yhtyeen nimikkobiisin soimaan laitettuani taas joutunen tuumaamaan ääneen jotta Huh Huh! Siis nyt ne ovat keksineet vääntää Manowar-metallia suomeksi! Bongattuani bändin kotisivuilta hemmojen öljytyt kropat ja taistelutarinat päädyn tulokseen, että pojathan saattavatkin olla hiukan pilke silmäkulmassa liikkeellä. Siihen malliin ainakin nämä soturit miekkojaan teroittelevat ja heppojansa satuloivat. Toisaalta taas jossain määrin tosissaankin, itse musiikki on kuitenkin tehty asiallisesti eikä mitenkään räveltäen. Mitäpä minä tätä sen kummemin haukkumaankaan, samaa tavaraahan tämä on esityskieltä lukuun ottamatta kuin esikuvillaankin. Ihme kyllä heilläkään ei ole ollut koskaan vaikeuksia menestyä, joten luulen jonkun tästäkin pitävän. Olivat nyt sitten kuinka kieli poskessa tahi vakavissaan liikkellä. Teräsbetoni kieltämättä havainnollistaa lajityypin korniutta melko oivallisesti. Muuta varsinaista virkaa en nyt äkkiseltään tälle tapaukselle löydä. Liekö sitten tarkoituskaan? Wimps and posers, leave the hall !!!

Bändi: J. Ahola - laulu & basso, V. Rantanen - kitara, A. Järvinen - laulu & kitara

Kotisivu

Kontakti :ahola(at)terasbetoni.tk



Thaurorod: Morning lake

Thaurorod koluaa eeppistä osastoa varmoin ottein. Yhtye ei ole ensimmäistä kertaa asialla ja sen kuulee Morning Lakesta kyllä. Power metal osuu varmasti lähelle yhtyeen musiikkisuuntaa määriteltäessä, mutta vokaaliosasto toimii enemmänkin viikinkibändien malliin kuoromaisella toteutusmallilla. Bändillä on soittotaitoa ja myös sen esiintuominen mukavalla kiemuroinnilla on tällä kertaa ihan positiivinen asia. Vaikka sävellyskynä pysyykin kädessä, varsinainen riemu ja svengi jää kuitenkin kokonaiskuvassa välillä heikommalle edustukselle. Onnistuneeseen suoritukseen vaadittavat palikat kuitenkin kutakuinkin kasassa.

Bändi: Vladimir Lumi - laulu, Joonas Pykälä-aho - Rummut, Pasi Tanskanen - basso, Emil Pohjalainen - leadkitar, Jani Vesanen - kitara, Emmi Taipale - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)thaurorod.com

Lisätty 23.11.2007



Thornado

2003 perustettu bändi esittelee toisen demonsa. Vaikka materiaali ei edustakaan heikointa päätä, niin tällä kertaa olisi voinut istua pitempään treenikämpillä ja miettiä kujeita lisää. Kahden biisin demotkaan kun eivät aina esittele bändiä riittävästi. Peruspotentiaalia löytyy, mutta eipä juuri mitään veret seisauttavaa. Huolellisesti mietittyä ja soitettua melotilurokkimetalliahan tässä veivataan rääkylaulun kera ja valitettavasti melko kasvottomalla suorituksella. "Ihan kiva"-mielleyhtymä jatkuu saumattomana läpi kuuntelukokemuksen, eikä repeat-nappulan painelu muuta reaktioita mihinkään suuntaan. Pelkäänkin pahoin että tällä sapluunalla saa tämä tornaado pauhata pitkälle horisonttiin, eikä kukaan tule asiaan puuttumaan.

Bändi: Juho Peltonen - kitarat, laulu & koskettimet, Markus Karhu - rummut, Krister Virtanen - basso, Petteri Granberg - kitarat

Kotisivu

Kontakti :thornado(at)jippii.fi



Thraciar: Murderthirst

Thraciar on muutaman vuoden vanha stadilaispumppu ja soittaa (yllättäen) vanhan liiton thrash/death metalia. Homma löyhkää mukavan truelle pientä (ja sopivasti istuvaa) kömpelöintiä myöten. Musiikki on turhan yksi- ilmeistä, mutta seassa on oikein tarttuvaakin kuoloriffittelyä. Kokoonpanosta tekee mielenkiintoisen se, että siinä häärii seassa niin miehiä kuin naisiakin, mikä on aina harvinaisempi näky kun näillä asioilla liikutaan. Tästä nyt ei sinänsä armoa saa, todelliseen murhaavuuteen vaaditaan rehellisesti sanoen muutama tikki jämäkkyyttä lisää. Piristävä poikkeus Murderthirst on kuitenkin.

Bändi: A.Rantanen - rummut, P.Rantanen - kitara & laulu, O.Lamberg - kitara, J.Niemi - basso

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Thy Legacy: Enlightening The Blind

Vuonna 2002 perustettu Thy Legacy on entuudestaan tuntematon, mutta allensahan tässä on nyt laskettava. Turpaan nimittäin tulee niin, että tukka lähtee, eikä karkuun kannata edes haaveilla. Musiikissa on vaikutelmia thrashista, grindista, death metalista ja tätä kaikkea tuupataan sellaisella taajuudella, että hetken aikaa on mahdotonta pysyä edes ajatustasolla kelkassa. Soitannollinen tiukkuus on ykköstasoa, eikä tällaista tykitystä enää joka pojan kannattaisi yrittääkään. Ainakaan jos lopputuloksesta haluaisi olla ylpeä. Vokaalit ovat myöskin paikkansa lunastavia, näin eläimellisen ääntämyksen tällainen mylly nimenomaan vaatiikin toimiakseen. Hyvin menee, eikä pidä miedontaa pätkääkään.

Bändi: Oscar Wollsten - basso & laulu, Pekka Koivisto - kitara, Veikko Ringvall - rummut

MySpace

Lisätty 24.09.2008



Tian: Demo 2007

Tian veivaa jonkinlaista rokkia ja kieltämättä aika kummallisilla otteilla. Kummallisinta on ehkä se, että rytmiryhmän biisit ovat aivan oikeaoppisia rokkirenkutuksia ja pullollaan mukavia pikku yksityiskohtia, eikä tarttuvista melodioistakaan huolimatta päähän jää juuri mitään sanottavaa, ei hyvässä eikä pahassa. Laulun ja sen kitukasvuisen nasaaliuden suhteen alkaa tulla muutaman kuuntelun perään pieni ärsytysreaktio, mutta ehdottoman omaleimaiseksi sekin Tianin musiikin onnistuu värjäämään. Soitto ei ole bändin vahvinta alaa, jämäkkyys on korkeintaan keskitasoa, eikä demon sounditkaan päätä huijaa. Isoin ongelma on kuitenkin bändin esittämä musiikki ja sen hankala linjattomuus.

Bändi: Mikko Kapanen - laulu & kitara, Kassu Kapanen - kitara & laulu, Jussi Peevo - rummut, Lasse Lindroos - basso

MySpace


Lisätty 07.10.2008



Torture Pulse: Torture Pulse

Joskus sitä luulee, että varsinainen vanhan liiton death metal joutaisi jo kuopattavaksi, mutta Torture Pulse osoittaa, että asiassa uskollisesti pysymälläkin voi vielä herättää aistimuksia. Silloin kun ei keinoina käytetä suuria nopeuksia yksilösuorituksissa, eikä liioin melodioitakaan, on biiseistä löydyttävä jotakin. Tässä tämä yhtye onnistuu, rimaa hipoen tosin. Korskeat biisit perusvahvalla murinalaululla eivät pääse oikeuksiinsa tämäntasoisella tuotannolla laisinkaan. Enemmän munaa ja selkeyttä touhuun.

Bändi: Abomination - laulu, Kimmortal - kitara, HellAriser - basso, Blastpete - rummut

MySpace



Lisätty 07.01.09



Torture Pulse: Second Venom

Oululainen Torture Pulse jatkaa tutkimusmatkaansa vanhan liiton todellisen death metalin parissa. Uusia jekkuja ei ole Second Venomille juurikaan keksitty, vaan ehkäpä ei ole tarviskaan. Toki on ymmärrettävää, että tunkkaisuus on osa asiaa, mutta tällä kertaa necrosoundit alkavat jo oikeasti puuduttamaan ja nyt ne luovat myös jollain tapaa voimattomuutta tunnelmaan, siitäkin huolimatta, että rumpujen takana paiskoo mies nimeltä Blastpete. Lisäksi vokalistimies Abomination piilottaa mahdollisen hyökkäävyytensä jonnekin salaperäisesti, vaikka viemäriltä mukavasti kuulostaakin. Näiden eräänlaisten epäkohtien ohella biisimateriaalikin jättää likimain lähtötelineisiin tällä kierroksella. Ehkä seuraavalla on taas palaset enemmän kohdallaan.

Bändi: Abomination - laulu, Kimmortal - kitara, HellAriser - basso, Blastpete - rummut

MySpace



Lisätty 16.07.2009



To The Darker Grounds

Tämä toimii. Vaikka bändi ja jäsenet ovat nuoria eikä äänitteen tasokaan kaikilta osin tyydytä, hyvän meiningin tästä haistaa läpi vaikka Valkeakoskella. TTDG tarjoaa sopivan pakkassävytteisiä biisejä ja tarttuvan tehokkaita melodioita syntikkahöysteillä. Myös kitarasoolot nousevat esiin demolta, harvoilla levytyksilläkään kuulee näin taitavaa tilutusta jossa on tyylitajuakin. Tasapaksuhkoa vokalisointiakin voisi oikeastaan antaa anteeksi, koska tuotos ei ole ilmeisesti edes kunnon studiossa väsätty. Ja ymmärretty on myös sekin totuus, että jokainen kunnon metallibiisihän käynnistyy rääkäisyllä. Pientä yleishiontaa vielä peliin, pikku epäkohdat hävinnevät bändin iän karttuessa.

Bändi: Olli-Pekka Rissanen - Laulu, Jussi Harju - Koskettimet, Ville Miinala - Rummut, Teemu Ylinikka - Basso, Juhana Länttä - soolokitara, Toni Raappana, kitara

Kotisivu

Kontakti :ttdg(at)tothedarkergrounds.org



Trauma Field: Wounded Soil

Parin ekan soinnun aikana on jo melkein roskakorin paikka, niin tuhnuinen on Wounded Soilin äänellinen anti. Syventyminen ja volumetason nosto kannattaa enemmän, kuin juuri koskaan aiemmin, tässähän on melkein suomen Opeth! Death metalia, folkkia, omituista sekopäisyyttä, myrskyä ja laantumista, tässä sinkoileva mieli lepää. Myös koskettimilla ja akustisella hempeilyllä on pientä jalansijaa ja tämä ei ole huono juttu. Omaleimaisuutta pursuilevat sävellykset eivät pysty tempomaan kerralla mukaansa, mutta kuitenkin pitävät mielenkiinnon yllä. Monimutkaista individualismia suosiville.

Bändi: Jyri - rummut, Jaakko - kitara & laulu, Sami - kitara, Olli - basso, Jarkko - koskettimet

Kotisivu

Lisätty 14.10.2008



Trauma Field: Mercy

Nuhjuisista debyyttidemon soundeistaan erityisesti muistettava "Lappeenrannan Opeth" katsoo parhaaksi jatkaakin paskoilla soundeilla. Mercyllä on haukattu kuitenkin isompi pala, yli 10 minuutin biiseihin mahtuu vaikka mitä pikku fiilistelyistä rajumpaan rusikoimiseen. Tällä kertaa menoon on syystä tai toisesta hankalampi samaistua. Vastaavat elementit ja ilmiselvä sävellyksinen kunnianhimo on edelleen läsnä, mutta jotenkin koko hoito jää kuitenkin liiaksi levälleen. Kunnon studiotaso auttaisi varmasti hahmottelussa, tällä kertaa esim. lauluosuudet kuulostavat luvattoman huonoilta. Bändin potentiaalin haistaa vielä tästäkin huolimatta.

Bändi: Jyri - rummut, Jaakko - kitara & laulu, Sami - kitara, Olli - basso, Jarkko - koskettimet

MySpace

Lisätty 17.11.2009



Trespassenger: Omnivore

Omnivorella on kaksi kiukkuista, taidokasta ja tyylitajuista biisiä. Tiukka riffittely on ideatasolla suht yksinkertaista ja yhteensoittokin sujuu esimerkillisesti. Trespassenger osaa luoda sävyä biiseihinsä helpoilla konsteilla ilman turhia tilutuksia, eikä taitojen ylitse ole ollut tarvetta rynniä muutenkaan. Vokaalit ovat monella tasolla onnistuneita, kireästä kurkkuäänestä puhtaaseen kuoroon hoituu kaikki variaatiot. Jotenkin biiseihin kaipaisi vielä ns. lihaa luiden ympärille, kovasta suorituksesta huolimatta ei vielä ole järin paljoa koukutusta.

Bändi: Anssi Rissa - kitara & laulu, Raimo Manninen - koskettimet, Lasse Mäkelä - kitara & taustalaulu, Tomi Latvala - basso, Rami Rissa - rummut

Kotisivu

Kontakti :trespassengerband(at)gmail.com

Lisätty 09.04.2009



Treachery: Skeleton Transformer

No onpas äkäistä, Treacheryn thrash murjoo mallikkaasti. Skeleton Transformer on erilaisten vanhan liiton teknisemmän thrashin parhaimpien hetkien sulatusuuni. Seassa kaikuvat niin Slayerit kuin Kreatoritkin ja sehän kelpaa. Kaikki on soundeja myöten jätetty vaille turhempia silotteluja ja se lyö tähän tekeleeseen aitouden leiman. Koko touhusta kuulee, että jokainen lyönti on tehty niin vakavissaan kuin vaan voi, tällaista roskametallia ei voi enää näin onnistuneesti teeskennelläkään soittavansa. Tasainen kärinälaulu saa paikoin jo koomisiakin piirteitä, mutta kyllä tälle silti hattua pitää nostaa. Bändi muuten on vaihtanut nyttemmin nimensä ArchiTortureksi.

Bändi: Anssi - rummut, Pietu - basso & laulu, Sami - kitara, Tommi - kitara

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 22.04.2009



Trident: Chained To Routines

Tridentin juttu on rautakankimainen voimajyräys. Musiikkia voisi kuvailla Sepulturan melodiattoman kauden, Panteran ja tukevamman punkin ristisiitokseksi. Asenteesta löytyy, eikä jää epäselväksi, että aikamiehet ovat asialla. Bändin energisyys kyllä puree hienosti, mutta näin kuuntelunäkökulmasta biisimateriaali tuntuu biisistä biisiin kuivalta ja virikkeettömältä. Groove ja taidot piisaavat vaikka mihin, kieltämättä tarttuvat biisit vaatisivat lisää syvyyttä ja hittiyttä.

Bändi: Tuomas Pekkola - kitara & laulu, Aleksi Hirvonen - kitara & taustalaulu, Matias Löfman - basso & taustalaulu, Jukka Haapala - rummut, Wille Lönnström - sessiokitarat

Kotisivu

Kontakti :m(at)tridentband.com

Lisätty 08.04.2009



Tuho: Violence

Koneen käyntiin potkaiseva Dead Metal Massacre on hyvä näyte bändin tuhovoimasta. Tuhon monisuuntautuneisuus tekee luokittelusta hankalahkoa, avausbiisin speed metalistakin edetään jo aivan toisenlaisiin sfääreihin. Persoonallisen tyylin selkein tukipilari on vokalisti Hakkaraisen persoonallinen äänenkäyttö, josta on kyllä ainakin aluksi vaikea muodostaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Teatraalisuus sopii orkesterin tekosiin varsin hyvin ja valmistaa musiikista omaleimaisen keitoksen. Metsään puuha alkaakin mennä vasta siinä vaiheessa, kun lähdetään perinteisemmälle örinäakselille. Tuhon meno on monipuolista ja itsensä näköistä, mutta mistään hittimateriaalista ei voi vielä varsinaisesti puhua. Jatkakaa.

Bändi: Hakkarainen - laulu, Ile Kaakeli - Rummut, Aki - basso, Evil - kitara, Jani Vesanen - kitara, Tuomio - kitara

Kotisivu

MySpace

Kontakti :metallimikko@hotmail.com

Lisätty 19.01.2008



Tuliterä: Alpha

Nimen puolesta on hankala suhtautua oikeastaan mitenkään tähän yhtyeeseen. Kuitenkin se osoittautuu melko mielenkiintoiseksi viritelmäksi, äkkiä tulee mieleen eräänlainen Jean Michel Jarre goes metal mood- nimike. Musiikki on instrumentaalia ja toimiikin ilman vokaalisia avuja ihmeen sulavasti. Raskasta ja teollista kitaraa on runsaasti, tunnelmat ovat komeita ja paikoin aika harvakseltaan vaihtuvia, mutta jaksavat pitää toistuvuudestaankin huolimatta mielenkiintoa yllä. Pisin biisikin kellottuu vartin pintaan, vaan ei haittaa sekään, hienoa havainnoitavaa piisaa koko ajan. Kiintoisaa ja persoonallista äänitaidetta.

Bändi: Vesa Partti - kitarat, syntetisaattorit & ohjelmointi, Hannu Willman - kitarat & syntetisaattorit, Tommi Tolonen - basso, Tommi Nissinen - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Tuonenpolku: Kärsijä

Johan on demo tunkkaista sorttia, melkein olisi palkinnon paikka. Musiikillisesti tässä käsitellään ehkä death metalin perusjuttuja, mutta itse sävellykset ovat jotenkin harvinaisen hengettömiä. Kitaroiden pörinä on melkoista, oikein kummastuttaa millä moinen rupisuus on saatu aikaan. Lyriikoissa on kieltämättä hienoutta, mutta jokainen osaa kuvitella, miltä kuolometalli mahtaa kuulostaa kun se tulkitaan suurin piirtein kuiskaamalla. Tällaista tuskin kukaan on koskaan aiemmin keksinytkään, mutta toimivuuspuolella on hiljaista. Kahden suomenkielisen biisin jälkeen bändi keksii vielä vaihtaa esityskieleksi englannin, ja tästäkös pakka vasta sekoaakin. Outoa.

Bändi: Mr A.M. - laulu & kitara, Mr A.T. - basso & taustalaulu, Sotakoneisto - rummut

Kotisivu

Kontakti :a(at)tuonenpolku.cjb.net

Lisätty 25.09.2008



Twilite Sleep: Promo 2008

Twilite Sleep rokkaa ja hevaa naislaulujen kera. Mukana menossa myös pakolliset kitaratilutukset ja koristekoskettimet. Ideatasolla siis liikutaan hyvin standardoidussa ympäristössä ja niinpä tehdään myös biisienkin suhteen. Niissä on kuitenkin runsaasti onnistuneita melodiakulkuja ja keskitasoa parempi tarttuvuus. Kitarasoolot ovat maistuvia ja sointi määrätietoinen ja rikas. Vielä on demomaisuutta kitkettävänä ja hakisin sitä omaa persoonaa kappaleisiin runsaammin mukaan. Teos ei sisällä siis mitään erikoista, eikä rohkeaa. Se sisältää kuitenkin hyviä biisejä, joiden säveltäjiä mielelläni vaatisin puristamaan itsestään irti vielä enemmän tulevaisuudessa.

Bändi: Henkka Vahtere - basso, Niko Konttinen - rummut

Kotisivu


Lisätty 13.07.2009



Tytär

Tytär on kerrassaan outo tapaus. Saatekirjeessään bändi mainitsee että voisi hyvin olla kuvitteellisen Max Cavalera - Mike Patton yhteisprojektin tuotos. Ei hassumpi määritelmä, ainakin sopivan sekopäisestä meiningistä on kyse. Sekavan meiningin muodostaa pääasiassa sekavan rujot lyriikat ja varsinkin tyyli jolla ne suolletaan ulos. Sanoja venytellään, runnotaan ja ajoittain lausutaankin harvinaisen epätavallisella otteella, kirjoittamattomia jaottelusääntöjä kumartelematta. Itse soitantoon/musiikkiin toivoisin "jotain enemmän", ajoittain tulee tunne että tarpeeksi ei kuitenkaan tapahdu muuten kuin vokalistin tontilla. Ehkä vauhtia, eteenpäinkulkevuutta yleensäkin lisäisin ripauksen jos vaan saisin. Koukeroita on kyllä annosteltu oikein ja vetopasuunakin toimii sopivan metallisen soinnin seassa hienosti. Persoonallisuutta ja poikkitaiteellisuutta löytyy Tyttärestä varmasti. Bändi on myös asialla tosissaan, tämänhän tajuaa sanomattakin. Jäämme siis mielenkiinnolla seuraamaan.

Bändi: Wile - basso & laulu, Kerhohuone - Rummut, Teemu - kitara

Kotisivu

Kontakti :tytar(at)tytaronperkele.net



T55: Demo 2008

Rock´n roll parantaa, kuolema vapauttaa. Panssarivaunun mukaan nimetty T55 on jo pitkän linjan bändi, mutta jäänyt vaille suurempaa tietoisuutta. Vanhakantaista heavyäkin sisältävä jyräys on suomirokiksi liian raisua, mutta metalliksi liian kevyttä. Olkoonkin määritelmä heavy rock karkealla suomilaululla riittävä määrite. Biisit ovat tietyllä tavalla tarttuvia, mutta mitenkään poikkeuksellisen loistaviksi ei niitä voi luonnehtia. Hyvää ja tervettä tekemisen meininkiä kyllä voi orkesterista aistia.

Bändi: Rike Sakko - laulu , T1000 - kitara & laulu, V*M - basso & laulu, Pexi Corner - kitara & laulu, Sakke - rummut

MySpace

Lisätty 17.10.2008



Unborn Generation: Vulgar Massacre

Demon nimi on kuvaavaa lajia. Unborn Genration lataa tiskiin 14 biisin promollisen Grindia, jossa hädintuskin ehtii hengittämään. Ilkeätä riffittelyä, rumputulta ja vokaalista vihaa ryöpsähtelee kunnioitettavalla pieteetillä ja ilman armoa. Suoraa ei paahto kuitenkaan ole, vauhdillisesti osataan välillä hellittää, silloinkin energiataso pitäytyy korkealla vaikkapa runsailla tuplabasarivyörytyksillä tahi kielisoitinsahauksilla. Muutamissa kohdissa yhtye vilauttaa sellaista valttikorttia, jota toivoisi kuulevan enemmänkin; tällaiseen runnomiseen sopii hienosti esim. koskettimilla tai kitaramelodioilla maalailu. Nämä hetket kun tuppaavat olemaan likipitäen ainoita, joita voi rehellisesti sanoa muistilokeroihin jääneen Vulgar Massacren jälkeen.

