Aadolf arvostelee demobändejä
(Suuri osa artikkeleista julkaistu nyttemmin edesmenneessä Hamara- lehdessä, sekä Inferno-lehdessä)


A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Aberrant Vascular

Nimikin kertoo että jotain kummallista on odotettavissa ja mielleyhtymä ei muodostu ihan suotta. Ensimmäisenä tulee mieleen jo esikuvinakin mainittu Arcturus, ainakin sen verran monesta suunnasta tätä soppaa hämmennetään. Myös vokalisointi muistuttaa selkeästi Arcturuksen Garmin ääntelyä. Aberrant Vascularia kuuntelee varsin mieluusti, joskin ehkä pitäisin vielä enemmän jos näitä musiikin aiheuttamia kieroja mielikuvia voitaisiin luoda hiukan enemmän kitaran avulla. Nyt kaikki mieleenjäävä venkoilu on hyvin pitkälti syntikoiden aikaansaannosta. Kerrassaan mielenkiintoista musiikkia, jota ei takuulla ole tehty minkäänlaista menestystä silmälläpitäen. Hauskinta tässä on se että musiikki on saatu kuulostamaan tahallaan ristiriitaisilla ja väärillä nuoteilla varsin hienolta. En tiedä vaatiiko se sitten nyrjähtänytttä sävelkorvaa tai onko kyse vaan vahingosta. Tai kestäisikö tätä edes sulatella levyn mittaa.

Bändi: Lumi - laulu, Sade - kitara, Juno - rummut, Leca - basso, Mr. Rych - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 28.12.2005


Aberrant Vascular: Pelopia

Vanha tuttu jatkaa Arcturusmaista seilaamistaan mielipuolisuudessa. Musiikillisesti yhtyettä ei voi lokeroida yhtään mihinkään. Vaikka itse musiikki edustaisikin hetkittäin erilaisia metallin alalajeja, laulaja Vladimir Lumin kohtalokkaasti vaikeroivat (ehkä jo liiankin yksiulotteiset) julistukset ja syntetisoitu kieroilu leimaavat musiikin Aberrant Vasculariksi. Tällaisella musiikilla on helppo jäädä ihmisten ymmärryksen ulkopuolelle, mutta pitäviäkin (=hulluja) takuulla löytyy. Poikkitaiteellisuus on iloinen asia ja eniten siitä nauttii varmaankin usein sen toteuttaja. Tämä bändi sopii ihmisille, jotka arvostavat silloin tällöin yksityiskohtia, uskallusta ja vinoutta enemmän kuin järkeä tai biisejä. Tunnustaudun.

Bändi: Vladimir Lumi - laulu, Heikki Pöntinen - koskettimet, Pasi Kärkkäinen - basso, Antti Salo - kitara

Kotisivu

Kontakti :aberrantvascular(at)netikka.fi

Lisätty 27.12.2007


Adamantra: Promo 2008

Adamantran promo on lohkaistu jo taltioidulta pitkäsoitolta, joka odottaa julkaisijaansa. Kyseessä on nimimiehistäkin kasaantunut ryhmä, joka sekoittelee onnistuneella konseptillaan progea, sankariheviä ja taidonnäytteitä vapaassa muodostelmassa. Yhtyeen soitanta toimii kuin rasvattu, enkä uskoisi kenelläkään olevan sanomista yksilösuorituksiinkaan. Näyttö on sen verran vahvaa, että luulisi tällaisen julkaisun järjestyvän ilmoitusasia- luontoisesti. Biisit ovat pitemmänpuoleisia, kuten lajissa on usein tapana, mutta siitä ja lukuisista osaista huolimatta aika ei käy pitkäksi yhdenkään sävellyksen kohdalla.

Bändi: Jukka Hoffren - basso, Panu Kiskola - kitara, Tuomas Nieminen - laulu, Mikko Sepponen - rummut

Kotisivu

MySpace

Kontakti :band(at)adamantra.com

Lisätty 09.10.2008


Afloat: Something Like Nothing

Grungehenkistä kertosäeheavyä Keravan suunnalta. Kahden biisin demo on nimetty harvinaisen osuvasti. Yhtyehän soittaa ja osaa muodostaa biisejä vaivatta, mutta jokin sisimmässä sanoo, että pään ei tule tämän tahdissa nyökkyä. Afloatia vaivaa jonkin sortin energiattomuus, maailmassa on kuitenkin vastaavan tyylisuunnan tekijöitä, jotka tempaavat kuulijan mukaansa aivan kysymättä. Kaikki laulusta lähtien tuntuu vaan melkoisen tasaiseksi tallatulta ja särmättömältä, henkeä ei esitykseen osaa kuvitellakaan, vaikkeivät sävellykset heikoimmasta päästä olekaan. Ei edes miljoonan dollarin soundeilla, joista tosin voisi olla pientä vetoapua.

Bändi: Matti - basso, Heikki - rummut, Mikko - laulu & kitara, Juho - kitara

Kotisivu

Kontakti :hatemail(at)afloatband.com

Lisätty 13.02.2008


Afubad: Death Medicine

Ensi tahdeilla käy selväksi, että tässä bändissä on jotain. Reaktio on ehkä vastaava kuin joskus Stam1na- yhtyeeseen tutustumisen yhteydessä, sellainen metallinen raikkaus on aistittavissa. Afubad ottaa hienosti ulkometalliset vaikutteensa mukaan leikkiin, eivätkä ne närästä seassa tippaakaan. Suorista biiseistä huolimatta seassa on runsaasti pikkubongattavaa ja ne palvelevat kokonaisuutta hienosti. Persoonallinen soppa tuo välillä mieleen testosteronisemman version Lapkosta tai Y.U.P:sta, vaikkei musiikissa ole paljoakaan yhtäläisyyksiä näihin. Lauluun soisin hiukan lisää väkevyyttä puhtaalla puolella ja ne pienetkin korinayritykset olla voisivat olla tarpeettomina poistettavien listalla. Hienoa kamaa kerta kaikkiaan, järkeä ja järjettömyyttä nätisti nipussa.

Bändi: Elias Puukari - laulu & basso, Aleksi Pehkoranta - kitara, Jani Kulovuori - kitara, Jaakko Pelkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :theband(at)afubad.com

Lisätty 15.03.2008




Agonizer

Tämä bändi on nyt väärällä palstalla. No pojat tuskin joutuvat demojaan kyllästymiseen asti lähettelemään. Voimallinen tunnemetalli on musiikin laji ja homman nimi kokolailla "pro". Lajityyppi on ainakin minun korviini ollut jo viime aikoina jokseenkin yhdentekevä, mutta Agonizer on onnistuneesti lisännyt teknisillä ratkaisuillaan odottamatonta draivia touhuun. Laulajan ulosanti on persoonallista, sopivan karheaa jylinää joka ei kaipaa edes kovin kummoisia korkeuksia säväyttääkseen. Koskettimilla on osattu tehdä juuri se mitä niillä mielestäni metallissa pitääkin, eli ujuttaa enimmäkseen sinne pinnan alle ja tuoda taas esiin tarpeen vaatiessa. Hankala tätä on arvioidakaan kun kaikki osaset on niin hollillaan kuin vaan hevissä voi. Kova demo, kova bändi. Ei vaadi isompia selittelyjä.

Bändi: Modi - laulu, Jazzo - kitara, Jonez - kitara, Tony - rummut, Tuzah - basso, Mike O.D - koskettimet & taustalaulut

Kotisivu

Kontakti :agonizer(at)email.com





Aggression Overload/Warpath: Split

En ole kuunaan ymmärtänyt splittilevyjen valmistamista, mutta nytpä on oikein splittidemo kourassa. Puoliskon aloittava Aggression Overload esittää kovin kimakkasäröistä kaaosta black metal -hengessä tuskaisilla vokaaleilla ja ärsyttävän napsuvilla sähkörummuilla. Biisit sinänsä ovat selkeitä, mutta paria hyvää koukkua lukuun ottamatta pistekoppa jää aika lailla nollille. Jälkimmäisenä kohkaava Warpath onkin jo hiukan henkevämpi tapaus. Ryhmä takoo ihan näppärästi ja vielä mustemmin kuin alkupala, mutta ei jaksa kyllä sen kummemmin säväyttää, totisuudestaan huolimatta. Lauluosaston mielipuolisuus on ehkä piristävä lisä muutoin kuivahkoon tarjontaan nähden. Muutama sävykäs juttu siellä täällä, mutta eipä näitä ainakaan kahta putkeen kestä siltikään.

Bändi (Warpath): Nekrozar - laulu, Morbus - leadkitara, Tyrant - kitara, Panzerfaust - rummut, Torchbearer - basso

Warpath Kotisivu

Kontakti :warpath(at)vituttaa.net

Lisätty 21.01.2008


All Restored: Illusions

Forssasta tullaan ja aatteellisella pohjalla on hevin ilosanoma levityksessä. Kristillistä heavyä soittava All Restored on varsin tuore kokoonpano ja tämä debyyttidemo on saatu purkkiin vuoden 2007 aikana. Biiseissä on useampaakin metallista vaikutelmaa, käypää riffittelyä on kevyesti yli puolet esitetystä materiaalista, loppujen jäädessä mitäänsanomattomiksi plagiaateiksi isompien tekemisistä. Biiseistä kokonaisuutena toimii parhaiten avausraita Ready To Die, muut taas taiteilevatbkasassa pysymisen ja leviämisen rajamailla, paljolti puutteellisen tuotannonkin takia. Tiiviimpiä ideoita ja treeniä kehiin.

Bändi: Tuomas Kannisto - basso, Janne Heiskanen - laulu, Lauri Virkkula - rummut, Jaakko Immonen - kitara & laulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)allrestored.dy.fi

Lisätty 07.10.2008




Ancient Dawn

Vuosi sitten nauhoitettu tasokas demo on tipauttaa melkein penkiltä ekan veisun, Poison Wordsin kajahtaessa ilmoille. Näin estoitta en ole erästä suomen suurinta trioa juuri kuullut aiemmin apinoitavan. Onneksi loppudemoa kohden kasaantuu koukkua ja ideaa nimeltä mainitsematonta verrokkiamme runsaammin. Ja hyvä niin, bändin matsku kantaa hienosti omillaankin. Ancient Dawn rokkaa surumielisen metallisella otteella, ja osaa tehdä rakenteeltaan aukottomia biisejä. Laulupuoli kuulostaa korvalle todella miellyttävältä, ja onkin bändin selkeä vahvuus. Tietoisesti tai ei, melodiat komeine stemmoineen kumartelevat hieman vanhemman perushevin suuntaan joka plussaksi laskettakoon. Kosketinsoittimien käyttöä vähän rajoittaisin määrällisesti, ainakin samalla soundilla maalailu alkaa puuduttamaan pitemmän päälle. Tätä pikku tyyliseikkaa lukuun ottamatta toteutuspuoli ei juuri paremmin voisi olla hanskassa.

Bändi: Tero Takalo - rummut, Petri Karjalainen - koskettimet, Jarkko Poussu - basso, Kimmo Murtovaara - Kitara, Marko Poussu - laulu

Kotisivu

Kontakti :tjtakalo(at)luukku.com





Allred

Allred on periaatteessa aika valmiilta paketilta kuulostava bändi. Promolla bändi antaa ymmärtää että kykenee tekemään suhteellisen vakuuttavaa ja tarttuvaa kamaa. Demon soundi on tosin hiukan puutteellinen, tapposoundeilla tämä teos olisi vieläkin vaikuttavampi. Tyyli vaihtelee jossain melodisen rokin ja metallin välimaastossa. Siellä täällä ideat jäävät hiukan valjuiksi, mutta esim. avausraita Breakdown on erittäin toimiva näyte bändin kyvyistä. 4 biisin rykelmästä päätösraita Revolution tuo jopa rankkuudessaan jonkun Arch Enemyn riffin mieleen. Yhteissoittoa voisi hiukan tiukentaa, mutta laulaja Juha Kreivin toimiva ulosanti hoitaa kyllä yleisarvosanan niin perkeleesti plussan puolelle. Onkohan bändi lopettanut toimintansa, kotisivuilla ei liikettä ole hetkeen näkynytkään. Älkää nyt vielä?

Bändi: Kitara & Laulu - Mika Kreivi, Kitara & Taustalaulu - Juha Kreivi, Anssi Mäkinen - Basso, Jarmo Ylinikka - Rummut

Kotisivu

Kontakti :allred(at)surffi.net

Lisätty 28.12.2006


Apocalypse Cabaret: Lesson No. 1 : The Foot Work

Tämä melopopin ja sekorockin metamorfoosi täräytti sen sortin avausbiisin kehiin, että hämmennys ja ihastus mahtuu kartalle heikommin kuin Atlantin valtameri. Funeral Percussionin jälkeen löydetään kaikenlaisia sävyjä pehmorockista rankempaankin jyräämiseen lisäten soppaan jos jonkinlaisia pikkujippoja ja soittimia. Bändin groove on ihailtavaa, vaikka tahallaan väärinkin soittaisivat ja melodiantaju on kohdallaan kautta linjan. Päällimmäiseksi jää lopulta hienoinen ”eihän suomessa tällaista tehdä”- ihmetys päälle, valmista kauraahan tämä on vaikka Wembleyn stadionille. The Foot Work voisi olla vaikka kuukauden demo, mutta pidetäänpä nyt hevilinja vaikka ihan periaatteesta.

Bändi: Jami - laulu, Tmu - kitara, Tom - rummut, Otti - basso, Kaajo - kitara

Kotisivu

Myspace

Lisätty 20.10.2007




April

April esittää asiansa vuoden vanhaksi kokoonpanoksi aika vakuuttavasti. Musiikissa löytyy jos jonkinmoista vaikutetta ja pikku psykedeliaa, ja kahden ainakaan biisin voimalla ei kyllästyminen pääse iskemään. Päällimmäisenä mieleen jää asennemainen runttaus ja amerikkalaisuus, ehkä jopa grungevaikutteet. Sovitukset ovat toimivia ja melankoliaakin osataan käyttää runnomisen ohella muutoinkin kuin periaatteesta. Bändi tuntuu pärjäävän yhden kitaran varassa niin mainosti ettei välttämättä enempää tarvitakaan. Myös laulajan touhut jäävät helposti mieleen, karjuminen ei tunnu tuottavan isompia paineita ja melodinen puoli stemmoineen toimivat mainiosti. Se viimeisin tiukkuus jää ihan pienestä kiinni, mutta kai se siitä.

Bändi: Hakim Hietikko - laulu, Mikko Merilinna - kitara, Jaakko Pulkki - basso, Mikko Huovila - rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)aprilweb.net



Ardual: Preserved In Beasts

Ardualin demo starttaa suoranaisesti posahtamalla silmille. Vasta toisen demonsa vääntäneeksi aktiksi esitys on todellakin vakuuttavaa ja idearikasta. Arktista sahausta, kuolonkorinaa ja vaihtelevia tunnelmia piisaa, eikä puuduttavuudesta ole esityksessä tietoakaan. Itse bändi suoriutuu myös vaativastakin tykityksestä komeasti, eikä minkään sortin trapetsitaiteilua tarvitse todistella. Koskettimien ja kitaroiden sulosointuinen yhteistyö tuo ajoittain mieleen Nexus Polariksen aikaisen Covenantin, mikä ei ole lainkaan huono asia, vaikkakin Ardual liikkuu jyhkeydellään aivan eri sfääreissä. Surettavan minimaalinen kahden biisin demotus on taltioitu Jyväskylän Watercastle- studiolla ja on hyvä osoitus siitä, että demoon kannattaa tosiaankin satsata kunnon studion muodossa.

Bändi: Anssi Temonen - laulu, Tomi Fagerlund - rummut, Ville Hakonen - basso, Kimmo Helén - Kitara, Pyry Mäkinen - kitara

Kotisivu

Kontakti :band(at)ardual.net

Lisätty 27.12.2007


Arkadia: Circle Of Distress

Arkadialla on menneisyyttä jokusen vuoden ja demon edestä ja siten ollaan jo perusvarmalla pohjalla. Yhtyeellä on selkeästi pohjoinen sointi musiikissaan ja pikku Sentenced- vaikutteilta ei voi välttyä, vaikkakin ulosanti on paljon monimuotoisempi ja räväkämpi. Laulutyylikin vaikuttaisi osittain periytyneen Ville Laihialalta, joka tosin on ehkä tässä tapauksessa unohtanut kipata muutaman viskin kurkkuunsa. Kitarapohjainen ja kaihoisa lähestymistyyli sopii bändille ja biisit ovat ehjiä rakenteiltaan alusta loppuun. Ne kolkuttelevat juuri siinä hittiosaston lattian alla, mutten ihmettelisi vaikka ovi aukeaisi sisuksiinkin jossain vaiheessa. Yritystä on siis jatkettava.

Bändi: AJ Valkama - laulu, Petri Ala-Louvesniemi - rummut, Vesa Ala-Louvesniemi - basso, Aapo Rikala - Kitara, Mikko Järvenpää - leadkitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :arkadia(at)arkadiaband.com

Lisätty 13.08.2008


Arma: Praetorian

Vielä hiljattain Bloodpath- nimellä tunnettu ja demottanutkin porukka jatkaa nyt Arma- nimen alla. Samalla nopeusmittarin neula on laskusuunnassa ja vääntömomenttia lisätty. Ryhmä on saanut mainiosti kiinni rujommasta puolestaan, mutta kokonaisuutena homma haiskahtaisi vielä hahmottelevan suuntaviivojaan. Itse soundaavuuden suhteen näkemys on jo kohdallaan, mutta sävellyksistä uupuu vielä se viimeinen niitti, joka bändin A- ryhmään oikeuttaa. Soittokaan ei ole esteenä etenemiselle, puuha vaikuttaisi olevan vaivatonta. Eli lisää pökköä pesään.

Bändi: Roivas - laulu, Räsänen - kitara, Asikainen - kitara, R. Kukkonen - basso, M. Kukkonen - rummut

Kotisivu

Kontakti :arma(at)arma.fi

Lisätty 25.09.2008


Ars Praesagus: Inhale Satan

Hurjasti nimetty tuote voisi olla pahanlaista black metalia, mutta ainakin musiikilliset juuret ovat ehdottomasti death metal -malliset. Etäisesti Deiciden mieleen tuova jukertaminen on toteutettu parin jäsenen projektina, rytmiosuus taas Herra Rumpukoneen kanssa, mikä vaatii kyllä jonkin verran totuttelua. Melko todenmukaisesti koneet on ohjelmoitu, mutta inhimillisyys luonnollisesti kadotetaan moisen touhun myötä. Synkeä rutistus kunnon korinalla varustettuna hyödyntää hitautta ja myös sopivassa suhteessa vauhtipyrähdyksiä. Riffimateria on pääosin kolkkoa, ja sekaan tuupatut vokaaliset mielipuolisuudet tukevat hyvin koko palettia. Tästähän kannattaisi väsätä bändi?

Bändi: Kraken - laulu, kitarat, basso & ohjelmointi, Division FKV Infernali - kitarat, basso, ohjelmointi

MySpace


Lisätty 20.01.2008


Ascended: The Art Of Necromancy

Porilainen Ascended sukeltaa syvälle death metalin maailmanhistoriaan, tarkemmin sanottuna sinne hitaampaan ja raskaimpaan päähän. Välillä mennään jo niin etanan malliin, että tarkka soittokin alkaa häiriintyä. Tempokirjoa löytyy kyllä, keskinopeuksilla bändi tuntuisi maittavan parhaiten. Kitarariffit tihkuvat kuolemaa ja voimakkaasti kaiutetut soolot luovat mukavan muistopitoisia tunnelmia. Välillä huomaa jopa miettivänsä, onko biisissä mitään mainittavampaa vai onko se juuri tämä nostalgisuus, joka tarinaa kantaa. Tommi Sookarin murina on mallikasta, eikä tällaiseen lahtauksen mikään muu istuisikaan. Bändin soitto hiukan huojuilee, mutta kun senkin voi laskea genren ominaisuudeksi, niin minkäs teet.

Bändi: Tommi Sookari - laulu, Juuso Lautamäki - leadkitara, Lassi Vainio - rytmikitara, Tuomas Koski - basso, Sami Saarhelo - rummut

MySpace


Lisätty 09.10.2008



Atem: Niin Kuin Hirtetyn Kasvot

Tässähän onkin jo oikein veteraaniosastoa, Atem on perustettu peräti vuonna 1995! Niin Kuin Hirtetyn Kasvot on kuudes demojulkaisu ja varman kuuloista touhuahan tämä on. Monenlaista tyyliä mahtuu mukaan, nopeus ja sopiva tekninen monipuolisuus paistattelevat päällimmäisinä. Samoin vaihtelevat myöskin tunnelmat, ajoittain tulee ”seuraava riffi, kiitos”- olo, mutta hyviä hetkiä piisaa myöskin reilusti. Bändissä on tietynlaista linjattomuuden mukanaan tuomaa vaikeutta, vaikka kyse onkin omaleimaisuudestakin. Suomen kieli sopii hienosti bändille, lausunta voisi olla hiukan selkeämpää, lyriikoita kun tosiaankin kehtaa laulaa/huutaa.

Bändi: Antti Kalasniemi - laulu, Olli Heikkinen - kitara, Pentti Penttilä - rummut, Henri Mäki-Jokela - kitarat, Ilkka Kuusisto - basso

Kotisivu

Kontakti :contact(at)atemband.net

Lisätty 18.09.2008


Avathar: Beyond The Spheres Of A Mortal World

No nythän on tarjolla taruolentometallia parhaimmillaan. Avatharin demo sisältää 5 sävellystä, joissa tunnelma vaihtuu kuin vesi Itämeressä. Biisit siis ovat kestoltaan pitkähköjä ja vähäiset osat vaihtelevat verkkaisesti, mikä tekee musiikista unenomaista, jossain määrin pitkästyttävääkin. Vastapainoksi laulelmat sisältävät kyllä runsaasti eri soittimilla ja jos jonkinlaisella laululla (mm. naisääni, miesääni, korina, kärinä, örinä) tehdään melodioita ja tarttumoita pitkin ja poikin. Tarinapuolesta innostuneille olettaisin isommin tarkastelemattakin Avatharilla löytyvän paljonkin tarjottavaa jokaiselle pikku ”Tolkienistille”, joihin en itse (valitettavasti?) lukeudu.

Bändi: Witch King - laulu, Scatha - Koskettimet & taustalaulu, Emerwen - koskettimet, Daeron - rummut, Bolg - basso, Dain - kitarat, Dragon Hunter - kitarat, Finduilas - naislaulu

Kotisivu

Kontakti :avatharband(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008


Avernal Oath: The Sixth Conjuration

Kokkolasta tullaan kahden tumman ja melankolisen biisin kera. Bändi on jossain muodossa nähnyt päivänvalon jo vuonna 1999 ja tähän nähden tulos ei kyllä ole erityisen vakuuttava. Yritys ja ainekset ovat kutakuinkin kohdillaan, mutta onnistumisprosentti jää silti alhaiseksi. Suuren osan horjuvasta yleiskuvasta voi laittaa liian kaikuvaan miksaukseen, soitinten (lähinnä koskettimien) liikaan tuuttaamiseen, huonoihin soundeihin yleensäkin. Tämä ei kyllä onnistu peittämään sitä faktaa, ettei mikään instrumenttikaan taitokäsittelyllään loista. Itse sävelistä kyllä löytyy paljon hyvääkin ja tunnelmat ovat persoonallisia ainakin koskettimien luomien maisemien myötävaikutuksesta. Koko hoitoa pitäisi kursia kasaan paljonkin, tällä erää ei oikein ideatkaan pääse ansaitsemallaan tavalla esiin.

Bändi: Tomi Porko - kitara & laulu, Toni Peltola - rummut, Johanna Eteläkari - koskettimet, Janne Keski-Korpela - basso, Mikko Tillikainen - kitara

Kotisivu

Kontakti :burnroth(at)hotmail.com

Lisätty 09.01.2008




Axegressor: Axecution

Nimileikillisen turkulaibändin nimileikillinen demo on rankkaa raastoa alusta loppuun. Thrashin voima on läsnä, mutta vauhdistakin päästään ajoittain sopiviin suvantoihin ja onkin ihan mukava, että veren maku vähän hellittää suusta hetkittäin. Yhtye on aikuismaisella asenteella liikkellä ja sanonta ”isän kädestä” tuleekin mieleen tuon tuosta. Soitto pelaa ja aikas kovia komppikouria tuntuisi bändistä löytyvän, joka nyt lajin edellytys kunnialliseen suoritukseen onkin. Sävellyksinä biisit ovat ajoittain hiukan kuivahkoja, mutta esim. kitarasoolot suorastaan tunkevat syliin sielukkuudellaan, tuoden mieleen Deathin hienot oivallukset ja muodostuvatkin Axecutionin herkullisimmiksi hetkiksi.

Bändi: Johnny Nuclear Winter - Laulu, Aki Järvinen - Kitara & Taustalaulu, Seba Forma - kitara, Aki Paulamäki - Basso & taustalaulu, Atte Mäkelä - Rummut

MySpace

Lisätty 16.04.2008

Backstabbing Bastard: The Premonition: New Era

Selkäänpuukottajien ura on edennyt toisen demon julkaisun tasalle. Entuudestaan tuntematon ryhmä on saanut vangittua demolle vähän kaikenlaista liimaisesta slovarista nopeushurjasteluun ja melodisten riffien yleiseen kylvämiseen. Bändi soi jyhkeästi, eikä viljele epätarkkuuksia työskennellessään. Voisi ehkä puhua vähän liiankin kliinisestä ja silotellusta jäljestä. Murinaosuudet kuulostavat hurjilta hennohkon suodatetun laulun ohella ja näiden kontrasti häiritsee hiukan, varsinkin, kun kumpikaan ei ole ihan ässä- osastoa. Biisit tuntuvat olevan huolellisesti väsättyjä, eikä sekaan ole osunut minkään sortin sävellyksellisiä typeryyksiä. Kaikki vahvalla perustasolla, jää jotenkin vielä kaipaamaan jotain normaaliuden riekaleiksi repivää.

Bändi: Mika Varis - laulu, Teemu Leikas - rummut, Jukka Turunen - koskettimet, Tuomo Korander - basso, Antti Juuti - kitara, Jarkko Tuunanen - kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 14.02.2008




Baranduin

Baranduin tarjoaa fantasia/taistelumetallia ja asettuu kategorian rankempaan päähän. Lauluosastolla ainakin vallitsevat brutaalimmat suoritukset, kuitenkaan unohtamatta pakollisia äijäkuoroja. Vaikka kansanmusiikkikuviot ovatkin pääosassa, välillä lipsahdetaan jo vähän blackmetallinkin puolelle. Biiseissä on paljon tarttuvaa kamaa ja kelpo ideoita, mutta kokonaisuus jää hiukan yliyritteliääksi. Osan voi laittaa heikohkon äänitystekniikan ja puutteellisen sovituksen piikkiin, mutta seasta paistaa kuitenkin lopulta melko soutava soitanta. Väittäisin runsaan yhteissoiton tekevän yhtyeelle hyvää vaadittavan jämäkkyyden suhteen.

Bändi: H. Hyytiäinen - laulu, J. Saarinen - kitarat, O. Hipeli - koskettimet, J. Lahtinen - basso, J. Fabrin - rummut

Kotisivu

Kontakti :thorius_88(at)hotmail.com



Baton Roque Morque: Except No mercy

Vaikean niminen yhtye ei onneksi soita yhtä vaikeaselkoista musiikkia. Expect No Mercy onkin kokolailla täysmittainen esitys yhdeksällä kappaleellaan. Sävellystöissä on sisältöä jos jostakin tyylilajista, pääosin kuitenkin aika perusaineksilla painetaan ja hevin parissa. Sopiva punaniskaisuus paistaa biiseistä läpi ja orkesterin puuha on helppo ottaa vakavasti. Sävellyksellinen tartuvuus on mukavaa perustasoa, jonkin sortin pikkuhittejä on seassa jokunen, heikoksi ei voi kuitenkaan sanoa yhtäkään esitystä. Kyse on nimenomaan kitaramusiikista, joihin huomaa kiinnittävänsä enimmäkseen huomiota kuin paikoin ponnettomaan (kuitenkin ehdotomasti pakettiin passaavaan) lauluun. Kelpo heviä, kyllä.