Bändi: Bonzo - laulu, Bili - kitara & taustalaulu, JN - basso, Iebro - rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)unborngeneration.com


Lisätty 08.10.2008



Underverse: Enigma Of Steel

Nimivalinnat johtaisivat helposti jonkinmoiseen progehuttuun, mutta ei tässä nyt ihan niinkään käy. Underverse soittaa hivenen metsäntuoksuista ja massiivista mahtipontimetallia, josta voi myös aistia hiukan mustia vaikutteita. Bändi soittaa moitteettomasti ja tasapaksu korinalaulu natsaa soundin kanssa saumattomasti. Ongelmaksi muodostuukin se, että kaikkien kosketinmattojen ja äänimassan alta ei taida lopulta löytyä mitään erityisen järisyttävää. Eli biisien puolella ei ilmene vaadittavaa sävellyksellistä sykähtelyä. Muutoin ihan sankarillinen suoritus.

Bändi: Stefan Maja - kitara & laulu, Pasi Yli-Katka - kitara, Mika Valiaho - koskettimet, Janne Ojala - basso, Jarno Sallila - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :jarno_sallila(at)yahoo.com


Lisätty 01.09.2009



The Undivine: Man - Made Apocalypse

Lohjalainen The Undivine sekoittelee musiikissaan erilaisia aggressiivisia metallilajikkeita. Löytyy thrashin vimmaa, death metalin tukevuutta ja punkmaista roiskintaakin. Hyvin groovaava orkesteri suoltaa kelpo tykitystä soitannollisestikin ja voiman läsnäolo on tosiasia. Jere Kilpinen pitää mielipuolisella kiljumisellaan myös energiatasoja sopivasti kohollaan, eikä edes yritä hakea nuotteja mukaan toimintaansa. Yhtyeen pontevuus on upea asia, mutta itse biiseistä ei valitettavasti tahdo löytyä riittävästi jujua useammankaan kuunteluyrityksen jälkeen. Kovempitasoinen tallennus voisi avittaa myös hiukan tässä ongelmassa, itse bändissä kun ei varsinaista vikaa ole.

Bändi: Jere Kilpinen - laulu, Iiro Illman - kitara & laulu, Juha Pakalen - kitara, Ville Telen - basso, Mikko Nevanlahti - rummut

Kotisivu

Kontakti :theundivinehc(at)gmail.com


Lisätty 01.09.2009



Valu: Hetki

Betonimiehiä? Noh, joka tapauksessa Valu toteuttaa mallikelpoisesti suomikaihoista hidasheviään. Bändistä tulee mieleen dynaamisempi versio Tenhi- yhtyeestä, joskaan samantasoiseen koskettavuuteen ei vielä ylletä. On toki erojakin, bändi läimii ajoittain säröpedaalinsa täysille, kytkee korinat päälle ja välillä meno äityy huomattavankin rankaksi ja raastavaksi. Vaikkei kattonopeus korkeaksi nousekaan, doom- kategoriaankaan ei bändiä saa mahtumaan, nuotteja tulee ilmoille sen verran runsaasti. Idea on hienosti kasassa, vielä pientä viilausta biiseihin ja johan lähtee.

Bändi: Timo Marttala - kitara & laulu, Ville Paavola - kitara & laulu, Arto Saukko - basso, Jussi Paavola - rummut

Kotisivu

Kontakti :valuband(at)mbnet.fi

Lisätty 09.04.2009



Verso: Gone Into My Blood

Porilainen Verso veivaa huoliteltua metallia ja hoitaa asian lyhyeen elinkaareensa nähden kivan paineettomasti. Biisiparin eka veto on ehkä enemmänkin biisi, jota voisi kuunnella keskellä levyä. Hempeilyä ja runttausta vuorotteleva ja melodiaa tulviva hidastelu kuulostaa korvaan todella maistuvalta. Petteri Salonen omaa persoonallisen äänen, ja stemmoitettuna kertosäkeissä vaikutelma on suorastaan hunajainen. Toinen pala on jo hurjempaa menoa, jolla päästään jo korina- asteelle, joka sekin hoituu kyllä. Kitaravallit murjovat armottomasti, ja kaikkea muutakin kivaa on kuusikielisille keksitty. Ajoittain kuulostaa jo siltä kuin tavaraa tuupattaisiin jo liikaakin melodioiden muodossa. Vahva performanssi kuitenkin.

Bändi: Mikko Porvari - kitara & koskettimet, Petteri Salonen - laulu, Miko Kulju - Rummut, Marko Mäkipanula - basso, Ville-Veikko Laaksonen - kitara

Kotisivu

Kontakti :vanhus(at)versoband.com

Lisätty 21.01.2008



Viha: Demo 2007

Hieno on bändin nimi! Musiikin mieltäisi sen perusteella tuimaksi metalliksi, mutta tuima ei nyt ole paras nimitys vaikka raskaalla alueella mennäänkin. Viha soittaa sopivan iloista thrashia, oikein vanhaan kunnon Bay Area- malliin. Ei tosin aivan sellaisenaan, mukana on musiikillista venkoilua sopivassa määrin kehyksen ulkopuoleltakin. Sanoitukset taas kategorisoivat yhtyeen selkeästi punk- lokeroon, minkä kyllä hoitavat ”sinne päin” vedetyt lauluosuudetkin. Yhdistelmä on tavallaan erikoinen, tämä punkkius kun tekee bändistä vähemmän vakavasti otettavan, mihin taas itse soittotaito ja biisit kyllä piisaisivat jotenkuten. Noh, hauskanpito lienee ainakin taattua tämän yhtyeen riveissä, että antaa mennä vaan kun on alamäki.

Bändi: Antti Heikkinen - kitara, Jukka Kröger - rummut, Teemu Seppälä - basso, Jari Klemetti - laulu

Kotisivu

Kontakti :viha(at)vihanpolku.com



Lisätty 01.10.2008



Vuohi: Total Noise Chaos

Demo on nimensä veroista möykkää. Musiikki käsittää grindin ja hardcoren välissä kumpuilevaa rypistystä ja lopputulos on räkäistäkin räkäisempi. Aktista tekee poikkeuksellisen lähinnä laulaja Saha. Ärjyntä vaikuttaisi olevan mustan metallin mailta ja kieltämättä onnistuu varastamaan showta tuon tuosta. Näin rankkaa kurkun raastoa ei ole tullut vastaan juuri missään aiemmin. Kyse vaikuttaisi olevan enemmänkin vakaasta masokismista kuin taidosta. Musiikillisesti Vuohi osuu häilyvään maalinsa, mutta teknisesti demon toteutus on turhan alkukantainen ja luokaton.

Bändi: Luoti - kitara, Veri - rummut, Saha - laulu, Raaka - basso

Kotisivu

Kontakti :vuohigrind(at)gmail.com

Lisätty 16.04.2009



Vuohi: The Rising Era Of Goat

Vuohi jatkaa Total Noise Chaos- demonsa viitoittamalla tiellä. Yritystä, raivoa ja taitoa ei käy kiistäminen, mutta eipä tästä juuri muuta saa irti. Tuotanto on jälleen kuulijalle vaikea pala, aika suttuisissa tunnelmissa joutuu korviaan höristelemään. Vokalisti Saha saa vähän heltymään, on se vaan hurjaa kirkunaa. Vaan eipä pelasta päivää sekään, kyllä biiseihin pitäisi nyt saada enemmän sitä päätä ja häntää. Ajoittain hyvistäkin ideoista huolimatta tästä sekametelistä nousee ainoastaan vitutus.

Bändi: Luoti - kitara, Veri - rummut, Saha - laulu, Raaka - basso

MySpace

Kontakti :vuohigrind(at)gmail.com

Lisätty 04.11.2010



Wainas: Tuomio

Lappeenrantalainen Wainas on tulikivenkatkuinen yhden miehen metalliesitys. Yhtyeen ainut jäsen Kanttori Wainaa on saanut kieltämättä loihdittua EP:lle varsin tummaa tuhoavaisuutta. Biisejä määrää minimaalinen vaihtuvuus, armoton alavireisyys ja kolkot sävelkulut. Jossain määrin meininki tuo mieleen eräänlaisen kaikesta vähänkään järkevästä riisutun Ajattaran. Raakuutta Wainas kyllä ilmentää onnistuneesti, mutta se ei ole tässä tapauksessa riittävästi, kappaleista ei helvetillisten sanoitusten ohella kuitenkaan löydy mainittavammin oikeaa ja koskettavaa ideapohjaa.

Bändi: Kanttori Wainaa - vokalisointi, kitarat, bassot, synat... koko paskan alku ja loppu

Kotisivu

Kontakti :wainas(at)sair.as

Lisätty 02.11.2009



Warhorn

Warhorn toimii päällisin puolin hivenen samoilla taisteluteemoilla kuin jo monesta tuttu Sotajumala. Nämä nyt tosin taitavat laulaa ihan englannin kielelläja materiaalipuoli kumartaa huomattavasti enemmän bläkkisosaston suunnalle. Vokaaleissa ei juuri peruskärinän lisäksi vivahteita ilmene, eikä kai tarvikaan. Biisimateriaali tuntuu paikoin turhan vaativalta bändille, ihan metsään ei soitossa mennä mutta pientä trapetsitaiteilua tuo tuntuisi olevan paikka paikoin. Riffit sisältävät tiukkaakin matskua, mutta itselleni tästä jää aika ideaton mielikuva kaikenkaikkiaan, vaikkakin kuulostaa siltä että sävellykset eivät ole mitä tahansa roiskeita. Perusblackmetalliin viehtyneelle tämä voi tarjota ties minkälaisia elämyksiä, allekirjoittaneelle ei juuri ihme säväreitä synny. Ekassa biisissä basso muuten kolisee siististi.

Bändi: Warkommander - kitara & laulu, AK-47 - Rummut, K.Warkult - basso, Hellvind - kitara

Kotisivu

Kontakti :nuklearhell(at)yahoo.com

Lisätty 29.08.2006



Weeping Daemon: My Dreams... My Nightmares

Weeping Daemon soittaa melodista ja tarttuvaa heavyä runsaalla nuottimäärällä. Bändi on vielä varsin kokematon ja kuulostaakin kyllä siltä, yleiskuva on hiukan häilyväinen. Yhtyeessä on kuitenkin haistettavissa poikkeukselista potentiaalia. Biisikatras on hienoa kuunneltavaa, sopivan teknistä kitarointia yhdistettynä melodioihin, jotka ovat kuin liimapaperia tarttuvuudeltaan. Kitarasankaruutta ja kosketinjuoksutuksia on myös muistettu viljellä sekaan, kuten laji vaatiikin. Vokalisti Kangasiemen sinänsä hieno lauluääni ei toimi vielä täysillä resursseilla ja kolahtelee skaalansa yläpäähän välillä häiritsevästi. Kokonaisuutena tämä kaikki on kuitenkin erittäin lupaavaa.

Bändi: Johannes Kangasniemi - laulu, Joonas Hautakangas - kitara, Riku Kettunen - kitara & taustalaulu, Oskari Nurminen - koskettimet, Mikko Hautakangas - basso, Rami Kettunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :weepingdaemon(at)gmail.com


Lisätty 24.09.2008



Weeping Daemon: Scars In My Heart

Weeping Daemon on petrannut juuri toivotulla tavalla. Debyyttidemon rosoisuudet ja penikkataudit on saatu kitkettyä ja nyt alkaakin sitten olla valmista tuotetta. Vokalisti Kangasniemikin on nyt selkeästi sujut äänenkäyttönsä kanssa, mikä avaakin jo mahdollisuuksia, kun kerran näin powerpohjaisesti hommaa toteutetaan. Enemmän biisejä jää kaipaamaan, mutta demon nimibiisin perusteella linja olisi hiukan suorenemaan päin, mihin voi suhtautua monellakin tapaa. Pieni progressiivisuus istuu joka tapauksessa bändiin loistavasti ja toimii mukavasti erottavana tekijänä moneen muuhun vastaavaan yhtyeeseen.

Bändi: Johannes Kangasniemi - laulu, Joonas Hautakangas - kitara, Riku Kettunen - kitara & taustalaulu, Oskari Nurminen - koskettimet, Mikko Hautakangas - basso, Rami Kettunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :weepingdaemon(at)gmail.com


Lisätty 15.07.2009



Weeping Daemon: Delirium Of Insanity

Weeping Daemon ei ole järin isoa harppausta tehnyt sitten edellistuotoksen. Eikä tarvitsekaan, koska valmistahan tässä ollaan suurinpiirtein kaikilta kanteilta katsottuna. Äärimelodinen, sankarihenkinen iloittelu on saatu kiteytettyä tällä kertaa vielä iskevämpään muotoon. Vähän vaikuttaisi, että pari mutkaakin olisi suoristettu, sen verran helppoa tuntuu olevan sisäänpääsy biiseihin. Vaikkei bändi olekaan sävellyksiltään erityisen persoonallinen, omaa soundia löytyy, eikä esim vokaalipuolella jäädä mihinkään tusinasarjaan, Johannes Kangasniemen tulkinta on lisäksi kaikin puolin korvaystävällistä ja taitavaa. Toivottavasti tätä orkesteria ei tarvitse tavata enää ”näissä merkeissä”.

Bändi: Johannes Kangasniemi - laulu, Joonas Hautakangas - kitara, Riku Kettunen - kitara & taustalaulu, Oskari Nurminen - koskettimet, Mikko Hautakangas - basso, Rami Kettunen - rummut

Kotisivu

Kontakti :weepingdaemon(at)gmail.com


Lisätty 05.04.2011



Withered Within: Primal

Primal on Kouvolassa 2004 perustetun Withered Withinin kakkosdemo. Sekaan on sotkettu sopivasti kaikenlaista metallia svedujutuista thrashiin ja death metaliin. Tietty kepeys on kuitenkin säilytetty, eikä yhtyettä voi kovin synkeäksi sanoa, mukavan raskaaksi kuitenkin. Mainittu kepeys on osittain seuraamusta Ville Putkosen kärinälaulusta, joka on kuitenkin sopivan räkäistä ja musiikkiin sopivaa. Kitaroiden juhlaahan tämä kyllä on, keppiniekat taitavat vielä suhteellisen hyvin tyylitajuisen soolottelunkin. Lupaavaa, vaan ei voi vielä puhua aivan valmiista.

Bändi: Joni Siven - kitara & taustalaulut, Ville Putkonen - laulu, Jarkko Vierula - rummut, Ville Soisalo - basso

Kotisivu

Kontakti :band(at)witheredwithin.com


Lisätty 15.12.2008




Withered Within: Execution Code 3

Orkesterihan on jo tullut aikaisemminkin tutuksi, sillä on taipumusta tapahtumarikkaiden sävellysten väsäämiseen, sekä sen musiikissa soitetaan kielisoittimia melodisesti poikkeuksellisen paljon. Bändin soittotaito on ylempää keskikastia, eikä biiseissäkään suoranaisesti ole vikaa. Paitsi, että ne ovat auttamattoman tylsiä. Leijonanosan esitysajasta Execution Code 3 kuulostaa niin köyhän miehen Children Of Bodomilta, että haukotushan tässä pääsee. Samat jutut on tehty muualla jo ja vielä 100 kertaa jämäkämmin, että kyllä nyt on aika kehottaa lämpimästi keksimään jotain uutta.

Bändi: Joni Siven - kitara & taustalaulut, Ville Putkonen - laulu, Jarkko Vierula - rummut, Ville Soisalo - basso

Kotisivu

Kontakti :band(at)witheredwithin.com


Lisätty 23.02.2010




Wrathage: Crawlspace Antipathy

Eipä voi ainakaan enää enempää persoonaa vaatia peliin tältä yli 10 vuotta toimineelta pohjoiselta porukalta. Wrathage on ajautunut mustasta messustaan sellaiseen sekamelskaan, että ei tosikaan. Kikkailua ja nuotteja piisaa siihen malliin, että tämän sulatteluun tarvitaan päiväkausia. Taitoa riittää enemmänkin soittimien käsittelyyn kuin tarttuvien sävelmien loihdintaan, mutta kyllä tämä silti pysäyttää. Vokalisti-ääntelijä D.V.Grimin puuhailu mikin takana on monipuolista ja mielenkiintoista julistusta, missä teatraalisuus ja raivo lyövät kättä upeasti. Kokemisen arvoinen ja haasteellinen paketti.

Bändi: Scythe - basso & taustalaulut, D.V grim - laulu, Kusmin - rummut, H.Beast - kitara, Viha - kitara, Koba - lyriikat

Kotisivu

Kontakti :contact(at)wrathage.com


Lisätty 10.11.2008




WRTX: Stillborn – The Life – Operation

Hankalanoloinen lausuttava on tämän kuopiolaisporukan nimitys. Onneksi esittämänsä musiikki ei ole kuitenkaan sen kummempaa kuin tasokasta deathin ja thrashin välillä kimpoilevaa mäiskettä. Bändi on ollut kasassa viitisen vuotta, ja se kyllä kuuluu kaikessa, esimerkiksi kannujen takana piilee melkoista taitoa. Tyhjäkäyntiä ei touhussa ilmene, ja laulelmat ovat idearikkaita. Intoa ja voimaa piisaa, ja ihmetyttääkin, miksi WRTX ei ole neljännen demonsa kynnyksellä laajemmassakin tietoisuudessa. Mainittujen tyylisuuntausten lisäksi biiseihin on sekoitettu sävyjä paikoin onnistuneesti, vaikkapa instrumentaali Forfeit Trust voisi paikoin olla Opethin tekosia. Taitavaa raivonpurskahteluahan tämä on, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Bändi: J. Salo - kitara & laulu, J. Kumpunen - Rummut, N. Salo - basso & taustalaulu, T. Kuuluvainen - kitara

Kotisivu

Kontakti :wrtxxx(at)hotmail.com

Lisätty 19.01.2008



Ydin: Saasta

No nyt ollaan ytimessä. Jos ei tässä ole deathinta mahdollista suomen kielellä esitettyä metallia niin sitten ei ole. Hurjasta ja suorastaan pahasta sanomasta ei kyllä oikein selkoa saa, mutta ketäpä kiinnostaa. Vokaalit toimivat siitä huolimatta ylettömän hyvin ja brutaaliudessa on yllättävänkin paljon sävyjä saatavilla kuten myös musiikissakin. Tönkkösuolattua ja nopeaa murhaa mätetään Saastalla aivan amerikan malliin ja bändin kyvyt tähän tuntuvat piisaavan täysin paineitta. Näillä konsepteilla Ydin on äärimmäisen helposti allekirjoitettava paketti.

Bändi: I.B. - laulu, Ahmaoja – kitara, Kangas – kitara, Piippo – basso, Löytynoja – rummut

Kotisivu

Kontakti :ydinband(at)gmail.com


Lisätty 15.12.2008



Ydinmätä: Ydinmätä

Kyllä on taas orkesterille nimi keksitty. Kuten nokkelimmat hoksasivatkin, HC- punkkiahan tässä. Vaikka ennakko- odotukset eivät paljoa lupailekaan, kyllä tämä ainakin sisäisen punkkariutensa löytämiseen on oiva työkalu. Bändin soitto nyt on juuri sitä, mitä punkin kuuluukin olla, mutta räävittömissä vokaaleissa on se joku, joka pitää pääasiassa intressiä yllä. Lauletut tarinat ovat hieno yliampuvia ja mm. erään v***u- sanan viljely on Ydinmädällä harvinaisen uskottavalla pohjalla. Hauskaa räimettä, tukka pystyyn ja kiljupöntöt pöhisemään, vaikka ei naurattaisikaan kuin hetken.

Bändi: Tuovinen - kitara & huuto, Myyryläinen - rummut, Tervasmäki - basso & taustahuuto, Harni - kitara

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 01.09.2009



The Zombi: Appetite For Flesh

Ulkoisesti tutkittuna Zombia ei tule ottaneeksi kovinkaan vakavasti, enemmänkin hymähdellen. Soittimeen asennettuna tilanne kuitenkin muuttuu kertaheitolla ja ilme käy totisemmaksi. Zombin musiikki tihkuu verta ja suolenpätkiä ja lisäksi osaa toteuttaa kaiken komeasti groovaten. Raastavat ja tönkkäsuolatut kitarakuvioinnit osaavat olla myös sopivan elastisia ja ajoittain maisemoiviakin saaden soiton kuulostamaan mukavan eläväiseltä raakuudestaan huolimatta. Julmettu painavuus sopivine pikkukikkoineen on lopulta vielä kuorruteltu lauluäänellä, joka kuulostaa pölynimurilta, jollei enempää, ainakin saman verran kuin legendaarinen Chris Barnes. Mukavan selkeää tappoa ja armotonta kankeamista, kyllä kelpaa!

Bändi: Ville Vuorinen - laulu, Aki Kuusinen - rummut, Ville Ryöti - basso, Janne Rönkkö - kitara, Paavo Härkönen - kitara

Kotisivu

Kontakti :zombi(at)zombideathmetal.com

Lisätty 27.12.2007



The Zombi: The Rottening

The Zombi meni jo debyyttidemollaan lajitovereidensa ohi kirkkaasti. Siksi onkin yllättävää havaita orkesterin kehittyneen death metalinsa parissa entistäkin professionaalimpaan suuntaan. Bändillä pysyy homma kasassa täydellisesti kierrosnopeudesta huolimatta ja riffien armoton vääntö pysyy päällä myös biisien hitaammissakin osuuksissa. Kutakuinkin täydellisen soiton ja jokaisen instrumentin kiistattoman hallinnan ohella biiseistä löytyy sulassa sovussa niin järkeä kuin sulaa hulluuttakin. Kaikesta kaaoksesta huolimatta soitto pysyy hanskassa ihailtavan tarkasti kiperimmissäkin tilanteissa. Ja kaiken kruunaa edelleen se vähintään 6 jalan syvyydestä nouseva korinalaulu, joten mikäs tässä on mädäntyessä!

Bändi: Ville Vuorinen - laulu, Aki Kuusinen - rummut, Ville Ryöti - basso, Janne Rönkkö - kitara, Paavo Härkönen - kitara

Kotisivu

Kontakti :zombi(at)zombideathmetal.com

Lisätty 17.11.2009



11th Elimination: The Escape Artist

Muutaman vuoden vanha 11th Elimination on päätynyt yhdistelemään metalcorea ja perinteisempää melodista heavyä. Bändi kuulostaa melkoisen kovalta tykitykseltä ensi alkuun, mutta ilmiselvästä ärhäkkyydestä ja uudenaikaisista soundeistaan huolimatta esitys ei kanna loputtomiin. Joitain hyviä juttuja löytyy esim. kakkoskipale Why yhdistelee näppärästi kahta eri tempomaailmaa ja muutamat pirteämmät vikkelöinnit antavat paketille ilmaa siellä täällä. Lisäksi avausveisun raskaimmat osuudet laitavat kyllä nyrkin viuhumaan. Kokonaisuutena ajatellen tästä jää kyllä se omin idea puuttumaan, vaikka taitoa ja tajuntaa kyllä piisaa.