Bändi: Fraku - laulu, Domino - kitara, Timppa - basso, Antto - rummut, Henga - kitara

Kotisivu

Kontakti :batonroguemorgue(a)hotmail.com

Lisätty 16.09.2008




Beautiful Betrayal: Follow The Waves

Keski-Suomesta kajahtaa. Ainakin vähän. Bändi on joskus veivannut deathmetalliakin päätyen lopulta metallirokkiin ja kuinkas ollakaan, naislaulajan kera. Heidi Mannström omaa kauniin äänen, mutta tulkinta jää hiukan tasapaksuksi, eikä englannin lausunta tunnu paikoin luontevalta. Tanakasti paukutetulla demolla on kolme biisiä, joita kahta ensimmäistä ei erota lukuisista keskitempoisista ”lullacry-kakkosista” sitten yhtään mitenkään. Esityksen päättävä slovari on kuitenkin jo erinomaisuudessaan aivan omaa luokkaansa, jättäen hiukan paremman /edes jonkun maun suuhun.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, J. Harri Kärki - kitara, Jesse Hakala - Kitara, O. Juha Kokkonen - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Markus Lehtinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net





Beautiful Betrayal: Monophobia

Nyt kajahtaakin keski-suomesta jo huomattavasti eri malliin kuin taannoisella Follow The Waves- demolla. Vaikka bändi porskuttaakin vähän vaikeasti erottuvalla alalla, eli naislauluvetoisella raskaskitarakentällä, yhtye uhkaa onnistua missiossaan. Parempien sävellysten ohella sekaan on onnistuttu ujuttamaan hienosti kaikkea pientä ja isompaakin kivaa. Beautiful Betrayalin vetovoima on kitaroiden sijaan valjastettu enemmänkin melodioiden ja kosketinjuttujen perään ja tämä osoittautuu tällä kertaa toimivaksi vaihtoehdoksi. Vähän turhan perusasioillahan tässä edetään, mutta kun ne ovat hienosti hallinnassa, voi saada varsin vakuuttavaa jälkeä aikaiseksi.

Bändi: Heidi Mannström - laulu, Jesse Hakala - kitara, Aapeli Kivimäki - kitara, Kari Perälä - koskettimet, Ari Kilpiäinen - basso, Benjam Niininen - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)beautifulbetrayal.net

Lisätty 24.09.2008




Betterfly

Betterfly ei herätä tunteita oikeastaan suuntaan eikä toiseenkaan. Puolirokkaavalla Seattle-asenteella esitetään jossain mielessä ihan mukiinmeneviäkin sävellyksiä, mutta koukuttavat elementit eivät koukuta ja draivi on nyt päässyt unohtumaan jonnekin matkan varrelle. Jos raivokkaammalla soitolla ja rouheammalla tuotannolla kuvittelisin vastaavaa performanssia, olisi ainakin teoriassa mahdollista suhtautua touhuun jonkin verran suopeammin. Tällaisenaan Betterflystä tulee mieleen lähinnä se illan aloittava lämppäri mille kyllä taputetaan, mutta kavereita lukuunottamatta ei kukaan jaksa oikein vilkaistakaan. Joku jää piru vie puuttumaan, ei auta itku markkinoilla. Olkoon se joku vaikka tällä kertaa kiteytettynä potentiaali. Mutta tarviiko sen riman aina ollakaan niin korkealla?

Bändi: Bändi: Antu - laulu & kitara, Olé - kitara & efektit, Tani - rummut & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)thebetterfly.com



Black Kamel

Black Kamel runnoo aika hienosti, vaikken oikein tiedä mitä musiikkia tämä (enkä ole ihan alan asiantuntija muutenkaan). Jonkin sortin stonerin tai grungen välimaastossa tämä bändi kaiketi veivaa. Mitä näitä nyt on, joka tapauksessa sellaista jenkkiläistä sointia tässä on. Biisit ovat vakuuttavan hyviä ja toteutus ei onnu pätkääkään, kuten ei yhtyeen soitantokaan. Tosi tarttuvaa jynkkyähän tämä siis on, juuri sopivan melodista ja raskasta. Black Kamelin vokalisti vaikuttaa pätevältä hommaansa, soundaa siis tosi hyvältä korvaan tämä joikaus. Myös kitaratyöskentely toimii hyvin kaikilla osa-alueilla, raskaalla kädellä hakataan ja sitten vähän sillain maalaillaankin hyvällä tyylitajulla. Tämä poppoo on kyllä mielestäni aika valmis paketti. Jos lafkan pomo oisin, niin kyllä kynät sauhuaisivat alta aikayksikön.

Bändi: Esa Pellikka - rummut, Petri Matero - kitara, Teemu Aho - basso, Aki Heikkinen - Kitara, Niko Mankinen - laulu

Kotisivu

Kontakti :kontakt(at)blackkamel.net



Blackened Colours

Blackened Colours rokkaa kepeästi kivan pikkumelodisia rynttäyksiä. Motörhead-, Slayer- ja Black Sabbath- vaikutteet ovat mainittu saatekirjeessä. Slayeria tästä en löydä tekemälläkään, mutta Motörheadia voisin bongatakin nyt kun näin sanotaan. Ja sitä jäljellejäävää en ole oikea tutkailemaan kun en juuri Iron Mania ja Paranoidia peremmäksi siihen maailmaan käynyt. 3-biisinen demo kärsii huonosta tuotannosta, biisiaihioissa on kyllä jujua, mutta soundipuolen heikous yhdistettynä paikoin tökkivään soittoon ei anna aihetta vakuuttua juurikaan. Laulajan lausunta on oikeastaan koko performanssin ajan sitä luokkaa, etten usko kenenkään englatia tajuavan sille isompia pisteitä antavan. Enkä löydä kyllä vokaloinnista siihen vaadittavaa munaakaan juuri. Pisteitä kuitenkin selkeistä kappalerakenteistä jotka ovat juuri niin "Rock"-mallisia kuin on tarve.

Bändi: Ensio Luukkonen - rummut, Lauri Heinonen - basso/laulu, Timo Heinonen - Kitara

Kotisivu

Kontakti :blackenedcolours(at)netti.fi

Lisätty 27.06.2006


Blindways: The Days Of Corrosion

Blindways etenee metallin, grungen ja rockin sekoitelmalla. Jälki on mieleenpainuvaa, josta pääsyylliseksi nimeäisin vokalisti Joonan ääntelyn. Laulutyyli on hyvin persoonallinen ja vaatii totuttelua, mutta on ehdottoman sopiva bändin kasvojen rakentamisen suhteen. Myös biisit kulkevat niin ikään omia polkujaan ja onkin aika vaikea sanoa ajoittain mitä musiikkilajia ollaan toteuttamassa. Vaikka biisien ydin on häilyväinen, pieniä kiinnekohtia löytyy, esim. nimibiisin kertosäkeistöä naislauluineen on kertakuuntelun jälkeen mahdoton unohtaa. Demon äänityksellinen taso on ärsyttävä. Kaikesta kyllä saa vaivatta selvää, mutta tuotanto kusee mm. aivan liian terävästi soivien kitaroiden muodossa. Tältä osin ainakin kehitystä kehiin.

Bändi: Leo Niemi - laulu, Niila Perkkiö - kitara, Joona Sneck - kitara, Heidi Meri - basso, Otso Perkkiö - rummut

MySpace

Lisätty 08.10.2008


Bloodpath: Demo 2007

Tästähän tulee hiukan mieleen muinoin vääryyttä kärsinyt Dauntless, joskaan ei nyt ihan yhtä tiukalla asenteella olla vielä liikkeellä. Bloodpathin paketti on kuitenkin kutakuinkin kasassa, eikä vaadi enää kuin tilannetajuisen levy-yhtiön ottamaan asian haltuun. Soitto pojilla groovaa hienosti, samoin biisimateriaali ja sovituksellinen näkemys ovat tasapainossa. Sopivan melodinen kuviointi jyhkeiden pohjien päälle toimii aina ja pitää puuhan raikkaana. Yksitotinen korina saa onneksi myös ajoittain seuraa korkeammistakin soraäänistä, joten sekään puoli ei ala puuduttamaan. Kirkkainta kärkeä kokonaispakettina, joskin soittoon voisi ripauttaa tiukkuutta, joskin pieni ilmavuushan on aina paikallaan thrashtilanteissa.

Bändi: Marcer - laulu, Allu - kitara, Mige - rummut, Ose - basso, Rässi - Kitara

Kotisivu

Kontakti :bloodpath(at)mybloodpath.com

Lisätty 20.10.2007


Body Snatcher: Ghost Of The Black Dawn

Tämän sooloprojektin konsepti on ainakin hurja; kauhuoopperaa sopraanoin varustettuna ja kielisoitinpuolella vaikutetaan ainoastaan kolmen basson voimin. Näitä sitten käytetäänkin vähän eri malliin kuin Barathrum taannoin, ja outoa kyllä, lopputulos on kiehtova ja toimiva. Vauhti ei pääse liiaksi häiritsemään, mutta vokaalit ja lukemattomat syntikoiden luomat kieroutumat pitävät pitkästymisen loitolla. Levyllistä tätä tuskin jaksaisi, ja jotenkin tämän mieltää enemmänkin jonkinlaiseksi soundtrackmaiseksi teokseksi. Niin tai näin, junnaava paatos onnistuu pitämään häiriintyneiden julistusten kera puuhan miellyttävän ahdistavana. Kotisivu

Kontakti :tbsnatcher@hotmail.com

Lisätty 19.01.2008




Bonegrinder

Lahdesta hyökkäävä Bonegrinder tuuttaa erittäin raskaasti ja matalalta. Julmia riffejä ulostetaan tuon tuosta ja kieltämättä rullaavuutta löytyy biiseistä kautta linjan. Pojat ovat haistattaneet kaikenmaailman dynamiikoille pitkähköt ja keskittyneet silkkaan runttaamiseen. Soitto on tiukkaa ja toteutus takuulla sitä mitä on haettukin. Resepti toimii toki, mutta osittain kääntyy itseään vastaankin. Yhdellä kitaralla runnotut voimakuviot yhdistettynä varsin yksipuoliseen vokalisointiin eivät tarjoa kovin moniulotteisia mahdollisuuksiakaan. Vaan makuasioitahan nämäkin, eihän siihen tarvinnut muuta Panterakaan. Vaikka homma toimii teknisellä tasolla paremmin kuin hyvin, biisimateriaali kuitenkin osoittautuu muutaman kuuntelukerran jälkeen jokseenkin värittömäksi. Demon murea soundipuoli muuten toimii kuin junan WC, liekö asiaan osuutta myös levyn masteroimalla Fantom Studiolla?

Bändi: Olli Ripatti - Laulu, Olli Herranen - Basso, Juha Nykänen - Kitara, Tuomas Saukkonen - Rummut

Kotisivu

Kontakti :postmaster(at)bonegrinder.com



Boner: Motorway Madness

Onpa munakas nimi bändillä. Kamalan hauskalla elokuvaääniraidalla starttaava (ja loppuvakin) demotus sylkäisee kuulijan kasvoille stoneria. Bändin tyyliin kuuluu kyllä muitakin vivahteita, itse koplaisin touhua jonnekin 70- luvullekin asti ja tietenkin myös Black Sabbathiin. Treenikämpällä nauhoitettu esittelylevy ei sisällä biisejä aivan täydellä terällään, mutta homman boogie ja soittamisen ilo kyllä välittyy. Miksiköhän muuten monien stoneroitsijoiden ääntelyssä tuntuisi usein kuuluvan pieni tribuutti Glenn Danzigille, jolla ei suoranaisesti ole musiikkisuuntauksen kanssa isommin tekemistä? Boner ei tosin ole paras esimerkki tästä, eikä laulaja Mennander välillä oikein pysyttele nuotissa muutenkaan. Hyvällä meiningillä tässä joka tapauksessa tallustellaan.


Lisätty 08.01.2008


Brothers In Arse: Demo

Mitähän Mark Knopfler mahtaa tämän bändin nimeen suhtautua? Sen ei liene niin väliä, nyt on suomenkielisen huumoripunkin maailmanvalloituksen aika (taas vaihteeksi). Kaljanhuuruista rokkausta on tehty kaljanjuonnin taustamusiikiksi tällä kertaa 3 sävelmän verran. Biiseillä ei ole mitään konkreettista eikä oikeastaan niin hauskaakaan kerrottavaa, joten huumoriannostaan on tästä paha yrittää nauttia. Yksi mistä näille perseilijöille voi kyllä kunniamaininnan antaa, on promokanavien tehokas hyödyntäminen. Esim. Internetissä toiminta on ihailtavan aktiivista ja veljeksiin törmää tuon tuosta haluamattaankin. Perusurpoilun ystäville.

Bändi: Roger "Pakke" Wavebreaker - basso, Ukkos-Jussi - rummut, Ronski - leadkitara, Darwin - laulu & rytmikitara, Herr Rane Öljylanne - transportaati yms.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 08.10.2008


Butcher´s Block: Gutless

No nythän kolmas maailmansota alkoi. Bändissä vaikuttaa jonkinlaisia tuttuja naamoja erikokoisista kokoonpanoista. Musiikissaan on hurjasti vaikutteita brasilialaisten hevimiesten tekosista ja tällä kertaa se vaikuttaa oikein hyvältä asialta. Vähäsointuista runttausta kuuntelee oikein mielellään kun se tuntuu luontevalta (kuten mitä tahansa muutakin). Laulupuoli on todella kalmaista korinaa ja sopii täydellisesti bändin soundiin. Groovea ei voi teeskennellä kovinkaan helposti, joten voisi todeta tämän bändin olevan erityisen toimiva, on taito tehdä musiikkia vähillä nuoteilla ja yksinkertaistamalla, sen sijaan että sortuisi soitinmasturbointiin. Tämä laittaa kaikenmaailman Ektomorfit vinkumaan.

Bändi: Lade - laulu, Ipe - kitara, Niko - rummut, Kimble - basso

Myspace

Lisätty 20.10.2007


Bötoxx: Panttivankitilanne

Pohojalaasta punkkia thrashvaikutteilla, huonoilla soundeilla ja ”kerralla sisään”- mentaliteetilla taltioituna. Tämä on helppo uskoakin, nauhoitteelle kun on jätetty kaikki roso lauluäänen pettämistä ja yskimistä myöten. Botöxxin tarkoitus ei ole miellyttää ketään ja uskon, että tässä tavoitteessa onnistutaankin. Vauhtia ja hurjaa yritystä kyllä piisaa ja soittimillakin jotain osataan tehdä, mutta hankala tätä kuitenkaan on vakavasti ottaa. Sanoituksista huomaa, että kirosanojen ihanuus on löydetty ja pään aukominenkin vaikuttaisi olevan lähellä sydäntä (mikäpäs siinä). Ei kuitenkaan turha julkaisu, laittoi nimittäin kaivamaan esiin S.O.D: n vanhan kunnon Speak English Or Die- klassikon. Mm. lyhyet biisit ja valmistusmetodi ovat näissä kahdessa yhtäläistä. Siihen jääkin.

Bändi: Sonny Erixon - laulu & basso, Hans Höstel - kitara, Skull Pelli - rummut

Kotisivu

Kontakti :botoxxpun(at)gmail.com

Lisätty 22.08.2008

Cainian: Demo 2007

Joensuusta julistaa mustaa sanomaansa tämä kahden miehen musiikillinen hautajaissaattue. Cainian esittää blackmetallia varsin minimalistisesti, eli instrumentit ja nuotit eivät tässä viritelmässä pääse runsaudellaan juhlimaan. Vaikken asiantuntija olekaan, olettaisin tämän menevän mustametallin ns. true-lokeroon, jossa em. seikoilla ei enää merkitystä kaiketi olekaan. Bändillä on kyllä varmasti vaadittava kosketus asiaan ja välillä tunnelmat saadaan vähilläkin aineksilla melko ahdistaviksi. Kuitenkaan en pidä tätä mitenkään erikoisena taidonnäyttönä miltään osin. Tällaista musiikkia tekevät luultavasti artistit yleensä vain itselleen, Cainianin motiivit ovat hämärän peitossa.

Bändi: Necromagus - laulu, Infamous - instrumentit

Kotisivu

Kontakti :cainianforce(at)hotmail.com

Lisätty 20.10.2007


Cadaveric Incest: Cadaveric Incest

2006 perustettu pumppu luottaa hitaan death metalin voimaan. Nyt puhutaan siis juuri siitä, biiseihinkään ei ole pienimpiäkään tiluääniä mahtunut mukaan. Demon viidessä biisissä mennään matalalla ja verkkaisesti ja laakeissa tunnelmissa. Värittömyys sopii kieltämättä bändiin, kuten myös tasaistakin tasaisempi murinalaulu. Musiikillisesti anti ei ole taitoa vaativaa, mutta yhtyeen linjaus ja soitannollinen tatsi on esimerkillisesti kohdillaan. Soundipuoli on kuitenkin häiritsevä, varsinkin kitarat ovat tukkeutumisen partaalla, johtuen kyllä riffienkin ”mömmöisestä” luonteesta. Yksinkertaisuuteensa nähden yllättävänkin stimuloivaa materiaalia.

Bändi: Necrosis - kitara & laulu, Hjulgren - kitarat, Toropainen - basso, Venäläinen - rummut

Kotisivu

Kontakti :cadaveric_incest(at)hotmail.com

Lisätty 25.09.2008


Cantawierre: Häijy –EP

Upea nimi on orkesterilla, eikä ole helppo yhdistää kyllä bändin musiikkityyliinkään millään tavoin. Bändi voisi tyylinsä puolesta olla yhteensulattuma kaikista suomalaisen miehen tuntoja kuvaavista suosituista sähkökitarayhtyeistä. Nuotit eivät musiikissa olekaan lainkaan hullumpaan järjestykseen asetellut, mutta sanoitukset ja niiden esitystapa ja sovitusratkaisut saavat hetkittäin aikaan myötähäpeää sietämättömyydellään. Sopiva seilaus melankolisen suomirokin ja raskaan hevin välillä on ratkaisuna hyvä, ainoastaan sanomassa olisi runttaamista vaivattomammin sulateltavaan muotoon. Kun musiikki on aikuismaista, sen pitäisi olla sitä läpeensä, hyvistä hetkistä ei pilkahduksina ole tarpeeksi iloa.

Bändi: Miika Heijala - laulu & kitara, Elmo Aalto - kitara & laulu, Marko Heikkilä - Syntetisaattori/Tamburiini, Tomi Matikkala - basso, Kimmo Kalenius - rummut & laulu

Kotisivu

Kontakti :kimmo(at)cantawierre.com

Lisätty 13.02.2008


Carcosa: Cry For Your Loss

Muutaman pyöräytyksen jälkeen hoksaankin, että bändin korinapuolesta vastaakin naispuolinen esittäjä, joka kääntää asetelmaa huomattavasti mielenkiintoisempaan suuntaan. Nimittäin tämä kärinä pesee 90% tämänkertaisen demopalstan annista, eikä tähän ole edes laskettu sukupuolialennusta mukaan. Carcosan musiikki on huomattavan raskasta ja melodista tamppaamista sopivan hillityissä raameissa. Pelkkää möyryämistä ei Carcosan musiikki kuitenkaan ole, sekaan on mahdutettu myös mukavia suvantoja ja kevyempiäkin soittimia. Myöskään nopeudellisesti bändi ei ole jumahtanut paikoilleen ja uskaltaa kokeilla ja heittäytyä, mikä on hienoa. Mitäkö vielä tarvitaan? Hittejä, Kersantti Karoliina. Ja vaikka vähän hiomistakin.

Bändi: Kaisu - laulu, Jyri - kitara, Tuomas - rummut, Pauli - basso, Mikko - Kitara

Kotisivu

Kontakti :carcosa(at)carcosaband.com

Lisätty 20.10.2007


Cathi Brie: Corporate Whores

Lahtelaispoppoolla on takanaan taivalta eri muodoissa lähes tämän vuosituhannen alusta. Muutama demo on takana, ja musiikin teko ei kuulostaisi olevan millään tavoin väkinäistä puuhaa. Sami Qvirta säveltää ja sanoittaa bändin materiaalin kaikkinensa ja hoitaa myös laulun mukiinmenevästi. Surumielisyys on biiseissä läsnä jatkuvalla syötöllä, eikä tule varmaankaan isommin valehdeltua, jos luonnehtisi Laihialan aikaisen Sentencedin olleen vakava vaikutin Cathi Brien biisien syntyyn. Tämä seikka tuntuu tiedostamisen jälkeen jäävän jonkinlaiseksi taakaksi biisien harteille. Mutta miksei tämä silti ihmisiin uppoaisi?

Bändi: Sami - laulu, Toni - kitara, Jesse - rummut, Joonas - basso, Ville - Kitara

Kotisivu

MySpace

Lisätty 19.01.2008


Chaos Creation: Final Warning

Lappeenrantalaiset äijänköriläät paiskovat vanhan liiton thrashin merkeissä. Nopeus ja teknisyys eivät ole pääosassa bändin musiikissa, paljolti keskitytään keskitempohyökkäyksiin eikä ylimääräiseen nyhertämiseen. Lauluosuudet toimivat ryhmähuutoineen, kuten pitääkin, mutta lausunta voisi olla skarpimpaa. 80- luvulla vastaava meininki ainakin laittoi tukan heilumaan ja farkkuvaatteet täyttymään kangasmerkeistä, mutta eiköhän tyylille löydy vieläkin innostusta piireissä. Jos ei muuten, niin ainakin Lahdessa.

Bändi: Toni Huhtiniemi - kitara & taustalaulu, Julle - basso, Tomi Kallava - laulu, Tomi Malinen - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaoscreation.net

Lisätty 17.10.2008




Chaos Injected: Demo 2007

Yhtye on hädintuskin vuoden vanha ja siihen nähden jälki on minimissäänkin tyydyttävää. Rankka melodinen metalli tuntuu taipuvan vaivatta ja vaikkei mistään ihan tolkuttomista taidonnäytteistä kyse olekaan, homma pysyy näpeissä hyvin. Chaos Injected näyttääkin hienosti esimerkkiä, että pienellä harkinnalla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla voi välillä draaman kaari taipua paremmin kuin liiaksi sohimalla. Rääkyhenkinen ja epätasainen laulu on vähän Alexi Laihon kuuloista, mutta välillä liian nuhaista tasoltaan. Eduksi laskisin kuitenkin sen, ettei sekaan ole yritettykään ahtaa tähän lajiin ilmiselviä tasaisia jollotuksia. Aika näyttää, mutta varsin moni tärkeä asia kuulostaisi olevan jo nyt kohdallaan.

Bändi: Nessu - laulu, Joni - kitara, Henkka - rummut, Antti - basso, Juho - kitara, Juuso - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :chaos.injected(at)hotmail.com

Lisätty 12.04.2008




Chaos Infinitum

Nyt lähtee! Nuorehkoja kolleja pääkaupunkiseudulta ja teknisemmän deathmetallin perusteet hienosti hanskassa. Ei vain, vähän muutakin vaikutetta on seassa mutta kuolonkankean rungon päällä homma tuppaa kuitenkin enimmäkseen etenemään. Ajoittain tulee hiukan mieleen vanhempi Pestilencen jyräys ja roiskinta niukemmilla melodioilla, joskaan vokalisti ei aivan legendaarisen Van Drunenin taajuuksille ylläkään. Toinen kitaristikin on lähtenyt kuulemma taannoin talsimaan mutta eipä tunnu juuri menoa haittaavan. Tosin mainitunlainen valjastettuna rinnakkaistoimintaan voisi saada vielä aikaan lisäsävyjä ja hyökkäävyyttä, vaikka jälkimmäistähän tässä ei ainakaan jää puuttumaan. Sopivaa aggressiota joka saadaan pidettyä vaivatta yllä pienemmilläkin kierroksilla. Ja demokin nimetty vielä varsin klassisesti: First Blood. Hienoa!

Bändi: Pekka Okuloff - laulu, Dani Nuutinen - kitara, Tuomas Gröndahl - rummut, Yrjö Gävert - basso

Kotisivu

Kontakti :chaosinfinitum(at)jippii.fi



Chaotic: End Of Proggression

Nimestään huolimatta Chaoticin musiikki ei liiemmin kaaosmaista ole, hyvinkin järjestelmällistä on meno ja meininki. Yhtye on ollut kasassa vuoden päivät ja tyylisuuntana on ytimekkäästi punaniskametalli. Tähän kun vielä laitetaan tarkennusta, voisi bändin kuvailla rokkaavan huomattavasti lennokkaammin kuin yleensä sanan ”metalli” alla rokataan. Järeät biisit ovat yksinkertaista, kitarapohjaista lanausta, eikä tilulilulle ole käyttöä löytynyt pakollisia sooloiluja lukuunottamatta. Materiaali ei ole kovin tarttuvaista, mutta todellisen miesmäinen ote sen sijaan onkin. Sen pohjalle on helppo rakentaa vielä kovempia biisejä.

Bändi: Teemu Romppanen - basso, Petri Paronen - leadkitara, Timi Savolainen - kitara, Jonne Virtanen - rummut, Jaakko Mäntymaa - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)chaotic.fi

Lisätty 25.09.2008


Clandestine: Gaia´s Blood

Perusheviä metallisen raskaalla toteutuksella. Clandestinen tyylissä on jotakin vastustamatonta, olkoonkin se tässä tapauksessa vaikka simppelit biisit, joita osaa jo lähes hoilata kertakuuntelun jälkeen. Seasta voi poimia pientä kumartelua esim. Iron Maidenille ja joillekin modernimmille nimillekin, mutta kuitenkin voi todeta bändin vaikuttavan omalla jutullaan. Vokalistin ääni on hassu tapaus. Jos sitä ajattelee yksinään instrumenttina, sitä on vaikea pitää vakuuttavana. Vielä omituisemmaksi tilanteen tekee se, että tämä nuotiton huuto sopii Clandestinen heviin niin, ettei nuotitettua versiota haluaisi edes kuulla. Loistavaa heviä!

Bändi: Juha Marttinen - rummut, Ari Ahonen - kitara, basso & laulu

MySpace

Lisätty 24.09.2008




Clayskin

Vähän varttuneempaa miehistöä sisältävä Clayskin vetelee raskaalla otteella ilmeisesti jotain grungen, hevin ja nu-metallin metamorfoosia. Ei sellaista suuntaa mitä nyt niin isommin tulisi diggailtua, mutta hyvintehtyjä biisejä ja taitoa kyllä porukalla piisaa. Demon avausbiisi on itseasiassa aika aukoton ja hienon kuuloinen suoritus. Samoin elementein edetään ja sopivan monipuolisin maneerein. Kitaroiden työskentely on varsin mielenkiintoista kuunneltavaa, dynamiikan käyttö on mukavasti hyödynnetty ja riffittely ihan ilmavan kuuloista. Yhteissoitto jotenkin tuntuu paikoitellen huojuvaiselta, mutta kyllähän nuo visiot paistaa läpi kuitenkin vaivattomasti demon hiukan pahvisista soundeista huolimatta. Kuningasmelodioita vilautellaan muutamassa kohdassa, mutta niitä voisi toki olla enemmänkin jaossa ainakin tarttuvampien kertosäkeiden osalta. Nyt ei oikein mieleen jää kuin tuo ensimmäinen biisi sillä saralla. Kertosäeheviähän tämä kuitenkin myöskin on?