Bändi: Jonas Lindroos - laulu & kitarat, Mika Lind - rummut, Sebastian Rosenlindt - kitarat, Nico Wiik - basso

MySpace

Lisätty 07.04.2009



12 Inches: Sixpack

Pääkaupungista ponnistavan kaksitoistatuumaisen toimintarokki vie heti mennessään. Näin rehellisen Hellacoptersmaista iloittelua ei usein tule vastaan, jalka kun vippaa jo lähdössä, eikä asetu aloilleen EP:n loppuessakaan. Bändi soittaa hyvin, eikä rock´n rollissa nyt siitä tarvitsisi olla edes kyse, näillä biiseillä pääsisi loppusuoralle asti, vaikka vähän kompuroisikin. Vaikka orkesteri ei keksi yhtään mitään uutta, kiekko on itsensä kuuloinen ja kestää kuuntelua mainiosti. Kakkosraita, mollivoittoinen One Night on rullaavuudessaan demoklassikko jo syntyessään. Tämä pitäisi nähdä tositoimissa, luulisi väkisinkin toimivan!

Bändi: Juha Ruohonen - laulu, & kitara, Marko Syrjälä - basso &laulu, Petri Rantanen - kitara & laulu, Tuukka Lyly - rummut

Kotisivue

MySpace

Lisätty 22.04.2009



300 Miles Between: My Room Of Bad Dreams

Demotallenne starttaa seesteisissä tunnelmissa. Hempeily vuorottelee hienosti aggression kanssa, ja lopulta jälkimmäinen onnistuu viemään voiton. Näiden elementtien välillä yhtye seilailee haikeissa tunnelmissa, eikä lainkaan hullummalla lopputuloksella. Unenomainen tyyli on ajoittain väistyvä silkan kohkaamisen tieltä, mutta varsinaisiin raskasmetallitunnelmiin biisit eivät yllä, liekö sitten tarkoituskaan. Paikoin puutteellinen laulu ja lausunta latistavat välillä menoa, sävyiltään sapluunaan sopivaa tulkintaa kuitenkin. Selkeästi hyvistä biiseistä tuntuu paikoin katoavan loogisuus esimerkiksi lopettamistavan suhteen, joten joitain sovitusteknillisiä hiontoja tarvittaisiin. Kaiho kuitenkin kohdillaan.

Bändi: Mika - laulu & kitara, Panu - rummut, Peksi - basso, Erik - kitara

MySpace

Lisätty 19.01.2008



3 Hrs Late: Más Vale Tarde Que Nunca

Metallisen runnovan ja vähän harhaanjohtavankin avausbiisin jälkeen 3 Hrs Late luo nahkansa uudelleen. Orkesterin tuottaman musiikin pääpaino tuntuisi nimittäin kuitenkin olevan raskaasti toteutetun ja hellacoptersmaisen bilerockin puolella. Bändi soittaa rockinsa perusvarmalla ja herkullisellakin tavalla, mutta itse musiikki ei silti tarjoa mitään uutta auringon alla. Pieni tyylihajonta kielisi, ettei suunta olisi mestareilla itselläänkään selvillä, mikä nyt olisi vähimmäisvaatimus, muutoin saattaa ennen pitkää odottaa esim. kurja kohtalo paikallisen kulmakuppilan vakiobändinä.

Bändi: Teme - kitara, Wuge - rummut, Wille - kitara & laulu, Wesq - basso & laulu

Kotisivu

Lisätty 23.10.2009



Lisää arvosteluja tulossa !!

<<< Back  

 
     
AADOLFIN KOTIHELVETTI blood
 
 
 


Aadolf arvostelee demobändejä
(Suuri osa artikkeleista julkaistu nyttemmin edesmenneessä Hamara- lehdessä, sekä Inferno-lehdessä)



A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Aberrant Vascular

Nimikin kertoo että jotain kummallista on odotettavissa ja mielleyhtymä ei muodostu ihan suotta. Ensimmäisenä tulee mieleen jo esikuvinakin mainittu Arcturus, ainakin sen verran monesta suunnasta tätä soppaa hämmennetään. Myös vokalisointi muistuttaa selkeästi Arcturuksen Garmin ääntelyä. Aberrant Vascularia kuuntelee varsin mieluusti, joskin ehkä pitäisin vielä enemmän jos näitä musiikin aiheuttamia kieroja mielikuvia voitaisiin luoda hiukan enemmän kitaran avulla. Nyt kaikki mieleenjäävä venkoilu on hyvin pitkälti syntikoiden aikaansaannosta. Kerrassaan mielenkiintoista musiikkia, jota ei takuulla ole tehty minkäänlaista menestystä silmälläpitäen. Hauskinta tässä on se että musiikki on saatu kuulostamaan tahallaan ristiriitaisilla ja väärillä nuoteilla varsin hienolta. En tiedä vaatiiko se sitten nyrjähtänytttä sävelkorvaa tai onko kyse vaan vahingosta. Tai kestäisikö tätä edes sulatella levyn mittaa.

Bändi: Lumi - laulu, Sade - kitara, Juno - rummut, Leca - basso, Mr. Rych - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 28.12.2005



Aberrant Vascular: Pelopia

Vanha tuttu jatkaa Arcturusmaista seilaamistaan mielipuolisuudessa. Musiikillisesti yhtyettä ei voi lokeroida yhtään mihinkään. Vaikka itse musiikki edustaisikin hetkittäin erilaisia metallin alalajeja, laulaja Vladimir Lumin kohtalokkaasti vaikeroivat (ehkä jo liiankin yksiulotteiset) julistukset ja syntetisoitu kieroilu leimaavat musiikin Aberrant Vasculariksi. Tällaisella musiikilla on helppo jäädä ihmisten ymmärryksen ulkopuolelle, mutta pitäviäkin (=hulluja) takuulla löytyy. Poikkitaiteellisuus on iloinen asia ja eniten siitä nauttii varmaankin usein sen toteuttaja. Tämä bändi sopii ihmisille, jotka arvostavat silloin tällöin yksityiskohtia, uskallusta ja vinoutta enemmän kuin järkeä tai biisejä. Tunnustaudun.

Bändi: Vladimir Lumi - laulu, Heikki Pöntinen - koskettimet, Pasi Kärkkäinen - basso, Antti Salo - kitara

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 27.12.2007



Absurdist: Better Make Your Art Work

Nyt on omaa näkemystä pelissä! Absurdist on valmistanut promonsa omatoimisesti ja rosoisuudessaankin jälki viehättää. Tulos on häilyvän metallinen, keitos kun on myös punkkia, progea ja yleistä tunnelmasekoilua ja soittimissakin on viulu ja ties mitkä marimbat kuuluvassa osassa. Poukkoilua sietää ja oikeastaan janoaakin, sillä vaikka välillä hämärtäisikin, seuraava riffi/osio voi olla taas palkitsevampi. Kotimaan tasolla on mm. Deep Turtle saanut muinoin aikaan vastaavan häiriintyneen hurmoksellisen sekavuustilan, mutta Absurdist on lisäksi hittipitoinen seos hulluutta. Nelibiisisen koitoksen loppuun sisällytetty outron tapainen elektroinstrumentaali kertoo sen, mikä huulilla jo pyörikin: Tällaista ei voi opetella.

Bändi: Antti Lahti - rummut, loimusametti, skedepunkki, Eemeli Hakala - laulu, kitara, Sega, läskinaamailu, Kalle Hakala - basso, solmutukka, tietokoneet, Timo Korpi - kitara, laulu, sanat, reklamointi, yliopistoenglanti

Kotisivu

Kontakti :timo.korpi(at)gmail.com

Lisätty 06.04.2009



Abysmalia: Quid Humanum Est

Abysmalia on kolmejäseninen projektiluontoinen kokoonpano. Mielenkiintoista tavaraa laitetaan ilmoille, Quid Humanum Estissä on paljon kaikkea tasokkasti esitettynä ja teoksen pituudenkin huomioon ottaen siitä voitaisiin puhua täyspitkänä. Itse musiikki on kliiniä thrashia, johon on saatu onnistuneesti sekoiteltua kaikenlaista vänkää. Louhinnan ja monimutkaisen tykityksen vastapainoksi tarjoillaan kauniita suvantoja, eli hellittääkin osataan sopivasti. Vaikka varsinaista uutta ei tämän myötä musamaailmaan tuodakaan, biisejä osataan todellakin tehdä ja soittaa niitä upeasti. Seuraava askel voisi olla kasvattaa Abysmalia ihka oikeaksi ja täysveriseksi yhtyeeksi?

Bändi: Jouni Koskela - laulu, kitarat & ohjelmointi, Marko Nikula - puhtaat laulut, Antti Jylhä - basso

MySpace

Lisätty 17.11.2009



Abysmalia: Replenish Entirety

Korkeatasoiseksi venkoiluksi aiemminkin todettu Abysmalia venkoilee vieläkin enemmän. Monipuolista, äärimmilleen tuotettua metalpaahtoa kuuntelee mielellään, varsinkin kun sävellyksissä on jujua jos jonkinlaista. Vaikea sanoa kuulostaako bändi itseltään, mutta mm. Meshuggahilta, Devin Townsendilta, tai vaikkapa Dream Theaterilta tunnelmallisimmillaan se kyllä kuulostaa. Myös vokaalipuolella kohdataan lähestulkoon kaikki tyylit, mitä kuviteltavissa on. Juonesta on kuitenkin vaikea saada kiinni, jos sitä on ensinkään. Mitäpä sen väliä, upealtahan tämä kuitenkin kuulostaa, eikä bändin projektiluontoisuuskaan häiritse. Trion konepohjaisuuskin on saatu hämmästyttävästi unohtumaan musiikillisten kuriositeettien ansiosta.

Bändi: Jouni Koskela - laulu, kitarat & ohjelmointi, Marko Nikula - puhtaat laulut, Antti Jylhä - basso

MySpace

Lisätty 14.12.2011



Ace In a Hole: Hold Forth

Ace In A Hole täräyttää pöytään onnistuneen 7 biisin paketin. Vuodesta 2005 kerätty soittokokemus kuuluu, hardcoren makuinen raivometalli taittuu siihen malliin, että tässähän hengästyy kuulijakin. Hold Forth soundaa hurjan hyvälle, juuri rosoisempia kitaroita ei voisi kuvitella tällaisella selkeysasteella. Huutaja Henri Arfmanin ohimosuonet olettaisi olevan todellisella koetuksella tässä menossa, ilmaa ja kitarisoja ei nimittäin käytetä millään säästöbudjetilla. Biiseissä voisi olla tarttuvaa vielä vähän enemmän, vakuuttavuutta on jo ylijäämäksi asti.

Kotisivu

Kontakti :Postmaster(at)aceinahole.com

Lisätty 06.04.2009



Adamantra: Promo 2008

Adamantran promo on lohkaistu jo taltioidulta pitkäsoitolta, joka odottaa julkaisijaansa. Kyseessä on nimimiehistäkin kasaantunut ryhmä, joka sekoittelee onnistuneella konseptillaan progea, sankariheviä ja taidonnäytteitä vapaassa muodostelmassa. Yhtyeen soitanta toimii kuin rasvattu, enkä uskoisi kenelläkään olevan sanomista yksilösuorituksiinkaan. Näyttö on sen verran vahvaa, että luulisi tällaisen julkaisun järjestyvän ilmoitusasia- luontoisesti. Biisit ovat pitemmänpuoleisia, kuten lajissa on usein tapana, mutta siitä ja lukuisista osaista huolimatta aika ei käy pitkäksi yhdenkään sävellyksen kohdalla.

Bändi: Jukka Hoffren - basso, Panu Kiskola - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Mikko Sepponen - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :band(at)adamantra.com

Lisätty 09.10.2008



Aeons Coven: Suicide Architect

Jo on termit, Aeons Coven soittaa Dracula doom metalia. Kuvaavaa onkin, musiikin voisi helposti kuvitella monin paikoin kauhuelokuvan taustalle. Ominaista bändin musiikille on olematon kiire ja viipyily ja runsaalla kaiulla toteutetut kitara- ja vokaaliosuudet ja laulu on myös suurimmaksi osaksi silkkaa hämyilyä ja huhuilua. Oma tunnelmansa EP: ltä eittämättä löytyy ja kerrankin voi todeta huonojen soundien puolustavan paikkaansa äänitteellä. Kalmaa löyhkäävästä neljästä biisistä ei erityistä hittimatskua löydy, mutta kyllä vaan on mieleenpainuva pläjäys.

Bändi: Edward Hell, Shabnock, Tony Politi, Buck Javelins

Kotisivu

MySpace

Lisätty 13.07.2009



Afloat: Something Like Nothing

Grungehenkistä kertosäeheavyä Keravan suunnalta. Kahden biisin demo on nimetty harvinaisen osuvasti. Yhtyehän soittaa ja osaa muodostaa biisejä vaivatta, mutta jokin sisimmässä sanoo, että pään ei tule tämän tahdissa nyökkyä. Afloatia vaivaa jonkin sortin energiattomuus, maailmassa on kuitenkin vastaavan tyylisuunnan tekijöitä, jotka tempaavat kuulijan mukaansa aivan kysymättä. Kaikki laulusta lähtien tuntuu vaan melkoisen tasaiseksi tallatulta ja särmättömältä, henkeä ei esitykseen osaa kuvitellakaan, vaikkeivät sävellykset heikoimmasta päästä olekaan. Ei edes miljoonan dollarin soundeilla, joista tosin voisi olla pientä vetoapua.

Bändi: Matti - basso, Heikki - rummut, Mikko - laulu & kitara, Juho - kitara

Kotisivu

Kontakti :hatemail(at)afloatband.com

Lisätty 13.02.2008



Afubad: Death Medicine

Ensi tahdeilla käy selväksi, että tässä bändissä on jotain. Reaktio on ehkä vastaava kuin joskus Stam1na- yhtyeeseen tutustumisen yhteydessä, sellainen metallinen raikkaus on aistittavissa. Afubad ottaa hienosti ulkometalliset vaikutteensa mukaan leikkiin, eivätkä ne närästä seassa tippaakaan. Suorista biiseistä huolimatta seassa on runsaasti pikkubongattavaa ja ne palvelevat kokonaisuutta hienosti. Persoonallinen soppa tuo välillä mieleen testosteronisemman version Lapkosta tai Y.U.P:sta, vaikkei musiikissa ole paljoakaan yhtäläisyyksiä näihin. Lauluun soisin hiukan lisää väkevyyttä puhtaalla puolella ja ne pienetkin korinayritykset olla voisivat olla tarpeettomina poistettavien listalla. Hienoa kamaa kerta kaikkiaan, järkeä ja järjettömyyttä nätisti nipussa.

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 15.03.2008



Afubad: Settled Mind

Tämän kohdalla olisin ollut jo valmis lyömään vetoa tietynlaisesta laadukkuudesta. Afubad lunastaa odotukset ja vähän enemmänkin uudella demollaan. Play- nappulan painalluksen jälkeen Settled Mind ei päästä otteestaan, mielenkiinto bändin koukeroita kohtaan vain yltyy kuunneltaessa. Tyyli ei ole olennaisesti muuttunut, samaa hyvänmakuista sinkoiluahan orkesteri edelleen suoltaa ja jo yksittäisistä biiseistä löytyy tuon monipuolisuuden seasta varmasti jokaiselle jotain. Elias Puukarin metallikarsinan ulkopuolelle hienoisesti sijoittuva laulu tuo edelleen mieleen Lapkon Ville Maljan ja kylvää sekaan eräänlaista toivottuakin raikkautta. Jokohan Settled Mindin myötä tärppäisi?

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 09.04.2009





Agonizer


Tämä bändi on nyt väärällä palstalla. No pojat tuskin joutuvat demojaan kyllästymiseen asti lähettelemään. Voimallinen tunnemetalli on musiikin laji ja homman nimi kokolailla "pro". Lajityyppi on ainakin minun korviini ollut jo viime aikoina jokseenkin yhdentekevä, mutta Agonizer on onnistuneesti lisännyt teknisillä ratkaisuillaan odottamatonta draivia touhuun. Laulajan ulosanti on persoonallista, sopivan karheaa jylinää joka ei kaipaa edes kovin kummoisia korkeuksia säväyttääkseen. Koskettimilla on osattu tehdä juuri se mitä niillä mielestäni metallissa pitääkin, eli ujuttaa enimmäkseen sinne pinnan alle ja tuoda taas esiin tarpeen vaatiessa. Hankala tätä on arvioidakaan kun kaikki osaset on niin hollillaan kuin vaan hevissä voi. Kova demo, kova bändi. Ei vaadi isompia selittelyjä.

Bändi: Modi - laulu, Jazzo - kitara, Jonez - kitara, Tony - rummut, Tuzah - basso, Mike O.D - koskettimet & taustalaulut

Kotisivu

Kontakti :agonizer(at)email.com





Aggression Overload/Warpath: Split


En ole kuunaan ymmärtänyt splittilevyjen valmistamista, mutta nytpä on oikein splittidemo kourassa. Puoliskon aloittava Aggression Overload esittää kovin kimakkasäröistä kaaosta black metal -hengessä tuskaisilla vokaaleilla ja ärsyttävän napsuvilla sähkörummuilla. Biisit sinänsä ovat selkeitä, mutta paria hyvää koukkua lukuun ottamatta pistekoppa jää aika lailla nollille. Jälkimmäisenä kohkaava Warpath onkin jo hiukan henkevämpi tapaus. Ryhmä takoo ihan näppärästi ja vielä mustemmin kuin alkupala, mutta ei jaksa kyllä sen kummemmin säväyttää, totisuudestaan huolimatta. Lauluosaston mielipuolisuus on ehkä piristävä lisä muutoin kuivahkoon tarjontaan nähden. Muutama sävykäs juttu siellä täällä, mutta eipä näitä ainakaan kahta putkeen kestä siltikään.

Bändi (Warpath): Nekrozar - laulu, Morbus - leadkitara, Tyrant - kitara, Panzerfaust - rummut, Torchbearer - basso

Warpath Kotisivu

Kontakti :warpath(at)vituttaa.net

Lisätty 21.01.2008



All Restored: Illusions

Forssasta tullaan ja aatteellisella pohjalla on hevin ilosanoma levityksessä. Kristillistä heavyä soittava All Restored on varsin tuore kokoonpano ja tämä debyyttidemo on saatu purkkiin vuoden 2007 aikana. Biiseissä on useampaakin metallista vaikutelmaa, käypää riffittelyä on kevyesti yli puolet esitetystä materiaalista, loppujen jäädessä mitäänsanomattomiksi plagiaateiksi isompien tekemisistä. Biiseistä kokonaisuutena toimii parhaiten avausraita Ready To Die, muut taas taiteilevatbkasassa pysymisen ja leviämisen rajamailla, paljolti puutteellisen tuotannonkin takia. Tiiviimpiä ideoita ja treeniä kehiin.

Bändi: Tuomas Kannisto - basso, Janne Heiskanen - laulu, Lauri Virkkula - rummut, Jaakko Immonen - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)allrestored.dy.fi


Lisätty 07.10.2008



Amarantine: Awakening

Helsinkiläinen Amarantine on perustettu vuonna 2007. Porukalla on yhteistä kokemusta kertynyt jo ennen tätäkin, joten ei ole ihme, että Awaken on täysin valmista tavaraa. Tyylisuuntana on hyvin mustasävyinen death/dark metal runsaine koskettimineen ja örinöineen. Dimmu Borgir- nimi putkahtelee mieleen ajoittain, mutta todellisuudessa tässä liikutaan huomattavasti atmosfäärisemmillä asioilla. Pitkähköissä biiseissä on hienosti vaihtelua ja kylmää tunnelmaa, ehkä viikinkivaikutteetkaan eivät ole täysin poissuljettuja. Äänite kuulostaa todella painavalta ja stabiililta tekeleeltä, joten tuskinpa tarvitsee diiliäkään loputtomiin odotella.

Bändi: Toni - laulu, Perttu - kitara, Jarno - kitara, Roni - basso, Nino - koskettimet

MySpace


Lisätty 06.04.2009





Amession: Thorns Within


Hämeenlinnasta tulee muitakin räyhääjiä kuin Pain Confessor. Amession on löytänyt useiden demojen jälkeen musiikillisen paikkansa samoilta melodisen mätön alkulähteiltä. Thorns Within sisältää tasaisen vahvoja ja riittävän monipuolisia purkauksia. Bändi ei pakota itseään menemään tuhatta ja sataa, mikä on hyvä asia, monipuolisilla kielisoitinsovituksillakin pysyy kiinnostavuus yllä kun osaa. Kitaroiden juhlaa tämä onkin, eikä tässä syntikoilla ja säksättimillä tilaa olisikaan. Kai Saxholm mikrofonissa on kantava voima paikoin puhtaallakin runnovuudellaan. Paketti on kasassa, vielä pikku puristus tiukkuutta soittoon ja hyvä!

Bändi: Kai Saxholm - laulu & basso, Toni Helaakoski - kitara, Toni Västilä - kitara, Aleksi Haahtela - rummut

MySpace

Lisätty 20.03.2009





Amfortas: Her Domain In The Forest


Amfortas ei oikein saanut hommaa lentoon edellisellä demollaan. Her Domain In The Forest nostaa kyllä pistekipon rajapintaa jo hiukan, mutta ei tässä vielä tarvitse riemusta pomppia. Bändin leipälaji on edelleen alkeellisen oloinen doom- rock, jos tällaista sanontaa voi käyttää, doomille tyypillistä raskautta kun ei juurikaan ilmene. Soitto on vieläkin aikalailla tökkiväistä, kun ei pysy kasassa niin ei pysy. Lisäksi laulutulkinnoissa edetään välillä aika käsittämättömillä ratkaisuilla. Vielä kun ympätään väkinäisen oloiset sovitukset, jää enää sävellystyö, jolla pelastaa tilanne. Eipä se valitettavasti siitä paljoakaan pelastu.

Mikseri

Bändi: Sampsa Holopainen - kitara, laulu & basso, Jussi Niemi - koskettimet, Janne Niinisaari - rummut

Lisätty 16.07.2009



Amoth: Wounded Faith

Amothin debyytti- EP on täysin professionaalia ja asenteellista progeilua. Tämä ei olekaan mikään ihme, bändin vahvuudessa vaikuttaa monimutkataitureita mm. Malpracticesta ja Adamantrasta, jossa vaikuttavan Tuomas Niemisen hunajaisiin vokaaleihin on helppo suhtautua suopeasti. Musiikki on taidonnäyte lähes kaikkea, kikkailua, melodiaa, rankkuutta ja järkeä. Lopullinen koukuttavuus on ehkä kuitenkin vielä piilo- nimisessä paikassa. Biiseissä on osia ja ihailtavaa kääntelyä jo ehkä liiaksikin, mutta minkäs teet kun se kuuluu kuitenkin lajin peruspiirteisiin.