Bändi: Sami Koskinen - laulu, Jami Hämäläinen - kitara, Kalle Saarinen - rummut, Eerik Rantapere - basso, Otto Tyyskä - kitara

Kotisivu

Kontakti :sami(at)clayskin.com

Lisätty 29.08.2006




Cold Cold Ground: Custom Built

Teollista ja tanakkaa kitararokkia ja reilua sämpleilyä on vastassa ja kyllä toimii. Cold Cold Groundin meno vie mukavasti matkassaan ja pitää näpeissään jämäkästi. Industriaaliotteestaan huolimatta yhtye on voimakkaan melodinen ja toimii kuitenkin perinteisten rokkikaavojen mukaan ratkaisuissaan. Huomattavan suuren osan yhtyeen soundiin tekee vokalisti Hauptmann D:n äänijänteet. Mies ei ole ehkä taitavimpia tulkkaajia, mutta ehdottoman persoonallinen ja sopii yhtyeen ilmeeseen kuin nenä perseeseen. Mukavan monumentaalista ja tietoista tylyttämistä sopivan väljässä karsinassa.

Bändi: Hauptmann D – laulu & ohjelmointi, Nooz – basso, Mr. Bunny – kitara & ohjelmointi, Monsieur Beau – rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)coldcoldground.com

Lisätty 21.11.2007


Constantine: Master Of Disaster

Jyväskyläläisen Constantinen suurimmat musiikilliset vaikuttajat lienevät vanhassa ns. uuden aallon brittiläisessä heavy metalissa. Tuplakitaraleadia ja kolisevaa bassoa piisaa vanhan kunnon rautaneidon malliin, eikä suorituksessa ole valittamisen sijaa. Biisit ovat hitusen esikuviaan metallisempia, mutta pieni päivityshän tähän lajiin onkin paikallaan. Myös sekaan viskottu pikkuprogeilu raikastaa mukavasti ja antaa tasaisesti näyttöä bändin taidoista. Näin kun keski-suomen alueella tällaista toimintaa kerran harjoitetaan, tulee samalla mieleen, että eikös vastaavaa ideaa joku orkesteri ole samoilla kulmilla jo onnistuneesti toteuttanutkin?

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 22.11.2007


Constantine: Divida Et Impera

Constantine jatkaa jo rautaneidon perässä kirmaamistaan viime kesäisen Master Of Disaster- demon jälkeen ja mikäs siinä, biisien tekohan on bändillä hallussa. Sävelmät ovat monipuolisia ja paikoin kimuranttejakin. Tämä ei tarttuvuutta mainittavammin heikennä, mutta kieltämättä alkaa kyrsimään kuin Kataista tajutessani, että biisien ns. kiinnekohdat ovat pienestä lisäraskaudesta huolimatta jo niin yksi yhteen Iron Maidenia, että mitä järkeä moista on tehdäkään? Vokalisti Vääränen tuntuu tällä kierroksella toimivan resurssiensa ylärajoilla, kyseessä voi olla jo pieni yliyrittäminen. Kelpo heviä kuitenkin, ei tälläe täyttä tyrmäystäkään ole syytä langettaa.

Bändi: Lassi Vääränen – laulu, Antti Varjanne – basso, Janne Seppänen - kitara & taustalaulu, Janne Korpela – kitara, Marko Möttönen – rummut

Kotisivu

Kontakti :constantine(at)constantineband.com

Lisätty 09.10.2008


Coprolith: World Falls Down

Yhtye on ollut olemassa jo vuosia ja pläjäyttää nyt 6 biisin mittaisen tutustumiskierroksen mustaan ja kuolemaan. Luvassa on liki puolituntinen vauhtia, mutta vaaratilanteita ei kuitenkaan pääse muodostumaan mainittavasti. Toki bändi ajelee pienemmilläkin nopeuksilla välillä, mikä onkin likipitäen ainoa seikka, joka pelastaa puutumiselta. Kitarapohjaisessa mätössä on näennäisesti melodian- ja brutaaliudenhakuisuutta, mutta kummastelen oikeasti jos kenellekään jää kumpaakaan kuitenkaan takaraivoon useammallakaan pyöräytyskerralla. Demon tasokin jää paikoitellen aika mömmöiseksi, joten ei tällä nyt vielä ihan maailma putoa.

Bändi: Ben - Kitara & Laulu, Jouni - basso, Aleksi - rummut, J-P - kitara

Kotisivu

Kontakti :ben.pakarinen(at)mbnet.fi

Lisätty 10.12.2007


Coredust: Past Lives

Coredust on onnistunut ensimmäisellä demollaan loistavasti. Bändi veivaa todella hienosti pikkuisen progeilevaa metalliaan, eikä kokonaisuudessa löydy paljoakaan reklamoinnin aihetta. Pienet vaikutteet mm. Panterasta ja Nevermoresta ovat läpikuultavissa, mutta omalta itseltään bändi pääasiassa kuulostaa. Sävellyksissä on monenlaista tunnelmaa ja niiden välillä seilataan ikään kuin huomaamatta, sovitukset ovat taipuneet todella luontevaan muottiin. Orkesterin sointi on hämmästyttävän täyteläinen ottaen huomioon, että kielisoitinosastolla häärii minimikokoonpano, eli tasan kitara ja basso. Esa Salmisen lauluosuudet tuovat myös toivottua monipuolisuutta peliin, joskin tällä alueella voisi olla pientä petraamisen tarvetta, esim. puhtaiden vokaalien paksuuden suhteen. Toivoa herättävä tapaus.

Bändi: Olli Broman - basso, Sakari Hulkkonen - kitara, Esa Salminen - laulu, Jyty Tirola - rummut

Kotisivu

Kontakti :esa(at)coredust.com

Lisätty 07.10.2008




CR

Stadilainen CR sivaltaa raskaasti esim. Machine headin hengessä unohtamatta lisätä hienoisia länsivivahteita paiskomiseensa. Tietty yksi-ilmeisyys vaivaa, joka on ehkä seurausta yksikitaraisuudesta. Varsinaista munattomuuttahan tämä ei tarkoita, hommat toimivat vähintäänkin vakuuttavalla tasolla joka suhteessa. Vauhtia ja raskautta tarjoillaan juuri itselle sopivassa karsinassa, eikä musiikkipuoleen isompia olekaan lisättävää. Eniten vakuuttaa kuitenkin bändin asiallinen ja erottuva promopaketti, komeaa CR-logoa kantava kansio, jonka sisältä löytyy promokuvaa, saatekirjettä ja vielä itse promolevykin komeasti koteloituna. Touhuun on huomattavasti helpompi asennoitua täten vakavammin. Hyvä esimerkki niille, jotka eivät jaksa edes bändinsä nimeä levyyn kirjoittaa.

Bändi: Pekka Lupari - basso, Sami Sivonen - kitara, Roope Ahlgren - rummut, Jouni Kuisma - laulu

Kotisivu

Kontakti :contact(at)cr-metal.com



Cremated: Black Ash Depopulation

Tämä Raumalainen ryhmä on ollut olemassa eri muodoissa niin musiikin kuin jäsenistönkin suhteen jo vuodesta 1998 ja takana on jo joitakin pikkujulkaisujakin. Nyt painetaan jäyhää death metalia nelijäsenisenä ja lopputulos on vakuuttavaa. Kalmalta lölyhkääväät biisit tuovat mieleen Morbid Angelin, mutta niissä edetään hivenen kevyemmissä, kuitenkin jäykkyysasteeltaan yhtä rautakankimaisissa tunnelmissa. Orkesteri soittaa hienosti ja kokonaisuudessa ei oikeastaan jarruttele tasapaksuhkon laulun ohella kuin tuotanto. Tokihan kyse onkin demosta, mutta näin timanttinen tikkaus suorastaan vaatii timanttisen tuotannon. Homman nimi jää kuitenkin selkeän makuiseksi ja toivottavasti se myös johtaa jatkotoimenpiteisiin.

Bändi: Joona Alamäki - kitara, Janne Keskitalo - laulu & basso, Olli Markkula - rummut

Kotisivu

Kontakti :janne(at)cremated.net

Lisätty 07.10.2008


Crimfall: Burning Wind

Tässä on "Jos metsään haluat mennä nyt"- metallia, Värttinä meets Hellraiser, voisi vitsikkäämpi luonnehtia. Crimfall korjaa potin kotiin, kansanmusiikkia ovat pelimannit sovitelleet metalliin jo maailman sivun, mutta tässä haukataankin tavanomaista monimuotoisempi pala pettuleivästä. Satumaiset ja moninaiset sävyt, rehellisen kaunis ja taitava naislaulu, örinä ja teatraalisuus yhdisteltynä jo kappalekohtaisestikin useisiin eri tunnelmiin tekevät paketista uniikin. Saman biisin aikana voi mielessään olla puron varrella kukkia keräämässä, Herra Linnanherra, peijaisiin lahdattava sika tai Tuhkimon kenkä, joka ei sovi minnekään. Hienoa!

Bändi: Bändi: Jakke Viitala - kitara, basso & orkestra, Helena Haaparanta - laulu, Mikko Häkkinen - laulu, Tony Suominen - rummut

Kotisivu

Lisätty 14.10.2008




Critical Continent

Critical Continent Bändi onkin jo tuttu, hmm...jostakin. Veivaavat mielenkiintoista nykivää epätahtimetalliaan taidokkaasti ja raivolla. Tämän demon biisejä voi olla harjaantumattoman hankala erottaa toisistaan, eikä sitä ainakaan helpota se että jokainen biisi menee samaan tempoon. Soittimethan bändillä pysyvät hanskassa hienosti ja matematiikkapäätäkin on pakkokin löytyä tällaista taikinaa leipoessa. Ihan pikku ongelma vaan. Musiikkilaji (bändi) jota tässä kopioidaan on vähän sen sortin karsinassa että siihen ei mahdu kuin tasan se yksi. Ja sieltä on hankala rapsuttaa vaikutteitakaan kuulostamatta siltä alkuperäiseltä. Eli, kuten joku viisaampi opetti taannoin: Ei pidä mennä sinne nenineen, missä toiset on jo ollu munineen. Mutta eiköhän tästä Jack Osbourne diggaa ainakin, herrat Haake & Thordendal varmaan vielä enemmän.

Bändi: Veikko K. - Laulu, Juho V. - Kitara, Jarno S. - Basso, Seppo T. - Rummut

Kotisivu

Kontakti :jarno.samppala(at)luukku.com





Cryonside

Cryonsidella riittää vaikutteita. Bodomimainen rääkyosastohan tässä ensimmäisenä hyökkii silmille jo vähän soundimaailmankin puolesta. Touhua on kuorrutettu monenlaisilla kevyemmilläkin ratkaisuilla, ja mukaan on saatu mm. pari melkoisen upeata kertosäettä. Puhtaat laulannat tarjoavatkin huomattavasti mieluisampaa kuultavaa kuin paikoin väkinäiseltä kuulostava raapiminen. Biiseistä löytyy miltei jokaiselle jotakin ja sävellysten taso on pinkan parhaimmistoa. Liika yritys ei haise ja homma pysyy hienosti hanskassa sillä alueella kuin on tarkoituskin. Kosketinsoittajalle ei oikein vaikuta demon perusteella juuri löytyvän järkeenkäypää roolia, joten sen voisi yhtä hyvin poistaakin? Varsinkin jos se käyttää stetsonia.

Bändi: Harri Saloranta - rummut, Jani Alahukkala - laulu, Esa Pitkälä - kitara, Markus Hirvonen - kitara, Janne Rauhala - basso, Timo Nurmi - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :cryonside(at)mbnet.fi





Crystal Blaze

Tässäpä bändi josta ei voi oikein sanoa mitään pahaa. Kerrassaan valmis paketti ihan mihin vaan. Kunnianhimoiselle, hiukan powerosastoon kallistuvalle melodiselle taitoheville luulisi aina löytyvän kysyntää maailmalla. Vaikutteita on kuitenkin imuroitu varsin monesta hevin alalajista, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin puuduttavaa. Crystal Blazen musiikissa kaikki on tasapainossa, edes kitaralla ei tarpeettomia käydä tiluttelemaan vaikka virtuoositason työskentelyyn löytyykin rahkeita. Yhtyeen ikähaarukan kerrotaan olevan tällä hetkellä 18-21 vuotta, jonka huomioonottaen lopputulos on erittäin sofistikoitunut. Yhtyeellä on sanojensa mukaan paljon annettavaa metallimusiikille ja vakuuttaa kestävänsä musiikkiteollisuuden rattaissa. En tohdi epäillä.

Bändi: Mikael Grönroos - kitara, Lauri Koskenniemi - kitara, Lari Sorvo - koskettimet, Gustaf Standertskjöld - Rummut & laulu, Max Obstbaum - laulu

Kotisivu

Kontakti :band(at)crystal-blaze.com





Crystalic

Tampereen ikuisuusprojekti Crystalic ei hevillä hellitä. Vuonna 1998 alun perin perustettu bändi tarjoilee edelleen trendivapaata koukerointiaan. Välillä hajonnutkin bändi on aina kylvänyt runsaasti mausteita edesmenneen Chuck Schuldinerin musiikista, ja mikäs jalompaa. Deathin tavoin Crystalic osaa kummallisista kuvioistaan huolimatta pitää homman kasassa ja välttää pahemmat töksähtelyt, vaikka esitteleekin runsaasti osia musiikissaan. Jokaiselta soittajalta löytyy selkeä tyyli esityksensä suhteen, joista kielisoitinosasto korjaa ehkä kirkkaimmat pokaalit. Megasuosiota eikä mammonaa voi koskaan taata näillä metallin alueilla, mutta niiden perässä tuskin on ollut missään vaiheessa Crystalicilla tarve juostakaan.