Bändi: Tomi Ihanamäki - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Anne Latva-Somppi - Basso, Toni Paananen - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2009





Ancient Dawn


Vuosi sitten nauhoitettu tasokas demo on tipauttaa melkein penkiltä ekan veisun, Poison Wordsin kajahtaessa ilmoille. Näin estoitta en ole erästä suomen suurinta trioa juuri kuullut aiemmin apinoitavan. Onneksi loppudemoa kohden kasaantuu koukkua ja ideaa nimeltä mainitsematonta verrokkiamme runsaammin. Ja hyvä niin, bändin matsku kantaa hienosti omillaankin. Ancient Dawn rokkaa surumielisen metallisella otteella, ja osaa tehdä rakenteeltaan aukottomia biisejä. Laulupuoli kuulostaa korvalle todella miellyttävältä, ja onkin bändin selkeä vahvuus. Tietoisesti tai ei, melodiat komeine stemmoineen kumartelevat hieman vanhemman perushevin suuntaan joka plussaksi laskettakoon. Kosketinsoittimien käyttöä vähän rajoittaisin määrällisesti, ainakin samalla soundilla maalailu alkaa puuduttamaan pitemmän päälle. Tätä pikku tyyliseikkaa lukuun ottamatta toteutuspuoli ei juuri paremmin voisi olla hanskassa.

Bändi: Tero Takalo - rummut, Petri Karjalainen - koskettimet, Jarkko Poussu - basso, Kimmo Murtovaara - Kitara, Marko Poussu - laulu

Kotisivu

Kontakti :tjtakalo(at)luukku.com





Ancient Dawn: Promo 2008


Ancient Dawn on ristiriitainen tapaus. Yhtyeen soinnissa on ruotsalaistyyppisiä melodisia vaikutteita, kun taas vokaaliosiot tekevät kattauksesta enemmänkin power/sankaripohjaisen. Biiseillään bändi kyllä jyllää, joskin tuotantoteknisillä ratkaisuilla ja piirun verran tiukemmalla yhteissoitolla voisi kenties puristaa vielä lisää raskautta. Vahvuuksiksi voidaan lepeästi lukea itsensä kuuloiset biisit, lahjakkaan leadkitarapuolen, sekä ehdottomasti Marko Poussun laulutyöskentelyn hienoine stemmoitteluineen. Tämä jos joku on kehityskelpoista.

Bändi: Tero - rummut, Jarkko Poussu - basso, Kipi - kitara, Marko - basso & laulu, Ville - kitara

MySpace


Lisätty 16.12.2008



Anomia: Lankeemus

Ruokolahdelta singahtavan Anomian tavoite on selvä, suomenkielisen metallin tarjontaa on meininki rikastuttaa. Itäisen Suomen kenties eniten tunnetuksi tehneiden raskasmusiikkiosaston aktien perässäkin tässä myös selkeästi hiihdellään. Lankeemukselta löytyy hetkensä, mutta varsinaiset oivallukset hakevat vielä paikkaansa. Raivoa ja melodiantajua porukalla kyllä piisaa. Maan multaa- biisi osoittaa, ettei herkistelykään ole poissuljettu juttu. Biisi on joukkion hienoin ja jää siitä kirkkaimpana mieleen soimaan. Tasaisuutta laatuun.

Bändi: Juho Lehtinen - rummut, Henri Helle - basso, Henri Niiranen - kitara & laulu, Antti Savolainen - kitara,

Kotisivu

Kontakti :henrin(at)anomiaband.com

Lisätty 16.12.2008



Anomia: Haaste

Anomia avasi pelin Lankeemus- demollaan viime vuoden puolella ja nyt heitetään kehään Haaste. Bändi on ottanut hiukan toivottavaakin pesäeroa suomithrashin keulanimiin, tälle tuotokselle on osunut perusroskametallivaikutteiden lisäksi myös melko kokeellisia ja pehmeitäkin juttuja, joissa onkin jo vähän oman kuuloista oivallusta. Suomen kieli vaikuttaisi olevan oikea valinta esittämiseen, suurelta osin karjumalla hoidetussa ulosannissa kun kuulostaisi olevan ideaakin. Taaskin pakasta poikkeavin biisi, tässä tapauksessa Orjantappura, on selkeästi säväyttävin. Poiketkaa pakasta tiuhempaan, jookos?

Bändi: Juho Lehtinen - rummut, Henri Helle - basso, Henri Niiranen - kitara & laulu, Antti Savolainen - kitara,

Kotisivu

Kontakti :henrin(at)anomiaband.com

Lisätty 01.09.2009



Antarktis Utopia: Promo 2008

Antarktis Utopian kivijalka on valettu jo yli 10 vuotta sitten ja kyllähän tämä teurastuksen määrä sen mukaista sitten onkin. Tuoreimman promon musiikki on täysin julkaisukelpoista ja ultratarkasti soitettua death/trash metalia, jonka tahdissa lähtee pää pyörimään. Orkesteri osaa myös sekoitella mukaan komean kolkkoja melodiakulkuja vihtomisensa lomassa. Laulussa sen sijaan luotetaan rajuimman kategorian ulosantiin, jota toteutetaan kahden miehen voimin ja näistä varsinkin brutaalimpi ölinä on hienon elämellinen esitys. Tekeleellä on varsin pitkääkin, päälle 7 minuutin biisiä tarjolla, mutta siltikään ei pääse pitkästyminen yllättämään.

Bändi: Anssi - kitara & laulu, Henkka - kitara & laulu, Miikka - rummut, Jyrki - basso

Kotisivu

Kontakti :band(at)antarktisutopia.com

Lisätty 15.07.2009



Antipope: Chaosmos

Armahtakaa nyt näiden bändinnimien kanssa. Antidote nyt vielä meni, mutta nyt on sitten jo Antipopekin. Antipope on likikaimansa tavoin vaikeasti luokiteltavaa. Chaosmos on ainakin erittäin omalaatuinen esitys tältä pohjoisen bändiltä, eikä tekelettä voi verrata oikein mihinkään. Päällimmäisenä huomio kiinnittyy melodiseen kitarointiin tuhansien riffien voimalla, kohtuullisen persoonalliseen laulantaan ja siihen, että biiseistä on mahdotonta muistaa juuri näitä mainittuja asioita syvällisempiä muutamankaan kuuntelun jälkeen. Vaikeaa on, mutta varmaa on kuitenkin se, ettei bändi soittele mitä sattuu. Vielä kun soittaisi jotain johdonmukaista.

Bändi: Mikko Myllykangas - laulu, Antti Karjalainen - kitara, Santtu Heinilehto - basso, Tuska E. - rummut, Juho Rikberg - kitara

Kotisivu

Kontakti :antipopeband(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009





Allred


Allred on periaatteessa aika valmiilta paketilta kuulostava bändi. Promolla bändi antaa ymmärtää että kykenee tekemään suhteellisen vakuuttavaa ja tarttuvaa kamaa. Demon soundi on tosin hiukan puutteellinen, tapposoundeilla tämä teos olisi vieläkin vaikuttavampi. Tyyli vaihtelee jossain melodisen rokin ja metallin välimaastossa. Siellä täällä ideat jäävät hiukan valjuiksi, mutta esim. avausraita Breakdown on erittäin toimiva näyte bändin kyvyistä. 4 biisin rykelmästä päätösraita Revolution tuo jopa rankkuudessaan jonkun Arch Enemyn riffin mieleen. Yhteissoittoa voisi hiukan tiukentaa, mutta laulaja Juha Kreivin toimiva ulosanti hoitaa kyllä yleisarvosanan niin perkeleesti plussan puolelle. Onkohan bändi lopettanut toimintansa, kotisivuilla ei liikettä ole hetkeen näkynytkään. Älkää nyt vielä?

Bändi: Kitara & Laulu - Mika Kreivi, Kitara & Taustalaulu - Juha Kreivi, Anssi Mäkinen - Basso, Jarmo Ylinikka - Rummut

Kotisivu

Kontakti :allred(at)surffi.net

Lisätty 28.12.2006



Apocalypse Cabaret: Lesson No. 1 : The Foot Work

Tämä melopopin ja sekorockin metamorfoosi täräytti sen sortin avausbiisin kehiin, että hämmennys ja ihastus mahtuu kartalle heikommin kuin Atlantin valtameri. Funeral Percussionin jälkeen löydetään kaikenlaisia sävyjä pehmorockista rankempaankin jyräämiseen lisäten soppaan jos jonkinlaisia pikkujippoja ja soittimia. Bändin groove on ihailtavaa, vaikka tahallaan väärinkin soittaisivat ja melodiantaju on kohdallaan kautta linjan. Päällimmäiseksi jää lopulta hienoinen ”eihän suomessa tällaista tehdä”- ihmetys päälle, valmista kauraahan tämä on vaikka Wembleyn stadionille. The Foot Work voisi olla vaikka kuukauden demo, mutta pidetäänpä nyt hevilinja vaikka ihan periaatteesta.

Bändi: Jami - laulu, Tmu - kitara, Tom - rummut, Otti - basso, Kaajo - kitara

Kotisivu

Myspace

Lisätty 20.10.2007





April


April esittää asiansa vuoden vanhaksi kokoonpanoksi aika vakuuttavasti. Musiikissa löytyy jos jonkinmoista vaikutetta ja pikku psykedeliaa, ja kahden ainakaan biisin voimalla ei kyllästyminen pääse iskemään. Päällimmäisenä mieleen jää asennemainen runttaus ja amerikkalaisuus, ehkä jopa grungevaikutteet. Sovitukset ovat toimivia ja melankoliaakin osataan käyttää runnomisen ohella muutoinkin kuin periaatteesta. Bändi tuntuu pärjäävän yhden kitaran varassa niin mainosti ettei välttämättä enempää tarvitakaan. Myös laulajan touhut jäävät helposti mieleen, karjuminen ei tunnu tuottavan isompia paineita ja melodinen puoli stemmoineen toimivat mainiosti. Se viimeisin tiukkuus jää ihan pienestä kiinni, mutta kai se siitä.

Bändi: Hakim Hietikko - laulu, Mikko Merilinna - kitara, Jaakko Pulkki - basso, Mikko Huovila - rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)aprilweb.net



Arasaw: Feel The Bullet

Pohjanmaalta ponkaisevan Arasawin kakkosdemo sisältää 3 biisiä epämääräistä trash/death metalia. Demoa häiritsee jossain määrin köpsöt soundit, lähinnä niin, että ne eivät pysty välittämään kaivattua raskautta riittävästi. Itse biiseissä on myös aika nihkeästi mihin takertua. Riffejä kyllä sinkoilee riittävästi, mutta Feel The Bullet on valitettavasti pitkäveteinen ja tylsä kuuntelukokemus. Vaikkei mistään suoranaisesta räpellyksestä kyse olekaan, ei bändin soittoakaan voi missään nimessä sanoa tiukaksi. Kovempia sävellyksiä ja yleistä ryhdistymistä kaivataan, tällä erää Jussi Virtalan rujo laulutyö on ainoa nimellisesti pinnalla pitävä elementti.

Bändi: Vesa Haapanen - rummut, Heikki Haapanen - kitara, Juha Haavisto - kitara & laulu, Olli Palomäki - basso, Jussi Virtala - laulu

MySpace

Lisätty 15.07.2009



Ardual: Preserved In Beasts

Ardualin demo starttaa suoranaisesti posahtamalla silmille. Vasta toisen demonsa vääntäneeksi aktiksi esitys on todellakin vakuuttavaa ja idearikasta. Arktista sahausta, kuolonkorinaa ja vaihtelevia tunnelmia piisaa, eikä puuduttavuudesta ole esityksessä tietoakaan. Itse bändi suoriutuu myös vaativastakin tykityksestä komeasti, eikä minkään sortin trapetsitaiteilua tarvitse todistella. Koskettimien ja kitaroiden sulosointuinen yhteistyö tuo ajoittain mieleen Nexus Polariksen aikaisen Covenantin, mikä ei ole lainkaan huono asia, vaikkakin Ardual liikkuu jyhkeydellään aivan eri sfääreissä. Surettavan minimaalinen kahden biisin demotus on taltioitu Jyväskylän Watercastle- studiolla ja on hyvä osoitus siitä, että demoon kannattaa tosiaankin satsata kunnon studion muodossa.

Bändi: Anssi Temonen - laulu, Tomi Fagerlund - rummut, Ville Hakonen - basso, Kimmo Helén - Kitara, Pyry Mäkinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ardual.net

Lisätty 27.12.2007



Arkadia: Circle Of Distress

Arkadialla on menneisyyttä jokusen vuoden ja demon edestä ja siten ollaan jo perusvarmalla pohjalla. Yhtyeellä on selkeästi pohjoinen sointi musiikissaan ja pikku Sentenced- vaikutteilta ei voi välttyä, vaikkakin ulosanti on paljon monimuotoisempi ja räväkämpi. Laulutyylikin vaikuttaisi osittain periytyneen Ville Laihialalta, joka tosin on ehkä tässä tapauksessa unohtanut kipata muutaman viskin kurkkuunsa. Kitarapohjainen ja kaihoisa lähestymistyyli sopii bändille ja biisit ovat ehjiä rakenteiltaan alusta loppuun. Ne kolkuttelevat juuri siinä hittiosaston lattian alla, mutten ihmettelisi vaikka ovi aukeaisi sisuksiinkin jossain vaiheessa. Yritystä on siis jatkettava.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 13.08.2008



Arkadia: A Drop For The Past

Eteläpohjanmaalainen Arkadia tarjoaa supermelodisuutta. Edellisestä tuotoksesta jäi bändistä ja sen sävelistä eheämpi maku suuhun, tällä tuotoksella ei vaan tahdo saada oikein mistään kiinni. EP:n viidellä biisillä ei ole juuri mitään yhteistä ja selkeää linjaa, siellä täällä tosin erilaisia ja hyviäkin ideoita ripoteltuna. Kitaroihin pohjautuva työskentely on soitannollisesti toimivaa, mutta nyt kompastuskiviä kasaantuu eteen vokaaleiden suhteen. AJ Valkaman sinänsä hyvä ääni ei pääse tällä kierroksella oikeuksiinsa ja tuppaa välillä jo ärsyttämäänkin. Ensi kierroksella harppausta taas eteenpäin, eikös joo?

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 23.10.2009



Arkadia: Vindication For The Lost

Arkadialla on ennenkin ollut suuntaviivat hiukan hukassa ja tältä rintamalta ei päästä vieläkään uutisoimaan. Pohjoiset metal- aakkoset ovat kutakuinkin hanskassa, mutta mitään kovin koskettavaa niistä ei oikein nytkään saada loihdittua. Vokaaleissa piilee edelleen se suurin kompastuskivi. Tällä kertaa onnistutaan kuulostamaan huterammanpuoleiselta To/Die/Forilta puhtaalla puolella, eikä räyhäosastokaan oikein meinaa napostella toivotusti. Soittoon soisi vähän tiukkuutta lisää, tosin aivan hyväksyttäviä yksilösuorituksiakin on havaittavissa. Biiseissä on rakenneajattelu kohdallaan ja onhan siellä nuotituksen puolesta pari muikeaa kertosäettäkin matkassa. Ei niilläkään vielä luotia pysäytetä.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 05.04.2011



Arma: Praetorian

Vielä hiljattain Bloodpath- nimellä tunnettu ja demottanutkin porukka jatkaa nyt Arma- nimen alla. Samalla nopeusmittarin neula on laskusuunnassa ja vääntömomenttia lisätty. Ryhmä on saanut mainiosti kiinni rujommasta puolestaan, mutta kokonaisuutena homma haiskahtaisi vielä hahmottelevan suuntaviivojaan. Itse soundaavuuden suhteen näkemys on jo kohdallaan, mutta sävellyksistä uupuu vielä se viimeinen niitti, joka bändin A- ryhmään oikeuttaa. Soittokaan ei ole esteenä etenemiselle, puuha vaikuttaisi olevan vaivatonta. Eli lisää pökköä pesään.

Bändi: Roivas - laulu, Räsänen - kitara, Asikainen - kitara, R. Kukkonen - basso, M. Kukkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :arma(at)arma.fi

Lisätty 25.09.2008



Archimage: The Dark Glory Of Quietus

Archimage on vuosikymmenen puolivälissä aloitellut black metal- orkesteri. Typistynyt sellainen tosin, The Dark Glory Of Quietus- demolle ei ole jälkiään jättänyt kuin sessiorumpali O. Sirius ja kaiken muun hoitanut Evil. Ei niin- kirkkaalla soundilla varustettu teos esittelee melko perinteistä mustuutta, biisit ovat hyvin hyvin tyypillistä lajinsa antia. Kitarasahausta, kärinää ja rumpuflaflattelua on siis tarjolla lätyn täydeltä. Materiaali on ehkä totuttua selkeämpää soitantonsa puolesta, mutta ei tästä loppujen lopuksi paljoa kerrottavaa kasaannu.

Bändi: Evil - kitara, laulu & basso, O. Sirius - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Ars Praesagus: Inhale Satan

Hurjasti nimetty tuote voisi olla pahanlaista black metalia, mutta ainakin musiikilliset juuret ovat ehdottomasti death metal -malliset. Etäisesti Deiciden mieleen tuova jukertaminen on toteutettu parin jäsenen projektina, rytmiosuus taas Herra Rumpukoneen kanssa, mikä vaatii kyllä jonkin verran totuttelua. Melko todenmukaisesti koneet on ohjelmoitu, mutta inhimillisyys luonnollisesti kadotetaan moisen touhun myötä. Synkeä rutistus kunnon korinalla varustettuna hyödyntää hitautta ja myös sopivassa suhteessa vauhtipyrähdyksiä. Riffimateria on pääosin kolkkoa, ja sekaan tuupatut vokaaliset mielipuolisuudet tukevat hyvin koko palettia. Tästähän kannattaisi väsätä bändi?

Bändi: Kraken - laulu, kitarat, basso & ohjelmointi, Division FKV Infernali - kitarat, basso, ohjelmointi

MySpace


Lisätty 20.01.2008



Ascended: The Art Of Necromancy

Porilainen Ascended sukeltaa syvälle death metalin maailmanhistoriaan, tarkemmin sanottuna sinne hitaampaan ja raskaimpaan päähän. Välillä mennään jo niin etanan malliin, että tarkka soittokin alkaa häiriintyä. Tempokirjoa löytyy kyllä, keskinopeuksilla bändi tuntuisi maittavan parhaiten. Kitarariffit tihkuvat kuolemaa ja voimakkaasti kaiutetut soolot luovat mukavan muistopitoisia tunnelmia. Välillä huomaa jopa miettivänsä, onko biisissä mitään mainittavampaa vai onko se juuri tämä nostalgisuus, joka tarinaa kantaa. Tommi Sookarin murina on mallikasta, eikä tällaiseen lahtauksen mikään muu istuisikaan. Bändin soitto hiukan huojuilee, mutta kun senkin voi laskea genren ominaisuudeksi, niin minkäs teet.

Bändi: Tommi Sookari - laulu, Juuso Lautamäki - leadkitara, Lassi Vainio - rytmikitara, Tuomas Koski - basso, Sami Saarhelo - rummut

MySpace


Lisätty 09.10.2008




Astrayed: Dethtime Stories

Astrayedin persoonallisuutta ei käy kiistäminen, omalaatuiset melodiat ja yleisote on todellakin sitä mihin moni bändi voisi pyrkiä. Sen sijaan kotikutoiset mömmösoundit konerumpuineen ovat jotain mihin kenenkään ei tulisi sekaantua. Bändin melodinen raskasmetalli on idearikasta ja kiintoisaa, mutta kehno toteutus ja suurelta osin surkeat vokaalit onnistuvat pilaamaan kokonaisuuden. Vielä on pitkä matka jonnekin, aineksia kyllä muhii pinnan alla.

Bändi: Teemu "kUOLLUTMIEs" Rautiainen - laulu, Eero Myrsky - kitara, Eetu Latja - kitara, Aleksi Raappana - basso, Ari Nousiainen - rummut

Kotisivu

Kontakti :astrayed_(at)hotmail.com


Lisätty 20.03.2009



Atem: Niin Kuin Hirtetyn Kasvot

Tässähän onkin jo oikein veteraaniosastoa, Atem on perustettu peräti vuonna 1995! Niin Kuin Hirtetyn Kasvot on kuudes demojulkaisu ja varman kuuloista touhuahan tämä on. Monenlaista tyyliä mahtuu mukaan, nopeus ja sopiva tekninen monipuolisuus paistattelevat päällimmäisinä. Samoin vaihtelevat myöskin tunnelmat, ajoittain tulee ”seuraava riffi, kiitos”- olo, mutta hyviä hetkiä piisaa myöskin reilusti. Bändissä on tietynlaista linjattomuuden mukanaan tuomaa vaikeutta, vaikka kyse onkin omaleimaisuudestakin. Suomen kieli sopii hienosti bändille, lausunta voisi olla hiukan selkeämpää, lyriikoita kun tosiaankin kehtaa laulaa/huutaa.

Bändi: Antti Kalasniemi - laulu, Olli Heikkinen - kitara, Pentti Penttilä - rummut, Henri Mäki-Jokela - kitarat, Ilkka Kuusisto - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)atemband.net

Lisätty 18.09.2008





Autere: Seizure


Autere taitaa metallin salat. Bändin rouhea ja kuivahkon eksakti soundi sopii hyvin määrätietoiseen, mutta rentoon ilmaisuun. Monenlaiseen soppaan Seizurella tungetaan lusikkaa, mutta silti homma toimii kokonaisuutena. Bändin moderni metalli ottaa siivunsa death-, thrash- ja melometallista, mutta ei keskity onneksi mihinkään näistä erityisesti. Jemmy Kaumin laulu välittää räyhästä huolimatta tunnetiloja hyvin, paikoin tulee mieleen In Flames- Fridén munallisena versiona. Kuriositeettina mainittakoon että bändin pari Jannua on sekaantunut E-Typen keikkakokoonpanoon!

Bändi: Jussi Kaumi - kitara, Jemmy Kaumi - laulu, Tatu Turunen - rummut, Markus Virtanen - basso, Petri Huhtala - kitara

Kotisivu

Kontakti :autere(at)autereband.com

Lisätty 20.03.2009





Avafrost: Frost Giant´s Way


Pyöreästi tämän vuosituhannen vaikuttaneen Avafrostin uutukainen on pakkasen ja kuoleman makuinen. Musiikki painottuu black- ja death metalin välimaastoon, eikä ime kummastaakaan ihan niitä tyylipuhtaimpia vaikutteita. Riffit ja monimuotoiset tuhovokaalit tekevät kokonaisuudesta ilkeän ja onnistuneen painostavan. Bändi soittaa yhteen varsin hyvin, eikä ole lähelläkään tämän päivän triggaushöttöä. Ihan truen oloista vääntelehtimistä tämä Lahtelainen orkesteri kieltämättä tuottaa. Materiaali jää kuitenkin lopulta liian yksioikoiseksi, eikä Frost Giant´s Wayn biisikolmikko sisällä kliimakseja.

Bändi: Ardeath - laulu & basso, Haures - kitara, Hornthrone - kitara, Kalmisto - rummut

Kotisivu

Kontakti :bandavafrost(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009



Avathar: Beyond The Spheres Of A Mortal World

No nythän on tarjolla taruolentometallia parhaimmillaan. Avatharin demo sisältää 5 sävellystä, joissa tunnelma vaihtuu kuin vesi Itämeressä. Biisit siis ovat kestoltaan pitkähköjä ja vähäiset osat vaihtelevat verkkaisesti, mikä tekee musiikista unenomaista, jossain määrin pitkästyttävääkin. Vastapainoksi laulelmat sisältävät kyllä runsaasti eri soittimilla ja jos jonkinlaisella laululla (mm. naisääni, miesääni, korina, kärinä, örinä) tehdään melodioita ja tarttumoita pitkin ja poikin. Tarinapuolesta innostuneille olettaisin isommin tarkastelemattakin Avatharilla löytyvän paljonkin tarjottavaa jokaiselle pikku ”Tolkienistille”, joihin en itse (valitettavasti?) lukeudu.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008



Avathar: From the other side

Avathar on ottanut edellisestä demostaan pesäeroa. Uuden tuotoksen selkein käänne on raivon ja tapahtumien määrällinen kasvu. Varsinkin vokaalien ääripää, eli kurkkuäänellä toteutettu kärinä on onnistunut brutaaliudessaan hienosti ja kontrasti hempeään naisääneen on luonnollisestikin huomattava. Eeppisyyttä piisaa tälläkin levyllä ja mukana alkaa olla todella tarttuviakin kosketin/kitarakuviointeja. Näitä kyllä kieltämättä saisi olla enemmänkin, kokonaiseja hittibiisejä ei seasta vielä varsinaisesti erotu. Jonkinlainen piristysruiske on bändiin kuitenkin lyöty ja hyvien soundien kylkiäisinä tämä on ihan toivottua lisää.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 09.04.2009



Avathar: For What Dwells Behind the Mist

Nyt kyllä työntää Tolkienistien oktetti demoa siihen tahtiin, että olisiko jo syytä löysäillä tahtia? Oikeastaan ei, koska sillä on edelleen sanottavaa. Tällä kertaa ei ole havaittavissa niin radikaalia kehitystä kuin edellisten tuotosten välillä. Massiiviset sävellykset ovat tarttuvia ja muhkeita joka suhteessa. Vaikka nuo useat syntikkamatot riisuttaisiin, alla kytee kuitenkin oikeasti hyvä biisi kummassakin demon esittelemässä teoksessa. Yhtye on linjansa löytänyt, enkä näkisi siinä kummempaa kehitettävää, soittopuolikin kun on vallan mallillaan. Lisää demoa vaan pihalle, on se ihme, jollei pikkuhiljaa ala tärppäämään.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.04.2009



Avenie: The Gauntlet

Tamperelaisporukan musiikki ei saa ainakaan omaperäisyydestä pisteitä. Näitä alavireisiä, syntikkaväritteisiä ja särö/puhdas- laulavaisia tunnelmahevaajia kun tuntuu olevan tätä nykyä niin joka nurkassa. Tylytys tuo lähinnä mieleen Scar Symmetry/Mercenary- tyylisen huolitellun ja hiotun louhinnan ja siinä bändi kyllä on soundeja myöten erittäin kilpailukykyinen. Soittotaitoa tuntuisi löytyvän vaikka astetta hurjempaankin meininkiin, mutta hyvä näin, kitarasoolot piisaavat revittelyareenaksi mainiosti. Hyviä biisejä, joissa on paljon kaikkea, muttei mitään uutta, eikä uniikkia. Easy listening- metallia siis sen varsinaisessa merkityksessä

Bändi: Matti Auerkallio - laulu & kitara, Felipe Muñoz - koskettimet, Hiski Marstio - livekitara, Kari Ruissalo - liverummut, Kalle Marttila - livebasso

Kotisivu

Kontakti :avenieband(at)gmail.com

Lisätty 15.07.2009



Avernal Oath: The Sixth Conjuration

Kokkolasta tullaan kahden tumman ja melankolisen biisin kera. Bändi on jossain muodossa nähnyt päivänvalon jo vuonna 1999 ja tähän nähden tulos ei kyllä ole erityisen vakuuttava. Yritys ja ainekset ovat kutakuinkin kohdillaan, mutta onnistumisprosentti jää silti alhaiseksi. Suuren osan horjuvasta yleiskuvasta voi laittaa liian kaikuvaan miksaukseen, soitinten (lähinnä koskettimien) liikaan tuuttaamiseen, huonoihin soundeihin yleensäkin. Tämä ei kyllä onnistu peittämään sitä faktaa, ettei mikään instrumenttikaan taitokäsittelyllään loista. Itse sävelistä kyllä löytyy paljon hyvääkin ja tunnelmat ovat persoonallisia ainakin koskettimien luomien maisemien myötävaikutuksesta. Koko hoitoa pitäisi kursia kasaan paljonkin, tällä erää ei oikein ideatkaan pääse ansaitsemallaan tavalla esiin.

Bändi: Tomi Porko - kitara & laulu, Toni Peltola - rummut, Johanna Eteläkari - koskettimet, Janne Keski-Korpela - basso, Mikko Tillikainen - kitara

Kotisivu

Kontakti :burnroth(at)hotmail.com

Lisätty 09.01.2008





Axegressor: Axecution


Nimileikillisen turkulaibändin nimileikillinen demo on rankkaa raastoa alusta loppuun. Thrashin voima on läsnä, mutta vauhdistakin päästään ajoittain sopiviin suvantoihin ja onkin ihan mukava, että veren maku vähän hellittää suusta hetkittäin. Yhtye on aikuismaisella asenteella liikkellä ja sanonta ”isän kädestä” tuleekin mieleen tuon tuosta. Soitto pelaa ja aikas kovia komppikouria tuntuisi bändistä löytyvän, joka nyt lajin edellytys kunnialliseen suoritukseen onkin. Sävellyksinä biisit ovat ajoittain hiukan kuivahkoja, mutta esim. kitarasoolot suorastaan tunkevat syliin sielukkuudellaan, tuoden mieleen Deathin hienot oivallukset ja muodostuvatkin Axecutionin herkullisimmiksi hetkiksi.

Bändi: Johnny Nuclear Winter - Laulu, Aki Järvinen - Kitara & Taustalaulu, Seba Forma - kitara, Aki Paulamäki - Basso & taustalaulu, Atte Mäkelä - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2008



Backstabbing Bastard: The Premonition: New Era

Selkäänpuukottajien ura on edennyt toisen demon julkaisun tasalle. Entuudestaan tuntematon ryhmä on saanut vangittua demolle vähän kaikenlaista liimaisesta slovarista nopeushurjasteluun ja melodisten riffien yleiseen kylvämiseen. Bändi soi jyhkeästi, eikä viljele epätarkkuuksia työskennellessään. Voisi ehkä puhua vähän liiankin kliinisestä ja silotellusta jäljestä. Murinaosuudet kuulostavat hurjilta hennohkon suodatetun laulun ohella ja näiden kontrasti häiritsee hiukan, varsinkin, kun kumpikaan ei ole ihan ässä- osastoa. Biisit tuntuvat olevan huolellisesti väsättyjä, eikä sekaan ole osunut minkään sortin sävellyksellisiä typeryyksiä. Kaikki vahvalla perustasolla, jää jotenkin vielä kaipaamaan jotain normaaliuden riekaleiksi repivää.

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.02.2008



Backstabbing Bastard: Of Thieves And Beggars

Selkäänpuukottajapaskiaisella on ollut suunta selvillä jo aiemmillakin julkaisuilla. Tällä kertaa pikku epäkohdatkin on saatu höylättyä minimiin. Jäsenistöllä on vielä yksi iso ongelma, jonka ratkaisu onkin ongelmallisempi, eli örinä/puhdaslaulu- melometallissa on yleensäkin pirun hankala olla enää persoonallinen ja tuoreen kuuloinen. Itse bändi kyllä kuulostaa jo loppuun asti hiotulta niin soiton, soundien, biisien, kuin aiemmin vähän korvaan särähtäneiden vokaaleidenkin osalta. Bändin kuunteleminenkin on kokemuksena tyydyttävä. Tämän kaiken tiedostaen päässä takoo toistuvasti kysymys "Mitä sitten?".

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 17.11.2009





Baranduin


Baranduin tarjoaa fantasia/taistelumetallia ja asettuu kategorian rankempaan päähän. Lauluosastolla ainakin vallitsevat brutaalimmat suoritukset, kuitenkaan unohtamatta pakollisia äijäkuoroja. Vaikka kansanmusiikkikuviot ovatkin pääosassa, välillä lipsahdetaan jo vähän blackmetallinkin puolelle. Biiseissä on paljon tarttuvaa kamaa ja kelpo ideoita, mutta kokonaisuus jää hiukan yliyritteliääksi. Osan voi laittaa heikohkon äänitystekniikan ja puutteellisen sovituksen piikkiin, mutta seasta paistaa kuitenkin lopulta melko soutava soitanta. Väittäisin runsaan yhteissoiton tekevän yhtyeelle hyvää vaadittavan jämäkkyyden suhteen.

Bändi: H. Hyytiäinen - laulu, J. Saarinen - kitarat, O. Hipeli - koskettimet, J. Lahtinen - basso, J. Fabrin - rummut

Kotisivu

Kontakti :thorius_88(at)hotmail.com



Baranduin: A Warrior´s Death Demo- EP 2009

Baranduin avasi pelin jokunen vuosi sitten fantasiametallillaan. Tuolloin mukana oli jonkin verran rankemmankin metallin höysteitä. Edelleenkin bändi hurjistuu ajoittain, mutta selkeä on sukellus yhä dramaattisempiin ja eeppisempiin kuvioihin. Kaikki on tällä kertaa kypsemmällä tolalla, demomaisuus on kadonnut tyystin ja bändihän on sarallaan erittäin varteenotettava tapaus. Komean soiton ohella myös pitkistä biiseistä löytyy paljon hienoja elementtejä kuoroineen, erikoissoittimineen yms. höysteineen. Vaikka lähistölläkin tehdään tyylillisesti läheltä liippaavaa tavaraa, Baranduinilla on hyvät edellytykset erottua edukseen.

Bändi: Harri Hyytiäinen - laulu, Panu Siik - kitara & laulu, Arttu Rantalahti - kitara, Jussi Lahtinen - basso, Juho Fabrin - rummut, Olli Hipeli - koskettimet

MySpace

Mikseri

Lisätty 17.11.2009



Baton Roque Morque: Except No mercy

Vaikean niminen yhtye ei onneksi soita yhtä vaikeaselkoista musiikkia. Expect No Mercy onkin kokolailla täysmittainen esitys yhdeksällä kappaleellaan. Sävellystöissä on sisältöä jos jostakin tyylilajista, pääosin kuitenkin aika perusaineksilla painetaan ja hevin parissa. Sopiva punaniskaisuus paistaa biiseistä läpi ja orkesterin puuha on helppo ottaa vakavasti. Sävellyksellinen tartuvuus on mukavaa perustasoa, jonkin sortin pikkuhittejä on seassa jokunen, heikoksi ei voi kuitenkaan sanoa yhtäkään esitystä. Kyse on nimenomaan kitaramusiikista, joihin huomaa kiinnittävänsä enimmäkseen huomiota kuin paikoin ponnettomaan (kuitenkin ehdotomasti pakettiin passaavaan) lauluun. Kelpo heviä, kyllä.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(at)hotmail.com

Lisätty 16.09.2008



Baton Rogue Morque: Let The Suckers Bleed

Baton Rogue Morque tykittää jälleen täyspitkällä. Paketti on huomattavasti edeltäjäänsä linjakkaampi ja kallistelee kunnioittavasti perusmallisen hevin suuntaan. Linjaa kuvastaa sekin, että W.A.S.P- laina Fuck Like A Beast istuu omien biisien lomaan saumattomasti. Yhtye hallitsee esimerkillisesti myös ulkomusiikilliset seikat. Jo bändikuvista pursuaa naisia, aseita ja jenkkirautaa enemmän kuin Tarantinon leffasta. Löytyypä levyltä myös ehtaa veekakkosen lätinää ja kukapa muukaan voisi luontevammin tehdä biisin Traci Lordsille? Tätä hyvän tuulen hevirokkia voi suositella kenelle tahansa.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(at)hotmail.com

Lisätty 22.04.2009



Beatcoffin Bastard - Until The Last Nail

Beatcoffin Bastard on nuorehkojen miekkosten parisen vuotta vanha metallipumppu ja Lieksalaista perua. Asenne ja yleinen tehokkuus on ensidemoksi aika hyvin kohdallaan, mutta biisit jättävät vielä toivomisen varaa Teknisiä jippoja ja ketteryyttä ilmenee ainakin alkupaloiksi, mutta dramatiikka jää vielä vaatimustason alle. Kappaleet esim. kaahaavat alusta loppuun pitkälti saman perussävelen turvin, joten on selvää, ettei Hra Koukuttaja paljoa päätään nosta seasta. Vireitä ajatusmalleja mukana kuitenkin vilisee ja pikku puuduttavuudesta huolimatta ehta ja aito örinäkommunikointi on plussan arvoinen.

Bändi: Antti Nevalainen - rummut, Sami Pehkonen - laulu, Ilari Gröhn - kitara, Sakari Ikonen - kitara

Kotisivu

Kontakti :info(at)beatcoffinbastard.com

Lisätty 07.04.2009





Beautiful Betrayal: Follow The Waves


Keski-Suomesta kajahtaa. Ainakin vähän. Bändi on joskus veivannut deathmetalliakin päätyen lopulta metallirokkiin ja kuinkas ollakaan, naislaulajan kera. Heidi Mannström omaa kauniin äänen, mutta tulkinta jää hiukan tasapaksuksi, eikä englannin lausunta tunnu paikoin luontevalta. Tanakasti paukutetulla demolla on kolme biisiä, joita kahta ensimmäistä ei erota lukuisista keskitempoisista ”lullacry-kakkosista” sitten yhtään mitenkään. Esityksen päättävä slovari on kuitenkin jo erinomaisuudessaan aivan omaa luokkaansa, jättäen hiukan paremman /edes jonkun maun suuhun.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, J. Harri Kärki - kitara, Jesse Hakala - Kitara, O. Juha Kokkonen - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Markus Lehtinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net





Beautiful Betrayal: Monophobia


Nyt kajahtaakin keski-suomesta jo huomattavasti eri malliin kuin taannoisella Follow The Waves- demolla. Vaikka bändi porskuttaakin vähän vaikeasti erottuvalla alalla, eli naislauluvetoisella raskaskitarakentällä, yhtye uhkaa onnistua missiossaan. Parempien sävellysten ohella sekaan on onnistuttu ujuttamaan hienosti kaikkea pientä ja isompaakin kivaa. Beautiful Betrayalin vetovoima on kitaroiden sijaan valjastettu enemmänkin melodioiden ja kosketinjuttujen perään ja tämä osoittautuu tällä kertaa toimivaksi vaihtoehdoksi. Vähän turhan perusasioillahan tässä edetään, mutta kun ne ovat hienosti hallinnassa, voi saada varsin vakuuttavaa jälkeä aikaiseksi.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, Jesse Hakala - kitara, Aapeli Kivimäki - kitara, Kari Perälä - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Benjam Niininen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net

Lisätty 24.09.2008





Best Friends Forever: Promo 2009


Jos kolmas maailmansota käytäisiin thrash metalilla, tämä tyylilajiin nähden kummallisesti nimetty akti olisi syytä laittaa eturintamalle. Best Friends Forever on jalostanut mättönsä runsain melodioin, huomattavalla teknisyydellä ja kylvää yleisestikin raivoa vallan mallikkaasti. Lepoa ei biiseissä ole nimeksikään, eli eteneminen tapahtuu sata lasissa lähes kautta materiaalin. Aggressiota korostaa myös Samuli Peltolan erittäin vakuuttava, aavistuksen verran nuoremman Mille Petrozzan kuuloinen kurkkurääkynä. Mukavan persoonallisesti räyhäävä porukka.

Bändi: Samuli Peltola - laulu, Pekko Mörö - kitara, Jaakko Wacklin - kitara, Pasi Riikonen - basso, Janne Noponen - rummut

Kotisivu

Lisätty 23.10.2009





Betterfly


Betterfly ei herätä tunteita oikeastaan suuntaan eikä toiseenkaan. Puolirokkaavalla Seattle-asenteella esitetään jossain mielessä ihan mukiinmeneviäkin sävellyksiä, mutta koukuttavat elementit eivät koukuta ja draivi on nyt päässyt unohtumaan jonnekin matkan varrelle. Jos raivokkaammalla soitolla ja rouheammalla tuotannolla kuvittelisin vastaavaa performanssia, olisi ainakin teoriassa mahdollista suhtautua touhuun jonkin verran suopeammin. Tällaisenaan Betterflystä tulee mieleen lähinnä se illan aloittava lämppäri mille kyllä taputetaan, mutta kavereita lukuunottamatta ei kukaan jaksa oikein vilkaistakaan. Joku jää piru vie puuttumaan, ei auta itku markkinoilla. Olkoon se joku vaikka tällä kertaa kiteytettynä potentiaali. Mutta tarviiko sen riman aina ollakaan niin korkealla?

Bändi: Bändi: Antu - laulu & kitara, Olé - kitara & efektit, Tani - rummut & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)thebetterfly.com



Beyond Verge: 1st Attempt

Salolaisen Beyond Vergen ensimmäinen yritys demoilussa kärsii vielä vähän lastentaudeista. Kysymys ei ole kuitenkaan täysin toivottomasta tapauksesta. Bändin melodinen metalli käsittää omaa ilmettä, mutta etsii myös omaa syvintään. Soitto toimii jo riittävän hyvin, mutta yleisesti orkesterin ilmaisua vaivaa vielä pienoinen demomaisuus. Tämä ei tällä erää siis johdu äänitteen tasosta, mikä on varsin onnistunut ja tarkastelukelpoinen. Kitaristilaulaja Atte Ilvosen työskentely mikrofonin varressa ei ole vielä kuuminta hottia, mutta selkeästi omaa näkemystä kuuluu siinäkin. Lähtölaukauksena menettelee, mutta vielä on rutkasti duunia ennen kuin paikka kärkikastiin aukenee.

Bändi: Joona Hannonen - kitarat, Jesse Hannonen - rummut, Atte Iivonen - kitara & laulu, Jon Inkinen - basso

Kotisivu

Kotisivu

Lisätty 13.07.2009



Black Kamel

Black Kamel runnoo aika hienosti, vaikken oikein tiedä mitä musiikkia tämä (enkä ole ihan alan asiantuntija muutenkaan). Jonkin sortin stonerin tai grungen välimaastossa tämä bändi kaiketi veivaa. Mitä näitä nyt on, joka tapauksessa sellaista jenkkiläistä sointia tässä on. Biisit ovat vakuuttavan hyviä ja toteutus ei onnu pätkääkään, kuten ei yhtyeen soitantokaan. Tosi tarttuvaa jynkkyähän tämä siis on, juuri sopivan melodista ja raskasta. Black Kamelin vokalisti vaikuttaa pätevältä hommaansa, soundaa siis tosi hyvältä korvaan tämä joikaus. Myös kitaratyöskentely toimii hyvin kaikilla osa-alueilla, raskaalla kädellä hakataan ja sitten vähän sillain maalaillaankin hyvällä tyylitajulla. Tämä poppoo on kyllä mielestäni aika valmis paketti. Jos lafkan pomo oisin, niin kyllä kynät sauhuaisivat alta aikayksikön.

Bändi: Esa Pellikka - rummut, Petri Matero - kitara, Teemu Aho - basso, Aki Heikkinen - Kitara, Niko Mankinen - laulu

Kotisivu

Kontakti :kontakt(at)blackkamel.net



Blackened Colours

Blackened Colours rokkaa kepeästi kivan pikkumelodisia rynttäyksiä. Motörhead-, Slayer- ja Black Sabbath- vaikutteet ovat mainittu saatekirjeessä. Slayeria tästä en löydä tekemälläkään, mutta Motörheadia voisin bongatakin nyt kun näin sanotaan. Ja sitä jäljellejäävää en ole oikea tutkailemaan kun en juuri Iron Mania ja Paranoidia peremmäksi siihen maailmaan käynyt. 3-biisinen demo kärsii huonosta tuotannosta, biisiaihioissa on kyllä jujua, mutta soundipuolen heikous yhdistettynä paikoin tökkivään soittoon ei anna aihetta vakuuttua juurikaan. Laulajan lausunta on oikeastaan koko performanssin ajan sitä luokkaa, etten usko kenenkään englatia tajuavan sille isompia pisteitä antavan. Enkä löydä kyllä vokaloinnista siihen vaadittavaa munaakaan juuri. Pisteitä kuitenkin selkeistä kappalerakenteistä jotka ovat juuri niin "Rock"-mallisia kuin on tarve.

Bändi: Ensio Luukkonen - rummut, Lauri Heinonen - basso/laulu, Timo Heinonen - Kitara

Kotisivu

Kontakti :blackenedcolours(at)netti.fi

Lisätty 27.06.2006



Blackout Corporation: Shit Happens

Kolmen Riihimäkeläiskolllin luotsaama Blackout Corporation soittaa hevirokkia, jossa soundi on metallinen, mutta toteutus on ehdottoman rock´roll. Raskasta riffittelyä ja maltaanmakuisia sävelmiä on demolla 4 kappaletta, joista selkeimmin erottuu edukseen hidastelu I Will Not Forgive?. Muutoin ralleihin ei ole oikein saatu loihdittua tarvittavaa tarrautuvuutta. Kunnon kiljuja mikin varressa voisi toimia pelastusköytenä, mutta vokalisti Rayburn ei tätä perustasoa ylemmäksi nostata. Englannin lausunta on jäänyt aika suomalaisaksenttiseksi ja onpa ääntely muutenkin vähän turhan kapealle sektorille asettautunutta. Orkesteri on kuitenkin ehdottoman oikealla asialla. Shit happens.

Bändi: Rayburn - kitara & laulu, Wille - rummut & taustalaulu, Tommi - basso & taustalaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009



Black Rain Creek: Pale Southern Light

Turkulainen kaksikko on saanut aikaan hienon demollisen biisejä. Mistä lie vaikutelma, mutta Death- yhtyeen soundi kajastaa hienosti läpi materiaalin ja sehän kelpaa. Musiikkinsa on kuitenkin mainittua orkesteria yksinkertaisempaa ja onkin vaikea kuvitella, kuinka hienoisesti death metaliakin raapaiseva materiaali voisi kuulostaa enää tarttuvammalta. Tamperelainen Crystalic on hiukan vastaavia maneereita menestyksekkäästi käyttänyt myös joskus, mutta eipä luulisi tälle alueelle suoranaista tunkua olevan. Kaksijäsenisenä projekti ei varmasti pääse oikeuksiinsa, joten lisää pelimanneja kehiin ja bändiä tulille!