Bändi: Arto Tissari - basso, Matti Johansson - rummut, Toni Tieaho - kitara, Frank - laulu

Kotisivu

Kontakti :crystalicmetal(at)hotmail.com



Cubehead: Control

Mitenhän yhtyeestä voi kuulla heti, että se tulee kehä III:sen sisältä? Tämän kohdalla ainakin kävi nyt näin, eikä ole tarkempaa tietoa, onko se hyvä vai huono asia. Cubeheadin rokkigrunge ei pääse näyttämään näillä kahdella sävellyksellä tarvittavasti osaamistaan. Molemmissa biiseissä kaikki on hollillaan niin sävellyksellisesti, sovituksellisesti, kuin esityksellisestikin. Vokalisti Kirklandin tumman samettinen ääni tuo mieleen alinomaa Charonin J-P Leppäluodon vastaavan ja siten siitä onkin helppo pitää, varsinkin kun melodiatkin sattuvat napsumaan kohdalleen. Tietty intensiivisyys ja suoranainen himo eivät kuitenkaan kaikesta huolimatta välity äänitteelle, tai ainakaan korviin asti. Tämä jättää demosedän valitettavan neuvottomaan tilaan.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace

Lisätty 20.10.2007


Cubehead: Ignorance

No nythän niitä biisejäkin on jo siunaantunut matkaan, edelliskerralla tavaramäärän vähyys jäi häiritsemään kiusallisesti. Uudella kuutiopäällä onkin nyt viiden kipaleen verran edelliskerrasta tarkisteltua musiikkia. Bändihän on taidokkaaksi todettu, eikä omaperäisyydessäkään ole puutetta ilmennyt. Tummanpuhuvassa stonergrungeilussa on panostettu tällä kertaa synkkyyteen ja emotionaalisuuteen ja Kirklandin laulun persoonallisuus alleviivaa entistäkin enemmän bändin prioriteettejä kitaratyöskentelyn ohella. Vaikka musiikki sisältää näennäisesti voimaa ja eheyttä, hommassa vaikuttaisi silti esiintyvän vaikeasti määriteltävää tyhjäkäyntiä. Ikään kuin bändi ottaisi jotenkin homman turhan rennosti, vaikkei olekaan epäilystä, etteikö tässä tosissaan oltaisi.

Bändi: Jens Kirkland - laulu, Harri Hytönen - kitara, Sami Niemelä - rummut, Mikko Mäkelä - basso, Jan Fagernäs - Kitara & Laulu

Kotisivu

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Cultic Jones Crew: Psychotic Breaks

Itä-Suomen Imatralta on kotoisin tämä viisikko, joka tarjoaa kuultavaksi grungepohjaista metallisekoitusta. Hommaa latistaa jonkin verran demon sameahko soundi, mutta biiseihin pääsee käsiksi kuitenkin jotenkuten. Samaten raskaisiin kitarariffeihin, jotka ovat laadultaan tasaisia, ehkä liiankin kanssa. Vaikka raskaus onkin mukavasti paikalla ja biisien osaset niin kohdallaan kuin vain voivat, silkka tylsyys ja voimattomuus puskee läpi tämän tästä. Ison osan voi kaataa suoraan kapisten soundien niskaan, mutta myös sovituksissa saisi olla särmää kosolti enemmän. Svengi kyllä on siellä jossain. Kai.

Bändi: Kimmo Koskinen - laulu, Jussi Liukka - kitara & laulu, Ville Häsä - rummut, Antti Lautamies - basso, Mikko Räsänen - kitara

MySpace

Lisätty 21.01.2008


Curimus: Under My Skin

Curimus on parin promon verran mellastellut kvartetti, jonka käsialassa on kivasti Sepulturamaista terävyyttä. Kitarakantoinen runnominen on suuntaviivoiltaan suoraa, mutta onpa aika yksityiskohtaistakin näpräämistä joukossa. Laulaja Silvennoisen yhden nuotin invaasio on räyhäkäs lisä jo muutenkin räjähdysalttiiseen palapeliin. Orkesteri veivaa täsmällisesti (kuten suotavaa onkin) ja yhden kitaran mahdollisuudet on tarkkaan hyödynnetty. Vaikea on valittaa, näillä aineksilla tuskin kukaan parempaan pystyisi.

Bändi: Marko Silvennoinen - laulu, Juha-Matti Helmi - kitara, Jucca Ääri - rummut, Juho Manninen - basso

Kotisivu

Kontakti :mika.management(at)curimus.com

Lisätty 10.11.2008

Damnation Plan: Darker World

Esikoisdemoksi Damnation Plan on mukavan hienostunut ja tietoinen tekemisistään. Kahdella biisillä lähestyminen jättää kuitenkin vähän vajavaisen käsityksen siitä, mitä bändin taskussa oikeasti on. Avausbiisin tunnelma on hyvä, modernin jynkytyksen vastapainona toimii hienon suvantoinen kertosäe ym. pakolliset stemmakuorot sekoitettuna voimalliseen melodisuuteen. Tokkiinsa toimiva konsepti, mutta osiksi purettuna biisi ei juuri tarjoa uudenlaista mutusteltavaa. Suoremmalle kakkosbiisille vähän pääsee jo laasti happanemaan, eikä vastaavia tarttumoja enää niin selkeästi ilmene. Ainekset ja toteutus ovat kuitenkin kohdallaan, enkä ihmettelisi vaikka tälläkin jo päästäisiin tuloksiin.

Bändi: Jarkko Lunnas -rummut, Sami Honkonen - laulu, Tony Thamm - basso, Kalle Niininen - kitarat, Antti Lauri - kitarat

Kotisivu

Kontakti :band(at)damnationplan.com


Lisätty 09.01.2008




Dark Filth Fraternity

Ex-Before The Dawn Panu Willmanin luotsaama Dark Filth Fraternity herättää kiinnostusta, johan Willmanin laululahjat on tulleet ilmi BTD-levytyksiltä. Tämä promo soittimessa taas herättää suurta hämmennystä, lähinnä musiikin lajin suhteen. Äijäthän ovat alkaneet veivaamaan hiukan vanhakantaisuuteen perustuvaa heviä, jossa on kenties ripaus stoner-asennetta seassa. Eli ei siis mitään mitä olisin osannut odottaa. Musiikkilaji onkin oikeastaan sitä sorttia, ettei näihin korviin löydy oikein isommin kiinnostavia elementtejä. Jotenkin näistä hitaista ja junnaavista riffeistä en saa mitään irti, mutta aina kun kone saadaan käyntiin esim. joissain kertosäkeissä, alkaa hiukan tahtijalka heilumaan. Willmanin laulu on hienoa tässäkin, mutta jotenkin ei lajille (mitä se sitten onkin) tyypillisen oloista. Kaiketi sopivaa kuitenkin, kun kerran nuotissa pysyy. Vähän saisi olla enemmän räkäisyyttä kehissä jotta uppoaisi tänne päähän.

Bändi: Henri Räsänen - basso, Riku Willman - rummut, Panu Willman - kitara & laulu, Heikki Iso-Sipilä - Kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :mail(at)darkfilthfraternity.com

Lisätty 21.03.2006


Dark The Suns: In Darkness Comes Beauty

Alunperin yhden miehen projektista kvartetiksi paisunut Dark The Suns esittää tunnelmallisen gootahtavaa kitaraheavyä raskaana. Biisit ovat verrattain hyviä lajissaan, joskin vaikuttaa jo muutaman kuuntelun perusteella turhankin paljon lokerossaan viihtyviltä sävellyksiltä. Melodiantaju ei todellakaan ole heikoimmasta päästä tässä tapauksessa, piano yms. kosketinjutut ovat omiaan antamaan naamataulua musiikille kitaroiden hoitaessa vaan kivijalkaa. Ainoa varsinainen vaikutin kyllästymisefektin hahmottumiseen on pääpukari Mikko Ojalan ääntely, joka ei jaksa vakuuttaa oikeastaan millään tavoin. Ehkä örinän lisäksi muillakin tavoin viestittäminen toisi väriä puuhaan? Mene ja tiedä.

Bändi: Mikko Ojala - kitara & laulu, Juha Kokkonen - koskettimet, Markus Lehtinen - rummut, Inka Tuomaala - basso

Kotisivu

Kontakti :darkthesuns(at)suomi24.fi

Lisätty 20.10.2007




Dark Score: The Declaration Of Darkness

Dark Scorea on hiukan vaikea ottaa tosissaan ensivaikutelman perusteella, mutta ei koko totuus ihan siinäkään ole. Tämä goottipläjäys on kaunistelematta soitettu miten sattuu ja aika kökköisillä soundeilla, mutta idea sinänsä pystytään tuomaan esille ja sehän onkin minimivaatimus. Mies- ja naislaulun vuorottelu teatraalisuuksineen istuu yhtyeen ideaan ja tunnelmaan hyvin, mutta herranjumala siihen englannin lausuntaan pitäisi saada nyt jotain tolkkua. Kyseessä on kuitenkin ilmeisesti jotain, jonka voisi jokin ulkomaalainenkin tarvittaessa ottaa vakavasti, eikä Juha Kankkusen Monte Carlo- raportti? Englannin kirja käteen ja miksei vaikka myös soittimetkin. En osaa sanoa onko tämä ns. kökköys juuri se mistä tämä outo sympatia yhtyeeseen muodostuu, mutta tällaisenaan en siltikään uskaltaisi antaa mitään kovin hyvää ennustetta.

Bändi: Auli - Laulu, Easas Esademon - Basso & Laulu, Antti Christ - Koskettimet & Laulu, Antero Poutiainen - Kitara, Krisse Helvetinvirta - Rummut

Kotisivu

Lisätty 20.10.2007




Dauntless

Jo hiukan vanhempi demotaivaan nimi Dauntless tarjoilee melkoisen tymäkän paketin. Lähes melodiaton death-pohjainen asennejyystö on erityisesti livekamaa, mutta tämä ryhmä onnistuu kyllä vakuuttamaan demotasollakin aika hienosti. Alavireistä tykitystä säestetään nyanssittomilla sekä mainittavan brutaaleilla vokaaleilla, johon on sentään kerrankin saatu muutama erilainen sävykin. Ja onpa biiseihin ujutettu jopa kitarasoolojakin, nämä taas vähentävät lajissa herkästi usein esiintyvää puuduttavuutta ja yksitotisuutta. Materiaalin varsinainen hahmotettavuus taas meinaa olla useankin kuuntelun jälkeen vähän niin ja näin. Hyviä riffejä ja kivoja pikku jippoja jää kyllä sieltä täältä mieleen mutta kokonaisuus muodostuu kuitenkin hiukan epäselväksi. Samalla herää taas kysymys, kiinnostaako tämän lajin true-faneja edes, missä oli esimerkiksi kertosäe? Demo-CD:n vinyyliulkoasu on muuten tyylikäs!

Bändi: Ari Nieminen - laulu, Sami Helle - kitara & laulu, Riku Katainen - soolokitara, Tuomo Tukkimäki - Basso, Santeri Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dauntlessdeath.com





Dauntless

Mättöorkesteri Dauntless täräyttää uudella demollaan huomattavasti selkeämmät sävelet ilmoille. Edellisdemosta on homma selkeytynyt mielestäni aimoannoksen, ns. palikoiden kohdalleen loksahtamisen aistii mukavasti jo promon avausbiisissä. Vähän kuin bändin tie olisi kääntynyt hiukan enemmän rässiosastollekin, vaikka kuoloelementtejähän vilisee siellä täällä. Dauntless ei lepää kerrassaan missään vaiheessa, ja osaa nitoa sovituksensa monipuolisista riffeistä huolimatta komeasti ilman töksähdyksiä soitonriemu raikuen. Dauntless tunkee biisinsä melkolailla täyteen tavaraa, mutta osaa onneksi lopettaa ne ajoissa, viisiminuuttinen biisi olisi jo taiteellinen itsemurha Dauntlessin kaavalla edettäessä. Kyllä tässä taitaa olla kovin kotimainen ilman levytysdiiliä tällä erää, bändi on kaiketi valmis ihan mihin vaan.

Bändi: Ari Nieminen - laulu, Sami Helle - kitara & laulu, Riku Katainen - soolokitara, Tuomo Tukkimäki - Basso, Santeri Salmi - rummut

Kotisivu

Kontakti :info(at)dauntlessdeath.com

Lisätty 09.03.2006


D Creation: Pace Helvetia

Nyt on poikalauma saanut demolleen soundinsa sen verran hollilleen, että hämmästelläänpä sitä heti kärkeen. Äänimaailma puolustaa paikkaansa jopa Fear Factoryn tapaisten dollarihymyisten taltiointien seassa, mikä on demotallenteelta jo melkoinen näyttö. Niin ja se musiikki, jo mainitun bändin ohella seasta voisi maistaa esim. Soilworkin tai monen muun monivokaalimetallibändin aromeja. Huuto ja melodinen laulu vuorottelee sopivasti, eikä ollenkaan liian ilmeisesti. Kertosäkeisiin on satsattu kiitettävästi ja kaikki palaset ovat komeasti rivissä. Jos hakemalla haetaan valittamista, biiseistä voisi olla ehkäpä minuutin verran pois per tekele ja englannin lausunta hiukan skarpimpaa.

Kotisivu

MySpace

Lisätty 27.12.2007


Dead Samaritan

Nyt pulahdetaan vähän vanhemman liiton vesille. Dead Samaritan rankaisee ihan tyylillä, sopivasti esikuvia kumartaen. Perinteiset thrash- death- ja korinametallivaikutteet löyhkäävät ajoittain melko pinnassa, toisinaan taas tarjotaan omintakeisempiakin näkemyksiä. Täysin metsään ei Dead Samaritan haksahda kertaakaan, joskin muutamassa kohdin sovituspuoli on saattanyt jäädä hiukan puolivillaiseksi. Kitarointi seuraa kunnioittaen lajien standardeja, ajoittain voikin poimia selkeitä vaikutteita joistakin nimeltä mainitsemattomista heviklassikoista. Korvaa miellyttää myös se, että melodioiden tärkeyttä ei ole unohdettu, vaikkei niitä juuri varsinaisena täkynä olekaan käytetty. Pienellä kuvioinnilla otelaudan ylemmästäkin päästä kun saa usein paremmat ulottuvuudet performanssiin. Keep on Choogling, sanoisi varmaan Kari Peitsamokin.