Bändi: Mika - musiikki & soittimet, Tomi - laulu & sanoitukset

MySpace

Mikseri.net

Lisätty 06.04.2009



Blindways: The Days Of Corrosion

Blindways etenee metallin, grungen ja rockin sekoitelmalla. Jälki on mieleenpainuvaa, josta pääsyylliseksi nimeäisin vokalisti Joonan ääntelyn. Laulutyyli on hyvin persoonallinen ja vaatii totuttelua, mutta on ehdottoman sopiva bändin kasvojen rakentamisen suhteen. Myös biisit kulkevat niin ikään omia polkujaan ja onkin aika vaikea sanoa ajoittain mitä musiikkilajia ollaan toteuttamassa. Vaikka biisien ydin on häilyväinen, pieniä kiinnekohtia löytyy, esim. nimibiisin kertosäkeistöä naislauluineen on kertakuuntelun jälkeen mahdoton unohtaa. Demon äänityksellinen taso on ärsyttävä. Kaikesta kyllä saa vaivatta selvää, mutta tuotanto kusee mm. aivan liian terävästi soivien kitaroiden muodossa. Tältä osin ainakin kehitystä kehiin.

Bändi: Leo Niemi - laulu, Niila Perkkiö - kitara, Joona Sneck - kitara, Heidi Meri - basso, Otso Perkkiö - rummut

MySpace


Lisätty 08.10.2008



Bloodpath: Demo 2007

Tästähän tulee hiukan mieleen muinoin vääryyttä kärsinyt Dauntless, joskaan ei nyt ihan yhtä tiukalla asenteella olla vielä liikkeellä. Bloodpathin paketti on kuitenkin kutakuinkin kasassa, eikä vaadi enää kuin tilannetajuisen levy-yhtiön ottamaan asian haltuun. Soitto pojilla groovaa hienosti, samoin biisimateriaali ja sovituksellinen näkemys ovat tasapainossa. Sopivan melodinen kuviointi jyhkeiden pohjien päälle toimii aina ja pitää puuhan raikkaana. Yksitotinen korina saa onneksi myös ajoittain seuraa korkeammistakin soraäänistä, joten sekään puoli ei ala puuduttamaan. Kirkkainta kärkeä kokonaispakettina, joskin soittoon voisi ripauttaa tiukkuutta, joskin pieni ilmavuushan on aina paikallaan thrashtilanteissa.

Bändi: Marcer - laulu, Allu - kitara, Mige - rummut, Ose - basso, Rässi - Kitara

Kotisivu

Kontakti :bloodpath(at)mybloodpath.com


Lisätty 20.10.2007



Bloodred Hourglass: Under The Black Flag

Mikkeliläinen Bloodred Hourglass esittää miesten metallia, jossa ei liiaksi kaunomelodioilla kuulijaa kosiskella. Avausraita Empiria lyö naamalle tauotta Slayermaisin ottein, eikä tahti hellitä jatkossakaan. Bändi soittaa tiukasti ja se tuntuu olevan itseisarvo, kyse ei ole mistään väkinäisestä pusertamisesta tai näyttämisen tarpeesta. Laulaja Jarkko Koukosen toimiala on yllättävän laaja-alainen siihen nähden, ettei miehen kurkusta lähde mitään puhdasta. Ajoittain tuotteesta tulee mieleen myös 2000-luvulle päivitetty Sepulturan Arise-vaihe. Se tuskin on kenenkään mielestä väärin.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 06.04.2009



Bloodred Hourglass: Verdict

Mikkelin ylpeys Bloodred Hourglass ei hellitä, vaan kääntää ruuvia vielä edelliskertaakin tiukemmalle. Bändin osittain melodioitukin kaahaus jaksaa pitää otteessaan, vaikka välillä tuntuukin, että tavaraa tungettaisiin neliminuuttiseenkin liiaksi. Äijät tykittävät siis komeasti ja biiseistäkin löytyy poikkeuksellista soljuvuutta. Myös vokalisti Koukosen hurja toiminta mikin varressa tukee hyökkäystä täydellisesti. Verrokkia orkesterille on vaikea keksiä, mutta mm. tyypillisen oloisia Slayer- kaikuja voi aistia ns. rivien välistä. Verdict kuitenkin kuulostaa synkkyydestään huolimatta jopa hauskan rokkaavalta teokselta.

Bändi: Jarkko Koukonen - laulu, Antti Nenonen - leadkitara, Jarkko Tiilikainen - kitara, Jose Moilanen - basso, Jarkko Hyvönen - rummut

Kotisivu

Kontakti :bloodredhourglass(at).hotmailcom

Lisätty 15.07.2009



Blooming Despair: Blooming Despair

Johan tätä pyöritellessä nousi ihmetys, miten demonraakileelta voi löytyä nostalgiaa tässä määrin tai laisinkaan? Selityshän kyllä taitaa olla, että vanha kunnon Sentenced soi tahattomasti tai tahallisesti bändin musiikissa. Kaihomieliset nuotitukset ovat demolle hyvin naulattu, mutta ongelmiakin löytyy. Toteutus ei vaan yksinkertaisesti toimi, homma ei pysy kasassa juuri minkään instrumentin kohdalla. Vielä kun laulukaan keulilla ei onnistu vakuuttamaan niin mitäs tässä muuta kuin harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Biiseissä on kyllä jotain.

Bändi: Marko Hokkanen - laulu, Guitar, Pekka Unnbom - kitara, J.M Salonen - basso, Rony Hänninen - rummut

Kotisivu


Lisätty 20.03.2009





Body Snatcher: Ghost Of The Black Dawn

Tämän sooloprojektin konsepti on ainakin hurja; kauhuoopperaa sopraanoin varustettuna ja kielisoitinpuolella vaikutetaan ainoastaan kolmen basson voimin. Näitä sitten käytetäänkin vähän eri malliin kuin Barathrum taannoin, ja outoa kyllä, lopputulos on kiehtova ja toimiva. Vauhti ei pääse liiaksi häiritsemään, mutta vokaalit ja lukemattomat syntikoiden luomat kieroutumat pitävät pitkästymisen loitolla. Levyllistä tätä tuskin jaksaisi, ja jotenkin tämän mieltää enemmänkin jonkinlaiseksi soundtrackmaiseksi teokseksi. Niin tai näin, junnaava paatos onnistuu pitämään häiriintyneiden julistusten kera puuhan miellyttävän ahdistavana. Kotisivu

Kontakti :tbsnatcher@hotmail.com

Lisätty 19.01.2008





Bonegrinder


Lahdesta hyökkäävä Bonegrinder tuuttaa erittäin raskaasti ja matalalta. Julmia riffejä ulostetaan tuon tuosta ja kieltämättä rullaavuutta löytyy biiseistä kautta linjan. Pojat ovat haistattaneet kaikenmaailman dynamiikoille pitkähköt ja keskittyneet silkkaan runttaamiseen. Soitto on tiukkaa ja toteutus takuulla sitä mitä on haettukin. Resepti toimii toki, mutta osittain kääntyy itseään vastaankin. Yhdellä kitaralla runnotut voimakuviot yhdistettynä varsin yksipuoliseen vokalisointiin eivät tarjoa kovin moniulotteisia mahdollisuuksiakaan. Vaan makuasioitahan nämäkin, eihän siihen tarvinnut muuta Panterakaan. Vaikka homma toimii teknisellä tasolla paremmin kuin hyvin, biisimateriaali kuitenkin osoittautuu muutaman kuuntelukerran jälkeen jokseenkin värittömäksi. Demon murea soundipuoli muuten toimii kuin junan WC, liekö asiaan osuutta myös levyn masteroimalla Fantom Studiolla?

Bändi: Olli Ripatti - Laulu, Olli Herranen - Basso, Juha Nykänen - Kitara, Tuomas Saukkonen - Rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)bonegrinder.com



Boner: Motorway Madness

Onpa munakas nimi bändillä. Kamalan hauskalla elokuvaääniraidalla starttaava (ja loppuvakin) demotus sylkäisee kuulijan kasvoille stoneria. Bändin tyyliin kuuluu kyllä muitakin vivahteita, itse koplaisin touhua jonnekin 70- luvullekin asti ja tietenkin myös Black Sabbathiin. Treenikämpällä nauhoitettu esittelylevy ei sisällä biisejä aivan täydellä terällään, mutta homman boogie ja soittamisen ilo kyllä välittyy. Miksiköhän muuten monien stoneroitsijoiden ääntelyssä tuntuisi usein kuuluvan pieni tribuutti Glenn Danzigille, jolla ei suoranaisesti ole musiikkisuuntauksen kanssa isommin tekemistä? Boner ei tosin ole paras esimerkki tästä, eikä laulaja Mennander välillä oikein pysyttele nuotissa muutenkaan. Hyvällä meiningillä tässä joka tapauksessa tallustellaan.


Lisätty 08.01.2008





Brothers In Arse: Demo

Mitähän Mark Knopfler mahtaa tämän bändin nimeen suhtautua? Sen ei liene niin väliä, nyt on suomenkielisen huumoripunkin maailmanvalloituksen aika (taas vaihteeksi). Kaljanhuuruista rokkausta on tehty kaljanjuonnin taustamusiikiksi tällä kertaa 3 sävelmän verran. Biiseillä ei ole mitään konkreettista eikä oikeastaan niin hauskaakaan kerrottavaa, joten huumoriannostaan on tästä paha yrittää nauttia. Yksi mistä näille perseilijöille voi kyllä kunniamaininnan antaa, on promokanavien tehokas hyödyntäminen. Esim. Internetissä toiminta on ihailtavan aktiivista ja veljeksiin törmää tuon tuosta haluamattaankin. Perusurpoilun ystäville.

Bändi: Roger "Pakke" Wavebreaker - basso, Ukkos-Jussi - rummut, Ronski - leadkitara, Darwin - laulu & rytmikitara, Herr Rane Öljylanne - transportaati yms.

Kotisivu

MySpace


Lisätty 08.10.2008



Butcher´s Block: Gutless

No nythän kolmas maailmansota alkoi. Bändissä vaikuttaa jonkinlaisia tuttuja naamoja erikokoisista kokoonpanoista. Musiikissaan on hurjasti vaikutteita brasilialaisten hevimiesten tekosista ja tällä kertaa se vaikuttaa oikein hyvältä asialta. Vähäsointuista runttausta kuuntelee oikein mielellään kun se tuntuu luontevalta (kuten mitä tahansa muutakin). Laulupuoli on todella kalmaista korinaa ja sopii täydellisesti bändin soundiin. Groovea ei voi teeskennellä kovinkaan helposti, joten voisi todeta tämän bändin olevan erityisen toimiva, on taito tehdä musiikkia vähillä nuoteilla ja yksinkertaistamalla, sen sijaan että sortuisi soitinmasturbointiin. Tämä laittaa kaikenmaailman Ektomorfit vinkumaan.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Myspace

Lisätty 20.10.2007



Butcher´s Block: Evil Licking Good

Orkesteri herätti edellisellä demollaan positiivisia tunteita tönkkösuolaisuudellaan. Kaikki tuo primitiivisyys on edelleen vallitseva voima, mutta joukosta on aistittavissa tällä kertaa uusiakin juttuja, esim. avausbiisin nopeutuneisuutena. Pari muuta vetoa perustuvatkin tähän alkukantaisempaan luomisvoimaan ja varsinkin päätösraidan perusjunttaus näyttää yksinkertaisuuden ihanuuden oivallisesti. Pienet lisämausteetkaan eivät ehkä olisi materiaalille pahitteeksi, esim. lisäinstrumenttien muodossa. Rakennuspalikoiden vähyys kääntyy ehkä jo aavistuksen itseäänkin vastaan pitemmällä juoksulla.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Kotisivu

Lisätty 02.11.2009



Bötoxx: Panttivankitilanne

Pohojalaasta punkkia thrashvaikutteilla, huonoilla soundeilla ja ”kerralla sisään”- mentaliteetilla taltioituna. Tämä on helppo uskoakin, nauhoitteelle kun on jätetty kaikki roso lauluäänen pettämistä ja yskimistä myöten. Botöxxin tarkoitus ei ole miellyttää ketään ja uskon, että tässä tavoitteessa onnistutaankin. Vauhtia ja hurjaa yritystä kyllä piisaa ja soittimillakin jotain osataan tehdä, mutta hankala tätä kuitenkaan on vakavasti ottaa. Sanoituksista huomaa, että kirosanojen ihanuus on löydetty ja pään aukominenkin vaikuttaisi olevan lähellä sydäntä (mikäpäs siinä). Ei kuitenkaan turha julkaisu, laittoi nimittäin kaivamaan esiin S.O.D: n vanhan kunnon Speak English Or Die- klassikon. Mm. lyhyet biisit ja valmistusmetodi ovat näissä kahdessa yhtäläistä. Siihen jääkin.

Bändi: Sonny Erixon - laulu & basso, Hans Höstel - kitara, Skull Pelli - rummut

Kotisivu

Kontakti :botoxxpun(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008



Cadaveric Incest: Cadaveric Incest

2006 perustettu pumppu luottaa hitaan death metalin voimaan. Nyt puhutaan siis juuri siitä, biiseihinkään ei ole pienimpiäkään tiluääniä mahtunut mukaan. Demon viidessä biisissä mennään matalalla ja verkkaisesti ja laakeissa tunnelmissa. Värittömyys sopii kieltämättä bändiin, kuten myös tasaistakin tasaisempi murinalaulu. Musiikillisesti anti ei ole taitoa vaativaa, mutta yhtyeen linjaus ja soitannollinen tatsi on esimerkillisesti kohdillaan. Soundipuoli on kuitenkin häiritsevä, varsinkin kitarat ovat tukkeutumisen partaalla, johtuen kyllä riffienkin ”mömmöisestä” luonteesta. Yksinkertaisuuteensa nähden yllättävänkin stimuloivaa materiaalia.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Hjulgren - kitarat, Toropainen - basso, Venäläinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :cadaveric_incest(at)hotmail.com

Lisätty 25.09.2008



Cadaveric Incest: Entropy

Cadaveric Incest ei oikein löydä vaihdetta silmään Entropy- demollaan. Death metalia raastetaan melko alkeellisesti, eikä nyt oikein meinaa vakuuttaa. Vaikka esikuvatkin ovat suhteellisen selvillä ja bändin soittokaan ei ole pahin mahdollinen räpellys, välillä menee vaan liian köpöttelyksi. Laulussa luotetaan, kuinkas muuten, pelkkään korinaan ja tältäkään osin ei oikein pysty näyttämään hommalle vihreää valoa. Siis munaa puuttuu vähän joka kantilta tarkasteltuna. Ensisijaisesti se kuitenkin on tämä biisien yleinen latteus, jolle tässä jotain pitäisi keksiä.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Vatanen - laulu, Venäläinen - rummut, Toropainen - basso

MySPace


Lisätty 17.11.2009



Cainian: Demo 2007

Joensuusta julistaa mustaa sanomaansa tämä kahden miehen musiikillinen hautajaissaattue. Cainian esittää blackmetallia varsin minimalistisesti, eli instrumentit ja nuotit eivät tässä viritelmässä pääse runsaudellaan juhlimaan. Vaikken asiantuntija olekaan, olettaisin tämän menevän mustametallin ns. true-lokeroon, jossa em. seikoilla ei enää merkitystä kaiketi olekaan. Bändillä on kyllä varmasti vaadittava kosketus asiaan ja välillä tunnelmat saadaan vähilläkin aineksilla melko ahdistaviksi. Kuitenkaan en pidä tätä mitenkään erikoisena taidonnäyttönä miltään osin. Tällaista musiikkia tekevät luultavasti artistit yleensä vain itselleen, Cainianin motiivit ovat hämärän peitossa.

Bändi: Necromagus - laulu, Infamous - instrumentit

Kotisivu

Kontakti :cainianforce(at)hotmail.com


Lisätty 20.10.2007



Cantawierre: Häijy –EP

Upea nimi on orkesterilla, eikä ole helppo yhdistää kyllä bändin musiikkityyliinkään millään tavoin. Bändi voisi tyylinsä puolesta olla yhteensulattuma kaikista suomalaisen miehen tuntoja kuvaavista suosituista sähkökitarayhtyeistä. Nuotit eivät musiikissa olekaan lainkaan hullumpaan järjestykseen asetellut, mutta sanoitukset ja niiden esitystapa ja sovitusratkaisut saavat hetkittäin aikaan myötähäpeää sietämättömyydellään. Sopiva seilaus melankolisen suomirokin ja raskaan hevin välillä on ratkaisuna hyvä, ainoastaan sanomassa olisi runttaamista vaivattomammin sulateltavaan muotoon. Kun musiikki on aikuismaista, sen pitäisi olla sitä läpeensä, hyvistä hetkistä ei pilkahduksina ole tarpeeksi iloa.

Bändi: Miika Heijala - laulu & kitara, Elmo Aalto - kitara & laulu, Marko Heikkilä - Syntetisaattori/Tamburiini, Tomi Matikkala - basso, Kimmo Kalenius - rummut & laulu

Kotisivu

Kontakti :kimmo(at)cantawierre.com


Lisätty 13.02.2008



Captain Skullfuck: Remember My Name

Mistä näitä nimiä sikiää? Johan pari numeroa sitten eräs kallonrakastelijaporukka pokkasi kuukauden bändin pystin. Aivan yhtä murskaaviin suorituksiin ei tämä esitys pysty, vaikka ihan perusmaittavaa melotilumetallia korinalla vääntääkin. Pieni tuhnuisuus vaivaa demoa, mutta selvän riffittelystä kuitenkin saa, kuten myös pikkuisen haparoivasta yleismeiningistäkin. Bändillä on siellä täällä ihan kohtuullisia ideanpoikasia, mutta kokonaisuudesta ei erotu esim. yhtään varsinaista keihäänkärkibiisiä. Lupaava alku ja nimellinen rimanylitys nuorelta bändiltä.

Bändi: Ronny Lähde - kitara, Dennis Lyytikäinen - laulu, Patrick Enckell - rummut, Miiro Kärki - kitara, Nico Saralahti - basso

Kotisivu

Mikseri.net

Lisätty 06.04.2009



Carcosa: Cry For Your Loss

Muutaman pyöräytyksen jälkeen hoksaankin, että bändin korinapuolesta vastaakin naispuolinen esittäjä, joka kääntää asetelmaa huomattavasti mielenkiintoisempaan suuntaan. Nimittäin tämä kärinä pesee 90% tämänkertaisen demopalstan annista, eikä tähän ole edes laskettu sukupuolialennusta mukaan. Carcosan musiikki on huomattavan raskasta ja melodista tamppaamista sopivan hillityissä raameissa. Pelkkää möyryämistä ei Carcosan musiikki kuitenkaan ole, sekaan on mahdutettu myös mukavia suvantoja ja kevyempiäkin soittimia. Myöskään nopeudellisesti bändi ei ole jumahtanut paikoilleen ja uskaltaa kokeilla ja heittäytyä, mikä on hienoa. Mitäkö vielä tarvitaan? Hittejä, Kersantti Karoliina. Ja vaikka vähän hiomistakin.

Bändi: Kaisu - laulu, Jyri - kitara, Tuomas - rummut, Pauli - basso, Mikko - Kitara

Kotisivu

Kontakti :carcosa(at)carcosaband.com


Lisätty 20.10.2007



Caskets Open: Buried Upside Down

Casket´s Openin hidastelu on varsin mallikasta ja hienosti toteutettua doomia. Asiaan vihkiytymättömänkin on helppo todeta näiden sabbathisen rujojen kitarakuritusten koskettavan jossain määrin. Hitaimmillaan Buried Upside Down on todella hidas, mutta rivakoimmillaan groove on todella hätkähdyttävä. Yksinkertaisimmillaan mennään todella suoraan, mutta pieniä melodisia mausteita on onneksi ripoteltu pitkin ja poikin elävöittämään. Varsinkin synteettisten Type O- mallisten äänien kiiriessä ilmoille alkaa selkäpiitä kylmäämään toden teolla. Ja vähän kieli poskessakin osataan mennä. Vai olisikohan näin, kun bändin kokoonpanoon kuuluvat jäsenet Horror, Terror & Error?

Bändi: Horror - laulu & basso, Terror - kitara & laulu, Error - rummut & laulu

MySpace

Kontakti :caskets.open(at)gmail.com


Lisätty 02.11.2009



Cathi Brie: Corporate Whores

Lahtelaispoppoolla on takanaan taivalta eri muodoissa lähes tämän vuosituhannen alusta. Muutama demo on takana, ja musiikin teko ei kuulostaisi olevan millään tavoin väkinäistä puuhaa. Sami Qvirta säveltää ja sanoittaa bändin materiaalin kaikkinensa ja hoitaa myös laulun mukiinmenevästi. Surumielisyys on biiseissä läsnä jatkuvalla syötöllä, eikä tule varmaankaan isommin valehdeltua, jos luonnehtisi Laihialan aikaisen Sentencedin olleen vakava vaikutin Cathi Brien biisien syntyyn. Tämä seikka tuntuu tiedostamisen jälkeen jäävän jonkinlaiseksi taakaksi biisien harteille. Mutta miksei tämä silti ihmisiin uppoaisi?

Bändi: Sami - laulu, Toni - kitara, Jesse - rummut, Joonas - basso, Ville - Kitara

Kotisivu

MySpace


Lisätty 19.01.2008



Chaos Creation: Final Warning

Lappeenrantalaiset äijänköriläät paiskovat vanhan liiton thrashin merkeissä. Nopeus ja teknisyys eivät ole pääosassa bändin musiikissa, paljolti keskitytään keskitempohyökkäyksiin eikä ylimääräiseen nyhertämiseen. Lauluosuudet toimivat ryhmähuutoineen, kuten pitääkin, mutta lausunta voisi olla skarpimpaa. 80- luvulla vastaava meininki ainakin laittoi tukan heilumaan ja farkkuvaatteet täyttymään kangasmerkeistä, mutta eiköhän tyylille löydy vieläkin innostusta piireissä. Jos ei muuten, niin ainakin Lahdessa.

Bändi: Toni Huhtiniemi - kitara & taustalaulu, Julle - basso, Tomi Kallava - laulu, Tomi Malinen - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaoscreation.net

Lisätty 17.10.2008





Chaos Injected: Demo 2007


Yhtye on hädintuskin vuoden vanha ja siihen nähden jälki on minimissäänkin tyydyttävää. Rankka melodinen metalli tuntuu taipuvan vaivatta ja vaikkei mistään ihan tolkuttomista taidonnäytteistä kyse olekaan, homma pysyy näpeissä hyvin. Chaos Injected näyttääkin hienosti esimerkkiä, että pienellä harkinnalla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla voi välillä draaman kaari taipua paremmin kuin liiaksi sohimalla. Rääkyhenkinen ja epätasainen laulu on vähän Alexi Laihon kuuloista, mutta välillä liian nuhaista tasoltaan. Eduksi laskisin kuitenkin sen, ettei sekaan ole yritettykään ahtaa tähän lajiin ilmiselviä tasaisia jollotuksia. Aika näyttää, mutta varsin moni tärkeä asia kuulostaisi olevan jo nyt kohdallaan.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 12.04.2008





Chaos Injected: Promo 2008


Lähes käsittämätöntä tämä tasokkuus. Edellisellä demollakaan ei ollut hullumpaa toimintaa, mutta nyt on loksahdellut kaikki paikalleen. Chaos Injected ei onnistu vaikutteitaan peittelemään, mutta tuskinpa siihen pyrkiikään. Muutaman bändin parhaat puolet soivat käytännössä koko ajan bändin musiikissa. ja biisit ovat melometallin ystäville todellista nannaa. Sanoisiko vaikka, että jos kotimaiset bändit Amorphis, Insomnium, Amoral (Pannaan nyt perkule vaikka Diablokin) ja jotain ruotsin Soilworkista lyötäisiin läjään, kaikki ylimääräinen vouhotus pois karsien ja ripotellen sekaan bändin omaa melodiantajua, aletaan olla hommasta jyvällä. Kuulostaa soundeineen niin osaavalta, että luulisi löytävän tiensä helposti eteenpäin. The Departure on biisi, josta on syytä olla aidosti ylpeä.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 13.07.2009





Chaos Infinitum


Nyt lähtee! Nuorehkoja kolleja pääkaupunkiseudulta ja teknisemmän deathmetallin perusteet hienosti hanskassa. Ei vain, vähän muutakin vaikutetta on seassa mutta kuolonkankean rungon päällä homma tuppaa kuitenkin enimmäkseen etenemään. Ajoittain tulee hiukan mieleen vanhempi Pestilencen jyräys ja roiskinta niukemmilla melodioilla, joskaan vokalisti ei aivan legendaarisen Van Drunenin taajuuksille ylläkään. Toinen kitaristikin on lähtenyt kuulemma taannoin talsimaan mutta eipä tunnu juuri menoa haittaavan. Tosin mainitunlainen valjastettuna rinnakkaistoimintaan voisi saada vielä aikaan lisäsävyjä ja hyökkäävyyttä, vaikka jälkimmäistähän tässä ei ainakaan jää puuttumaan. Sopivaa aggressiota joka saadaan pidettyä vaivatta yllä pienemmilläkin kierroksilla. Ja demokin nimetty vielä varsin klassisesti: First Blood. Hienoa!

Bändi: Pekka Okuloff - laulu, Dani Nuutinen - kitara, Tuomas Gröndahl - rummut, Yrjö Gävert - basso

Kotisivu

Kontakti :chaosinfinitum(at)jippii.fi



Chaotic: End Of Proggression

Nimestään huolimatta Chaoticin musiikki ei liiemmin kaaosmaista ole, hyvinkin järjestelmällistä on meno ja meininki. Yhtye on ollut kasassa vuoden päivät ja tyylisuuntana on ytimekkäästi punaniskametalli. Tähän kun vielä laitetaan tarkennusta, voisi bändin kuvailla rokkaavan huomattavasti lennokkaammin kuin yleensä sanan ”metalli” alla rokataan. Järeät biisit ovat yksinkertaista, kitarapohjaista lanausta, eikä tilulilulle ole käyttöä löytynyt pakollisia sooloiluja lukuunottamatta. Materiaali ei ole kovin tarttuvaista, mutta todellisen miesmäinen ote sen sijaan onkin. Sen pohjalle on helppo rakentaa vielä kovempia biisejä.

Bändi: Teemu Romppanen - basso, Petri Paronen - leadkitara, Timi Savolainen - kitara, Jonne Virtanen - rummut, Jaakko Mäntymaa - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaotic.fi


Lisätty 25.09.2008



Charisma: Katkera Juoma

Hetken hiljaisuuden pitänyt Charisma on vakiinnuttanut uudella EP:llään Suomen esityskielekseen. Nimibiisi avauksena repäisee leuat auki, kuten teki joskus Kotiteollisuus Jos Sanon- biisillään. Charisma tekee kaiken kuitenkin monipuolisesti ja voisiko sanoa, brutaalisti popaten. Suoraan sanottuna juuri kukaan ei ole kuulostanut yhtä rankalta pop rock- kehyksessä. Bändillä on pitkälti laulaja Ahtosen aiheuttama ominaissoundi ja pirun kovia energialatauksia biiseinään. Soitto on myös aukotonta, joskaan se hyvässä kunnossa olevana ei ole lainkaan se, mihin tässä orkesterissa huomion kiinnittää. Kyllä se on vaan ne sävelet ja sisu.

Bändi: Teemu Ahtonen - laulu, Altti Karjalainen - basso, Heikki Kähkönen - kitara, Mikko Kähkönen - kitara, Olli Kokkonen - rummut

kotisivu

Kontakti :band(at)charismarock.com

Lisätty 07.04.2009



Chromatic Dark: Hateballads 2008

Kyllä on sitten onnistunut veto. Sopivan simppeliä koukuttaakseen kerralla, kyllin monikerroksista innostamaan uudelleenkuunteluun. Hienosti kumpuileva thrashräyhä sinfonisilla lisävarustuksilla ei ole helppo juttu onnistuakseen näin täydellisesti. Kaikki hienous ei tosiaankaan valkene kerralla, täkyjä on ripoteltu niin salakavalasti, että kuulijalle suodaan ahaa-elämyksiä vielä pitkällä aikajanalla vihaballadien parissa. Seassa on myös hienosti laajentavaa koneellista maustetta ja progeilua. Soittopuolta ja sen toimivuutta ei tässä yhteydessä ole tarvetta edes erityisemmin ottaa esille. Kovia jätkiä.

Bändi: Jussi Niemelä - laulu, Janne Lunnas - kitara & taustalaulu, Mikko Häkälä - kitara, Jukka Marjoniemi - basso & taustalaulu, Otto Simola - rummut

Kotisivu

Kotisivu


Lisätty 20.03.2009



Chromatic Dark: Fractures

Mitähän Chromatic dark on popsinut, tällä kertaa kun ei tyrmää. Hateballads- demollaan kuukauden bändinäkin toiminut akti ei kuulosta huonolta edelleenkään, korkeintaan enemmän tusinalta. Melodinen thrash on edelleen bändin juttu, joukossa toki myös kikkailua ja kierrätystä. Fracturesilta löytyy poikkeuksellisen hienojakin ideoita, hyvänä esimerkkinä hieno päätösballadi Darkening. Kuitenkin punainen lanka jää nyt pimentoon ja lisäksi vokaalipuolella mennään jotenkin kummasti puolella teholla. Bändi toki soittaa hyvin ja on ylemmässä kastissa monessakin mielessä. Tykittävämmällä tuotannolla tuomio olisi luultavasti eri sävyinen.

Bändi: Jussi Niemelä - laulu, Janne Lunnas - kitara & taustalaulu, Mikko Häkälä - kitara, Jukka Marjoniemi - basso & taustalaulu, Otto Simola - rummut

Kotisivu

Kotisivu


Lisätty 20.04.2010



Clamath: Last Exit To Damnation

Clamathilla on ikää jo päälle 4 vuotta ja kyllä varmuudessa sitten löytyykin. Aggressiota ja vakaata vihaa aistii soittamisesta helposti ja tämä kruunaantuu vielä vokalisti Ville Niskakosken happirikkaalla pauhulla. Niukkamelodisessa mättämisessä ei jää piiloon Slayerin, Panteran yms. suuryhtyeiden vaikutus, kuten toki ei monella muullakaan tämän kategorian yhtyeellä. Omaakin ideaa löytyy, mutta se kantaa vielä vähän nihkeän oloisesti. Soitto toimii, eikä ääniteknisestikään kuulosta lainkaan hullummalta. Biisit kaipaavat vielä jonkinlaista aivoriiheilyä osakseen, näin ei vielä pitkälle pötkitä.

Bändi: Turo - laulu, Mikko - kitara & laulu, Panu - rummut, Sundi - basso,

Kotisivu

Kontakti :clamath_(at)hotmail.com

Lisätty 17.11.2009



Clandestine: Gaia´s Blood

Perusheviä metallisen raskaalla toteutuksella. Clandestinen tyylissä on jotakin vastustamatonta, olkoonkin se tässä tapauksessa vaikka simppelit biisit, joita osaa jo lähes hoilata kertakuuntelun jälkeen. Seasta voi poimia pientä kumartelua esim. Iron Maidenille ja joillekin modernimmille nimillekin, mutta kuitenkin voi todeta bändin vaikuttavan omalla jutullaan. Vokalistin ääni on hassu tapaus. Jos sitä ajattelee yksinään instrumenttina, sitä on vaikea pitää vakuuttavana. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että tämä nuotiton huuto sopii Clandestinen heviin niin, ettei nuotitettua versiota haluaisi edes kuulla. Loistavaa heviä!

Bändi: Juha Marttinen - rummut, Ari Ahonen - kitara, basso & laulu

MySpace

Lisätty 24.09.2008



Clandestine: The Machine

Clandestinella on ainakin yksi selkeä etu puolellaan, sen nimittäin tunnistaa heti kun levy pyörähtää. Jo Gaia´s Blood- promollaan yhtye lunasti komeasti Iron Maiden- henkisellä runttauksellaan, tosin sata kertaa raskaammalla sellaisella. Tälle teokselle ei ole varsinaisesti muuttunut mikään, mitä nyt kokoonpano on saatu paisutettua oikean yhtyeen mittoihin. Biisit ovat oikein oivallisia nykymetallisoituja Maiden- tribuutteja ja kyllähän ne rokkaavat kuin viimeistä päivää. Siltikin huomaa miettivänsä, löytyykö niitä valtteja vielä riittävästi pitkää tähtäintä ajatellen? Voisin ainakin toivoa vilpittömästi.

Bändi: A. Ahonen - kitara & laulu, L. Tiainen - kitara, A. Pohjola - basso, J. Marttinen - rummut

MySpace

Lisätty 15.07.2009





Clayskin


Vähän varttuneempaa miehistöä sisältävä Clayskin vetelee raskaalla otteella ilmeisesti jotain grungen, hevin ja nu-metallin metamorfoosia. Ei sellaista suuntaa mitä nyt niin isommin tulisi diggailtua, mutta hyvintehtyjä biisejä ja taitoa kyllä porukalla piisaa. Demon avausbiisi on itseasiassa aika aukoton ja hienon kuuloinen suoritus. Samoin elementein edetään ja sopivan monipuolisin maneerein. Kitaroiden työskentely on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, dynamiikan käyttö on mukavasti hyödynnetty ja riffittely ihan ilmavan kuuloista. Yhteissoitto jotenkin tuntuu paikoitellen huojuvaiselta, mutta kyllähän nuo visiot paistaa läpi kuitenkin vaivattomasti demon hiukan pahvisista soundeista huolimatta. Kuningasmelodioita vilautellaan muutamassa kohdassa, mutta niitä voisi toki olla enemmänkin jaossa ainakin tarttuvampien kertosäkeiden osalta. Nyt ei oikein mieleen jää kuin tuo ensimmäinen biisi sillä saralla. Kertosäeheviähän tämä kuitenkin myöskin on?

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 29.08.2006





Clayskin: Day Of Silence


Clayskin on ollut ennenkin vastassa dollarinmakuisine raskasrockbiiseineen. Bändi ei ole muutamassa vuodessa muuttunut, mikä on ihan hyvä asia. Day Of Silencellä on 3 biisiä tasokasta rutistusta ja bändi soittaa tätänykyä aivan ammattitaidolla. Grungevaikutteet eivät tälläkään kertaa jää peittoon ja hienoinen flirttailu Nu- metalin kanssa tekee Sami Koskisen miellyttävän vahvan laulun kanssa keitoksesta lähes täydellisen sarallaan. Biiseihin olisi vielä pieni ripaus hittiyttä paikallaan, sillä tiellä kun kuitenkin selkeästi ollaan. Suomen oloihin poikkeuksellista ja tutustumisen arvoista osaamista.

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 23.10.2009





Cold Cold Ground: Custom Built

Teollista ja tanakkaa kitararokkia ja reilua sämpleilyä on vastassa ja kyllä toimii. Cold Cold Groundin meno vie mukavasti matkassaan ja pitää näpeissään jämäkästi. Industriaaliotteestaan huolimatta yhtye on voimakkaan melodinen ja toimii kuitenkin perinteisten rokkikaavojen mukaan ratkaisuissaan. Huomattavan suuren osan yhtyeen soundiin tekee vokalisti Hauptmann D:n äänijänteet. Mies ei ole ehkä taitavimpia tulkkaajia, mutta ehdottoman persoonallinen ja sopii yhtyeen ilmeeseen kuin nenä perseeseen. Mukavan monumentaalista ja tietoista tylyttämistä sopivan väljässä karsinassa.

Bändi: Hauptmann D – laulu & ohjelmointi, Nooz – basso, Mr. Bunny – kitara & ohjelmointi, Monsieur Beau – rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)coldcoldground.com


Lisätty 21.11.2007





Coma Clinic: Promo ´08


Selkeää superkokoonpanoa, Coma Clinicissä on naamoja mm. Kill The Romancesta, Godsplaguesta ja Profane Omenista. Tartuntatapa asiaan onkin täten varmempi niin soiton, kuin sävellystaidonkin suhteen. Runttausta, kitarailotulitusta, nopeusvaihteluita, tuiki tärkeitä kertosäkeitä mieleen jäävillä melodioilla, sopivaa himmaus/räyhäys- suhdetta ja toki mojovaa soittoa tarjoillaan läpi kattauksen. Paketti on ennakkoluuloton ja sopivassa suhteessa persoonallinenkin, joten äänitteen suhteen on helppo kääntää peukku taivasta kohti.

Bändi: Henri Eerola - laulu & kitara, Janne Tolonen - kitara, Kimi Rautiainen - soolokitara, Arska Hietala - basso, Mickey T - rummut

MySpace

Lisätty 20.03.2009



Concrete Icon: Flood Of Darkened Thoughts

Concrete Iconin death metal on melkoisen abstrakti kuuntelukokemus. Yhtyettä sovittelisi mieluusti myös jonkinlaiseen doomahtavaankin kategoriaan, sen verran kankeasti edetään paikoitellen. Flood Of Darkened Thoughts soundaa hieman rosoiselle ja tietynlainen hiomattomuus sopiikin yhtyeelle mainiosti. Biisit etenevät yksinkertaisesti louhien ja jynkyttäen, mitä nyt kakkoskitaralla elävöitetään välillä tunnelmaa erilaisilla ylempien kielien kikka kolmosilla, mikä on tässä tapauksessa suotavaakin. Vaikka maskuliinista menoa onkin, ei kappalevalikoimalla ole loppujen lopuksi paljoa tarjottavaa. Tylsyys iskee, ei auta itku markkinoilla.

Bändi: Vesa - laulu, Jake - kitara & laulu, Kipi - kitara, TK - basso, Mace - rummut

MySpace

Lisätty 01.09.2009



Concrete Words: Retaliate

Concrete Wordsin kokemus kuuluu. Jo vuodesta 2002 peuhanneen kokoonpanon sävykäs thrash on mukavan tarkkaa. Roskametalli on mukana vain muinaisena vaikuttimena, nopeutta tässä ei voimanlähteenä käytetä. Biisit ovat eheitä ja riffeissä on oikeastikin ideaa ja persoonaa mukana. Basistilaulaja Heurlin siirtää Stonemaisella ulosannillaan orkesteria hienosti 80- luvulle ja onkin kuulijasta kiinni, onko tämä parhautta vai ei. Tunnusomaista kyllä, ehkä puuduttavaakin pitemmän päälle. Mainio orkesteri.

Bändi: Pekka Huttunen - rummut, Teemu Heurlin - basso ja laulu, Matti Virtanen - kitara, Kalle Hahtamo - kitara,

MySpace

Mikseri

Lisätty 16.12.2008



Concrete Words: Downfall Race

Porilaisen Concrete Wordsin thrash on tälläkin kertaa erittäin hauskaa kuunneltavaa. Yhtye osaa kuulostaa juuri sopivassa suhteessa niin vanhalta kuin uudeltakin suuntaukselta. Biiseissä on tällä kertaa paremmin rullaavia ratkaisuja ja yleisellä tasolla musiikista suorastaan kumpuaa kohonnut tietotaidon määrä. Teemu Heurlinin lauluääni kuulostaa hyvällä tavalla useammaltakin menneen talven metallimölisijältä ja tämä tekeekin tiukan soiton ja toimivien perusriffien kanssa paketista toimivan kokonaisuuden. Hyvää työtä, missä ei trendeille kumarrella.

Bändi: Pekka Huttunen - rummut, Teemu Heurlin - basso ja laulu, Matti Virtanen - kitara, Kalle Hahtamo - kitara,

Kotisivu

Mikseri

Lisätty 15.07.2009



Constantine: Master Of Disaster

Jyväskyläläisen Constantinen suurimmat musiikilliset vaikuttajat lienevät vanhassa ns. uuden aallon brittiläisessä heavy metalissa. Tuplakitaraleadia ja kolisevaa bassoa piisaa vanhan kunnon rautaneidon malliin, eikä suorituksessa ole valittamisen sijaa. Biisit ovat hitusen esikuviaan metallisempia, mutta pieni päivityshän tähän lajiin onkin paikallaan. Myös sekaan viskottu pikkuprogeilu raikastaa mukavasti ja antaa tasaisesti näyttöä bändin taidoista. Näin kun keski-suomen alueella tällaista toimintaa kerran harjoitetaan, tulee samalla mieleen, että eikös vastaavaa ideaa joku orkesteri ole samoilla kulmilla jo onnistuneesti toteuttanutkin?

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com


Lisätty 22.11.2007



Constantine: Divida Et Impera

Constantine jatkaa jo rautaneidon perässä kirmaamistaan viime kesäisen Master Of Disaster- demon jälkeen ja mikäs siinä, biisien tekohan on bändillä hallussa. Sävelmät ovat monipuolisia ja paikoin kimuranttejakin. Tämä ei tarttuvuutta mainittavammin heikennä, mutta kieltämättä alkaa kyrsimään kuin Kataista tajutessani, että biisien ns. kiinnekohdat ovat pienestä lisäraskaudesta huolimatta jo niin yksi yhteen Iron Maidenia, että mitä järkeä moista on tehdäkään? Vokalisti Vääränen tuntuu tällä kierroksella toimivan resurssiensa ylärajoilla, kyseessä voi olla jo pieni yliyrittäminen. Kelpo heviä kuitenkin, ei tälläe täyttä tyrmäystäkään ole syytä langettaa.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 09.10.2008



Constantine: A Play Of Minds

Constantinen kohdalla jo arvaakin mitä tuleman pitää, sen verran sitkeästi bändi tuntuu maneereihinsa juuttuneen. Tällä kertaa on kuitenkin saavutettu jo pientä irtautumista suorahkosta Iron Maiden- apinoinnista, vaan eipä silti yhtyeen omatkaan vahvuudet vielä piisaa kannattelemaan koko hoitoa. Positiivinen asia joka tapauksessa on orkesterin perusteiden hallinta. Biisejä siis osataan kirjoittaa, sekä hallita myös soittimet. Nämä ominaisuudet kun saadaan valjastettua virallisesti "omaan käyttöön" sen sijaan, että juostaisiin koko ajan jo olemassa olevan tyylisuunnan perässä, saattaakin vasta riemu revetä.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 23.10.2009



Coprolith: World Falls Down

Yhtye on ollut olemassa jo vuosia ja pläjäyttää nyt 6 biisin mittaisen tutustumiskierroksen mustaan ja kuolemaan. Luvassa on liki puolituntinen vauhtia, mutta vaaratilanteita ei kuitenkaan pääse muodostumaan mainittavasti. Toki bändi ajelee pienemmilläkin nopeuksilla välillä, mikä onkin likipitäen ainoa seikka, joka pelastaa puutumiselta. Kitarapohjaisessa mätössä on näennäisesti melodian- ja brutaaliudenhakuisuutta, mutta kummastelen oikeasti jos kenellekään jää kumpaakaan kuitenkaan takaraivoon useammallakaan pyöräytyskerralla. Demon tasokin jää paikoitellen aika mömmöiseksi, joten ei tällä nyt vielä ihan maailma putoa.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

Kotisivu

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi


Lisätty 10.12.2007



Coprolith: Other Me

Coprolith on saanut ilmaisuaan selkeämmäksi, tai mikä tärkeintä, ainakin soundejaan. Musiikki jatkaa samalla mustametallisävytteisellä death metal- kaahauksella, jossa idearikkaus vaihtelee melkoisesti. Pääsääntöisesti Other Me:n biisit peuhaavat paremmin, mitä vähemmän niissä on nopeutta. Tämä ei suoranaisesti johdu soittotaidon hiipumisesta, pohja saadaan näköjään putoamaan jollain kumman ilveellä muutenkin. Hyvänä osoituksena päätösbiisi Dead Endless, jonka viipyilevä ja synkkä tunnelma kolahtaa kalloon jo kertakuuntelulla. Vastaavaa tunnelmaa kun saadaan levitettyä koko demon pituudelta, onkin jo nousu sarjataulukossa tosiasia.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

MySpace

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi


Lisätty 17.11.2009



Coredust: Past Lives

Coredust on onnistunut ensimmäisellä demollaan loistavasti. Bändi veivaa todella hienosti pikkuisen progeilevaa metalliaan, eikä kokonaisuudessa löydy paljoakaan reklamoinnin aihetta. Pienet vaikutteet mm. Panterasta ja Nevermoresta ovat läpikuultavissa, mutta omalta itseltään bändi pääasiassa kuulostaa. Sävellyksissä on monenlaista tunnelmaa ja niiden välillä seilataan ikään kuin huomaamatta, sovitukset ovat taipuneet todella luontevaan muottiin. Orkesterin sointi on hämmästyttävän täyteläinen ottaen huomioon, että kielisoitinosastolla häärii minimikokoonpano, eli tasan kitara ja basso. Esa Salmisen lauluosuudet tuovat myös toivottua monipuolisuutta peliin, joskin tällä alueella voisi olla pientä petraamisen tarvetta, esim. puhtaiden vokaalien paksuuden suhteen. Toivoa herättävä tapaus.

Bändi: Olli Broman - basso, Sakari Hulkkonen - kitara, Esa Salminen - laulu, Jyty Tirola - rummut

Kotisivu

Kontakti :esa(at)coredust.com


Lisätty 07.10.2008



Corpse Molester Cult: Demo 2008

Corpse Molester Cult on muutaman vuoden vanha Lohjalainen kokoonpano ja mukana on tuttuja nimiä mm. Sinisthrasta, Wasarasta ja Amorphisista. Vanhan koulun death metal lienee lähellä porukan sydäntä kun sellaista ovat päätyneet riipimään ja lopputulostahan kuuntelee mieluusti. Bändi soundaa ilkeälle ja tuhoisalle ja on lyijynraskas ja Wasarassakin vaikuttava Antti Wirman kuulostaa oikein sopivalta murisijalta retkueeseen. Demolle on saatu sen sortin ärrimurria, ettei hurjempaa saa varmaankaan kokea edes herättämällä mesikämmentä talviunosiltaan. Biisit ovat tarpeellisen eläväisiä, mutta toki lajissa vaadittu jähmeyskin on läsnä.