Bändi: Pasi Lehtinen - laulu, Janne "Homicide" Honkanen - Rummut, Marcus Moberg - Basso, Jussi Leppänen - Kitara, Marko Saarinen - Kitara, laulu

Kotisivu

Kontakti :deadsamaritan(at)hotmail.com



Deathlike Silence

Ei niin vallan vanha Turkulaisbändi Deathlike Silence yhdistää debyyttidemollaan kiinnostustaan kauhukulttuuriin ja pop-musiikkiin. Mistään poppaamisesta ei kuitenkaan kyse ole, kyllä tässä ihan rankemmallakin kädellä sivalletaan. Raskas kitararock koskettimilla koristellen ei ole uusin keksintö, eikä intohimokas naislaulu lisättynäkään takaa vielä menestystä innovaatiokilpailussa. Ei silti, hyvin svengaa biisit eteenpäin eivätkä ole sävellyksinä lainkaan huonoja. Rallatukset jäävät mieleen jo kokolailla avauskuuntelun jälkeen, jonka jälkeen niistä ei kyllä juuri mitään huomioitavaa enää löydykään. Eikä varmaan tarvitsekaan, mutta kyllähän tälle diggareita tällaisellaankin luulisi aina löytyvän. Itsellä on tuo kajaali- ja puuteriosasto mennyt aina vähän ohi, mutta kyllähän tuon viehätyksen silti helposti ymmärtää. Onnea matkaan, ehdottomasti!

Bändi: Maija Liittokivi - laulu, Ville Taina - Komppikitara, Elmo Karjalainen - soolokitara, Janne Venho - rummut, Holger Oksanen - basso, Jussi Linnansuu - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :ville(at)deathlikesilence.com



Define: Line

Rokkimetallia Valkealasta. Jonkun verran on pomppuvaikutetta, eli pipo päähän ja tarkastelemaan. Bändi soittaa mukiinmenevästi ja siltä osin toiminta pysyy kyllä raameissaan. Itse sävellyksistä löytyy tarvittavat koukut ja maneerit ovat hallussa, mutta ei tässä varsinaisessa hittikarsinassa taaperreta siltikään. Kaksi ensimmäistä vetoa jäävät kolmannen riuhtaisun myötä aika lepsuiksi näytteiksi, menovaihde kytkeytyy muutenkin vasta loppupäässä päälle. Yksi ärsyttävä piirre näistä kahdesta myös löytyy, nimittäin laulu. Puhdasta hoilausta ja karjuntaa sekoitellaan kaikkiin biisin osiin, säkeistöihin, pre- choruksiin ja kertosäkeisiin, mikä on aivan takuulla liikaa ja myös mautonta, ellei jopa linjatonta.

Bändi: Antti Seppälä - laulu, Joona Rinne - kitara, Anssi Kinnunen - kitara, Matti Laukkanen - rummut, Juhani Seppälä - basso

MySpace

Kontakti :defineband(at)gmail.com

Lisätty 09.10.2008


Demolisher: Enter The Suffering

Demolisher ei ole vanha yhtye, ottanut muotonsa ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja Enter The Suffering on bändin toinen demo. Moderni mättö on pakattu komeisiin soundeihin ja on muutenkin toteutukseltaan takuuvarmaa. Vaikuttimina voisi pitää esim. Morbid Angelia, vaikka selkeitä trashvivahteitakin miesten tahkoamisesta löytyy. Kuoloa tihkuva ja monipuolisin rumpurykmentoinnein varustettu jyystö pitää seuranaan vokaaleja, jotka ovat brutaaleja, mutta ajoittain ehkä vähän sävyttömiä pikku varioinneistaan huolimatta. Kylmää, groovaavaa kuolemaa sopivin sävytyksin.

Bändi: Bullit - laulu, Kalmisto - kitara, Maggot - kitara, Osirius - rummut, Guts - basso

Kotisivu

Kontakti :incoming(at)demolisher.net

Lisätty 15.03.2008


Denyall: Random Victims

Denyall on noin vuoden ikäinen sekstetti Seinäjoelta ja nyt olisi sitten debyyttidemoa kehissä. Vähän turhan aikaisin on nauhoituspuuhiin lähdetty, kaikki osaset eivät tahdo vielä pysyä ojennuksessa. Musiikillinen visio on kyllä kohdallaan, biiseissä ei ole pahemmin vikaa, mikäli diggaillaan juntta/melodia-kombinaatiosta. Myös kosketinosuudet ovat bändillä ihan asiallisella tolalla, joskin vähän turhankin paljon käytössä. Naislaulu on sovitettu liian vaikeaksi, eivätkä Terhi Palomäen äänihuulet tahdo pysyä vaatimustasolla, vaikka äänensä kaunis ja heleä muutoin onkin. Aisaparina toimiva miesmurahtelu on liiankin todennäköinen ratkaisu, eikä näistä kumpikaan pääse lopulta shown pääosaan. Niin ja onpa vähän tunkkaiset sounditkin.

Bändi: Tatu Pajula - kitara, Karri Kallio - kitarat, Satu-Maaria Mäkiniemi - koskettimet & taustalaulu, Rami Rissa - rummut, Terhi Palomäki - laulu, Janne Raiski - basso

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Depraved: Demo 07

Depraved rykäisee tuoreen demotuksensa vauhtiin melodikkaalla keskitempotrashilla, johon sotketaan väliin hitaampiakin osioita. Kakkosbiisi jatkaa samoista palikoista kasatuilla teemalla. Yksittäisinä nämä ovat ihan maittavia, mutta jää vaikutelma, että jokaisesta palikasta on koitettu tehdä biisin hienoin ajattelematta kokonaisuutta. Riffiaineistossa ei vikaa ole, enemmänkin siinä kuinka ne saataisiin toimimaan dynaamisemmin koko hoidossa, eli biiseinä joissa olisi muitakin käännekohtia kuin alku ja hama loppu. Melodiantaju on kohdallaan, joskin vähän turhan persoonattomilla ja esikuvallisilla kuvioilla tätä touhua toteutetaan. Kahden biisin esittely on myös vähän turhan vaatimaton.

Bändi: Olli Tähtinen - laulu, Antti Pimperi - kitara, Olli Rinne - kitara, Ville Miinala - rummut, Markus Muranen - basso

Depraved Mikseri.Netissä


Lisätty 09.01.2008


Depressure: Weak Moments

Opethin tunnelmalevy Damnation on ollut varmaan melko suuri innoittaja tämän demon syntyyn ja oikeastaan mikäs siinä. Maailmaan mahtuu Pink Floydimaisia, konjakintuoksuisia sävelmiä aina, puhumattakaan hyvistä biiseistä. Vaikka vaikutteet ovatkin todella ilmeisiä, on upea huomata kuinka onnistuneita sävellyksiä projektin pääpiru Heikuran kynästä valuu, tällaista tavaraa ei kuitenkaan näillä leveyspiireillä usein tarvitse havainnoida. Heikura myös soittaa laulun ohella kutakuinkin kaiken itse. Onko kyseessä siis uusi Mikael Åkerfeldt (vaikka suorituksissa vähän jäädäänkin taakse), mestarillisesti apinoiva opetuslapsi, vaiko jokin vaihtoehto C? Bändiksi Depressurea on tällaisenaan hankala mieltää, Weak Moments kuitenkin pysäyttää.

Bändi: Heikura - Osapuilleen kaikki

MySpace


Lisätty 21.11.2007


Devil Manmade: Born Of Nothing

Vanhasta manselaisesta pitkän linjan bändistä, Fultrackista on muotoutunut vakavampi versio, Devil Manmade, jonka Born Of Nothing on jo aivan valmis täyspitkä vailla julkaisua. Musiikillinen koordinaatio on perustaltaan tuttua, isojen vanhojen, esim. Metallican vaikutus ei pysy piilossa ja miksi pitäisikään? Pitkä kokemus kuuluu, soitto ja toteutus on juuri niin pro- tasoa kuin pitääkin. Hyviä jyräyksiä on levyllä monta, esim. Touch Me (ei onneksi coveri) ja parhaimmillaan tämä orkesteri toimiikin juuri yksinkertaisimmissa runttauksissa. Keskitunnelmaisempiakin pätkiä on joukossa pari, mutta leveähkön hymyn arvoinen levyhän tämä selkeästi on.

Bändi: Bändi: J. Caven - kitara & laulu, PJ Vartola - basso, Tommi Sani - rummut

Kotisivu

Kontakti :devilmanmade(at)gmail.com

Lisätty 14.10.2008


Diaz Jr: Below

Diaz juniorin musiikki on sopivan vihaista, jossa vaikutteet ovat toisiaan tasoittavia. Grungemaisuus on saanut seurakseen punkkimaista uhoa ja rosoa, lisäksi pakettia on yleisestikin leivottu varsin raskaalla kitarakädellä. Rosoinen puoleinen laulu tuo mainitun punkkiuden mukaan sointiin, mutta ei paljoakaan vakuuttavuutta. Muutamia mieleenpainuvia hetkiä toki löytyy esim. kertosäkeiden muodossa, mutta yleistuntuma jää kuitenkin valitettavan ilmeettömäksi. Jonkinlainen sielukkuuden lisäys sävellyspuolelle ei tekisi pahaa, instrumentit ja pikkukikkailu on jo mukavasti hallinnassa.

Bändi: Kai Stjerna - laulu & kitara, Simo Muhonen - kitara & taustalaulu, Mikko Kymäläinen - rummut, Kari Hietanen - basso

Kotisivu

Kontakti :diazjr(at)diazjr.com

Lisätty 18.09.2008


Discore

Jopas meinaa olla äkäistä. Discore toteuttaa uhometallinsa suomenkielellä, ja uhoaakin siihen malliin että esityskielenkin huomasin vasta toista biisiä kuunnellessani. Ei siinä mitään, hyviä lyriikoitahan nuo ja runttausta ynnä äkäähän tämä bändi tarjoaa varmasti riittävästi. Varsinkin laulajan (hyvä, jopa onnistunut) yritys nostaa jo välillä pienoista hymyäkin huulille. Dynamiikkaakin löytyy biiseistä ihan sopivasti, johan laulajaparkaan muutoin iskisi pahemmanpuoleinen hapenpuutekin tuolla menolla. Ja aijai kyllä on pari suorastaan kunnioitettavan sinfonista kertosäettäkin saatu mukaan settiin. Homma toimii, ainoastaan paikoin joitain pieniä epätarkkuuksia ja huojuntaa hiottavana soitto- ja materiaalipuolella. Yhtye on edennyt jo viidenteen omakustannejulkaisuunsa ja keikkojakin on takana varsin paljon, joten olisiko jo aika varsinaisesti "tapahtua"? Periaatteessa kyllä, ja mikä ettei?

Bändi: Jussi Koivu - rummut, Kristian Kriikkula - laulu & kitara, Mika Koski - kitara, Sami Katajamäki - Basso

Kotisivu

Kontakti :discore_band(at)hotmail.com



Disease Of The Nation: Isolation

Debyyttidemoksi Isolation on aika varmaotteista kamaa. Bändin Soitto ei haparoi ja biisit ovat kaukana raakileista. Syykin löytyy, yhtye on noussut jo aikanaan ihan mukiinmenevän sekametalliorkesteri Frail From Insiden raunioista. Tämä uljaampi sotaratsu onkin nimetty FFI:n viimeisimmäksi jääneen demon mukaan. Biisit vaativat kuuntelua jonkin verran avautuakseen, vaikutteita kun on death metalista kikkahevin kautta ihan perusrockiin. Yhtye osaa sulauttaa nämä osaset kuitenkin toisiinsa hienosti ja kappalehajonnasta huolimatta mielenkiintoisuus säilyy. Tällainen meininki ansaitsisi ehdottomasti paljon tykimmän tuotannon alleen, kunnon soundeilla tällainen individualismi iskee taatusti kuin 1000 volttia. Vaikea selittää, kokekaa!

Bändi: Mikko "Mige" Knuutila - kitara & laulu, Kai-Pekka "Kaikka" Kangasmäki - kitara, Juha-Matti "Jupu" Kangasmäki - basso, Arto "Viski" Vesander - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(a)diseaseofthenation.com

Lisätty 16.09.2008


Dogshit Boys

Koirantorttupojankoltiaiset ovat kategorioineet musiikkinsa flashrockiksi, eli olkoon se nyt sitten vaikka sitä. Meininki on räkäistä ja kumartelematonta, joka rockin ideana on usein kaiketi ollutkin. Tämänhän ovat monet unohtaneetkin aikain saatossa. Dogshit Boysin meininki on sitä sorttia että sinne päin soittelu ja viilaamaton ulosanti ovat lopulta vain eduksi. Lasse Dogin jäntevän karheasti tulkitsemat Suomenkieliset tekstit ovat asiaankuuluvan epäsovinnaisia ja yhtyeen kukkoileva asenne mukavan pinnassa. Tällaistahan rokin pitää olla, harmi vaan että bändi lähestyy tuomitsemispalstaa muuten valtaisasta promopaketista huolimatta ainoastaan kahden (2) biisin voimin. Limpit kyllä lentelevät laipioon jo näitäkin pyöritellessä. This is the way i wanna rock´ roll.

Bändi: Lasse Dog - laulu, Pepe Dog - kitara & basso, AG Dog - kitara & basso, Leo Dog - rummut

Kotisivu

Kontakti :dogshitboys(at)hotmail.com



Dogshit Boys: Business Doing Pleasure With you

Tuotantotiheytensä puolesta ahkerahko koiranjätösporukka aiheuttaa tällä kertaa pienimuotoisen pettymyksen. Jotenkin nimittäin muistelisin ryhmällä olleen asennetta ja keskeneräisyyttä sopivassa suhteessa, nyt tuntuisi olevan mukana ainoastaan jälkimmäistä. Bändin huumori on omalaatuista ja kyllähän tuo paikoin hiukan naurattaakin, ei siinä mitään. Suurelta osin tulee kuitenkin nyt vaikutelma, että tässä onkin vaan sulkeuduttu studioon ja laskettu narulle kaikki mitä vaan sattuu ulostumaan, sen verran puolivalmista on ideointipuoli tällä hauskasti nimetyllä tekeleellä. Vaan, ei kai räkäisessä rokissa paljoa muusta tarvitse kyse ollakaan?

Bändi: Lasse Dog - laulu, Pepe Dog - kitara & basso, AG Dog - kitara & basso, Leo Dog - rummut

Kotisivu

Kontakti :dogshitboys(at)hotmail.com


Lisätty 01.10.2008


Draugnim: Sworn To Waves

Pitkäveteisen ensivaikutelman jälkeen on myönnettävä, että Draugnimissa on hieno idea ja bändin rajuun ja kauniiseen atmösfääriin on helppo ja luonnollinen sukeltaa. Ryhmä on aloittanut toimintansa jo viime vuosituhannen puolella ja asetelmassa vaikuttaa entuudestaankin tuttuja metallinimiä. Meno on mukavan varmalla pohjalla ja tunnelmat vääntäytyvät vaivattomasti tunteita herättäviin moodeihin yksinkertaisilla, mutta kestävillä aineksilla. Rennolla otteella hoidettu metalli on äärimmäisen melodista, kosketinvetoista, seesteistä ja tyylilajiksi voisi kategorisoida niin folk-, black-, kuin viikinkimetallinkin. Demon verkkaisin nimibiisi nousee tunnelmansa ansiosta kenties kiekon sävähdyttävimmäksi esitykseksi. Pohjoistuuli puhaltaa niin, ettei tosikaan.

Bändi: Morior - kitarat & koskettimet, Chimedra - laulu, Turms - basso

MySpace


Lisätty 12.06.2008


Drown In Hate: Promo 2007

Viimeksi kun tämä bändi osui haarukkaan, toiminta tapahtui nimen CR alla. Uusi nimi onkin ehkä vähän osuvampi tämänkaltaiselle jyystölle. Vaikka nimeä on tarkistettu, ei orkesterin musiikillinen linja ole kokenut mitään mullistavaa. Samanlaisella asenteella pusketaan hiukan jenkkityyliin eteenpäin. Vaikka junttaamisen ohella tilutellaankin, ei melodisuus ole mikään avainsana Drown In Haten musiikissa. Työskentely on tarkkaa ja biisimateriaali tasaisen hyvää ja loppuun asti mietittyä. Raskaan metallin verrokeista voisi mainita vaikkapa Machine Headin, mutta tähän jokseenkin perusturvalliseen konseptiin mahtuu vivahteita paljon muualtakin.

Bändi: Jouni Kuisma - laulu, Sami Sivonen - kitara, Ville Salminen - kitara, Pekka Lupari - basso, Roope Ahlgren - rummut

MySpace


Lisätty 19.01.2008


Dr. Hammer Inc.: 1942

Nyt on bändillä hiukan hankala ongelma käsissään. Dr. Hammer Inc. Rokkaa kovimmillaan kuin Motörhead ja pehmeimmillään kuin Hanoi Rocks. Biisitkin ovat sovituksiltaan ja nuotituksiltaan kutakuinkin täydellisiä, mukavan monipuolista rokkiosastoa parhaimmillaan. Mitä siihen itse ongelmaan tulee, se on kattava ja piisaa latistamaan koko hoidon laakista. Laulusektio nimittäin kuulostaa vapaasti kuvailtuna pahimmillaan siltä, kuin muutama lapsuuden luokkatoveri (ei musiikkiluokka) tapaa sattumalta toisensa 15 vuoden tauon jälkeen, vuoden ainoiden känniensä lomassa karaokebaarissa ja haluavat riemuissaan laulaa yhtaikaa ja erikseen koko illan Baarikärpästä ja miksei toki Rappiolla- biisiäkin.

Bändi: Marko - basso & laulu, Markku - kitara & laulu, Matti - rummut

Kotisivu

Kontakti :dr.hammer(at)netti.fi

Lisätty 20.10.2007


Dunces

Dunces aloittaa demonsa hienolla Burning Heart From Hell-viisulla. Laulajan lausunta särähtää hiukan korvaan jo ensimetreillä, mutta itse toiminta muuten vaikuttaa varsin pätevältä. Avausbiisi muuten tuo mieleen jonkun Tarotin rokkaavan biisin aivan erehdyttävästi. Ainakin Zacharyä alkaa ajatella väkisinkin rööki suupielessään. Demon edetessä sukkelletaankin jo huomattavasti erilaisempiin sfääreihin. Soitto ja sävellykset pelaavat hienosti ja huomaa kyllä että demon tekoon ei ole hätäilty vaan äänityshommiin on alettu vasta kun on ollut selkeää mitä haetaankin. Ensivaikutelmaa paljon melodisempaa ja tarttuvampaakin kamaa Dunces kyllä on, ja yritys on pidetty juuri sen verran kohdillaan että lopputulos on perusvarma. For Whom The Bell Tollsin live-koveroinniin laittamista näinkin "officialin" promon päätökseksi en oikein ymmärrä, niinkuin en yleensäkään miksi Metallicaa pitää soittaa alkuunkaan.

Bändi: Marko Kämäräinen - Kitara & Laulu, Jani Hakkarainen - Kitara, Jussi Karjalainen - Basso, Aki Karhu - rummut, Pirkka Maksimainen - Koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)dunces.biz

Lisätty 28.12.2005

El Borgia: Demo 2007

Raskaanpuoleista kitarajynkytystä Oulun korkeudelta ja naislaululla varusteltuna. Käytetyt ainekset ovat suhteellisen vähäiset, ja sinänsä rankoista jutuista huolimatta yleisanti jää jotenkin ponnettomaksi. Biisit soljuvat jollain tapaa sen neliminuuttisensa ohitse ilman minkäänlaisia kliimakseja, turvallisten melodioiden siivittämänä. Vaikka vokalisti Iitun äänessä ei sanomista olekaan, selkeä dynamiikan vaje sen käytössä jää kaivelemaan. Metallialalla kun ollaan, atakkia saisi olla niin laulun, soiton kuin sovittelunkin suhteen reilummin. Muuten ei hullumpaa.

Bändi: Iitu - laulu, Timo - kitara, Samuli - basso, Jari - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)elborgia.com

Lisätty 19.01.2008


Embassy Of Silence: Wendigo Winter

Tunnelmallinen ja naislauluvetoinen musiikki voi olla paljon muutakin kuin Nightwishiä ja Lullacryä. Embassy Of Silencen musiikillinen ilme on voimakkaan persoonallinen ja tunnelma tuntuu olevan tärkeämpi kuin supersäröt ja aggressiot. Jälki on hyvää, esim. Anatheman tyyliin kuuntelukerrat auttavat kokonaisuuden hahmottelussa, vaikkei biisit niin koukeroisia olekaan. Ines Luukkasen laulu on todella raikasta ja soljuvaa, eipä juuri hienompaa voisi tähän kattaukseen kuvitellakaan. Positiivinen yllätys.

Bändi: Ines Lukkanen - laulu, Tero Kalliomäki - kitara & koskettimet, Samu Lahtinen - basso, Harri Lampinen - kitara, Mikael Ahlstén - rummut Harri Koskela - koskettimet

Kotisivu

Kontakti :embassyofsilence(at)gmail.com

Lisätty 10.11.2008



Enerchy: Big Bad Buddha

Demoksi laajahko esittely orkesterin kyvyistä, materiaalia on nimittäin purkitettu kokonaisen täyspitkän verran. Enerchy rokkaa todella vaihtelevalla materiaalilla ja vetää sitä kyllä myös ohessa aika lailla kykyjensä ylitse. Suurin epäkohta on kuitenkin olohuonesoundit, jotka tekevät kuuntelukokemuksesta niin ärsyttävän, ettei levyä tee juuri mieli toiselle kierrokselle asettaa. Paljonkin 1970-luvun hengessä väsätyt biisit olisivat itsessään välillä hyvinkin vaikuttavia, jos ne soitettaisiin edes suunnilleen oikein, lausunta hoidettaisiin jotenkin siedettävästi ja biisien tarinat (jotka ovat onneksi selkeitä) olisivat jotenkin vakuuttavalla tavalla kirjoitettuja. Nyt ne ovat lähinnä ala-aste- englannin siivittämiä pastisseja jo kaikista sataan kertaan rokissa käsitellyistä asioista.

Bändi: Tomi Korkiakangas - kitara & laulu, Tomi Ollila - basso, Reima Riipinen - drums

Kotisivu

MySpace

Lisätty 19.01.2008


Enthrope: Universe Mute

Harvinaisen tarjoilukelpoinen tuotos. Enthropen kattauksessa on kunnon keitoksen tavoin kaikki eri makuelämykset tasapainossa ja mainio jälkimaku tuntuu pitkään. Universe Muten biisit ja tunnelma on niin kertakaikkisen hapuilematonta ja itsevarmaa murjomista, että tässähän on ihan tikahtua. Jyhkeän monumentaalista menoa voisi vertailla paikoin esim. Insomniumin tapaiseen jyräykseen, jossa melodioilla osataan luoda tunnelmaa sen kuitenkaan vaikuttamatta mitenkään pääosan esittäjältä. Matalakitaraosasto hallitsee niin jynkkyosason kuin sopivan stemmailun ja myös puhtaita kitaroita on käytetty onnistuneesti tarvittaessa. Kaikki hieno tehdään biiseissä juuri sen verran kuin tarve vaatii, eikä tyhjäkäyntiä eikä toistoa aisti lainkaan. Upea nappisuoritus!

Bändi: Miika Partonen - laulu, Ville Keinänen - kitara, koskettimet & taustalaulut, Mikko Mustonen - rummut, Juha Sorsa - basso, Jani Juhola - kitara & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)enthrope.com

Lisätty 20.10.2007




Enthrope: Silenced Earth

Kuukauden demobändinkin arvonimen viime vuonna pokannut Enthrope on onneksi osannut kakkosdemolleen laajentaa tajuntaansa. Kivitalon kokoiset biisit jyräävät edelleen armottomina, mutta samaan veneeseen on saatu myös ahdettua herkempiäkin aspekteja. Tästä huolimatta esim. laulut hoituvat edelleen ärjyasenteella ja hyvä näin. Vaikka melodisuus on edelleen myyntivalttina, Silenced Earthilla on uutta ja kiukkuisempaakin rietastelua tarjolla. Onhan tavara vaan niin huoliteltua ja oikeista hermosäikeistä repivää, että ihme on jollei kohta tärppää.

Bändi: Miika Partonen - laulu, Ville Keinänen - kitara, koskettimet & taustalaulut, Mikko Mustonen - rummut, Juha Sorsa - basso, Jani Juhola - kitara & koskettimet

Kotisivu

Kontakti :info(at)enthrope.com

Lisätty 10.11.2008




Eradication: The Unknown

Kotkasta tullaan tässäkin ja laji on hiukan grungeileva ja tunnelmoiva ja ehkä vähän aikuisprogeinenkin rock/heavy. Biiseissä on selkeä jako ja kutakin instrumenttia vain yksi kpl, jonka voimin edetään aika vakaissa tunnelmissa. Hyviä ideoita löytyy nipusta kyllä, mm. kosketinvetoiset jutut groovaavat, välillä tulee kuitenkin liiankin odotteleva olo kuunnellessa. Moniäänisyyden käyttäminen saattaisi tehdä hyvää laulupuolella, joka vaikuttaa nyt turhan ”pöytään lätkäistyltä” lausunnankin särähtäen korviin siellä täällä. Näillä aineksillakin pystyy taikomaan vielä paljon lisävirtaa suoritukseen, eli jatkoa odotellen.

Bändi: T.Tikka - laulu & kitara, S.Heikkinen - kitara, T.Markkanen - Basso, T.Kuusela - rummut, P.Nuotio - koskettimet

MySpace

Lisätty 18.09.2008


Eradication: The Unknown

Kotkan poikii ilman siipii. Eradication on muutaman vuoden ikäinen yhtye, jonka toimialuetta on progehtava heavy rock. Suurelta osin alan vanhemmista vaikuttajista ammentava asetelma on toimiva soitannollisesti ja sekaan on saatu ujutettua paljon hyviä juttuja nykymetallista, joksi tätä ei kuitenkaan heti mieltäisi. Vokalisti Ville Gyntherin ääni ei välttämättä kanna niin laajoilla alueilla, kuin sovitukset vaatisivat, mutta tuo eittämättä omaleimaista sävyä. Tämä hyvä, sillä biisitkään eivät ole mitään tusinatavaraa. Demon karkea taso häiritsee rahtusen, kova tuotanto antaisi takuulla bändin antiin lisää syvyyttä.

Bändi: Mikko Gynther - laulu & basso, Ville Muona - kitara, Olle Räty - rummut

Kotisivu

Kontakti :band(at)eradication.net

Lisätty 18.09.2008


Erotic Support

No jo on bändiä nimellä paiskattu? Parin tahdin ajan näytti, että matkattaisiin jonnekin doomin maille. Eipä sitten sinne päinkään, vaan niin räkäisen raskaaseen rokkiin ettei tosikaan. Kuvitelkaapa vaikka Peer günt -orkesteri muutamaa kierrosta alemmalla vireellä ja tuplasäröillä varustettuna. Soppaan vielä ripaus suomalaisittain vakioita mollikulkuja ja tuplastemmakitaroita kaiuttimien läpi tunkevalla rokkiasenteella. Etanolinkatkuista Helsinki Beercorea (kuten musiikkiaan nimittävät) kuuluu takuuvarmasti tämän tuomitsijan Buickin kaiuttimista ensimmäisenä keväällä ulos peruuttaessa. That´s a promise. Ja vähän perkeleen kovaa.

Bändi: Ville - kitara & laulu, Mikko - basso, Jussi - rummut, Tero - kitara & taustalaulu

Kotisivu

Kontakti :info(at)eroticsupport.net





Eternal Eclipse: Bare Soul

Melkoisen tunnelmallista on Eternal Eclipsen black metal. Synkkyyden ja melodisuuden ohella yhtye muistaa pitää myös lajin juurista kiinni. Eli mihinkään siloteltuun tämän päivän digimetronomi-tykitykseen ei tätä pääse vertailemaan. Alkukantaisuus, tässä tapauksessa jonkin asteinen ”köpsöys” on harvinaislaatuisella tavalla demon soundien ohella vahvasti personoiva osatekijä luoden tiettyä viehkeyttä. Sävellyksellisesti biisit ovat balanssissa, soiton ja toteutuksen puolella on vielä paranneltavaa, mikäli nyt virheettömyys ja nykystandardit ovat edes tähtäimessä. Aukottoman osaamisen myötä tässä tapauksessa voi pian kadota ”se jokin”, pelkään.

Bändi: Zarathorn - basso & laulu, Fezer - rummut, Demogorgon - kitarat, koskettimet & taustavokaalit

Mikseri

Kontakti :eternaleclipse.band(at)gmail.com


Lisätty 24.09.2008


Eturintama: Nyrkillä Järkeä