Bändi: Antti Åström - laulu, Timo Vainio - kitara, Tomi Joutsen - kitara & taustalaulu, Joni Laakso - basso & taustalaulu, Mikko Nevanlahti - rummut & taustalaulu

MySpace

Lisätty 07.04.2009





CR


Stadilainen CR sivaltaa raskaasti esim. Machine headin hengessä unohtamatta lisätä hienoisia länsivivahteita paiskomiseensa. Tietty yksi-ilmeisyys vaivaa, joka on ehkä seurausta yksikitaraisuudesta. Varsinaista munattomuuttahan tämä ei tarkoita, hommat toimivat vähintäänkin vakuuttavalla tasolla joka suhteessa. Vauhtia ja raskautta tarjoillaan juuri itselle sopivassa karsinassa, eikä musiikkipuoleen isompia olekaan lisättävää. Eniten vakuuttaa kuitenkin bändin asiallinen ja erottuva promopaketti, komeaa CR-logoa kantava kansio, jonka sisältä löytyy promokuvaa, saatekirjettä ja vielä itse promolevykin komeasti koteloituna. Touhuun on huomattavasti helpompi asennoitua täten vakavammin. Hyvä esimerkki niille, jotka eivät jaksa edes bändinsä nimeä levyyn kirjoittaa.

Bändi: Pekka Lupari - basso, Sami Sivonen - kitara, Roope Ahlgren - rummut, Jouni Kuisma - laulu

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cr-metal.com



Craniumblast: Living Dead Life

Craniumblast taiteilee jossain death ja black metalin välimaastossa. Living Dead Life soi jyhkeästi ja melodisesti sisältäen paljon muutakin kuin junttaamista. Punainen lanka uhkaa ajoittain kadota kuuluvista, mutta tilannetaju ja svengi kättelevät kuitenkin lopulta toisiaan häilyvyydestä huolimatta. Tasainen murina sopii yllättävänkin hyvin laulutyyliksi kolkohkoon soundimaisemaan. Maittavia juttuja ja toimivaa soittoa tuotokselta löytyy runsaasti, mutta biiseissä olisi vielä hiomista, jotta niitä voisi kutsua kokonaisuuksiksi. Lupaavaa!

Bändi: Pete - laulu, Henkka - kitara, Samu - kitara, Roope - basso, Pasi- - koskettimet, Eetu - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009



Cremated: Black Ash Depopulation

Tämä Raumalainen ryhmä on ollut olemassa eri muodoissa niin musiikin kuin jäsenistönkin suhteen jo vuodesta 1998 ja takana on jo joitakin pikkujulkaisujakin. Nyt painetaan jäyhää death metalia nelijäsenisenä ja lopputulos on vakuuttavaa. Kalmalta lölyhkääväät biisit tuovat mieleen Morbid Angelin, mutta niissä edetään hivenen kevyemmissä, kuitenkin jäykkyysasteeltaan yhtä rautakankimaisissa tunnelmissa. Orkesteri soittaa hienosti ja kokonaisuudessa ei oikeastaan jarruttele tasapaksuhkon laulun ohella kuin tuotanto. Tokihan kyse onkin demosta, mutta näin timanttinen tikkaus suorastaan vaatii timanttisen tuotannon. Homman nimi jää kuitenkin selkeän makuiseksi ja toivottavasti se myös johtaa jatkotoimenpiteisiin.

Bändi: Joona Alamäki - kitara, Janne Keskitalo - laulu & basso, Olli Markkula - rummut

Kotisivu

Kontakti :janne(at)cremated.net


Lisätty 07.10.2008



Crimfall: Burning Wind

Tässä on "Jos metsään haluat mennä nyt"- metallia, Värttinä meets Hellraiser, voisi vitsikkäämpi luonnehtia. Crimfall korjaa potin kotiin, kansanmusiikkia ovat pelimannit sovitelleet metalliin jo maailman sivun, mutta tässä haukataankin tavanomaista monimuotoisempi pala pettuleivästä. Satumaiset ja moninaiset sävyt, rehellisen kaunis ja taitava naislaulu, örinä ja teatraalisuus yhdisteltynä jo kappalekohtaisestikin useisiin eri tunnelmiin tekevät paketista uniikin. Saman biisin aikana voi mielessään olla puron varrella kukkia keräämässä, Herra Linnanherra, peijaisiin lahdattava sika tai Tuhkimon kenkä, joka ei sovi minnekään. Hienoa!

Bändi: Bändi: Jakke Viitala - kitara, basso & orkestra, Helena Haaparanta - laulu, Mikko Häkkinen - laulu, Tony Suominen - rummut

Kotisivu

Lisätty 14.10.2008





Critical Continent


Critical Continent Bändi onkin jo tuttu, hmm...jostakin. Veivaavat mielenkiintoista nykivää epätahtimetalliaan taidokkaasti ja raivolla. Tämän demon biisejä voi olla harjaantumattoman hankala erottaa toisistaan, eikä sitä ainakaan helpota se että jokainen biisi menee samaan tempoon. Soittimethan bändillä pysyvät hanskassa hienosti ja matematiikkapäätäkin on pakkokin löytyä tällaista taikinaa leipoessa. Ihan pikku ongelma vaan. Musiikkilaji (bändi) jota tässä kopioidaan on vähän sen sortin karsinassa että siihen ei mahdu kuin tasan se yksi. Ja sieltä on hankala rapsuttaa vaikutteitakaan kuulostamatta siltä alkuperäiseltä. Eli, kuten joku viisaampi opetti taannoin: Ei pidä mennä sinne nenineen, missä toiset on jo ollu munineen. Mutta eiköhän tästä Jack Osbourne diggaa ainakin, herrat Haake & Thordendal varmaan vielä enemmän.

Bändi: Veikko K. - Laulu, Juho V. - Kitara, Jarno S. - Basso, Seppo T. - Rummut

Kotisivu

Kontakti :jarno.samppala(at)luukku.com



Crow´s Flight: Crow´s Flight

Kylläpä kuulostaakin nyt niin ei- suomalaiselta heavy metallilta. Tarkemman tutkimuksen jälkeen tähän saadaan selvitys, Crow´s Flight on suomalais/sveitsiläis/hollantilainen ryhmittymä, joka painaa eteenpäin yhteisen metallisen vision varasssa. Perusmetallin hittikaavat on hallussa, eikä kuusijäsenisellä porukalla ole soittosuorituksissaankaan hävettävää. Sveitsiläinen Crow tekee vokalistina tärkeimmän osan yhtyeen sointiin, mutta tärkeä osa on myös hienostuneilla melodioilla ja taitavahkoilla kitaroinneillakin. Piristävä poikkeus, josta voisi helposti ennustaa kuulevansa jatkossakin.

Bändi: Crow - laulu, Marko - kitara, Mika - kitara, Asko - rummut, Risto - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)crows-flight.com

Lisätty 01.09.2009



Cryal: Hate´s Creation

Cryal on pyöreästi vuoden ikäinen ryhmittymä ja siihen nähden debyyttidemon jälkeä ei tarvitse kainostella. Bändi ammentaa niin thrashista, melodisesta metallista kuin death- sellaisestakin. Soitto toimii hyvin ja biisit ovat eheitä ja värikkäitä. Kokonaisuudessa on kuitenkin pientä häikkää. Koskettimien käyttö on liioiteltua, tässä lajissa kahdella kitaralla saa jo paljon aikaiseksi ja nyt niiden tontille tullaan usein täysin tarpeettomasti. Jari Hokka mikin varressa murahtaa tasapaksusti, mutta rouheus vakuuttaa. Jotain tästä on lupa odottaa. Ja halu myös.

Bändi: Jari "Jarska" Hokka - laulu, Saku "Sacce" Tammelin - koskettimet, Tony Tammelin - kitara, Arto Hyvärinen - rummut, Mauno "Mane" Hämäläinen - basso, Henri "Hene" Rahm - Kitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cryal.net

Lisätty 16.12.2008



Cryal: The Dark Of Days

Cryal jäi mieleen ensikohtaamisella eräänlaisena kummajaisena ja on sitä edelleen. The Dark Of Days on saatu kuulostamaan juuri siltä, mitä tämä musiikki vaatiikin. Bändi sekoittelee coremaista raivoiluaan yllättävän pehmeisiin ja kauniisiinkin osioihin. Kosketinsoittimet ovat edelleen kuuluvassa osassa, mutta tällä kertaa ehkä aiempaa perustellummin. Soitossa on tehokasta groovea ja Jari Hokan rujot korinavokaalit pitävät huolen, ettei melodisuudesta huolimatta ajauduta mihinkään poppikategorioihin. Ainekset ovat nyt paremmin tasapainossa ja bändin uskaltaa sanoa kuulostavan itseltään.

Bändi: Jari "Jarska" Hokka - laulu, Saku "Sacce" Tammelin - koskettimet, Tony Tammelin - kitara, Arto Hyvärinen - rummut, Mauno "Mane" Hämäläinen - basso, Henri "Hene" Rahm - Kitara

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cryal.net

Lisätty 14.12.2011



Cry Of Pain: This Hell Inside Your Head

Haminassa jo vuonna 2000 perustettu Cry Of Pain ei ole löytänyt järin omaperäistä tyyliä. Bändiltä löytyy lähinnä kaihoisia, Sentenced- tyylisiä ideoita, joskin huomattavasti raskaammin esitettynä. Sekä puhtaasti, että korinalla vedetyt vokaalit eivät sinänsä yllätä, mutta kyllä molemmat tyylit saisivat olla laadukkaampaa mallia. Melodiapäätä ryhmällä kyllä on, toinen temppu onkin se, kuinka sen avulla tehdään täsmähittejä. Nyt plaanataan valitettavan tasaisesti keskitasolla.

Bändi: Riku Lipponen - kitara & laulu, Ville Nummi - kitara & laulu (puhdas), Niko Suortti - basso, Tatu Mellin - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)cryofpain.com

Lisätty 16.04.2009



Cryptic Death: Black Earth Funeral

Tässä onkin sitten meno otsikon lupaamaa ja vähän ulkomaalaistakin. Haaparantalaisen Cryptic Deathin hurjasta tuhovoimasta huokuu todellakin kuolema läpi. Vaikkei itse biiseistä mitään poikkeuksellista löydykään ja thrashin peruskoulun kautta operoidaan, on ryhmän iskukyky kiistaton. Vaikkei yhtye vierastakaan monimutkaisuuksia ja osaa ilmeisesti soittimillaan vaikka mitä, parhaimmillaan se on kuitenkin silloin kun se on suorimmillaan. Rosoinen soitto sopii mainiosti hiomattomalle soundille ja kitaristi-laulaja Anton Johanssonin suora karjunta tekee musiikkiin tässä tapauksessa paljon omaperäisempää jälkeä, kuin mahdolliset laulunuotitukset. On todellakin truea.

Bändi: Anton Johansson - laulu & kitara, Janne Posti - kitara, Andreas Pelli - basso, Niklas Pelli - rummut

Kotisivu

MySpace


Lisätty 23.10.2009





Cryonside


Cryonsidella riittää vaikutteita. Bodomimainen rääkyosastohan tässä ensimmäisenä hyökkii silmille jo vähän soundimaailmankin puolesta. Touhua on kuorrutettu monenlaisilla kevyemmilläkin ratkaisuilla, ja mukaan on saatu mm. pari melkoisen upeata kertosäettä. Puhtaat laulannat tarjoavatkin huomattavasti mieluisampaa kuultavaa kuin paikoin väkinäiseltä kuulostava raapiminen. Biiseistä löytyy miltei jokaiselle jotakin ja sävellysten taso on pinkan parhaimmistoa. Liika yritys ei haise ja homma pysyy hienosti hanskassa sillä alueella kuin on tarkoituskin. Kosketinsoittajalle ei oikein vaikuta demon perusteella juuri löytyvän järkeenkäypää roolia, joten sen voisi yhtä hyvin poistaakin? Varsinkin jos se käyttää stetsonia.

Bändi: Harri Saloranta - rummut, Jani Alahukkala - laulu, Esa Pitkälä - kitara, Markus Hirvonen - kitara, Janne Rauhala - basso, Timo Nurmi - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :cryonside(at)mbnet.fi



Cryptic Reign: Witching Warfare

Cryptic Reign soittaa riemukasta thrashia erittäin rupisesti. Soundit ja meno maistuvat ehkä vähän mustallekin metallille, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Riffejä sinkoilee niin, ettei perässä meinaa pysyä. Meininki haiskahtaa vahvasti 80- luvulle, mikä nyt toki onkin aina muotia. Vaikka yrittäjiä tällä alalla piisaa, Witching Warfare on osoitus siitä, että aina pystyy skenessä kuin skenessä kääntämään uuden ja kiinnostavan sivun esiin. Ehkä olisin itse hyödyntänyt lisääkin bändin melodisia ulottuvuuksia. Mättöä ja kiljuntaa kun jo tulee riittämiin. Mosh.

Bändi: Topi - basso & laulu, Onni - kitara, Olli - rummut

MySpace

Lisätty 22.04.2009





Crystal Blaze: dreams


Tässäpä bändi josta ei voi oikein sanoa mitään pahaa. Kerrassaan valmis paketti ihan mihin vaan. Kunnianhimoiselle, hiukan powerosastoon kallistuvalle melodiselle taitoheville luulisi aina löytyvän kysyntää maailmalla. Vaikutteita on kuitenkin imuroitu varsin monesta hevin alalajista, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin puuduttavaa. Crystal Blazen musiikissa kaikki on tasapainossa, edes kitaralla ei tarpeettomia käydä tiluttelemaan vaikka virtuoositason työskentelyyn löytyykin rahkeita. Yhtyeen ikähaarukan kerrotaan olevan tällä hetkellä 18-21 vuotta, jonka huomioonottaen lopputulos on erittäin sofistikoitunut. Yhtyeellä on sanojensa mukaan paljon annettavaa metallimusiikille ja vakuuttaa kestävänsä musiikkiteollisuuden rattaissa. En tohdi epäillä.

Bändi: Mikael Grönroos - kitara, Lauri Koskenniemi - kitara, Lari Sorvo - koskettimet, Gustaf Standertskjöld - Rummut & laulu, Max Obstbaum - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)crystal-blaze.com



Crystal Blaze: Beneath The Sands

Outoa sinänsä, että Crystal Blaze kaunistaa edelleen demopalstoja, sen verran täydellisyyttä hipova oli bändi jo parilla aiemmallakin demolla. Bändin powerpohjaisen, mutta ehdottoman metallisen melodiakoukeroinnin olettaisi sopivan moneenkin korvaan, joten sääliksi käy. Perusasetelmasta huolimatta yhtyeen biisikirjossa löytyy paljon muutakin kuin tukutuku/hoilotuskertosäe-vauhtipaloja, mutta ripaus sitäkin suuntaa on toki edelleen mukana. Mielenkiintoisena lisätäkynä bändissä toimii tätä nykyä ehkä yksi maan kovimmista kannumiehistä, Amoralistakin tuttu Juhana Karlsson. Jos tässä jokin on vialla, se ei ainakaan täällä päässä valkene.

Bändi: Max Obstbaum - laulu, Lari Sorvo - koskettimet, Lauri Koskenniemi - kitarat, Mikael Grönroos - kitarat, Eerik Purdon - basso, Juhana Karlsson - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)crystal-blaze.com


Lisätty 07.04.2009





Crystalic


Tampereen ikuisuusprojekti Crystalic ei hevillä hellitä. Vuonna 1998 alun perin perustettu bändi tarjoilee edelleen trendivapaata koukerointiaan. Välillä hajonnutkin bändi on aina kylvänyt runsaasti mausteita edesmenneen Chuck Schuldinerin musiikista, ja mikäs jalompaa. Deathin tavoin Crystalic osaa kummallisista kuvioistaan huolimatta pitää homman kasassa ja välttää pahemmat töksähtelyt, vaikka esitteleekin runsaasti osia musiikissaan. Jokaiselta soittajalta löytyy selkeä tyyli esityksensä suhteen, joista kielisoitinosasto korjaa ehkä kirkkaimmat pokaalit. Megasuosiota eikä mammonaa voi koskaan taata näillä metallin alueilla, mutta niiden perässä tuskin on ollut missään vaiheessa Crystalicilla tarve juostakaan.

Bändi: Arto Tissari - basso, Matti Johansson - rummut, Toni Tieaho - kitara, Frank - laulu

Kotisivu

Kontakti :crystalicmetal(at)hotmail.com



Crystal Rain: Promo 2008

Helsinkiläinen Crystal Rain luottaa gootahtavan romantiikan voimaan. Ideanahan tällainen voi pahimmillaan olla aika väsähtänyt, mutta orkesteri saa kuitenkin puhallettua lajiin aavistuksen uutta. Yksi plussan arvoinen elementti on laulaja Ryan Sladen pehmeä ja mukaansatempaava ääni, joka osuu vieläpä nuottiinkin. Toinen täky on täyteläiset ja tarttuvat biisit, joissa tällä alalla monella ilmenee ikävää tyhjäkäyntiä. Vakuuttavaa työtä, varsinkin biisiparin jälkimmäinen. osuvasti To Die Foriksi nimetty teos ei häpeile vastaavan nimisen, jo edesmenneen alan aktin rinnalla, onpa ehkä jopa kovempikin.

Bändi: Ryan Slade - laulu & syntikat, Johnny Fire - kitara, Jay Edgeman- rummut, Money - basso, Myrka - koskettimet

MySpace

Kontakti :crystalrainrocks(at)gmail.com


Lisätty 15.07.2009



Cubehead: Control

Mitenhän yhtyeestä voi kuulla heti, että se tulee kehä III:sen sisältä? Tämän kohdalla ainakin kävi nyt näin, eikä ole tarkempaa tietoa, onko se hyvä vai huono asia. Cubeheadin rokkigrunge ei pääse näyttämään näillä kahdella sävellyksellä tarvittavasti osaamistaan. Molemmissa biiseissä kaikki on hollillaan niin sävellyksellisesti, sovituksellisesti, kuin esityksellisestikin. Vokalisti Kirklandin tumman samettinen ääni tuo mieleen alinomaa Charonin J-P Leppäluodon vastaavan ja siten siitä onkin helppo pitää, varsinkin kun melodiatkin sattuvat napsumaan kohdalleen. Tietty intensiivisyys ja suoranainen himo eivät kuitenkaan kaikesta huolimatta välity äänitteelle, tai ainakaan korviin asti. Tämä jättää demosedän valitettavan neuvottomaan tilaan.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace


Lisätty 20.10.2007



Cubehead: Ignorance

No nythän niitä biisejäkin on jo siunaantunut matkaan, edelliskerralla tavaramäärän vähyys jäi häiritsemään kiusallisesti. Uudella kuutiopäällä onkin nyt viiden kipaleen verran edelliskerrasta tarkisteltua musiikkia. Bändihän on taidokkaaksi todettu, eikä omaperäisyydessäkään ole puutetta ilmennyt. Tummanpuhuvassa stonergrungeilussa on panostettu tällä kertaa synkkyyteen ja emotionaalisuuteen ja Kirklandin laulun persoonallisuus alleviivaa entistäkin enemmän bändin prioriteettejä kitaratyöskentelyn ohella. Vaikka musiikki sisältää näennäisesti voimaa ja eheyttä, hommassa vaikuttaisi silti esiintyvän vaikeasti määriteltävää tyhjäkäyntiä. Ikään kuin bändi ottaisi jotenkin homman turhan rennosti, vaikkei olekaan epäilystä, etteikö tässä tosissaan oltaisi.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace

Lisätty 18.09.2008



Cultic Jones Crew: Psychotic Breaks

Itä-Suomen Imatralta on kotoisin tämä viisikko, joka tarjoaa kuultavaksi grungepohjaista metallisekoitusta. Hommaa latistaa jonkin verran demon sameahko soundi, mutta biiseihin pääsee käsiksi kuitenkin jotenkuten. Samaten raskaisiin kitarariffeihin, jotka ovat laadultaan tasaisia, ehkä liiankin kanssa. Vaikka raskaus onkin mukavasti paikalla ja biisien osaset niin kohdallaan kuin vain voivat, silkka tylsyys ja voimattomuus puskee läpi tämän tästä. Ison osan voi kaataa suoraan kapisten soundien niskaan, mutta myös sovituksissa saisi olla särmää kosolti enemmän. Svengi kyllä on siellä jossain. Kai.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace


Lisätty 21.01.2008



Cultic Jones Crew: Over Our Demise

Cultic Jones Crew on saanut uutta ilmettä ja paremmat soundit uudelle tuotokselleen. Bändi rokkaa mainiosti ja biisit tasapainottelevat nätisti raskaan rokin ja metallin välillä. Melodiat jäävät mieleen vaivatta, mutta jokin niissä kuitenkin saisi aika ajoin mennä vähän eri malliin. Se mikä niissä on häiritsevää, onkin jo hankalampi sanoa, joka tapauksessa iskevyys ei vielä paukuttele rajoittimille asti. Bändin kehitys on kuluneeseen aikaan nähden harvinaisen ripeätä, joten jäämme seuraamaan bändin jatkoliikkeitä. Potentiaalia kyllä löytyy niin monipuolisesta laulutyöskentelystä ja sävellyksistä yleensäkin.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace


Lisätty 22.04.2009



Curimus: Under My Skin

Curimus on parin promon verran mellastellut kvartetti, jonka käsialassa on kivasti Sepulturamaista terävyyttä. Kitarakantoinen runnominen on suuntaviivoiltaan suoraa, mutta onpa aika yksityiskohtaistakin näpräämistä joukossa. Laulaja Silvennoisen yhden nuotin invaasio on räyhäkäs lisä jo muutenkin räjähdysalttiiseen palapeliin. Orkesteri veivaa täsmällisesti (kuten suotavaa onkin) ja yhden kitaran mahdollisuudet on tarkkaan hyödynnetty. Vaikea on valittaa, näillä aineksilla tuskin kukaan parempaan pystyisi.

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :mika.management(at)curimus.com

Lisätty 10.11.2008





Curimus: Values

Curimus jatkaa lekalla takomistaan. Tyylillisesti bändi uskoo vakaasti itseensä ja pysyttelee turvallisesti karsinassaan. Asenteellinen ”NU- thrash” muotoutuu kieltämättä bändin hyppysissä murskaavaksi, mutta kolikolla on kaksi puolta. Orkesteri on niin tehokas, kuin yhdellä kitaralla suonkin vaan voi, mutta tällä kertaa tietynlainen yksiulotteisuus ja tasapaksuus jää paikoin vaivaamaan. Vääntö ja uho on kuitenkin perin vakuuttavaa ja bändin soitto groovaavaa ja tanakkaa. Ehkä sekaan kaipaisi jonkinlaista pehmentelyäkin, jonka jälkeen täysillä tuuttaaminen taas tuntuisi joltain. Toisaalta, voiko sekään taas olla ihan oikein?

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :